Miten sulla menee?

[Glove]

Oikeastaan nyt en tiedä miten menee. Mutta eiköhän lääkäri perjantaina kerro minulle miten minulla menee. Itsellä ainakin meni sormi suuhun kun yritin tulkita noita labratuloksia.

En minä nyt sitten kuolekaan, ainakaan vielä. Lääkkeet tosin meni vaihtoon. jospa tämä tästä.

 

[KooMT]

Tietyllä tavalla Ukraina ja koronatilanne vaikuttaa..

Oon tyytyväinen, että korona alkaa helpottaa ja bändilläkin voisi olla keikkaa..
Onhan tuo Ukrainan tilanne nyt kamala, mutta vaikuttikohan se siihen, että meitsi joutuu kertaamaan. Ja se, että saanko yhden työpaikan kevääksi missä pitää miettiä varautumiseen liittyviä juttuja.. Toisaalta kiva kun se työpaikka lähellä kun tuo polttoaineiden hinta tuosta nyt noussut..

Ja olen innostunut avoimen AMK:n opinnoista, olisi niitäkin voinut aiemmin elämässäni ottaa.

 

[Kauko Viisas]

@Byvajet miten sulle menee?

 

[Byvajet]

@Byvajet miten sulle menee?

Maailman epäloogisuus ahdistaa ja kaljaa menee. Yleensä en järjettömästi juo, taitaa olla kuukausi edelliseen kertaan, mutta tänään rupesi ahdistamaan ihmisten omasta mielestäni epälooginen suhtautuminen asioihin, enkä keksinyt muuta tapaa hoitaa ahdistustani kuin kalja.

Yleensäkin elämästäni tekee vaikeaa pyrkimys yrittää nähdä ihmisten puheet, teot ja valinnat jatkumossa ja kokonaisuudessa. Mitä enemmän yritän, sitä enemmän tuntuu, että ihmisyksilöiden ja ihmisyhteisöjen toiminta on yksi irrationaalinen valheiden ja kuvitelmien verkko, jota pitää yllä vain yhteisesti kerrottu tarina, jonka yhteys todellisuuteen saattaa olla hatara ja jota kukin yksilö jakaa vain oman etunsa verran.

Koska itse en usko omiin näkemyksiini, omiin tunteisiini, omaan moraaliini, omaan ajatteluuni tai omaan päättelyyni, tulee hätääntynyt olo, koska hyvin monet näyttävät uskovan.

Olen esimerkiksi miettinyt Puheenvuoron kirjoittajien suhdetta julistamiinsa näkemyksiin. Useimmat niistä ovat sujuvalla suomella kirjoitettu, mutta uskovatko kirjoittajat niihin ihan oikeasti? Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka tuntevat, että oma kokemus on heijastuma todellisuudesta?

Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka kokevat, että hyvä ja perusteltu mielipide on sellainen, josta itse on samaa mieltä?

Mukavaa että kysyit.

 

[Kauko Viisas]

@Byvajet
Jos nyt ymmärsin oikein, oletat tai ajattelet maailman (eli ihmisten) toimivan epäloogisesti? Minun mielestäni ihmiskunta (ihmiset) toimii hyvinkin loogisesti: selviytyjät selviytyvät eli opportunismi - niin hyvässä kuin pahassakin.

Ensisijaisesti yksilöt haluavat omaa hyvää, turvata oman hyvinvointinsa, suorastaan maksimoida sen. Kun itsellä on riittävän hyvä, voi kukin jakaa hyvinvointiaan halunsa mukaan ja siksi moni tukee rahallisesti tai materiaalisesti heikommassa asemassa olevia. Eivät kaikki, mutta varsin monet.

Koska itse en usko omiin näkemyksiini, omiin tunteisiini, omaan moraaliini, omaan ajatteluuni tai omaan päättelyyni, tulee hätääntynyt olo, koska hyvin monet näyttävät uskovan.

Miksi sinä et usko, jos väittämäsi mukaan monet uskovat?
_____
Sangen ristiriitainen viesti kokonaisuudessaan ja siksi vaikeaa kommentoida.

Olen useissa viesteissä tuonut esille ajatuksen siitä, että pidä ensisijaisesti huolta itsestäsi. Jos sinulla ei ole hyvä, sinä et voi auttaa ketään. Jos luulet pelastavasi maailman pahuudelta - sinä olet tuhoontuomittu - ketä se auttaa?

Mukavaa kuulla olostasi ja mietteistäsi.

 

[Byvajet]

@Byvajet
Jos nyt ymmärsin oikein, oletat tai ajattelet maailman (eli ihmisten) toimivan epäloogisesti? Minun mielestäni ihmiskunta (ihmiset) toimii hyvinkin loogisesti: selviytyjät selviytyvät eli opportunismi - niin hyvässä kuin pahassakin.

Tästä olen samaa mieltä, mutta en ymmärrä, miksi ihmiset eivät tunnusta opportunismiaan. Miksi he eivät osaa tai uskalla sanoa, että kuljen tunteideni perässä? Sen sijaan he esittävät valinnoilleen näennäisrationaalisia perusteita.

Jatkoajassakin näkyy vahvasti ilmiö, jossa samaa mieltä olevien mielipiteet ovat hyviä, kun taas eri mieltä olevat pyritään mitätöimään. Juuri koskaan ei mennä itse sisältöön vaan tunne määrää. Jos kannattaa Natoa, niin jäsennellysti muotoiltu perustelu Naton puolesta koetaan hyväksi. Jos kannattaa Natoa, niin jäsennellysti muotoiltu perustelu Natoa vastaan koetaan huonoksi.

Tosiasiassa tuskin kukaan tietää, mikä on Suomelle hyväksi tai mikä on maailmalle hyväksi vuosikymmenten mittaan, mutta silti monilla ihmisillä on hyvin vahva näkemys aiheesta.

Minä kannatan Natoa, mutta se on arvaus, intuitio. En pysty perustelemaan, miksi Natoon liittyminen kannattaisi, koska en pysty ennustamaan, mitä seuraavien vuosikymmenten aikana tulee tapahtumaan.

Ensisijaisesti yksilöt haluavat omaa hyvää, turvata oman hyvinvointinsa, suorastaan maksimoida sen. Kun itsellä on riittävän hyvä, voi kukin jakaa hyvinvointiaan halunsa mukaan ja siksi moni tukee rahallisesti tai materiaalisesti heikommassa asemassa olevia. Eivät kaikki, mutta varsin monet

Vapaaehtoisesti tehdyt lahjoitukset ovat mitättömiä. Vaikka köyhä olen, silti lahjoitan itsekin silloin tällöin, mutta köyhyyteeni suhteutettunakin lahjoitukseni ovat mitättömyyksiä. Ei niiden tarkoitus ole ratkaista ongelmaa vaan enemmän ne ovat viestejä, joiden on tarkoitus kertoa, että yleensä ottaen kannatan yhteisvastuuta, vaikka todellisuudessa en siihen osallistukaan.

Maat, joissa on matala verotus ja paljon vapaaehtoisuutta, ovat maita, joissa köyhät pysyvät köyhinä ja rikkaat rikastuvat. Vain pakkoverotus toimii

Olen useissa viesteissä tuonut esille ajatuksen siitä, että pidä ensisijaisesti huolta itsestäsi.

Jos pitää huolen vain itsestään, mikään ei muutu. Siinä tapauksessa rakenteet, jotka suojelevat vahvoja ja sortavat heikkoja, säilyvät. Ei itseään suojeleva suomalainen keskiluokka lahjoita ylimääräistään köyhille, vaan se ostaa suuremman asunnon, uuden auton, tekee lomamatkoja, käy ulkona syömässä tai jotain vastaavaa.

Arvostan valtavasti kauan sitten turkiseläiniskuja tehneitä, koska he uskoivat asiaansa tilanteessa, jossa iskuille oli heikko sosiaalinen tuki. He uskoivat asiaansa. He joutuivat maksamaan valtavat korvaukset, joista selviäminen kesti vuosikymmeniä, mutta he sentään uskalsivat viestiä, ettei toiminnassa ole moraalia. Vai onko siinä mieltä, että eläimiä pidetään olemattoman kokoisissa häkeissä vain siksi, että ne tapettaisiin ja turhuuden markkinat voisivat rahastaa niillä?

Jos joku kiusaa koiraa, siitä herää sosiaalinen raivo, mutta kun kokonainen elinkeino perustuu eläinten kärsimykseen, se ohitetaan tuosta noin vain.

On tärkeää, että on rohkeita edelläkävijöitä, jotka uskaltavat. Tällä hetkellä esimerkiksi Venäjällä he ovat ihmisiä, jotka uskaltavat kohdata erimielisyydestä langetetut vankeusrangaistukset. Tavallisten ihmisten näennäisyyttä halveksun. He väittävät kannattavansa arvoja, jotka eivät näy käytännön valinnoissa.

Mukavia ajatuksia!

 

[Kauko Viisas]

Tästä olen samaa mieltä, mutta en ymmärrä, miksi ihmiset eivät tunnusta opportunismiaan. Miksi he eivät osaa tai uskalla sanoa, että kuljen tunteideni perässä? Sen sijaan he esittävät valinnoilleen näennäisrationaalisia perusteita.

Ensinnäkin opportunismi on mielestäni ihmisen sisäänrakennettu perusominaisuus - selviytyminen. Se ei välttämättä ole tunnepohjaista vaan usein myös rationaalisesti perusteltavissa. En ymmärrä "näennäisrationaalisuutta"?

Jatkoajassakin näkyy vahvasti ilmiö, jossa samaa mieltä olevien mielipiteet ovat hyviä, kun taas eri mieltä olevat pyritään mitätöimään.

Tämä yleisestikin ottaen pitää paikkansa - vahvistusharhastahan siinä on kyse. Tärkeintä on kuitenkin luoda oma mielipide ja perustella se ensin itselle, jotta voit perustella sen myös muille. Jos joku kykenee perustelemaan väittensä paremmin, ole valmis muuttamaan mielipidettäsi.

enemmän ne ovat viestejä, joiden on tarkoitus kertoa, että yleensä ottaen kannatan yhteisvastuuta, vaikka todellisuudessa en siihen osallistukaan.

Rahalliset avustukset ovat usein aneenomaisia: ostamme hyvää omaatuntoa. Toisaalta rahallinen avustus, avustajan motiivista huolimatta ja olettaen, että apu menee sinne minne pitääkin, on apu.

Jos pitää huolen vain itsestään, mikään ei muutu. Siinä tapauksessa rakenteet, jotka suojelevat vahvoja ja sortavat heikkoja, säilyvät. Ei itseään suojeleva suomalainen keskiluokka lahjoita ylimääräistään köyhille, vaan se ostaa suuremman asunnon, uuden auton, tekee lomamatkoja, käy ulkona syömässä tai jotain vastaavaa.

Jos pidät itsestäsi huolta, sinulla voi olla mahdollisuus auttaa ja muuttaa asioita.
Mitä nämä vahvat ja sortavat rakenteet ovat?
Taisin aiemmin jo sanoa, että kun ihminen saavuttaa sellaisen itselleen riittävän tason niin hän on valmis ajattelemaan myös muita - tähän liittyy myös tarve esiintyä "parempana" ja siitä pääsemme "anekauppaan" ja siihen, että apu se on apu vaikka motiivit ovat mitkä ovat.
____

Raskaita ajatuksia, mutta edelleen kehotan sinua pitämään huolta itsestäsi.

 

[Old Ray]

Ihan jees. Huomenna salaa naimisiin Espanjan auringon alla :)

 

[UnenNukkuja]

Aika monessa asiassa menen ”haistakaa paska!” -linjalla, mutta mietin, onko tuosta apua. Ehkä se kiitos tärkeämpää silloin, kun siihen on mahdollisuus.

Yöllä kiitin päivystyksen lääkäriä ja hoitajaa. Nuo ottivat kuullakseen, eivät menneet aivan omilla fiiliksillään. Olen kettumainen tapaus, mutta minkäs teen. En voi piiloutuakaan tai lakata olemasta. Salaliittoteoreetikoille saisin pitkän kirjoituksen jonnekin, mutten vaan jaksa, kun he kiertävät tuollaisen kaukaa.

