Miten sulla menee?

[Kauko Viisas]

Mitä Sinulle, tämän lukija, kuuluu?

Kiitos kysymästä, ihan ok, joidenkin mielestä todella hyvin.

Olen ollut nyt pysyvällä eläkkeellä reilun kuukauden päivät. Huomaan lähipiirissäni, että kokoajan ikään kuin tiedustellaan mitä pitäisi alkaa tekemään, vaikka voin käytännössä olla tekemättä mitään.

Eläköitymisen syytä en tiedä, joten en tiedä onnitellako vai pahoitellako.

Tosiasiassa minä haluaisin olla kuin muut.

Miksi ja minkälaisia ovat "muut"? Minäkin nuorna miesnä halusin olla kuten "muut" - rakensin elämäni muiden mukaan, kunnes jossain määrin havahduin ja ryhdyin rakentamaan omanlaista elämää - toki turvallisuushakuisesti, mutta enemmän omankaltaistani.

Mitä sitten on vapaus?

Minä koen suurimpana etuutena juurikin vapauden: minä voin päättää kuinka aikani käytän - toisaalta kaikki ajankäyttö on myös vastuullani - käytänkö sen "hyvin vai huonosti".

meitä on monia sairaita tai varhaiseläkkeelle joutuneita. Tässä lotossa jota elämäksi kutsutaan, ei arvota kaikille samoja voittonumeroita, mutta toivon mukaan minun kaltaisessa tilanteessa olevat ihmiset elävat jotenkin tasapainoista elämää, jossa kenellekään ei tee tai sano pahoin.

Olkaa kohteliaita toisillenne, sillä oikeasti saavuttaa ihan hirvittävästi hyvää mieltä ja energiaa.

Kuten toteat - elämä on lottoa - monella tapaa.

Kiitos jaosta.

 

[UnenNukkuja]

Toisin kuin ihmiset yleensä, nyt on aikaa kulttuurin harrastamiselle ihan eri tavalla.

Kiitos, koko viesti oli kuin minun ajatukseni. Oma eläkkeenikin alkoi siis kesällä 2021.

Mutta lainasin tuon lauseen, koska itse kohtaan tuolla myös asennevikoja. Minunhan pitäisi työkyvyttömänä olla kykenemätön lähes kaikkeen, kulttuurin seuraamiseenkin. Todellisuudessa liikun paljon enemmän, näen kavereita enemmän ja käyn vaikkapa keikoilla enemmän. Eli henkiselle hyvinvoinnille löytyy aikaa aivan eri tavoin. Tavallaan jopa rahat riittää kaikkeen paremmin, koska osaan seurata tiliäni paremmin ja tuonnehan kilahtaa paremmin rahaa kuin työttömänä. Okei, aika isosti tämä on myös korona-ajan opetusta.

Muistan vanhoilta työpaikoiltani ne paatuneimmat kollegaleidit. Heitä oli raskas kuunnella. Mikään ei koskaan ollut hyvin, eli jotenkin ei osattu vapaallakaan irrottaa siitä työstä. Yksi kävikin burnoutin takia pitkällä sairauslomalla ja osasi tuosta jatkaa kyllä varsin hyvällä mielellä töitä. En silti suosittele kaikille.

 

[godspeed]

Eläköitymisen syytä en tiedä, joten en tiedä onnitellako vai pahoitellako.

Mielenterveysongelmat ovat pääsyy. Olen kärsinyt niistä oikeastaan koko elämäni. En toisaalta itsekään tiedä pitäisikö tässä kerjätä jotain onnitteluita, mutta moni on ollut tyytyväinen samankaltaisessa asemassa. Tavallaan on tragedia, ettei välttämättä pysty tekemään sitä kuin muut, mutta toisaalta muut eivät vastaavasti pysty tekemään sitä mitä itse pystyy. Tämä on sellainen tulkintakysymys, että mille puolelle kallistuu. Ei ole kumpikaan väärin.

Miksi ja minkälaisia ovat "muut"? Minäkin nuorna miesnä halusin olla kuten "muut" - rakensin elämäni muiden mukaan, kunnes jossain määrin havahduin ja ryhdyin rakentamaan omanlaista elämää - toki turvallisuushakuisesti, mutta enemmän omankaltaistani.

Minun maailmassani on mustavalkoisesti ajateltuna hulluja ja taviksia. Mutta se on sitä arkiajattelua, ja me kaikki olemme normaalielämässä hyvin samanlaisia. Ihminen voi kuitenkin kokea, että on irrallinen muista ihmisistä, mutta se on sitten syvempää psykologiaa ja pahimmillaan lähellä sellaista asiaa kuin esimerkiksi dissosiaatio. Kannattaa googlata.

Heh, en tietysti suoraan osaa vastata sinun kysymykseesi, että mitä ovat "muut", mutta monesti kaltaiseni ovat tosiaan ovat hieman kauempana "muista" eli taviksista. Tätä ajattelua ei voi useinkaan valita, kuten ei mielenpäällä olevia asioitakaan, mutta jos ihmiset ajattelevat, että ihminen voi päättää kaiken mitä elämässä tapahtuu, niin menee kyllä metsään. Ei välttämättä lopullisesti, kuten itse menin sen kerran, että tuli hermoromahdus. Vaarat on olemassa niilläkin, jotka eivät juuri tällä hetkellä kärsi mistään sairauksista. Kokemukseni mukaan oikein mitään elämässä ei voi päättää, vaan hyvin kaoottisesti koen asiat. Tämä on vähän sellaista kaaosteorian ja positiivis-realistis-nihilistisen meiningin sekoitusta, jota päässäni koen.

Minä koen suurimpana etuutena juurikin vapauden: minä voin päättää kuinka aikani käytän - toisaalta kaikki ajankäyttö on myös vastuullani - käytänkö sen "hyvin vai huonosti".

Kuten toteat - elämä on lottoa - monella tapaa.

Kiitos jaosta.

Juuri näin. Kiitos vastauksesta.

 

[Ujcik#11]

Mitäkö kuuluu ?

Ei saisi koskaan valittaa turhasta, kun toisilla asiat ovat vieläkin huonommin.
Pitäisi olla kiitollinen kun on terveenä, perhe terveenä eikä lähipiirissä ole mitään isompia mullistuksia sattunut ja suunnilleen kaikilla tärkeimmillä läheisilläni asiat ovat kuitenkin hyvin.
Työtä on riittänyt, lasten koulut ovat sujuneet mukavasti ja vaimokin saanut virkansa ohella hoidettua yliopistotutkinnot todella hienosti.

Silti jotenkin tuntuu tyhjältä ja mietityttää tämä nykyisyys. Maailma on menossa johonkin mitä ei edes halua hirveästi ajatella. Edessä lienee vaikeimmat ajat sitten toisen maailmansodan. Mieli saa tehdä kovasti töitä sopeutuakseen näihin ajatuksiin. Sota täällä ihan Euroopassa oli kyllä kaukainen pelko vielä muutamia vuosia sitten, Venäjän hyökkäyssota oli jossain määrin skenaario joka oli jo haudattu. Sinisilmäisenä ihmisenä sitä uskoi toisen hyvyyteen ( Venäjään ). Natoon liittymisen liittyvät pelot ja vaarat, koron nousut, energiakriisi, valtava taantumus ja yleinen ilmapiiri on kuin jostain painajaisesta. Kolmas maailmansota ei tunnu enää kovinkaan oudolta ajatukselta, vaan sitä jopa pitää melkoisen todennäköisenä vaihtoehtona.
Ydinsotaa oppi pelkäämään jo lapsena ( 80 - luvun lapsi ) ja sitä suorastaan kammoksui aiemmin. Sen piti olla niin kaukainen asia ettei siitä tarvitsisi edes keskustella vakavana vaihtoehtona. Nyt tuokin asia on jo arkipäivää kaikessa keskustelussa työssä ja vapaalla, lastenkin suulla.

Tilanteeni ei ole niin vakava, että se vaikuttaa mielialaani liikaa ja minulla olisi hyvät verkostot puhua asioista ammattilaisille jos niin kokisin. Pärjään kyllä, mutta tietynlainen haikeus menneisyyteen voimistuu. Ei tarvinnut tällaisilla asioilla hirveästi päätä vaivata. Kun istuu ja miettii, mikä se tuntemus voisi olla joka vaivaa. Se on varmasti tietynlainen pettymys tähän kaikkeen. Tämän kaavan jotenkin tiesi itse ( Venäjä rupeaa rähisemään, uhkailee ydinaseilla ja maailma on kontallaan peläten iskuja ), tuntuu että tämän väkisillä tiesi maailman päättäjät ja silti tässä tilanteessa ollaan eikä kukaan pysty tekemään mitään.
Kyllä ennen kaikki oli paremmin.

 

[Kiekkokatsoja]

Mikäs tässä, ihan ok.
Toki toisinaan huonommin, mutta pääasiassa ok ja hyvin. Osittain myös asennekysymys.

 

[Glove]

Ihan hyvin menee nyt kun pääsi sisälle ja sai lämmintä ruokaa. Ulkoilma muistutti taas kerran miksi olen miettinyt Suomesta muuttamista.

 

[Kauko Viisas]

Kyllä ennen kaikki oli paremmin.

Joskus tämä todellakin pitää paikkansa.

En ryhdy maailmanparantajaksi, koska kyvyt siihen ovat puutteelliset enkä kuvittele itsestäni liikoja, mutta pidä huolta itsestäsi, jotta voit pitää huolta lähimmäisistäsi - erityisesti lapsista. Tsemppiä!

 

[Kauko Viisas]

Ulkoilma muistutti taas kerran miksi olen miettinyt Suomesta muuttamista.

Ilmaston vuoksi vai onko muitakin mahdollisia syitä?

 

[Glove]

Ilmaston vuoksi vai onko muitakin mahdollisia syitä?

Ihan vaan ilmasto, kyllä minä muuten olen Suomeen tyytyväinen. Ihan vaikka sen takia, että sain pari viikkoa sitten monen sadan lääkkeet apteekista hintaan 2,50 €.

Onneksi sauna on keksitty.

 

[ZayWest]

Löytyi koiralta tuossa viikko sitten viinirypäleen kokoinen irtonainen patti ns. kainalon seudulta ja eläinlääkärin kanssa puhelimessa päätin että seuraan tilannetta. Irtonainen patti ja selkeä rasvapatin merkki.

Nyt ilmestynyt etutassuun toinen pienempi ja huomenna eläinlääkäriin heti kun pääsee.

Faijalla on vakavien sairauksien lisänä ollut eturauhassyöpä ja tänään illalla havaitsin hänellä intiimialueen kohdalla samankokoisen patin. Myös munuaisten seutu turvonnut.

Huomenna aamulla heti sitten myös hänen osaltaan yhteys hoitotiimiin ja heti lääkäriin.

Niin muuttui tavanomainen aamu ja hiljainen päivä synkäksi illaksi.

Pahinta lienee se että näitä hetkiä varten olen tehnyt jo ajatustyötä monta vuotta kun kumpaakin päivittäin hoitanut. Ei tahdo tuo elämä oikein olla ikuista kun toisen kohdalla on jo vääjäämätön käyty läpi. Käynyt muutaman kerran jo lähellä.

Voihan se olla ettei nyt olla minkään ratkaisevan dramaattisen äärellä, mutta siis molemmilla hoidettavilla epätietoinen tilanne päällä.

Nyt mitataan että onko allekirjoittanut niin vahva kuin elämä sen paskojen puolien sekä hirveyksien kanssa kera kuolemien opetti jo lapsena.

Yksin oli selvittävä silloin, yksin nytkin. Ainakin tässä pää vielä pelittää ja valmius valvomiseen tehty(lue: vahtia ettei faija saa yllättäviä kohtauksia) ja koiran suhteen mindsetti meni heti siihen että käyttäydyn normaalisti. Hivenen vaikeaa kun tuo osaa lukea tunnetiloja niin tarkkaan.

Ehkäpä vittumaisinta tässä on tuo yhtäaikaisuus ja faija aivan hädissään koirasta. No, asennetta kehiin nyt itseltäni.

Niin joo ja vastaus otsikkoon: mennyt paremminkin kuin nyt.

 

[peksa]

Laskin että mulla on 2€ purkissa nyt hätävarana yhteensä 502€...... Sit viel sattumalta yks risuraha jonka arvo on parinkympin huudeilla. Sit huame eka kertaa viikkarin laivalle 18 vuoteen ja sveduihi... Kivaa olla lomautettuna, tykkään kun kuukausi jo oltu ilman stressiä töistä. Jotenkin kaikki paremmin kun ei tarvii just ny stressaa mistään... Mut kyllä ison kiitoksen joudun laittaan @RäpyläRepe :lle ja muille jotka tukivat mua joulun synkkinä hetkinä tässä taannoin.

 

[Glove]

Ihan näin lyhyellä tähtäimellä, jos en kirjoita yöllä yöketjuun niin on mennyt hyvin ja olen nukkunut niin kuin yöllä pitääkin. Vuorokausirytmi on kyllä vähän perseellään, mutta eipä sillä ole tällä hetkellä väliä kun ei ole muita velvoitteita päällä kuin työnhakuvelvoite ja niitä hakemuksia nyt voi lähetellä mihin kellon aikaan tahansa. Varmistuisi nyt tuo yksi paikka mihin minut jo valittiin niin ei tarvi muuallekaan enää hakea.

 

[nummenkallio]

Varmistuisi nyt tuo yksi paikka mihin minut jo valittiin niin ei tarvi muuallekaan enää hakea.

Prosessista en tiedä, mutta eiköhän tuo aika varma ole, jos on kerrottu valinnasta. Ei varmaan ainakaan tarvitse muualle hakemisia miettiä. Työnantaja ei todellakaan lupaile liikoja.

 

[Glove]

Prosessista en tiedä, mutta eiköhän tuo aika varma ole, jos on kerrottu valinnasta. Ei varmaan ainakaan tarvitse muualle hakemisia miettiä. Työnantaja ei todellakaan lupaile liikoja.

Kyse on nyt siitä, että myönnetäänkö palkkatuki vai ei.

 

[nummenkallio]

Kyse on nyt siitä, että myönnetäänkö palkkatuki vai ei.

Nyt on pakko kysyä, että onkos tuo palkkatuki jotain joka korottaa hieman ansiosidonnaista vai jotain parempaa? Ja kenelle se tulee?

 

[Everton]

Nyt on pakko kysyä, että onkos tuo palkkatuki jotain joka korottaa hieman ansiosidonnaista vai jotain parempaa? Ja kenelle se tulee?

"Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu harkinnanvarainen tuki. Työnantaja, joka palkkaa työttömän työnhakijan, voi saada taloudellista tukea palkkatukena 30, 40 tai 50 prosenttia palkkauskustannuksista."

 

[nummenkallio]

"Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu harkinnanvarainen tuki. Työnantaja, joka palkkaa työttömän työnhakijan, voi saada taloudellista tukea palkkatukena 30, 40 tai 50 prosenttia palkkauskustannuksista."

Seuraava kysymys on, miten kauan työnantaja tuota saa. Se on aika ratkaiseva. Se voi vaikuttaa aika paljon työnantajan intoon palkata. Pysyvähän tuo ei kaiketi ole.

Anteeksi inhorealistinen näkökulma.

 

[vetti]

Seuraava kysymys on, miten kauan työnantaja tuota saa. Se on aika ratkaiseva. Se voi vaikuttaa aika paljon työnantajan intoon palkata. Pysyvähän tuo ei kaiketi ole.

Anteeksi inhorealistinen näkökulma.

Enintään 24kk. Mutta voi olla 3-24, riippuu tapauksesta.
@Glove taitaa mennä tuohon 24kk:n mahdollisuuteen.

 

[ZayWest]

Löytyi koiralta tuossa viikko sitten viinirypäleen kokoinen irtonainen patti ns. kainalon seudulta ja eläinlääkärin kanssa puhelimessa päätin että seuraan tilannetta. Irtonainen patti ja selkeä rasvapatin merkki.

Nyt ilmestynyt etutassuun toinen pienempi ja huomenna eläinlääkäriin heti kun pääsee.

Faijalla on vakavien sairauksien lisänä ollut eturauhassyöpä ja tänään illalla havaitsin hänellä intiimialueen kohdalla samankokoisen patin. Myös munuaisten seutu turvonnut.

Huomenna aamulla heti sitten myös hänen osaltaan yhteys hoitotiimiin ja heti lääkäriin.

Niin muuttui tavanomainen aamu ja hiljainen päivä synkäksi illaksi.

Pahinta lienee se että näitä hetkiä varten olen tehnyt jo ajatustyötä monta vuotta kun kumpaakin päivittäin hoitanut. Ei tahdo tuo elämä oikein olla ikuista kun toisen kohdalla on jo vääjäämätön käyty läpi. Käynyt muutaman kerran jo lähellä.

Voihan se olla ettei nyt olla minkään ratkaisevan dramaattisen äärellä, mutta siis molemmilla hoidettavilla epätietoinen tilanne päällä.

Nyt mitataan että onko allekirjoittanut niin vahva kuin elämä sen paskojen puolien sekä hirveyksien kanssa kera kuolemien opetti jo lapsena.

Yksin oli selvittävä silloin, yksin nytkin. Ainakin tässä pää vielä pelittää ja valmius valvomiseen tehty(lue: vahtia ettei faija saa yllättäviä kohtauksia) ja koiran suhteen mindsetti meni heti siihen että käyttäydyn normaalisti. Hivenen vaikeaa kun tuo osaa lukea tunnetiloja niin tarkkaan.

Ehkäpä vittumaisinta tässä on tuo yhtäaikaisuus ja faija aivan hädissään koirasta. No, asennetta kehiin nyt itseltäni.

Niin joo ja vastaus otsikkoon: mennyt paremminkin kuin nyt.

Nyt olisi sitten molempien osalta hoidettu hoitotoimenpiteet kuntoon ja kieltämättä huvittavaa ettei tässä tapauksessa ihmisen ja koiran osalta havainnut ratkaisussa isoja eroja. Tässä toki faijan kohdalla kyse on siitä että hoitotiimi konsultoi lääkäriä joka sitten katsoo mikä sirkus lähtee nyt käyntiin tutkimusten osalta.

Ajat kuitenkin varattu ja tilanteen eskaloituessa nyt sentään ihmiselle on 112 olemassa.

Mutta nyt siis odotus palkittiin lisäodotuksella.

 

[Kauko Viisas]

Marraskuu, kaamosaika. Monelle tuntemalleni ihmiselle tämä on vuoden vaikeinta aika enkä itsekään juuri nauti.

@Steril heitti viestin pitkästä aikaa - tuli hyvä mieli.

Siksikin ajattelin kysäistä miten sulla menee?

 

[Glove]

Syksyssä on kolme huonoa ominaisuutta. On pimeää, kylmää ja märkää. Enkä tykkää niistä yhtään. Olisipa valoisaa, lämmintä ja kuivaa. Toki minä semmoiseen paikkaan lähdenkin heti kun keksin miten siellä tulee taloudellisesti toimeen. Niin paljon en sinne kuitenkaan halua, että rantapummiksi lähtisin.

 

[sampio]

Vaikka mieleni on ollut viimeisen rapian vuoden aikana kovilla, olen aina pitänyt pimeästä vuodenajasta. Aiemmin se vapautti minut kesän sosiaalisesta suorittamisesta, ja pidän pimeistä ja pitkistä illoista edelleen, vaikka olen alkanut pitää kesästäkin. Jotenkin on aina puhutellut varsinkin ne kirkkaat illat ja laaja tähtitaivas, pakkanen, hanget ja kynttilän valo. Melankoliaa kai, mutta positiivisella tavalla. Voimaannuttavaa.

Ymmärrän kyllä hyvin kuitenkin sen, miten pimeys vaikuttaa mieleen, enkä halua vähätellä sitä. Ehkä mun tapauksessani asiaan on vaikuttanut se, että olen pitänyt aina joulusta, ja pimenevät illat on tuonut mukanaan joulun odotuksen. Alkoholi vei isää vahvasti, mutta jouluisin se ei koskaan ollut kännissä, mikä lisäsi joulun taikaa.

Mutta itse kysymykseen, menee oikeastaan helvetin hyvin. Resilienssiä tuntuu löytyvän, kun vuosi sitten alkoi horjua oma korttitaloni lapsuuden kokemusten noustua pintaan pikkuhiljaa. Niitä tuli käsiteltyä omalla ajalla, tehtyä päätyön lisäksi sivutyötä ja seurattua sivusta, kun kolme oman työni osalta ydinosaajaa vaihtoi maisemaa. Vähän vitutti välillä, mutta puhumalla, pohtimalla ja keskittymällä olennaiseen eli itseensä ja perheeseensä siitäkin selvisi.

Ekana työpäivänä loman jälkeen sain sitten kuulla, että broidi on kuollut. Siinä olikin sitten pureskeltavaa, ja on edelleen. Siitä huolimatta on sanottava, että hyvin menee. Minulla on elämä, perhe ja mahdollisuuksia. Duuni ja ok palkka, lomareissuja tiedossa, ystäviä, harrastuksia.

Veli vierailee mielessä taajaan, mutta välillä en päästä sitä kylään. Silloin, kun haluaa tulla syyttämään. Otan sen vastaan vain hyvällä päällä tai perustuulella, vähän surullisenakin. Surullisena yleensä autossa, silloin saatan itkeä itsekin sen kanssa. Se tekee hyvää.

Jotta niin. 2019 jos olisi sanottu, että kolmen vuoden sisällä poltat itsesi loppuun, maailma menee kiinni vuodeksi, sun mielenterveytesi meinaa pettää, Eurooppaan syttyy sota ja veljesi kuolee, olisi näkymä ollut aika synkkä. Mutta kaikkiin noihin aikoihin liittyy myös hyvää ja kauniita muistoja. Uskomatonta, miten ihminen selviytyy.

 

[Johnny B. Goode]

Toki minä semmoiseen paikkaan lähdenkin heti kun keksin miten siellä tulee taloudellisesti toimeen. Niin paljon en sinne kuitenkaan halua, että rantapummiksi lähtisin.

Ei muuta kun rantapojaks sitten vaan vaikka Kanarialle. Kilpailtu ala kyllä ja Gambian sekä Senegalin pojilla on jo aika vahva monopoli.

 

[Kauko Viisas]

Miten sulla menee näin itsenäisyyspäivänä?

 

[Kiuru]

Menee ihan hyvin, juuri kirjoitin uuden työsopimuksen ja huomenna perjantaina pitäisi irtisanoutua entisestä työpaikasta. Hieman tosin jännittää, miten esimies tuohon suhtautuu vaikka eihän se hänen asiansa sikäli olekaan.