Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

MM-kisat 2009: Venäjä

  • 55 234
  • 231
Tila
Viestiketju on suljettu.

OikeaPakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, maajoukkue, sympatiat: HIFK
Riippuu toki miten kehitys jatkuu, mutta Ruotsi ja USA voivat jatkossa tuohon ehkä vastata MM-tasollakin. Näiden viime vuosien juniorituotanto on ainakin ollut sen verran lupaavaa. Tämän hetken NHL:n lupaavimpien pelaajien joukossa on useampikin ruotsalainen(tulevaisuudessa ehkä vähän enemmän kuin tällä hetkellä vielä) tai jenkki(tasainen todella hyvä tahti).

Suomi ja Tsekki ovat sitten selvästi jäljessä ja esim. Slovakiasta ei varmaan voine kauaa edes puhua samassa yhteydessä, vaan Slovakian voinee tiputtaa samaan kategoriaan "ynnä muut" maiden kanssa(mihin sitten voinee pistää vähän riippuen kisoista ja suhdanteista Sveitsiä ja kumppaneita).

Itse pidän etenkin USA:ta jatkossa kaksikon vakavana haastajana, kunhan jokin vuosi sitten käynnistetun uuden juniorimyllyn hedelmät pääsevät parhaaseen kiekkoikään. USA:n maailmanmestaruudet U18 ja U20-tasolla lupaavat paljon. Nythän pohjoisamerikkalainen finaali ei niin kauhean kaukana enää ollutkaan..
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Nyt mestaruuden ja yön yli nukkumisen jälkeen voisi vetää vähän yhteen päättyneet MM-kisat, MM-projektin ja Venäjän jääkiekkoilun tilasta yleisemmin.

MM-projekti saavutti sen ainoan tavoitteen joka sille oli asetettu. Ennen turnausta Venäjä kuului turnauksen kahden suurimman suosikin joukkoon, joten sikäli mestaruus oli jopa odotettu. Venäjä voitti turnauksen kaikki ottelunsa, ja Ruotsista saavutettua jatkoaikavoittoa lukuunottamatta kaikki voitot tulivat varsinaisella peliajalla. Täten Venäjän mestaruutta voidaan pitää ansaittuna. Vaikka melko iso osa voitoista tuli niukalla tavalla ja kovan taistelun jälkeen, osoitti joukkue kerta toisensa jälkeen kykyä venyä tappioasemasta voittoon.

Pelillisesti Venäjä ei yltänyt tässä turnauksessa viime vuoden tasolle alkusarjan USA-peliä lukuunottamatta kertaakaan. Joukkueen materiaali ei ollut viime vuoden tasolla, mikä lienee toinen suuri syy Venäjän pelillisen tason laskulle. Toinen syy oli se että Venäjä menetti läpi turnauksen pelaajia loukkaantumisten vuoksi, mikä heikensi joukkuetta, ja rikkoi ketjujen ja puolustajaparien kokoonpanot pakottaen Venäjän viimeisissä peleissä pelaamaan jopa vajaalla kokoonpanolla. Loukkaantumisten takia turnauksen joutuivat jättämään kesken puolustaja Anton Voltshenkov ja hyökkääjät Danis Zaripov ja Nikolai Zherdev. Myös Aleksandr Radulov kärsi pikkuvammoista läpi turnauksen, mutta finaalissa ne eivät hänen lentoaan estäneet. Venäjän onneksi huippukuntoinen Ilja Kovaltshuk pystyi pelaamaan kaksi viimeistä peliä kahdessa ketjussa 30 minuutin jääajalla, minkä vuoksi Venäjän ei tarvinnut sotkea kaikkia ketjukokoonpanojaan kierrättämällä useampaa pelaajaa eri ketjuissa.

Yksittäisistä pelaajista kannattaa mainita juuri Kovaltshuk, joka oli maalivahti Ilja Bryzgalovin ohella Venäjän paras pelaaja, ja mielestäni koko turnauksen paras pelaaja. Kovaltshuk on 2000-luvun alun oppivuosiensa jälkeen oppinut pelaamaan maajoukkueessa tavalla, jota häneltä sopii odottaa. Kovaltshuk on sekä huippupelaaja että kovakuntoinen huippu-urheilija, minkä vuoksi hän kykeni pelaamaan kaksi viimeistä ratkaisuottelua hyvällä suoritustasolla kahdessa ketjussa 30 minuutin peliajalla. Yksilötasolla Kovaltshuk kuuluu viiden tai kuuden maailman parhaimman hyökkääjän joukkoon, ja toivoa sopii että hän saa joskus pelata kilpailukykyisessä seurajoukkueessa. Tosin Atlantan surkeus mahdollistaa Kovaltshukin jokavuotisen osallistumisen MM-turnauksiin, mikä ei Venäjän maajoukkueen kannalta ole huono juttu.

Muista hyökkääjistä maininnan ansaitsee Aleksandr Radulov. Juhani Tammisen mukaan Radulov oli turnauksen paras oikea laitahyökkääjä, mikä ei liene kovin kaukaa haettua. Radulov on mennyt vuoden takaiseen nähden erittäin paljon eteenpäin varsinkin kiekollisena johtopelaajana. Kausi Salavat Julajev Ufassa on tuonut hänen peliinsä paljon uusia hyviä elementtejä. Radulov ylitti selvästi viime vuoden tasonsa, ja näyttää että hänestä on kehittymässä kansainvälinen suurpelaaja, vaikka kausi seurajoukkue Ufassa ei ollut mitenkään erinomainen. Radulov pelasikin tällä kaudella paremmin maajoukkueessa (EHT+MM-kisat) kuin seurajoukkueessaan.

Hyökkäyspään onnistujiin luen myös luotettavan Aleksei Tereshenkon, puolustavan keskushyökkääjän Konstantin Gorovikovin ja ehkä suurimman yllättäjän Oleg Saprykinin. Saprykin mudosti yhdessä Radulovin ja Gorovikovin kanssa Venäjän tasapainoisimman ketjun läpi turnauksen. Finaalissa Saprykin teki Venäjän avausmaalin ja antoi oivaltavan keskialueen pitkän avauksen Radulovin voittomaaliin.

Hyökkääjistä hyvin pelasivat myös nelosketjun vauhtikaksikko Kurianov-Perezhogin, ja luotettava keskushyökkääjä Sergei Zinovjev. Lieviin epäonnistujiin luen Aleksei Morozovin ja Aleksandr Frolovin, joista varsinkin Morozovin panos oli pettymys läpi turnauksen. Morozov tosin pelasi lievästi loukkaantuneena ja ilman vakituista tutkapariaan Danis Zaripovia. Frolov ei pystynyt ottamaan hyökkäyspäässä sellaista vastuunkantajan roolia, jota hänen tasoiselta pelaajalta voisi odottaa. Taitava, mutta hieman pehmeä Sergei Mozjakin teki turnauksessa muutaman tärkeän maalin, mikä nostaa hänen suorituksensa tyydyttävälle tasolle.

Puolustuksesta on vaikea nostaa esille ketään yksittäistä pelaajaa, koska Venäjä pyöritti turnauksen loppuvaiheessa neljää pakkiparia, eikä kukaan puolustajista noussut muita päätä pidemmäksi. Puolustuksen materiaalin laajuus ja tasaisuus oli epäilemättä Venäjän etu tässä turnauksessa. Ketään ei tarvinnut peluuttaa puhki missään vaiheessa. Ehkä parhaiten onnistui kuitenkin Vitali Proshkin - Ilja Nikulin puolustajapari. En pelännyt Bryzgalovin puolesta näiden herrojen ollessa jäällä. Turnauksen alkuvaiheessa tuli haukuttua paria Vitali Vishnevski - Oleg Tverdovski, ja ihan aiheesta, mutta ratkaisupeleissä nämä kaverit eivät pahemmin möhlineet. Tosin Tverdovskin valinta Venäjän parhaaksi puolustajaksi oli aika erikoinen. Ehkä eniten tasoaan nostanut puolustaja Venäjällä oli Denis Grebeshkov, joka höntyili ja haahuili turnauksen alkupeleissä, mutta joka pelasi varmaa ja hyvää peruspeliä ratkaisuottelut.

Maalissa Ilja Bryzgalov oli riittävän hyvä mestaruuteen asti. Finaalipelissä Bryzgalov oli jopa erinomainen. Jälkiviisaasti sanoen Bykovilta oli oikea veto jättää Ilja maaliin sen epäonnisen Valko-Venäjä pelin jälkeen.

Jatkossa juttua Venäjän MM-projektista koko kauden osalta ja arvioita Venäjän jääkiekon tilasta ja tulevaisuudesta.
 
Viimeksi muokattu:

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Itsekin pidän nyky-Venäjän joukkueesta, koska periaatteessa se lähtee kisaan samalta viivalta kuin muut joukkueet, toisin kuin koko ajan vuodesta toiseen yhdessä harjoitellut Tihonovin Neuvostoliitto. Nykyinen joukkue esim. repii, raastaa ja taistelee ihan yhtä hyvin kuin Kanada tai mikä muu joukkue. Lisäksi joukkueesta löytyy edelleen suuri osa maailman taitavimmista hyökkääjistä, jotka nyt suostuvat pelaamaan joukkueelle suunnilleen viimeiseen hengenvetoon, kuten Kovalchuk eilisessä finaalissa, yli 30 minuuttia. Pakko kunnioittaa tuollaista lätkäjengiä kuin kahden viime kauden Venäjä. Nyt Kanadan on pakko ottaa haaste vastaan ja yrittää miettiä miten se ottaa uuden Venäjän taitavan ja voimakkaan joukkueen etumatkan kiinni. Älkää kutsuko nyky-Venäjän joukkuetta "punakoneeksi". Se oli systeemin tuote, omalla tavallaan lyömättömän taitava sellainen, mutta tavalla, jonka haluaisin unohtaa ja uskon, etää myös moni muu jakaa mielipiteeni. Lukekaa Igor Larionovin kirja "Ykkösketju kapinoi", jos haluatte lisätietoa Neuvostoliiton superjoukkueesta Tihonovin kulta-aikana. Nyt on kuitenkin ihan erilainen ja hieno Venäjän joukkue, jonka peliesityksistä voi nauttia ilman sivulauseita ja vilpittömästi onnitella joukkuetta mm-kullasta vielä kerran. Tämä Venäjä ei ole "punakone", vaan jotain parempaa. Se voittaa, koska se ei suostu häviämään, tapahtuu pelin aikana mitä hyvänsä. Lisäksi joukkue on säilyttänyt venäläisen taitokiekon perinteet pelissään eli siirtänyt Neuvostokiekon parhaat puolet 2000-luvulle, lisäten peliinsä nykyajan vaatimukset voittamiseen isoissa kisoissa.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Itsekin pidän nyky-Venäjän joukkueesta, koska periaatteessa se lähtee kisaan samalta viivalta kuin muut joukkueet, toisin kuin koko ajan vuodesta toiseen yhdessä harjoitellut Tihonovin Neuvostoliitto. ...Tämä Venäjä ei ole "punakone", vaan jotain parempaa. Se voittaa, koska se ei suostu häviämään, tapahtuu pelin aikana mitä hyvänsä.
Nykyistä Venäjän maajoukkuetta ja CCCP-paitoja on tosiaan turha verrata toisiinsa. Kyse on melkeinpä kahdesta eri joukkueesta, vaikka pelityylillisiä yhtäläisyyksiä on tietysti edelleen paljon.

Nykyinen Venäjän maajoukkue ei voita yhtään A-sarjajoukkuetta pelkästään fyysisellä tai teknisellä ylivoimalla, kun taas CCCP-paidat saattoivat voittaa Suomen tai jopa Ruotsin pelkällä fyysisellä ja teknisellä ylivoimalla vielä 1980-luvulla ilman, että joukkueen tarvitsi noudattaa mitään erityistä pelitaktiikkaa. Puolustaa ei juuri tarvinnut, kun kiekko oli koko ajan oman joukkueen hallussa. Esimerkkinä vaikka vuoden 1981 MM-finaali Neuvostoliitto-Ruotsi, jossa CCCP-paidat kävelivät Ruotsin yli 13-1 neljän ketjun tasaisella jyräämisellä.

Nykyinen Venäjä joutuu taistelemaan hampaat irvessä ja tosissaan joka ainoan voiton eteen, eikä nykyisellä pelaajamateriaalilla oteta murskavoittoja toisista suurmaista, kuten CCCP-paidat tekivät.

Venäjä näyttää nousseen 1990-luvun ja 2000-luvun alun lamastaan ja taistelee tosissaan mitaleista joka vuosi. Entisen ylivoiman saavuttaminen vaatisi kuitenkin melkoista kiekkoresurssien (pelaajamäärät, hallit, hyvien valmentajien koulutus jne.) lisäystä, joka ei tapahdu aivan hetkessä.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Entisen ylivoiman saavuttaminen vaatisi kuitenkin melkoista kiekkoresurssien (pelaajamäärät, hallit, hyvien valmentajien koulutus jne.) lisäystä, joka ei tapahdu aivan hetkessä.

Se vaatisi vanhan systeemin paluuta. Kaikki pelaisivat KHL-liigaa ja mielellään suurin osa pelaajista yhdessä ja samassa joukkueessa, majailtaisiin siellä Moskovan bazassa ym. Ei niihin aikoihin ole paluuta. Ei Venäjä muutu Neuvostoliitoksi. Turha verrata loisteliasta Neuvostoliiton maajoukkuetta Venäjän mm-kultajoukkueisiin 2008 ja 2009. Minua miellyttää nämä nyky-Venäjän joukkueet. Neuvostosysteemin ihmejoukkueita en oikeastaan suostu edes kommentoimaan, vaikka se olikin kaikkien aikojen ylivoimaisin joukkue mm-tasolla, yleensä vuodesta toiseen.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Se vaatisi vanhan systeemin paluuta.
Ei välttämättä. Venäjällä pelaa vain alle 70,000 rekisteröitynyttä pelaajaa ja maassa on vähemmän jäähalleja kuin Suomessa, mikä on vähän Venäjän väkilukuun suhteutettuna. Pelkkä kiekkoresurssien lisääminen kasvattaisi potentialisten ja sitä myötä lopullisten huippupelaajien määrää.

Jos Venäjällä olisi Kanadan kiekkoresurssit - 650,000 pelaajaa ja 3000 hallia - niin Venäjän jääkiekon taso olisi aivan toisenlainen kuin se on tänään. Toisin kuin muilla Euroopan suurilla kiekkomailla Venäjän väkiluku ja talouden kasvupotentiaali mahdollistavat kiekkoresurssien merkittävänkin kasvattamisen seuraavien vuosikymmenien aikana. Tämä kuitenkin edellyttää lajin suosion lisääntymistä Venäjällä (mitä menestys varmaan edesauttaa) ja että varakkaat seurat panostavat tosissaan juniorituotantoon palkkaamalla hyviä valmentajia ja rakentamalla lisää lajiin liittyvää infraa.

Mihinkään totalitaristiseen järjestelmään ei tosiaankaan tarvitse mennä, vaan pelkkä kiekkoresurssien kasvattaminen riittää.
 

Pascal Lemoix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mielestäni vahvan Venäjän paluu on hyvä asia MM-kisojen tasoa ajatellen. Syntyy huimia pelejä varsinkin Kanadan kanssa. Itse kun olen liian nuori, jotta olisin Summit Seriesin tai Canada Cupin alkupään pelejä nähnyt.

Vaikkei nyt helppoja mestaruuksia kenties olekaan olemassa, niin olihan joku 1998 mestaruus (Ruotsi) melko erilainen tuntumaltaan, mitä nämä Venäjän nyt voittamat mestaruudet ovat olleet. Venäjän konttaus oli pahimillaan Pietarin kisoissa 2000 ja jotenkin myös koko kisoista jäi jokseenkin heikkotasoinen kuva.

Nyt samalla toki pedattiin myös Vancouver melko huikeasti: Palauttaako Kanada vallan omalle maaperälleen vai tekeekö Venäjä huikeimman ryöstönsä. Näiden maiden kohtaaminen finaalissa muodostaisi trilogian, jota varmasti tullaan myös muistelemaan jatkossa.

Vaikka Jalosen Suomihan se kullan tietysti vie yhteistyön jääkiekolla...
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Minä en usko tuohon sinun laskukaavaasi TOJ. Epäilen, että väkiluvullakin on oma vaikutuksensa siihen paljonko urheilijalahjakkuutta voi maasta löytyä. Kanada ehkä pärjää Venäjälle vain siksi, kun siellä jääkiekko on ehdoton ykköslaji ja paras urheilijatalentti haluaa pelata jääkiekkoa ja suurin osa rekisteröityneistä pelaa lätkää ihan harrastuksena. Venäjällä taas voidaan jo nyt poimia massoista ne, joita kannattaa kouluttaa huippu-urheilijoiksi, eikä tuhlata aikaa satojen tuhansien pelaajien kanssa puuhasteluun. Jalkapallon puolelta olen kuullut, että esim. Pietarissa valitaan erittäin tarkoilla testeillä ne pojat, jotka halutaan kouluttaa huippupelaajiksi jalkapallossa. Ei siellä haluta kaksinkertaista määrää nuoria poikia tehoharjoitukseen, koska luontaisesti lahjakkaita poikia ei ole kaksinkertaista määrää, vaikka resursseja lisättäisiin valmennukseen, kenttiin ym. Ei se niin mene, että jos Venäjällä olisi tuplamäärä rekisteröityneitä pelaajia, niin niistä tulisi tuplasti lisää huippupelaajia. Itse laittaisin Venäjällä esim. ensin mv-koulutuksen kuntoon, koska maasta tulee kohtuuttoman vähän huippumaalivahteja verrattuna kenttäpelaajiin. Varlamov on ensimmäinen uusi kelpo maalivahti, joka on noussut esiin Venäjältä tosi pitkään aikaan, eikä hänkään ole välttämättä mikään tuleva Nabokovin tai Bryzgalovin korvaaja.
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Ei välttämättä. Venäjällä pelaa vain alle 70,000 rekisteröitynyttä pelaajaa ja maassa on vähemmän jäähalleja kuin Suomessa, mikä on vähän Venäjän väkilukuun suhteutettuna. Pelkkä kiekkoresurssien lisääminen kasvattaisi potentialisten ja sitä myötä lopullisten huippupelaajien määrää.

Jos Venäjällä olisi Kanadan kiekkoresurssit - 650,000 pelaajaa ja 3000 hallia - niin Venäjän jääkiekon taso olisi aivan toisenlainen kuin se on tänään. Toisin kuin muilla Euroopan suurilla kiekkomailla Venäjän väkiluku ja talouden kasvupotentiaali mahdollistavat kiekkoresurssien merkittävänkin kasvattamisen seuraavien vuosikymmenien aikana. Tämä kuitenkin edellyttää lajin suosion lisääntymistä Venäjällä (mitä menestys varmaan edesauttaa) ja että varakkaat seurat panostavat tosissaan juniorituotantoon palkkaamalla hyviä valmentajia ja rakentamalla lisää lajiin liittyvää infraa.

En nyt sanoisi että tuo on aivan yksi yhteen. Kanadassa on niin paljon eritasoisia jääkiekkosarjoja, -joukkueita ja -pelaajia. Kovimpien junioriliigojen lisäksi on junnuporukoita joissa lätkitään vain pari kertaa viikossa. Kanadan vahvuus on aina ollut että suurista massoista tulee niin kovia lahjakkuuksia huipulle että harjoitteluun ei ole tarvinnut panostaa liikaa. Vasta vuoden 98 nuorten MM-kisat ja Naganon pettymys herätti Kanadalaiset toimenpiteisiin ja harjoitteluun on huippumassojen kohdalla panostettu pelaamisen kustannuksella. Tarkoitan kuitenkin sanoa että tuosta lukumäärästä joukkueita ja pelaajia toiminta ei ole tavoitteellista huippu-urheiluun, vaan Kanadassa lähes kaikki pelaavat lätkää koska se on kansallisurheilua. Niinkuin Suomessa kaikille tenaville opetetaan koulussa pesäpalloa.

Venäjällä taas toiminta on tavoitteellista vaahtosammuttimen kokoisista lähtien. Sinänsä ei mikään ihme että tuosta pelaajamäärästä taitoniekkoja tulee, koska juniorivalmennus on ammattitaitoista ja ainakin pohjoismaisella mittapuulla myös hivenen raakaakin. Tämä on Venäjällä normaalia, koska urheilulla pystyy/on pystynyt nostamaan elintasoaan Neuvostoliitossa/Venäjällä. Mutta jos yleinen elintaso Venäjällä nousee vielä tasaisesti, saattaa käydä niin kuin Tsekissä on käynyt, että lahjakkaat nuoret eivät motivoidu huippu-urheilijaksi valmistavaan rääkkiin. Nuoret alkavat tiedostamaan että heillä on muitakin mahdollisuuksia elämässään opiskelun ja työnteon suhteen. Näiden asioiden takia Venäjällekin tulee paineita luoda myös eritasoisia kiekkosarjoja junioreille jotka haluavat pelata kiekkoa vain rakkaudesta lajiin muun elämän ohella ja silloin Venäjä lähestyy itseasiassa Pohjoismaiden ja Kanadan mallia.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Vastaan tässä samalla sekä Espenille että Johannekselle.

Venäjällä on paljon "käyttämätöntä potentiaalia" jääkiekkoilun suhteen. Tarkoitan tällä sitä, että Venäjän huippupelaajien tuotanto keskittyy käytännössä vain muutamaan kaupunkiin, ja maassa on paljon alueita joissa jääkiekkoa ei joko pelata ollenkaan tai joissa on (monesti hyvätasoinenkin) KHL-joukkue, mutta missä juniorituotantoa on laiminlyöty pitkään.

Venäjän huippupelaajien tuotanto keskittyy nykyisin pääasiassa viiteen kaupunkiin, jotka ovat Moskova, Jaroslavl, Togliatti, Magnitogorsk ja Tsheljabinsk. Venäjän juniorimaajoukkueiden pelaajat kerätään nykyisin pääasiassa näiden kaupunkien kasvateista.

KHL:ssä pelaa paljon rikkaita joukkueita suurissa kaupungeissa, jotka eivät kuitenkaan tuota käytännössä yhtään huippupelaajia. Kazan ja Ufa ovat kaksi parasta esimerkkiä tästä. Yksi iso edistysaskel Venäjän jääkiekolle olisi nostaa juniorituotannon tasoa kaupungeissa missä pelataan KHL-kiekkoa, mutta missä juniorituotanto on ollut vähäistä. Päävastuun langetan tästä KHL:lle ja sen edustamille seuroille näissä kaupungeissa. Seurojen täytyy ottaa vastuuta infran rakentamisesta ja valmentajien palkkaamisesta.

Toinen suuri haaste on kasvattaa jääkiekon suosiota alueilla, joilla se ei tällä hetkellä pelata. Erityisesti väkirikas etelä-Venäjä on tällainen alue. Volgogradin ja Rostov-av-Donin miljoonakaupungit ovat toistaiseksi jääkiekon osalta mustia pisteitä. Olisi jääkiekon voitto Venäjällä nähdä näissä kaupungeissa vielä joskus pääsarjatason kiekkoa.

Kolmas suuri haaste on nostaa jääkiekko entiseen asemaansa Moskovassa. Moskova on Venäjän kiekkoilun mekka ja se tuottaa edelleen paljon hyviä pelaajia, mutta ei enää likimainkaan samalla tavalla kuin Neuvostoliiton aikana. Moskova on 15 miljoonan asukkaan metropoli, mutta Dynamo ja ZSKA keräsivät hävettävän vähän yleisöä tämän kauden KHL-peleissä varsinkin runkosarjassa. Toivoa sopii että kaksi perättäistä maailmanmestaruutta innostaa moskoviitit taas lajin pariin, ja että Moskovan juniorituotanto elpyy entisiin mittoihinsa. Monet entiset huippupelaajat ja -valmentajat ovat sanoneet, että ilman vahvaa moskovalaiskiekkoilua ei ole myöskään vahvaa venäläiskiekkoilua.

Neljäntenä isona haasteena pidän jääkiekon suosion kasvattamista suhteessa muihin lajeihin koko maassa. Jääkiekon suosio on kärsinyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen suhteessa muihin joukkuelajeihin ja yksilöurheilulajeihin. Jääkiekko ei saa riittävästi urheilullisesti lahjakkaita tyyppejä mukaan lajin pariin, koska muiden lajien vetovoima on jostakin syystä suurempi. Toivottavasti KHL ja sen mukanaan tuoma korkea palkkataso muuttaa tilannetta parempaan suuntaan.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Minä en usko tuohon sinun laskukaavaasi TOJ. Epäilen, että väkiluvullakin on oma vaikutuksensa siihen paljonko urheilijalahjakkuutta voi maasta löytyä. Kanada ehkä pärjää Venäjälle vain siksi, kun siellä jääkiekko on ehdoton ykköslaji ja paras urheilijatalentti haluaa pelata jääkiekkoa ja suurin osa rekisteröityneistä pelaa lätkää ihan harrastuksena. Venäjällä taas voidaan jo nyt poimia massoista ne, joita kannattaa kouluttaa huippu-urheilijoiksi, eikä tuhlata aikaa satojen tuhansien pelaajien kanssa puuhasteluun. Jalkapallon puolelta olen kuullut, että esim. Pietarissa valitaan erittäin tarkoilla testeillä ne pojat, jotka halutaan kouluttaa huippupelaajiksi jalkapallossa. Ei siellä haluta kaksinkertaista määrää nuoria poikia tehoharjoitukseen, koska luontaisesti lahjakkaita poikia ei ole kaksinkertaista määrää, vaikka resursseja lisättäisiin valmennukseen, kenttiin ym. Ei se niin mene, että jos Venäjällä olisi tuplamäärä rekisteröityneitä pelaajia, niin niistä tulisi tuplasti lisää huippupelaajia. Itse laittaisin Venäjällä esim. ensin mv-koulutuksen kuntoon, koska maasta tulee kohtuuttoman vähän huippumaalivahteja verrattuna kenttäpelaajiin. Varlamov on ensimmäinen uusi kelpo maalivahti, joka on noussut esiin Venäjältä tosi pitkään aikaan, eikä hänkään ole välttämättä mikään tuleva Nabokovin tai Bryzgalovin korvaaja.

Täysin samaa mieltä kaikesta. Ja todellakin Venäjän mallissa tuo rekisteröityneiden pelaajien pieni määrä selittyy juurkin sillä, että lahjakkaimmat kaverit ns. poimitaan päältä. Se että massa kasvaa ei tarkoita automaattisesti huippujen kasvun määrää. Todennäköisesti se kasvattaisi toki vähän, jos junioreita olisi 10x, mutta silloin myös pitäisi näille kaikille taata yhtä laadukas harjoittelu kuin nykyisin tarjottaan tuolle määrälle mitä valitaan kouluihin.

MV-"tuotannossa" näkisin Venäjällä merkittävimmän kasvun paikan. Varsinkin kun löytyy atleettisia maalivahteja, mutta toistaiseksi ei esim. edes kaikilla KHL-joukkueilla ole kunnon täyspäiväistä ja asiansa osaavaa valmennusta. Puhumattakaan sitten junnuista. Suomessa kun löytyy jo aivan pikkunatiaisesta lähtien valmentajia(ja paikoittain hyviäkin) maalivahdeille, niin tulokset ovat näkyvissä. MV-valmennus vaatisi Venäjällä uudistumista ja esim. oppimista muualta. Pelaajathan ovat perusominaisuuksiltaan samoja nykyisin, kuin ennenkin. Siis luistelu, mailatekniikka, fysiikka ovat määrääviä asioita edelleen, siinä missä 10-20-vuotta sittenkin. Vaikka harjoittelutavat, metodit ja peli itsessään on muuttunut, niin pelaajilta vaadittavat ominaisuudet eivät. Maalivahtipeli on kuitenkin uudistunut todella paljon ja siinä ei olla oltu hereillä Venäjällä.
 

kovalev

Jäsen
Nyt samalla toki pedattiin myös Vancouver melko huikeasti: Palauttaako Kanada vallan omalle maaperälleen vai tekeekö Venäjä huikeimman ryöstönsä. Näiden maiden kohtaaminen finaalissa muodostaisi trilogian, jota varmasti tullaan myös muistelemaan jatkossa.
Tätä odotellaan vesi kielellä, ja vaikka täällä ymmärrettävästi suurin osa kirjoittajista toivoisi näkevänsä Suomen finaalissa, olisi Kanada-Venäjä ilman muuta se unelmafinaali, jota uskon kanadalaistenkin toivovan.
Olisi nimenomaan lajin voitto nähdä mahdollisimman paljon näitä kahden mahtimaan kohtaamisia nyt, kun tietynlaista jännitettä - ei poliittista - tuntuisi taas löytyvän roppakaupalla.
Nyt ei pelata ideologioiden paremmuudesta, vaan urheilullisesta paremmuudesta. Olisi upeaa, jos Vancouverissa pelattaisiin finaali, josta voitaisiin jälkikäteen puhua kaikkien aikojen jääkiekko-otteluna.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Täysin samaa mieltä kaikesta.
Näissä teidän pohdinnoissanne jätetään huomiotta se, että Venäjällä on paljon väkirikkaita alueita missä huipputason juniorikasvatus puuttuu kokonaan.
Juniorituotannossa lähellä "maksimikapasiteettia" ollaan ehkä Jaroslavlissa ja Togliattissa, kenties myös Tsheljabinskissa ja Magnitogorskissa. Muilla alueilla käyttämätöntä potentiaalia on todella paljon.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Näissä teidän pohdinnoissanne jätetään huomiotta se, että Venäjällä on paljon väkirikkaita alueita missä huipputason juniorikasvatus puuttuu kokonaan.
Juniorituotannossa lähellä "maksimikapasiteettia" ollaan ehkä Jaroslavlissa ja Togliattissa, kenties myös Tsheljabinskissa ja Magnitogorskissa. Muilla alueilla käyttämätöntä potentiaalia on todella paljon.

Niin, siis jos ideaalisessa maailmassa koko Venäjä eläisi jääkiekon ympärillä, niin tottakai silloin potentiaali nousisi. Oletuksena vaan on, että jääkiekon asema tuskin tulevaisuudessa muuttuu valtavasti Venäjällä(tai maailmallakaan), joten sinänsä tuo alueellinen teoria tökkii siinä, missä esim. Kiinassa olisi valtava jalkapallopotentiaali, jos koko Kiina pelaisi fudista.

Tämä "koko maa eläisi kiekkoa" näkyy Kanadan kautta. Se ei ole kuitenkaan realistista kehitystä Venäjällä, joten sinänsä jätän nuo "jos olisi 10x kertaa saman tason lahjakkaita kavereita ja 10x resursseja, niin olisi 10x Ovechkineja" oman spekulaationsa pariin.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Niin, siis jos ideaalisessa maailmassa koko Venäjä eläisi jääkiekon ympärillä, niin tottakai silloin potentiaali nousisi.
Venäjällä on paljon kaupunkeja ja alueita missä pelataan huipputason kiekkoa, missä on paljon asukkaita ja missä on myös rahaa jääkiekon ympärillä, mutta missä ei ole omaa huipputason juniorituotantoa. Mestari Kazan ja runkosarjan voittaja Ufa ovat esimerkkejä näistä. Päätellen yleisön kiinnostuksesta (joka on paljon suurempaa kuin Moskovassa) Kazanissa ja Ufassa ei pitäisi olla ongelmia houkutella lajin pariin lahjakkaita tyyppejä, jos olosuhteet ovat kunnossa.

Lukemani perusteella ainakin Kazanissa oltaisiin kiinnitetty asiaan huomiota ja junioritoimintaa tehostettu. Tulevaisuus näyttää alkaako Ak Barsin ykkösmiehistöön nousta pelaajia myös omista junioreista, vai jatkaako Kazan pelkästään ostopelaajilla kuten tähän asti.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Väitteeseen että "koko maa ei voi pyöriä jääkiekon ympärillä" voisi vastata, että ainakin Kanadassa ja Suomessa näin tuntuu tapahtuvan.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Väitteeseen että "koko maa ei voi pyöriä jääkiekon ympärillä" voisi vastata, että ainakin Kanadassa ja Suomessa näin tuntuu tapahtuvan.

Niin, mutta Venäjällä tuo ei onnistu(eikä muualla, kuin juuri Kanadassa). Tämä johtuu monestakin asiasta, mutta ensimmäisenä siitä, että siellä on muilla lajeilla niin vahva asema, ettei jääkiekko niitä pysty tietyillä alueilla horjuttamaan ollenkaan.

Kuten itsekkin sanoin Kanadassa näin on, Suomessa ehkä ollaan sitä lähimpänä, mutta silti vielä kaukana Kanadasta ja muut ovat sitten nyt ja tulevaisuudessakin kaukana siitä.

Toivotaan toki esim. Kazanin ja Ufan kehitystä, koska näillä alueilla rahaa pyörii, niin niitä varmasti olisi parempi pistää tulevaisuuteen, eikä vain nykyhetkeen.
 

Ihmeilja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Venäjä, Atlant, Ak Bars
Nykyinen Venäjä joutuu taistelemaan hampaat irvessä ja tosissaan joka ainoan voiton eteen, eikä nykyisellä pelaajamateriaalilla oteta murskavoittoja toisista suurmaista, kuten CCCP-paidat tekivät.

Kyllä, mutta pelaajamateriaaliltaan nykyinen Venäjä on mielestäni ainakin hyökkäyspäähän jopa vahvempi, kuin 80-luvun punakone ja jos nykyään porukka treenaisi läpi vuoden yhdessä punakonemaisesti sellaisilla kokoonpanoilla, mitä tuolla edellisellä sivulla esittelin, niin tässäkin turnauksessa voitaisiin Venäjän maalisarakkeeseen lisätä jokaisen pelin kohdalla nolla perään.
Tällä hetkellä 10 maailman parhaasta hyökkääjästä viisi on venäläisiä ja mielestäni noista 80-luvun staroista vain Sergei Makarov yltää samalle tasolle, kuin mitä Kovalchuk, Ovechkin ja Malkin ovat. Hyökkäyksen kärki on siis vahvempi, vaikkakin pelityyliltään nnämä nykyiset pelaajat ovat aivan erilaisia, kuin 80-luvun Makarov ja kumppanit, jotka olivat tottuneet siirtämään kiekon tyhjään maaliin toisin, kuin nykyiset starat, jotka vetävät siniviivalta rannarilla sen 50 häkkiä kaudessa.


Vielä kommentteja tästä Sergei Mozjakinista, jota ainakin nimim. mossela on haukkunut... mielestäni Mozjakin näytti kehittyneensä huomattavasti vuoden takaiseen nähden ja tämä kehitys on hänessä sellainen merkittävä seikka, sillä se erehdyttävästi muistaa erästä Pavel Datsjukia. Täytyy antaa Columbuksen scouteille vähän herättelyä tässä asiassa, kun jo 2000-luvun alussa oli nähtävissä, kuinka Mozjakin pystyi kehittymään ja sopeuttamaan pelinsä Superliigaan divarivuosien jälkeen... samaan tyyliin voisi olettaa pelin sopeutuvan maajoukkueeseen, tai NHLaankin.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Kyllä, mutta pelaajamateriaaliltaan nykyinen Venäjä on mielestäni ainakin hyökkäyspäähän jopa vahvempi, kuin 80-luvun punakone
Ei todellakaan, ei edes lähellä tätä! Jopa 1980-luvun alun tasosta taantunut vuoden 1989 punakone oli paljon kovempi joukkue kuin paras mahdollinen Venäjä tällä hetkellä.

Tämä ei ole vain oma mielipiteeni, vaan esimerkkinä Sergei Fedorov on sanonut, että 1980-luvun lopun Moskovan ZSKA ja Neuvostoliiton maajoukkue oli paljon kovempi joukkue kuin ne muut joukkueet missä hän pelasi sen jälkeen, eli lähinnä Detroit Red Wings ja Venäjän maajoukkueet.


Tällä hetkellä 10 maailman parhaasta hyökkääjästä viisi on venäläisiä ja mielestäni noista 80-luvun staroista vain Sergei Makarov yltää samalle tasolle, kuin mitä Kovalchuk, Ovechkin ja Malkin ovat.
1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun Sergei Makarov oli paljon, paljon parempi hyökkääjä kuin Ovetshkin, Malkin tai Kovaltshuk ovat nyt. Kannattaa katsoa joskus videoita näistä vanhoista kiekkopeleistä. Makarovin luistelu, tekniikka ja peliäly olivat selvästi edellä näitä kolmea edellämainittua. Myös Vladimir Krutov oli parempi kuin kukaan kolmikosta Ovetshkin, Malkin ja Kovaltshuk. Niillä jotka eivät ole koskaan nähneet nuorten Makarovin ja Krutovin pelaavan ei taida olla aivan tarkkaa käsitystä millaisista pelaajista oli kysymys.

Sanoisin näin, että Malkin, Ovetshkin ja Kovaltshuk mahtuisivat kaikki esimerkiksi vuoden 1981 MM-joukkueeseen, mutta näiden pelaajien rooli ei olisi likimainkaan yhtä korostunut kuin se on nykyhetken Venäjän MM-joukkueessa.

Nyt MM-kisoissa pelanneesta venäläisjoukkueesta 1980-luvun alun punakoneeseen mahtuisi vain Kovaltshuk ja ehkä Bryzgalov kakkosmaalivahdiksi Tretjakin taakse, mutta ei kukaan muu, ei edes Radulov. Venäjän vuoden 2009 MM-joukkueen puolustajista kukaan ei olisi edes lähellä päästä vuoden 1981 MM-joukkueeseen.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Ei todellakaan, ei edes lähellä tätä! Jopa 1980-luvun alun tasosta taantunut vuoden 1989 punakone oli paljon kovempi joukkue kuin paras mahdollinen Venäjä tällä hetkellä.

Tämä ei ole vain oma mielipiteeni, vaan esimerkkinä Sergei Fedorov on sanonut, että 1980-luvun lopun Moskovan ZSKA ja Neuvostoliiton maajoukkue oli paljon kovempi joukkue kuin ne muut joukkueet missä hän pelasi sen jälkeen, eli lähinnä Detroit Red Wings ja Venäjän maajoukkueet.

1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun Sergei Makarov oli paljon, paljon parempi hyökkääjä kuin Ovetshkin, Malkin tai Kovaltshuk ovat nyt. Kannattaa katsoa joskus videoita näistä vanhoista kiekkopeleistä. Makarovin luistelu, tekniikka ja peliäly olivat selvästi edellä näitä kolmea edellämainittua. Myös Vladimir Krutov oli parempi kuin kukaan kolmikosta Ovetshkin, Malkin ja Kovaltshuk. Niillä jotka eivät ole koskaan nähneet nuorten Makarovin ja Krutovin pelaavan ei taida olla aivan tarkkaa käsitystä millaisista pelaajista oli kysymys.

Sanoisin näin, että Malkin, Ovetshkin ja Kovaltshuk mahtuisivat kaikki esimerkiksi vuoden 1981 MM-joukkueeseen, mutta näiden pelaajien rooli ei olisi likimainkaan yhtä korostunut kuin se on nykyhetken Venäjän MM-joukkueessa.

Nyt MM-kisoissa pelanneesta venäläisjoukkueesta 1980-luvun alun punakoneeseen mahtuisi vain Kovaltshuk ja ehkä Bryzgalov kakkosmaalivahdiksi Tretjakin taakse, mutta ei kukaan muu, ei edes Radulov. Venäjän vuoden 2009 MM-joukkueen puolustajista kukaan ei olisi edes lähellä päästä vuoden 1981 MM-joukkueeseen.

Ettei tämä menisi täydelliseksi liioitteluksi niin kai sentään teet tässä varauksen yleisen pelitaidon ja fyysisten edellytysten kehittymisen suhteen? Olet kai nähnyt noita usein melkoisen hidastempoisia, heiveröisten ja tasoltaan erittäin vaihtelevien pelaajien otteluita 80- ja 70-luvuilta? Sanoisin että edes vuoden -87 Kanada Cupin finaalit eivät vedä vertoja kaikkein intensiivisimmille nykypeleille. Tila ja aika eivät yksinkertaisesti enää riittäisi 30 vuoden takaisille huippupelaajille, jos he sellaisenaan tulisivat yrittämään nykyaikana.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Ettei tämä menisi täydelliseksi liioitteluksi niin kai sentään teet tässä varauksen yleisen pelitaidon ja fyysisten edellytysten kehittymisen suhteen?
Kuinka paljon parhaiden pelaajien taidot ovat oikeasti kehittyneet 30 vuoden aikana? Vanhat huiput kuten Ray Bourque, Niklas Lidström, Chris Chelios, Igor Larionov ja Vjatsheslav Fetisov pystyivät pelaamaan liigan huipputasolla vielä 40 vuotiaina.

Äsken mainittu Sergei Fedorov oli viime keväänä 39-vuotiaana maailmanmestaruusjoukkueen ykkössentteri. Samainen Fedorov oli vuoden 1990 MM-kisoissa Neuvostoliiton maajoukkueen kolmossentteri, vaikka oli takuuvarmasti vuonna 1990 paremmassa kunnossa kuin mitä oli vuonna 2008.

On totta että jääkiekossa tasoerot ovat kaventuneet, mutta ei niin paljon etteikö esimerkiksi vuoden 1981 MM-kultamitalijoukkue voittaisi kultaa myös tänään. Ei varmasti yhtä ylivoimaisesti, mutta kuitenkin selvemmällä erolla kuin mitä Venäjän joukkue voitti.

Asiaa ei tietty voi todistaa kumpaankaan suuntaan koska aikakonetta ei ole keksitty.
 

kovalev

Jäsen
Eri aikakausien joukkueita ja pelaajia on mahdotonta sellaisenaan vertailla keskenään, mutta itse olen silti täysin vakuuttunut, että lahjoiltaan esim. Makarov, Harlamov, Maltsev, Homutov, Bykov, Krutov, Fetisov, Kasatonov, jne olivat aivan yhtä hyviä kuin tämän päivän maailman huiput, ja jos he niillä lahjoillaan olisivat päässeet tämän päivän harjoitusolosuhteisiin ja peleihin, uskon, että he olisivat tänä päivänä aivan maailman parhaita AO:n, Malkinin ja muiden rinnalla.
Luonnollisesti sama pätee moneen entiseen kanadalaiseen, suomalaiseen, ruotsalaiseen...
Peli kehittyy ja kasvaa; lahjakkuudella ja suorituskyvyllä on inhimillisemmät rajansa.
 

PJx

Jäsen
Oikeastaan huippupelaajien "tuotantomäärä" kertoo sen, kuinka paljon pojista pääsee ajoissa laadukkaan ja tavoitteellisen harjoittelun piiriin. Turha laske lisenssipelaajia, jäähalleja, väkilukua tai muita toisarvoisia lukuja. Jos ette usko, niin katsokaa huviksenne, mistä Ruotsin junnumyllyn helmet tulevat.

Suomessakin olisi potentiaalia kiekon pariin tulevista pikkujunnuista aivan riittävästi. Meillä tavoitteellisuus tulee peliin myöhemmin kuin Venäjällä (eikä laatukaan ole aina kohdallaan). Tämä erotta malkinit miettisistä. Peruspelaajien määrät ovat täällä ihan kohdallaan verrattuna itään, ainoastaan tähtikaarti on himmeämpi.

Ruotsi saattaa hyvinkin haasta itänaapurimme ennen pitkää. Siellä tuntuisi olevan asiat tätä nykyä kunnossa ja tulokset näkyvät luultavasti muutamassa vuodessa.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Ruotsi saattaa hyvinkin haasta itänaapurimme ennen pitkää. Siellä tuntuisi olevan asiat tätä nykyä kunnossa ja tulokset näkyvät luultavasti muutamassa vuodessa.
Epäilemättä näin. Ruotsi on jo monta vuotta ollut aivan Venäjän tasolla junioriturnauksissa ja tuottanut yhtä hyviä, puolustajien osalta myös parempia pelaajia kuin Venäjä. Ruotsi haastaa jo nyt Venäjän Euroopan ykkösenä ja tulevaisuudessa yhä enemmän, ellei Venäjän juniorituotantoa saada monipuolistettua sekä alueellisesti (Kazan, Ufa jne.) että myös tasapuolisemmin eri pelipaikkoja painottaen (maalivahdit, puolustus!).
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös