Mitä talouskasvun tilalle?

[vilpertti]

ITT: Kaveri joka saa töissä näppylöitä jos asetetaan vastuuta ja deadlinejä kritisoi valtioita vastuunpakoilusta.

Kyllähän suurimmista ja tuhoisimmista ihmisen aiheuttamista ympäristökatastrofeista vastuussa ovat olleet ihan jotkut muut kuin kapitalistit.

 

[Jakedeus]

Teitä ei kiinnosta se, että nykyjärjestelmä tuhoaa eikä suojele.

Nykyjärjestelmä tarkoittaa ilmeisesti talouskasvua? Ottamatta nyt sen kummenkin kantaa talouskasvun tuhoavaan tai suojelevaan puoleen, tai edes siihen kuinka järkevää tälläisten määrittelyn tekeminen on, niin kysyn, että tarkasteltaessa yhteisöjä, yhteiskuntia ja sivilisaatioita, joiden talous ei ole kasvanut, niin ovatko nämä sinun mielestäsi enemmän tuhoavia vai suojelevia järjestelmiä?

Sinänsä täytyy sanoa, että näissä talouden kasvaminen on pahasta -keskusteluissa jää aika varjoon aina se empiirinen aineisto mikä meillä on käytössä tilanteesta, jossa talous ei kasva. Ehkä se johtuu siitä, että näitä tilanteita on leimannut elinolot, joissa esimerkiksi hyvinkin yleiseen ripuliin sairastuessa on kuoltu oman paskan keskellä. Pahoittelut kuvottavasta esimerkistä, mutta se pohjautuu todellisuuteen, toisin kuin degrowth-onnelat.

Tämähän ei tietystikkään suoraan tarkoita sitä, että talouden kasvaminen on automaattisesti ja ongelmattomasti hyvästä, mutta ehkä kuitenkin havainnollistaa sitä, minkä johdosta minun mielestäni ''talouskasvu-järjestelmälle'' jonkin automaattisen negatiivisen varauksen antaminen on hieman historiatonta.

 

[Lynx canadensis]

On virheellistä sotkea vapaa markkinatalous ja kasvufundamentalismi toisiinsa, vaikka kasvuponzi alkaa vasta siinä kohtaa kun luodaan rahamonopoli. Keskitetyn hyvinvointivaltion ylläpitämiseen kyllä tarvitaan talouskasvua, joten jos ei ole siitä valmis luopumaan, voi ihan rauhassa kiukutella loppuelämänsä kuinka kapitalismi on paha.

Talouskasvu kyllä loppuu, koska se perustuu halpaan öljyyn, joka tietääksemme on rajallista ja jota kulutetaan yhä kiihtyvään tahtiin. Väestönkasvukin pysähtynee 10 miljardin paikkeilla. Vaan onko ihmisen osallisuudesta ilmastonmuutokseen edes mitään takeita?

Suunnitelmatalouden sijaan voitaisiin vaikka harkita verotuksen painopisteen siirtämistä ansiotuloista kulutukseen ja antaa muilta osin hintamekanismin ajatella meidän puolestamme.

 

[dana77]

Talouskasvu kyllä loppuu, koska se perustuu halpaan öljyyn, joka tietääksemme on rajallista ja jota kulutetaan yhä kiihtyvään tahtiin. Väestönkasvukin pysähtynee 10 miljardin paikkeilla. Vaan onko ihmisen osallisuudesta ilmastonmuutokseen edes mitään takeita?

Ei tuokaan mikään fakta ole, että talouskasvu tuohon päättyisi sillä jossain vaiheessa aurinkoenergia voi olla yhtä halpaa.

Minun mielestäni ei ole tarpeen miettiä, että ovatko todisteet ihmisten osallisuudesta ilmastonmuutoksen tarpeeksi esim vahvat että ne riittäisivät rikosoikeudelliseen tuomioon. Kausaliteetti on nähtävissä ja sen perusteella toimiminen on perusteltua. Minä henkilökohtaisesti luulin, että tämän kyseenalaistaminen olisi jo last season.

 

[Lynx canadensis]

Ei tuokaan mikään fakta ole, että talouskasvu tuohon päättyisi sillä jossain vaiheessa aurinkoenergia voi olla yhtä halpaa.

Toki ja varmasti sitä joskus onkin. Tarkoitin siis fossiilista talouskasvua josta oletetaan seuraavan ilmaston lämpenemistä, mikä on magnitudiltaan aivan eri luokan ongelma kuin se, että meillä on muutaman hipin mielestä liikaa muovikrääsää.

Tietysti muutamia muitakin isoja ongelmia on, kuten se että valtameriin - joita kukaan ei omista - kipataan sosialistiseen tapaan kaikki paska ja sieltä varastetaan kaikki helmet eli kalastetaan ne tyhjiin. Se vaan ei liene suoranaisesti talouskasvun tai markkinatalouden aikaansaannoksia.

 

[Vaughan]

Ettekös te hyvät ihmiset tiedä, että kiistaton fakta osoittaa ilmastonlämpenemisen johtuvan merirosvojen määrän vähenemisestä, kuten tämä netin syövereistä löytyvä diagrammi osoittaa.

Astetta vakavampi näkökulma löytyy Sitran sivuilta, jossa Al Gore julistaa kestävää kapitalismia. Myös Sitra itse on todennut, että "maailman pelastamisesta tulisi tehdä bisnestä." Tästä on vielä pitkä matka ongelman ratkaisemiseen, mutta omalta pieneltä osaltaan se näyttää, miten markkinatalous voi taipua monenlaisiin asioihin.

Itse markkinatalous ei ole oikeastaan valintakysymys. Markkinat vaikuttavat taustalla joka tapauksessa. Markkinaohjausta sekin on, kun suunnitelmataloudet epäonnistuvat jatkuvasti yhteiskunnan kehittämisessä. Suomen eduskunta ei voi määrätä taloutta toimimaan markkinavoimia vastaan sen enempää kuin itäeuroopan muinaiset keskussuunnitteluvirastot. (Anteeksi kommunistikortin käyttäminen! Tässä aiheessa sitä on vaikea välttää...)

