Jalonen vähän turhan usein laittoi Konnakoplan Sedinejä vastaan, ja vielä oman pään aloituksiinkin, mikä ei käy järkeen ja mistä seurasi yksi tai useampi jäähy meille. Ikäänkuin ihan itse pimennettiin oma superketjumme.
Kyllähän tämä joukkue on todistanut suomalaisen kiekkoilun tason jo sillä, että tällä SM-liigaporukalla ollaan mitalipeleissä, Tshekin, Kanadan, Venäjän ja Slovakian jäädessä taakse. Tämä on jo nyt huippusaavutus, ja kun pronssit vielä otetaan, niin arvosanaksi helähtää 10+.
Finaaleista tippuminen ei harmita läheskään yhtä paljon kuin mitä oli fiilikset harjoitusleiripelien, kieltäytymisvyöryn ja joukkueen muodostamisen katselemisen aikoihin.
Sedinit olivat usein Kontiolan kenttää(kin) vastassa osin myös siksi, että heidän ketjuaan peluutettiin niin paljon. Sedineistä toinen pelasi yli 22 minuuttia, kun taas esim. Kontiola pelasi osin jäähyjen takia vain 16 minuuttia ja risat, eikä yksikään suomalaishyökkääjä pelannut kahtakymmentä minuuttia. Tämän takia Sedinien ketju oli "koko ajan" kentällä ja se näytti siltä, että Suomi peluuttaa ykköskenttää heitä vastaan.
Olen täysin samaa mieltä, eli finaaleista putoaminen ei kauheasti harmita kun ottaa huomioon kisojen lähtökohdat nihkeine harkkapeleineen ja kokoonpano-ongelmineen, jotka enteilivät paljon heikompaa tulosta. Kyllähän täälläkin joku tosissaan veikkasi, ettei Suomi ehkä pääse edes puolivälieriin kisoissa, ja vähintäänkin piti matkan tyssätä tappioihin kovia suurmaita vastaan.
Mutta niin vain nujertui esimerkiksi Venäjä ja Slovakiakin kahdesti, tuli lohkon ykköspaikka ja puolivälierävoitto. Ja nyt on mahdollisuus saada vielä mitalikin huomenna. Jos näin käy, niin sellaista ei ole Suomen kotikisoista saatu koskaan historiassa, ja se nostaisi tämän turnauksen arvosanan heittämällä kiitettävään. Ei toki ihan täyteen kymppiin, siihen olisi vaadittu finaalipaikka, mutta ysi puoleen tai ysi plussaan kumminkin.
Vahva arvosana on luvassa, vaikka tulisi vain neljäskin sija, sillä taakse jäi monta kovaa maata ja "puulaakiporukallakin" kyettiin menestymään.
Ihmiset, jotka eivät ole koskaan kannattaneet heikommilla resursseilla varustettua seuraa, joka on sitten kuitenkin menestynyt joukkuehengellä eivät voi varmaan tätä mentaliteettia käsittääkään. Helppoahan se on hypätä mukaan riemuitsemaan jos nimivahva ennakkosuosikki etenee pokaalista ja voitosta toiseen (tämä selittänee osin monet ManUn, Bayern Münchenin ja Real Madridin sekä muiden vastaavien kestomenestyjien ulkomaalaiset fanit), mutta onhan se ihan eri asia, jos joukkue pystyy ylittämään odotuksensa ja oman oletetun tasonsa ja pelaamaan mitaleista, vaikka se ei ole nimivahva eikä sisällä tähtipelaajia.
