"Näkymättömän käden" voimaan ovat juuri uskovinaan nämä jo täällä puhutut suuryritysten johtajat. Se antaa ikäänkuin legitimiteetin globaalille rajattomalle ahneudelle. Eli kun tarpeeksi kauan rajaton kapitalismi saa toimia, se säteilee hyvinvointia myös köyhimmälle kansanosalle. Konkreettisesti se on tätä tehnyt vain siten, että roskiksista löytyy parenpaa tavaraa.
Täälläkin on havaittavissa mielipiteitä, että Karl Marx oli vain pelkästään väärässä ollut hirviö. Suosittelisin Pääoman tai jonkun siitä tehdyn referaatin lukemista. Sieltä löytyy hänen keksimänsä termi lisäarvo, joka taloustieteilijöiden peruskamaa maaimankatsomuksesta riippumatta. Samoin kasaantumis- ja kurjistumisteoriat, joiden todenperäisyys on testattu kaikkialla, missä säätelemätön kapitalismi on saanut toimia.
Lienee syytä korostaa, että mm. USA ei ole säätelemättömän kapitalistinen maa. Siellä on maailman tiukimmat kuluttajansuoja- ja tasa-arvolait sekä erittäin tarkoin säädellyt rahamarkkinat. Ainoa piirre Adam Smithin suuntaan on köyhien miltei totaalinen heitteille jättäminen, joka näkyy kaikille jenkeissä käyneille suurena kerjäläisten määränä katukuvassa. (nämä tuulilasin putsaajat ja kengänkiillottajat ovat käytännössä kerjäläisiä)
Kun kasaantuminen Marxin mukaan menee tarpeeksi pitkälle, tapahtuu talouden romahtaminen, kun kysynnän ja tarjonnan suhde vääristyy tarpeeksi. Malliesimerkki oli New Yorkin suuri pörssiromahdus v. 1929 ja siitä seurannut maailmanlaajuinen lama. Se sattumoisin oli kyllä Hitlerille kuin lottovoitto.
Tästä romahduksesta veti upporikas lordi John Maynard Keynes johtopäätöksen, että markkinatalous toimiakseen vaatii pelisäännöt, joita valvomaan tarvitaan vahva veroja keräävä valtio. Samoin kulutuskysynnän takaamiseksi tarvitaan tulonsiirtoja.
Omaaan talousteoriaansa hän otti Marxilta lisäarvokäsitteen ja kasaantumis- ja kurjistumisteorit, joiden paikkansapitävyyden han katsoi käytännössä todennetuksi. Aina 1970-luvulle asti käytännössä kaikki länsimaat noudattivat keynesiläistä talouspolitiikkaa näin jälkikäteen katsoen loistavalla menestyksellä.
Mutta Milton Friedmannin johdolla ns. Chigagon koulukunta loi teorian, jossa rajaton kapitalismi tarvitsee vain yhden valtion suorittaman säätelyn, joka on rahan arvon vakaus. Sen katsottiin toteutuvan korko- ja setelimäärän säätelyllä.
Rahan arvon vakauden lisäksi katsottiin, että kaikki ns. julkinen toiminta lukuunottamatta oikeuslaitosta ja väkivaltakoneiston tiukkaa ydintä (poliisi, armeija) pitäisi yksityistää mukamas tehokkuuden nimissä.
Monetarismi ei ota kantaa köyhyyteen, vaan sivuuttaa sen vain köyhien omaksi syyksi: "Menkööt töihin tai perustakoot yrityksen".
Niin Suomessa kuin muissakin turvaverkkoja monetarismin nimissä purkaneissa maissa kasaantumis- ja kurjistumisteoriat toteutuvat miltei yksi/yhteen Marxin ennustamalla tavalla. Lopputulemana pitäisi Marxin mukaan olla pörssiromahdus ja jättilama tai vallankumous. Molemmat on historia osoittanut viheliäisiksi vitsauksiksi.
Ehkä sittenkin Keynesin talousteoria on parhaiten käytännön arjessa osoittautunut varsin siedettäväksi kaikille.