Markkinavoimia (ja markkinaohjausta) voidaan kuitenkin käyttää hyväksi. Ihan kuten painovoima on huono asia lentokoneelle, jonka moottori hajoaa, sama painovoima on hyvä asia, jos halutaan tuottaa energiaa virtaavan veden avulla. Putoavan lentokoneen ongelmaa ei ratkaista "kieltämällä putoaminen" eduskunnassa, vaan ottamalla huomioon luonnon lait. Samaten yhteiskunnan ongelmia ratkoessa markkinatalouden toimintamekanisimit on syytä tuntea ja ottaa huomioon. Siten (ja vain siten) ne voidaan valjastaa vähentämään ilmastonmuutosta tai torjumaan köyhyttä.

 

[Havumetsien GM]

On totta, että kaikki talouskasvun vaihtoehdot ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän "hippien puuhasteluja". Suhtautuisin silti näihin vaihtoehtoihin ja niiden kehittelijöihin vähemmän tuomitsevasti. Nämä talousdemokratiat ja degrowthit ovat nimittäin todella nuoria teorioita/ajattelumalleja. Yliopiston taloututkimus on valjastettu täysin kasvutalouden ympärille. Samoin älykkäimmät ajattelijat on pestattu miettimään ihmiskunnan tulevaisuuden sijaan sitä, miten lyhyellä tähtäimellä saataisiin yrityksen/valtion/maanosan/maailman talous kasvamaan.

Näistä nettikeskusteluista jo huomaa sen, että suurin osa ei suostu edes tunnustamaan ongelmien olemassaoloa. Siitä on aika helvetin pitkä matka siihen, että asioille oikeasti tehtäisiin jotain tai mietittäisiin niitä vaihtoehtoja. Tällä hetkellä 85 % energiasta tuotetaan öljyllä, maakaasulla tai hiilellä. Muistan jostain lukeneeni, että lähes saman verran (84 %) uudesta käyttöönotettavasta energiasta on niinikään näitä samoja fossiilisia energianlähteitä. Onhan se tavallaan kunnioitettavaa, jos joku on niin idealisti, että kuvittelee kaiken uusiutumattoman energian olevat korvattavissa uusiutuvalla ihan tosta noin vain, mutta mä en valitettavasti kykene siihen uskomaan vaikka kuinka haluaisin. Taidan kuitenkin olla vähemmistössä, jos mietitään esim. poliitikkojen puheita.

Vasemmistolaiset sortuvat siihen, että he vähättelevät talouskasvun aikaansaamaa hyvinvointia. Kasvu, kasvu ja vain ja ainoastaan kasvu on mahdollistanut tällaisen hienon hyvinvointivaltion kuin mitä Suomi on. Siitä ei ole kahta sanaa.

Ongelma on vain siinä, että tämä järjestelmä on täysin kestämätön pidemmällä tähtäimellä. Ruoka loppuu, vesi loppuu, energia loppuu, luonto tuhoutuu jne. Seuraavan 40 vuoden aikana pitää tuottaa saman verran ruokaa kuin edellisen 8000 vuoden aikana on tuotettu. Samaan aikaan ne fosforivarannot alkaa vedellä viimeisiään, mikä johtaa maataloustuotannon katastrofiin.

Itse suhtaudun tulevaisuuteen ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta on tavallaan mielenkiintoista nähdä ihmiskunnan historian dramaattisimmat hetket täältä Suomesta käsin. Toisaalta vituttaa kokea se talousromahdus, joka esim. öljyn loppumisen* yhteydessä on vääjämättä edessä. Ehkä olisi kivempi vaan ehtiä kuolla pois ennen kuin kaikki paska vyöryy yli ihmiskunnan.

(*Nyt joku tulee saivartelemaan, että ei se öljy lopu vaan sen hinta nousee liian korkeaksi. Vastaan sinulle, että en kaipaa sellaista saivartelua koska se vie keskustelua epäolennaisuuksiin.)

 

[scholl]

Minusta keskeisimpiä kysymyksiä ovat, pitäisikö ja kuinka väestönkasvua globaalisti hillitä ja toisekseen, pitäisikö ihmisten elinikää rajoittaa.

Talouskasvuhan ei ole sinänsä paha asia tai johda ilmaston lämpenemiseen. Kyse on pitkälti siitä, tekevätkö kuluttajat järkeviä valintoja: ostavatko laadukkaita, kestäviä tuotteita, jotka on tehty mahdollisimman tiukkojen esim. ympäristömääräysten mukaisesti ja heittävätkö he kuinka paljon esimerkiksi ruokaa tai jotain käypää tavaraa roskikseen. Sellainen jonkinlainen kertakäyttökulttuuri, jossa ostetaan kaakkois-aasialaista, kyseenalaisissa oloissa tuotettua roskaa ja heitetään se sitten hetken päästä kaatopaikalle, toki ei ole kovin järkevä tapa toimia. Se johtaa paitsi siihen ilmaston lämpenemisen kiihtymiseen ja luonnonvarojen tuhlaamiseen niin toisaalta työpaikkojen menetykseen Euroopassa. Jossain määrinhän puhumme kuitenkin nollasummapelistä. Ei aivan täysin, mutta jossain määrin voidaan ajatella, että mitä paremmin jollain jengillä menee Euroopan ulkopuolella niin sitä huonommin perusjengillä menee täällä. Elintasokuilu tasoittuu heikentäen Suomen tapaisten maiden elintasoa. Jokainen voi sitten pohtia onko se hyvä vai huono asia. Itse toteaisin siihen vain sen, että tietynlainen ongelma on se, että monet näistä uusista pelureista eivät ole demokratioita. Entinen itä ja länsi vastakkainasettelu, jossa länsi on ollut sama kuin markkinatalous, ei enää pidäkään paikkansa, vaan uusi peli on demokratiat vastaan diktatuurit ja siinä pelissä me jäämme taloudellisesti helposti demokraattisissa maissa kakkosiksi, kun meidän pitää olla suvaitsevaisia, ottaa ympäristöasiat, ihmisoikeudet, ammattiliitot ja kaikki mahdollinen huomioon. Hommallahan ei olisi mitään merkitystä, jos kuluttajina vaatisimme samoja asioita, jolloin ne Made in China -tuotteet jäisivät hyllylle, mutta ay-liike mukaan lukien kaikki ovat totaalisen tekopyhiä ja ostavat aina käytännössä sitä, millä on halvin hintamielikuva, joten silloin ei todellakaan kannata olla demokraattinen valtio, vaan päättää yksin asioista ja sikailla niin paljon kuin ehtii, koska se lopulta kuitenkin palkitsee. Kiinalaisen sananlaskun mukaan: mitä asiakas ei tiedä, ei voi häntä vahingoittaa.

 

[mjr]

Rajoittaisin trollien ikää.

Anyway, USA:ssa on kiintoisa tilanne: talouskasvua on tuskin ollenkaan ja työttömyys on historiallisesti korkealla, mutta, toisaalta, yritysten voitot ovat huipussaan. Krugmanilta ohessa jälleen kerran hienoa tekstiä:

Robots and Robber Barons - NYTimes.com

Tykkäsin etenkin kohdasta: "more specifically, while it’s true that the finance guys are still making out like bandits — in part because, as we now know, some of them actually are bandits". Olisipa meilläkin sellaisia toisinajattelijoita, jotka olisivat myös taloustieteen nobelisteja. Onneksi on edes tämä Jan Hurri, joka on outo taloustoimittaja siitä, että analysoi taloutta ihan oikeasti - siinä on taas mennyt koulutus ihan vikaan.

 

[Tuamas]

Näistä nettikeskusteluista jo huomaa sen, että suurin osa ei suostu edes tunnustamaan ongelmien olemassaoloa. Siitä on aika helvetin pitkä matka siihen, että asioille oikeasti tehtäisiin jotain tai mietittäisiin niitä vaihtoehtoja. Tällä hetkellä 85 % energiasta tuotetaan öljyllä, maakaasulla tai hiilellä. Muistan jostain lukeneeni, että lähes saman verran (84 %) uudesta käyttöönotettavasta energiasta on niinikään näitä samoja fossiilisia energianlähteitä. Onhan se tavallaan kunnioitettavaa, jos joku on niin idealisti, että kuvittelee kaiken uusiutumattoman energian olevat korvattavissa uusiutuvalla ihan tosta noin vain, mutta mä en valitettavasti kykene siihen uskomaan vaikka kuinka haluaisin. Taidan kuitenkin olla vähemmistössä, jos mietitään esim. poliitikkojen puheita.

Minä taas uskon, että kun öljy ja muut fossiiliset polttoaineet tulevat joko polttoaineen tarjonnan vähenemisen myötä tai keinotekoisten rasitteiden (saastutusmaksut/-verot) myötä liian kalliiksi käyttää, alkaa oikeasti tapahtumaan myös enemmän ja vähemmän uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämisen saralla.

Niin kauan kuin öljy on liian halpaa ja öljy-yhtiöillä nykyinen määrä valtaa, tulee vaihtoehtojen kehittäminen pysymään lapsipuolen asemassa.

Jos aikanaan esimerkiksi sähköauton kehittämistä olisi jatkettu yhtä määrätietoisesti kuin polttomoottorin kehittämistä, olisi meillä jo nyt pelkkiä sähköautoja.

Hintojen asettuminen oikealle tasolle sekä pakko ovat ne avainasiat siirtymisessä post hiili/öljy-aikaan.

 

[dana77]

Robots and Robber Barons - NYTimes.com

Tykkäsin etenkin kohdasta: "more specifically, while it’s true that the finance guys are still making out like bandits — in part because, as we now know, some of them actually are bandits".

Siihenhän minä en voi kantaa, että mistä sinä tykkäät. Varmasti se on ihan ok, että tykkää puolihuolimattomasta heitosta joka ei juuri liity koko artikkeliin.

Itse tykkäsin enenmmän tuosta pohdiskelusta, että miksi yritykset tekevät kovaa tulosta vaikka taloudella ei kokonaisuudessaan mene vahvasti. Syyksi oli epäily teknologian kehittymistä niin pitkälle että robotit pystyvät kilpailemaan joka halpatyövoiman kanssa ja sitä, että suuryritykset käyttävät hyväkseen monopolimaista asemaaansa. Varsinkin loppukaneetti oli mielestäni osuva:
"For example, there is a big, lavishly financed push to reduce corporate tax rates; is this really what we want to be doing at a time when profits are surging at workers’ expense?"

Minä en haluaisi.

 

[Gentleman]

On totta, että kaikki talouskasvun vaihtoehdot ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän "hippien puuhasteluja". Suhtautuisin silti näihin vaihtoehtoihin ja niiden kehittelijöihin vähemmän tuomitsevasti. Nämä talousdemokratiat ja degrowthit ovat nimittäin todella nuoria teorioita/ajattelumalleja. Yliopiston taloututkimus on valjastettu täysin kasvutalouden ympärille. Samoin älykkäimmät ajattelijat on pestattu miettimään ihmiskunnan tulevaisuuden sijaan sitä, miten lyhyellä tähtäimellä saataisiin yrityksen/valtion/maanosan/maailman talous kasvamaan.

Näistä nettikeskusteluista jo huomaa sen, että suurin osa ei suostu edes tunnustamaan ongelmien olemassaoloa. Siitä on aika helvetin pitkä matka siihen, että asioille oikeasti tehtäisiin jotain tai mietittäisiin niitä vaihtoehtoja.

Asiallisesti kiteytetty, seuraavaa ei ole suoraan kohdistettu sinulle vaikka pistänkin sen lainauksesi perään.

Toisten tuomitseminen ja herjaaminen harvoin tosiaan auttaa mitään, ei ainakaan oman näkemyksensä esiintuomista. Siihen päälle kun vielä tuo oman ajatuksensa "uutena pyöränä" ja ihmettelee kuinka kukaan ei ole aiemmin tätä keksinyt niin voi todellakin tulla tyrmätyksi niiiden toimesta jotka koko ajan "tekevät oikeasti jotain ja miettivät niitä vaihtoehtoja". Tarkoitan tällä sanoa sitä, että kun niitä uusia mullistavia keinoja halutaan tuoda niin olisiko ihan ensimmäiseksi kuitenkin aiheellista tunnistaa ja tunnustaa mitkä osat nykyisessä toimivat hyvin, ovat tarpeellisia edelleen ja/tai mitä ei ehkä kannata korvata? Ja sitten yhteistyössä lähteä viemään mahdollisia muutoksia läpi.

Liian usein saa lukea ja kuulla kuinka "kaikki paskaa ja kukaan ei tee mitään". Ja turhan usein moisen päästää ilmoille sellainen henkilö joka ei omasta kodistaan lähde kuin Siwaan shoppailemaan.

Ongelma on vain siinä, että tämä järjestelmä on täysin kestämätön pidemmällä tähtäimellä. Ruoka loppuu, vesi loppuu, energia loppuu, luonto tuhoutuu jne.

Tämä järjestelmä, kuten kaikki edelliset ja kaikki tulevatkin ovat pidemmällä tähtäimellä täysin kestämättömiä. Muutos on elinehto. Kehityksen tae

 

[dana77]

Minua ainakin henkilökohtaisesti turhauttaa tässä keskustelussa, että samaan aikaan ollaan niin varmoja asiasta, mutta täydellisen kykenemättömiä mitään konkreettista ehdottamaan. Sen takia pidin tuota Harton postaamaa tutkimusta, niin virkistävänä poikkeuksena. Tämän ansiosta mainostan sitä sopivissa väleissä mielelläni.

Toki kuvaan kuuluu perus-salaliittomeininki, että netistä löytyvät epämääräiset videot ovat totta, vaikka niiden sisältöä ei edes yritetä kriittisesti analysoida. I want to believe.

Usein tosiaan tulee olo, että keskustelee teini-ikäisten kanssa. Nuoruushan ei tietenkään ole mikään vika ja vaikka olisikin, niin se korjaantuu ajan kanssa ihan itsestään.

 

[Johannes]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Osmo_A._Wiio
Osmo A. Wiio on mm. tulevaisuudentutkija, 84-vuotias. Wiion laki tulevaisuuden ennustamisesta: ”Lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.” Tämä pätee moneen asiaan, joten ei kannata olla liian optimistinen siitä miten asiat ovat esim. v. 2015 ja kyllä ne ovat paremmin kuin luullaan nyt vaikkapa v. 2060, kun kehitys kehittyy eri elämän osa-alueilla, myös tekniikassa ja taloudessa. En pysty perustelemaan väitettäni, mutta uskon Wiion näkemykseen tulevaisuudesta.

 

[Turma]

Öljyhän saattaa loppua, mutta tilalle tulee mahdollisesti liuskekaasu. Tämän pelätään pysäyttävän uusituvaa energiaa hyödyntävän teknologian kehittämisen, kun ei amerikkalaisilla tällöin ole sille tarvetta. Toki liuskekaasun hyödyntäminen on mahdollista juurikin kehittyneen teknologian kautta...

Itseäni tässä talouskasvussa lähinnä mietityttää Kiinan ja miksei myös Intian talouskasvu ja valtavan populaation muuttuvat kulutustottumukset, esimerkiksi länsi-maalaisilta opittu lihansyönti. Saa nähdä, miten tässä käy.

 

[BigRedCat]

Ideologien mielestä ei koskaan. Ideologeille ei ole merkityksellistä se, mikä havaitaan vaan fantasia ideologian täydellisestä ja ongelmattomasta toteutumisesta. Tämä pätee niin vasemmistoon kuin oikeistoon.

Joku osa, varsin suurikin, porukasta on saanut geeniperimän, jossa pesii uskonnollisuuden vimma. Kun suhtautuu asioihin uskonnollisesti, epäanalyyttisesti ja ideologisesti, jää totuus näkemättä.

Lainatusta tekstistä olen samaa mieltä, mutta väitätkö sinä nyt samalla jotenkin havaitun että kapitalismi ja markkinatalous aiheuttaa nämä ongelmat? Jos väität, niin kerrotko vielä miten? Kapitalismi ja markkinatalous kun eivät missään ole sellaisenaan toteutuneet pidän väitettä vähintään outona. Nykyisessä välimallissa voidaan ihan yhtä painavin perustein väittää keskusjohtoisuuden, tulojen ja varojen sosialisoinnin sekä markkinatalouden rajoittamisen aiheuttavan ongelmat.

Juuri tuo mainitsemasi geeniperimä aiheuttaa sen, että suuri osa ihmisistä kuvittelee että he, tai joku muu ovat tarpeeksi fiksuja päättääkseen muiden varoista ja asioista siten, että "yhteinen hyvä" toteutuisi.

Lisätään tähän vielä, että pidän ilmastonmuutosta erittäin vakavana ongelmana ja kannatan ympäristönsuojelua ja luonnonmukaisuutta yleisesti. Degrowth -ajatus on kiinnostava ja kannatettavakin (toteutustavoista tosin olen monien kanssa eri mieltä), mutta keskustelu hukkuu siihen että diskurssi sekoaa. Talouskasvun ja esimerkiksi kestävän kehityksen kannattajat eivät edes halua ymmärtää degrowthin ajatusta ja sama päinvastoin. Lopulta kestävällä kehityksellä ja degrowthilla on kovin vähän eroa.

 

[Havumetsien GM]

Tämä järjestelmä, kuten kaikki edelliset ja kaikki tulevatkin ovat pidemmällä tähtäimellä täysin kestämättömiä. Muutos on elinehto. Kehityksen tae

Historiaa jälkikäteen tarkastellessa tämä on itsestäänselvyys. Kuitenkin vallitsevana aikana kyseistä talous- ja yhteiskuntajärjestystä on aina pidetty ainoana vaihtoehtona. Keskiajalla feodaalijärjestelmää pidettiin Jumalan luomisjärjestyksen mukaisena järjestelmänä. Nyt kasvuun pohjautuvasta talousjärjestelmästä puhutaan samanlaisin äänensävyin. "Markkinatalous on luonnonlaki. Talous kasvaa aina, kasvu vaihtaa vain muotoaan."

Toki kuvaan kuuluu perus-salaliittomeininki, että netistä löytyvät epämääräiset videot ovat totta, vaikka niiden sisältöä ei edes yritetä kriittisesti analysoida. I want to believe.

En edes yritä kiistää, etteikö kasvukritiikkojen joukossa olisi paljon myös niitä, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista salaliittoteorioista. Itsekin olen jonkin verran mehustellut mm. WTC-iskuihin liittyvillä salaliittoteorioilla. Varmasti tietty ihmistyyppi haluaa jatkuvasti kyseenalaistaa ns. virallisen totuuden ja tietyt ihmiset taas uskovat sitä viranomaisten ja poliittikkojen yleistä konsensusta vaikka hautaan asti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tästä aiheesta on aika monet yleisesti uskottavinakin pidetyt tahot ja henkilöt (esim. Stephen Hawking) esittäneet näkemyksiä, jotka myötäilevät kasvukriittisten ajattelua.

Kasvuoptimistien perusargumentti on siis se, että halpa (raaka)öljy on torpedoinut uusiutuvien energianlähteiden läpimurron. Öljy on siis sellainen uusiutuvan energian tiellä oleva tulppa, joka pomppaa ylös siinä vaiheessa kun hinta on noussut tarpeeksi ylös. Sitten uudet energiainnovaatiot suorastaan pursuavat markkinoille, eikä mitään ongelmia ehdi syntyä vaikka öljy loppuu nykyennusteen mukaan 2050 (ja maakaasu 2070). Tarvittava tekniikka on jo olemassa, ei sillä ole mitään merkitystä että alle kuudesosa uudesta käyttöönotettavasta energiasta on tällä hetkellä niitä uusiutuvia.

Ja jos tarkkoja ollaan, niin eihän sitä energiaa oikeastaan edes tarvita kuin nimellisiä määriä. Sillä talouskasvullahan ei tunnetusti ole enää pitkään aikaan ollut mitään yhteyttä energiankulutuksen kasvun kanssa. Energiaintensiivisestä tavaroiden tuotannosta luovutaan, ja kaikkien meidän ykkösystävä, näkymätön käsi, ohjaa tuotannon palveluihin. Näin se luonnonlaki toimii. Foliohatut haukkuu ja karavaani kulkee.

Mihin ihmeeseen perustuu tuo kommenttisi "I want to believe"? En mä ainakaan halua uskoa, että talous lakkaisi kasvamasta ja romahtaisi esim. öljyn loppumiseen. Olisi paljon kivempi vaan silmät sinisinä uskotella, että kaikki on hyvin, luonnonlaki korjaa ongelmat, tekniikka kehittyy. Talouskasvu on pohjoismaisen hyvinvointivaltion - maailmanhistorian hienoimman yhteiskuntajärjestelmän - perusedellytys. Mä olen sen verran nuori, että joudun ihan konkreettisesti kokemaan fossiilisten polttoaineiden loppumisen ja mahdollisesti myös esim. fosforivarantojen ehtymisen ja siitä seuraavan maataloustuotannon romahduksen seurauksia. Olen ehtinyt tottua tähän länsimaiseen hyvinvointiin ja ottaisihan se aika koville alkaa elää "degrowth-maailmassa".

Pitää muistaa sekin, että ei se degrowth (joka siis oman näkemykseni mukaan on täysin väistämättä edessä, halusimme tai emme) ole niin vaaleanpunaista todellisuutta kuin on maalailtu. Todellisuudessa ihmisistä tulee aivan helvetin vihaisia. Demokraattinen päätöksentekojärjestelmäkin on nimittäin täysin riippuvainen siitä, että talous kasvaa ja ihmisillä on töitä. Kreikassa natsit nousevat kohta valtaan. Se on taas muistutus siitä, miten ihmiset alkavat käyttäytyä ja ajatella, jos tuttu ja turvallinen kasvu tyssää.

On näillä mattiapusilla siis ihan oma logiikkansa siinä, että he puhuvat talouskasvusta vastuullisena vaihtoehtona degrowth-ajatuksiin, zeitgeisteihin ja vastaaviin verrattuna. Ongelma on vain siinä, että kasvuun turvaaminen ei ole pian enää mikään vaihtoehto. Meillä on vain tämä yksi maapallo, eikä tämän planeetan resurssit yksinkertaisesti enää riitä kun kulutus kasvaa eksponentiaalisesti. Samasta hammastahnatuubista voi puristaa aika pitkään että saa hampaansa pestyksi, mutta jossain vaiheessa sitä tahnaa ei vaan enää tule. Sitten on suu likainen, kertyy plakkia, hampaat kellastuvat, hengitys alkaa haista, mieliala laskee. Uutta tuubia ei voi enää ostaa.

"I want to believe" -kommenttiin voisin vielä heittää yhden vertauksen. Ajatellaan sellaista historiantutkijaa, joka on valtavan kiinnostunut sosialistidiktatuureihin liittyvästä historiasta ja esimerkiksi Neuvostoliiton johtajien ympärille rakennetuista henkilökulteista ja sosialistimaiden harjoittamasta väkivallasta. Ei tällainen tutkija välttämättä tunne minkäänlaista sympatiaa kommunismia kohtaan. Silti hän on innoissaan tutkiessaan asioita. Hän ei pidä siitä, mitä on tapahtunut ja toivoo, ettei tapahtunutta olisi koskaan tapahtunutkaan, jolloin hänen ammatillinen mielenkiintonsa suuntautuisi johonkin muuhun. Kuitenkin hän haluaa olla tietoinen, mitä kauheaa on tapahtunut. Vastaavasti me talouskasvukriittiset haluamme olla tietoisia, mitä kauheaa on tapahtumassa seuraavan n. 200 vuoden aikana.

 

[kahden suunnan sentteri]

Olen ehtinyt tottua tähän länsimaiseen hyvinvointiin ja ottaisihan se aika koville alkaa elää "degrowth-maailmassa".

Netistä löytyy monta laskuria oman ekologisen jalanjäljen laskemiseen, kotimaisiakin. Mutta nyrkkisääntönä keskivertosuomalaisen jalanjälki ylittää kestävän tason noin kolminkertaisesti, eli keskivertosuomalaisen tulisi pudottaa kulutustaan neljännekseen nykyisestä. Kun elämänsä järjestelee vaikkapa sitten näiden laskureiden avustuksella kestävälle tasolle, niin huomaa, ettei se niin vaikeaa olekaan. Tai ainakin henkilökohtaisesti ylimääräisestä lihasta, matkustelusta, lämmitettävistä neliöistä ja ylipäätään taloudellisesta toimeliaisuudesta luopuminen on vaan parantanut elämänlaatua, kun on joutunut/päässyt keskittymään aidon hyvinvoinnin rakentamiseen sen sijaan että turruttaisi sen sillä mitä nämä mattiapuset pitävät hyvinvointina.

 

[dana77]

Tai ainakin henkilökohtaisesti ylimääräisestä lihasta, matkustelusta, lämmitettävistä neliöistä ja ylipäätään taloudellisesta toimeliaisuudesta luopuminen on vaan parantanut elämänlaatua, kun on joutunut/päässyt keskittymään aidon hyvinvoinnin rakentamiseen sen sijaan että turruttaisi sen sillä mitä nämä mattiapuset pitävät hyvinvointina.

Pakko kysyä, että onko listalla yhtenä kohtana ollut myös kaikista yhteiskunnan tukimuodoista luopuminen?

 

[dana77]

Kasvuoptimistien perusargumentti on siis se, että halpa (raaka)öljy on torpedoinut uusiutuvien energianlähteiden läpimurron. Öljy on siis sellainen uusiutuvan energian tiellä oleva tulppa, joka pomppaa ylös siinä vaiheessa kun hinta on noussut tarpeeksi ylös. Sitten uudet energiainnovaatiot suorastaan pursuavat markkinoille, eikä mitään ongelmia ehdi syntyä vaikka öljy loppuu nykyennusteen mukaan 2050 (ja maakaasu 2070). Tarvittava tekniikka on jo olemassa, ei sillä ole mitään merkitystä että alle kuudesosa uudesta käyttöönotettavasta energiasta on tällä hetkellä niitä uusiutuvia.

Minun optimististani voi käydä lukemassa valtiontalouden tasapainottamisketjusta, joten ei siitä enempää, mutta onhan tässä nyt ihan perusasiat joko täysin hakusessa tai sitten esitetty tahallaan väärin.

Ei mitään kehityksen äkillistä pomppaamisia tai pursuamisia tietenkään tapahdu. Tarvittavasta teknologiasta jo nyt suuri määrä olemassa. Luuletko tosissasi, että olisi joku tekninen tai muu oikea este ettei niitä aurinkopaneeleita ja muuta voitaisi rakentaa ja ottaa käyttöön kymmenkertaista määrää nykyiseen nähden? Kyse on vain ja ainoastaan hinnasta. Vielä ei kannata, tulevaisuudessa kannattaa. Toki tekniikkakin kehittyy jatkuvasti ja hyötysuhteet paranevat, joten on vain fiksuakin ettei noita liikaa valmisteta (käytetä materiaalia tehottomasti). Jos tästä haluaa käyttää nimitystä näkymätön käsi, niin käyttäkööt. Termillä ei ole mitään arvolatausta ole mihinkään suuntaan, vaikka jotkut asiaa ymmärttömät sellaista koittavatkin luoda.

Vuoteen 2050 on vielä pitkä aika jos mietitään teknistä kehitystä. Mittatikkuna voidaan pitää tekninen kehityksen tasoa 1974 vs nyt, joskis muistettava on että kehityksen tahti on vain kiihtynyt. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon, jota emme nyt pysty täysin ennustamaan.

Toinen juttu on, että eihän öljyn hinnan nousukaan tapahdu minään pomppauksena. Voi tulla uutisena, mutta sitä on tapahtunut jo. Tämä kehitus on ollut käynnissä jo pitkään. Pidän uskomattomana jos ei asiaa ole huomannut tai tajunnut. Jos öljy maksaisi nyt sen mitä se maksoi 60-, 70-, 80- tai 90-luvulla, niin ei uusiutuvien energiamuotojen kehitys olisi nyt lähelläkään sitä taosa missä se nykyisin on. Ei se itsestään olisi kehittynyt vaan määrätietoisilla panostuksilla. Ei tässä siis mitään muutosta tai murrosta odoteta, vaan kehityksen jatkumista samalla tavalla.

Kannattaa muutenkin hieman vilkaista ölyjn loppumisen ennusteiden historiaa ennenkuin asiasta liikaa huutelee. Muuten saattaa vaikuttaa hassulta niiden mielestä jotka näin ovat tehneet.

Jokatapauksessa loppun on sanottava, että jos minä saisin vapaasti päättää, niin maapallon nykyisistä öljynvaroista sosialisoitaisiin saman tien 60% minun hallintaani (ilman että niistä olisi oikeutta hyötyä senttiäkään taloudellisesti). Tämä pakottaisi nopeuttamaan em. energiamuotojen käyttöönottoa, hillitsisi ilmastonlämpenemistä ja tekisi hyvää lähi-idän jännitteille. Tämä toki olisi pitänyt tehdä jo 30v sitten. Jokunen sota olisi voinut jäädä sotimatta. Uskon, että tulevaisuudessa öljylle olisi parempaakin käyttöä kuin polttoaineena käyttäminen. Minusta ongelma ei siis ole öljyn vähyys nykyisin, vaan sen paljous.

 

[Lynx canadensis]

Demokraattinen päätöksentekojärjestelmäkin on nimittäin täysin riippuvainen siitä, että talous kasvaa ja ihmisillä on töitä.

Demokraattisessa päätöksentekojärjestelmässä ihmiset äänestävät itselleen etuja, jotka eivät kuitenkaan synny tyhjästä, vaan joiden eteen tarvitaan välttämättömästi talouskasvua. Hyvinvointivaltion ylläpitäminen on siis aina tulevan talouskasvun käyttämistä ennakkoon, suomeksi sanottuna luottoa, joka velvoittaa kasvamaan tulevaisuudessa. Tätä luottoa valtio ei tietenkään saisi, ellei sillä olisi monopolia painaa rahaa niin paljon kuin huvittaa.

Mikä estää degrowthia tällä hetkellä? Julkisen sektorin työpaikat - riskitön toimeentulo, josta saa kohtuuttoman kilpailukykyisen palkan, kiitos ay-liikkeen ja ansiotuloveroja varastamalla toteutettavat lukuisat tulontasaukset. Tälläinen "jokaiselle kiva ja riskitön nine to five työpaikka yksityisen sektorin palkkatasolla" -politiikka, jossa ihmiset on valtion tissillä.

Perustulo (myös eläkejärjestelmän tilalle) ja rahan yksityistäminen tervehdyttäisivät maailmaa.

 

[Tuamas]

Kasvuoptimistien perusargumentti on siis se, että halpa (raaka)öljy on torpedoinut uusiutuvien energianlähteiden läpimurron. Öljy on siis sellainen uusiutuvan energian tiellä oleva tulppa, joka pomppaa ylös siinä vaiheessa kun hinta on noussut tarpeeksi ylös. Sitten uudet energiainnovaatiot suorastaan pursuavat markkinoille, eikä mitään ongelmia ehdi syntyä vaikka öljy loppuu nykyennusteen mukaan 2050 (ja maakaasu 2070). Tarvittava tekniikka on jo olemassa, ei sillä ole mitään merkitystä että alle kuudesosa uudesta käyttöönotettavasta energiasta on tällä hetkellä niitä uusiutuvia.

Niin kauan kuin öljy on näin halpaa, ei kannata käyttää uusiutuvia energianlähteitä.

Sitä mukaa kun öljy kallistuu, resursseja siirretään uusiutuvien energianlähteiden kehittämiseen entisestään ja niitä otetaan enenevissä määrin käyttöön.

Jo nyt esimerkiksi sähköautot, aurinkoenergia ja tuulienenergia ovat jo aivan eri tasolla kuin olivat kymmenen-viisitoista vuotta sitten.

Ihan näin kotimaassa jo nyt laajasti käyttöön otetusta innovaatiosta voidaan ottaa esimerkiksi maalämpö, joka on käytännössä korvannut kokonaan öljylämmityksen uudisrakennuksissa. Tämäkin on laajemmin tullut käyttöön viimeisen kymmenen vuoden sisään.

Eivät ne askeleet kohti uusiutuvia energiamuotoja mitään harppauksia ole, vaan pienin askelin mennään kohti öljytöntä ja hiiletöntä energiantuotantoa. Väitän että nämä askeleet menevät aikalailla samaa tahtia kuin öljyn hinta nousee.

Toki nyt kun teollisen tuotannon kasvun sykli on kehittyvissä maissa kovaa vauhtia päällä, niin on luonnollista että siellä energia otetaan sieltä mistä se halvimmalla ja helpoimmalla saadaan (hiili, öljy, ydinvoima), jotta kasvu saadaan ylläpidettyä.

 

[Gentleman]

Historiaa jälkikäteen tarkastellessa tämä on itsestäänselvyys. Kuitenkin vallitsevana aikana kyseistä talous- ja yhteiskuntajärjestystä on aina pidetty ainoana vaihtoehtona. Keskiajalla feodaalijärjestelmää pidettiin Jumalan luomisjärjestyksen mukaisena järjestelmänä. Nyt kasvuun pohjautuvasta talousjärjestelmästä puhutaan samanlaisin äänensävyin. "Markkinatalous on luonnonlaki. Talous kasvaa aina, kasvu vaihtaa vain muotoaan.".

Ainoana vaihtoehtona tai parhaana mahdollisena vaihtoehtona, totta kyllä. Juuri näin asiasta puhutaan, ja minusta se tarkoittaa sitä että uskottavaa vaihtoehtoa ei ole esittää. Mitä uskomattomampia esityksiä ja kirjoituksia vaihtoehdoksi olen lukenut. Siksi uskon että se vaihtoehto vielä tulee, mutta näköpiiirissä sitä ei ole ja melkoisen populaation leikkauksen se vaatii.

Ja jos tarkkoja ollaan, niin eihän sitä energiaa oikeastaan edes tarvita kuin nimellisiä määriä. Sillä talouskasvullahan ei tunnetusti ole enää pitkään aikaan ollut mitään yhteyttä energiankulutuksen kasvun kanssa. Energiaintensiivisestä tavaroiden tuotannosta luovutaan, ja kaikkien meidän ykkösystävä, näkymätön käsi, ohjaa tuotannon palveluihin. Näin se luonnonlaki toimii. Foliohatut haukkuu ja karavaani kulkee.

Kyllä, energiankulutus tulee lopulta vähenemään ja paljon, tässä siirtymävaiheessa se vaan kasvaa vielä melkoisesti. Mutta se on lähinnä seurausta talouskasvusta ei talouskasvun edellytys.

Talouskasvu on pohjoismaisen hyvinvointivaltion - maailmanhistorian hienoimman yhteiskuntajärjestelmän - perusedellytys. Mä olen sen verran nuori, että joudun ihan konkreettisesti kokemaan fossiilisten polttoaineiden loppumisen ja mahdollisesti myös esim. fosforivarantojen ehtymisen ja siitä seuraavan maataloustuotannon romahduksen seurauksia. Olen ehtinyt tottua tähän länsimaiseen hyvinvointiin ja ottaisihan se aika koville alkaa elää "degrowth-maailmassa"..

Fosforin osalta on jo viitteitä siirtymisestä sen keräämiseen jätevesistä. Ja loppujen lopuksi halvan öljyn loppuminen ei tarkoita muuta kuin halpaan öljyyn perustuvan talouskasvun loppumista.

Toki keinolannoitteet ja halpa öljy ovat länsimaisen maatalouden perusedellytyksiä, joten siellä tullaan vielä puristamaan kivestä hikeä ennen kuin ratkaisut löytyvät.

Tuleeko sitten oikea romahdus ja "degrowth maailma"? Voi olla, aika ankeaa olisi se, mutta toisaalta se hoitaisi sitten tuon ylikansoitus ongelman kyllä. Kuolemista, sitä meinaan riittäisi.

Pitää muistaa sekin, että ei se degrowth (joka siis oman näkemykseni mukaan on täysin väistämättä edessä, halusimme tai emme) ole niin vaaleanpunaista todellisuutta kuin on maalailtu. Todellisuudessa ihmisistä tulee aivan helvetin vihaisia. Demokraattinen päätöksentekojärjestelmäkin on nimittäin täysin riippuvainen siitä, että talous kasvaa ja ihmisillä on töitä. Kreikassa natsit nousevat kohta valtaan. Se on taas muistutus siitä, miten ihmiset alkavat käyttäytyä ja ajatella, jos tuttu ja turvallinen kasvu tyssää.

Tämä on se todellinen uhkakuva, ei olla valmiita hyväksymään mitään heikennyksiä omiin olosuhteisiin. Demokraattisessa päätöksentekojärjestelmässä on se huono puoli, että se ei yleensä ajattele kaikkien etua. Vaan lukumäärältään vahvempien etua.

Vastaavasti me talouskasvukriittiset haluamme olla tietoisia, mitä kauheaa on tapahtumassa seuraavan n. 200 vuoden aikana.

Kyllä minäkin haluaisin olla tietoinen siitä mitä kauheaa on tapahtumassa, mutta valitettavasti käytettävissäni ei ole riittävästi tietoa siihen.

Päätökset on tehtävä sen tiedon varassa mitä on, ja se ei anna avaimia kuin ihan lähitulevaisuuden 1-2 vuotta ennustamiseen. Senkin aika hatarasti.

 

[Havumetsien GM]

Löysin erinomaisen podcastin, jossa Dmitry Orlovia haastatellaan näistä jutuista, joita tässäkin ketjussa on käsitelty. Kas tässä: From Alpha to Omega Podcast.

Olen tosin Orlovin kanssa hieman eri mieltä siitä kohdasta, jossa häneltä kysytään toriumista ja NASA:n kylmäfuusiosuunnitelmista. Tavallaan Orlov on ihan oikeassa. Olen kuitenkin optimisti sen suhteen, että ydinvoimatyyppisen energiantuotannon voimakas kehitys voi ihan oikeasti auttaa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kyllä ydinvoima taitaa sittenkin olla se potentiaalisin ratkaisu lyhyellä tähtäimellä välttää ne kaikkein katastrofaalisimmat energiakriisit. Jos verrataan uusiutuviin, niin ydinvoimassa se energia on kuitenkin tiiviisti "pakattuna" siihen uraaniin. Energian tuottaminen uusiutuvilla on vähän kuin keräisi vettä saaviin aamukasteiselta nurmikolta. Onhan sitä vettä siinä nurmikolla ihan tolkuttoman paljon niin kuin on auringon säteilyä tai tuultakin. Mutta se kerääminen on tehotonta. On paljon tehokkaampaa ottaa vettä saaviin lammesta tai järvestä, jossa se vesi on tiiviisti yhdessä paikassa.

Dmitry Orlov on siis 12-vuotiaana Venäjältä USA:han muuttanut insinööri, joka koki Neuvostoliiton romahduksen omakohtaisesti vieraillessaan neukuissa useita kertoja romahduksen aikoihin. Tämän jälkeen hän on tutkinut NL:n collapsea tarkemmin ja tehnyt johtopäätöksen, että hänen nykyisen kotimaansa USA:n tilanne muistuttaa hyvin paljon NL:n tilannetta ennen romahdusta. Tavalliset amerikkalaiset eivät kuitenkaan ole valmiina vastaanottamaan romahdusta yhtä hyvin kuin neuvostoliittolaiset, ja sitähän Orlov tuossa podcastissakin selittää.

 

[kahden suunnan sentteri]

Pakko kysyä, että onko listalla yhtenä kohtana ollut myös kaikista yhteiskunnan tukimuodoista luopuminen?

Sori, tämä kysymys oli mennyt minulta ohi ennen ketjun painumista unholaan. En tietenkään ole luopunut yhteiskunnan tukimuodoista, kuten en ole luopunut palkkatulostakaan, enkä edes niistä harrastamistani pimeistä tulonlähteistä (jotka lisäävät taloudellisen toimeliaisuuteni määrää, koska joku sen ilman kuittia saamani ja alunperin pankin tyhjästä luoman rahan maksaa takaisin pankille korkojen kera ei-pimeällä työllään, tai siis ei välttämättä joudu, mutta yhteiskuntajärjestyksemme perustuu siihen oletukseen että joutuu).

Kyse on taloudellisen toimeliaisuuteni kokonaismäärästä, johon olen järkeillyt maksimimääräksi reilu 1000 euroa. Joskus tulee tietysti tienattua sitä tuplasti suurempiakin tilejä, mutta sellaista taloudellisen toimeliaisuuden määrää on vaikeaa harjoittaa kestävästi. Jos joku maksaa minulle 1500e enemmän kuin tarvitsisin, niin todennäköisesti se joku on tuhonnut ympäristöä tehdäkseen voittoa josta kannattaa jakaa häviävän pieni siivu myös minulle. Ja jos itse käytän sitä rahaa ihan mihin hyvänsä, niin rahan saaja todennäköisesti tuhoaa sillä ympäristöä.



Sitten asiaan...

Pohdin, pitäisikö noudattaa vanhaa tapaa tehdä jokaisesta Isokallion mielipiteestä oma ketju, mutta päätin kuitenkin nostaa tämän, sen verran aiheellinen Isokallion ulostulo on.

Koko ketjuhan on keskittynyt lähinnä väittelemään onko talouskasvun loppu edes vääjäämätöntä. Nyt sitä puoltava linja sai ainakin minun mielestäni yllättävän kannattajan:

Tässä ja nyt | Kalle Isokallio | Blogit | Iltalehti.fi

Se, että sadassa vuodessa ihmiskunta on polttanut kaksi kolmasosaa öljy- ja kivihiilivarannoistaan, on tosiasia. Kun tahti kiihtyy edelleen, on selvää että öljyn hinta lähtee nousuun ja nousu kiihtyy. Se, että me Suomessa ryhdymme säästämään öljyä investoimalla vielä kalliimpiin energiamuotoihin, ei ole viisautta, se on tyhmyyttä. Osuutemme maailman öljynvarojen poltosta on pari promillea. Ei se öljyn maailmanmarkkinahintaan vaikuta, vaikka kaikki automme kulkisivat häkäpöntöillä.
Se, että investoisimme voimakkaasti ydinvoimaan, takaisi suomalaisille kilpailukykyisen asumisympäristön ja elinkeinoelämämme paranevan kilpailukyvyn energian hinnan noustessa niissä kilpailijamaissa, joissa ei osattu varautua öljyn hinnannousuun. Tosin kiinalaiset ovat meitä edellä siinäkin, siellä on suunnitelmissa rakentaa 240 uutta ydinvoimalaa. Mutta heillähän on vuosituhannet ollut tähtäin hieman pidempi kuin nelivuotinen vaalikausi. Ydinvoima ei maailman ehtyviä energiavaroja lopullisesti korvaa, mutta se antaa viisikymmentä vuotta aikaa odottaa, että jossain meitä resurssirikkaammassa maassa kehitetään nykyisiä tuuli- ja aurinkoenergian tuotantotapoja taloudellisempia ratkaisuja.
Kasvun viimeinen, viidentoista vuoden loppukiri johtui Kiinasta. Kuudensadan miljoonan työntekijän lisäys työmarkkinoille piti inflaation ja korot alhaalla. Kiinan talouskasvu perustui älykkyyteen, ahkeruuteen, mataliin palkkoihin, korkeaan kansantalouden säästämisasteeseen ja positiiviseen vaihtotaseeseen. Niiden avulla Kiina rahoitti maita, jotka ostivat heidän valmistamiaan tuotteita. Nyt kun ostajien velanottokyky on loppu, Kiinankin kasvu tyrehtyy. Ja sen myötä tyrehtyy Saksan, USA:n ja Japaninkin kasvu.

Odotettavissa ei siis ole kasvua, jonka varaan hallitusohjelma kaksi vuotta sitten Unelmahöttö-Urpilaisen vaatimuksesta rakennettiin. Ei ole, kasvun aika maailmantaloudessa on ohi. Lopullisesti.
Sen sijaan että hallitus jatkaa toivotaan-toivotaan-linjalla, sen pitää uusia hallitusohjelma ja tunnustaa se tosiasia, ettei kasvua tule ensi vuosikymmenelläkään. Älykäs pieni maa selviää kasvunkin jälkeisessä maailmantaloudessa. Tyhmä, pieni ja tosiasioista piittaamaton ei selviä. Kumpi me haluamme olla?