MM 2017: Suomi

[Tadu]

Minä ainakin mieluummin katson peliä, jossa Suomi pitää kiekkoa enemmän eli mieluummin viivelähtö kuin roiskaistaan vastustajan päätyyn ja annetaan kiekko ilmaiseksi. Suomen karvauspelillä ei sitä ainakaan kovin helposti saada takaisin. Nyt vaan hyökkäyksiinlähdöt ontuu ja pakit koomailee omassa päässä/hyökkääjät ei ole pelattavissa. Muutama kiekollinen pakki olisi paikallaan ja Honkakin liian usein hautoo kiekkoa liikaa.

Eihän viivelähdöt ja kiekon roiskiminen vastustajan päätyyn ole toistensa poissulkevia. Viivelähdöillä lähdetään omasta päästä, kun taasen kiekko heitetään päätyyn (ainakin toivottavasti) punaviivan jälkeen. Viivelähdön kanssa voidaan siis myös heittää kiekko päätyyn.

 

[ijuka]

Joo, jälleen yksi "näin ne asiat koetaan" -tyylisistä tilanteista. Vaikka on tilastoilla osoitettavissa, että Suomi loi eniten maalipaikkoja erässä missä se harrasti eniten viivelähtöjä, niin aina löytyy ne kaverit joille fakat ovat vaikea käsite.

Siis jotain Sloveniaa vastaan? Ei sillä ole mitään merkitystä. Pitäisi olla paljon maalipaikkoja vaikka valmentaja kertoisi vaan että "pellaillaan poijjat" ja istuisi matsin ajan pöntöllä. Oletko ehkä ottanut huomioon että ehkä Slovenian tasoinen maa ei ole tarpeeksi korkealla taitotasoltaan tai taktiselta osaamiseltaan että osaisi reagoida niihin kunnolla, tai hyödyntää viivelähtöjen heikkoudet? Hyviä maita vastaan on ihan eri ääni kellossa.

Suomi on ennen pärjännyt taistelulla, nopealla temmolla, luistelemisella ja työnteolla. Tämä viivelähtösössötys saattoi toimia jonkin aikaa, mutta se on nyt jäänyt jääkiekon evoluutiossa pahasti jälkeen. Toki niitä joskus voi tehdä kun esim. täytyy vaihtaa, mutta ei se mikään defaulttitaktiikka ole, eikä todellakaan mikään mihin hyökkäysstrategian pitäisi suunnata. Siinä, että antaa vastustajien rauhassa koordinoida puolustus valmiiksi ja jopa antaa ilmaiseksi vaihtaa tuoreet miehet kentälle ei ole mitään järkeä. Esim. "Alivoimaisena puskeminen" saattaa aiheuttaa hyvänkin paineen jos painetaan heti hanalla kiekko niiden päätyyn ilman että ehtivät vaihtaa. Sellaisista tilanteista tulee usein kunnon pyöritystä ja maalipaikkoja.

Minä ainakin mieluummin katson peliä, jossa Suomi pitää kiekkoa enemmän eli mieluummin viivelähtö kuin roiskaistaan vastustajan päätyyn ja annetaan kiekko ilmaiseksi. Suomen karvauspelillä ei sitä ainakaan kovin helposti saada takaisin. Nyt vaan hyökkäyksiinlähdöt ontuu ja pakit koomailee omassa päässä/hyökkääjät ei ole pelattavissa. Muutama kiekollinen pakki olisi paikallaan ja Honkakin liian usein hautoo kiekkoa liikaa.

Ei sitä kiekkoa tarvitse ilmaiseksi pois antaa ja se on ihan eri kategoriaa jo kuin viivelähdöt vs ei.

Monet viivelähdöt ovat päättyneet Suomenkin osalta siihen, että kiekko heitetään punaviivalta päätyyn ja kiekko menetetään. Kiekkokontrollia voi harrastaa myös ilman niitä. 30sek viivelähtö -> kiekko päätyyn ei ole ollenkaan parempi ns. hyödyllisen kiekonhallinnan kannalta kuin 5sek nopea lähtö -> kiekko päätyyn, vaikka siinä 25sek kauemmin kiekko omilla onkin.

 

[Punanuttu_]

Nopea kääntäminen ja pelin nopeuttaminen ei muuten tarkoita alivoimaisena hyökkäämistä, vaikka sellaisen käsityksen tätä lukiessa saa. Eikä alivoimaisena hyökkääminenkään ole mikään synti, mutta sekin on täällä jo sanottu. En ole mikään asiantuntija, mutta ihan jo muiden maiden pelejä katsoessa voi huomata, kuinka vanhentunutta on kerätä omat joukot kasaan ennen hyökkäykseen lähtöä. Omista pitäisi lähteä välittömästi, joka samalla auttaa vaihtojen tekemisessä ja oman pelin rytmittämisessä rikkoen vastaavasti vastustajan pelirytmiä. Suomea lukuunottamatta (ainakin melkein) kaikki muut maat pyrkivät hyökkäämään heti antaen välittömän paineen, jonka alla esimerkiksi Suomi on ongelmissa yhdeksänä kertana kymmenestä. Säntäillä voi myös kontrolloidusti.

Tänään on vituttanut erityisesti Marjamäen kommentti Slovenia-pelin jälkeen - "Erinomainen ensimmäinen erä, vaikka oltiin tappiolla"

Odotukset on nyt ainakin nollissa, kun tietää mikä on se ihanne, johon pelillisesti pyritään. Viivelähdöt sopivat pahaan paikkaan, jossa peliä tarvitsee rauhoittaa. En näe mitään positiivista siinä, että niitä harrastetaan samalla tavalla, kuin Slovenia-pelin ensimmäisessä erässä.

 

[ijuka]

Nopea kääntäminen ja pelin nopeuttaminen ei muuten tarkoita alivoimaisena hyökkäämistä, vaikka sellaisen käsityksen tätä lukiessa saa.

Tämä on myös totta. Yleensä siitä tulee tasavoimaisia tai ylivoimahyökkäyksiä. 3v2 varsinkin on erittäin yleinen.

Se, että Kari Jalonen pelaa pystysuunnan kiekkoa aivan päin peetä ja tekee lukuisia asioita täysin väärin ei tee pystysuunnan kiekosta ja nopeasta suunnanmuutospelaamisesta huonoa. Kyllä niitä valmennusvirheitä sielläkin piisasi lukemattomiin.

 

[paraspelaaja]

Tänään on vituttanut erityisesti Marjamäen kommentti Slovenia-pelin jälkeen - "Erinomainen ensimmäinen erä, vaikka oltiin tappiolla"

Slovenia-pelin ensimmäinen erä oli Suomelta pelitavallisesti mahtavaa jääkiekkoa. Mitä vittuuntumista siinä on?

 

[Aleksandros]

Tämä on myös totta. Yleensä siitä tulee tasavoimaisia tai ylivoimahyökkäyksiä. 3v2 varsinkin on erittäin yleinen.

Se, että Kari Jalonen pelaa pystysuunnan kiekkoa aivan päin peetä ja tekee lukuisia asioita täysin väärin ei tee pystysuunnan kiekosta ja nopeasta suunnanmuutospelaamisesta huonoa. Kyllä niitä valmennusvirheitä sielläkin piisasi lukemattomiin.

Myös Suomen pelisapluunaan kuuluu, että jos avautuu tasavoimaisen tai ylivoimaisen hyökkäyksen mahdollisuus nopealla käännöllä, se käytetään. En muista kisoista yhtään tapausta, jossa Suomi tällaisessa tilanteessa olisi siirtänyt kiekon maalin taaksen mieluummin. Ja tuo on ihan täyttä skeidaa, että nopeista käännöistä yleensä tulisi tasa- tai ylivoimaisia (siis jos niitä viljellään jatkuvasti). Nykypäivänä ylivoimahyökkäyksiä tulee muutenkin melko vähän.

 

[Ostoskassi]

Siis jotain Sloveniaa vastaan? Ei sillä ole mitään merkitystä. Pitäisi olla paljon maalipaikkoja vaikka valmentaja kertoisi vaan että "pellaillaan poijjat" ja istuisi matsin ajan pöntöllä. Oletko ehkä ottanut huomioon että ehkä Slovenian tasoinen maa ei ole tarpeeksi korkealla taitotasoltaan tai taktiselta osaamiseltaan että osaisi reagoida niihin kunnolla, tai hyödyntää viivelähtöjen heikkoudet? Hyviä maita vastaan on ihan eri ääni kellossa.

Tai jos puhutaan pelin sisällä, niin luotiin eniten maalipaikkoja ensimmäisessä erässä.

Suomi on ennen pärjännyt taistelulla, nopealla temmolla, luistelemisella ja työnteolla. Tämä viivelähtösössötys saattoi toimia jonkin aikaa, mutta se on nyt jäänyt jääkiekon evoluutiossa pahasti jälkeen. Toki niitä joskus voi tehdä kun esim. täytyy vaihtaa, mutta ei se mikään defaulttitaktiikka ole, eikä todellakaan mikään mihin hyökkäysstrategian pitäisi suunnata. Siinä, että antaa vastustajien rauhassa koordinoida puolustus valmiiksi ja jopa antaa ilmaiseksi vaihtaa tuoreet miehet kentälle ei ole mitään järkeä. Esim. "Alivoimaisena puskeminen" saattaa aiheuttaa hyvänkin paineen jos painetaan heti hanalla kiekko niiden päätyyn ilman että ehtivät vaihtaa. Sellaisista tilanteista tulee usein kunnon pyöritystä ja maalipaikkoja.

Suomen järjestelmällinen menestyminen eri ikäluokissa pohjautuu nimenomaan meidän peliin sekä tietenkin loistaviin pelaajiin, joita Suomen maajoukkueessa on viilettänyt. Eli nyt kyllä aliarvioit meidän pelin merkitystä suomalaiselle jääkiekolle.

Olen sen sijaan samaa mieltä, että jääkiekkoilun evoluutio etenee ja peliä tulee kehittää jatkossa. En usko, että meidän pelin aika on vielä ohi, mutta ennen pitkää niin käy, ja mikäli Suomi haluaa pärjätä jatkossakin täytyy Suomella olla pelitapaetu vastustajiin verrattuna. Suomen pelitapaetu on pienentynyt vuosi vuodelta ja nykyään voidaan kiistellä onko sitä ylipäätään olemassa. Olisi mielestäni hyvä aika liitolta pohtia uusia linjauksia, että mihin suuntaan suomalaista jääkiekkoa lähdetään kehittämään. Nyt on vähän turhaan mukavoiduttu, vaikka peli kehittyy jatkuvasti.

 

[ijuka]

Myös Suomen pelisapluunaan kuuluu, että jos avautuu tasavoimaisen tai ylivoimaisen hyökkäyksen mahdollisuus nopealla käännöllä, se käytetään. En muista kisoista yhtään tapausta, jossa Suomi tällaisessa tilanteessa olisi siirtänyt kiekon maalin taaksen mieluummin. Ja tuo on ihan täyttä skeidaa, että nopeista käännöistä yleensä tulisi tasa- tai ylivoimaisia (siis jos niitä viljellään jatkuvasti). Nykypäivänä ylivoimahyökkäyksiä tulee muutenkin melko vähän.

Niinkö? Jos joukkueella A on vaikkapa peruspyöritys päällä joukkuetta B vastaan, niin A:n pakit ovat kyllä sinisellä, mutta laiturit yleensä ovat pyörittämässä ja sentterikin antamassa tukea jos kiekkoa nyt ei ihan heti haluta menettää. B:n laiturit ovat tosiaan kaikkein ylimpänä ja erittäin usein vastustajan sentteriä ylempänä, jos nyt ei halua suoraan hävitä kiekkoa kulmissa 2v3. Tällöin B:n nopea kiekonriisto -> syöttö laiturille on jo 2v2. Riippuen muiden pelaajien asemista, 3v2 on hyvin mahdollinen, lähinnä jos A:n sentteri jää B:n sentteristä jälkeen. Ei ole edes erityisen harvinaista, että joku A:n laituri jää vaikka maalin taakse ja on kaikesta myöhässä, milloin hyökkäys voisi olla muotoa 5v4 tai 4v3 ja toinen aalto olisi helposti käytettävissä. Jotkut laiturit löysäävät paljon puolustussuuntaan lähdettäessä, mikä yleistää tätä entisestään.

Vaikka A:n sentteri olisi erittäin alhaalla varmistamassa(Kari Jalosmaista, mielestäni yltiövarovaista), niin 3v3 on erittäin mahdollinen ja bonuksena se itse kiekonriisto käy huomattavasti vaivattomammin.


Miten tästä edes saadaan alivoimaisia hyökkäyksiä aikaan suurimman osan ajasta? Laituritko ovat oman maalin takana, vai mitä?

Tai jos puhutaan pelin sisällä, niin luotiin eniten maalipaikkoja ensimmäisessä erässä.

Tämä voi johtua myös lukemattomista muista asioista(Kuten siitä, että Suomi on nyt yleensä aloittanut ihan pirteästi) tai ihan yksinkertaisesti sattumasta minimaalisen kokoisesta näytteestä(1 ottelu) johtuen. Tai ehkä Slovenia itse pelasi ensimmäisen erän huonommin, mihin sillä on Turnauksessa ollut taipumusta(1-10 ennen Suomimatsia). En nyt tiedä Suomenkielisiä termejä mutta aika hakemalla haet syytä ja seurausta.

 

[JypFabu]

Myös Suomen pelisapluunaan kuuluu, että jos avautuu tasavoimaisen tai ylivoimaisen hyökkäyksen mahdollisuus nopealla käännöllä, se käytetään

Minä taas en muista ainoataan tilannetta, jossa Suomi olisi kääntänyt pelin nopeasti ja tarkoituksella, siis organisoidusti. Siksi niistä ei myöskään ole seurannut yhtään mitään pelillisesti. Minusta asian pihvi ei edes ole nopeat vs. hitaat lähdöt, vaan mitä todellista pelillisesti näistä seuraa. On myös kohtalaisen ajanhukkaa miettiä kiekollisia tekemisiä, jos kiekoton pelaaminen sakkaa niin hitaissa, kuin kuvitteellisissa nopeissa hyökkäyksissä. On myös kokolailla järjetöntä prosentoida kahden eri pelin siniviivojen ylityksiä, kun verrokkina kaksi täysin erilaista ja eritasoista joukkuetta vastustajina. Tällä menetelmällä alleviivaa idiomia vale, emävale, tilasto. Mitään taktisesti arvokasta ei tuolla tavoin saa selville. Kiintoisaa sinänsä, Suomen pelitavallinen tekeminen muistuttaa hyvin paljon JYPin viimesyksyistä tarpomista, myös sulamista kohti pelien loppua. On fyysisesti kuluttavampaa pelata vastustajaa kehnommalla taktiikalla, joten vääjäämättä kolmansissa erissä ollaan lirissä, vaikka yksiosaamisella jotenkin siihen asti on onnistuttu mukana roikkumaankin. Myös JYP sortui keskialueen pelissään ymmärtämättömyyteen kiekottomana ja samaa hukka dumppia ja omiin viivojen välistä kääntymistä oli kuin leijonillakin. Virtanen onnistui jotenkin kauden edetessä vajetta tilkitsemään, mutta nähdäkseni sen johdosta, että kehitteli taktiikan liigaträpin murtamiseen ja paradoksaalisesti sai pleijareissa vastaansa ne ainoat liigajengit, joiden pelissä oli oikeita taktisesti poikkeavia elementtejä (HPK, Kalpa)

Koomillista kyllä, kun täällä on sivuttu tuota Tsekki matsin kakkoserää, minun huomioni oli, että vaikka Suomelta hyökkääminen harvenikin, johtuen vastustajan shokkiavauksesta selviämisestä, ne harvat hyökkäämiset oli rakenteellisesti parasta, mitä näissä kisoissa Suomi on sillä saralla kyennyt esittämään. Kolmashan oli sitten surkuhupaisa, kun tasoero Tsekin alkaessa pelaamaan tosissaan oli jäätävä. Omalla tavallaan on sääli, että joku joukkueesta joutuu lopulta sylkikupiksi, kun tosiasiassa koko joukkue yritti selvitä ja estää vääjäämätön ja lopulta joku ne kohtalokkaat epäonnistumiset olisi kumminkin tehnyt, mutta raadollistahan tämä on.

 

[Cannibal]

Kyllä korpeaa katsella näitä uutisia kun sieltä tulee Draisaitlia Saksan, Henkka Lundqvistia Ruotsin ja Orlov&Kuznetsovia Venäjän joukkueeseen. Ei näytä heitä väsyttävän pitkä kausi. Ilmeisesti myöskään eivät ole niin kiinnostuneita pitemmästä kesätreenistä. Sopimuskaan ei liene katkolla ja varmaankin terveenä ovat saaneet pelata läpi kauden. Ilmoituksetkin tuli aika lailla samantien kun kausi oli ohi ja kukko laulanut Pohjois-Amerikassa. Ei tässä tosiaan mikään Einstein tarvitse olla tajutakseen, että jotain tuossa joukkueen johdossa toimii pelaajien suuntaan kuin hyönteismyrkky. Ei sillä, sama ilmiö kyllä fanienkin suuntaan alkaa olla.

Tuossa kun katselin äsken Norjan suoritusta Tsekkiä vastaan voi vain todeta, että nykyisellä suoritustasolla Suomi ei tule Norjaa voittamaan. Niin absurdilta kuin tuo lause kuulostaakin. Se hyvä puoli tässä tosiaan on, että jokainen peli on omalla tavallaan / tragikoomisuudellaan mielenkiintoinen. Ennen vanhaan nämä Norja-pelit yms olivat kategoriassa "pelataan nyt alta pois".

Ehkä tämä turnaus toimii vihoviimeisenä herätyskellona liiton ja koko suomalaisen jääkiekkoväen suuntaan siitä, että "meidän peliä" tulee päivittää ja pian. Jos miettii vaikka sitä miten Elitserienissä nykyään pelataan ja sitten katsoo uusintana mitä tahansa Tapparan playoff-peliä niin itkuhan siinä tulee. Missä kuplassa Suomessa eletään kun sieltä tulee jo liki kaikki paskimmatkin kiekkomaat ja pyyhkii Leijonilla lattiaa pelitavan suhteen?

 

[erku]

Tässä Suomen joukkueessa minusta huolestuttavinta on se, että työmäärä jää usein vajaaksi. Tämä näkyy erityisesti siinä, että kiekottomien meneminen maalille on usein todella vaillinaista. Tämä ihan selvästi myös johtaa siihen, että maalinteon tehokkuus kärsii. Mutta myös sellaista ilmenee, että Leijonien hyökkääjät eivät viitsi suorittaa takakarvausta tai oman alueen täyttöä prikulleen jämptisti, vaan selkä suoristuu. Esimerkiksi eilinen Slovenian avausmaali olisi jäänyt syntymättä, jos vain Savinainen olisi hoitanut takapaineen kunnolla, mutta selkä suoristui ja slovenialainen sai rauhassa peippailla ja laukaista. Samaten Tshekkiä vastaan jäi mieleen, että Pastrnak sai tuhannen taalan paikan vain siksi, ettei Rantanen viitsinyt seurata häntä, vaikka varmasti tajusi, että se on hänen mies. Yhdessä nopeassa käännössä Tshekki sai pelattua takamiehelle loistopaikan ihan vain siksi, ettei Puljujärveä kiinnostanut polkea miestä kiinni.

Se on inhimillistä, että yksilöille tapahtuu sijoittumisvirheitä, pelinlukuvirheitä, kiekonmenetyksiä ja niin edelleen, mutta maalipaikan antaminen vastustajalle vain siksi, ettei huvita pelata tilannetta loppuun, on anteeksiantamatonta. Tässä on mielestäni myös ero vaikkapa Kari Jalosen aikakauteen nähden. Silloin Suomen menestyminen harvakseltaan jäi kiinni työmäärästä, mutta tällä kaudella tätä on tapahtunut.

 

[Erkka Lapanen]

Kyllä korpeaa katsella näitä uutisia kun sieltä tulee Draisaitlia Saksan, Henkka Lundqvistia Ruotsin ja Orlov&Kuznetsovia Venäjän joukkueeseen. Ei näytä heitä väsyttävän pitkä kausi.

Lainekin pääsi kuin koira veräjästä kun Winnipeg putos jatkosta. Olisihan se ollut aika noloa ilmoittaa just ennen mitalipelejä että "Mun kausi oli tässä, en jaksa enää. Syksyllä tavataan."

 

[Kukko]

Ehkä tämä turnaus toimii vihoviimeisenä herätyskellona liiton ja koko suomalaisen jääkiekkoväen suuntaan siitä, että "meidän peliä" tulee päivittää ja pian. Jos miettii vaikka sitä miten Elitserienissä nykyään pelataan ja sitten katsoo uusintana mitä tahansa Tapparan playoff-peliä niin itkuhan siinä tulee. Missä kuplassa Suomessa eletään kun sieltä tulee jo liki kaikki paskimmatkin kiekkomaat ja pyyhkii Leijonilla lattiaa pelitavan suhteen?

En kyllä löydä järkeä ihan tästä. Mikäli kaikkien muiden liigajengien pelitapa on modernia hunajaa, niin mites ne sitten häviää tuolle Tapparan vanhentuneelle pelityylille? Voiko olla mahdollista, että itseasiassa se Tapparan tyyli saattaisikin olla leveään kaukaloon loppujen lopuksi se kaikista parhain. Voiko olla, että kyseistä pelitapaa ei vain pysty apinoimaan helposti maajoukkue käyttöön? Haen siis takaa asiaa, että noin nopeasti kootun pelaajanipun pelitapa tulisi olla mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen. Ei tuollainen pelaajanippu saa minkäänlaista pelillistä selkänojaa vaikeasti hallittavasta kokonaisuudesta, jossa pelataan eritavalla eri pelin vaiheissa. Paineistus on kovaa, mutta vain oikea aikaisesti. Trap vastaisku peli korostuu mitä pisemmälle päästään johtoasemassa.

 

[Ötökkä]

Lainekin pääsi kuin koira veräjästä kun Winnipeg putos jatkosta. Olisihan se ollut aika noloa ilmoittaa just ennen mitalipelejä että "Mun kausi oli tässä, en jaksa enää. Syksyllä tavataan."

No mä vähän ymmärsin, että Jets ei halunnut että Laine lähtee. Ilmeisesti myös Zuccarellolla sama tilanne.

 

[bebeto]

En kyllä löydä järkeä ihan tästä. Mikäli kaikkien muiden liigajengien pelitapa on modernia hunajaa, niin mites ne sitten häviää tuolle Tapparan vanhentuneelle pelityylille? Voiko olla mahdollista, että itseasiassa se Tapparan tyyli saattaisikin olla leveään kaukaloon loppujen lopuksi se kaikista parhain. Voiko olla, että kyseistä pelitapaa ei vain pysty apinoimaan helposti maajoukkue käyttöön? Haen siis takaa asiaa, että noin nopeasti kootun pelaajanipun pelitapa tulisi olla mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen. Ei tuollainen pelaajanippu saa minkäänlaista pelillistä selkänojaa vaikeasti hallittavasta kokonaisuudesta, jossa pelataan eritavalla eri pelin vaiheissa. Paineistus on kovaa, mutta vain oikea aikaisesti. Trap vastaisku peli korostuu mitä pisemmälle päästään johtoasemassa.

Tappara voittaa liigamestaruuksia vanhentuneella pelikirjalla koska sillä on ylivertainen pelaajabudjetti ja materiaali, eiku. Täällä höpötellään kovasti että Suomen pitäisi kääntää peliä nopeammin. Tämä edellyttäisi sitä että pitäisi saada kiekonriistoja keskialueella, mutta jos keskialueen trap vuotaa kuin seula niin niitä kiekonriistojakaan ei saada eikä tilaisuutta kääntää nopeammin peliä koskaan tule. Toinen vaihtoehto on prässäys heti kiekonmenetyksen jälkeen jolloin on hyvä mahdollisuus kiekonriistoon. Kolmas on Aurinkokuninkaan lanseeraama 60 minuutin paine jolloin ajetaan kiekolliseen puolustajaan kiinni kahdella ja pyritään riistämään kiekko syvällä, tähän ei vain taida Suomen jalkanopeus riittää, tuskin kuntokaan. Jos tuo keskialueen trap toimisi niin sieltä avautuisi paikkoja kääntää nopeammin kiekonriiston jälkeen, tähän mennessä Suomen trap on ollut reikäjuustoa.

 

[Laitela]

Se ei haittaa, että haastajan asemassa oleva Saksa saa jonkun Draisaitlin, mutta jo ennestään suurimpiin ennakkosuosikkeihin kuuluvan Ruotsin vahvistuminen entisestään vituttaa. Toivottavasti putoavat mahdollisimman nopeasti, koska ei suotu viime vuoden Super-Suomelle mestaruutta, niin ei tartte perkele antaa tälle Ruotsillekaan. Normisti ei haittais Ruotsin mestaruus, mutta kyllä se viime vuotinen päätty "väärin".

 

[JypFabu]

En kyllä löydä järkeä ihan tästä. Mikäli kaikkien muiden liigajengien pelitapa on modernia hunajaa, niin mites ne sitten häviää tuolle Tapparan vanhentuneelle pelityylille?

Tää on helppo aukaista. Liiga on taktisesti kutistunut träppiliigaksi. taktinen vario eri joukkueiden kesken on aivan liian minimaalinen, joten vastakkain liigassa on träppi vastaan träppi. Niinpä vedenjakaksi siinä menestykselle muodostuu pelitapaan sopivin rosteri ja toki yksilötaito, joka näkyy selvimmin kun vertailee missä majailee ne liigan menestyvimmät joukkueet budjettinsa osalta pienin poikkeuksin. Pitkästi toistasataa liigapeliä menneellä kaudella katseltuani, mukana oli oikeastaan vain kaksi joukkuetta, joilla oli kategorisesti pyrkimys luoda muunlaista pelitapaa, mutta niissäkin se variaatio liigaträpistä siellä edelleen lurkki. Sitten mennään kv - pelien pelitapoihin, huomataan, ettei se liigaträppi oikeastaan olekaan kovin haavoittumaton lainkaan. Virheolettamasi siis oli, että luulit vain Tapparan tuota homehtunutta pelitapaa noudattavan.

Syvemmin asiaa kun pohtii, tulee eteen muutamia kiinnostavia kysymyksiä: Eikös Suomi kuulu näihin kiekon ns. koviin maihin? No, kun studioissa ammatikseen kiekon parissa toimivat järkiään rummuttavat, kuinka vastustajilla on valtavasti taitoa etc. median kompatessa, niin missäs on tämän järki? Miksi Suomi, joka kuuluu näihin koviin antaa taidollista gäppiä muille vuodesta toiseen. Onko muka vaikka tsekkien harrastaja määrä niin paljon suurempi, että sieltä väkisin sitä taitoa suomea laajemmin jalostuu, vai onko sittenkin niin, että suomalaisessa valmennuksessa ja taktisessa filosofiassa joku mättää ja pahasti. Muutoinhan hokema olisi, että meillä on taitoa yhtäläisesti, eikä taitovaje kelpaisi minkäänlaiseksi selitykseksi. Minä uskon, että valmennus tuottaa lopulta kansainväliset mitat täyttäviä roolinsa suorittajia, mutta tuottaako se samat mitat täyttäviä joukkueita, siinäpä kysymys.

Pakko on vetää johtopäätös, että pelaajatuotanto koko maan volyymilla ei tuota riittävän hyviä pelaajia muuhun kuin tuohon helposti valmennettavaan ja yksinkertaiseen träppipelaamiseen. Toinen vaihtoehto on, että pelaajien taso kyllä riittäisi, mutta valmennuksen ja seurojen osaaminen ja uskallus ei riitä muunlaisten pelillisten tapojen toteuttamiseen. Chl kyllä sen kuitenkin varsin pitävästi osoittaa, ettei liigakiekolla juhlita eurooppalaisten joukkueiden kanssa, kuin joukkueita vastaan, joihin nähden yksilötaito on ylivertainen, kärkeä ei tosissaan haasta kukaan.

Nykyisten liigajengien taso ei kv - vertailussa ole kenenkään osalta modernia, saati hunajaa, mutta sehän riittää, että on paras paikalla olleista.

 

[Cannibal]

Niin siis en tosiaan sitä tarkoittanutkaan, etteikö Tapparan pelikirja olisi liigaan täysin riittävä. Kuten edellä onkin varsin ansiokkaasti avattu, moni muukin jengi (paria virkistävää poikkeusta lukuunottamatta) tätä samaa paskaa viljelee, ja Rautakorven astuessa puikkoihin se varmaan jalostetaan uusiin sfääreihin. Kunniamaininta myös Risto Dufvalle aikanaan täydellisestä pelin tappamisesta. Hyvin se tulosta palveli silloinkin, ei siinä mitään.

Nyt kun ei vuoteen seurannut kotoista liigaa ja sitten yhtäkkiä katsoi pari playoff-matsia niin olihan se todella surullista ja ei ihme ettei tuollaista sontaa jaksa suuri yleisö seurata.

Kyllä mulle silti esimerkiksi näitä Kanadan tähtisikermiä vastaan kelpaisi rautakorpimainen paskakiekko, JOS se toimisi, mutta kun ei toimi niin jotainhan siinä on tehtävä. Jos ennen Suomi pärjäsi heikommalla rosterilla "ylivertaisen" pelikirjansa ansiosta, niin nyt tilanne on sitten päinvastainen. Muut luistelevat Suomelta jalat alta eikä omista päästä paineen alta minnekään. Tuosta träpistä taas syöttelee Slovenian nelosketjukin läpi klip-klap suoraan alueelle. Onhan se ehkä vähän kaukaa haettua syyttää yksittäisiä liigajoukkueita tästä farssista, mutta kun alkaa tässä hämmennyksessä selitykset loppua kesken niin kaikki mielikuvitus on otettava käyttöön.

 

[Aleksandros]

Niinkö? Jos joukkueella A on vaikkapa peruspyöritys päällä joukkuetta B vastaan, niin A:n pakit ovat kyllä sinisellä, mutta laiturit yleensä ovat pyörittämässä ja sentterikin antamassa tukea jos kiekkoa nyt ei ihan heti haluta menettää. B:n laiturit ovat tosiaan kaikkein ylimpänä ja erittäin usein vastustajan sentteriä ylempänä, jos nyt ei halua suoraan hävitä kiekkoa kulmissa 2v3. Tällöin B:n nopea kiekonriisto -> syöttö laiturille on jo 2v2. Riippuen muiden pelaajien asemista, 3v2 on hyvin mahdollinen, lähinnä jos A:n sentteri jää B:n sentteristä jälkeen. Ei ole edes erityisen harvinaista, että joku A:n laituri jää vaikka maalin taakse ja on kaikesta myöhässä, milloin hyökkäys voisi olla muotoa 5v4 tai 4v3 ja toinen aalto olisi helposti käytettävissä. Jotkut laiturit löysäävät paljon puolustussuuntaan lähdettäessä, mikä yleistää tätä entisestään.

Vaikka A:n sentteri olisi erittäin alhaalla varmistamassa(Kari Jalosmaista, mielestäni yltiövarovaista), niin 3v3 on erittäin mahdollinen ja bonuksena se itse kiekonriisto käy huomattavasti vaivattomammin.


Miten tästä edes saadaan alivoimaisia hyökkäyksiä aikaan suurimman osan ajasta? Laituritko ovat oman maalin takana, vai mitä?

Joo ymmärrän hyvin, milloin on mahdollista ja järkevää lähteä nopeasti. Ja jos Suomi tuollaisessa tilanteessa saa kiekon riistettyä, Suomen tulisi nopeasti myös lähteä. Itse en vieläkään muista, että Suomi olisi kertaakaan ottanut hitaan lähdön tällaisessa riistotilanteessa.

Alivoimaiset hyökkäykset syntyvät esimerkiksi silloin, kun kiekko saadaan riistettyä syvällä Suomen puolustusalueella ja lähdetään tilanteen rauhoittamisen sijaan puskemaan (kenties väsyneenä) ylöspäin. Moni sinut mukaan lukien kommentoivat viivelähtöjen joutavan roskakoriin, jolloin kaiken järjen mukaan tuo edellä kuvailemani olisi sinusta järkevää. No, ei se ole. Se tuottaa vain epätoivoisen kiekosta luopumisen takaisin vastustajalle. Tietysti sitten lähdetään nopeasti, jos avautumassa todella on tasa- tai ylivoimainen hyökkäys. Mutta jos kategorisesti pelataan koko ajan pystyyn, niin voin luvata, että suurin osa hyökkäyksistä on alivoimaisia.

Suomen pelitapa (ainakin teoriassa) perustuu siihen, että tunnistetaan aina kentällä, mikä milloinkin olisi fiksu ratkaisu. Ensisijaisesti lähdetään heti pystyyn, jos tilanne näyttää sopivalta. Mutta jos vastustajan puolustuspelivalmius on omaa hyökkäyspelivalmiutta parempi, alkaa sitten tilan tekeminen (tilan voittamisen sijaan) eli mm. ne kauhistusta aiheuttavat viivelähdöt. Teoriassa on siis niin, että ihannetilanteessa Suomen nopeista hyökkäyksistä ainakin lähes kaikki ovat tasa- tai ylivoimaisia, koska ne valitaan huolella (käytännössä iso osa valinnoista on vääriä eikä tilanne ole näin ruusuinen). Pystysuunnan hokissa valinta on kategorisesti pystyyn, mikä tarkoittaa, että valtaosa tästä koohottamisesta tehdään typerästi alivoimaisena, koska ei niitä riistoja vaarallisella alueella vain synny riittävästi.

Tiivistäen: Nopeasti lähdetään, kun paikka on, mutta muussa tapauksessa tilaa täytyy sen voittamisen sijaan tehdä peliä rytmittävillä elementeillä. On hyvä myös muistaa, että Meidän pelissä ajatuksena on koko ajan säilyttää maksimaalinen puolustusvalmius. Kun hyökätään tiiviinä viisikkona, mahdollinen kiekonmenetys ei ole niin vaarallinen, koska ympärillä on useita pelaajia valmiina puolustamaan. Ja toisaalta ihan peruasiana se, että kun kiekko on itsellä, se ei ole kaverilla. Kiekon kontrolloiminen on parasta mahdollista puolustamista, kun kontrollointi toteutetaan fiksusti.

 

[Aleksandros]

Minä taas en muista ainoataan tilannetta, jossa Suomi olisi kääntänyt pelin nopeasti ja tarkoituksella, siis organisoidusti. Siksi niistä ei myöskään ole seurannut yhtään mitään pelillisesti. Minusta asian pihvi ei edes ole nopeat vs. hitaat lähdöt, vaan mitä todellista pelillisesti näistä seuraa. On myös kohtalaisen ajanhukkaa miettiä kiekollisia tekemisiä, jos kiekoton pelaaminen sakkaa niin hitaissa, kuin kuvitteellisissa nopeissa hyökkäyksissä. On myös kokolailla järjetöntä prosentoida kahden eri pelin siniviivojen ylityksiä, kun verrokkina kaksi täysin erilaista ja eritasoista joukkuetta vastustajina. Tällä menetelmällä alleviivaa idiomia vale, emävale, tilasto. Mitään taktisesti arvokasta ei tuolla tavoin saa selville. Kiintoisaa sinänsä, Suomen pelitavallinen tekeminen muistuttaa hyvin paljon JYPin viimesyksyistä tarpomista, myös sulamista kohti pelien loppua. On fyysisesti kuluttavampaa pelata vastustajaa kehnommalla taktiikalla, joten vääjäämättä kolmansissa erissä ollaan lirissä, vaikka yksiosaamisella jotenkin siihen asti on onnistuttu mukana roikkumaankin. Myös JYP sortui keskialueen pelissään ymmärtämättömyyteen kiekottomana ja samaa hukka dumppia ja omiin viivojen välistä kääntymistä oli kuin leijonillakin. Virtanen onnistui jotenkin kauden edetessä vajetta tilkitsemään, mutta nähdäkseni sen johdosta, että kehitteli taktiikan liigaträpin murtamiseen ja paradoksaalisesti sai pleijareissa vastaansa ne ainoat liigajengit, joiden pelissä oli oikeita taktisesti poikkeavia elementtejä (HPK, Kalpa)

Koomillista kyllä, kun täällä on sivuttu tuota Tsekki matsin kakkoserää, minun huomioni oli, että vaikka Suomelta hyökkääminen harvenikin, johtuen vastustajan shokkiavauksesta selviämisestä, ne harvat hyökkäämiset oli rakenteellisesti parasta, mitä näissä kisoissa Suomi on sillä saralla kyennyt esittämään. Kolmashan oli sitten surkuhupaisa, kun tasoero Tsekin alkaessa pelaamaan tosissaan oli jäätävä. Omalla tavallaan on sääli, että joku joukkueesta joutuu lopulta sylkikupiksi, kun tosiasiassa koko joukkue yritti selvitä ja estää vääjäämätön ja lopulta joku ne kohtalokkaat epäonnistumiset olisi kumminkin tehnyt, mutta raadollistahan tämä on.

Nämä sinun viestisi ovat aika hämmentäviä kaiken maailman prosentointeineen ym. Jypistä en osaa sanoa, ei sen seuran tekemiset ole liiemmin kiinnostaneet.

Mutta onhan tuo vale, ettei Suomi olisi kääntänyt kertaakaan peliä nopeasti ja tarkoituksellisesti. Mitä sitten tarkoitat tässä tapauksessa tuolla sanalla "organisoidusti", onkin sitten toinen kysymys. Useinhan nopea kääntö riiston jälkeen ei olekaan maailman upeimmin organisoitu, koska tämä tilanne tulee eteen aina enemmän tai vähemmän yllättäen. Nopeaan iskuun osallistuvat ne, ketkä ehtivät. Varmasti perusperiaatteet voidaan käydä läpi vaikka kaistojen täyttämiseen ja toisen aallon hyödyntämiseen liittyen, mutta eihän se mikään ihme ole, ettei nopea kääntö ole kovin tarkkaan organisoitu. Ja toisaalta, kyllä Suomi on tässäkin turnauksessa lähtenyt vaikka Tsekin paineen alta nopeasti ja organisoidusti. Esim. pakki syöttää heti kiekkoon päästyään kiekon rännin kautta laiturille, joka jatkaa sen keskelle sentterille jne. Kyllä tuollaista voidaan pitää organisoituna nopeana lähtönä.

 

[Kukko]

Tää on helppo aukaista. Liiga on taktisesti kutistunut träppiliigaksi. taktinen vario eri joukkueiden kesken on aivan liian minimaalinen, joten vastakkain liigassa on träppi vastaan träppi. Niinpä vedenjakaksi siinä menestykselle muodostuu pelitapaan sopivin rosteri ja toki yksilötaito, joka näkyy selvimmin kun vertailee missä majailee ne liigan menestyvimmät joukkueet budjettinsa osalta pienin poikkeuksin. Pitkästi toistasataa liigapeliä menneellä kaudella katseltuani, mukana oli oikeastaan vain kaksi joukkuetta, joilla oli kategorisesti pyrkimys luoda muunlaista pelitapaa, mutta niissäkin se variaatio liigaträpistä siellä edelleen lurkki. Sitten mennään kv - pelien pelitapoihin, huomataan, ettei se liigaträppi oikeastaan olekaan kovin haavoittumaton lainkaan. Virheolettamasi siis oli, että luulit vain Tapparan tuota homehtunutta pelitapaa noudattavan.

Syvemmin asiaa kun pohtii, tulee eteen muutamia kiinnostavia kysymyksiä: Eikös Suomi kuulu näihin kiekon ns. koviin maihin? No, kun studioissa ammatikseen kiekon parissa toimivat järkiään rummuttavat, kuinka vastustajilla on valtavasti taitoa etc. median kompatessa, niin missäs on tämän järki? Miksi Suomi, joka kuuluu näihin koviin antaa taidollista gäppiä muille vuodesta toiseen. Onko muka vaikka tsekkien harrastaja määrä niin paljon suurempi, että sieltä väkisin sitä taitoa suomea laajemmin jalostuu, vai onko sittenkin niin, että suomalaisessa valmennuksessa ja taktisessa filosofiassa joku mättää ja pahasti. Muutoinhan hokema olisi, että meillä on taitoa yhtäläisesti, eikä taitovaje kelpaisi minkäänlaiseksi selitykseksi. Minä uskon, että valmennus tuottaa lopulta kansainväliset mitat täyttäviä roolinsa suorittajia, mutta tuottaako se samat mitat täyttäviä joukkueita, siinäpä kysymys.

Pakko on vetää johtopäätös, että pelaajatuotanto koko maan volyymilla ei tuota riittävän hyviä pelaajia muuhun kuin tuohon helposti valmennettavaan ja yksinkertaiseen träppipelaamiseen. Toinen vaihtoehto on, että pelaajien taso kyllä riittäisi, mutta valmennuksen ja seurojen osaaminen ja uskallus ei riitä muunlaisten pelillisten tapojen toteuttamiseen. Chl kyllä sen kuitenkin varsin pitävästi osoittaa, ettei liigakiekolla juhlita eurooppalaisten joukkueiden kanssa, kuin joukkueita vastaan, joihin nähden yksilötaito on ylivertainen, kärkeä ei tosissaan haasta kukaan.

Nykyisten liigajengien taso ei kv - vertailussa ole kenenkään osalta modernia, saati hunajaa, mutta sehän riittää, että on paras paikalla olleista.

CHL ei ole mikään liigan negatiivinen tulosmittari, koska: a) kokonaisuutena liiga jengit ovat pärjänneet tuolla oikein hyvin, b) chl pelit ovat pääasiassa kakkosluokan pelejä. Esimerkiksi Tappara ei lähetä aina parasta mahdollista kokoonpanoaan noihin merkityksettömiin höntsyihin.

En tehnyt olettamaa, että kukaan muu liigajengi ei pelaisi trappiä. Alkuperäinen kirjoittaja teki tuon olettaman, itse kyseenalaistin asian. Mielestäni muuten hyvässä kommentissasi teet yhden virheen. Trap on puolustussuuntaan tapahtuva pelijärjestelmä. Ei se määrittele joukkueen koko pelaamista. Hyvät joukkueet pystyy myös pelaamaan erilaisia otteluita, erilaisella pelitaktiikalla ja vielä pelinsisällä vaihtamaan tuota taktiikkaa. Peli on Tapparan harrastamaa hybridi shakkia, jossa pelitaktiikka muuttuu sen mukaan mikä kulloistakin vastustajaa vastaan on parasta missäkin pelivaiheen tilanteessa. Ongelman maajoukkueen kannalta tuo se, että lyhyt valmistautumisaika ei mahdollista moisia pelijärjestelmiä. Pelisysteemi pitäisi olla selkärangassa, jotta sieltä pelillinen selkänoja olisi löydettävissä. Itse trapissä ei ole mitään pahaa. Mielummin puolustetaan hallitusti viidellä pelaajalla, kuin alivoimaisena. Pelin pitää sisältää kuitenkin 90% kaikkia muita elementtejä, kun tilanne tasa tai tappio tilanteessa.

 

[Kiekura]

Korjatkaa nyt jos olen väärässä, mutta eikö lähes kaikki muut huippumaat ole vuosikausia harrastanut tuota, että käännetään nopeasti.

Suomessa pelataan junnuista asti tuota hitailla lähdöillä olevaa kiekkoa ja ehkä muutenkin yritetään pelata liian taktisesti. Ja tämä jatkuu sitten liigaan asti, joka on älyttömän tylsää katsoa.

 

[mjr]

Pelitapa voi olla huono, mutta täytyy tunnustaa, että sitä on melko vaikea arvioida, kun sen pelitavan toteuttaminen on ollut niin pirun puutteellista: jäällä vilisee huonoja henkilökohtaisia ratkaisuja, ja kuten @erku mainitsi niin myös välillä jopa yritys on näyttänyt puolinaiselta. Tässä valmentaja-keskustelussa näitä jälkimmäisiä asioita on nähty ikään kuin lieventävänä asianhaarana, mutta onhan valmentajan rooli erittäin merkittävä siinä, minkälainen peli-ilme ja suoritustaso joukkueella on.

 

[Mazaa]

Tässä on liki koko kisojen ajan haukuttu Marjamäkeä ja kerrottu kuinka Suomi pelaa ihan päin hanuria jne. Toki ottelu Ranskaa vastaan oli maalipaikkojen tehokuuden, joukkuepuolustamisen ja jopa maalivahtipelin suhteen heikko, mutta ei tässä nyt kannata kirvestä vielä ojaan heittää. Odotusarvollisesti oltaisiin tässä vaiheessa noin yhdeksässä pisteessä, mutta ei tuo seitsemän pinnan saldo ihan täysi katastrofi ole.

Suomi - Valko-Venäjä 3-2
Suomi - Ranska 1-5
Suomi - Tsekki 3-4 rl.
Suomi - Slovenia 5-2

Olisiko spekulointi yhtä rankkaa, jos ottelut olisivat päättyneet hieman toisin? Ei välttämättä.

Suomi - Valko-Venäjä 1-0
Suomi - Ranska 3-4 rl.
Suomi - Tsekki 2-4
Suomi - Slovenia 4-3

Mietin miten tämä eroaisi jo toteutuneista tuloksista? Ei juuri mitenkään, koska pistemäärä ja maaliero olisi täysin sama. Loppujenlopuksi yksittäisillä tuloksilla ei ole mitään väliä, eli on aivan sama mistä otteluista pisteet tulevat. Ainoastaan sillä on väliä, että mennään alkusarjasta puolivälieriin.

Vuoden 2014 MM-kilpailuissa Suomi olisi pudonnut ulos puolivälieristä, jos Suomi ei olisi voittanut Kazakstania tai jos Latvia olisi voittanut viimeisessä pelissä Sveitsin. Sveitsi voitti 3-2 ja Suomi eteni loppuotteluun asti. Tuolloin 11 pistettä riitti Suomelle jatkoon. Ehkä tänä vuonna nähdään samanlainen tarinankulku?

2014:
10.5 Suomi - Latvia 2-3
12.5 Suomi - Venäjä 2-4
13.5 Suomi - Saksa 4-0
15.5 Suomi - Valko-Venäjä 2-0
16.5 Suomi - Sveitsi 3-2 ja.
18.5 Suomi - USA 1-3
19.5 Suomi - Kazakstan 4-3

Suomi on pelannut yksittäisiä eriä oikein hyvin, mutta suurin ongelma on ollut pelin tason ailahtelu ottelun sisällä. Nyt pojat pääsivät pariksi päiväksi tyttöystävien kainaloon, niin eiköhän peli lähde kulkemaan paremmin tuorein voimin?

 

[Murkula]

Onko kukaan jääkiekosta elantonsa saava puhunut tämän Marjamäki kiekon olevan pelitavallisesti hyvää tämän turnauksen aikana?
Tämä ei ole kenellekään mikään piikki vaan kysymys.
Itse en ole huomannut, mutta se voi johtua ihan siitä että median on helppo poimia ja hehkuttaa noita vastakarvaan silitteleviä. Niitä onkin jo aika iso joukko ylitse rajojen.

Minä en edelleenkään ole haudannut menestystoiveita enkä lopettanut joukkueen kannattamista, enkä väitä etteikö se tällä pelitavalla voisi olla mahdollista.
Sitä en kuitenkaan hyväksy että faktana pullistellaan miten viivelähdöillä luodaan kaikki maalipaikat ja tilastot tukevat sillä pelaamista. Kas kun asia on niin että koko pelisapluuna on tehty tukemaan viivelähtöjä niin ei voi ottaa puolustuspelaamista toisesta pelisapluunasta ja hyökkäämistä toisesta. Tai voi mutta se ei toimi. Toisekseen jos pelaamisessa pyritään siihen hitaaseen avaamiseen niin nopeasti kääntyy 1/10 lähtöä. Ei ne maalipaikat silloin voi mennäkään mitenkään tasan. Tai jos menee niin sen pitäisi aika suoraan kertoa kumpi toimii.
Tai se että "erässä 2 ei ollu yhtään viivelähtöä, niin peli ei toiminut ja ei saatu maalipaikkoja" heheh. Tuollainen kommentti aiheuttaa jo itkunaurua ja myötähäpeää. Se tarkoittaa viivelähtöjoukkueelle nimittäin tasan sitä että niihin lähtöihin ei ole annettu tilaa, eikä suinkaan sitä että muutettiin pelitapaa. Se kertoo juuri siitä että niitä viivelähtöjä ei ole pystynyt toteuttamaan ja kun muuta ei ole niin peli meni soossiksi.