MM 2017: Suomi

Tila
Viestiketju on suljettu.

Murkula

Jäsen
Mitään järkeä tuohon ei ole puskea alivoimaisena, vaan tasavoimaisena viivelähdön avulla.

Mitäpä mielestäsi Jukka Jalonen sanoi eilen studiossa tästä aiheesta kun puhui Slovenian 1-0 maalista? Minusta se sanoi, että aina ei kannata eikä tarvitse hakea koko viisikkoa tai tasavoimaista hyökkäystä vaan silloin pitää pystyä hyökkäämään kun vastustaja ei ole ottamassa vastaan organisoidusti. Tämän tason pelaajat pystyvät luomaan maalipaikan myös alivoimaisena kun vastaan ottava joukkue ei ole valmis. Tähän pitää jääkiekossa pyrkiä, hyökkäämään niin että sitä trappia ei ehditä koota keskialueelle. Jos se on täysin mahdotonta, mitä se ei yleensä ole, niin sitten voi hakea viisikon vauhdin.

Pahin kannikkaan paukutus pelillisesti mitä olen koskaan ollut todistamassa oli WC NA-Suomi peli jossa toinen pelasi kilpikonnan nopeudella ja toinen ihan jonkun muun periaatteen mukaan. Ei ole varmasti keneltäkään unohtunut oliko viisasta pelata tuota matelevaa antijääkiekkoa vai "koohottaa ja ylijuosta ja karata ja säheltää"

Minä toivon edelleen, että tässä mennään pitkälle ja pärjätään. En sano että se on mahdotonta, mutta se on fakta että tulokset tällä pelillä eivät toistaiseksi ole olleet hyviä ja sitä ei myöskään mikään muuksi käännä että tuo pelaaminen on aivan katastrofaalisen karmeaa katsottavaa.

Tuo pelaamisen punainen lanka on vähän kun sanonnassa "kuuro se kuunteli ja sokkee se katseli kun mykkä poika laulo"
 
Millä helvetin ilveellä joku Slovenia jossa on se kaksi jäähallia ja kirjaimellisesti kourallinen jääkiekon pelaajia, kykenee nostamaan tasoaan kun ei se maan väkiluku tai jääkiekon harrastajienkaan lukumäärä tuosta oleellisesti nouse tai ole noussut?
Suosittelen seuraamaan urheilua vähän laajemmin, Sloveniassa ja muissa entisissä Jugoslavian maissa on todella vahva palloilukulttuuri suhteessa väkilukuun ja harrastajamääriin. Huippu-urheilijoita on lähes lajissa kuin lajissa ja joukkueet yleensä vetävät aina kansainvälisissä turnauksissa maksimaalisella tasolla.


Olihan tuo eilinen peli kuitenkin varsin hyvä Suomelta. Puolustuspäässä saatiin pidetttyä Slovenia varsin hyvin pois maalipaikoilta, vaikka Slovenia pääsi välillä varsin vahvasti pyörimään kulmissa ja hallitsemaan kiekkoa näennäisesti. Hyökkäyspäässä saatiin luotua paljon hyviä paikkoja, vaikka ne aivan huippupaikat olivat aika vähissä.
 
Viimeksi muokattu:

Knox

Jäsen
Mitäpä mielestäsi Jukka Jalonen sanoi eilen studiossa tästä aiheesta kun puhui Slovenian 1-0 maalista? Minusta se sanoi, että aina ei kannata eikä tarvitse hakea koko viisikkoa tai tasavoimaista hyökkäystä vaan silloin pitää pystyä hyökkäämään kun vastustaja ei ole ottamassa vastaan organisoidusti. Tämän tason pelaajat pystyvät luomaan maalipaikan myös alivoimaisena kun vastaan ottava joukkue ei ole valmis. Tähän pitää jääkiekossa pyrkiä, hyökkäämään niin että sitä trappia ei ehditä koota keskialueelle. Jos se on täysin mahdotonta, mitä se ei yleensä ole, niin sitten voi hakea viisikon vauhdin.

Ja otti vieläpä esimerkiksi yhden tilanteen, jossa oltiin lähdössä nopeasti liikkeelle. Kyseinen tilanne vain yllättäen kyrvähti Ohtamaan luokattomaan syöttöön.

Avauspelaaminen ei muutenkaan ole mitään kummoista, pakit nostavat jalalla kun pitäisi syöttää, tai sitten toisinpäin. Honka on pistänyt tässä eniten silmään, kaveri nostaa jalalla, hyökkääjät seisovat paikallaan ja pitkä päätyyn.

Pahin kannikkaan paukutus pelillisesti mitä olen koskaan ollut todistamassa oli WC NA-Suomi peli jossa toinen pelasi kilpikonnan nopeudella ja toinen ihan jonkun muun periaatteen mukaan. Ei ole varmasti keneltäkään unohtunut oliko viisasta pelata tuota matelevaa antijääkiekkoa vai "koohottaa ja ylijuosta ja karata ja säheltää"

Kyllähän tätä samaa oli havaittavissa Vancouverissa 2010. Tai sitten muistelen aivan päin helvettiä, mutta samoista asioista täällä vinguttiin silloin. Jukka Jalonen ylivalmentaa, hitaat lähdöt perseeseen jne. Olihan se 6-1 tappio Jenkeille yksi kovimmista paikoista penkkiurheilijana.

En tiedä menikö Marjamäki samaan miinaan mitä Jalonen, ja koki jotenkin tehtäväkseen "näyttää" kuinka hyvä valmentaja on. Toki Vancouverin lopputulos oli hyvä, ja Jukka nyt on tuon jälkeen osoittanut olevansa helvetin hyvä turnausvalmentaja. Mutta 2010 jälkeen puhuttiin kuinka NHL-pelaajat eivät halua pelata Jalosen joukkueessa, Jukka opettaa heille kuinka pelata jääkiekkoa yms. Kaikkea samaa mitä nyt Marjamäestä puhutaan.

Noh, turnausta on onneksi vielä jäljellä, ja loppuun asti uskotaan joukkueeseen.
 

erku

Jäsen
Kyllähän tuo Puljujärvi alkaa olla aika nähty tapaus näiden kisojen osalta. Ei vain riitä tasaisuus ja suoritusvarmuus vielä näihin karkeloihin. Ranska-pelissä oli toki vakuuttava sisääntulo, mutta Tshekki-pelissä oli jo suuria vaikeuksia kiekollisessa pelissä ja puolustamisessakin sekä eilinen nyt oli ihan fiasko, kun Jesse syötteli useammin vastustajalle kuin omille. Filppulan johtama ylivoimakoostumuskin näyttää menneen vain huonompaan suuntaan JMA:n vaihduttua Puljujärveen.

Puljujärvi on valitettavasti tällä hetkellä liiaksi ketjunsa yhteispeliä tuhoava palanen. Jotta tämän hasardialttiuden voisi antaa anteeksi, pitäisi miehen tehdä tulosta. Jesse on nyt tänä keväänä pelannut kuusi matsia Leijonissa ja hänen ketjunsa ei ole tehnyt maaliakaan näissä matseissa.

erkun tuomio: Pulju poppareille.
 
UL tarjosi seuraavia kenttiä perusteluineen: Urheilulehti räjäytti Leijonien ketjut – kirkkaimmat NHL-tähdet erilleen, Juhamatti Aaltonen takaisin! | Jääkiekko | Urheilulehti

Osala-Filppula-Rantanen
Puljujärvi-M. Aaltonen-Aho
Pyörälä-Kempainen-JMA
Savinainen-Lajunen-Pilu

Eka kenttä olis siis hajoitettu syystä koska Aho+Filppula samantapaiset pelaajat. Kakkonen saisi paukutella ykkösen takana tulosta. Kolmonen pelaa 0-0 peliä ja saa välillä maalipaikkoja ja nelonen voi käytännössä pelata mitä tahansa. Hyökkäävää ja puolustavaa. Kätisyydet katsottu myös suoralaukaisu muotoon, mikä ainakin NHL17 pelissä toimii paremmin :) Todellisuudessahan rightin ukko on oikeassa laidassa koska kiekkoa on varmempi pelata kämmeneltä kuin rystyltä. Etenkin laidan lähettyvillä.

Sinällään kyllä asiallisen oloiset ketjut, mutta. Onko tässä vaiheessa kannattavaa repiä kaikkia pelasiksi pl. 3. kenttää ? Toisaalta, huonomminkaan ei kyllä enää voi mennä
 
Kun mietin Suomen joukkuetta, hyökkäysketjut on mielestäni roolitettu aivan miten sattuu. Otetaan ensiksi yllä mainittu Pyörälä-Kemppainen-Puljujärvi. Pyörälä ja Kemppainen eivät tuo mitään hyökkäyssuuntaan, kun taas Puljujärven vahvuudet eivät ole puolustussuunnassa. Mikä ketjun tehtävä on? Jos ideana on pelata nolla-nollaa, niin laitetaan vaikka Pihlström Puljujärven paikalle. Samoin aikaisempi ketju Savinainen-Pihlström-Rantanen, en ymmärrä millaisia roolituksia tässä haetaan. Pihlströmistä ei ole pelintekijäksi tulosyksikköön, mistä päästäänkin siihen, että nykyisessä 1. ketjussa (Aho-Filppula-Rantanen) on laitettu kaikki parhaat pelintekijät samaan koriin. Aho ja Filppula ovat molemmat taitavia pelaajia, mutta heidän yhteispelinsä ei ole oikein toiminut, enkä näe heidän välillään edes mitään maagista kemiaa. Ehkä ongelmana on, että he ovat liian samanlaisia pelaajia. Filppulan anti hyökkäyssuuntaan on muutenkin laskenut viime kausien aikana. Kaksikosta tulee hieman mieleen Barkov ja Jokinen:

M.Aaltonen-Filppula-Rantanen
Savinainen-Aho-Puljujärvi
Pyörälä-Kemppainen-Pihlström
Osala-Sallinen-Hännikäinen

Miro Aaltosen paikalla voi kokeilla myös toista Aaltosta, jos hän vaikka alkaisi pellailun sijaan tehdä maaleja. Tai sitten voisi kokeilla jotain villiä, mutten usko, että Marjamäki lähtisi näin hyökkäyspainotteiseen joukkueeseen:

Osala-Filppula-Rantanen
Aho-Sallinen-Puljujärvi
Savinainen-Lajunen-M.Aaltonen
Pyörälä-Kemppainen-Pihlström

Pakkipareista pidän edelleen kaksikkoa Jaakola-Lajunen liian riskialttiina omassa päässä. Joko laitetaan heidät eri pareihin, tai jos ei haluta sotkea muita pareja, niin Jaakola kokonaan 7. puolustajaksi ja Järvinen tilalle. Ylivoimakoostumukset kokonaan uusiksi, en näe niissä päätä enkä häntää nykyisellään. Käytetään vaikka neljää hyökkääjää ja yhtä puolustajaa, koska V. Lajunen, Jaakola, Ohtamaa, Järvinen ja Kukkonen eivät tuo mitään ylivoimaan. Hietanen toiseen ylivoimakentälliseen puolustajaksi, Honka toiseen.

Maalivahdeista voisi kokeilla Ortiota lauantain Norja-pelissä, ja sunnuntaina Korpisaloa Sveitsi-pelissä. Näistä kahdesta varmempi pelaa Kanada-pelin ja loppukisat.
UL tarjosi seuraavia kenttiä perusteluineen: Urheilulehti räjäytti Leijonien ketjut – kirkkaimmat NHL-tähdet erilleen, Juhamatti Aaltonen takaisin! | Jääkiekko | Urheilulehti

Osala-Filppula-Rantanen
Puljujärvi-M. Aaltonen-Aho
Pyörälä-Kempainen-JMA
Savinainen-Lajunen-Pilu

Eka kenttä olis siis hajoitettu syystä koska Aho+Filppula samantapaiset pelaajat. Kakkonen saisi paukutella ykkösen takana tulosta. Kolmonen pelaa 0-0 peliä ja saa välillä maalipaikkoja ja nelonen voi käytännössä pelata mitä tahansa. Hyökkäävää ja puolustavaa. Kätisyydet katsottu myös suoralaukaisu muotoon, mikä ainakin NHL17 pelissä toimii paremmin :) Todellisuudessahan rightin ukko on oikeassa laidassa koska kiekkoa on varmempi pelata kämmeneltä kuin rystyltä. Etenkin laidan lähettyvillä.

Sinällään kyllä asiallisen oloiset ketjut, mutta. Onko tässä vaiheessa kannattavaa repiä kaikkia pelasiksi pl. 3. kenttää ? Toisaalta, huonomminkaan ei kyllä enää voi mennä
Tässä vaiheessa on viimeisiä hetkiä kokeilla. Kyllä tuo ykkönen pitäisi hajoittaa ja saada Aho ja Filppula erilleen. Tuo ketjuehdotus on kyllä järkeenkäypä, saataisiin Puljullekin sopivammat ketjukaverit. Aaltonen voi loppujen lopuksi olla se puuttuva palanen sentterinä.
 
UL tarjosi seuraavia kenttiä perusteluineen: Urheilulehti räjäytti Leijonien ketjut – kirkkaimmat NHL-tähdet erilleen, Juhamatti Aaltonen takaisin! | Jääkiekko | Urheilulehti

Osala-Filppula-Rantanen
Puljujärvi-M. Aaltonen-Aho
Pyörälä-Kempainen-JMA
Savinainen-Lajunen-Pilu

Juuri näin: Savinaisen tehokkuus palkittaisiin paikalla neloskentässä ja Osala nostettaisiin heikomman pelin jälkeen ykköseen juuri kun ykkösketju osoitti toimimisen merkkejä. Eipähän onneksi tarvitse lukea Urheilulehteä, enkä usko, että Latekaan lukee.
 
Juuri näin: Savinaisen tehokkuus palkittaisiin paikalla neloskentässä ja Osala nostettaisiin heikomman pelin jälkeen ykköseen juuri kun ykkösketju osoitti toimimisen merkkejä. Eipähän onneksi tarvitse lukea Urheilulehteä, enkä usko, että Latekaan lukee.
Ei tuo ykkönenkään toiminut eilen ollenkaan. Yhteistyö ei pelannut ja henkilökohtaisia virheitä kaikilla paljon. Ei uskoisi että nuo kaverit pelaavat NHL:ssä.
 
Sellainen kysymys tuli vielä mieleen, että mitä Leijonien pelille tapahtuu, jos vastustaja ei anna mahdollisuutta viivelähtöihin?

Kun vastustaja paineistaa kovaa, on tarkoitus lähteä nopeasti syötellen alueelta. Sentteri ei yleensä näissä ole auki, niin pelataan laitaan suoraan tai pakki-pakki ja laitaan. Laidasta tilan voittaminen jalalla ensimmäinen ratkaisu, tai jos ei mahdollista niin sentterille lyhyt syöttö vauhtiin tai ristipistolla toiselle laiturille. Laitureiden periaatteessa pitää olla sillä korkeudella, ettei vastustajan pakki ehdi pinchaamalla kiinni, eli siellä b-pisteen tasolla laidassa. Viimeinen ratkaisu on laidan kautta siirto keskialueelle.
Yleensä Suomella on rakenne kunnossa (kuten kuvakaappaus alla osoittaa), mutta suuria vaikeuksia on tuottanut syöttää ajoissa, syötön laatu ja vastaanottamisen laatu. Kun puhutaan pelin hitaudesta, niin edellä mainitut 3 asiaa hidastaa Suomen peliä tällä hetkellä eniten.

Ranska-pelin alussa Suomi olisi saanut Filppulan ja Ahon voimin 2vs1(+Roussel takakarvaa) hyökkäyksen juurikin Ranskan kovan prässin takia, mutta M.Aaltonen hieman jäätyi laidassa ja golffasi kiekon vain keskialueelle. Kuva alla. Tuo karvaus estää viivelähdöt, mutta altistaa samalla vastahyökkäyksille.
 

Liitteet

  • paineenalta.jpg
    paineenalta.jpg
    294 KB · kertaa luettu: 450
Vähän on sellainen fiilis, että jaksaako kirjoittaa mitään, mutta kommentoidaan nyt jotain. Alkaa tunne häipymään itseltäkin, kun koko ajan painitaan samojen hommien parissa. Leijonilla sitä tunnetta ei ole ollutkaan, mikä johtuu paljolti pelikirjasta. Täysin riskitöntä robottikiekkoa, pelkkää tunnetonta suorittamista, missä on vaikea kuvitella yhdenkään pelaajan kehittyvän millään tavalla. Sääli, kun noita nuoriakin tuolla on mukana.



Raporttien perusteella Norja dominoi peliä Sloveniaa vastaan, mutta Leijonat eivät tähän pystyneet. Jotain norjalaiset osaavat sitten varmaan tehdä toisin. Joskus aikanaan kotikisoissa Leijonat voitti Slovenian 12-0 ja vielä 2012 kisoissa Ranskan 7-1. Vanhalla muisti ulottuu vähän pidemmälle. Tosin tuossa nuo suuremmat voitot ovat.

Viivelähdössäkin on sellainen homma, että sen voi toteuttaa monella eri tavalla, hyvin ja huonosti. Minusta sellainen viivelähtö on täysin turha, jossa pakki kuskaa kiekkoa vähintään omalle siniselle ja etsii hyökkääjiä, jotka joutuvat himmaamaan, etteivät mene paitsioon. Lopulta on ihan sama, syöttääkö pakki vai ei, silti se kiekko dumpataan päätyyn. Ja kun hyökkääjillä ei ole vauhtia, saa vastustajan pakki aika rauhassa hakea kiekkoa päädystä. Olipas hyvää hyökkäämistä viiveellä, kun joudutaan jotain Sloveniaa vastaan dumppaamaan enemmän kuin että saisivat pelaamalla kiekon vauhdilla alueelle.

Monesti tuosta lähtee joko toivoton juokseminen kiekon perässä ja "epäpaineistus", kun ollaan myöhässä. Vähän voidaan päästä jopa kontaktiin kaverin kanssa ja hipaisemaan kiekkoa, mutta kun sitä riittävää tunnetta ja munaa ei touhussa ole, hävitään lopulta ne kaksinkamppailutkin. Tai sitten se aktiivinen kiekosta luopuminen johtaa siihen, että Leijonat ryhmittyy itse kiltisti träppiin odottelemaan Sloveniaa, joka tulee luistellen ja syötellen tuosta "träpistä" läpi!!!

Hullun vahvaa dominointia viivelähtöjen kanssa! Ja Sloveniaa vastaan.

Jos joudut dumppaamaan, silloin hyökkääjien on oltava pakosti menossa täysillä sinne päätyyn, jotta kerkiävät joko ekana, tai ajavat sen pakin pleksistä läpi, jotta voittavat kiekon. Ja tästä alkaa kulmapeli, joka päätyy toivottavasti maalintekopaikkaan jollain tavalla. Ja jos ei tule maalia, ollaan itse liikkeessä ja taas ekana irtokiekossa, tai vähintään antamassa järkyttävää painetta. Nyt tätä ei näy ollenkaan Leijonien pelissä. Ei ole tunnetta, ei ole mitään. Mikä tähän on johtanut? Seisominen siellä oman maalin takana, josta on seurannut huonoa hyökkäämistä. Ja heikkoa puolustamista.

Leijonien nopeat käännöt? Onko niitä edes olemassa?

Norja-Slovenia-pelissä Slovenia oli vielä surkeampi kuin Suomea vastaan. Ja toisaalta Suomea vastaan Slovenian ainoa vaihtoehto on vain puolustaa, Norjaa vastaan sekin pääsee/joutuu hyökkäämään. Slovenialaiset itse valittelivat tunteen puuttumista Norja-pelissä.

Niin, eli sanot, että viivelähdön voi tehdä hyvin tai huonosti. Kappas, olen samaa mieltä. Harmi vain, että useimmat eivät tajua tätä, vaan ovat valmiit heittämään kaikki viivelähdöt romukoppaan ja puskemaan alivoimaisena, jos pelissä viivelähdöt toteutetaan huonosti. Miksei esitetä vaihtoehtoa, että pitäisi vaikka täsmentää joukkueelle avauspelaamista lisää. No, sehän olisi toki sitä "ylivalmentamista".

On Leijonien nopeita kääntöjä olemassa. Jos vaikka laituri riistää Suomen träpissä kiekon, ponnahdetaan siitä tyypillisesti nopeasti vastaan. Minusta Suomen trap vain ei ole ollut kovinkaan tiivis. Tosin taisi Sihvonen todeta Kalpa-Tappara-sarjan aikana, että trapit saavat nykyään aika vähän vaarallisia riistoja aikaa. Nopeasti kannattaa lähteä silloin kun se on järkevää. Puolustus organisoituu aina hyökkäystä nopeammin, joten nopeaa lähtöä kannattaa viljellä harkiten.

Sinänsä myönnän, että näitä slovenioita vastaan joku todella aggressiivinen peli korkeine karvauksineen ja jatkuvine paineineen saattaisi tuottaa helpommin tuloksen. Toisaalta, Suomi on aina ollut joukkue, joka on halunnut hioa pelitapaansa läpi turnauksen, tavoitteena maksimaalinen menestys pudotuspeleissä. Siihen ei monenlaiset pelitavat turnauksen aikana sovi.
 

aceman81

Jäsen
Niin, eli sanot, että viivelähdön voi tehdä hyvin tai huonosti. Kappas, olen samaa mieltä. Harmi vain, että useimmat eivät tajua tätä, vaan ovat valmiit heittämään kaikki viivelähdöt romukoppaan ja puskemaan alivoimaisena, jos pelissä viivelähdöt toteutetaan huonosti. Miksei esitetä vaihtoehtoa, että pitäisi vaikka täsmentää joukkueelle avauspelaamista lisää. No, sehän olisi toki sitä "ylivalmentamista".

Eihän se väärin ole hyökätä, tai 'puskea', alivoimaisena jos se tuottaa positiivisen jatkumon.
 
Mitäpä mielestäsi Jukka Jalonen sanoi eilen studiossa tästä aiheesta kun puhui Slovenian 1-0 maalista? Minusta se sanoi, että aina ei kannata eikä tarvitse hakea koko viisikkoa tai tasavoimaista hyökkäystä vaan silloin pitää pystyä hyökkäämään kun vastustaja ei ole ottamassa vastaan organisoidusti. Tämän tason pelaajat pystyvät luomaan maalipaikan myös alivoimaisena kun vastaan ottava joukkue ei ole valmis. Tähän pitää jääkiekossa pyrkiä, hyökkäämään niin että sitä trappia ei ehditä koota keskialueelle. Jos se on täysin mahdotonta, mitä se ei yleensä ole, niin sitten voi hakea viisikon vauhdin.

Pahin kannikkaan paukutus pelillisesti mitä olen koskaan ollut todistamassa oli WC NA-Suomi peli jossa toinen pelasi kilpikonnan nopeudella ja toinen ihan jonkun muun periaatteen mukaan. Ei ole varmasti keneltäkään unohtunut oliko viisasta pelata tuota matelevaa antijääkiekkoa vai "koohottaa ja ylijuosta ja karata ja säheltää"

Minä toivon edelleen, että tässä mennään pitkälle ja pärjätään. En sano että se on mahdotonta, mutta se on fakta että tulokset tällä pelillä eivät toistaiseksi ole olleet hyviä ja sitä ei myöskään mikään muuksi käännä että tuo pelaaminen on aivan katastrofaalisen karmeaa katsottavaa.

Tuo pelaamisen punainen lanka on vähän kun sanonnassa "kuuro se kuunteli ja sokkee se katseli kun mykkä poika laulo"

Toki täysin organisoimatonta puolustusta vastaan voidaan hyökätä nopeasti. Usein vain puolustus ehtii organisoitua paremmin eli puolustuspelinopeus voittaa hyökkäyspelinopeuden. Sinänsä on totta, että näitä slovenioita vastaan tuota aggressiivisuutta ja nopeitakin hyökkäyksiä voisi olla enemmänkin, kun taitoero on niin suuri. Tämä vain sotii sen oman pelin jatkuvaa kehittämistä vastaan, mistä Suomi on turnauksissa ollut kuulu.
Eilisessä pelissä toki oli havaittavissa pelkoa ja passiivisuutta ihan päävalmentajasta lähtien, mutta isommassa kuvassa näin.

Tuota Team NA -peliä on jossain määrin ylitulkittu pelillisessä mielessä. Sehän oli Suomelta täydellinen ohipeli. Suomi suoritti selkeästi tuota peliä paremmin jatkossa. Ja toisaalta Team NA ei sitten mennyt edes alkulohkosta jatkoon eli ei sekään mikään ylivertainen ollut. Viihdyttävä, mutta myös hasardi.

Tässä turnauksessa suurimmat ongelmat ovat tähän mennessä olleet kollektiivisen henkisen kantin hauraus ja tunnetason alhaisuus. Silloin kun Suomi pelaa kaikilla sylintereillä, peli on hienoa katsottavaa. Usein peli on kuitenkin alkanut muistuttaa enemmän neppailua kuin mitään muuta. Varmaan tähän osasyy on, että kun pelataan pää viileänä insinöörimäisesti, on tunnetta välillä hankala löytää. Toisaalta, kun se löytyy, ei Suomea pysäytä "mikään". Kun muita huippuja heikommalla materiaalilla yritetään vuodesta toiseen voittaa mestaruus, täytyy tätä ongelmaa vaan sietää. Monimutkainen pelitapa on ainoa Suomen mahdollisuus.
 
Eihän se väärin ole hyökätä, tai 'puskea', alivoimaisena jos se tuottaa positiivisen jatkumon.

Ei ole niin, mutta tilastollisuus tässä merkitsee. Yksittäisissä tapauksissa puskeminen alivoimaisena voi onnistua, mutta jos tätä jatketaan koko pelin, tuottaa tämä puskeminen selvästi enemmän negatiivista kuin positiivista. Siksi Suomi on päättänyt hieman vähentää puskemista ja rytmittää peliä monipuolisemmin.
 

ijuka

Jäsen
Kyllä minä paljon mieluummin "pusken alivoimaisena" kuin teen viivelähtöjä. Alivoimaisena puskien niitä tilanteita on kuitenkin ihan eri tavalla kun vastustaja ei ole täydellisesti ryhmittynyt ja voi tapahtua jotain arvaamatonta. Tai pakit voi vaan laskea liikaa 1v2 josta kuitenkin saa hyvän laukaisupaikan.

Viivelähdöt puolestaan ovat jo ennalta tuhoon tuomittuja.
 
Viivelähdössäkin on sellainen homma, että sen voi toteuttaa monella eri tavalla, hyvin ja huonosti. Minusta sellainen viivelähtö on täysin turha, jossa pakki kuskaa kiekkoa vähintään omalle siniselle ja etsii hyökkääjiä, jotka joutuvat himmaamaan, etteivät mene paitsioon. Lopulta on ihan sama, syöttääkö pakki vai ei, silti se kiekko dumpataan päätyyn. Ja kun hyökkääjillä ei ole vauhtia, saa vastustajan pakki aika rauhassa hakea kiekkoa päädystä

Tässä… Suomen kymmenisen vuotta harjoittama ”meidän pelin”:n viivelähtö on juurikin ase silloin, kun se viisikko kokoontuu siä omalla alueella, ja keskialueen trapin läpi tullaan kiekkoa syötellen pelaajien edetessä kaistoillansa. Näin sumppuun ajautuessaan päätykiekkoon ehtii oma mies, koska se on kovassa vauhdissa kohti päätyä. Jos sumppu vältetään, ollaan kolmen miehen rintamassa kohti maalia, joka antaa hyvät variaatiot maalipaikan luomiselle. Suurin osa maaleista syntyy suorista hyökkäyksistä tai niiden laukausten reboundeista.

Nythän viivelähdöt on pelattu ylläkuvatusti,. Pakki koittaa nostaa kiekkoa jalalla keskialueelle, hyökkääjät joutuu pysähtyy ja punaselta päätyyn kiekkoon ei tän takia ehditä. Tai jos se sentteri tarjoo ittensä hyvin opelattavaksi (Kuten Filppula monesti), niin sitten se sentteri koittaa kuskata sitä kiekkoa (Filppula monesti), vaikka sen pitäsi jakaa se vauhtiaan kiihdyttävälle laiturille.

Nopea pelinkääntöhän on hyvä vaihtoehto silloin, kun pelin organisoinnissa on joku menossa ylöspäin jo valmiiksi. Näin päästään organisoimatonta hyökkäystä vastaan. Tässä KJ muutti Suomen peliä vähän aktiivisemmaksi JJ:n aikaan ja nopeita kääntöjä nähtiin alivoimaisinakin (vastustajalla kiekon alla enemmän miähiä kun meillä ylös menossa).

Nyt ei nähdä nopeita kääntöjä juuri lainkaan, siis sellaisia, jossa se kiekko pelataan nopeasti ylöspäin etenevälle omalle kaverille. Ainoastaan jotain pitkiä pystyavauksia Pilulle tai Aholle on nähty.

Ihmeellisintä on JA:ssa, paikassa jossa kirjottaa tyypit jotka seuraa ja on seurannu kiakkoo pitkään, että pitäisi olla nopeimpia pelaajia? Jursin sanoin, kiekolla ei ole keuhkoja.. tai että pitäis luopua viivelähdöistä? No ei –ttu pitäisi, koska meidänpeli on juurikin se ase, millä Suomi voi sitten isoja maita vastaan pärjätä (taito tasolla me ei pärjätä)… ne viivelähdöt on vaan tehtävä huolella ja ajotusten oltava kunnossa


Joskus tuntuu, että monet kyllä kattoo pelejä, mutta ei nää peliä…
 

aceman81

Jäsen
Ei ole niin, mutta tilastollisuus tässä merkitsee. Yksittäisissä tapauksissa puskeminen alivoimaisena voi onnistua, mutta jos tätä jatketaan koko pelin, tuottaa tämä puskeminen selvästi enemmän negatiivista kuin positiivista. Siksi Suomi on päättänyt hieman vähentää puskemista ja rytmittää peliä monipuolisemmin.

No joo. Vaatii pelipään ja hoksottimet tehdä noin. Rytmittämisen. Puljulta ei löydy alkuunkaan, Juhiksella hiinä ja hiinä. Joku Aho vois kiemuroida hyökkäysalueelle ja ostaa aikaa tukijoukkojen saapumiselle. Toki, pelinä pelin sisällä kaikenlaista yllättävää voi kokeilla.
 
No joo. Vaatii pelipään ja hoksottimet tehdä noin. Rytmittämisen. Puljulta ei löydy alkuunkaan, Juhiksella hiinä ja hiinä. Joku Aho vois kiemuroida hyökkäysalueelle ja ostaa aikaa tukijoukkojen saapumiselle. Toki, pelinä pelin sisällä kaikenlaista yllättävää voi kokeilla.

En minä yksilön tekemää rytmittämistä (mikä on toki tärkeä taito) tarkoittanut, vaan kollektiivista. Ennen käytännössä ainoa rytmi oli heti pystyyn. Nyt tämän rinnalla on viivelähdöt, kiekottelut, palautukset jne. Tällä tavalla saadaan kiekkokontrollia itselle, pelin virtaus itselle suotuisaksi, katkaistaan vastustajan flowta jne. Jos sen sijaan pusketaan alivoimaisena jatkuvasti, on pidettävä huoli, että tätä toteuttavat riittävän taitavat pelaajat. Suomella tätä tilannetta harvemmin on (kovia maita vastaan, johon Suomen peli on kehitetty), valitettavasti.
 
Ei ole niin, mutta tilastollisuus tässä merkitsee. Yksittäisissä tapauksissa puskeminen alivoimaisena voi onnistua, mutta jos tätä jatketaan koko pelin, tuottaa tämä puskeminen selvästi enemmän negatiivista kuin positiivista. Siksi Suomi on päättänyt hieman vähentää puskemista ja rytmittää peliä monipuolisemmin.

Näinhän se on, jopa NHL:ssä. Tietysti alivoimaisena 2vs3 voi monesti olla hyväkin hyökkäys, mutta sitten kun aletaan puskemaan 1-2 pelaajalla 4-5 vastustajaa vastaan niin kovin hyvää hyökkäystä ei tuosta saa, eikä todennäköisesti edes maalipaikkaa. Jos Suomi ei pelaisi viivelähtöjä ja trapiä, niin samalla Suomi hidastaisi pelaamistaan, mikä on ristiriidassa pelin nopeutuksen vaateissa.
 

aceman81

Jäsen
En minä yksilön tekemää rytmittämistä (mikä on toki tärkeä taito) tarkoittanut, vaan kollektiivista. Ennen käytännössä ainoa rytmi oli heti pystyyn. Nyt tämän rinnalla on viivelähdöt, kiekottelut, palautukset jne. Tällä tavalla saadaan kiekkokontrollia itselle, pelin virtaus itselle suotuisaksi, katkaistaan vastustajan flowta jne. Jos sen sijaan pusketaan alivoimaisena jatkuvasti, on pidettävä huoli, että tätä toteuttavat riittävän taitavat pelaajat. Suomella tätä tilannetta harvemmin on (kovia maita vastaan, johon Suomen peli on kehitetty), valitettavasti.

40 metrin syöttö seisoville jaloille hyökkäyssiniselle. Hajottais vastustajan viisikon, mikä olis hyvä - hajoittais oman viisikon, mikä olis vähän huonompi homma. Pidetään varasuunnitelmana.
 
Olet uskossasi vahva. Käännyttämisesi lienee turha yritys.

Joo, jälleen yksi "näin ne asiat koetaan" -tyylisistä tilanteista. Vaikka on tilastoilla osoitettavissa, että Suomi loi eniten maalipaikkoja erässä missä se harrasti eniten viivelähtöjä, niin aina löytyy ne kaverit joille fakat ovat vaikea käsite.
 

