Olen huono neuvomaan näissä asioissa, mutta toi on hyvä suunta. Itse tuli läträttyä reilut kolmekymmentä vuotta enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän ja nyt ollut n. 2,5 vuotta kokonaan ilman. Tällä tavalla kaikki on paljon helpompaa, kun ei tarvitse jatkuvasti keksiä mitään selityksiä, että miksi taas meni niin, näin ja yleensä loppupeleissä väärinpäin.Hyvin. Lopetin alkoholin käytön vuoden vaihteessa. Tuskin juon enää koskaan. Olipa kiva käydä baarissa selvin päin, siellä oli vitun hauskaa, eikä tänään ole krapulaa ja morkkista.
Mulla ihan sama, enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Viimeiset pari vuotta vähemmän, mutta joka kerrasta jäänyt hirveät morkkikset ja darrat.Olen huono neuvomaan näissä asioissa, mutta toi on hyvä suunta. Itse tuli läträttyä reilut kolmekymmentä vuotta enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän ja nyt ollut n. 2,5 vuotta kokonaan ilman. Tällä tavalla kaikki on paljon helpompaa, kun ei tarvitse jatkuvasti keksiä mitään selityksiä, että miksi taas meni niin, näin ja yleensä loppupeleissä väärinpäin.
Siis mistä ei ole enää ulospääsyä. Siis tyhjyydestä vai jostain muusta. Eikä tyhjyyden tunne ole minulle mitäin uutta ole. Olen kokenut sitä paljon. Ja paljon yrittänyt täyttää. Ehkä nyt olen löytänyt tasapainon.Olo on ollut tyhjä jo parin vuoden ajan. Nyt asiat ovat kuitenkin eskaloituneet siihen pisteeseen, että ulospääsyä ei taida enää olla.
Ajattelitko itseltäsi hengen ottaa? Se on lyhytnäköinen ratkaisu. Enkä tiedä onko se oikea jos sinulla on kuitenkin hyvä yhteys vanhempiisi. He varmaan olisivat sinulle tuki jos puhuisit olostasi. En siis tiedä tilannettasi vanhempiesi suhteen. Mutta yleensä he haluavat hyvää lapsilleen ja auttaa.Huomenna lupasin mennä vanhemmilleni kylään. Voi olla, että jää viimeiseksi kerraksi.
Sitäkin minä välillä mietin. Mutta viha itseään kohtaan on mahdollisuus tutkia omaa tuntojaan ja tekemisiään. Loppujen lopuksi voi löytyy jotain hyvääkin itsestä kun on paljon pahaa havainnut ja sitä tutkiskellut. Jokaisessa on varmaan jotain hyvää vaikka sitä on vaikea nähdä. Kuten minun on ollut.Miten ihminen voikin vihata itseään näin paljon.
Mistä et voi puhua? En tietysti ole ollut koskaan itsetuhoinen joten en voi väittää ymmärtäväni täysin mitä käyt läpi, mutta jos tilanteesi on niin paha että harkitset itsemurhaa, niin eikö olisi ihan sama puhua? Mitä menetettävää sinulla on?Olo on ollut tyhjä jo parin vuoden ajan. Nyt asiat ovat kuitenkin eskaloituneet siihen pisteeseen, että ulospääsyä ei taida enää olla. Väistämätön umpikuja edessä. Huomenna lupasin mennä vanhemmilleni kylään. Voi olla, että jää viimeiseksi kerraksi. Ei tästä oikein voi puhua kenellekään, joten parempi vain näin anonyymisti vuodattaa fiiliksiä. Miten ihminen voikin vihata itseään näin paljon.
Apua löytyy aina. Suosittelen nyt, että puhut asiasta vanhemmillesi ja sen jälkeen soitat joko 112 tai kriisipuhelimeen ja pyydät päästä psykiatriselle osastolle. Puhuminen kannattaa aloittaa vähän kerrallaan. Tietenkään se olotila ei täysin heti parane, vaan vähitellen.Olo on ollut tyhjä jo parin vuoden ajan. Nyt asiat ovat kuitenkin eskaloituneet siihen pisteeseen, että ulospääsyä ei taida enää olla. Väistämätön umpikuja edessä. Huomenna lupasin mennä vanhemmilleni kylään. Voi olla, että jää viimeiseksi kerraksi. Ei tästä oikein voi puhua kenellekään, joten parempi vain näin anonyymisti vuodattaa fiiliksiä. Miten ihminen voikin vihata itseään näin paljon.
Apua löytyy aina. Suosittelen nyt, että puhut asiasta vanhemmillesi ja sen jälkeen soitat joko 112 tai kriisipuhelimeen ja pyydät päästä psykiatriselle osastolle. Puhuminen kannattaa aloittaa vähän kerrallaan. Tietenkään se olotila ei täysin heti parane, vaan vähitellen.
No mikäli olotila on nyt ollut huono jo pitempään sellainen, että ei enää näe ulospääsyä, on parempi mennä psykiatriselle osastolle. Psykiatrinen osasto ei tarkoita nykyään sitä, että sinne joutuu jäämään loppuelämäkseen. Kun sieltä kotiutuu, niin nykyään sieltä saa sitten hoitosuhteen mielenterveyspuolelle.112:een soitto ei välttämättä joka tapauksessa ole optimi. Sieltä kyllä lähetetään tarvittaessa tuonne kuuppaneuvolaan.
Joskus paras vaan on puhua jollekin esim täällä. Jatkoajan pollatohtorit osaa tarvittaessa kyllä hyvinkin tsempata (nimimerkillä kokemusta on)
@Taikakaulin tsemppiä :)
No mikäli olotila on nyt ollut huono jo pitempään sellainen, että ei enää näe ulospääsyä, on parempi mennä psykiatriselle osastolle. Psykiatrinen osasto ei tarkoita nykyään sitä, että sinne joutuu jäämään loppuelämäkseen. Kun sieltä kotiutuu, niin nykyään sieltä saa sitten hoitosuhteen mielenterveyspuolelle.
Rohkenen, omiin kokemuksiini nojaten, olla tästä vahvasti eri mieltä...Tämä on vähän juu ja niin... Kuitenkin annat oman tilasi muiden henkilöiden päätettäväksi ja saanet lääkitystä ja siinä on sitten tietynlaiset seuraukset joista ei ole kovin helppoa paluuta normaaliin.
Olen itse lekurin määräyksestä syönyt jotain masennuspilleriä. Totesin viikon jälkeen että tämä mömmö ei ole mulle koska oikeasti tarvitsin vain lepoa kaikesta -> pelkkä saikku olisi riittänyt.
Itse kullekin varmaan joskus sattuu hetki että miettii pitäiskö tehdä lopullinen juttu. Mulla kävi k.o asia mielessä muutama vuosi sitten kun olin käytännön pohjalla ja se olisi melkein ollut hyvä vaihtoehto..... Loppujen lopuksi yksikään pollapuoskari ei pysty muuta tekeen kuin estämään lääkityksellä viimeisen tahdon. Paras ratkaisu on aina että henkilöllä on yksi luotettava ystävä johon voi tällaisissa tilanteissa turvaa.
Rohkenen, omiin kokemuksiini nojaten, olla tästä vahvasti eri mieltä...
Olen ollut sairauteni kanssa yhteensä vuosia sairauslomalla, mutta se ei yksin auta mitään, jos itse ongelmaa ei hoideta lääkityksen ja terapian avulla.
Olen syönyt melkoisen kirjon masennuslääkkeitä eikä yksikään niistä ole viikossa parantanut oloani, päinvastoin, mutta kuukaudessa jo kylläkin...
Minulla oli myös ilo ja onni kohdata, lopultakin, eräs psykiatrian erikoislääkäri, vanhahko lempeä nainen, joka johdatteli minut lopullisesti ymmärtämään ja käsittelemään oman elämäni taakkoja. Siihen mennessä kaikkien käymieni terapioiden aikana kertynyt ymmärrys ja tietämys olivat silti tarpeen ja avainasemassa; itsetuntemusta ja elämänkokemusta tarvittiin.
En enää nykyisin käytä mitään mt-lääkitystä, mutta yli kaksikymmentä vuotta niitäkin käytin eikä sitä oikeaa löytynyt ihan helpolla... ja ehkä ne tarpeetkin muuttuivar vuosien kuluessa.
Tsemppiä @Taikakaulin, kun on pohjalla ja pimeässä, kaikki turha lopulta häviää ja vain olennainen alkaa nousta esiin. Sitä kohti ja kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä... kuulostaa ja tuntuu hankalalta, mutta maksaa itsensä lopulta takaisin.
Juu - en minä mitenkään pyri/pyrkinyt väheksymään vertaistuen/ystävien apua näissä selviytymisprosesseissa, mutta harvoin se yksin riittää, joskin aina siitä on apua.@Czescku voi kertoa kuinka sosiaalinen oon halutessaan ja pystyn oleen tosi hyvä kaveri kaikille jotka sellaista tarvitsevat... Ihminen saa parhaan avun sellaista ihmisestä joka kuuntelee ja ymmärtää joka ei ole puoskari.
@vilperi myös mut tavanneena oli alkuun ujo mut ei enää myöhemmin kun miitti eteni.
Jos joku palstaveli kokee yksinäisyyden tunnetta niin mulle voi laittaa yyveetä mikäli ei ole homokammoinen.
Aina löytyy jokaiselle kivoja juttuja joita voi tehdä kaverin kanssa. Loppuviimein se ei ole muusta kiinni... Jokainen jolla on vaikeaa ja löytää sen kuka on tällä saralla hyvä ihminen niin selviää...
Itse olen kokenut pohjan mutta siitä on selvitty
Erikoisesti viimeisen parin vuoden aikana kaikki suurimmat ja merkityksellisimmät tapahtumat - ainakin minulle - ovat tapahtuneet aivan vuoden alussa.
@alwahla n tarinaa sivusilmällä seuranneena näyttäisi siltä, että eräs saga on päättymässä ja uusi parempi on alkamassa.Tästä tämä lähtee.
Nämä kaksi viestiä saivat minut ajattelemaan - tai paremminkin toivat mieleeni oman syklisen elämäni: joillakin sykli on vuosi, toisilla viikko, joillakin jotain muuta.Loppuviikot tuntuu aina vaan raskaammilta.
Hyvä kirjasto. Vierailen siellä säännöllisesti. Älä nyt kuitenkaan päiviäsi pilaa miettimällä että onko tuo Evil, vai tuo…? Olen se 185-senttinen, hoikka nainen joka käyttää pitkää päällystakkia, lierihattua ja kukallista sateenvarjoa. Ja näen sinut.Ihan hyvin menee. Eilen olin haastattelussa Joensuun pääkirjastossa avustavan kirjastovirkailijan tehtävään palkkatuella ja sain paikan. Työ alkaa 27.2 ja kestää kuutisen kuukautta. Toivottavasti tämä sitten avaisi ovia ainakin sijaisuuksiin ja mahdolliseen vakituiseen työhön.
Isosisko valvoo, valvotko sinäkin?:)Hyvä kirjasto. Vierailen siellä säännöllisesti. Älä nyt kuitenkaan päiviäsi pilaa miettimällä että onko tuo Evil, vai tuo…? Olen se 185-senttinen, hoikka nainen joka käyttää pitkää päällystakkia, lierihattua ja kukallista sateenvarjoa. Ja näen sinut.