Tottakai tarkoitin sitä amerikkavetoista hegemoniaa, johon sinut ja minutkin on lapsesta asti sosialisoitu, ja jota viime kädessä oikeutetaan ainoastaan uusliberalismin ydintotuudella, joka on jo vuosikausia osoitettu tieteessä paikkaansapitämättömäksi.
Minun kohdallani tuo ei pidä paikkaansa. Olen saanut nuorempana nauttia siitä biopolaarisesta maailmasta, jossa Neuvostoliitto ja USA jakoivat maailmaa omiin etupiireihinsä. Olihan se hienoa ja jännää pelätä ydinsotaa. Vielä enemmän sitä aikaa silti varmasti ikävöivät itänaapurissa, varsinkin kun joutuivat toimivasta systeemistään luopumaan.
Vai oliko koko kommunismikin vain valtaapitävän eliitin mm. Ville Peltosen salajuoni, jolla USA:n hegemonia saatiin ajettua läpi?
Mihinkähän totuuteen ja tieteelliseen tutkimukseen muuten viittaat?
Kannattaa lukea aiheesta Petri Kylliäisen ja Rauli Mickelsonin mainio artikkeli "Maailmanjärjestelmä, sen ideologinen perusta, ja globaalit kriisit", tai ainakin sen ensimmäinen luku, vaikkapa
tämän pdf-julkaisun sivulta 130 alkaen.
Ihan asiallista tekstiä, joka tosin jossain vaiheessa sortuu vähän puolitotuuksiksi ja poliittisen propagandan puolelle. Tuossa muutama esimerkki:
IMF:stä (Kansainvälinen valuuttarahasto) muodostui 1990-luvulle tultaessa romahtaneiden talouksien ”pelastaja” ja vallanharjoittaja. IMF vaati pelastuksen ehtona deflaatioon ajavia valtion talouden säästöohjelmia eli rakenteellisia sopeutusohjelmia. Se vaati myös kaiken yksityistämistä, valtioiden omaisuuden myymistä, ammattiliittojen lopettamista, täydellistä kaupan ja finanssialan (pääomien liikkuvuuden) vapauttamista, kelluvaan valuuttaan siirtymistä ja ulkomaalaisen omistuksen sallimista.
Vaikka tuossa artikkelissa on jotain ihan onnistuneita huomioita esim. tuo:
"Kysymysten ratkaisu edellyttäisi yhteisiä intressejä, jotka pohjautuvat yhteisiksi koettuihin arvostuksiin ja arvoihin, mutta tähän asti globaalit näkökulmat ovat aina hävinneet kansalliselle edulle valtioiden päätöksenteossa", niin silti tekisi mieli Spede-show-henkisesti kysyä, että entäs sitten?
Ongelma on tiedossa, mutta mitään ratkaisua ei taaskaan ole tarjottu. Paitsi se että lakata olemasta itsekkäitä. Tämä on tietenkin totta. Heti kun kun se onnistuu niin saadaan valtavia säästöjä kun voidaan lakkauttaa poliisi ja armeija. When money grow on trees, people live in peace.
On hyvin mahdollista, että jenkkien hegemonia romahtaa, mutta todennäköisenä en pidä, että sen seurauksena tänne mitään maanpäällistä paratisiia syntyisi. Ehkä jopa päinvastoin. En myöskään pitäisi yhtään mahdottomana, etteikö joku
toinen taho vain ottaa sen paikan.
Nämä hegemoniset valtiot, joita historian saatossa on ollut useita (Espanja- Portugali 1500-luvulla, Hollanti 1600-luvulla, Britannia 1700- ja 1800-luvulla sekä USA 1900-luvulla), ovat kukin aikanaan yhdessä liittolaistensa kanssa hallinneet poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti kansainvälistä kauppaa ja kansainvälisen lain ja käytännön kehitystä.
Toivottavasti se on silloin EU, eikä esim Kiina tai Venäjä, joiden potentiaalia artikkelissa mielestäni aliarvioidaan. Lähinnä siis Kiinan.
viimeisen sadan vuoden aikana kiihtynyt demokratisoitumisen prosessi, niin valtioiden sisällä kuin kansainvälisessä politiikassakin, jatkuu edelleen. Askeleita tähän suuntaan on otettu jokaisen viimeisen sadan vuoden aikana käydyn hegemoniasodan päätteeksi, jolloin on haettu uutta legitimaatiota maailmanjärjestelmälle. Edessä on valtiollista tasoa kompleksisempien globaalin tason demokraattisesti toimivien rakenteiden luominen, sillä globaaleja ongelmia ei voida ratkaista millään muulla tavalla kuin sitovalla yhteistyöllä.
Joudun tässä vaiheessa vetämään esim persu-kortin. Persu-ilmiöhän on käsittääkseni kiistatta seuraus tästä "demokratisoitumisprosessista", mutta en ihan ensimmäisenä näe, että sen seurauksena muodostuisi mitään globaaleja ongelmia ratkaisevia tasoja, vaan enemmänkin lähinnä itsekästä nationalistista protektionismia. Jos joku on eri mieltä, niin ilmoittakoot ihmeessä.
Ilmiö ei sitäpaitsi ole mitenkään Suomeen rajoittuva. Nämä WTO:ta vastustavat vasemmistolaiset maailmanparantajat ovat surkeassa vähemmistössä.
Minä en missään tapauksessa vastusta maailman valuuttaunionia, päinvastoin. Olen aina puhunut veroparatiisien kitkemisestä, verokilpailun järjettömyydestä ja devalvaatiokierteen katkaisemisesta. En silti ole kovin vakuuttunut, että sitä tilannetta tullaan saavuttamaan. Kuten artikkelissakin todetaan, niin tiukan paikan tullen ihmiset muuttuvat entistä itsekkäimmiksi (protektionismi jne), joten en näe kriisejä ihan samanlaisina mahdollisuuksina tällaisiin muutoksiin kuin artikkelin kirjoittajat ilmeisesti näkevät.
Minulla on ollut samantyyppisiä ajatuksia kuin tuo logistiikka-verokin. Fossiilisten polttoaineiden kallistuminen toimii käytännössä hyvänä kannustimena paikallisen tuotannon suosimiselle, enkä sitä niinollen ole niin pahana asiana pitänyt.