Tavallaan turha uikutus, mutta harmittaa, jos alkoholia pitää himmata yhtäkkiä. En ole holisti, mutta sauna, kesä ja kaverin tapaaminen on mukavampaa parin oluen kuin vaikka kuuman kahvin kanssa (juujuu, ei saunassa muutenkaan kahvia juoda).

Nääh, kaikki ei vaan voi olla liian tasapaksua.

 

[Glove]

Vaihteeksi saikulla. Tai olihan minulla jo ennestään saikkulappu, mutta kun tuolla työkokeilussa olen ollut niin piti sitä varten sitten hommata erikseen sitä varten uusi. Eli olen tuplasaikulla. En tosin saa kaksinkertaista sairauspäivärahaa.

 

[vetti]

Ihan jees. Huomenna salaa naimisiin Espanjan auringon alla :)

Miten niin salaa? Justhan sä sen kerroit. Ja varmaan menitkin jo.

Onnea kovasti!

 

[Iisoppi]

Juuri nyt ei kovin hyvin... Lauantaina iski jokin. Oli helvetin huono olo, päätä särki, kuvotti ja väsytti. Koko päivä meni jotenkin ohitse. Sunnuntaiksi pää parani mutta kaikki muu jäi. Oli kuin kamala krapula, oksetti ja vitutti. Ahdistaa ihan saatanasti ja mikään ei kiinnosta ja maistu. Ja väsyttää ja silti nukun levottomasti. En ole pitkään aikaan ollut taas näin lamaantunut. Pienenkin asian tekeminen tuntuu ylivoimaiselta. Välillä jopa kysyin että miksi Jumala et voi kuunnella minua ja antaa minun kuolla että pääsis pois... Vaikka en edes koko ukkoon oikeasti usko.

Varmuuden vuoksi (päänsärkyä, pahaa oloa ja väsymystä) korona kotitestiä ja näyttää negaa. Ja kyllä tämä taas lähinnä oireiden perusteella vaikuttaa ahdistuneisuushäiriöltä. En vaan osaa sanoa mikä sen olisi laukaissut. Ehkä aina ei tarvita syytä vaan paha olo kerryttää pahaa oloa ja mieli jumittuu. Enkä minä jaksaisi miestäkään paljon yhtään vaikka hän herttainen olento onkin. Ottaa vain joskus jopa naaman näkeminen pannuun. En haluaisi tuntea näin enkä edes ihan ymmärrä mitä tunnen.

Maanantaiksi sain keskusteluajan hoitajalle. En tiedä paraneeko mikään puhumalla. Tässä minä vaan sitten lepäilen ja otan rauhallisesti. En minä oikein muutakaan osaa Huomenna on perjantai. Jännä että olen ollut "sairaana" vasta vajaan viikon. Tämä aika on tuntenut paljon pidemmältä. Eilisenkin asiat tuntuu olevan niin kaukana... ja huominen, en tiedä. En jaksa ajatella. Haluaisin vain nukkua mutta en pysty edes siihen koko ajan tai edes koko yötä. Aamuyöt on ilkeitä valvoa kun ajatukset juoksee ja ahdistaa. Toinen vaan nukkuu vieressä rauhassa. Hetkittäin jopa uskon etten parane enää koskaan. Haluaisin vain itkeä...

 

[Iisoppi]

Vähän parempaa mulle kuuluu. Oikeastaan jo eilinen oli hilkun verran parempi kuin alku viikko koska pystyin jo ottamaan yhteyttä "omahoitajaan" ja kirjoittamaan "vuodatuksen" tänne. Että jotain sain aikaan enkä vain märehtinyt omaa oloani ja ahdistustani. Voihan se olla että jokin viruskin minussa jylläsi ja alan vähitellen parantua siitä. Tiedä näitä...

Mies jäi tänään kotiin. Sanoi että kokkaa minulle jotain ja katotaan vaikka Legomasters yhdessä. Meinasin sanoa että vitut minä mistään legoista, anna minun olla. Jotenkin vaan tajusin ettei (herttaiselle ja kiltille) miehelleni kiukuttelu kyllä oloani paranna, päin vastoin. Ihan sinänsä ok päivä ollut. Miehen läsnä olo varmaan esti osittain minua vaipumasta liian syvälle omiin (rumiin) ajatuksiini. Eikä me vielä olla ehditty edes sitä legojuttua katsella mutta onhan tässä vielä iltaa aikaa...

 

[Kauko Viisas]

On pääsiäinen tai ei, mutta miten sulla menee juuri nyt?

 

[UnenNukkuja]

On pääsiäinen tai ei, mutta miten sulla menee juuri nyt?

Pakko sanoa, etten odota kesää. Terveyteni reistailee niin, että tiettyjä toimintoja pitää rajoittaa ja tuo uhkaa pilata kesääni. Hoitoa tuskin saan ennen, joten pää kireällä mentävä.

Mutta kiitos, että kysyit. Hassu tuuri, että toisessa ketjussa olin juuri lainaamassa viestiäsi ja kirjoittamassa jotain liiba laabaa. Ehkä jatkan jossain vaiheessa.

 

[Kauko Viisas]

Mutta kiitos, että kysyit.

Ole hyvä, usein kannattaa kysyä ja huomasin, etten ole liian usein kysynyt.

Toivon, että kesästäsikin tulee vähintään ok, ellei jopa hyvä. Saattaahan se olla erinomainenkin - emme sitä vieä tiedä. Terveyttä!

 

[Iisoppi]

On pääsiäinen tai ei, mutta miten sulla menee juuri nyt?

Kiitos kysymästä. Menee ihan ok. Onhan sitä joskus mennyt paremminkin mutta... on mennyt paljon huonomminkin. Tämä viikko on vielä sairauslomaa (meinasin kirjoittaa ensi viikko mutta nyt on jo maanantai). Aika paljon tässä (saikulla) vaan kotosalla ollut ja puuhaillut jotain pientä ja mukavaa kuten lueskelua, korujen tekoa, tehnyt sytykkeitä, käynyt kävelyllä ja haravoinut pihaa (siis hiekkapihaa, ei nurmikoita). Samettiruusut iti ihan helvetun huonosti ja se vähän painaa mieltä... Täytyy ehkä ostaa tänäkin vuonna kaupasta kuten viime vuonna. Loppu viikolla voisi siivoilla keittiön kaappeja jos huvittaa. Fiilispohjalla mennään...

 

[Jomppa_Koo]

Joutais jo pois. Ikää on 31 vuotta. Mistä se kertoo? Mikä pilaa kaiken ja miksi ei pääse eroon? Alkoholi. Tuo paska pilaa kaiken. Haluanko eroon? En taida pystyä laittaa vastaan, vaan tuo on jo voittanut minut jälleen kerran.

 

[Mechalo]

Perjantai oli kyllä yksi meikäläisen elämän raskaimpia päiviä. Entinen työkaverini josta jo tällä palstalla kerroinkin menehtyi siis maaliskuun loppupuolella sydänongelmiin ja hänelle pidettiin pienimuotoinen muistotilaisuus Viherlaakson Scottish Armsissa, jossa oli paikalla mm. tämän kaverini sisko, yksi entinen koulukaverini joka hänet tunsi myös sekä hänen isänsä. Ennen sitä oli pakko käväistä kaverini veljen ja kälyn luona Vanhassakartanossa hieman purkamassa omia tuntemuksiani ja kyselemässä kuulumisia, ja myöhemmin Scotarissa juttelin hänen isänsä ja siskonsa kanssa.

Kaikista pahinta on se että itselläni ei ollut MITÄÄN tietoa koko tapahtumaketjusta, koska olin ollut maaliskuun lopulla aivan järkyttävässä flunssassa josta enää yskä on jäljellä, ja tavallaan tunsin itseni hieman syylliseksi siitä etten silloisessa olotilassani olisi pystynyt auttamaan heitä sen enempää kuin mitä olen jo tähän mennessä tehnyt. Onneksi minulle vakuutettiin että syy on kaikkea muuta kuin minun, ja enempää en olisi voinut tehdäkään.

 

[hooceebruins]

Ihan hyvää. Talousasiat oli jonkun aikaa vähän retuperällä, vaan ehkäpä nekin tuosta selviää. Yksinolo on ollut oikeastaan vuoden ajan ihan mahtavaa aikaa ja pyöräilykausikin alkamassa.

 

[vetti]

Oikeastaan ihan hyvin. Mukava viikonloppu on-off miehen kanssa. Pitkä kävely, muutenkin mukavaa seuraa kävelyporukassa hyvässä säässä eilen. Hyvää ruokaa, läheistä kanssaoloa ja hyviä keskusteluita.

Nyt formulaa ja kahvia. Hymyilyttää.

 

[Schwein]

Ei taida mennä kovin hyvin. Huonoa rikkonaista nukkumista jo useamman kuukauden. Välillä joitakin poikkeusöitä. Vetää mielialaa matalaksi.

Tosin niiden poikkeusöiden jälkeenkään ei mene ihan sataakymmentätuhatta (joo, ei toki tarvitsekaan). Jotenkin vituttaa kaikki, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla.

Liikunta auttaa, mutta nyt tietysti hiihtokausi päättyi. Juoksemisen aloitin, mutta viime syksynä tullut kylkivaiva ärtyy heti. Juokseminen kyllä onnistuu, mutta viime yönäkin lenkin aiheuttama rasitus herätti useamman kerran niiden selittämättömien syiden lisäksi.

Jos en pysty juoksemaan, tulee aivan saatanan pitkä kesä ja syksy. En edes mitenkään rakasta juoksemista, mutta tarvitsen niitä endorfiineja mitä siitä saa.

Hakeuduin lääkäriin tällä viikolla. Pääsen psykologin juttusille muutamaksi kerraksi. Josko se auttaisi, että voin oksentaa tätä keski-ikäisen miehen eksistentiaalista tuskaa ammattilaisen päälle.

 

[peterra]

Jotenkin vituttaa kaikki, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla

Muuten en ohjeista kokeneempaa kulkijaa, mutta mieli ei tarvitse syitä. Toisinaan myös mielen toiminta on niin syvää, että alitajunnassa tapahtuvia asioita mieli ei edes tarjoa ihmiselle aktiiviseen käyttöön. Muistan joskus, kun minulla oli tällainen hyvin epämääräinen, omalla mittapuullani aika pitkä, masennuskokemus. Itse olen opetellut omaksi tekniikaksi antaa aikaa itselleni ja kropalleni, koska usein aikaisemmin pakotan, pakotan ja pakotan. Ei mieltä voi pakottaa - se käsittelee asioita sitä tahtia kuin haluaa ja piilottaa ne, mitä ei pysty käsittelemään. Tekniikkoja on useita - toivon, että sinä löydät omasi! Tsemppiä. Kerron tähän taustaksi, millä metodilla itse tein - jokainen saa valita, haluaako kokeilla. Sinänsä vinkki on aika edullinen.

-------------

Minä innostuin sellaisesta hommasta kuin TRE-harjoittelu eli Trauma Releasing Exercises. Tähän jätän jokaiselle mahdollisuuden tutustua siihen Trauma Release Exercises (TRE) | Mindbody Toolkit | Osteopathy For All ja jokainen voi tehdä tästä omat päätelmänsä. En tarjoa tätä ihmelääkkeenä kellekään - jonkun mielestä varmasti myös ihan täyttä huuhaata. Minua nämä muutamat tärinäliikkeet ja niiden opettelu on auttanut ihan yksinkertaisessa asiassa: rentoutumisessa. Saan mieltäni ns. tyhjennettyä ja kun annan aikaa kropalleni ja keskityn mieleni sijaan siihen, mitä tunnen kehossani niin mieleen usein alkaa tulvia niitä todellisiakin juttuja. Kerran mietin jotain varsin kinkkistä pulmaa - 30 minuutin sessio rentouttavaa tärinää alusta loppuun ja homma alkoi ratketa heti. Se oli jotenkin mieltä laajentava kokemus, ku ymmärsi, että minun täytyy antaa itselleni oikeasti enemmän aikaa. On helppoa aina ladella latteuksia, mutta minulla on hyvin voimakas taipumus laittaa itseni koville. Haluan ratkaista kaikkia moniulotteisia ongelmia elämässäni (pienistä isoihin) nyt heti ja tämähän ei ole mahdollista. Samalla pakotan mieleni alitajuisesti siihen, että sen pitäisi tässä olosuhteessa nopeasti tarjota minulle ratkaisuja. Lopulta niitä ratkaisuja on sitten tullut, mutta ajan kanssa. P.S. pelkästään jalat koukussa selällään makaaminen mukavasti kovalla lattialla esim. 10 minuuttia ennen nukkumaanmenoa rauhoittaa mieltä. Kun mieli alkaa rauhoittua, nukkuminen usein onnistuu.

 

[alwahla]

Nyt menee hieman paremmin kuin olisin voinut vaikkapa viikkoa aiemmin uskoa. Olen alistunut tilanteeseeni ja sen vuoksi olen päässyt jonkinlaiseen sisäiseen rauhaan.

Kohtalon viikko edessä ja se jännitys, jota vielä perjantaina tunsin tämän viikon osalta, alkaa hiljalleen laimentua. Rehellisesti voi sanoa, että vituiksi meni ja se, mitä loppuviikosta tulee, on tullakseen. Onhan kyseessä jonkinlainen herätyskin itselleni siitä, ettei pidä luottaa sinisilmäisesti kaikkiin ihmisiin eikä se ratkaisu, jonka aikoinaan tein ryhtyessäni yrittäjäksi, ollut se kaikkein fiksuin tai lähimainkaan tuottavin. Kaikkia ihmisiä ei vain ole luotu tuollaiseen tehtävään ja minä olen ensimmäinen, joka sen voi myöntää.

Elämä opettaa ja joskus se oppi täytyy kaivaa paskaojasta. Toivottavasti tämä on viimeinen kerta elämässäni, jolloin joudun tähän tilanteeseen. Negatiivisesta viestistä sekä tulevan viikon loppupuolella häämöttävästä deitistä käräjäoikeudessa huolimatta suhtaudun aina vaan positiivisemmin tulevaisuuteeni ja tiedän varmasti, että tämä kaikki on vain osa kasvukäyrääni. Life is life. Kaikilla elämän teillä on kuoppia. Niitä vain pitää osata joko väistää tai sitten sietää.

Toiveissa on, että kun saan vihdoin tuon apinan olaltani, pystyn vihdoin nukkumaan kunnolla. Viimeiset pari kolme vuotta on ollut enemmän tai vähemmän aikamoista painajaista unien suhteen, kun tuo edellä mainitsemani asia on pyörinyt päässä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Varsinkin yöaikaan se on saanut suhteettoman suuret mittasuhteet, jotka ovat luonnollisesti vaikuttaneet uneni laatuun.

 

[Creed Bratton]

Tsemppiä @Schwein ! Toimisiko joku muu liikunta, esim pyöräily? Jos siis juoksu ei onnistu. Itse olen huomannut saman, että varhaiskeski-ikäinen kroppa tarvitsee jonkinlaista liikuntaa, muuten menee kroppa jumiin ja yöunet heikoiksi.

Itsellä menee ihan hyvin, tosin tämä aamu vähän koettelee. Meille syntyi toinen lapsi 2,5 viikkoa sitten ja esikoisella on ollut aika haasteellista sopeutua häneen. Noh nyt vaimo on rajussa flunssassa ja ehdin viedä esikoisen päiväkotiin ja tulla kotiin, kun soittivat esikoisen oksentavan. Eikun lapsi takaisin kotiin ja nyt koitan tätä sirkusta pyörittää ja tehdä samalla töitä. Vasta yhdet oksennukset vessan lattialla :D nyt sentään vauva nukkuu, esikoinen katsoo töllöä, vaimo parantelee flunssaa yläkerrassa ja itse teen töitä.