Miten sulla menee?

  • 61 236
  • 448

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Jotenkin vituttaa kaikki, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla

Muuten en ohjeista kokeneempaa kulkijaa, mutta mieli ei tarvitse syitä. Toisinaan myös mielen toiminta on niin syvää, että alitajunnassa tapahtuvia asioita mieli ei edes tarjoa ihmiselle aktiiviseen käyttöön. Muistan joskus, kun minulla oli tällainen hyvin epämääräinen, omalla mittapuullani aika pitkä, masennuskokemus. Itse olen opetellut omaksi tekniikaksi antaa aikaa itselleni ja kropalleni, koska usein aikaisemmin pakotan, pakotan ja pakotan. Ei mieltä voi pakottaa - se käsittelee asioita sitä tahtia kuin haluaa ja piilottaa ne, mitä ei pysty käsittelemään. Tekniikkoja on useita - toivon, että sinä löydät omasi! Tsemppiä. Kerron tähän taustaksi, millä metodilla itse tein - jokainen saa valita, haluaako kokeilla. Sinänsä vinkki on aika edullinen.

-------------

Minä innostuin sellaisesta hommasta kuin TRE-harjoittelu eli Trauma Releasing Exercises. Tähän jätän jokaiselle mahdollisuuden tutustua siihen Trauma Release Exercises (TRE) | Mindbody Toolkit | Osteopathy For All ja jokainen voi tehdä tästä omat päätelmänsä. En tarjoa tätä ihmelääkkeenä kellekään - jonkun mielestä varmasti myös ihan täyttä huuhaata. Minua nämä muutamat tärinäliikkeet ja niiden opettelu on auttanut ihan yksinkertaisessa asiassa: rentoutumisessa. Saan mieltäni ns. tyhjennettyä ja kun annan aikaa kropalleni ja keskityn mieleni sijaan siihen, mitä tunnen kehossani niin mieleen usein alkaa tulvia niitä todellisiakin juttuja. Kerran mietin jotain varsin kinkkistä pulmaa - 30 minuutin sessio rentouttavaa tärinää alusta loppuun ja homma alkoi ratketa heti. Se oli jotenkin mieltä laajentava kokemus, ku ymmärsi, että minun täytyy antaa itselleni oikeasti enemmän aikaa. On helppoa aina ladella latteuksia, mutta minulla on hyvin voimakas taipumus laittaa itseni koville. Haluan ratkaista kaikkia moniulotteisia ongelmia elämässäni (pienistä isoihin) nyt heti ja tämähän ei ole mahdollista. Samalla pakotan mieleni alitajuisesti siihen, että sen pitäisi tässä olosuhteessa nopeasti tarjota minulle ratkaisuja. Lopulta niitä ratkaisuja on sitten tullut, mutta ajan kanssa. P.S. pelkästään jalat koukussa selällään makaaminen mukavasti kovalla lattialla esim. 10 minuuttia ennen nukkumaanmenoa rauhoittaa mieltä. Kun mieli alkaa rauhoittua, nukkuminen usein onnistuu.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Nyt menee hieman paremmin kuin olisin voinut vaikkapa viikkoa aiemmin uskoa. Olen alistunut tilanteeseeni ja sen vuoksi olen päässyt jonkinlaiseen sisäiseen rauhaan.

Kohtalon viikko edessä ja se jännitys, jota vielä perjantaina tunsin tämän viikon osalta, alkaa hiljalleen laimentua. Rehellisesti voi sanoa, että vituiksi meni ja se, mitä loppuviikosta tulee, on tullakseen. Onhan kyseessä jonkinlainen herätyskin itselleni siitä, ettei pidä luottaa sinisilmäisesti kaikkiin ihmisiin eikä se ratkaisu, jonka aikoinaan tein ryhtyessäni yrittäjäksi, ollut se kaikkein fiksuin tai lähimainkaan tuottavin. Kaikkia ihmisiä ei vain ole luotu tuollaiseen tehtävään ja minä olen ensimmäinen, joka sen voi myöntää.

Elämä opettaa ja joskus se oppi täytyy kaivaa paskaojasta. Toivottavasti tämä on viimeinen kerta elämässäni, jolloin joudun tähän tilanteeseen. Negatiivisesta viestistä sekä tulevan viikon loppupuolella häämöttävästä deitistä käräjäoikeudessa huolimatta suhtaudun aina vaan positiivisemmin tulevaisuuteeni ja tiedän varmasti, että tämä kaikki on vain osa kasvukäyrääni. Life is life. Kaikilla elämän teillä on kuoppia. Niitä vain pitää osata joko väistää tai sitten sietää.

Toiveissa on, että kun saan vihdoin tuon apinan olaltani, pystyn vihdoin nukkumaan kunnolla. Viimeiset pari kolme vuotta on ollut enemmän tai vähemmän aikamoista painajaista unien suhteen, kun tuo edellä mainitsemani asia on pyörinyt päässä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Varsinkin yöaikaan se on saanut suhteettoman suuret mittasuhteet, jotka ovat luonnollisesti vaikuttaneet uneni laatuun.
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tsemppiä @Schwein ! Toimisiko joku muu liikunta, esim pyöräily? Jos siis juoksu ei onnistu. Itse olen huomannut saman, että varhaiskeski-ikäinen kroppa tarvitsee jonkinlaista liikuntaa, muuten menee kroppa jumiin ja yöunet heikoiksi.

Itsellä menee ihan hyvin, tosin tämä aamu vähän koettelee. Meille syntyi toinen lapsi 2,5 viikkoa sitten ja esikoisella on ollut aika haasteellista sopeutua häneen. Noh nyt vaimo on rajussa flunssassa ja ehdin viedä esikoisen päiväkotiin ja tulla kotiin, kun soittivat esikoisen oksentavan. Eikun lapsi takaisin kotiin ja nyt koitan tätä sirkusta pyörittää ja tehdä samalla töitä. Vasta yhdet oksennukset vessan lattialla :D nyt sentään vauva nukkuu, esikoinen katsoo töllöä, vaimo parantelee flunssaa yläkerrassa ja itse teen töitä.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Tsemppiä @Schwein ! Toimisiko joku muu liikunta, esim pyöräily? Jos siis juoksu ei onnistu. Itse olen huomannut saman, että varhaiskeski-ikäinen kroppa tarvitsee jonkinlaista liikuntaa, muuten menee kroppa jumiin ja yöunet heikoiksi.

Itsellä menee ihan hyvin, tosin tämä aamu vähän koettelee. Meille syntyi toinen lapsi 2,5 viikkoa sitten ja esikoisella on ollut aika haasteellista sopeutua häneen. Noh nyt vaimo on rajussa flunssassa ja ehdin viedä esikoisen päiväkotiin ja tulla kotiin, kun soittivat esikoisen oksentavan. Eikun lapsi takaisin kotiin ja nyt koitan tätä sirkusta pyörittää ja tehdä samalla töitä. Vasta yhdet oksennukset vessan lattialla :D nyt sentään vauva nukkuu, esikoinen katsoo töllöä, vaimo parantelee flunssaa yläkerrassa ja itse teen töitä.
Huh... nuo ajat olivat kyllä sellaisia, että usein meni kaikki aika selviytymiseen. Ei tarvinnut omaa mielialaa miettiä :D. Tsempit siis sinne myös!

On mulla Skiket, eli jarrulliset rullasukset. Niillä voi tasatyöntöä pukata, mutta jostain syystä siitä ei saa ihan sitä samaa endorfiinipöllyä kuin hiihdosta tai juoksusta. Tänään on sentään kylki taas parempi, venyttelin eilen huolellisesti. Joten josko pysyisi kuitenkin aisoissa.

