MM 2018: Suomi

  • 799 250
  • 3 762
Tila
Viestiketju on suljettu.

keigykedy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Leijonat
Mikkihiirillä ei voi edelleenkään pärjätä, vaikka nopeutta löytyisikin. Kyllähän se on niin, että tuosta joukkueesta puuttui munaa ja palleja. Kovuutta ei ollut nimeksikään. Jäi vähän sellainen neitimäinen olo tuosta joukkueesta ja pelaamisesta.

Kyllä noilla pienikokoisemmilla , taitavilla ja nopeilla pelaajillakin voi pärjätä, hyvinhän ne puolustivat omalla alueella maalin edessä esim Kanadaa ja USA:ta vastaan. Toki kokoa saisi olla lisää mutta sitä on kyllä olemassa mm Barkovin, Ristolaisen, Armian ja Laineen muodossa.
Eniten kusessa ovat nämä pienemmät kaverit joilla ei peliäly JA taidot riitä, esim Jormakka, Palola, Suomela, Manninen,Kapanen. Puolustajista taas Honkaa ja Pokkaa ei toivottavasti nähdä maajoukkueessa ihan heti....

Ja samaan kastiin menee myös esim Niemi, Koskiranta, Kontiola, Heiskanen, Immonen, Filppula( ilari)
 

Kimmo Stasi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Pakko tosiaan korjata sellainen huutava vääryys tässä, joka liittyy Suomen parhaiden pelaajien palkitsemiseen.

Koska kisojen direktoraatti tämän tyri ja koska minulla on sen verran rautaa kaulassa että tämän voin tehdä, niin minä nimeän nyt tässä uusiksi Leijonien turnauksen parhaat pelaajat: Harri Säteri ja Sebastian Aho (ei järjestyksessä, vaan tasavertaisina).

Kolmatta ei ole tarve mainita, koska sillä sijalla olisi hyvin monta pelaajaa eikä kukaan epätasaisista esityksistään johtuen sinänsä ansaitse tulla erikseen mainituksikaan. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö siellä olisi ollut monta hyvää pelaajaa mukana. Helpompi olisi mainita erikseen turnauksen epäonnistujat, koska niitä ei montaa ole, mutta jätettäkööt se nyt tässä tekemättä. Kaikki ne tietävät muutenkin ja varmasti sen tietävät itsekin että vihkoon meni.

Noista kahdesta ei löydy kyllä kaivamalla kaivamallakaan sitten mitään negatiivista sanottavaa. Erityisen iloinen voi olla Säterin suorituksista, sillä olihan maalivahtiosasto yksi isoja kysymysmerkkejä ennen turnausta. Tuon paremmin ei olisi Rinne eikö Raskikaan kyllä pystynyt vetämään, se on selvää. Ennenkaikkea jäätävä suoritus tässä kuolemanpelissä, missä Säteri otti usean maagisen gamesaverin ja täten antoi edes pienen mahdollisuuden Suomelle voittaa Sveitsi, on nostettava esiin. Varmaan ainoa pelaaja koko joukkueesta, joka ei eilen jäätynyt, vaan jopa kykeni nostamaan tasoaan kriittisellä hetkellä. Ilman Säteriä lukemat olisivat olleet Sveitsille paljon rumemmat, mikä olisi kenttätapahtumien perusteella ollut jopa täysin oikeutettua, sen verran suvereenisti Sveitsi peliä vei mielin määrin ennen kolmatta erää (ja onnistui näennäisestä pinteestä huolimatta senkin pelaamaan taktisesti erittäin hyvin ja järkevästi).

Ahosta sentään osattiin odottaa paljon, mutta nousi siltikin kaikkien odotusarvojen yläpuolelle. Nämä ovat niitä hienoja muistoja mitä näistä turnauksista jää, kun joku pelaaja nousee selkeästi yli oman perustasonsa ja nousee jopa aivan uusille leveleille pelaajana hornankattilan liekeissä. Myös Ahon persoonasta kuoriutui turnauksen mittaan uusia kerroksia ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Kasvoi ikäänkuin miehen mittoihin viimeistään nyt ja on ansainnut kaiken sen koko kansakunnan kunnioituksen ja arvostuksen mitä on saanutkin. Sebastian Aho on noussut Leijonalegendojen joukkoon ja hänet tullaan mainitsemaan historian tappiin asti aina, kun Leijonista minkäänlaisia muisteloja tehdään. Erittäin tärkeä esikuva ja roolimalli kaikille suomalaisille lätkäjunnuille ja jo Leijonissa pelaaville tai sinne hamuavile.

Harvoin, jos koskaan, ollaan saatu nähdä MM-kisoissa Leijonilta tällaista maalien ilotulitusta, mikä jää posina mieleen tästä turnauksesta. Negana tietenkin hajanaiset esitykset ja liian helponnäköiset, selittämättömät sulamiset, joka kiteytyi karmaisevalla tavalla eilen toisessa erässä. Yhtäkkiä jäällä oli kuin aivan eri joukkue ja siihen on löydettävä selitys ja lääke vastaisuuden varalle.

Yleinen positiivinen spiritti joukkueen sisällä ja ympärillä jäi myös mukavasti mieleen ja vieläkin itkettää, ettei juuri tämä, poikkeuksellinen joukkue saanut tämän enempää. Olisin niin mielelläni nähnyt tämän porukan torilla yli sadantuhannen muun suomalaisen kanssa. Varmaan enemmän kuin monen muun Leijonien MM-joukkueen, myönnettäkööt.

Toivottavasti tämä ikävä kokemus kääntyy ennemmin sellaiseksi, että nämä nuoret NHL-tähdet asennoituvat tähän karvaaseen kokemukseen siten, että tästä vaan sisuunnutaan ja päätetään että ensi vuonna sitten korjataan tämä ja tullaan entistä vahvempana kultaa kaulassa kotiin, eikä käännytä ristolaisuuteen ja aleta täyttelemään hätäpäissään lähimmän golf-kerhon kausikortteja. Salkkareita kerkeää katselemaan sitten eläkkeelläkin.

Kaikesta huolimatta, suuri kiitos Leijonat 2018! Olitte huikean hieno ja poikkeuksellinen Leijona-joukkue!

Ja nyt avaan pitkän tauon jälkeen kylmän oluen, joka oli varattu kyllä hieman toisenlaisiin tunnelmiin, mutta kelpaa se näinkin. Saatan ottaa toisenkin.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
"Heti ollaan yhden hävityn ottelun jälkeen paniikissa" -pellet voisivat tulla kertomaan, että miten meni. Jos dokaisin, dokaisin nyt.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Positiivisena asiana jäi mieleen Sebastian Aho. Jätkä oli turnauksen kunkku tähän asti McDavidin ja Kanen kanssa. Kertoo sitten vähän tuo että missä kaverin taso ja potentiaali menee .Markus Nutivaara on toinen. On komia tulevaisuus hänelläkin edessään.

Lampaanperseen saavat Ville Pokka ja Julius Honka. En enää ihmettele mikseivät pelaa ainakaan vielä NHL:ssä. Tia no.. Honka pelaa, mutta ei vielä vakituisesti. Näille Mannisille ja Jormakoille ei persettä tule, koska eipä tuolla reservissä heidän tilalleen olisi yhtään sen kummoisempia pelaajia ollut laittaa tilalle.

Siitä iloisesta pelitavasta ja taitokiekosta ei nyt oikein osaa enää kauheasti löytää posia, kun se sitten tärkeässä paikassa ryssittiin tuolla tavalla.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
"Heti ollaan yhden hävityn ottelun jälkeen paniikissa" -pellet voisivat tulla kertomaan, että miten meni. Jos dokaisin, dokaisin nyt.
Suomi voitti USA:n hävityn pelin jälkeen suvereenilla esityksellä. Esitä toki tähän viestisi, jos olit jossain kohtaa USA-matsin jälkeen esittänyt jotain sellaista että voit pelleksi ruveta toisia nimittelemään.
 

Laitela

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa ja sen vaarallinen YV, Bratislavan taika
Suomi voitti USA:n hävityn pelin jälkeen suvereenilla esityksellä. Esitä toki tähän viestisi, jos olit jossain kohtaa USA-matsin jälkeen esittänyt jotain sellaista että voit pelleksi ruveta toisia nimittelemään.
Pelasiko USA ja Kanada edes ihan tosissaan? Oikeasti hyvillä on varaa vaikka löysäillä alkusarja, kunhan ovat tikissä tärkeissä peleissä.
 

Mark Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Sveitsin valmentaja sanoi ekalla erätauolla pelaajilleen: "haluatteko katsoa lauantaina telkkarista peliä Suomi-Kanada?"
Se tepsi. Mitäköhän Marjamäki sanoi. Veikkaan: "haluatteko pojat syödä illalla kanapastaa vai tofusushia?"
Marjamäki ei sanonut mitään. Seisoi kädet puuskassa huulet tiukkana viivana kuin puujumala. Ihan kuin penkin takanakin.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
On vaikea löytää yksittäistä syytä tähän draaman kaareen, mutta kaikki lähti menemään päin helvettiä viimeistään siinä vaiheessa, kun koutsi halusi väen väkisin pelastaa oman kunniansa valmistamalla jengin voittamaan pohjois-amerikkalaiset joukkueet, vaikka se olisi maksanut pari tappiota "pikkumaille".

Meillä ei ollut keskushyökkääjiä, meillä oli donitsi. Epätasainen peluutus johti kärkiäijien väsymiseen, epätasainen peluutus johti vähemmän kuormitettujen pelaajien pelirytmin katoamiseen, epätasainen peluutus johti puolustajien sakkaamiseen. Luottoa oli vain muutamaan pelaajaan.

Kun kroppa on väsynyt, mieli/tahdonvoima vielä haluaa jaksaa, mutta tekee yhä useammin huonoja ratkaisuja. Ja puolestaan kun kroppa kestää, mieli tarvitsee itseluottamusta. Nyt ei saatu kumpaakaan - koska ne, kenellä oli bensaa, ei ollyt kykyjä, ja niillä, kenellä oli kykyjä, ei ollut bensaa.

Ihmisiä siellä on kaikki, jopa koutsikin - vaikka sitä olisi sohvakatsojan vaikea koutsin ilmeistä rekisteröidä. Marjamäki ei ole ihmisjohtaja, vaan yksityiskohtien johtaja ja taktikko, mutta ihmisenä hänkin loppujen lopuksi halusi pelastaa uransa ja maineensa. Semmosta se on.
Nyt kävi näin.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kyllähän taas kyse oli henkisest kipsistä, mitä valmennusjohto ei saanut pois. Jos vastustaja tekee neljän minuutin aikana kolme maalia ja oma jengi koomailee täysin, niin kyllähän henkisellä puolella siinä vaiheessa jokin mureni. Vituttaa, mutta minkäs teet.

Ahon kenttä oli hyvä, vaikka Teräväisellä muutamia mokia kisoissa tulikin. Ahoa ei voi kehua tarpeeksi. Ennakko-odotuksiin nähden näkisin suurimmiksi epäonnistujiksi Rantasen, Kapasen ja erityisesri Granlundin. Erityisesti Mikke on aina maajoukkueessa ollut loistava, mutta nyt ei lähtenyt. Eikö kemia toiminut Rantasen kanssa vai oliko virhe istuttaa MG keskelle? Paha sanoa. Kapanen on uusi Pihlström. Vauhtia löytyy, mutta pelisilmää ei yhtään. Joskus toki tulee onnistumisiakin, mutta enpä usko pitkään NHL-uraan.

Veskoihin ei kaaduttu, mutta ei mitään maagisiakaan suorituksia saatu, paitsi toki Säteri jenkkejä ja kanukkeja vastaan oli maaginen.

Neloskenttä oli parempi kuin kolmonen, joten ihmetytti miksi peluutusta tiivistettäessä jormakat saivat jatkaa mukana. Pokka ja muukin puolustus oli pääasiassa mitä oli, mutta eipä parempiakaan ollut tarjolla.

Valmennusjohdon suuriksi virheiksi lasken Palolan kisapassin leimaamisen. Tämä takia Salomäkeä ei enää saatu mahtumaan joukkueeseen. Olisiko tämä auttanut? Tuskinpa tarpeeksi, mutta ei sitä tiedä. Suurempi virhe oli ykköstähtien peluuttaminen alivoimalla. Ihan vitun älytöntä. Eikö sinne kolmos- ja neloskenttiin saatu alivoimaspesialisteja? Ehkä meidän tähdillä olisi luistin eilen liikkunut paremmin jos ei olisi tarvinnut huhkia alivoimalla alkulohkon peleissä. Senttereiden puute nyt on jo käsitelty monta kertaa.
 

Robu

Jäsen
Ei mennyt ihan nappiin ja täällä on hyvin analysoitu varmaan kaikki, joka pieleen menikin. Lisään vain sen mitä en ole nähnyt mainittavan.

On hauska ajatella kuinka paljon yksi peli merkitsee turnauksessa. Jos voittaa puolivälierän on jo neljän joukossa ja sen lähes kaikki mieltää onnistumiseksi. Jos häviää, on kyseessä epäonnistuminen. Tällä kertaa vähän suurempi epäonnistuminen, kun oli "vain" Sveitsi vastassa.

Puolivälierä on paras yhdestä ja sille laitetaan tällainen merkitys. Pelinä toimii tietenkin metallinpalalla varustetuilla kengillä pelaaminen jään päällä ja kuminen kiekko olisi tarkoitus saada maaliin. Kyllähän toi peli piti voittaa, mutta nyt kävi näin. Parasta yhdessä sarjassa onnen ja sattuman rooli kasvaa. Kuka tietää mitä kävisi parasta kolmesta sarjassa. No jossittelut sikseen. Pointti vain on, ettei yksittäisille peleille saisi antaa liian isoa arvoa. On toki validimpaa kritisoida koko turnauspelaamista.
 

Erkka Lapanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK - FC Liverpool
Kaikesta huolimatta, suuri kiitos Leijonat 2018! Olitte huikean hieno ja poikkeuksellinen Leijona-joukkue!
Enpä tiedä.. Suomi ei ole koskaan ollut niin riippuvainen yhden pelajan panoksesta kuin näissä kisoissa oli. Ilman Sebastian Ahoa ei oltaisi voitettu USAta tai Kanadaa alkusarjassakaan. Niissä peleissä oltiin harvinaisen onnekkaita muutenkin. Että ehkä sikäli oltiin poikkeuksellisia.
 

HokiHero

Jäsen
En oikein ymmärrä miten Kapaselta odotettiin kisoissa paljon tuota parempaa tuolla taustalla. Loppujen lopuksi kyseessä on pienessä roolissa juurikin tuota koohotuskiekkoa pelannut 21-vuotias pelaaja joka joutui pakon edessä pelaamaan kärkiroolissa kahden NHL:ssä koko kauden isolla vastuulla pelanneen ppg miehen kanssa.

Siitä olen samaa mieltä, että tuskinpa tuolla peliälyllä nousu kärkiketjuihin on realistista, mutta toisaalta kun miettii Armian valtavaa kehitystä viimeisen parin kauden aikana en näe sitä myöskään kolme vuotta nuoremmalta Kapaselta poissuljettuna saavuttaa ihan hyvä ura kolmosketjun raatajana.

Aho taas on ikäisekseen jotain täysin poikkeuksellista.
 

GeneRation

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kyllä noilla pienikokoisemmilla , taitavilla ja nopeilla pelaajillakin voi pärjätä, hyvinhän ne puolustivat omalla alueella maalin edessä esim Kanadaa ja USA:ta vastaan. Toki kokoa saisi olla lisää mutta sitä on kyllä olemassa mm Barkovin, Ristolaisen, Armian ja Laineen muodossa.
Eniten kusessa ovat nämä pienemmät kaverit joilla ei peliäly JA taidot riitä...

Ja samaan kastiin menee myös esim. Filppula( ilari)

Poistin lainauksesta sen verran, että pointti selvenee. Ilari Filppulalla ei ole peliälyä tai taitoa riittävästi? Hidashan tuo on, mutta peliäly ja taito riittäisi kyllä NHL:ään asti.
 

Kassu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kiteytän sen nyt näin kuten itseasiassa yksi erittäin kokenut ja meritoitunut valmentaja asian kiteytti. Kokematon valmennus ja liian nuoret valmentajat apuvalmentajia myöten. Aamen!
 

metsuri1

Jäsen
Suosikkijoukkue
Carolina Hurricanes
Eilisen peliajoissa näkyy selvästi tuo "kahden kerroksen väki":
IIHF - Gamecenter 2018 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP

Käsittämätöntä miten tuo Ahon hurja peliaika ei tunnu näkyvän yhtään kaverin luistelussa kun pitää lyödä ylivaihdetta silmään. Eilenkin kolmannessa erässä kaikki näytti niin helpolta vaikka joutui pelaamaan suunnilleen joka toista vaihtoa.

Kahden kerroksen väki näkyy mutta niiltä vastuunkantajilta olisin kyllä odottanut enemmän. Suututti ihan että miten voi olla mahdollista että 84 pistettä tehnyt kaveri ei saa itsestään enempää irti (vaikkei huonostikaan pelannut). Ja sama pätee Granlundin kaltaiseen taistelijaan, miten kaikki näytti niin ihmeellisen vaikealta. Teräväiseen en oikein osannut pettyä kun en rehellisesti sanottuna häneltä enempää odottanutkaan. Koko ajan (ja turnauksen edetessä entistä enemmän) oli jotenkin sellainen tunne että hän tekee pisteitään Ahon siivellä ja keräilee kakkossyöttöjä.
 

keigykedy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Leijonat
Poistin lainauksesta sen verran, että pointti selvenee. Ilari Filppulalla ei ole peliälyä tai taitoa riittävästi? Hidashan tuo on, mutta peliäly ja taito riittäisi kyllä NHL:ään asti.

Juu, niin riittäis myös Kontiolalla. Lähinnä just tuo hidas liike siis esteenä
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Käsittämätöntä miten tuo Ahon hurja peliaika ei tunnu näkyvän yhtään kaverin luistelussa kun pitää lyödä ylivaihdetta silmään. Eilenkin kolmannessa erässä kaikki näytti niin helpolta vaikka joutui pelaamaan suunnilleen joka toista vaihtoa.

Kahden kerroksen väki näkyy mutta niiltä vastuunkantajilta olisin kyllä odottanut enemmän. Suututti ihan että miten voi olla mahdollista että 84 pistettä tehnyt kaveri ei saa itsestään enempää irti (vaikkei huonostikaan pelannut). Ja sama pätee Granlundin kaltaiseen taistelijaan, miten kaikki näytti niin ihmeellisen vaikealta. Teräväiseen en oikein osannut pettyä kun en rehellisesti sanottuna häneltä enempää odottanutkaan. Koko ajan (ja turnauksen edetessä entistä enemmän) oli jotenkin sellainen tunne että hän tekee pisteitään Ahon siivellä ja keräilee kakkossyöttöjä.

No kyllähän se "jotenkin" näkyi, kun pistetahti hyytyi lisääntyvän peliajan myötä. En muista, koska olisi ollut niin, että yhden hyökkääjän peliaika on säännöllisesti enemmän kuin kaikilla muilla (paitsi veskari). Ja jos vaikka Aholla olisi tatsi riittänytkin, niin eihän yksi kaveri mitenkään voi pitää koko joukkuetta pystyssä.

Se mitä alussa nähtiin - uskomattoman hieno yhteispeli, jossa ketjukaverit lukevat toistensa ajatukset - toimii vain siihen asti, kunnes heikoin lenkki pettää. Teräväiselle vastuu yyveellä, aaveella ja puolustuksessa sekä toiseksi suurin peliaika oli ehkä liikaa? Ja siis Teräväinen oli mielestäni hyvä!
Aho on poikkeuksellinen yksilö, mutta yksin ei voi jääkiekkopelissä voittaa kuin korkeintaan yhden ottelun. Joukkuepelissä joukkue on se, joka kantaa.
 

Stark

Jäsen
Suosikkijoukkue
Florida Panthers, Minnesota Wild
Erityisesti Mikke on aina maajoukkueessa ollut loistava, mutta nyt ei lähtenyt. Eikö kemia toiminut Rantasen kanssa vai oliko virhe istuttaa MG keskelle?

Itse näkisin, että Granlundin selkeästi aiempia vuosia heikompi esiintyminen MM-kisoissa johti parista seikasta. Mikke on yltiötunnollinen pelaaja - siitä ei liene epäselvyyttä. Kun Miken tapainen yltiötunnollinen pelaaja istutetaan keskushyökkääjän rooliin, määrää hänen peliään ennen kaikkea vastuullisuus kentän molemmissa päissä. Tämä nähtiin myös tuskallisen selkeästi Minnesotassa. Kun hyökkäyspään ratkaisuja tehdessä toinen jalka oli jo aina takaisin puolustamaan päin, ei peli lähtenyt missään vaiheessa selkärangasta. Heitetään rintaan vielä kapteenin C, niin ehkä esimerkillä johtaminen meni vähän yli. Eihän Granlund yleensäkään turhia tunteile, mutta nyt tekeminen oli jopa toewsmaisen vakavaa.

Ketjukavereita en lähtisi tässä syyttämään. Väkivahva Rantanen ja suoraviivainen Kapanen (tai maaliahne Tolvanen) ovat vähän kuin Koivu ja Zucker, joiden kanssa peli on toiminut aika ajoin kuin unelma. Koko kauden laidassa pelannut Granlund joutui vain miettimään peliään liikaa.
 
Hyvä että Suomen pelit ovat ohi. Aika raskasta luettavaa nää palstat kisojen aikana kun osa toitottaa omaa vihamielistä agendaansa joitakin yksittäisiä pelaajia tai valmentajaa kohtaan. Yksittäisiä pikkumokia kaivetaan kesken pelin tikun nokkaan , kertoo enemmänkin kommentoijan elämänkokemuksen puutteesta kuin kommentoijan lätkänymmärryksestä.

Nyt saan hypätä Ruotsin bandwagoniin ja toivoa että ainoa jäljellä oleva naapuri voittaisi.
 

zone55

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Suomen hyökkäyksen sukupolvenvaihdos on tehty. Puolustus on vaikeassa tilanteessa. Rutinoituneet puolustajat puuttuvat. Kun saadaan puolustukseen pysyvyyttä ja pelaajia jotka tottuvat näihin koviin peleihin, on asiat hyvin. Tämä ei tietysti selitä yksinään Marjamäen ajan huonoa menestystä. Marjamäki valitsi liikaa pelaajia jotka eivät kyenneet täyttämään rooliansa. En tästä viimeisestä turnauksesta lähtisi kritisoimaan Marjamäkeä liikaa. Edelliset turnaukset olivat ala-arvoisia myös Marjamäen osalta.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Lauri Marjamäen kohtaloksi koitui paitsi tietty sukupolven vaihdos, myös heikohko pelaajamateriaali, mitä tulee Euroopassa pelaaviin suomalaisiin. Aika ajoi ohitse näistä 2010-luvun luottopelaajista, Hietanen, Kukkonen, Pyörälä, Kontiola, Aaltonen, Immonen jne. Nämä olivat Leijonien runkona monissa kisoissa vuosina 2010-2016. Jo vuosi sitten osa näistä alkoi tippua kärryiltä ja olympiakisoissa nähtiin viimeistään, että taso ei meinaa enää riittää edes vaikka NHL loisti poissaolollaan.

Jukka Jalosella on edessä sama ongelma. Mistä hän saa käyttöönsä riittävän hyviä pelaajia? NHL:ssä on materiaalia ihan riittämiin ja vieläpä huippuosaamista, mutta sitten tulee iso kuilu. Ja fakta on kuitenkin se, että MM-kisoihin puolet pelaajista tulee Euroopasta.
 

Peluuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
JoKP
Aina sama laulu, ei vaan suostuta myöntämään sattuman ratkaisevaa osuutta. Ei ole sattumaa, mitä Sveitsi teki 2. erässä uinuvaa Leijonaa vastaan, mutta sattumaa on, ettei Suomi tullut 3. erässä tasoihin tai ettei Sveitsi karannut 1-4 tai jopa 1-5 johtoon. Sattumaa on, että Suomi voitti murskalukemin pari matsia, joita ei kokonaisvaltaisesti hallinnut ja sattumaa on, että Suomi hävisi pari hallitsemaansa ottelua.. mutta eihän näitä voi myöntää, jos ei tiedä mitä tarkoittaa todennäköisesti tai keskimäärin eli todennäköisyyslaskenta on aina ollut ahdistavaa..Sattuma on aina iso tekijä yksittäisessä ottelussa, usein siitä huolimatta pelillisesti parempi voittaa esim. 4-2 ... 7-1 sijaan..mutta tasaisissa otteluissa sattuma ratkaisee voittajan..Onneksi asiantuntijoista sentään Nurminen ymmärtää tämän..
 

ORPH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Vielä kun saataisiin lisää eksotiikkaa näihin kisoihin, vaikkapa Pohjois-Korea ja Iran.
Tällöin saataisiin takuulla pelaajien piste ennätyksiin lisää volaa!
Sehän se tuntuu olevan monelle todella tärkeä juttu ja saahan se olla, jos se hyvältä tuntuu.
Mitä merkitystä niillä alkusarjan neppailu pisteille on niinku oikeesti.
Hienoahan se toki on, kun onnistutaan ja maaleja syntyy. Ei siinä mitään.
Vastustajan taso olisi ehkäpä jotenkin syytä pitää mielessä, kun näitä henkilökohtaisia pojoja ihastellaan ja ihmetellään.
 
Viimeksi muokattu:

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Suomi voitti USA:n hävityn pelin jälkeen suvereenilla esityksellä. Esitä toki tähän viestisi, jos olit jossain kohtaa USA-matsin jälkeen esittänyt jotain sellaista että voit pelleksi ruveta toisia nimittelemään.

Mitä tähän USA-matsi edes kuuluu?

Eräs puheenparsi oli sellainen, että "paniikkinappula yhdestä hävitystä pelistä", mihin olen viitannut aiemminkin, että siitä tuskin on kyse, sillä paniikki tässä on ollut World Cupista lähtien. Voitettuja ja hävittyjä pelejä tulee ja menee, mutta pidemmällä tähtäimellä oli nähtävissä että paniikkin oli syytä ja huoleen. Lopputulos oli sitten se, että häviö tuli silloin kun olisi pitänyt voittaa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Mutta voitettiin kaksi suurmaata, muutama lätkäkääpiö ja otettiin pataan kolmelta keskitason maalta. Nämä ovat faktoja. Ihan sama mitä USA-pelissä tapahtui, kun suvereeniuden jälkeen tuli naamaan reilusti USA:aa huonommalta joukkueelta. Missä oli se USA-pelin into kun tarvittiin? Nooh, muistellaan me vaan USA-peliä, kun se meni niin vitun hyvin ja Kanadakin voitettiin. Ja kokonaisuutena kausi 21/30, se on huippusaldo! Mä lähen torille.
 

Peluuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
JoKP
Suomi voitti USA:n hävityn pelin jälkeen suvereenilla esityksellä. Esitä toki tähän viestisi, jos olit jossain kohtaa USA-matsin jälkeen esittänyt jotain sellaista että voit pelleksi ruveta toisia nimittelemään.
Suomeltako suvereeni esitys..Tässä oikee loistoesimerkki siitä, kun ei katsota matsia lainkaan, vaan ainoastaan lopputulos. No ei kai voi vaatiakaan enempää, jos ei katsominen kiinnosta..
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös