Mainos

Miten sulla menee?

  • 69 280
  • 493

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Hyvin. Lopetin alkoholin käytön vuoden vaihteessa. Tuskin juon enää koskaan. Olipa kiva käydä baarissa selvin päin, siellä oli vitun hauskaa, eikä tänään ole krapulaa ja morkkista.
Olen huono neuvomaan näissä asioissa, mutta toi on hyvä suunta. Itse tuli läträttyä reilut kolmekymmentä vuotta enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän ja nyt ollut n. 2,5 vuotta kokonaan ilman. Tällä tavalla kaikki on paljon helpompaa, kun ei tarvitse jatkuvasti keksiä mitään selityksiä, että miksi taas meni niin, näin ja yleensä loppupeleissä väärinpäin.
 

Old Ray

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens
Olen huono neuvomaan näissä asioissa, mutta toi on hyvä suunta. Itse tuli läträttyä reilut kolmekymmentä vuotta enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän ja nyt ollut n. 2,5 vuotta kokonaan ilman. Tällä tavalla kaikki on paljon helpompaa, kun ei tarvitse jatkuvasti keksiä mitään selityksiä, että miksi taas meni niin, näin ja yleensä loppupeleissä väärinpäin.
Mulla ihan sama, enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Viimeiset pari vuotta vähemmän, mutta joka kerrasta jäänyt hirveät morkkikset ja darrat.

Aika hienoa, kun ei tarvitse selitellä ja voi fiilistellä seuraavanakin aamuna reissua. Vaimollekkaan ei tarvitse vähätellä touhuja ja juomismääriä. Yllätyin myös siitä, että itse baarissa oli paljon kivempaa, kun kaikki oli omissa näpeissä ja se ei ollut pelkkää sekamelskaa. Olen myös huomannut, että sosiaalisista tilanteista osaa taas nauttia selvin päin, koska alkoholi ”rentouttajana” ei enää ole vaihtoehto, niin sitä ei tilanteessa oikeasti tarvitse.

Vittu, että on siistiä.

Edit: Olen tosiaan ollut vasta 3 vk täysin ilman ja viimeksi humalassa kuukausi sitten, mutta ratkaisevaa on, että teki sen päätöksen. Kun ei ole mitään fyysistä addiktiota, niin en mä epäile hetkeäkään, että en pystyisi elää ilman alkoholia. Mun on helppo sanoa, että en enää juo, vaikka lopettamisesta ei ole paljoa aikaa. Ei pelota, koska olen päätöksen tehnyt pitkän harkinnan jälkeen.
 

Taikakaulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olo on ollut tyhjä jo parin vuoden ajan. Nyt asiat ovat kuitenkin eskaloituneet siihen pisteeseen, että ulospääsyä ei taida enää olla. Väistämätön umpikuja edessä. Huomenna lupasin mennä vanhemmilleni kylään. Voi olla, että jää viimeiseksi kerraksi. Ei tästä oikein voi puhua kenellekään, joten parempi vain näin anonyymisti vuodattaa fiiliksiä. Miten ihminen voikin vihata itseään näin paljon.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Olo on ollut tyhjä jo parin vuoden ajan. Nyt asiat ovat kuitenkin eskaloituneet siihen pisteeseen, että ulospääsyä ei taida enää olla.
Siis mistä ei ole enää ulospääsyä. Siis tyhjyydestä vai jostain muusta. Eikä tyhjyyden tunne ole minulle mitäin uutta ole. Olen kokenut sitä paljon. Ja paljon yrittänyt täyttää. Ehkä nyt olen löytänyt tasapainon.

Huomenna lupasin mennä vanhemmilleni kylään. Voi olla, että jää viimeiseksi kerraksi.
Ajattelitko itseltäsi hengen ottaa? Se on lyhytnäköinen ratkaisu. Enkä tiedä onko se oikea jos sinulla on kuitenkin hyvä yhteys vanhempiisi. He varmaan olisivat sinulle tuki jos puhuisit olostasi. En siis tiedä tilannettasi vanhempiesi suhteen. Mutta yleensä he haluavat hyvää lapsilleen ja auttaa.

Miten ihminen voikin vihata itseään näin paljon.
Sitäkin minä välillä mietin. Mutta viha itseään kohtaan on mahdollisuus tutkia omaa tuntojaan ja tekemisiään. Loppujen lopuksi voi löytyy jotain hyvääkin itsestä kun on paljon pahaa havainnut ja sitä tutkiskellut. Jokaisessa on varmaan jotain hyvää vaikka sitä on vaikea nähdä. Kuten minun on ollut.

Voimia sinulle @Taikakaulin. Myös sinulla on väliä.
 
Viimeksi muokattu:

Spire

Jäsen
Olo on ollut tyhjä jo parin vuoden ajan. Nyt asiat ovat kuitenkin eskaloituneet siihen pisteeseen, että ulospääsyä ei taida enää olla. Väistämätön umpikuja edessä. Huomenna lupasin mennä vanhemmilleni kylään. Voi olla, että jää viimeiseksi kerraksi. Ei tästä oikein voi puhua kenellekään, joten parempi vain näin anonyymisti vuodattaa fiiliksiä. Miten ihminen voikin vihata itseään näin paljon.
Mistä et voi puhua? En tietysti ole ollut koskaan itsetuhoinen joten en voi väittää ymmärtäväni täysin mitä käyt läpi, mutta jos tilanteesi on niin paha että harkitset itsemurhaa, niin eikö olisi ihan sama puhua? Mitä menetettävää sinulla on?
 

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
Olo on ollut tyhjä jo parin vuoden ajan. Nyt asiat ovat kuitenkin eskaloituneet siihen pisteeseen, että ulospääsyä ei taida enää olla. Väistämätön umpikuja edessä. Huomenna lupasin mennä vanhemmilleni kylään. Voi olla, että jää viimeiseksi kerraksi. Ei tästä oikein voi puhua kenellekään, joten parempi vain näin anonyymisti vuodattaa fiiliksiä. Miten ihminen voikin vihata itseään näin paljon.
Apua löytyy aina. Suosittelen nyt, että puhut asiasta vanhemmillesi ja sen jälkeen soitat joko 112 tai kriisipuhelimeen ja pyydät päästä psykiatriselle osastolle. Puhuminen kannattaa aloittaa vähän kerrallaan. Tietenkään se olotila ei täysin heti parane, vaan vähitellen.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Apua löytyy aina. Suosittelen nyt, että puhut asiasta vanhemmillesi ja sen jälkeen soitat joko 112 tai kriisipuhelimeen ja pyydät päästä psykiatriselle osastolle. Puhuminen kannattaa aloittaa vähän kerrallaan. Tietenkään se olotila ei täysin heti parane, vaan vähitellen.

112:een soitto ei välttämättä joka tapauksessa ole optimi. Sieltä kyllä lähetetään tarvittaessa tuonne kuuppaneuvolaan.

Joskus paras vaan on puhua jollekin esim täällä. Jatkoajan pollatohtorit osaa tarvittaessa kyllä hyvinkin tsempata (nimimerkillä kokemusta on)

@Taikakaulin tsemppiä :)
 

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
112:een soitto ei välttämättä joka tapauksessa ole optimi. Sieltä kyllä lähetetään tarvittaessa tuonne kuuppaneuvolaan.

Joskus paras vaan on puhua jollekin esim täällä. Jatkoajan pollatohtorit osaa tarvittaessa kyllä hyvinkin tsempata (nimimerkillä kokemusta on)

@Taikakaulin tsemppiä :)
No mikäli olotila on nyt ollut huono jo pitempään sellainen, että ei enää näe ulospääsyä, on parempi mennä psykiatriselle osastolle. Psykiatrinen osasto ei tarkoita nykyään sitä, että sinne joutuu jäämään loppuelämäkseen. Kun sieltä kotiutuu, niin nykyään sieltä saa sitten hoitosuhteen mielenterveyspuolelle.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
No mikäli olotila on nyt ollut huono jo pitempään sellainen, että ei enää näe ulospääsyä, on parempi mennä psykiatriselle osastolle. Psykiatrinen osasto ei tarkoita nykyään sitä, että sinne joutuu jäämään loppuelämäkseen. Kun sieltä kotiutuu, niin nykyään sieltä saa sitten hoitosuhteen mielenterveyspuolelle.

Tämä on vähän juu ja niin... Kuitenkin annat oman tilasi muiden henkilöiden päätettäväksi ja saanet lääkitystä ja siinä on sitten tietynlaiset seuraukset joista ei ole kovin helppoa paluuta normaaliin.

Olen itse lekurin määräyksestä syönyt jotain masennuspilleriä. Totesin viikon jälkeen että tämä mömmö ei ole mulle koska oikeasti tarvitsin vain lepoa kaikesta -> pelkkä saikku olisi riittänyt.

Itse kullekin varmaan joskus sattuu hetki että miettii pitäiskö tehdä lopullinen juttu. Mulla kävi k.o asia mielessä muutama vuosi sitten kun olin käytännön pohjalla ja se olisi melkein ollut hyvä vaihtoehto..... Loppujen lopuksi yksikään pollapuoskari ei pysty muuta tekeen kuin estämään lääkityksellä viimeisen tahdon. Paras ratkaisu on aina että henkilöllä on yksi luotettava ystävä johon voi tällaisissa tilanteissa turvaa.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Tämä on vähän juu ja niin... Kuitenkin annat oman tilasi muiden henkilöiden päätettäväksi ja saanet lääkitystä ja siinä on sitten tietynlaiset seuraukset joista ei ole kovin helppoa paluuta normaaliin.

Olen itse lekurin määräyksestä syönyt jotain masennuspilleriä. Totesin viikon jälkeen että tämä mömmö ei ole mulle koska oikeasti tarvitsin vain lepoa kaikesta -> pelkkä saikku olisi riittänyt.

Itse kullekin varmaan joskus sattuu hetki että miettii pitäiskö tehdä lopullinen juttu. Mulla kävi k.o asia mielessä muutama vuosi sitten kun olin käytännön pohjalla ja se olisi melkein ollut hyvä vaihtoehto..... Loppujen lopuksi yksikään pollapuoskari ei pysty muuta tekeen kuin estämään lääkityksellä viimeisen tahdon. Paras ratkaisu on aina että henkilöllä on yksi luotettava ystävä johon voi tällaisissa tilanteissa turvaa.
Rohkenen, omiin kokemuksiini nojaten, olla tästä vahvasti eri mieltä...

Olen ollut sairauteni kanssa yhteensä vuosia sairauslomalla, mutta se ei yksin auta mitään, jos itse ongelmaa ei hoideta lääkityksen ja terapian avulla.
Olen syönyt melkoisen kirjon masennuslääkkeitä eikä yksikään niistä ole viikossa parantanut oloani, päinvastoin, mutta kuukaudessa jo kylläkin...
Minulla oli myös ilo ja onni kohdata, lopultakin, eräs psykiatrian erikoislääkäri, vanhahko lempeä nainen, joka johdatteli minut lopullisesti ymmärtämään ja käsittelemään oman elämäni taakkoja. Siihen mennessä kaikkien käymieni terapioiden aikana kertynyt ymmärrys ja tietämys olivat silti tarpeen ja avainasemassa; itsetuntemusta ja elämänkokemusta tarvittiin.

En enää nykyisin käytä mitään mt-lääkitystä, mutta yli kaksikymmentä vuotta niitäkin käytin eikä sitä oikeaa löytynyt ihan helpolla... ja ehkä ne tarpeetkin muuttuivar vuosien kuluessa.

Tsemppiä @Taikakaulin, kun on pohjalla ja pimeässä, kaikki turha lopulta häviää ja vain olennainen alkaa nousta esiin. Sitä kohti ja kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä... kuulostaa ja tuntuu hankalalta, mutta maksaa itsensä lopulta takaisin.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Rohkenen, omiin kokemuksiini nojaten, olla tästä vahvasti eri mieltä...

Olen ollut sairauteni kanssa yhteensä vuosia sairauslomalla, mutta se ei yksin auta mitään, jos itse ongelmaa ei hoideta lääkityksen ja terapian avulla.
Olen syönyt melkoisen kirjon masennuslääkkeitä eikä yksikään niistä ole viikossa parantanut oloani, päinvastoin, mutta kuukaudessa jo kylläkin...
Minulla oli myös ilo ja onni kohdata, lopultakin, eräs psykiatrian erikoislääkäri, vanhahko lempeä nainen, joka johdatteli minut lopullisesti ymmärtämään ja käsittelemään oman elämäni taakkoja. Siihen mennessä kaikkien käymieni terapioiden aikana kertynyt ymmärrys ja tietämys olivat silti tarpeen ja avainasemassa; itsetuntemusta ja elämänkokemusta tarvittiin.

En enää nykyisin käytä mitään mt-lääkitystä, mutta yli kaksikymmentä vuotta niitäkin käytin eikä sitä oikeaa löytynyt ihan helpolla... ja ehkä ne tarpeetkin muuttuivar vuosien kuluessa.

Tsemppiä @Taikakaulin, kun on pohjalla ja pimeässä, kaikki turha lopulta häviää ja vain olennainen alkaa nousta esiin. Sitä kohti ja kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä... kuulostaa ja tuntuu hankalalta, mutta maksaa itsensä lopulta takaisin.

@Czescku voi kertoa kuinka sosiaalinen oon halutessaan ja pystyn oleen tosi hyvä kaveri kaikille jotka sellaista tarvitsevat... Ihminen saa parhaan avun sellaista ihmisestä joka kuuntelee ja ymmärtää joka ei ole puoskari.

@vilperi myös mut tavanneena oli alkuun ujo mut ei enää myöhemmin kun miitti eteni.

Jos joku palstaveli kokee yksinäisyyden tunnetta niin mulle voi laittaa yyveetä mikäli ei ole homokammoinen.

Aina löytyy jokaiselle kivoja juttuja joita voi tehdä kaverin kanssa. Loppuviimein se ei ole muusta kiinni... Jokainen jolla on vaikeaa ja löytää sen kuka on tällä saralla hyvä ihminen niin selviää...

Itse olen kokenut pohjan mutta siitä on selvitty
 

Hyytiäinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
KeuPa & Ottawa
Olisin kyllä varovainen jakelemaan kenellekään kovin jyrkkiä neuvoja omista lähtökohdistani. Jokaisella meillä on omat kuoppamme ja ollaan omien tekijöidemme summa; yks juttu auttaa yhdelle ja toinen toiselle.

Mun puolesta saa uskoa vaikka joulupukkiin jos se helpottaa oloa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että minä uskoisin.
 

Taikakaulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Onkohan täällä joku, kenelle uskaltaisi pistää luottamuksellisesti yksityisviestiä? En kehtaa tilannettani tähän ketjuun avata, koska jonkun verran on tullut hölmöiltyä ja en niitä juttuja mielelläni julkisesti (vaikkakin nimimerkin takaa) huutele. Ulkopuolisen näkökulma ja apu/ohjeet olisivat kuitenkin tarpeen. Tässä jo parin vuoden ajan olen paininut tiettyjen asioiden kanssa yksin.

Varoituksena, että luvassa olisi melko pitkä avautuminen. Ongelmiani ei voi ihan pariin lauseeseen tiivistää.

e: Yksityisviestiä on nyt tullut, kiitos.
 
Viimeksi muokattu:

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
@Czescku voi kertoa kuinka sosiaalinen oon halutessaan ja pystyn oleen tosi hyvä kaveri kaikille jotka sellaista tarvitsevat... Ihminen saa parhaan avun sellaista ihmisestä joka kuuntelee ja ymmärtää joka ei ole puoskari.

@vilperi myös mut tavanneena oli alkuun ujo mut ei enää myöhemmin kun miitti eteni.

Jos joku palstaveli kokee yksinäisyyden tunnetta niin mulle voi laittaa yyveetä mikäli ei ole homokammoinen.

Aina löytyy jokaiselle kivoja juttuja joita voi tehdä kaverin kanssa. Loppuviimein se ei ole muusta kiinni... Jokainen jolla on vaikeaa ja löytää sen kuka on tällä saralla hyvä ihminen niin selviää...

Itse olen kokenut pohjan mutta siitä on selvitty
Juu - en minä mitenkään pyri/pyrkinyt väheksymään vertaistuen/ystävien apua näissä selviytymisprosesseissa, mutta harvoin se yksin riittää, joskin aina siitä on apua.
Kuten @Hyytiäinen totesi, nämä ovat niin äärisubjektiivisia asioita itse kenenkin elämässä, ettei niitä voi/kannata verrata suoraan toisiinsa ja lähteä puoskaroimaan/väheksymään jotakin selviytymispolkua omansa suhteen - en minäkään sinun. Totean vain, että kirkkaasti valtaosa mt-potilaista tarvitsee ja saa avun mielialalääkkeista yhdessä terapian kanssa ja jos siinä on tukena hyviä ihmissuhteita, aina parempi, sillä auttava käsi pimeässä tuntuu sanomattoman hyvältä....

PS. Jos sinulla @Taikakaulin on tarvetta purkaa tuntojasi, myös minä haluan kuunnella ja auttaa sen minkä osaan - tsemppiä!
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Erikoisesti viimeisen parin vuoden aikana kaikki suurimmat ja merkityksellisimmät tapahtumat - ainakin minulle - ovat tapahtuneet aivan vuoden alussa. Viime vuonna tuo suuri tapahtuma oli ensimmäinen oma kämppä yli 12 vuoden odottamisen jälkeen ja tänä vuonna kokonaan uudet työkuviot ja mahdollisesti ihan uusi ura ovat toinen suuri tapahtuma.

20 -vuotinen yrittäjyys, josta ei jäänyt käteen mitään muuta kuin vitun paha mieli, ankara vitutus yrittäjyyttä kohtaan, helvetin huono taloudellinen tilanne sekä näillä näkymin rikosmerkintä, on muutaman viikon kuluttua taakse jäänyttä elämää ja pääsen vihdoin, yli 20 vuoden odottamisen jälkeen astumaan työmarkkinoille ihan omana itsenäni. Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on saatananmoinen väsymys, koska olen nukkunut viimeisten päivien aikana vain muutaman hassun tunnin oikeudenkäynnin pyöriessä mielessä, mutta hiljalleen alan tuntea vapautuneisuutta ja samaan tahtiin lisääntyvän auringonvalon kanssa myös elämän iloa.

Tästä tämä lähtee.
 

Glove

Jäsen
Loppuviikot tuntuu aina vaan raskaammilta. Olisipa jo viikonloppu niin sais vaan olla ilman mitään velvoitteita.
 

Kauko Viisas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Erikoisesti viimeisen parin vuoden aikana kaikki suurimmat ja merkityksellisimmät tapahtumat - ainakin minulle - ovat tapahtuneet aivan vuoden alussa.

Tästä tämä lähtee.
@alwahla n tarinaa sivusilmällä seuranneena näyttäisi siltä, että eräs saga on päättymässä ja uusi parempi on alkamassa.
Loppuviikot tuntuu aina vaan raskaammilta.
Nämä kaksi viestiä saivat minut ajattelemaan - tai paremminkin toivat mieleeni oman syklisen elämäni: joillakin sykli on vuosi, toisilla viikko, joillakin jotain muuta.

Minulla sykli on noin 10 vuotta - noin kymmenen vuoden välein on tapahtunut jotain erityisen merkittävää.

Nyt herää kysymys siitä, onko sykli itseään toteuttava vai todellinen muutos?
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Hyvin menee, kiitos kysymästä. Jännittää vain, kun suuria muutoksia nyt elämässä tulossa. Lokakuussa avopuoliso ilmoitti että odottaa meidän esikoista ja koska asuntomme oli kovin pieni rupesimme pikaisesti etsimään uutta isompaa kotia. Semmonen löytyikin lopulta, ja nyt tulevana viikonloppuna edessä muutto sinne. Ehdin ja ehdimme asua tässä 16 vuotta, joten kyllä oudolta tuntuu. Vielä uskomattomampaa ja onnellista on juhannuksen tienoolla saada esikoinen. Vaikka kaikki tämä on aiheuttanut paljon stressiä, jollain tapaa värit on palanneet elämääni. Jos aiemmin elämästä tuntui puuttuvan hiukan merkitys ja suunta, niin nyt kaikella on nyt merkitys ja tarkoitus. Jännästi kaikkien pikkuasioiden murehtiminen loppui siihen paikkaan kun kuulin tulevani isäksi. Nyt keskittyy vain sellaiseen joka on oleellista.
 
Suosikkijoukkue
KK
Masentaa. Jopa vituttaa. Onneksi helpottaa maanantain jälkeen, kun alkaa taas vapaat. On nää työputket välillä rankkoja varsinkin, kun putken lopussa työmäärä on lähinnä kasvanut. Tietää jo valmiiksi, että huomenna on aikamoinen savotta. No nyt nukkumaan niin ehtii vielä sen 10h nukkua. Öitä! Tiistaista alkaen saa taas olla kuten haluaa vähän yli neljä ja puoli viikkoa. Vapaiden lopussa vielä nii monta kertaa missattu Robbie Williamsin keikka. Jaksaa jaksaa!
 

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
Ihan hyvin menee. Eilen olin haastattelussa Joensuun pääkirjastossa avustavan kirjastovirkailijan tehtävään palkkatuella ja sain paikan. Työ alkaa 27.2 ja kestää kuutisen kuukautta. Toivottavasti tämä sitten avaisi ovia ainakin sijaisuuksiin ja mahdolliseen vakituiseen työhön.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Ihan hyvin menee. Eilen olin haastattelussa Joensuun pääkirjastossa avustavan kirjastovirkailijan tehtävään palkkatuella ja sain paikan. Työ alkaa 27.2 ja kestää kuutisen kuukautta. Toivottavasti tämä sitten avaisi ovia ainakin sijaisuuksiin ja mahdolliseen vakituiseen työhön.
Hyvä kirjasto. Vierailen siellä säännöllisesti. Älä nyt kuitenkaan päiviäsi pilaa miettimällä että onko tuo Evil, vai tuo…? Olen se 185-senttinen, hoikka nainen joka käyttää pitkää päällystakkia, lierihattua ja kukallista sateenvarjoa. Ja näen sinut.
 

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
Hyvä kirjasto. Vierailen siellä säännöllisesti. Älä nyt kuitenkaan päiviäsi pilaa miettimällä että onko tuo Evil, vai tuo…? Olen se 185-senttinen, hoikka nainen joka käyttää pitkää päällystakkia, lierihattua ja kukallista sateenvarjoa. Ja näen sinut.
Isosisko valvoo, valvotko sinäkin?:)
 

Glove

Jäsen
Eipä tässä, pyörittelen peukaloita. Päivän duunit tuli tehtyä jo näiin vartti ennen työajan loppua. Aamulla vielä luulin, että tämä venyy huomisellekin, mutta nyt kävi näin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös