Itse olen ymmärtänyt.
Kolme kertaa olen liittojen hommeleihin törmännyt ja joka kerran todennut toiminnan aivan järjettömäksi.
Ensimmäisen kerran minut pakotettiin vuonna '85 lukion jälkeen liittymään rakennusliittoon, vaikka minulla oli vain about 8 kuukauden työsopimus ennen armeijaan menoa. Luottamusmies ja muu punikki paskasakki uhkasi istua minut ulos työmaalta, jos en punakantista olisi ottanut kouraani. Hakatakin hulluimmat välillä uhkasivat. Onneksi vastaava mestari nosti liksaani sen verran, että se kuittasi tuon menetyksen palkastani. Ei todellakaan lisännyt kannatusta tuo toiminta minun osaltani. Erosin liitosta kun työni lopetin.
Toisen kerran taisi olla vuonna '91, kun oli jäsenäänestys palkankorotus vaatimuksista. Riita oli noin 46 pennin korotuksista ja kyseltiin olisinko valmis lakkoon saadakseni ko. korotuksen. Ei tuntunut järkevältä, koska se oli 0,4 % tuntipalkastani. Painostus oli todella kovaa, että olisimme 46 pennin takia laittaneet työnantajan kyykkyyn. Opiskelin tosin silloin jo näitä datahommia työni ohessa, joten siksikään en niin innostunut ollut asiasta, enkä kokenut pyhää asiaa omakseni.
Viimeinen kerta oli, kun aloin työskennellä nykyisessä työpaikassani ja luottamusmies tuli värväämään minua liiton jäseneksi. Kysyin häneltä yhden kysymyksen: Mitä hyödyn jäsenyydestä? Vastaus oli: Saatat pitää työpaikkasi , kun yt-neuvottelut alkavat. Se oli todellakin viimeinen pisara, jonka vuoksi halveksin ammattiliittoja. Mielestäni osaaminen, tuottavuus ja yhteistyö kyky pitäisi olla tärkeimmässä osassa kun hommia jaetaan. Hihanauhan värillä ei saisi olla koskaan merkitystä noissa asioissa.
Ja ei, en saa TES:n mukaista palkkaa, eikä minulla ole sen suomia etujakaan. Ihan itse olen neuvotellut palkkani ja muut ehtoni. Tässäkin on sama asia, kuten muutenkin elämässä: anna, niin saat.
Kerro sinä, mistä nuo järjettömät asiat tulivat? Kuka ne keksi ja kuka prässäsi jäsenistölleen tuollaiset ukaasit? Lisäksi kerro kenen rahoilla pönäkät ay-dudet noita asioita illat pitkät mietiskelivät?
kausi kirjoitti:Ymmärrätkö ollenkaan mistä tässä on kyse? Nämä liitot ovat etujärjestöjä, joiden kaikki päätöksenteko pohjautuu jäsenkunnan tahtoon. Niiden olemassaolo on täysin riippuvainen siitä noudattavatko ne jäsentensä tahtoa. Liittojen päätöksenteko ei ole mitään breznevinperseestä tempaistua ideologista diibaduupaata vaan se on saatana yksittäisten peltiseppien, lääkärien, bussikuskien yms tahtotilojen summa. Näiltä ihmisiltä kysytään että mitäs tykkäät tästä ja tästä ja että mitä tulisi muuttaa. No ne ihmiset sanoo että liian pitkiä päiviä ja liian vähän rahaa; lyhentäkää työaikaa, nostakaa palkkaa. Mietis nyt pähkinä kovana, että kenen viaksi tämä homma kaadetaan? Vinkki, älä edes kuvittele että 2000-luvulla jostain liitosta onnistuttaisiin agiteeraamaan ihmisiä johonkin poliittiseen mielipiteeseen jota ihmiset eivät pitäisi omanaan.
Kolme kertaa olen liittojen hommeleihin törmännyt ja joka kerran todennut toiminnan aivan järjettömäksi.
Ensimmäisen kerran minut pakotettiin vuonna '85 lukion jälkeen liittymään rakennusliittoon, vaikka minulla oli vain about 8 kuukauden työsopimus ennen armeijaan menoa. Luottamusmies ja muu punikki paskasakki uhkasi istua minut ulos työmaalta, jos en punakantista olisi ottanut kouraani. Hakatakin hulluimmat välillä uhkasivat. Onneksi vastaava mestari nosti liksaani sen verran, että se kuittasi tuon menetyksen palkastani. Ei todellakaan lisännyt kannatusta tuo toiminta minun osaltani. Erosin liitosta kun työni lopetin.
Toisen kerran taisi olla vuonna '91, kun oli jäsenäänestys palkankorotus vaatimuksista. Riita oli noin 46 pennin korotuksista ja kyseltiin olisinko valmis lakkoon saadakseni ko. korotuksen. Ei tuntunut järkevältä, koska se oli 0,4 % tuntipalkastani. Painostus oli todella kovaa, että olisimme 46 pennin takia laittaneet työnantajan kyykkyyn. Opiskelin tosin silloin jo näitä datahommia työni ohessa, joten siksikään en niin innostunut ollut asiasta, enkä kokenut pyhää asiaa omakseni.
Viimeinen kerta oli, kun aloin työskennellä nykyisessä työpaikassani ja luottamusmies tuli värväämään minua liiton jäseneksi. Kysyin häneltä yhden kysymyksen: Mitä hyödyn jäsenyydestä? Vastaus oli: Saatat pitää työpaikkasi , kun yt-neuvottelut alkavat. Se oli todellakin viimeinen pisara, jonka vuoksi halveksin ammattiliittoja. Mielestäni osaaminen, tuottavuus ja yhteistyö kyky pitäisi olla tärkeimmässä osassa kun hommia jaetaan. Hihanauhan värillä ei saisi olla koskaan merkitystä noissa asioissa.
Ja ei, en saa TES:n mukaista palkkaa, eikä minulla ole sen suomia etujakaan. Ihan itse olen neuvotellut palkkani ja muut ehtoni. Tässäkin on sama asia, kuten muutenkin elämässä: anna, niin saat.
Kerro sinä, mistä nuo järjettömät asiat tulivat? Kuka ne keksi ja kuka prässäsi jäsenistölleen tuollaiset ukaasit? Lisäksi kerro kenen rahoilla pönäkät ay-dudet noita asioita illat pitkät mietiskelivät?