Zale

Jäsen
Minä ainakin mieluummin katson peliä, jossa Suomi pitää kiekkoa enemmän eli mieluummin viivelähtö kuin roiskaistaan vastustajan päätyyn ja annetaan kiekko ilmaiseksi. Suomen karvauspelillä ei sitä ainakaan kovin helposti saada takaisin. Nyt vaan hyökkäyksiinlähdöt ontuu ja pakit koomailee omassa päässä/hyökkääjät ei ole pelattavissa. Muutama kiekollinen pakki olisi paikallaan ja Honkakin liian usein hautoo kiekkoa liikaa.
 

JypFabu

Jäsen
No ei –ttu pitäisi, koska meidänpeli on juurikin se ase, millä Suomi voi sitten isoja maita vastaan pärjätä (taito tasolla me ei pärjätä)… ne viivelähdöt on vaan tehtävä huolella ja ajotusten oltava kunnossa

Välillä kyllä myös herää epäusko, että putkinäkö tappaa ymmärryksen pelistä ja sen virtauksesta. On järkyttävää paskaa hokea ja debatoida jostain viivelähdöistä muka pelin oleellisimpana taktisena elementtinä. Luonnollisesti viive toimii yhtenä taktisena elementtinä, mutta ei se ole itsetarkoitus, eikä edes määräävä tekijä. Pelin evoluutio on nyt vain edennyt pisteeseen, jossa taktinen ajattelu kaipaisi päivitystä pelitapaan. kaikkiin pelin sisäisiin tilannejatkumoihin pitäisi kyetä reagoimaan nykyisessä kv - kiekossa, mikäli mieliä menestystä. Sitomalla tekeminen johonkin tuhoontuomittuun sapluunaan, jonka jo unkarikin osaa pelata pois on suurta typeryyttä ja saa ansaitsemansa tuloksen. Lukekoon kansa muka ymmärryksessänsä tilasto diibadaabaa niin paljon kuin haluaa, mutta tosi on mikä silmien eteen aukeaa ja taulukossa näkyy. Ongelma tässä viivelähtöhömpötyksessä on, että jotta se voisi toimia, sen arvo ja merkitys kokonaisuuden suhteen pitäisi uudelleen arvioida. Nykykiekossa ei voi menestyksekkäästi tehdä pysyvää jatkumoa ja sillä tulosta ylikorostamalla viivettä. Se ei myöskään enää tule toimimaan, ellei kiekotonta pelaamista mietitä uusiksi kokonaan. Nykytavalla se on suurin syy, miksi Suomen Träppi vuotaa, kun rytmitön viivepuskeminen johtaa onnistuessaan dumppaukseen, johon paine ei ehdi, tai menetykseen, jolloin vastustaja on alivoimaisenakin hyökäten ylivoimainen, kun pelitapa ei tuo jatkuvuutta organisoitumiseen. Monen kammoksuma alivoimainen hyökkäys on vallan mainio ase, jos valmennuksella on ymmärrys rakentaa tätä tukeva variaatio, eli rytmitys taktiikkoihinsa. On hupaisaa, että jotkut tällä hetkellä pohtii, kuinka viiveillä pärjää kovempia vastaan, kun ei niillä pärjää heikompiakaan vastaan ja suomen tilanne meneillään olevassa kekkerissä on selvitä vain ja ainoastaan niistä ns. heikommista jengeistä, että pääsee kunniakkaasti häviämään kuoleman pelin ja kesälaitumille. Vanhentuneella pelitavalla on itsepetosta edes haaveilla muusta. Siinä missä täällä keskitytään höpöttelemään viiveistä, pitäisi siirtyä keskustelemaan olisiko Suomen mahdollista löytää taktisia elementtejä voittaa keski - alueen peliä materiaalillaan, sillä se on nykykiekossa painottunut entisestään, kun mietitään syitä jonkun menestymiseen tai menestymättömyyteen ja se taas tuo esiin Suomen jälkeenjääneisyyden kiekottomassa pelaamisessa, kun se on avain keskialueen voittamiseen ja tie päästä haastamaan maalinedustoja organisoituneena. Meidän Liigan pelitapojen taktinen köyhyys on tietenkin osaltaan vaikuttamassa valmentajien kautta siihen, että hirttäydytään toimimattomiin rakenteisiin kun valmiutta muuhun ei ole, mutta ihmettelen suuresti, ettei kiekkoväki, joka kv - toiminnasta on vastuussa tajunnut World cupin myötä mitä pelin kehityksessä on tapahtumassa. Ei pelkästään laihojen maalimäärien vuoksi, vaan sen tosiasian, ettei ollut edes mitään vakavasti otettavia maalipaikkoja tuottavia rakenteita missään turnauksen vaiheessa. Kiintoisaa on, että rakas Svea mamman joukkue junnaa ihan saman kelkasta putoamisen ongelmien kanssa. Tulos ei tietenkään siellä ole niin surkea, kun pystyvät sitä hiukkasen paikkaamaan paremmilla yksilöillään ja leveämmällä materiaalilla.
 
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös