@Byvajet
Jos nyt ymmärsin oikein, oletat tai ajattelet maailman (eli ihmisten) toimivan epäloogisesti? Minun mielestäni ihmiskunta (ihmiset) toimii hyvinkin loogisesti: selviytyjät selviytyvät eli opportunismi - niin hyvässä kuin pahassakin.
Tästä olen samaa mieltä, mutta en ymmärrä, miksi ihmiset eivät tunnusta opportunismiaan. Miksi he eivät osaa tai uskalla sanoa, että kuljen tunteideni perässä? Sen sijaan he esittävät valinnoilleen näennäisrationaalisia perusteita.
Jatkoajassakin näkyy vahvasti ilmiö, jossa samaa mieltä olevien mielipiteet ovat hyviä, kun taas eri mieltä olevat pyritään mitätöimään. Juuri koskaan ei mennä itse sisältöön vaan tunne määrää. Jos kannattaa Natoa, niin jäsennellysti muotoiltu perustelu Naton puolesta koetaan hyväksi. Jos kannattaa Natoa, niin jäsennellysti muotoiltu perustelu Natoa vastaan koetaan huonoksi.
Tosiasiassa tuskin kukaan tietää, mikä on Suomelle hyväksi tai mikä on maailmalle hyväksi
vuosikymmenten mittaan, mutta silti monilla ihmisillä on hyvin vahva näkemys aiheesta.
Minä kannatan Natoa, mutta se on arvaus, intuitio. En pysty perustelemaan, miksi Natoon liittyminen kannattaisi, koska en pysty ennustamaan, mitä seuraavien vuosikymmenten aikana tulee tapahtumaan.
Ensisijaisesti yksilöt haluavat omaa hyvää, turvata oman hyvinvointinsa, suorastaan maksimoida sen. Kun itsellä on riittävän hyvä, voi kukin jakaa hyvinvointiaan halunsa mukaan ja siksi moni tukee rahallisesti tai materiaalisesti heikommassa asemassa olevia. Eivät kaikki, mutta varsin monet
Vapaaehtoisesti tehdyt lahjoitukset ovat mitättömiä. Vaikka köyhä olen, silti lahjoitan itsekin silloin tällöin, mutta köyhyyteeni suhteutettunakin lahjoitukseni ovat mitättömyyksiä. Ei niiden tarkoitus ole ratkaista ongelmaa vaan enemmän ne ovat viestejä, joiden on tarkoitus kertoa, että yleensä ottaen kannatan yhteisvastuuta, vaikka todellisuudessa en siihen osallistukaan.
Maat, joissa on matala verotus ja paljon vapaaehtoisuutta, ovat maita, joissa köyhät pysyvät köyhinä ja rikkaat rikastuvat. Vain pakkoverotus toimii
Olen useissa viesteissä tuonut esille ajatuksen siitä, että pidä ensisijaisesti huolta itsestäsi.
Jos pitää huolen vain itsestään, mikään ei muutu. Siinä tapauksessa rakenteet, jotka suojelevat vahvoja ja sortavat heikkoja, säilyvät. Ei itseään suojeleva suomalainen keskiluokka lahjoita ylimääräistään köyhille, vaan se ostaa suuremman asunnon, uuden auton, tekee lomamatkoja, käy ulkona syömässä tai jotain vastaavaa.
Arvostan valtavasti kauan sitten turkiseläiniskuja tehneitä, koska he uskoivat asiaansa tilanteessa, jossa iskuille oli heikko sosiaalinen tuki. He uskoivat asiaansa. He joutuivat maksamaan valtavat korvaukset, joista selviäminen kesti vuosikymmeniä, mutta he sentään uskalsivat viestiä, ettei toiminnassa ole moraalia. Vai onko siinä mieltä, että eläimiä pidetään olemattoman kokoisissa häkeissä vain siksi, että ne tapettaisiin ja turhuuden markkinat voisivat rahastaa niillä?
Jos joku kiusaa koiraa, siitä herää sosiaalinen raivo, mutta kun kokonainen elinkeino perustuu eläinten kärsimykseen, se ohitetaan tuosta noin vain.
On tärkeää, että on rohkeita edelläkävijöitä, jotka uskaltavat. Tällä hetkellä esimerkiksi Venäjällä he ovat ihmisiä, jotka uskaltavat kohdata erimielisyydestä langetetut vankeusrangaistukset. Tavallisten ihmisten näennäisyyttä halveksun. He väittävät kannattavansa arvoja, jotka eivät näy käytännön valinnoissa.
Mukavia ajatuksia!