Jep, muistan minäkin noita alkuun tahmeita turnauksia, enkä esim. todellakaan hätkähtänyt avauspelistä. Sen sijaan Ranska-ottelu oli minusta ihan käsittämätön. Mutta sen minkä muistan noista aiemmista turnauksista on, että se oli enemmän raivopäistä pään puskemista kallioon eli oli vauhtia, maalipaikkoja ja tappelemista, mutta vastustajan sumputus ja oma huono viimeistely tuottivat pettymyksiä. Peli ei varsinaisesti ollut kauhean sekaisin tai hengetöntä - ja nämä kaksi asiaa ovat tänä vuonna pistäneet silmään: sekavuus, huonot ratkaisut ja kaksinkamppailujen jatkuvat häviöt. Toki tässä on aikaa ja mahdollisuuksia jälleen kerran kääntää vastukset voimavaroiksi ja pärjätä turnauksessa hyvin.
- Palsta
- Kansainvälinen jääkiekkokeskustelu
- Maajoukkue
- Maajoukkueen arkistofoorumi
- MM-kisat 2017, Ranska ja Saksa
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
MM 2017: Suomi
- Viestiketjun aloittaja Barnes
- Alkaa
- Tila
- Viestiketju on suljettu.
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetJep, muistan minäkin noita alkuun tahmeita turnauksia, enkä esim. todellakaan hätkähtänyt avauspelistä. Sen sijaan Ranska-ottelu oli minusta ihan käsittämätön. Mutta sen minkä muistan noista aiemmista turnauksista on, että se oli enemmän raivopäistä pään puskemista kallioon eli oli vauhtia, maalipaikkoja ja tappelemista, mutta vastustajan sumputus ja oma huono viimeistely tuottivat pettymyksiä. Peli ei varsinaisesti ollut kauhean sekaisin tai hengetöntä - ja nämä kaksi asiaa ovat tänä vuonna pistäneet silmään: sekavuus, huonot ratkaisut ja kaksinkamppailujen jatkuvat häviöt. Toki tässä on aikaa ja mahdollisuuksia jälleen kerran kääntää vastukset voimavaroiksi ja pärjätä turnauksessa hyvin.
Suomi on pelannut yksittäisiä eriä oikein hyvin, mutta suurin ongelma on ollut pelin tason ailahtelu ottelun sisällä. Nyt pojat pääsivät pariksi päiväksi tyttöystävien kainaloon, niin eiköhän peli lähde kulkemaan paremmin tuorein voimin?
Pelkään, ettei se ole kiinni pelin kulkemisesta, vaan pelitavasta. Pelitapa kun on sellainen, että hyökkäyksiin pitää lähteä tavalla, joka muistuttaa kännissä päin persettä vedettyä rivitanssia. Edes Slovenialla ei ollut mitään vaikeuksia tukahduttaa noita hyökkäyksiä.
wunderveba
Jäsen
Rantanen ilmeisesti loukkaantunut ja hänen tilallaan ykkösketjussa reeneissä ollut JMA.
Rantanen ilmeisesti loukkaantunut ja hänen tilallaan ykkösketjussa reeneissä ollut JMA.
Olin kattovinani että Gudaksen taklauksen jäljiltä piteli kättään ja Slovenia pelissä huomasin että toisen käden peukalossa oli joku side tai tuki tms. Sattui kamera näyttämään aitioon kun otti hanskan veks.
Mutta olisi mielenkiintoista nähdä Aaltonen tuossa. Voisin pitää varsin toimivana ketjuna.
Toinenkin Aaltonen mukaan ja Sallinen 13. ni hyvä tulee.
RecordBreaker25
Jäsen
Harmi jos Rantasen kisat on ohi. Tykkään niin vietävästi tuosta tulevasta kapteenista.
wunderveba
Jäsen
HUH, Rantanen on Marjamäen mukaan pelikunnossa!
Noppafemma
Jäsen
Jos #50 pääsee ykköseen, tulee tekemään heittämällä ainakin yhden kassin Norjaa vastaan.
Perreault85
Jäsen
On ollut tuo tuki muistaakseni jo junnukisoissa, tai ainakin jossain aiemmin oon sen nähnyt, eli ei pitäisi olla mitään isompaa vammaa siinä.Olin kattovinani että Gudaksen taklauksen jäljiltä piteli kättään ja Slovenia pelissä huomasin että toisen käden peukalossa oli joku side tai tuki tms. Sattui kamera näyttämään aitioon kun otti hanskan veks.
Tarinankertoja
Jäsen
. Kas kun asia on niin että koko pelisapluuna on tehty tukemaan viivelähtöjä niin ei voi ottaa puolustuspelaamista toisesta pelisapluunasta ja hyökkäämistä toisesta. .
On aivan sama, pelataanko viiveillä vai suoraan ylös, pääasiallisesti se maali syntyy hetikohta siniviivan ylityksen jälkeen tulevasta laukauksesta tai sen riparista.
Kyse on siitä, kuinka tollaisiin tilanteisin päästään useimmiten pelin aikana. Suorilla hyökkäyksillä' Suomi ei ole näihin päässyt, vaan on vedellyt ristikulmaan. Huonosti jalalla nostetuilla viivelähdöillä Suomi ei ole näihin päässyt, vaan kiekkoa on lyöty päätyyn. Se miten Suomi on näihin kiekollisen siniviivanylityksiin ja laukaukseen kohti maalia päässyt, on ne meidänpelin viivelähdöt sekä satunnaiset pitkät pystyavaukset vastustajan siniviivalle.
eli.. mitenkä Tän (ei kaikkien joukkueiden maailmassa kaikkina aikoina ja ikuisesti) Suomen joukkueen kandeis pelata?
king of the jungle
Jäsen
Jos Lance Armstrongilla ei olisi ollut syöpää, hänellä olisi edelleen kaksi kassia.Jos #50 pääsee ykköseen, tulee tekemään heittämällä ainakin yhden kassin Norjaa vastaan.
Nämä on näitä. IFK:ssa sitä jo tottui, että uutta ketjua ja kuviota ja aina joku totesi että tänään soi Juhiksen toimesta. No, ei ikinä soinut eikä soi huomennakaan ilman isoa ihmettä.
Toki jossain kohtaahan se maalikin väkisinkin tulee. Kai...
Noppafemma
Jäsen
Juhilla on ollut aihioita tehdä, mutta ei ole vielä natsannut. Juhi on polkenut pyörää 4 päivää ja syönyt terveellisesti. Uskon sinuun, Juhi.Jos Lance Armstrongilla ei olisi ollut syöpää, hänellä olisi edelleen kaksi kassia.
Nämä on näitä. IFK:ssa sitä jo tottui, että uutta ketjua ja kuviota ja aina joku totesi että tänään soi Juhiksen toimesta. No, ei ikinä soinut eikä soi huomennakaan ilman isoa ihmettä.
Toki jossain kohtaahan se maalikin väkisinkin tulee. Kai...
EmeraldSapphire
Jäsen
Jos Suomi voisi jotain oppia Ranskalta eilisen Kanada-pelin perusteella, niin asenne ja taisteluilme. Ranskalaiset voittivat kaksinkamppailuita, taklasivat, suojasivat omaa maalia ja pyrkivät rynnistämään vastustajan maalille. Leijonien pelistä on koko ajan paistanut sellainen löysä asenne, ettei haluta laittaa kroppaa likoon. Hävitään jatkuvasti kaksinkamppailuja, eikä joukkueessa ei ole Komarovin kaltaisia sytyttäjiä, jotka herättävät joukkueen kovilla taklauksillaan. Jos vastustaja pyrkii maalille, Jaakola lähtee pupu pöksyissä karkuun sen sijaan, että tekisi maalivahdin edessä seisomisesta painajaista vastustajalle. Hyökkäyspäässä pitäisi mennä vain ahnaammin maalille ja tehdä vaikka niitä kuuluisia räkämaaleja, toimisi ainakin paremmin kuin pakkien siniviivakuudit plekseihin tai vastustajan lähintä pelaajaa päin.
Nämä sinun viestisi ovat aika hämmentäviä kaiken maailman prosentointeineen ym. Jypistä en osaa sanoa, ei sen seuran tekemiset ole liiemmin kiinnostaneet.
Mutta onhan tuo vale, ettei Suomi olisi kääntänyt kertaakaan peliä nopeasti ja tarkoituksellisesti. Mitä sitten tarkoitat tässä tapauksessa tuolla sanalla "organisoidusti", onkin sitten toinen kysymys. Useinhan nopea kääntö riiston jälkeen ei olekaan maailman upeimmin organisoitu, koska tämä tilanne tulee eteen aina enemmän tai vähemmän yllättäen. Nopeaan iskuun osallistuvat ne, ketkä ehtivät. Varmasti perusperiaatteet voidaan käydä läpi vaikka kaistojen täyttämiseen ja toisen aallon hyödyntämiseen liittyen, mutta eihän se mikään ihme ole, ettei nopea kääntö ole kovin tarkkaan organisoitu.
Niin, minä nyt satuin kiinnostumaan kaikkien liigajoukkueiden pelaamista suosikkini lisäksi seuraamaan, ei siinä kummempaa.
Yritänpä selventää jälkimmäiseen kappaleeseen vastaustani, kun en tullut ensi yrittämällä ymmärretyksi. Sillä organisoidulla nopealla ja vaikka alivoimaisena lähdöllä tarkoitan sitä, että se on taktinen ase myös valmennuksella ja tämä tarkoittaa sitä, että reagoinnin jälkeiset toimet on olemassa jo treenien fläpeillä, eli tukitoimet ja reagointi tapahtuu oikeasti tietoisesti ja päämäärähakuisasti, vaikka tietenkään ei aina päädytä tuulettamaan, sillä on mahdollista saada aikaan pitkä paine hyökkäysalueelle, mahdollisesti ylivoima, väsyttää vastustajan kenttä, estää tuoreitten vaihto ja tämän myötä vastahyökkäys jne. oikein ja organisoidusti toteuttaen syntyy todennäköisesti mahdollisuus moniporrasteiseen hyökkäykseen, joka repii vastustajan viisikkoa entistä enemmän hajalle ja saa aikaan perässäjuoksu efektin. Tällöin saa myös sen edun pelin jatkumoon, että vastustaja käy entistä varovaisemmaksi kiekollisessa hyökkäyspelissään, kun jokainen pikkuvirhe kääntyy hankalasti puolustettavaksi omiin. Tämmöinen siihen osallistuvat ne ketkä ehtivät kertoo oikeastaan juuri sen, miksi ollaan kaukana kv - kiekon kärkikastista ja tilanteiden tunnistuskyky on vajavaista, jopa kiellettyä, kun muut kentässä sitä eivät tajua, eikä valmennus käsitä että sitä on yhtä mahdollista valmentaa, kuin sitä träppiäkin.
Trap on puolustussuuntaan tapahtuva pelijärjestelmä. Ei se määrittele joukkueen koko pelaamista. Hyvät joukkueet pystyy myös pelaamaan erilaisia otteluita, erilaisella pelitaktiikalla ja vielä pelinsisällä vaihtamaan tuota taktiikkaa.
Sattumoisin suomalainen versio träpistä määrittää myös koko pelaamisen raamit. Hyökkäyksessä se vaikuttaa siten, että reagointia ohjaa träppiformu jos kiekko menetetään, ei pelaajan vaisto, johon muu viisikko reagoi tukitoimin, joka johtaa siihen, että vähänkään kiekollisesti osaava joukkue tulee sen träpin läpi heittämällä, koska paineistus on oikeasti nimellistä. Tappara tyylin pisimmälle vieneenä kykenee liigatasolla sotkemaan vastustajan hyökkäyspelin sitä huonommin hallitsevien tai rosteriltaan heikkotasoisimpien joukkueiden suhteen ja dominoimaan vaihtelemalla träppinsä painopistettä, mutta jos olet lainkaan katsellut näitä kv - pelejä, puolustusformaattina se on täysin vanhentunut pelitapa. Kuten sanoin, Virtanen kehitteli näköjään liigassa pelitapaa, jolla träppi jää seisomaan kuin paska junttilantuvan seinään ja tämä toimikin liigan loppu neljänneksellä kelvollisesti träppääviin joukkueisiin, voisiko sitä kutsua puolivenäläiseksi, mutta kuten sanoin, nekin jotka liigassa träpin muodoista pyrkivät eroon eivät siihen pystyneet tai uskaltaneet, joten pleijareissa vastustajat kiekollisempina tuhosivat JYPin pelin voittamalla keskialueen suvereenisti ja tämä alue oli sitten JYPin murheenkryyni koko kauden, eikä korjaantunut missään vaiheessa kautta. Leijonilla on ihan sama ongelma. Luokaton keskialueen peli johtaa hetkellisen momentumin menettämiseen, niin hyökätessä, kuin puolustaessa. Sellaisen ison selvennyksen ajatuksistani tähän vielä laitan, että kun puhun keskialueen kiekollisesta pelaamisesta, se onnistuakseen edellyttää ymmärrystä ja osaamista pelata kiekottomana, ettei pelkästään jää kiekon tuijotteluksi ja sitä myötä väärin ymmärretyksi näkemykseni.
Voi olla, että kuvaamasi pitää paikkansa chl:n suhteen, vaikken sitä todeksi ihan uskokaan, mutta perusteluksi en sitä kelpuuta sille, että yksikään suomalaisjoukkue nykypäivänä euroopan seurajoukkueiden finaalipaikoista vakavasti tappelisi. Toki, ylempää keskikastia ovat jo pelaajatuotannon ansiosta keski - eurooppaan nähden, mutta ei se suomalaista joukkue osaamista mairittele.
Minä en tiedä mitkä joukkueet on sinulle hyviä joukkueita, mutta suurin puute suomalaisessa taktisessa osaamisessa on vaistopelaamisen puute, sen lisäksi, että liikkeestä liikkeeseen pelaaminen vajavaista, joka johtaa tilanteeseen, että kun et määritä tempoa, et myöskään voita tilaa ja aikaa oikeisiin valintoihin tilanteissa.
Sattumoisin suomalainen versio träpistä määrittää myös koko pelaamisen raamit. Hyökkäyksessä se vaikuttaa siten, että reagointia ohjaa träppiformu jos kiekko menetetään, ei pelaajan vaisto, johon muu viisikko reagoi tukitoimin, joka johtaa siihen, että vähänkään kiekollisesti osaava joukkue tulee sen träpin läpi heittämällä, koska paineistus on oikeasti nimellistä. Tappara tyylin pisimmälle vieneenä kykenee liigatasolla sotkemaan vastustajan hyökkäyspelin sitä huonommin hallitsevien tai rosteriltaan heikkotasoisimpien joukkueiden suhteen ja dominoimaan vaihtelemalla träppinsä painopistettä, mutta jos olet lainkaan katsellut näitä kv - pelejä, puolustusformaattina se on täysin vanhentunut pelitapa. Kuten sanoin, Virtanen kehitteli näköjään liigassa pelitapaa, jolla träppi jää seisomaan kuin paska junttilantuvan seinään ja tämä toimikin liigan loppu neljänneksellä kelvollisesti träppääviin joukkueisiin, voisiko sitä kutsua puolivenäläiseksi, mutta kuten sanoin, nekin jotka liigassa träpin muodoista pyrkivät eroon eivät siihen pystyneet tai uskaltaneet, joten pleijareissa vastustajat kiekollisempina tuhosivat JYPin pelin voittamalla keskialueen suvereenisti ja tämä alue oli sitten JYPin murheenkryyni koko kauden, eikä korjaantunut missään vaiheessa kautta. Leijonilla on ihan sama ongelma. Luokaton keskialueen peli johtaa hetkellisen momentumin menettämiseen, niin hyökätessä, kuin puolustaessa. Sellaisen ison selvennyksen ajatuksistani tähän vielä laitan, että kun puhun keskialueen kiekollisesta pelaamisesta, se onnistuakseen edellyttää ymmärrystä ja osaamista pelata kiekottomana, ettei pelkästään jää kiekon tuijotteluksi ja sitä myötä väärin ymmärretyksi näkemykseni.
Voi olla, että kuvaamasi pitää paikkansa chl:n suhteen, vaikken sitä todeksi ihan uskokaan, mutta perusteluksi en sitä kelpuuta sille, että yksikään suomalaisjoukkue nykypäivänä euroopan seurajoukkueiden finaalipaikoista vakavasti tappelisi. Toki, ylempää keskikastia ovat jo pelaajatuotannon ansiosta keski - eurooppaan nähden, mutta ei se suomalaista joukkue osaamista mairittele.
Minä en tiedä mitkä joukkueet on sinulle hyviä joukkueita, mutta suurin puute suomalaisessa taktisessa osaamisessa on vaistopelaamisen puute, sen lisäksi, että liikkeestä liikkeeseen pelaaminen vajavaista, joka johtaa tilanteeseen, että kun et määritä tempoa, et myöskään voita tilaa ja aikaa oikeisiin valintoihin tilanteissa.
HypridiShakissa nimenomaan pelaajan vaistot ovat erittäin isossa roolissa. Suomen pelaama reikäjuusto träp, kiekohallinta hyökkäys ja paikoin pakotettu viivelähtö eivät toimi. Se ei kuitenkaan tarkoita että pelitavallisesti oikein toteutettuna HypridiShakki, (joka sisältää näitä elementteijä) ei voisi olla se the peli leveässä kaukalossa. Joukkue ei toteuta sitä oikealla tavalla, nimenomaan mainitsemastasi vaistomaisen pelaamisen puutteesta. Niin kuin sanoin maajoukkue peleihin tätä tässä vaiheessa on vaikea toteuttaa. Tämä on nimenomaan sitä pelillistä selkänojaa, jota ei ole. Tähän Tapparan moitittuun pelitapaan liittyy asioita, joita vielä ei olla täysin ymmärretty. Esimerkkiä voisi hakea hävittäjäkoneista. On hävittäjäkoneita jotka ovat hyviä tuhoamaan toisia hävittäjökoneita, koneita jotka ovat hyviä iskemään maakohteisiin ja koneita jotka ovat hyviä tiedustelemaan. Paras kone olisi kuitenkin sellainen, joka tarpeen mukaisesti pystyisi tekemään kaikki nämä asiat. Se on se paras pelitapa joka on löydettävissä. Pelitilanteeseen ja vastustajaan mukautuva. Johonkin kyseiseen peliin\sarjaan pelitapa saattaa olla koko ajan samanlainen. Ei tule muuttaa mitään, koska homma toimii. Toisessa pelissä taas nähdään, korkeaa oikea aikaista ajojahti kiekkoa, kiekonhallintaa, korkeaa träpiä, matalaa träpiä, haukea rannasta, viivelähtöjä, nopeita kääntöjä, jallalla tuontia maalintakaa, kiekko päätyyn ja montaa muuta. Aina sen mukaan mikä toimii kulloistakin vastustajaa vastaan parhaiten.
Viimeksi muokattu:
Suomen pelaama reikäjuusto träp, kiekohallinta hyökkäys ja paikoin pakotettu viivelähtö eivät toimi.
Ymmärrän kirjoittamasi. Minun silmiin suomi pelaa juuri sitä liigasta tuttua passiivista träppiä (reikäjuustokin on hyvä nimi), joka ohjaa ja dominoi väärin koko peliä. Maalailusi Tapparasta osuu toki liigan tasolla, mutta se perustuu aiemmin luettelemiini fundamentteihin. Ongelma pelitavassa tulee, kun se siirretään areenoille, joissa taktinen osaaminen, kiekollinen osaaminen ja vaistopelaaminen yhdistyy pelaajakohtaiseen taitoon voittaa aika ja tila oikealle valinnalle. Siinä jää shakin pelaaja siirtelemään nappuloitaan kun kiekko kilisee jo omissa. Tässä on se minun viispenniseni ihmettelyä: miksi, jos suomi kerran kuuluu (vai kuuluuko?) kiekon isoihin, me vuodesta toiseen hyväksymme valtavan taitoeron vastustajien hyväksi? Miten tämä voi olla edes vaihtoehto? Minusta se taktinen jälkeenjääneisyys tulee juuri taidollisen jälkeenjääneisyyden seurauksena, mutta miksi on näin ja miksi se on hyväksytty tila? Jotenkin en usko, että suomalainen pelaaja aines voisi tähän olla syypää, vaan ongelma täytyy olla valmennuksellisissa opeissa ja pelejä seuratessani joukkue kuin joukkue liigassa pelaa käytännössä samalla filosofialla hyvin pienin variaatioin. Tapparalla tänä vuonna ja viime kauden Hifkillä näen hyvin paljon samaa pelin käännön ja hyökkäyspelin tulemassa, niissä on totta kyllä vaistopelaamista, mutta se koskee vain yhtä pelin osa - aluetta. Kalpa ja Virta mielestäni pyrki ulos tästä sapluunasta kaikkein rohkeimmin ja uskallan epäillä, että jos siellä olisi ollut käytössä yhtä laaja ja tasokas rosteri kuin Tapparalla, olisi shakin pelaajilla pyyhitty jäätä. Finaalipaikkakin oli kova suoritus, kun sen suhteuttaa rosterin tasoon ja laajuuteen. Myös Pennasen HPK pyrki selvästi erilaiseen pelilliseen johtopäätökseen, mutta vähän tuntui jäävän keskeneräiseksi vielä tälle kaudelle, omaan silmään lähdöt ja keskialue hoideltiin mainiosti, mutta sinisen ylitettyään jäi homma vielä piippuun, vaikka aihioita olikin. kaikki muut joukkueet näpertelivät sen träppinsä kanssa, myös siis JYP, vaikka Virtanen jotakin träppien murtamisen kanssa puuhastelikin. Ongelma varmaan sitten mj - tasolla syntyy siitä, että liigassa, ilman varsinaista kokemusta muunlaisesta todellisuudesta tullut valmentaja näpertelee pelitavan kanssa, jonka lähes jokainen a - sarja joukkue osaa pelata tyhjäksi sen ennustettavuuden ja mielikuvituksettomuuden vuoksi, kun hidastamallakaan ei kykene rytmittämään muiden joukkueiden määrätessä pelin temmon pääosin. Näin suomen peli päätyy siihen, että onnistuakseen tuloksellisesti se vaatii maalivahdin ja puolustuksen goodmodea, koska varsinainen pelin luonti käy mahdottomaksi ilman kykyä aloitteisiin.
Punanuttu_
Jäsen
Suomen maalit turnauksessa ovat syntyneet ylen tilastojen mukaan seuraavasti: nopeilla lähdöillä 7 maalia, viivelähdöillä 2 maalia, ylivoimalla 2 maalia ja hyökkäyspään aloituksesta 1 maali.
Uskomaton tilasto, kun huomioidaan, että tuo joukkue tuskin harjoittelee nopeita hyökkäykseenlähtöjä juuri ollenkaan. Kuten @JypFabu jo loistavasti sanoi, niin se nopea pelin kääntäminen on tänä päivänä aivan yhtä kontrolloitua ja harjoiteltua, kuin Suomen viivelähdötkin. Ei tuolla yksikään jengi pelaa ilman hyvää pelisuunnitelmaa/pelikirjaa.
Siitä en sitten tiedä, kuinka todenmukaisia nuo tilastot ovat (miten laskettu).
Suomen maalit turnauksessa ovat syntyneet ylen tilastojen mukaan seuraavasti: nopeilla lähdöillä 7 maalia, viivelähdöillä 2 maalia, ylivoimalla 2 maalia ja hyökkäyspään aloituksesta 1 maali.
Kaiken tämän on mahdollistanut Suomen ylivertainen pelitapa, Meidän peli. Viiveillä on otettu pelin virtaus hallintaan ja tulosta on tullut runsain mitoin.
Tässä on liki koko kisojen ajan haukuttu Marjamäkeä ja kerrottu kuinka Suomi pelaa ihan päin hanuria jne. Toki ottelu Ranskaa vastaan oli maalipaikkojen tehokuuden, joukkuepuolustamisen ja jopa maalivahtipelin suhteen heikko, mutta ei tässä nyt kannata kirvestä vielä ojaan heittää. Odotusarvollisesti oltaisiin tässä vaiheessa noin yhdeksässä pisteessä, mutta ei tuo seitsemän pinnan saldo ihan täysi katastrofi ole.
Mietin miten tämä eroaisi jo toteutuneista tuloksista? Ei juuri mitenkään, koska pistemäärä ja maaliero olisi täysin sama. Loppujenlopuksi yksittäisillä tuloksilla ei ole mitään väliä, eli on aivan sama mistä otteluista pisteet tulevat. Ainoastaan sillä on väliä, että mennään alkusarjasta puolivälieriin.
Vuoden 2014 MM-kilpailuissa Suomi olisi pudonnut ulos puolivälieristä, jos Suomi ei olisi voittanut Kazakstania tai jos Latvia olisi voittanut viimeisessä pelissä Sveitsin. Sveitsi voitti 3-2 ja Suomi eteni loppuotteluun asti. Tuolloin 11 pistettä riitti Suomelle jatkoon. Ehkä tänä vuonna nähdään samanlainen tarinankulku? Suomi on pelannut yksittäisiä eriä oikein hyvin, mutta suurin ongelma on ollut pelin tason ailahtelu ottelun sisällä. Nyt pojat pääsivät pariksi päiväksi tyttöystävien kainaloon, niin eiköhän peli lähde kulkemaan paremmin tuorein voimin?
Tuo vaihtoehtoisten tulosten laskeminen on ihan mielenkiintoista puuhaa matseja odotellessa. Toki täytyy huomata, että lähdettäessä harjoituspelien mukaan arvioimaan Suomen iskukykyä kisoissa, Suomella olisi nyt koossa 8-9 pistettä. Tshekille oltaisiin hävitty, mutta muista peleistä olisi tuomisina vähintään 2 kolmen pisteen voittoa. Nythän Suomi ylitti tavallaan itsensä Tshekkiä vastaan.
Tapa, jolla voitetaan, on myös tärkeä huomata. Vaikka Suomen MM-historiasta löytyy miltei joka keväältä vaikeita matseja A2-tason maita vastaan, ne ollaan yleensä klaarattu. Yleensä näissä peleissä Suomella oli asenneongelmia: pelin kulu oli yleensä sellainen, että ensin tehtiin 2-3 maalia, sitten nukahdettiin, vastustaja iski pari kaappia ja sen jälkeen ryhdyttiin taas pelaamaan. Paremmuudesta ei ollut missään vaiheessa epäilystä. Suomi aloitti nämä kisat vähän tähän tapaan.
Ranskahäviö oli täydellinen katastrofi, kun huomioidaan vielä se, että se päättyi 1-5, joista yksi tehtiin tyhjiin. Jos Ranskalle hävitään ensimmäistä kertaa koko historian aikana tällä tavalla, ei mihinkään selityksiin ole varaa. Eipä Suomi hävinnyt edes Tamin koutsaamalle Ranskalle, jossa oli vielä maalissakin "Petri Ilonen". Ranskahäviötä voitaisiin ehkä pitää kerran 10 vuodessa tapahtuvana työtapaturmana, mutta kun jatkossakin Suomen peli tökki pahasti.
Sloveniamatsi meni taas tavalla, joka ei herätä luottamusta. Norjakin heitti heti alussa 3 maalia, samoin kun Tshekki teki tänään. Sen jälkeen alkoi ymmärrettävä läpsyttely. Suomi taas oli aika ajoin pulassa todennäköistä putoajaa vastaan.
Siinä olet oikeassa, että loppupisteet ratkaisevat. Meidän kaikkien täytyy olla tyytyväisiä, jos Suomi kukistaa uudessa finnkampenissa Norjan vaikkapa jatkoajalla. Sama pätee tietysti Sveitsiin. Tosin 11 pistettä on siinä ja siinä jatkoonpääsyn kannalta. Ranska nousee varmaan 11 pisteeseen ja voi vielä niistä pisteen Tshekiltä. Sveitsi taas voi tehdä saman Tshekille ja Suomelle. Jopa Norjakin voisi nousta 11 pisteeseen. Joten mielellään varmuuden vuoksi Suomen pitäisi ottaa vähintään 5 pistettä Sveitsiä ja Norjaa vastaan. Tämä on aika optimistinen arvio tässä turnauksessa, ikävä kyllä.
Viimeksi muokattu:
Naamavelli
Jäsen
Ensin itketään kun MM-kisoissa pelaa niin paljon joukkueita ja tasoerot on niin isot. Sitten itketään, kun tulee vähän taistelua lohkon neljännestä sijasta.
Joka vuosi pitäisi joku "iso" jääkiekkomaa joutua lähtemään vähän kokemattomammalla ja heikommalla rosterilla kisoihin. Toisi vähän buustia keskieurooppalaiseenkin jääkiekkoon.
Joka vuosi pitäisi joku "iso" jääkiekkomaa joutua lähtemään vähän kokemattomammalla ja heikommalla rosterilla kisoihin. Toisi vähän buustia keskieurooppalaiseenkin jääkiekkoon.
Siinä olet oikeassa, että loppupisteet ratkaisevat. Meidän kaikkien täytyy olla tyytyväisiä, jos Suomi kukistaa uudessa finnkampenissa Norjan vaikkapa jatkoajalla. Sama pätee tietysti Sveitsiin. Tosin 11 pistettä on siinä ja siinä jatkoonpääsyn kannalta. Ranska nousee varmaan 11 pisteeseen ja voi vielä niistä pisteen Tshekiltä. Sveitsi taas voi tehdä saman Tshekille ja Suomelle. Jopa Norjakin voisi nousta 11 pisteeseen. Joten mielellään varmuuden vuoksi Suomen pitäisi ottaa vähintään 5 pistettä Sveitsiä ja Norjaa vastaan. Tämä on aika optimistinen arvio tässä turnauksessa, ikävä kyllä.
Kyllähän tämän päivän peli on se iso kuolemanpeli Suomelle, ja on myös iso vaara että "jollekin" Norjalle vielä hävitään. Kuolemanpelin tästä tekee se, että Norjalla on tämän jälkeen jäljellä Kanada ja V-Venäjä, eli se tulee varmastikin saamaan sen kolme pistettä lisää tämän päivän jälkeen. Sveitsi tulee varmasti häviämään tänään, ja sen jälkeen keskiöön nousee Suomen ja Sveitsin keskinäinen ottelu, jonka merkityksellisyyden kannalta tämän päivän peli on myös kuolemanpeli. Ranskalla taas on jäljellä Tshekki ja Slovenia, joten sekin tulee saamaan varmasti ainakin kolme pistettä lisää..
Kyllä syheröiseksi tulee menemään, etenkin jos tänään hävitään.. tämän hetkisessä tilanteessa on äärimmäisen suuri vaara, että Suomi ei nimittäin saa pistettäkään Sveitsiltä ja Kanadalta, joten tappiolla tänään kisat alkavat olla pelottavan suurella mahdollisuudella ohitse
EmeraldSapphire
Jäsen
Kuinka menee tasapisteissä? Onko keskinäinen ottelu se, joka ratkaisee vai maaliero? Nyt Ranska on jossain taulukoissa Suomen takana vaikka olen ymmärtänyt että tasapisteissä menee Suomen edelle... Vai miten tämä menee?
Kahden joukkueen ollessa tasapisteissä keskinäinen ottelu ratkaisee. Jos vähintään 3 joukkuetta on tasoissa, käytetään seuraavia tie-breakereitä:
1. keskinäisten otteluiden pisteet
2. maaliero keskinäisissä otteluissa
3. tehdyt maalit keskinäisissä otteluissa
4. haetaan lähin parhaiten sijoittunut joukkue, ja katsotaan 1) pisteet, 2) maaliero, 3) tehdyt maalit tätä joukkuetta vastaan
5. haetaan 2. lähin parhaiten sijoittunut joukkue, ja samat yllä olevat vertailut
6. IIHF-ranking
Yllä olevaa jatketaan, kunnes keskinäinen järjestys on selvinnyt, tai kunnes vain 2 joukkuetta on vertailussa tasoissa, jolloin keskinäinen ottelu ratkaisee.
Lähde: IIHF:n sivut: Info - 2017 WM - International Ice Hockey Federation IIHF
En ole täysin varma, ymmärsinkö kohdat 4 ja 5 oikein. Ainakin ne kuulostavat hieman erikoisilta omaan korvaan.
- Tila
- Viestiketju on suljettu.