Mitä talouskasvun tilalle?

[#76]

Toimiakseen muut huomioon ottava taloussysteemi vaatisi maailman unionin, mikä huolehtisi alueiden tasapuolisesta kehittämisestä, armeijoiden karsimisesta ja mahdollisuuksia tasaisemmasta jakaantumisesta. Fiktiossa tälläinen järjesterly on vaatinut jonkin uhan, katastrofin tai maanulkopuolisen elämän löytymisen, että ihmiskunta on voinut asettaa erimielisyytensä sivuun paremman tulevaisuuden nimissä.

 

[Stonewall]

Erittäinkin todennäköistä on, että noin sadan vuoden kuluttua on jo monen asian suhteen liian myöhäistä. Markkinavoimia palvovat pelaavat tällä hetkellä venäläistä rulettia panoksenaan koko maapallon tulevaisuus.

Itsekin toitotan aina, että kommunismin kaatuminen vei markkinatalouden vastavoiman. Sellaista tarvitaan, sillä puhtaimmillaan kaiken mittaaminen rahalla kurjistaa ensin heikompiosaiset ja sitä myötä koko yhteiskunnan. Mutta vaikka erityisesti ympäristömuutoksia ei pidä alliarvioidakkaan en kuitenkaan menisi niin pitkälle, että puhuisin maapallon tulevaisuudesta. Nyky tietämyksellä näyttää siltä, että elämä on mitä todennäköisimmin joutunut syntymään planeetallemme useampaan kertaan. Elämä on saattanut joko kokonaan tai lähes kokonaan loppua palollamme useaan kertaan, ennen nykyistä evoluution versiota. Ja varmuudella tiedetään tapahtuneen useampia suuria lajienjoukkotuhoja, joista viimeinen lopetti liskojen aikakauden. Eli vaikka jotakin suurimittakaavaista tapahtuisikin, niin on äärimmäisen epätodennäköistä, että elämä maapallolta loppuisi. Nyky elämänmuodot voisivat ehkä pahimmissa skenaarioissa joutua tiukille. Ja koska planeettamma on elämän vyöhykkeellä näyttää lähes väistämättömältä, että elämä heräisi uudestaan henkiin.
Eli en olisi itse liittymässä maailmanloppua maalaileviin tahoihin. Ja ihan ihmislajinakin meillä on enemmän aikaa kuin sata vuotta. Ellei jokin ennalta arvaamaton avaruuden ilmiö (komeetta/vastaava) sitten tule ja yllätä.

Talous tulee jatkossakin varmasti kasvamaan, mutta on mielenkiintoista nähdä muuttuuko jossain vaiheessa lisäarvon jaon perusteet. Nythän käytäntönä on, että yrittäjä tai omistaja saa leijonan osan lisäarvosta, vaikka hänen oma työpanoksenssa olisi aivan nimellinen. Voisi ajatella, että jossain kohtaa tulevaisuutta voitto (ja tappio) jaetaan tasaisemmin sen tuottaneiden kesken.
Taloudessa pätee kuitenkin sellainen "luonnon"valinta, että jos joku teollisuudenala kuluttaa loppuun resurssinsa, niin se ala katoaa. Toisaalta sellainen yritys tai teollisuudenala, joka osaa hankkia resurssinsa kestävästi, menestyy huonompien kilpailijoiden kaatuessa. Eli jossain vaiheessa markkinatalous toki ohjautuu itsekin kestävään suuntaan. Mutta olisi tottakai tärkeää, että maailmanmitassa päästäisiin asioista sopuun jo pikkuisen aikaisemmin kuin on aivan viimeinen pakko.

 

[dana77]

Itsekin toitotan aina, että kommunismin kaatuminen vei markkinatalouden vastavoiman. Sellaista tarvitaan, sillä puhtaimmillaan kaiken mittaaminen rahalla kurjistaa ensin heikompiosaiset ja sitä myötä koko yhteiskunnan.

Minä olen tästä vallan hemmetisti eri mieltä. Minä näkisin että kommunismissä ei välitetty luonnonsuojelusta tippakaan enempää kuin kapitalismissa. Enkä ole sitäkään mieltä että kapitalimi olisi näistä järjestelmistä se ollut jossa yhteiskunta ja heikompiosaiset kurjistuivat.

Jos tänne vielä vastaavanlainen vastakkainasettelu saataisiin, niin asevarusteluun panostettaisiin varmasti merkittävästi enemmän muun hyvinvoinnin kustannuksella. Siellä puolella ei loppukäyttäjät hirveästi pääse kulutusvalinnoillaan ohjaamaan että ottavatko kroppaansa lyijyvaippaa vai eko-ammuksia.

Tämä koko luonnonsuojelu on hyvin ekslusiivisesti länsimaisen sivistyksen tuotos. Kun perustarpeet on kunnossa, niin on voitu kouluttautua ja alkaa pohdiskelemaan abstraktempia, filosofisia kysymyksiä. On hemmetin naivia kuvitella, että tuolla kehitysmaissa oltaisiin asiasta ollenkaan huolissaan samassa mittakaavassa kuin täällä. Siellä on puuhaa muidenkin touhujen kanssa, kuten ruuan hankkimisen ja hengissä säilymisen parissa.

Ei ne aina sympaattiset luonnonkansat, ole mitään luonnonsuojelijoita todellakaan olleet tai osanneet mitenkään täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa elää. Siellä on lajeja tapettu surutta sukupuuttoon tai hävitetty naurusaarilta viimeisetkin puut.

 

[Stonewall]

Minä olen tästä vallan hemmetisti eri mieltä. Minä näkisin että kommunismissä ei välitetty luonnonsuojelusta tippakaan enempää kuin kapitalismissa. Enkä ole sitäkään mieltä että kapitalimi olisi näistä järjestelmistä se ollut jossa yhteiskunta ja heikompiosaiset kurjistuivat.

Tämä on pitkälle totta. Pitää kuitenkin muistaa, että kun teollistuminen alkoi, niin pääomanomistajat olivat niskan päällä. Työläiset pakotettiin tekemään töitä auringon noususta auringon laskuun kuutena päivänä viikossa, lapset mukaan luettuna. Ja jos loukkaannuit tehtaalla, niin mitään turvaverkostoa ei ollut. Kuolit nälkään. Kaikki tuo muuttui työvänliikkeen myötä. On turhaa yrittää kiistää, etteikö kommunismillä ollut tärkeä rooli 1800-luvulla työntekijöiden ensin olojen inhimillistämisessä ja sitten parantamisessa.
Silti on aivan selvää, että kommunismin dualistinen maailmankatsomus oli pahasti väärässä väittäessään historian olevan pelkästään riiston historiaa. Siitä sitten edelleen tehtiin jatkovirhepäätelmä, että tulevaisuus on yhtä huono, ellei huonompi, paitsi jos ryhdytään vallankumoukseen ja pääoman sosialisointiin. Tavallaan kiinostavassa kokeessa huomattiin, ettei keskitetty suunnitelmatalous ollenkaan toimi jne.
En missään nimessä väitä, että kommunismi oli vaikka luonnonsuojelussa parempi kuin markkinatalous, vaan ihan päinvastoin. Pointtini oli kuitenkin itseasiassa se, että markkinatalous puhtaimmillaan voi mennä samanlaiseksi kuin 1800-luvun alussa. Eli jokainen on juuri niin arvokas kuin minkä lisäarvon tuottaa. Vammaisilla, sairailla, loukkaantuneilla ja vanhuksilla ei ole juuri mitään käyttöä. OK, modernit yhteiskunnat eivät helposti enään tuollaisiksi toki käänny, mutta esim. Kiinassa eletään hyvin pitkälle vastaavaa tilannetta kuin Euroopassa 1800-luvulla. Siellä ongelmia aiheuttaa, se että mitään työläisten unioneita ei ole, koska eletään "työäläisten" valtiossa.
Eli tottakai me nykyisin rajoitamme markkinataloutta monin tavoin, mutta joskus tuntuu, että rahalla on välillä liikaa valtaa. Siihen kaipaisin vastavoimaa, enkä ollenkaan haikaile kommunismin perään, vaan jotain muuta.

 

[dana77]

Pitää kuitenkin muistaa, että kun teollistuminen alkoi, niin pääomanomistajat olivat niskan päällä. Työläiset pakotettiin tekemään töitä auringon noususta auringon laskuun kuutena päivänä viikossa, lapset mukaan luettuna. Ja jos loukkaannuit tehtaalla, niin mitään turvaverkostoa ei ollut. Kuolit nälkään. Kaikki tuo muuttui työvänliikkeen myötä. On turhaa yrittää kiistää, etteikö kommunismillä ollut tärkeä rooli 1800-luvulla työntekijöiden ensin olojen inhimillistämisessä ja sitten parantamisessa.

Teollistumisen alkaessa pääoman omistajat olivat niskan päällä ei siitä kahta sanaa enkä tahdo AY-liikkeen ansioitakaan duunareiden olojen parantajana kiistää, mutta en suostu vetämään yhtäläisyysmerkkejä AY-liikkeen ja kommunismin välillä. Kommunistisissa maissa AY-liike oli tarkoin valtion (puolueen) kontrollissa ja kaikki riippumaton AY-liike oli kiellettyä. Siitä oli joutunut lievimmässä tapauksessa Siperiaan. Kommunistissä työolot olivat ihan 1900-luvun alussa ihan identtiset kuin kehittämättömässä markkinataloudessakin, mutta ero oli että kommunistisissa maissa ne eivät kehittyneet ollenkaan samaan tahtiin kuin markkinataloudessa. Toki jonkintyyppinen katalyytti kommunismi on lievissä määrin voinut olla. Minun näiden faktojen valossa minun on kuinkin vaikea paljon gloriaa jakaa kommunismille.

Pointtini oli kuitenkin itseasiassa se, että markkinatalous puhtaimmillaan voi mennä samanlaiseksi kuin 1800-luvun alussa. Eli jokainen on juuri niin arvokas kuin minkä lisäarvon tuottaa. Vammaisilla, sairailla, loukkaantuneilla ja vanhuksilla ei ole juuri mitään käyttöä.

Tästä tulee edelleen vahva flashback tulee kommunististen maiden löytöihin 1980-luvulta. Kommunismissä ei nimittäin ollut yhtään enempää käyttöä vammaisille, sairaille tai vanhuksille. Ainoa mahdollista joilla heistä on huolta alettu pitää on ollut markkinatalous ja talouskasvu. Jos elintaso leikattaisiin neljäsosaan nykyisessä, niin mahtaisivat jäädä hoitamatta nykyisellä tasolla taaskin.

OK, modernit yhteiskunnat eivät helposti enään tuollaisiksi toki käänny, mutta esim. Kiinassa eletään hyvin pitkälle vastaavaa tilannetta kuin Euroopassa 1800-luvulla. Siellä ongelmia aiheuttaa, se että mitään työläisten unioneita ei ole, koska eletään "työäläisten" valtiossa.

Tässä tulee se jutun juju joka minua häiritsee kaikkein eniten tässä keskustelussa. Ainoa keino jolla ihmiset saataisiin supistamaan elintasoaan merkittävästi on Kiinan tie. Demokratiasta ei siihen ole. Ihmiset ovat ahneita paskiaisia. Ei suuryritysten johtajat ole sen ahneempia kuin duunaritkaan, he ovat vain kykynevämpiä ahneutensa täyttämiseen. Vapaa tiedonvälitys luo vain enemmän ja enemmän tarpeita ihmisille. Jos kukaan ei tietäisi miten superrikkaat elävät, ei olisi tarvetta heitä kadehtia ja ahnehtia itselle samaa.

