En tiedä sivuutatko asian tahaltesi vai ymmärtämättömyyttä, mutta ongelma ei rajoitu edes "vain" esim. Suomen tasolle. Globaalisti ihmiset eivät keskimäärin ymmärrä olevansa mikään yhtenäinen sivilisaatio.
Se on sitten globaalilla tasolla ihan se ja sama, vaikka koko Suomi lakkaisi olemasta, joten jotkin kansallisen tason ratkaisut olisivat itse ongelman suhteen yhtä tyhjän kanssa, vaikka joku sellaisesta jotain moraalista mielihyvää saattaisikin saada.
Tämä on se syy siis, minkä takia joku "perusjenkki" ei kamalasti tunne minkäänlaista kollektiivista pelkoa koko ihmiskunnan (ja viime kädessä oman) selviytymisen puolesta.
Mielestäni verotuksessa tulisi siirtyä kulutuksen verottamiseen työn verottamisen sijasta. Ei tämä kuitenkaan ole yksistään mikään riittävä toimenpide. Ja jos halutaan selkeästi verotuksen neutraliteettiperiaattesta poiketa, niin kyllähän ne kriteerit on oltava. Suomen verojärjestelmä on muutenkin jo todellinen tilkkutäkki, eikä sen monimutkaistaminen entisestään kovin järkevää olisi. Verotusjärjestelmälliset ongelmat eivät ole aivan triviaaleja, vaan niihin täytyisi myös pystyä kehittämään oikeasti toimivat mekanismit, jos sitä kautta haluamme asioihin vaikuttaa.
Kyllähän teoriassa globaalintason yhtenäinen verotus olisi varmasti ihan kiva juttu, mutta ei se ole kyllä lähelläkään mitään realiteetteja. Kyse on siinäkin viimekädessä kansainvälisestä politiikasta.
Kirjoitat asiaa. Globaalin konsensuksen saaminen asian taakse ei olekaan mikään tämän päivän eikä ihan huomisenkaan juttu.
Tilannekatsaushan on se, että päästöjä ollaan kansainvälisillä sopimuksilla (Rio 1992, Kioto 1997) sitouduttu vähentämään naurettavan vähän, mutta koska tarpeeksi moni tarpeeksi vaikutusvaltainen taho on jättänyt nekin lupauksensa täyttämättä, niin vaikka samalla tieto luonnonvarojen ehtymisestä ja ilmastonmuutoksen etenemisestä on tarkentunut, niin ilmastosopimusten suhteen viimeisimmässä ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa 2009 vedettiin USA:n johdolla jopa reilusti takapakkia aikaisemmista riittämättömistäkin lupauksista.
Tuskinpa se "perusjenkki" oli ensimmäisenä lakkauttamassa orjuuttakaan, tai antamassa naisille äänioikeutta. Eikä tarvitsekaan. Kunhan nyt ensin saataisiin edes sivistyneimmät maat ymmärtämään ettei talouskasvua enää kannata tavoitella. Katsellaan sitä muiden valistamista sitten kun oma pesä on puhdas.
Verotuksestakin ajatellaan näemmä samoin, mutta en kyllä osaa pitää neutraliteettiperiaatetta mitenkään erityisen tavoiteltavana asiana. Minusta on hienoa että esimerkiksi päihteiden ja sokerin käyttäjiä yritetään velvoittaa maksamaan edes osa aiheuttamistaan kustannuksista. Sama pitäisi tietysti ulottua myös ympäristön tuhoamiseen, josta maksamme tällä hetkellä kaikki samaa laskua riippumatta siitä kuka on tuhonnut minkäkin verran. (Itse asiassa aivan liian usein vähiten tuhonneet kärsivät eniten)
Olen vain yrittänyt tuoda esiin, ketjun otsikon mukaisesti, miksi talouskasvun jälkeen ei voi olla talouskasvua, ja jos kerran ei voi olla talouskasvua, niin mikä sitten voisi olla järkevintä. Pidetään markkinatalous, mutta ohjataan luonnonvarojen kulutusta verotuksella. En missään nimessä väittänyt, että tämä olisi helppo toteuttaa. Päinvastoin, todennäköisempäähän se on että ehdin kuolla nälkään/pakkaseen tai joudun porvarin ampumaksi seuraavassa luokkasodassa.