Pelitapakeskustelu on pelitapakeskustelua. Maalivahdin itsestäänselvä rooli ei liity siihen.
Miten sinä analysoisit Suomen pelitapaa, jos Raanta ei olisi ollut maalissa? Olisiko Suomi kyennyt toisessa erässä pelilliseen kontrolliin ja kolmannessa jopa hallintaan? Olisiko pelin hidastaminen onnistunut tai olisiko siitä ollut mitään hyötyä 0-3 tilanteessa? Pakit olisivat aivan varmasti saaneet täysin häiriöittä kiekotella omassa päädyssä vaikka maailman tappiin asti, jos Slovakia olisi ollut pelissä voitolla.
Maalivahti nimenomaan tekee oman pelin pelaamisen ja pelin rauhoittamisen mahdolliseksi. Maalivahti antaa pelaajille perusluottamuksen. Jos taas tarkoitat, että pelitapakeskustelua voidaan käydä ilman keskustelua maalivahdista, niin toki. 100 prosenttinen pelin kontrollointi johtaa (kuten joskus Neuvostoliiton aikoina) siihen, että maalivahtia ei oikeastaan tarvita. Hän vain pysäyttää kiekot satunnaisesti.
Aiemmin mainitsemasi synergia, niin mikähän senkin tekee mahdolliseksi? Jotta
syöttöketjut kulkisivat toivotusti, pelaajien täytyy saada tunne siitä, että pieni epäonnistuminen, kiekonmenetys tai vastahyökkäys ei merkitse välitöntä hengenvaaraa. Yhteistyöhön kuuluu se, että av:llakin voidaan luottaa siihen, että maalivahti nappaa miltei kaiken. Ja loput ehditään peittämään ja maalinedusta siivotaan.
Tuossa saksamatsissa sellaista tunnetta ei pelaajilla varmaan ollut. Ortio loi kentälle hieman epävarman fiiliksen, vaikkei hän suoranaisesti flopannutkaan. Ja tämä epävarmuus tosiaan kumuloituu virhesuorituksina. Kaikki tekevät virheitä, maalivahdin epävarmuus luo kenttäpelaajille epävarmuutta ja päinvastoin. On aika kyseenalaista ylentää pelitapakeskustelu jonnekin sfääreihin ja olettaa loistava maalivahtipeli itsestäänselvyytenä.
Tästä pelitapakeskustelun järkevyydestä saamme osuvia esimerkkejä lukiessamme vaikkapa Urheilulehteä. Päivän kysymys: oliko Ässien pelitapa voittava vielä tammikuun lopussa? Oliko siinä pelitavassa sellaisia aihioita, joita valtakuntamme pelikirjojen aurinkokuningas olisi oitis huomannut ja korottanut tämän nojalla Ässät mestarisuosikiksi? Huomasitko muuten sinä ne Ässien pelitapaan liittyvät mestaruustekijät?
Toinen asia on sitten pelitapa noin yleensä. Ei oletetakaan että sillä pelitavalla olisi jotakin tekemistä voittamisen kanssa. Joukkue pelaa vain tietyllä tavalla huomioimatta edes vastustajaa. Kanada pelaa pitkälti näin, omalla sapluunallaan. Ja samoin tekee varmaan Australiakin. Vaikka kyseiset maat pelaisivat samoin, vain toinen niistä voittaa usein. Pelitapaa voidaan analysoida, mutta ongelmaksi tässä analyysissa tietenkin tulee se, että jos tähän analyysiin sisällytetään voittamisen idea edes piilotetusti, silloin ei pelaajien taitojakaan tästä analyysistä voi ohittaa. Koivu on Meidän Pelin mestareita, Kontiola myös, ainakin hänestä riiippuu Jalosen joukkueen tulos pitkälti.