Vaikka lopputulos onkin pettymys ja siten kokonaisfiilis kisoista jää huonoksi, on kuitenkin paljon positiivistakin löydettävissä Leijonista. Tuo pelaaminen oli ajoittain todella makean näköistä, raikasta ja tehokasta. Suomi on viime vuosina pelannut pitkälti eri tavalla, joten siinä mielessä ailahtelu turnauksen aikana on luonnollista, uusi tyyli ei tule kaikille täysin selkärangasta. Oppirahoja koko joukkueelta, mutta uskon tämänkin mahalaskun opettavan jotain tulevaisuutta ajatellen.
Pelaajistoa uudistettiin aika raikkaasti ja mukana oli (jälkikäteen helppo sanoa) muutama kaveri, joille Mm-taso oli vaan liian kova. Näitä olivat ainakin Suomela, Manninen, Jormakka ja Pokka. Kukaan heistä ei tuonut juuri mitään, joka palvelisi joukkueen menestymistä. Parhaansa varmasti tekivät, muttei vaan riittänyt. Peluutetun roolin voi kyseenalaistaa näiden herrojen osalta, liian iso ruutu.
Lyhyt oma arvio Leijonista koko kisoista:
Leijonien raateluhampaita, lähes koko ajan parasta pelissä. Kiitettävä arvosana koko kisoista: Aho, Savinainen, Säteri, Riikola, Nutivaara, Anttila, Pesonen
Oman ruutunsa pääosin hyvin täyttäneet, välillä kuvasta häipyneet. Hyvä arvosana: Teräväinen, Rantanen, Kivistö, Honka, Koivisto, Tolvanen, Mäenalanen, Husso
Odotuksiin nähden keskinkertaisesti suoriutuneet. Tyydyttävä arvosana: Granlund, Kapanen, Heiskanen,
Liian iso tai kokonaan väärä ruutu täytettäväksi, rumasti sanottuna turistiluokka: Palola, Manninen, Pokka, Suomela, Jormakka
Ei arviota: Kilpeläinen, Mikkola,
Virkistävää oli, että vanhoja sotaratsuja joko jäi tai jätettiin ulos ja saatiin tuoretta verta kehiin. En jäänyt kaipaamaan Lepistöä, Hietasta, Ohtamaata, Kukkosta, Lajusia, Sallisia, Pihlströmiä, Osalaa, Pyörälää tai JMA:ta.
Ja viides sija ei kuitenkaan ihan täysi katastrofi ole kun huomioidaan joukkueen ja pelitavan murros.