Viime yö meni aika lailla hyvin, ja tänään myös tuntuu hieman valoisammalta. Kuitenkin on jo pidempään tuntunut, että olisi hyvä päästä juttelemaan. Katsotaan auttaisiko se.
 

Bob Rambo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, AC Oulu
Tällä hetkellä menee melkoisen huonosti. Varmaan jos olisin presidentti, kanslia tiedottaisi vointini olevan "suhteellisen hyvä".

Viime vuosiin on mahtunut paljon onnellisia tapahtumia. Elämään tuli uusi rakkaus viitisen vuotta sitten ja sen jälkeen on kovaan tahtiin painettu kaksi kakaraa maailmaan ja naimisiinkin ehdittiin. On hankittu omistusasunnot ja elelty hektistä, mutta varsin tavanomaista perhearkea. Aloin yrittäjäksikin kolmisen vuotta sitten.

Onnellisten käänteiden sekaan mahtuu, yllätys yllätys, myös täyttä paskaa. Syksyllä 2019 sain diagnoosit parista vähintäänkin vittumaisesta pään alueen hermokipusairaudesta, trigeminusneuralgiasta ja Hortonin neuralgiasta. Nuo perkeleet ovat olleet elämässä läsnä lähes joka päivä, mutta jotenkin tuon on onnistunut järjettömästä kivusta huolimatta pitämään 90% ajasta taustalla ja vain painamaan elämässä eteenpäin. No nyt tuntuu, että se painaminen on johtanut painekattila-efektiin ja kannen kiinnikkeet, tai vähintään tiivisteet, natisee ja lujaa.

Positiivisena asiana pidän sitä, että vanhoista masennusjaksoista oppineena osaan tunnistaa itsessäni oireilua ja myös miettiä mahdollisia syitä kaiken taustalla. En varmasti olisi joskus parikymppisenä tuohon kyennyt, kun ensimmäisen suuremman mielenterveyden romahtamisen koin. No tässäpä asiaan vaikuttavia syitä:

1. Lopetin opioidipohjaiset kipulääkkeet joku tovi sitten. Olin syönyt varsinaisten hermokipulääkkeiden tukena tramadolia lähes vuoden päivät putkeen, kunnes halusin itse laskea lääkityksen alas testatakseni, miten kiputilanne kehittyy. No kivut on olleet välillä ihan vitulliset, mutta varsinaisia vieroitusoireita lääkityksen purkamisesta en havainnut. Nyt kuitenkin olen melko varma siitä, että opioidien poisjättö vaikuttaa suuresti aivojeni kemiaan, eikä kovin positiivisella tavalla.

2. Kevät. Vuodenaikojen vaihtuminen on aina ollut raskasta, joten siitäkin tullee oma vaikutuksensa tähän pakettiin. Oireilen enemmän syksyllä, mutta on nämä keväätkin rankkoja olleet.

3. Sairauksien aiheuttamien tuntemusten sysääminen takaraivoon ilman, että asiaa on "ehtinyt" juurikaan prosessoimaan. Olen kyllä purkanut tuntojani tukiryhmissä, ystävilleni, lääkäreille yms. mutta ehkä enemmän sen takia, että niin ilmeisesti kuuluu tehdä. Jotenkin noissakin tilanteissa on ollut hankala ottaa mitään apua tai neuvoja vastaan, vaan tukiryhmissäkin olen enemmän pyrkinyt auttamaan muita.

4. Yrittäjyyden aiheuttamat paineet. Stressiä en ole tunnistanut, enkä tunnista vieläkään, mutta toimintakykyni työasioissa on alentunut tämän vuoden aikana merkittävästi. Kyllä se työ vaan niitä paineita tuo, vaikka ei kokisikaan stressiä perinteisessä muodossa. Olen haalinut itselleni aivan liikaa projekteja ja deadlinet painaa joka viikko päälle. Mielekkäät puolet yrittäjyydessä eivät välttämättä enää voita negatiivisia juttuja.

5. ALKOHOLI! Olin viime vuoden lähes kokonaan juomatta ja tänä vuonna olen nyt kaksi kertaa juonut itseni kevyeen hiprakkaan. Luonnollisesti juuri silloin kuin lääkkeet jäi pois ja alkoi kevät vähän masentaa. Alkoholilla todennäköisesti laukaisin tuon kuormituksen lopullisesti.

Vanha minä olisi jo juossut maailmalle pakoon ja jättänyt kaiken taakseen (tämäkin on tullut tehtyä aikoinaan), mutta nyt olosuhteet pakottaa pysähtymään ja miettimään asioita. Jos vaikka tällä kertaa löytäisi jotain oikeitakin ratkaisuja, eikä vain antaisi ajan kulua, kunnes helpottaa.

Pitkä viesti, mutta auttaahan tämäkin! Kiitoksia palstaveljille tästä ketjusta.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
3. Sairauksien aiheuttamien tuntemusten sysääminen takaraivoon ilman, että asiaa on "ehtinyt" juurikaan prosessoimaan. Olen kyllä purkanut tuntojani tukiryhmissä, ystävilleni, lääkäreille yms. mutta ehkä enemmän sen takia, että niin ilmeisesti kuuluu tehdä. Jotenkin noissakin tilanteissa on ollut hankala ottaa mitään apua tai neuvoja vastaan, vaan tukiryhmissäkin olen enemmän pyrkinyt auttamaan muita.

Haluan tähän sanoa jotenkin tsemppini. Olen itse sellainen kummajainen, että lääkärit ovat näissä se paras apuni. Varsinkin, jos saan aivan juuresta asti väännetyn rautalankaselityksen syistä ja seurauksista. Tällöin olen jotenkin sinut asioiden kanssa. Osaan jopa toimia jonkinlaisena vertaisena, kun on pohjalla tieto, mikä johtuu mistäkin. Tiedän, neurologiset vaivat on perseestä, kun niissä on kirjoa, johon on vaikea löytää täysin mätsäävää kaveria. Itsellä tässä on käynyt tuuri ja on pari epilepsiatoveria, joiden kanssa jutut menee yksi yhteen. Noille tulee kyllä vuodatettua pahaa oloa. Mutta laajemman piirin kanssa käy itselläkin vähän noin, että autankin enemmän muita juuri tuolla tiedon ja kokemukseni yhdistelmällä. Onneni on osaava neurologi.

Itse koin viikonloppuna jonkinlaisen heräämisen. Kävin eräissä perhekemuissa ja totesin, että jopas on kaivannut tiiviimpiä perhetreffejä.
 

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU

Raimoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers, La Albiceleste
Ihmeen paljon osuu henkiselle puolelle melkein tuntemattoman ihmisen kuolema. Serkun miestä en ehtinyt kertaakaan tapaamaan, mutta kun serkkua tuossa psykiatrisella kävi lohduttamasaa, niin nousi kyllä tunteet pintaan. Universumilta kunnon perseen näyttö ihmiselle, jota on koeteltu viime vuosina avioerosta stalkkereihin.

Hämmentynyt fiilis ja todella avuttoman oloinen.
 

Majoneesi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki voijjaan tuhota
Minua ahdistaa.

Mikään ei maistu. Tuntuu, että kaiken tarpeellisen on saanut ja mikään ei enää kiinnosta.

Ahdistaa työt ja jatkuva vastuu muiden toimentulosta. Ahdistaa vastuu myynnistä, hallinnosta, henkilöstöstä, kehittämisestä. Olen väsynyt yrittäjyyteen, jossa olen hyvä.

Ahdistaa ilottomuus. Ahdistaa kyvyttömyys palautua.

Ahdistaa jatkuva sisäinen riittämättömyyden tunne.

Alan olla loppu.
 

Glove

Jäsen
Minua ahdistaa.

Mikään ei maistu. Tuntuu, että kaiken tarpeellisen on saanut ja mikään ei enää kiinnosta.

Ahdistaa työt ja jatkuva vastuu muiden toimentulosta. Ahdistaa vastuu myynnistä, hallinnosta, henkilöstöstä, kehittämisestä. Olen väsynyt yrittäjyyteen, jossa olen hyvä.

Ahdistaa ilottomuus. Ahdistaa kyvyttömyys palautua.

Ahdistaa jatkuva sisäinen riittämättömyyden tunne.

Alan olla loppu.
Oisin voinut kirjoittaa aivan samanlaisen tekstin kuusi vuotta sitten. Voimia.
 

Kauko Viisas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Minua ahdistaa.

Mikään ei maistu. Tuntuu, että kaiken tarpeellisen on saanut ja mikään ei enää kiinnosta.

Ahdistaa työt ja jatkuva vastuu muiden toimentulosta. Ahdistaa vastuu myynnistä, hallinnosta, henkilöstöstä, kehittämisestä. Olen väsynyt yrittäjyyteen, jossa olen hyvä.

Ahdistaa ilottomuus. Ahdistaa kyvyttömyys palautua.

Ahdistaa jatkuva sisäinen riittämättömyyden tunne.

Alan olla loppu.
Tietämättä mitään muuta tilanteesta niin ensimmäinen kysymykseni on: voitko pistää lihoiksi ja ottaa taloudellisesti vuoden tai kaksi happea? Rajat tulevat itsekullekin vastaan.

Kuten
Glove toteaa, voimia ja jaksamista - kaikesta huolimatta.
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Se on jännä, miten vastoinkäymisetkin osuvat elämässä aina usein päällekkäin.

Naisketjustahan voi halukkaat käydä lukemassa viime aikaisia käänteitä. Ei niistä enää sen enempää. No, päivä tuosta "pommista" eli eilen tuli tieto, että juuri vastikään 82 vuotta täyttänyt mummini oli joutunut äkillisesti romahtaneen yleiskunnon takia sairaalahoitoon. Veri- ja maksa-arvot heittäneet aivan häränpyllyä ja kuulemma kuvissa näkynyt "jotain" patologista maksan ja sappitiehyen seudulla. Oli kysynyt vanhana sairaanhoitajana vielä lääkäriltä että onko se syöpä, johon vastaus oli ollut vaivaantunut "no, sitähän ei vielä voida tässä kohtaa varmasti tietää". Eihän siinä sitten, viikon päästä tulee tulokset mutta vointi on edelleen suht heikko.

Vähän sekavat ajatukset tästä koko hommasta, kovin usein en ole häntä nähnyt viime aikoina koska on suuren osan vuodesta kesäpaikallaan Etelä-Savossa, jossa minäkin olen runsaasti aikaa jokaisena elämäni kesänä viettänyt. Se on yksi niistä paikoista, jonne on aina ollut mukava mennä ja jossa se lapsuudenkin nostalgia on edelleen tallella, tietynlainen lataamo hyvällä tavalla. Jos mummi tästä nyt joutuu huonoon kuntoon ja potkaisee tyhjää niin se tarkoittaa samalla myös sitä, että tämä paikka menee lihoiksi (isoisäni on sanonut, ettei yksin sitä paikkaa pysty pitämään pystyssä, hänelläkin jo 82v ikää). Ja minä en tätä paikkaa pysty tässä elämäntilanteessa lunastamaan eikä myöskään muulla lähisuvulla ole siihen tahtoa.

Tähän lisänä vielä muuttostressi, kämppä menossa myyntiin ja kaksi viikkoa ollaan kannettu tavaroita aamusta iltaan pois, eli opiskeluasiat ovat jääneet täysin paitsioon ja yksi kurssi siirtyy ensi vuodelle, kun tunnit ja energia eivät vuorokaudessa riitä. Kesällekään ei ole tällä hetkellä yhtään mitään tiedossa, mitä odottaa tai mistä ammentaa voimaa. Aika nopeasti innostus keväästä ja tulevasta kesästä on kyllä kadonnut viimeisten päivien aikana.

Katsotaan nyt, mitä tuleman pitää ja miten asiat järjestyy.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Se on jännä, miten vastoinkäymisetkin osuvat elämässä aina usein päällekkäin.
...
Katsotaan nyt, mitä tuleman pitää ja miten asiat järjestyy.
Kun elämä tuntuu mättävän oikein kunnolla, kaikki tuntuu sekavalta eikä punaista lankaa tunnu löytyvän, hyvä periaate, lähtökohta saada asioihin selkeyttä ja sekasotkuun etäisyyttä on ao. "tyyneysrukouksen" sanoma:

"Suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Ei toki tarvitse rukoilla, mutta ko. periaatteen voi pyrkiä omaksumaan katsoessaan ja suunnitellessaan elämäänsä eteenpäin. On hyvä tiedostaa omat voimavaransa ja etenkin olla armollinen itselleen, kun ei jaksa/viitsi/kykyne johonkin - itseään ruoskimalla asiat tuskin ainakaan paranevat.

Menetykset ja niiden väistämättömyys kuuluvat elämään ja surut pitää surra pois kiirehtimättä, mutta toisaalta, etukäteen murehtiminen ei auta ketään eikä mitään, päinvastoin.

Joka aamu on hyvä miettiä, millaisen päivän haluaa itselleen luoda, pysähtyä peilin eteen ja todeta: "Minä riitän juuri sellaisena kuin olen!"
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Lääkkeet ovat edelleen huumavia, ja niistä tulee hyvä olo. Siinä sivussa menee myös alkoholia. Olenko sekakäyttäjä? Varmaankin sitten niin. En tiedä koska tämä kelkka voi kääntyä, mutta vaikka näin lohduttoman tuntuisesti kirjoitan, niin koen, että minulla on tulevaisuus olemassa. Se voi olla hieman harmaan peitossa, mutta se on siellä. Kaikki tällä hetkellä ei ole vain minusta kiinni. Olo on sikäli ihan hyvä, että pystyn kirjoittamaan useita tekstejä ja ne ovat laadukkaita. Toteutan itseäni. En koe olevani hörhö, jota varmaan joku voi ajatella näistä "huumeista". Onneksi en ole yksin, vaan hyvä puoliso löytyy. Ilman häntä olisin köyden jatkona. Mutta siis, elämä sinällään kyllä maistuu. No, se siitä selityksestä.
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Naisketjustahan voi halukkaat käydä lukemassa viime aikaisia käänteitä. Ei niistä enää sen enempää. No, päivä tuosta "pommista" eli eilen tuli tieto, että juuri vastikään 82 vuotta täyttänyt mummini oli joutunut äkillisesti romahtaneen yleiskunnon takia sairaalahoitoon. Veri- ja maksa-arvot heittäneet aivan häränpyllyä ja kuulemma kuvissa näkynyt "jotain" patologista maksan ja sappitiehyen seudulla. Oli kysynyt vanhana sairaanhoitajana vielä lääkäriltä että onko se syöpä, johon vastaus oli ollut vaivaantunut "no, sitähän ei vielä voida tässä kohtaa varmasti tietää". Eihän siinä sitten, viikon päästä tulee tulokset mutta vointi on edelleen suht heikko.
Tänään tuli sitten lääkäriltä soitto, että kyllä siellä maksan lähellä kai kasvaimia tai jotain epämääräistä solukkoa on useammassa paikassa ultraäänitutkimuksen mukaan. Eli syöpäähän se 90% todennäköisyydellä on ja näin ollessaan myös levinnyttä sellaista. Parin päivän päästä tästä tulee lopullinen vahvistus. Ei vaikuta kyllä ollenkaan hyvältä tämä homma... Vahvat flashbackit tulee 12 vuoden takaisesta keväästä, jolloin ukkini sairastui pahasti levinneeseen syöpään, täysin terveestä seitsemänkymppisestä miehestä alle 9kk vainajaksi. Silloinkin siis tuomio tuli juuri ennen kesää, ja olihan sitä kunnon huononemista ja haurastumista todella pysäyttävää seurata vierestä.
 
K

Kiekkokatsoja

Hyvin. Kesäkin ja lomailua on vielä edessäpäin. Turha väännellä naamaa väärinpäin pikku murheista. Niitä on kaikilla, ja mököttämään ehtii myöhemminkin.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Nyt on jo kesä: linnut lepertelee, ötökät pörrää, kukkaset loistavat.

Mites sinä, miten sulla menee?
No mitäpä tässä, kiitos kysymästä.

Koko alkuvuoden jatkunut työkiire on nyt hellittämässä kesän vuoksi, joka tarkoittaa myös omien stressitasojen madaltumista. Kesä on ihan kiva ja ainakin juhannukselle toivon lämpimiä kelejä, mutta jos liian lämmin kesä tulee, niin se tekee kyllä elämän sisätiloissa aika tukalaksi, joka vähän jopa pelottaa, kun on huonoja kokemuksia edellisiltä vuosilta. Toisaalta ostin juuri jääpalakoneen, niin onpahan jääkylmää juotavaa sitten aina tarjolla, kun helteitä pukkaa.

Kokonaisuutena fiilis on kuitenkin erinomainen. Sekään ei haittaa yhtään, että pääsen maistelemaan ensimmäisiä kesälomia jo ensi viikon perjantaista lähtien, kun juhannusviikko on kokonaan lomaa.

Hyvää kesää kaikille!
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Nyt on jo kesä: linnut lepertelee, ötökät pörrää, kukkaset loistavat.

Mites sinä, miten sulla menee?
Kiitos oikein hyvin. Ansaitulla lomalla olen. Eilen ja tänään olin ennen aamu kolmea luonnossa liikkeellä. Kiersin lähinnä katsomassa hiidenkiukaita. Jotain yliluonnollista koin näissä pronssikautisissa kalmistoissa aamuhämärissä. Loppukevään/alkukesän aamut eivät ole nukkumista varten.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Nyt on jo kesä: linnut lepertelee, ötökät pörrää, kukkaset loistavat.

Mites sinä, miten sulla menee?
Ka, mikä se tässä...
Olen minäkin leperrellyt vaimolleni ja pörrännyt hänen ympärillään yrittäen loistaa säkenöivällä älylläni ja komealla ulkomuodollani. (köh)
Toistaiseksi olen hävinnyt kesälle ja puutarhatöille 100-0... ja hyvä niin, sillä tuleepahan itsekin nautittua tästä vuodenaikojen neitseellisestä prinsessasta, alkukesästä, täysin rinnoin.
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Lääkärintutkimukset vielä kesken, mutta tähän mennessä tienattua nykyisyydessä: Kaksisuuntainen mielialahäiriö ykköstyyppi, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, pakko-oireinen häiriö ja hieman jo ehdittiin sohia post traumaattista stressihäiriötä. Mitähän kaikkea muuta vielä...

Lääkitys on niin vahva, että apteekissa jo kyseltiin vähän tarkemmin kaikkien nappien tarkoitusta ja määrää. Ne käsittääkseni voivat evätä antamisen, jos jotain erityistä estettä niiden mielestä on. Tähän nappien vetämiseen sinällään on jo niin turtunut, että niitä vaan vetää ja vetää, ja kaikki meistä tietää, ettei tämä tilanne koskaan johda mihinkään parantumiseen.

Mutta vastaus kysymykseen: yllättävän hyvin minä voin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös