Mitä talouskasvun tilalle?

[Hemingway]

On päätöntä nähdä talouskasvu syyllisenä ongelmiin.

Jos se on päätöntä, niin miksi juuri voimakkaan talouskasvun maat tai pisimmällä talouskasvussa olevat maat kuluttavat maailman resursseista neljä viidesosaa?

Eivät köyhimmät afrikkalaiset ole ekologinen ongelma. He elävät lyhyen elämän, jonka aikana eivät kuluta juuri mitään. He muuttuvat ongelmaksi, jos heidän elintasonsa nousee.

 

[olkikuukkeli]

On päätöntä nähdä talouskasvu syyllisenä ongelmiin.

Ei ole. On historiallinen tosiasia, että talouskasvu on kulkenut käsi kädessä resurssien kulutuksen kasvun kanssa. Ja nyt kun systeemi on kasvanut valtavaksi, vaadittaisiin joko poikkeuksellisen ripeitä toimia esim. talouskasvun siirtämiseksi täysin palveluihin ja uusien energianlähteiden "pakkoinnovaatioihin", mutta kaikki näyttää käyvän liian hitaasti. Kukaan ei hallitse talouskasvua ja resurssit näytetään käytettävän väkisin loppuun.

Kuten itse tuossa myöhemmässä viestissäsi sanoit, pitäisi meidän siirtyä käyttämään laajemmin aurinkokuntamme resursseja ostaaksemme reilusti lisää peliaikaa. On kuitenkin naurettavan naiivia väittää, että olisimme jotenkin lähellä sitä hetkeä, että pystyisimme sen tekemään. Oikeasti kehitysusko luo jatkuvasti tulevaisuusutopioita siitä näkökulmasta, miten asioiden pitäisi kehittyä, ei siitä, miten ne realistisesti katsoen tulevat kehittymään.

Oikeasti kulutuskulttuurimme on veitsenterällä ja sen tiedostamista tarvitaan, jotta voisimme selvitä tulevista kriiseistä. Tarvittaisiin uudenlaista tapaa suhtautua asioihin. Panostaa innovaatioihin rahasta välittämättä. On harmillista, että talous ohjaa kaikkea... Ihmiskunnan älyllistä potentiaalia ei taloudellisten rajoitteiden takia päästä ulosmittaamaan.

 

[Gentleman]

Ei ole. On historiallinen tosiasia, että talouskasvu on kulkenut käsi kädessä resurssien kulutuksen kasvun kanssa. Ja nyt kun systeemi on kasvanut valtavaksi, vaadittaisiin joko poikkeuksellisen ripeitä toimia esim. talouskasvun siirtämiseksi täysin palveluihin ja uusien energianlähteiden "pakkoinnovaatioihin", mutta kaikki näyttää käyvän liian hitaasti. Kukaan ei hallitse talouskasvua ja resurssit näytetään käytettävän väkisin loppuun.

Ei nyt sentään käsi kädessä, mutta asioilla on toki yhteys keskenään. Talouskasvu ei läheskään aina perustu resurssien kulutuksen lisäämiseen. Suuri osa taloudellisesta hyödystä tulee toimintojen tehostamisesta, energian säästöstä ja materiaalihukan vähentämisestä. Valitettavasti säästyneet resurssit usein sitten käytetään muualla.

Mutta kyllä ne palvelut ja uudet energianlähteetkin kuluttavat osansa resursseista, eli ei ole pakotietä oikein sielläkään.

Ongelma ei silti ole itse talouskasvu, talouskasvu on vain väline.

Kuten itse tuossa myöhemmässä viestissäsi sanoit, pitäisi meidän siirtyä käyttämään laajemmin aurinkokuntamme resursseja ostaaksemme reilusti lisää peliaikaa. On kuitenkin naurettavan naiivia väittää, että olisimme jotenkin lähellä sitä hetkeä, että pystyisimme sen tekemään. Oikeasti kehitysusko luo jatkuvasti tulevaisuusutopioita siitä näkökulmasta, miten asioiden pitäisi kehittyä, ei siitä, miten ne realistisesti katsoen tulevat kehittymään.

Noh, yrityksiä on jo tuohonkin liike-ideaan olemassa ja Suomen valtakunnan tiedemies Esko Valtaoja on sitä mieltä, että tuollainen toiminta on jo lähellä. (Eri asia sitten paljonko pistää painoarvoa Valtaojalle).

Tulevaisuuteen tulee minusta aina suhtautua siten, että tavoitellaan utopiaa. Silloin saadaan sitten ehkä paras mahdollinen. Mutta realismillekin on tilaa, ja rajat tulee tiedostaa.

Oikeasti kulutuskulttuurimme on veitsenterällä ja sen tiedostamista tarvitaan, jotta voisimme selvitä tulevista kriiseistä. Tarvittaisiin uudenlaista tapaa suhtautua asioihin. Panostaa innovaatioihin rahasta välittämättä. On harmillista, että talous ohjaa kaikkea... Ihmiskunnan älyllistä potentiaalia ei taloudellisten rajoitteiden takia päästä ulosmittaamaan.

Ja taloudelliset rajoitteet tulevat mistä? Talouskasvun puutteesta. Vaikka eipä silti, ei innovaatio synny rahasta. Suomessakin on lukuisia hankkeita, joissa raha ei ole este vaan se että ei vaan löydy uusia lähestymistapoja.

Itse keskustelin eilen ja tänään TEKES:n hankkeista, ja ei raha tuntunut olevan ongelma.

 

[olkikuukkeli]

Ei nyt sentään käsi kädessä, mutta asioilla on toki yhteys keskenään. Talouskasvu ei läheskään aina perustu resurssien kulutuksen lisäämiseen. Suuri osa taloudellisesta hyödystä tulee toimintojen tehostamisesta, energian säästöstä ja materiaalihukan vähentämisestä. Valitettavasti säästyneet resurssit usein sitten käytetään muualla.

Siis totta kai talouskasvu on aina hieman suurempaa kuin absoluuttinen resurssien kulutus, mutta toistaiseksi en ole törmännyt sellaiseen ilmiöön, että talous kasvaisi ja resurssien kuluttaminen (energia, raaka-aineet) vähenisi. Teoriassa se olisi kuitenkin mahdollista. Jos tällaisesta löytyy esimerkkejä, niin joku voisi vaikka linkittää.

Ongelma ei silti ole itse talouskasvu, talouskasvu on vain väline.

Talouskasvun ongelma on se, että sen tavoitteleminen tuottaa usein juurikin ympäristön kannalta huonoja ratkaisuja. Siinäkin tilanteessa, että tajutaan oikean luonnonkatastrofin olevan ihan nurkan takana, käytetään vielä pikkuisen lisää tätä öljyä, kun se tuottaa niin mukavasti... Muutos on hidasta ja haitallinen kehityssuuntaus voi jatkua ihan liian pitkään pelkästään siitä syystä, että se on taloudellisesti kannattavaa. Jo otsonikadon kanssa meinasi oikeasti käydä aivan todella köpelösti.

On tietenkin hyvin vaikea nähdä nykyiselle systeemille korvaajaa. Esim. suunnitelmatalous oli ympäristön kannalta vielä katastrofaalisempaa settiä.

Ja taloudelliset rajoitteet tulevat mistä? Talouskasvun puutteesta. Vaikka eipä silti, ei innovaatio synny rahasta. Suomessakin on lukuisia hankkeita, joissa raha ei ole este vaan se että ei vaan löydy uusia lähestymistapoja.

Itse keskustelin eilen ja tänään TEKES:n hankkeista, ja ei raha tuntunut olevan ongelma.

Tarkoitin sitä, että esim. energiatalouden uudistumista pitäisi tavoitella täysin taloudellisia riskejä kaihtamatta. Tietenkään raha ei ole ainoa ongelma, joka on todella hyvä pointti sekin. Kun odotetaan, että "kyllä me tämä jotenkin ratkaistaan kun ollaan ennenkin ratkaistu..." Ei se vain välttämättä mene niin. Fuusioreaktorin taloudellinen hyödyntäminen on ollut jo yli 50 vuotta 50 vuoden päässä.

Tulevaisuuteen tulee minusta aina suhtautua siten, että tavoitellaan utopiaa. Silloin saadaan sitten ehkä paras mahdollinen. Mutta realismillekin on tilaa, ja rajat tulee tiedostaa.

Tästä olen aivan samaa mieltä, muunkin kuin talousasioiden puitteissa. On kuitenkin harhaanjohtavaa ajatella niin, että koska tarvitsemme tulevaisuudessa tällaisen ratkaisun, saamme sen tapahtumaan.

 

[Gentleman]

Siis totta kai talouskasvu on aina hieman suurempaa kuin absoluuttinen resurssien kulutus, mutta toistaiseksi en ole törmännyt sellaiseen ilmiöön, että talous kasvaisi ja resurssien kuluttaminen (energia, raaka-aineet) vähenisi. Teoriassa se olisi kuitenkin mahdollista. Jos tällaisesta löytyy esimerkkejä, niin joku voisi vaikka linkittää.

Yksittäistapauksissa ja pienessä muodossa näin tapahtuu, esimerkiksi meillä energiaintensiivistä prosessia on kehitetty energiaa vähemmän kuluttavaksi vuosikaudet suht hyvin tuloksin. Samoin materiaalihukan osuus on pienentynyt. Mihin se saavutettu hyöty on sitten käytetty? Sitä en tiedä, varmaan jaettu osinkona ja osakkeenomistajat tuhlanneet johonkin tilpehööriin.

Eli muutos tulisi ketjuun saada siinä kohdassa, että mitä säästetylle energialle ja materiaalille tehdään. Mutta tuo sitten menisi siihen suunnitelmatalouden puolelle, jos jokaiselle jaetaan tietty määrä energiaa ja materiaaleja. Ei sitä.

Talouskasvun ongelma on se, että sen tavoitteleminen tuottaa usein juurikin ympäristön kannalta huonoja ratkaisuja. Siinäkin tilanteessa, että tajutaan oikean luonnonkatastrofin olevan ihan nurkan takana, käytetään vielä pikkuisen lisää tätä öljyä, kun se tuottaa niin mukavasti... Muutos on hidasta ja haitallinen kehityssuuntaus voi jatkua ihan liian pitkään pelkästään siitä syystä, että se on taloudellisesti kannattavaa. Jo otsonikadon kanssa meinasi oikeasti käydä aivan todella köpelösti.

Totta, eihän se maailmaa tuhoa jos MINÄ vielä vähän itselleni tuosta nipistän. Mutta kovin vaikeaa on kieltää yhdeltä ja sallia toiselle, perusteet sellaiseen tuppaavat olemaan kestämättömiä.

On tietenkin hyvin vaikea nähdä nykyiselle systeemille korvaajaa. Esim. suunnitelmatalous oli ympäristön kannalta vielä katastrofaalisempaa settiä.

Jotenkin pitäisi saada arvotettua kaikki ja sovittua globaalisti pelisäännöt, mutta sekin tuntuu väärältä. Kuka voisi omistaa meret, tuulen, auringonvalon?

Tarkoitin sitä, että esim. energiatalouden uudistumista pitäisi tavoitella täysin taloudellisia riskejä kaihtamatta. Tietenkään raha ei ole ainoa ongelma, joka on todella hyvä pointti sekin. Kun odotetaan, että "kyllä me tämä jotenkin ratkaistaan kun ollaan ennenkin ratkaistu..." Ei se vain välttämättä mene niin. Fuusioreaktorin taloudellinen hyödyntäminen on ollut jo yli 50 vuotta 50 vuoden päässä.

Tietysti sitten se, että kenen rahoilla uudistumisen tavoittelu tehtäisiin? Se vaatisi sitten myös yhteistä suunnitelmaa ja maksajaa. Ja kun se ratkaisu ei ole edes varma, niin heikko on motivaatio lähteä uhkayritykseen.

Mutta nimenomaan tutkimukseen, ja yhteisiin yrityksiin pitäisi mennä ilman harhaluuloja olemassa olevista ratkaisuista. Palapelin palasia on jo paljon olemassa, muutamia liitoskappaleita vielä vaaditaan.

Tästä olen aivan samaa mieltä, muunkin kuin talousasioiden puitteissa. On kuitenkin harhaanjohtavaa ajatella niin, että koska tarvitsemme tulevaisuudessa tällaisen ratkaisun, saamme sen tapahtumaan.

Tässä se sudenkuoppa piileekin, "tarvitsemme tällaisen ratkaisun". Ei, me tarvitsemme ratkaisun. Emme tiedä millainen ratkaisu se on, emmekä tiedä onko ongelmammekaan vielä määritelty oikein.

 

[olkikuukkeli]

Tietysti sitten se, että kenen rahoilla uudistumisen tavoittelu tehtäisiin? Se vaatisi sitten myös yhteistä suunnitelmaa ja maksajaa. Ja kun se ratkaisu ei ole edes varma, niin heikko on motivaatio lähteä uhkayritykseen.

No sehän tässä pientä epätoivoa herättää, että uusien ratkaisujen löytäminen olisi tehokkainta yhteisellä kollektiivisella päätöksellä. Koko ihmiskunta ei kuitenkaan koskaan ole yhdessä sitoutunut yhtään mihinkään.

Myös se on totta, että käytännössä kaikki kulutuksen rajoittamista koskevat säädökset rikkoisivat ihmisoikeuksia. Lisäksi kehitys on globaalisti ollut niin epätasaista, että rajoitusten tekeminen tässä vaiheessa - kun osalla menee aineellisesti pirun hyvin ja osa näkee nälkää - olisi epäreilua. Lyhytnäköinen ihmiskeskeinen ajattelu ei kuitenkaan todellisella hädän hetkellä oikein toimi ja on tragikoomista, että ihmisoikeuksien toteutuminen ja eettiset periaatteet voivat hieman kärjistetysti sanottuna estää ihmiskunnan pelastamisen...

 

[julle-jr]

Iso osa ihmisistä esimerkiksi Suomessa vain puhuu asioista, tyyliin pitäisi keksiä kaupallisesti kannattava fuusioreaktori, pitäisi parantaa energia- ja materiaalitehokkuutta, pitäisi ja pitäisi. Miksi ihmiset eivät hanki teknistä osaamista ja laita kapasiteettiaan likoon uusien teknisten ratkaisujen kehittämiseksi? Siksikö, kun on mukavampaa istua sohvalla ja kehitellä noita pitäisi-lauseita? Toki siitäkin on hyötyä, että ylläpidetään keskustelua, mutta huomattavasti radikaalimpi vaikutus on sillä, että todella keksii jotain merkittävää tai edes vähemmän merkittävää.

 

[Hemingway]

Iso osa ihmisistä esimerkiksi Suomessa vain puhuu asioista, tyyliin pitäisi keksiä kaupallisesti kannattava fuusioreaktori, pitäisi parantaa energia- ja materiaalitehokkuutta, pitäisi ja pitäisi. Miksi ihmiset eivät hanki teknistä osaamista

Johan tekniikkaa voisi hyödyntää vaikka hyrymykky. Ei tarvitsisi edes keksiä mitään uutta, kunhan jo olemassa oleva hyödynnettäisiin. Mutta koska tämä laskisi elintasoa ja pienentäisi voittoja, ei siihen suostuta.

 

[Maglor]

Aluksi rupesin kirjoittamaan 'EU ja euron tulevaisuus' -ketjuun. Postauksen lopussa huomasin, ettei tämä sovi sinne yhtään. Siispä jatkan asiasta täällä.

En itsekään toki usko keskiluokan kurjistumiseen samassa mittakaavassa, mitä mainituissa maissa, mutta kyllä nämä maailmanlaajuiset trendit tulee koettelemaan myös Suomea.

Aivan varmasti tulevat koettelemaan. Onneksi hallitus on vastannut mainitsemaasi asuntolainavelkaantumistrendiin pienentämällä asuntolainan korkomenojen verovähennysoikeutta (jonka mielestäni voisi poistaa kokonaan). Seuraavaksi varmaan nostetaan kiinteistöveroa pinnan pari, kun sitä on ehdottanut IMF:n erityisasiantuntija, vaikka kumpikaan yllä mainituista keinoista ei ole mitenkään uusi tai mullistava.

Tarkoituksenani ei ole ylistää istuvaa Kataisen hallitusta, vaan korostaa sitä, että (ainakin Suomessa) poliittinen johto tietää ja tunnustaa edellisissä viesteissä mainitut haasteet. Olipa muistaakseni viikonlopun hesarin mielipidepalstalla ylimmän johdon vetoomus ympäristöllisesti kestävän taloudenpidon puolesta. Lisäksi ainakin Pertti Salolainen on sanonut suoraan, että länsimaissa eletään liian hyvin. Itse pidän suurempana ongelmana kansalaisia. Tai ehkä pikemminkin kansalaisten ja poliitikkojen välistä suhdetta. Tuota irvikuvaista fasadia, jossa poliitikot lupaavat enemmän hyvinvointia siten kuin teollinen aika on meille sen opettanut. Puhun nyt siis materiapaljoudesta ja siitä vallitsevasta käsityksestä, että hyvinvointia syntyy kulutuksesta. Poliitikot eivät uskalla tietoisesti heikentää kansalaisten kulutus- ja sitä kautta oletettua hyvinvointitasoa, vaikka se jos mikä olisi vastuullista.

Näinhän se menee, että pohjimmiltaan tämä eurokriisikin juontaa juurensa siihen tosiasiaan, että sotien jälkeen luotu länsimainen (hyvinvointi)yhteiskuntajärjestelmä alkaa tulla tiensä päähän. Syitä on lukuisia, yhtenä suurimpana ihan puhtaasti demografiset seikat. Muutaman tulevan sukupolven työt ja luonnonvarat on jo lunastettu velaksi, mutta sekään ei pian auta, kun BRICS-maat naapureineen pyyhältää vasemmalta ohi ja mukavaan elämään tottunut Eurooppa näivettyy ja eläköityy paikoilleen. Maailman valtakeskittymä siirtyy hiljalleen pois Eurooppa-USA-akselilta idän suuntaan ja se prosessi tulee viemään vuosikymmeniä, ehkä -satoja, kunnes vaaka sitten taas joskus kääntyy takaisin tänne.

Tämä skenaario ei edes ole mikään huono asia. Elämme kuitenkin läpeensä angloamerikkalaisessa kulutuskapitalismia ylistävässä kulttuurissa ja koko ihmiskunnan kannalta olisi parempaa painottaa muunlaista kulttuuria. Mitä tämä on? En tiedä. Mutta niin kauan, kuin länsimaisissa demokratioissa poliitikot pyrkivät miellyttämään ihmisiä niillä asioilla mitä nämä (oletettavasti) haluavat kuulla, ei kulttuurin muutostahti ole tarpeeksi nopea.

Toiveenani kuitenkin olisi, että väistämätön muutos tapahtuisi sekä nopeasti että rauhanomaisesti. Ei sillä tavalla sotaisasti, että rikkaat kansakunnat (kuten Suomi) sulkisivat rajansa ja antaisivat köyhien näivettyä rajojensa ulkopuolella tarvittaessa voimakeinoin. Haluaisin uskoa globaaleihin ympäristöliikkeisiin, vaikka sitten puoliterroristiseen Greenpeaceen, jotta ihmiset ympäri maailmaa ymmärtäisivät vähentää kulutustaan vapaaehtoisesti.

Alhaalta ylöspäin suuntautuva muutos olisi siis kaikista rauhanomaisin. Tiietenkään ei kannata aliarvioida tietotekniikan ja lonkeronsa kaikkialle ulottavan median ja tiedonvälityksen voimaa. Kun ihmiset saavat tietoa asioista, he saattavat ruveta itsekin vaatimaan päästökauppalupakiintiöiden pienennystä, korkeampia ympäristöveroja ja muita kulutusta pienentäviä toimenpiteitä. Avoimen tiedonvälityksen aikana hallinnon toimenpiteiden taustat on helpompaa saada selville ja täten toimet ovat helpommin oikeutettavissa. Ongelmana on vain se, että avoin tiedonvälitys vaatisi poliitikoilta vilpittömyyttä ja rehellisyyttä.

Enkä missään nimessä yritä esittää muita parempaa, osallistun tähän maailman näivettämiseen itse vähintään samalla voimalla kuin muutkin. Kysynkin, että mitä helvettiä minä kuvittelen tekeväni, enkö tajua ja eivätkö muut tajua? Vai onko niin, että koska minun tekemisilläni ei ole vaikutusta, niin ei kannata edes yrittää? Mutta sittenhän yleinen rytinä taas on entistä loogisempi seuraamus!

Onneksi jokainen meistä voi omalta osaltaan vaikuttaa itseensä ja lähiympäristöönsä. Toisaalta, onko oikein moralisoida miestä, jolla on hirvittävä asuntolaina niskassa jossain Myyrmäessä. Kaksi kakaraa haluaisi harrastaa lätkää ja vaimo pysyy tyytyväisenä vain, jos koko perhe lähtee reissuun etelään kerran vuodessa. Onneksi omassa parisuhteessani olemme saaneet seurata läheltä nelihenkisen perheen keskiluokkaisen kulutusjuhlan seurauksia. En voi sanoa rehellisesti, että itse olisin ylpeä tai onnellinen eläessäni sellaista elämää kuin he.

olkikuukkelille sanoisin sen verran, että kuluttamisen rajoitukset eiivät rikkoisi ainakaan YK:n yleismaailmallista ihmisoikeuksien julistusta. (linkki Wikipediaan aiheesta.) Kulutusrajoitukset tai lisäverot erityisen suuren CO2-jalanjäljen omaaville tuotteille olisi kuitenkin paikallaan.

 

[Stonewall]

Onneksi jokainen meistä voi omalta osaltaan vaikuttaa itseensä ja lähiympäristöönsä.

Tätä aina toistellaan. Mutta oikeasti lause on olemassa vain massojen a) syyllistämiseksi b) rauhoittamiseksi. Todellisuudessa yksilön valinnoilla ei ole isompaa merkitystä. Tottakai yksilön itsensä kannalta kieltäytyminen uskomasta kulutukseen elämänsisältönä pakottaa henkilön keksimään jotain muuta elämän tarkoitusta. Riskinä on hurahtaminen erilaisiin ismeihin ovat ne sitten uskontoja, uskontojen vastustamista, luonnonsuojelua tai mitä tahansa. Parhaimmillaan voi tyytyä buddhalaisen kaltaisen oivalluksen antamaan sisäiseen rauhaan. Pahimmillaan ihmisestä tulee muita ahdisteleva feissari tai muu fundamenttalisti.
Talouden epäoikeudenmukaisuutta tai ympäristöongelmia ei ihmisten valinnoilla muuteta. Vallankumous olisi ainoa tapa saada jotain tapahtumaan, mutta väkivaltakoneistot ovat turhan tiukasti eliitin valvonnossa, joten viisainta lienee käpertyä itseensä ja hakea valaistumista sisältä päin.

 

[Havumetsien GM]

TV1:ltä tänään ohjelma aiheesta klo 22.35.

Mitta on täysi - talous

Osa 2/8: Kasvu. Onko talouselämä ihmisiä varten vai ovatko ihmiset taloutta varten? Maapallon rajallisista resursseista huolimatta jatkuvaa kasvua tavoitellaan Kiinassa, USA:ssa, Islannissa ja Ghanassa. Vuodelta 2011.

 

[Andrew]

Olen itse myös pohdiskellut monesti, että mitä tapahtuu sitten, kun ihmiset eivät vain jaksa enää tässä oravanpyörässä mikä pohjautuu kokonaan sille ajatukselle, että talous kasvaa aina vain lopputtomiin.

Toisaalta oravanpyörästä pääsee myös pois tekemällä omia valintoja, esimerkiksi kun tavallinen työssäkävijä maksaa asuntolainansa pois ja silloin kykenee hän tämän jälkeen downshiftaamaan. Lisäksi jos ei halua lapsia niin säästää huikean summan rahaa.

Uskon, että nimenomaan tulevaisuudessa ihmiset alkavat arvostamaa omaa vapaa-aikaa enemmän ja ovat valmiita tekemään valintoja saadakseen sitä enemmän. Varsinkin, kun työelämä tuskin tästä helpottuu mitä se nyt on.

 

[Tuamas]

Toisaalta oravanpyörästä pääsee myös pois tekemällä omia valintoja, esimerkiksi kun tavallinen työssäkävijä maksaa asuntolainansa pois ja silloin kykenee hän tämän jälkeen downshiftaamaan. Lisäksi jos ei halua lapsia niin säästää huikean summan rahaa.

Uskon, että nimenomaan tulevaisuudessa ihmiset alkavat arvostamaa omaa vapaa-aikaa enemmän ja ovat valmiita tekemään valintoja saadakseen sitä enemmän. Varsinkin, kun työelämä tuskin tästä helpottuu mitä se nyt on.

Niin, tai no näkisin että aloilla joilla se on mahdollista ja joilla on riittävän kovat liksat, tuo on jo arkipäivää nykään.
Toki kun yhteiskunnan paine ja luterilainen työmoraali hellittävät, niin tuosta tulee vielä yleisempää.

Itsellä ei ole mitään aikomusta tehdä mitään yli 60 tunnin viikkoja, vaikka alalla jolla työskentelen se onkin ihan normaalia.
Tulevaisuudessa tarkoituksena on painaa ruuhka-aikana "normitunnit" tai vähän yli ja sitten loppuvuosi vedellä enemmän tai vähemän lonkkaa.

Nyt jo vallitseva ja tulevaisuudessa tällä alalla paheneva asiantuntijoiden osalta oleva työntekijäpula mahdollistaa sen, että on mahdollista tehdä normaalista poikkeavia ratkaisuja.

 

[dana77]

Oikeastaan otsikon kysymys on mitä yksinkertaisin. Talouskasvun tilalle saadaan taantuma tai lama.

Tämä keskustelu on ihan absurdia ja nurinkurista. Ei ole mitään tarvetta luopua demokratiasta tai kapitalismista. Tämä on vapaa järjestelmä, jossa jokainen saa itse toimia niinkuin itse haluaa. Jos joku valitsee edullisessa asunnossa elämisen, niin senkun tekee osa-aikaista työtä ja nauttii runsaasta vapaa-ajasta. Uutisista on luettavissa, että osa-aikasen työn määrä on kasvanut. Useinhan tämä nähdään negatiivisena asiana, mutta tosiasiassa tämä uutinen on arvo-neutraali ja jokainen voi itse valita haluaako sen nähdä hyvänä vai huonona asiana.

Minulle tämä "vallitsevaa järjestelmää" kohtaa esitetty kritiikki näyttäytyy pääsääntöisesti vain puhtaana ahneutena. Pitäisi saada kaikki nykyiset kivat jutut, kuten omakotitalot, iPhonet ja Padit ja WV Passatit, mutta niin ettei vapaa-aika tuhlaantuisi työntekoon.

 

[Andrew]

Minulle tämä "vallitsevaa järjestelmää" kohtaa esitetty kritiikki näyttäytyy pääsääntöisesti vain puhtaana ahneutena. Pitäisi saada kaikki nykyiset kivat jutut, kuten omakotitalot, iPhonet ja Padit ja WV Passatit, mutta niin ettei vapaa-aika tuhlaantuisi työntekoon.

Olen tästä täysin samaa mieltä. Tämä kritiikki osoittaa miten jotkut hemmotellut kermaperseet haluavat kaiken, mutta eivät ole valmiita tekemään asioiden eteen tarpeeksi työtä.

 

[Andrew]

Tämä keskustelu on ihan absurdia ja nurinkurista. Ei ole mitään tarvetta luopua demokratiasta tai kapitalismista. Tämä on vapaa järjestelmä, jossa jokainen saa itse toimia niinkuin itse haluaa. Jos joku valitsee edullisessa asunnossa elämisen, niin senkun tekee osa-aikaista työtä ja nauttii runsaasta vapaa-ajasta. Uutisista on luettavissa, että osa-aikasen työn määrä on kasvanut. Useinhan tämä nähdään negatiivisena asiana, mutta tosiasiassa tämä uutinen on arvo-neutraali ja jokainen voi itse valita haluaako sen nähdä hyvänä vai huonona asiana.

Kokoomuspolitikot ovat tätä järjestelmää vastaan hyökkänneet monta kertaa. Itse en ymmärrä minkä takia downshiftaajia pitäisi rangaista niin kauan kuin he tekevät sen omilla rahoilla, eikä yhteiskunnan rahoilla.

Itse kuulun siihen ikäpolveen jolle ei varmasti ole enää eläkettä tiedossa. En odota yhteiskunnalta mitään, mutta aion hypätä oravanpyörästä ulos jossain vaiheessa, mutta teen sen omilla rahoillani.

 

[dana77]

Itse kuulun siihen ikäpolveen jolle ei varmasti ole enää eläkettä tiedossa. En odota yhteiskunnalta mitään, mutta aion hypätä oravanpyörästä ulos jossain vaiheessa, mutta teen sen omilla rahoillani.

Täsmälleen samat ajatukset itselläni. Yhteiskunnan eläkkeiden varaan ei tosiaan voi mitään laskea, joten turha on minun varaani myöskään laskea, että näkisin kunnia-asiaksi heinäsirkka-sukupolven elättämisen. Nämä tehdyt eläkeikäpäätökset eivät ole unohdettuja.

Onhan se hieman epätodellista laskea kolmenelosena kuukausia asuntolainan loppumiseen. Sen jälkeen valinnat oman elämän suhteen ovat paljon vapaammalla pohjalla. Onhan se ainakin mukava ajatustasolla, että pääsee samaan asemaan kun Teemu Selänne. Eli että voi joka vuosi jahkailla eläkkeelle jäämisen suhteen ...ja sitten todennäköisesti vielä taipua aina vuosi vuosikerrallan tuhansien fanien ja yhden pomon kiljuessa "one more year".

 

[Tami Talk]

Itsellä ei ole mitään aikomusta tehdä mitään yli 200 tunnin viikkoja, vaikka alalla jolla työskentelen se onkin ihan normaalia.

...sama homma. Mitenkään en usko tekeväni tuollaisia 28,5h työpäiviä. Mieli tekis, mutta kroppa ei kestä. Onneksi ei omalla alalla olekaan ihan normaalia.

 

[olkikuukkeli]

Olen tästä täysin samaa mieltä. Tämä kritiikki osoittaa miten jotkut hemmotellut kermaperseet haluavat kaiken, mutta eivät ole valmiita tekemään asioiden eteen tarpeeksi työtä.

Sanoisin, että aika hyvin väärinymmärretty.

 

[pernaveikko]

Tämä keskustelu on ihan absurdia ja nurinkurista. Ei ole mitään tarvetta luopua demokratiasta tai kapitalismista.

Kyllähän esimerkiksi lempeä diktatuuri olisi paljon parempi asia kuin demokratia.

Monet ihmiset ovat yksiselitteisesti liian tyhmiä äänestämään ja heille ei pitäisi sitä mahdollisuutta suoda. Kuka ihan oikeasti kunnolla tietää mistä äänestää ihan nyt vaikka näissä tulevissa vaaleissa?

Kapitalismi taas luo kusettamista ja ahneutta, jokin ratkaisu siihen pitäisi keksiä. Ei tietenkään enää sosialismia, koska se ei kauniista ajatuksestaan huolimatta toiminut.

 

[Tuamas]

...sama homma. Mitenkään en usko tekeväni tuollaisia 28,5h työpäiviä. Mieli tekis, mutta kroppa ei kestä. Onneksi ei omalla alalla olekaan ihan normaalia.

Oikoluku on ihmisen ystävä.

 

[Individual]

Kyllähän esimerkiksi lempeä diktatuuri olisi paljon parempi asia kuin demokratia.

Monet ihmiset ovat yksiselitteisesti liian tyhmiä äänestämään ja heille ei pitäisi sitä mahdollisuutta suoda.

Puhumattakaan heistä, jotka kuvittelevat, että heillä olisi kykyä hoitaa yhteisiä asioitamme eduskunnassa ja valtuustoissa. ;)

 

[dana77]

Kyllähän esimerkiksi lempeä diktatuuri olisi paljon parempi asia kuin demokratia.

Monet ihmiset ovat yksiselitteisesti liian tyhmiä äänestämään ja heille ei pitäisi sitä mahdollisuutta suoda.

Näin toki, mutta henkilökohtaisesti olen huomannut, että nähdyt diktaattorit ovat olleet liian tyhmiä päättämään asioista, jotta heidän kansakuntansa olisi menestyneet. Myös sen lempeyden löytymisen kanssa on useilla ollut vähän niin ja näin.

"Paras" on ilmeisesti ollut Turkin Kemal jonka suorittamat Armenialaisten kansanmurhat olivat lähinnä nimellisiä (hänen osuudestaan puhutaan ainoastaan kymmenistä tuhansista).

Kapitalismi ei luo kusettamista ahneutta. Ne ovat inhimillisiä ominaisuuksia jotka löytyvät ihmisistä valitusta talousjärjestelmästä riippumatta. Tai ainakin niitä on kaikissa tähän asti kokeillussa esiintynyt, joten en lähtisi pidättelemään hengitystäni.

 

[pernaveikko]

Myös sen lempeyden löytymisen kanssa on useilla ollut vähän niin ja näin.

"Paras" on ilmeisesti ollut Turkin Kemal jonka suorittamat Armenialaisten kansanmurhat olivat lähinnä nimellisiä (hänen osuudestaan puhutaan ainoastaan kymmenistä tuhansista).

Tuossa se ongelman ydin onkin. Vaikka jossain saataisiinkin lempeästi liikkeelle, niin sehän voisi muuttua puhumattakaan sitten, kun tulisi vaihdon aika. Joku tai jotkut siellä jo odottelisivat vuoroaan ties mitä mielessä.

Kemal oli ilmeisen hyvä ja jos otetaan huomioon, että eihän Armenialaisten kansanmurhaa kuulema edes tapahtunut.

 

[magnum37]

Kapitalismi taas luo kusettamista ja ahneutta, jokin ratkaisu siihen pitäisi keksiä. Ei tietenkään enää sosialismia, koska se ei kauniista ajatuksestaan huolimatta toiminut.

Kapitalismi luo mahdollisuuksia menestyä - aikansa. Mutta monopolissa voi olla lopulta vain yksi voittaja. Yksi on upporikas ja muut ovat rutiköyhiä. Me olemme kulkemassa lujaa kohti tuota vaihetta kapitalistisessa järjestelmässä. Vastuuta ei haluta kantaa eikä saavutetuista eduista luopua, vaikka jonkun pitäisi velatkin viime vuosisadan bileistä maksaa. Tämä talouskriisi on samalla demokratian kriisi. Tämän vaiheen saavuttaessa kapitalismin kauneus onkin muuttunut jo fasismiksi. Alexander Stubbkin sen on jo myöntänyt, että survival of the fittest is the name of the game.

Sosialismissa oli omat ongelmansa, niin taloudessa kuin ihmisoikeuksissakin. Tosin on syytä kysyä, oliko Neuvostoliitto tai Itäblokki aidosti marxilainen kansanvalta? Mielestäni ei.

Jotta voisimme yhdessä ihmiskuntana jatkaa eteenpäin, olisi meidän mielestäni mietittävä miten voisimme paremmin sosialisoida kapitalismia. Ääripäät eivät selvästikään toimi. Uutta Neuvostoliittoakaan emme halua. Kapitalismiin liittyvä ahneus ja suoranainen fasismi on kuitenkin kitkettävä pois sen arvoista ja tilalle on saatava solidaarisempi YHTEISkunta, kuitenkin niin, että työstä ja luovuudesta saa henkilökohtaista bonusta elämäänsä.