Suoraan sanottuna kukaan yksittäinen maa ei ole ikinä missään tehnyt yhtä tärkeää päätöstä ympäristön hyväksi ja pystynyt sitä pitämään kuin Kiina on tehnyt yhden lapsen politiikallaan. Kehutaanko heitä siitä koskaan? Minä koitan aina välillä muistaa kehua. Entä onnistuisiko tuo aidossa demokratiassa? tuskin. ahneus estäisi.

Mielenkiintoista on myös pohtia, että kumpi on ekologisesti parempi, se että kulutus jakautuu tasaisesti vaan se, että jotkut ansaitevat moninkertaisesti kuin toiset. Vaikka joku ansaitsikin 1000-kertaisesti enemmän kuin ihmiset keskimäärin, niin hänen kulutuksensa on arviolta vain 3-5 kertainen. Niinpä jälkimmäinen malli on paljon parempi ympäristön kannalta ellei huomioida sitä, että ihmiset ahneuksissaan kadehtisi rikkaimpia ja tätä kautta heille tulisi kaikkia turhia tarpeita.

 

[Stonewall]

Teollistumisen alkaessa pääoman omistajat olivat niskan päällä ei siitä kahta sanaa enkä tahdo AY-liikkeen ansioitakaan duunareiden olojen parantajana kiistää, mutta en suostu vetämään yhtäläisyysmerkkejä AY-liikkeen ja kommunismin välillä.

Kyllähän ne kaksi eriasiaa toki ovatkin. Historiallisesti kuitenkin ne olivat aikanaan yhtä 1800-luvulla. Marxista ja kumppaneista työväenliike lähti käyntiin jakaantuen myöhemmin eri suuntauksiin. Ja kun sitten ruvettiin kommunistisia vallankumouksia tekeämään, niin valtaa ei annetukaan teorioiden mukaisesti työläisille vaan se keskitettiin pienelle eliitille, "kommunisteille". Mutta toki on selvää, ettei talous olisi sen paremmin kehittynyt, vaikka kommunistiset valtiot eivät olisi olleetkaan puoluediktatuureja.

Mutta vallankumousyritykset ja vallankumoukset 1900-luvun alussa toimivat ainakin kahdella tavalla markkinatalouden vastavoimana. Ensinnäkin yhteiskunnat halusivat näyttää, ettei asiat olleet niissä niin huonosti, että vallankumoukselle on tarvetta ja kaikkialle porvarillisiin teollisuusmaihin saatiin pikkuhiljaa minimityöajat ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus (Ok jonnekin vähän myöhemmin ja mm. arabit ovat vielä vaiheessa). Toisaalta oli myös pakko parantaa työläisten oloja, koska vallankumousta tosiaan yritettiin ympäri Eurooppaa Saksassa, Italiassa, Suomessa ja se oli tavoitteena kaikkialla. Siinä mielessä voidaan pitää perusteltuna väitettä, että kommunismi muutti markkinatalousmaita ja toimi puhtaan markkinatalouden vastapainona niissäkin maissa, joissa se ei suoraan saanut jalan sijaa. Tämä ei silti tarkoita, että kommunismissa itsessään olisi ollut juurikaan mitään sellaista ihmeellistä maailmaa pelastavaa mitä sen puolestapuhujat väittivät aikanaan.

Mitä tulee Kiinaan ja yhden lapsen politiikkaan, niin toki sillä on vaikutuksia ympäristön tilaan. Politiikan taustalla tosin ei ollut ympäristöpolitiikka, mutta vaikutus ulottuu tietenkin monella alalle.

Ympäristöasioissa toivoisi realismia. Energiankulutus tulee vain ja ainoastaan kasvamaan. Tässä kohtaa Kiina on oikeasti avainasemassa. Täytyy ymmärtää, että sillä on oikeus tavoitella korkeampaa elintasoa kansalaisilleen. Ympäristöjärjestöjen pitäisikin ruveta kampanjoimaan voimakkaasti massiivisen ydinvoima ohjelman puolesta siihen asti, että tekniikka vaikkapa fuusiovoiman valjastamisen avulla vapahtaa planeettamme hiilen polton kasvattamisesta. Mutta tämä menee jo OTksi.
On epärealistista haaveilla talouskasvun pysäyttämisestä. Sen sijaan pitää miettiä mitä voidaan tehdä kulutususkonnon levitessä.

 

[dana77]

Ympäristöjärjestöjen pitäisikin ruveta kampanjoimaan voimakkaasti massiivisen ydinvoima ohjelman puolesta siihen asti, että tekniikka vaikkapa fuusiovoiman valjastamisen avulla vapahtaa planeettamme hiilen polton kasvattamisesta.

Entä jos täällä "edistyneessä" Euroopassa oltaisiin oikeasti kerrankin edistyksellisiä ja ajateltaisiin hieman out-of-box -henkisesti. Sen sijaan että käytettäisiin miljardeja johonkin tehottomaan nysväykseen omilla takapihoillamme, niin vietäisiin kehitysyhteistyöhengessä osaamista ja ydinteknologiaa kolmannen maailman maihin ja edistettäisiin heidän puhdasta energiatuotantoaan oikein kunnolla? Äkkiseltään voisi luulla, että tällä saataisiin merkittävästi isompia nettovaikutuksia ympäristöön per panos globaalisti ajateltuna kuin sillä, että ajatellaan vain että mitä voidaan tehdä omalla alueellamme.

 

[Hemingway]

"Kasvu-uskoinen yhteiskunta kilpailuttaa kansalaisia ja viettelee heitä haluamaan jatkuvasti enemmän jopa muiden kustannuksella. Entäpä jos hyvinvointimme on kiinni toisenlaiseen kulttuuriin kasvamisesta, jossa riittävä on paljon ja yhteisen edun ajaminen on normi?"

Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Vastuullisen liiketoiminnan tutkija.

Tilanne ei ole ainoastaan mielenkiintoinen fyysisen maailman tasolla vaan myös sosiaalisesti. On kiinnostavaa seurata, millaisin askelein usko jatkuvaan kulutuksen kasvuun murenee.

 

[olkikuukkeli]

Tässä on mielestäni melko hyvä (suomi-tekstitetty) lyhytdokkari loputtoman kasvun mahdottomasta luonteesta:

There's No Tomorrow
http://www.youtube.com/watch?v=VOMWzjrRiBg

Videon luonne on pessimistinen, mutta eihän tämä nykyinen kehitys oikein anna aihetta muuhunkaan.

 

[bozik]

Jatkoajan paras ketjunavaus ja mennyt minulta ohi, perkele !

Mä joudun työni puolesta aika paljon talousasioita pohtimaan ja jos katson omaa historiaani taaksepäin niin kyllähän minä olen ollut 100 % "talouskasvu uskovainen". Vasta ihan viime vuosina olen ryhtynyt ajattelemaan toisin.

Mitä talouskasvun tilalle lienee tällä hetkellä maailman tärkein kysymys ja väkisinhän sitä tulee pohdittua. Jo ennen ensimmäisen ajatuksen kirjaamisesta joutuu rajaamaan. Tämä voi sopia johonkin, mutta ei kaikkialle maailmaan ja miten se sitten toimii, kun maailma on enemmän tai vähemmän integroitu.

Otetaan rakas isänmaa. Suomi selvittää ensin suurimmat riippuvuudet muusta maailmasta. Vanha Kekkos-ajatus omavaraisesta Suomesta takaisin. Koulutuksen painopiste todelliseen uuteen teknologiaan ja kädentaitoihin. Ei siis tuhatta uutta tuotantoinssiä poistamaan linjalta tehottoman osan vaan pohtimaan parempaa tuotetta tai vastaavasti käden taidoilla jo korjaamaan tuotettua.

Höyryveturit, höyrylaivat ja niiden rakentajat ja ylläpitäjät ovat tietämättään pioneerejä. On asioita, joissa meidän ei tarvitse kehittyä ja niistä yksi on kuljetus. Veikkaan, että 90 % tämän päivän kuljetuksista on vanhan korvaamista uudella. Kaikkea ei tarvita.

 

[olkikuukkeli]

Lisättäköön nyt vielä, että luulen ihmiskunnan kulkevan tuhon tietä loppuun asti. Näyttäisi siltä, ettemme yksinkertaisesti ole tarpeeksi älykkäitä ja kaukonäköisiä pysymään hengissä, ainakaan näin lukuisana joukkona. On kuvaavaa, että vasta vuonna 2012 olemme siinä vaiheessa, että loputtoman kasvun mahdottomuus alkaa olla useammankin tiedemiehen (myös taloustieteilijän) myöntämä tosiseikka. Kuitenkaan esimerkiksi politiikkaan tällä ei ole juuri mitään vaikutusta, ns. vihreään teknologiaan panostaminen yms. ovat pelkkää tehotonta tekohengitystä.

Olisi mielenkiintoista nähdä, mihin ihmiset pystyisivät jos taloudelliset seikat unohdettaisiin ja kestävästä kehityksestä koitettaisiin tehdä prioriteetti numero yksi, aidosti ja muusta välittämättä. On harmillista, että lajimme perusluonne ei tällaiseen taivu.

 

[Stonewall]

Lisättäköön nyt vielä, että luulen ihmiskunnan kulkevan tuhon tietä loppuun asti. Näyttäisi siltä, ettemme yksinkertaisesti ole tarpeeksi älykkäitä ja kaukonäköisiä pysymään hengissä, ainakaan näin lukuisana joukkona. On kuvaavaa, että vasta vuonna 2012 olemme siinä vaiheessa, että loputtoman kasvun mahdottomuus alkaa olla useammankin tiedemiehen (myös taloustieteilijän) myöntämä tosiseikka.

Tähän niin kuin itse otsikkoonkin pitää vain tarkentaa, että itseasiassa talouden jatkuva kasvaminen on hieman eriasia kuin kestävä kasvaminen. Nimittäin talous pyrkii aina kasvamaan ja vaikka se jossain kohtaa kokisi pitkänkin laskusuhdanteen, niin suhdanteen kääntyessä se väistämättä taas kasvaa. Tähän lakiin ei voida sen kummemmin vaikuttaa kuin vaikkapa maan vetovoimaan. On siis epätarkkaa kysellä mitä voisi tulla talouden kasvamisen tilalle. Tähän luonnonlain omaiseen talouden lakiin ei voida oikeastaan vaikuttaa.
On sitten toinen asia, että kulutusinnossamme, joka lähentelee sekulaarissa lännessä uutta uskontoa, saatamme päätyä pisteeseen, jossa olemme kuluttaneet resurssimme loppuun. Kaikki muistavat koulun biologiasta mm. jyrsijäpopulaatioiden j-käyrät. Ravinnon/resurssien loppuessa populaatio romahtaa. Vastaavaan tulokseen voidaan ehkä päästä myös liikaa saastuttamalla.
Talous siis kasvaa, mutta resurssit voivat loppua. Tätä voidaan hallita jo jonkin aikaa muodissa olleella termillä kestävä kehitys. Jonkun resurssin vähentyessä tekniikka voidaan valjastaa jonkun toisen resurssin hyödyntämiseen.
Itse en usko mihinkään maailmanloppuun tai pidä suurta katastrofia erityisen todennäköisenä, ellei sitten ilmaston lämpenemistä haluta sellaisena pitää. Ilmaston lämpeneminen toki voi aiheuttaa monenlaista muutosta ja erilaisia paineita, mutta tuskin kuitenkaan on mikään laajamittainen katastrofi. Pahin riski lienee edelleen asteroidin törmääminen palloomme. Niin toki tapahtuu aina ajoittain.

Koko kirjoiteteun historian ajan joku aina innostuu varoittamaan maailmanlopusta ja aina on ihmisiä, jotka siihen uskovat. Onkin mielenkiintoista havaita, että vaikka uskontojen merkitys vähenee, niin ihmiset ovat edelleen halukkaita uskomaan tuomiopäivän toitottajia, vaikka perusteet eivät ole juuri sen kestävämpiä kuin hihhuleilla. Tämän täytyy olla jokin evolutionäärinen ominaisuus. On luultavaa, että pahimman varalle varautuminen on auttanut ihmistä niin paljon, että geeniemme ohjaamina olemme taipuvaisia aina pohtimaan pahimpia mahdollisia skenarioita.

 

[Midnight Rambler]

Tilanne ei ole ainoastaan mielenkiintoinen fyysisen maailman tasolla vaan myös sosiaalisesti. On kiinnostavaa seurata, millaisin askelein usko jatkuvaan kulutuksen kasvuun murenee.

Luultavasti se usko kestää katkeraan loppuun saakka ja syy tähän on yksinkertainen: Kuka haluaa myöntää, että odotettavissa on pelkkää elintason/talouden laskua ja mahdollisesti jopa romahdus? Uskoa "aina vain parempaan huomiseen" vaalitaan vastoin kaikkia realiteettejakin, koska todellisuus on topitavallisille liian kova paikka ymmärtää. Talouden ja kulutuksen liekkiin heitetään bensaa entistä enemmän alitajuisella asenteella, että ainakaan minun aikanani en puutetta koe.

On hienoa kuulua ensimmäiseen sukupolveen, jolla ei ole mahdollisuuksia siihen parempaan huomiseen, kuin omilla vanhemmilla. Vittu. No, ainakin voi hyvällä omatunnolla jättää lapset tekemättä tänne.

 

[olkikuukkeli]

Itse en usko mihinkään maailmanloppuun tai pidä suurta katastrofia erityisen todennäköisenä, ellei sitten ilmaston lämpenemistä haluta sellaisena pitää. Ilmaston lämpeneminen toki voi aiheuttaa monenlaista muutosta ja erilaisia paineita, mutta tuskin kuitenkaan on mikään laajamittainen katastrofi. Pahin riski lienee edelleen asteroidin törmääminen palloomme. Niin toki tapahtuu aina ajoittain.

Koko kirjoiteteun historian ajan joku aina innostuu varoittamaan maailmanlopusta ja aina on ihmisiä, jotka siihen uskovat. Onkin mielenkiintoista havaita, että vaikka uskontojen merkitys vähenee, niin ihmiset ovat edelleen halukkaita uskomaan tuomiopäivän toitottajia, vaikka perusteet eivät ole juuri sen kestävämpiä kuin hihhuleilla. Tämän täytyy olla jokin evolutionäärinen ominaisuus. On luultavaa, että pahimman varalle varautuminen on auttanut ihmistä niin paljon, että geeniemme ohjaamina olemme taipuvaisia aina pohtimaan pahimpia mahdollisia skenarioita.

En minäkään usko maailmanloppuun, eihän ihmislajin kärsimys nyt sitä tarkoita. Tai no, kaipa se "maailmanloppukin" on joskus tulossa, kenties sen ikuisuuksiin jatkuvan jäähtymisen seurauksena...

Saastuminen on erittäin paha - ja nykyisin myös laajasti tiedostettu - ongelma. Se ei kuitenkaan ole ainoa ympäristöhuoli vaan nykyistä kasvua vauhdittavat resurssit aivan oikeasti ovat loppumassa - jos ei nyt meidän sukupolvemme aikana, niin ainakin meitä seuraavan sukupolven aikana. Ja jos emme keksi keinoa selviytyä siitä, seuraa inhimillinen katastrofi joka koskee jokaista ihmistä maapallolla.

Sinäkö todella ajattelet, että loputtoman kulutuksen kasvun kritiikin perusteet ovat samaa luokkaa kuin Jeesuksen toinen tuleminen >lisää uskonnollinen perustelu<?

 

[Stonewall]

Sinäkö todella ajattelet, että loputtoman kulutuksen kasvun kritiikin perusteet ovat samaa luokkaa kuin Jeesuksen toinen tuleminen >lisää uskonnollinen perustelu<?

En ollenkaan. Kerskakulutuksella on kiistattomasti lukuisia huonoja puolia. Ympäristövaikutusten lisäksi en arvota kauhean korkealle elämän sisällön rakentamista kuluttamisen varaan. Itseasiassa pidän kritiikkiä tarpeellisena, välttämättömänäkin. Ja tietenkin kritiikin esittäjä mielellään maalailee mahdollisimman synkän skenaarion vaikutusta saadakseen. Pidän tätäkin ymmärrettävänä ja ihmisille tyypillesenä. Mutta yritän varoittaa maailmanlopun tai hirvittävän suuren katastrofin huutelusta. Päinvastoin - lajimme on todennäköisemmin elossa vielä tuhansia vuosia ja todennäköisesti itseasiassa ennemmin kymmeniä tuhansia vuosia. Sen takia kestävän kehityksen hakeminen ja ympäristöstä huolehtiminen ovat äärimmäisen tärkeitä, enkä koe että hysteerinen maailmanlopun tunnelmien lietsominen on rakentavinta mahdollista suhtautumista. Enkä nyt osoita sormella oikeastaan muita kuin lähinnä näennäisluonnonsuojelu organisaatioita, jotka ihmisiä pelottelemalla keräävät suuret rahasummat hyvää tarkoittavilta tavallisilta ihmisiltä.

 

[ms.qvist]

Tähän niin kuin itse otsikkoonkin pitää vain tarkentaa, että itseasiassa talouden jatkuva kasvaminen on hieman eriasia kuin kestävä kasvaminen. Nimittäin talous pyrkii aina kasvamaan ja vaikka se jossain kohtaa kokisi pitkänkin laskusuhdanteen, niin suhdanteen kääntyessä se väistämättä taas kasvaa. Tähän lakiin ei voida sen kummemmin vaikuttaa kuin vaikkapa maan vetovoimaan.

Minua kiinnostaa lähinnä enää se, että missä vaiheessa tulee niin jyrkkä laskusuhdanne, että se romahduttaa globaalin talouden täysin ja mitä sitten, mitä siitä seuraa? Joskus alkaa uusi kasvu, kyllä, mutta millä tasolla ja mitä on tapahtunut ennen tätä kasvua, romahduksen ja kasvun välissä - mitä tämä ajanjakso pitää sisällään? Jotenkin pessimistisesti sitä ajattelee, että jollei todellista muutosta tapahdu yksilötasolla saakka, ongelmat tulevaisuudessa voivat olla kovinkin suuret.

Helposti voi luetella useitakin ongelmakohtia, joita seuraavien sukupolvien ihmiset joutuvat kokemaan konkreettisella tasolla, paljon konkreettisemmin kuin me:

Öljy.
Vesi.
Aavikoituminen.
Biodiversiteettien sirpaloituminen.
Maamineraalit (ketkä tarvitsevat ja keiden hallinnassa niitä on paljon).
Merenpinnan kohoaminen.
Pakolaisuus.
Energiantuotanto.
Väestökasvun jatkuminen (vaikkakin huippu tultaneen ohittamaan tulevina vuosikymmeninä).
Sodat.

Jos ihmeitä ei käy, minulla on noin 40-vuotta elinaikaa jäljellä ja kieltämättä ne tulevat olemaan mielenkiintoisia vuosia, jos kiinnostusta elämiseen on ja jos pysyn hengissä (mikäpä pahan tappaisi).

vlad.

 

[olkikuukkeli]

Ja tietenkin kritiikin esittäjä mielellään maalailee mahdollisimman synkän skenaarion vaikutusta saadakseen.

Minua kiinnostaa lähinnä enää se, että missä vaiheessa tulee niin jyrkkä laskusuhdanne, että se romahduttaa globaalin talouden täysin ja mitä sitten, mitä siitä seuraa?

Vlad oikeastaan jo sanoi sen, mitä itse aioin sanoa. Nimenomaan se minua pelottaa, että mitä näillä näkymin väistämättömästä talousahdingosta seuraa? Meitä on täällä niin hemmetin paljon, että jos esim. ruoan tuotanto lamaantuu hetkeksikään joidenkin ympäristökatastrofien tai yhteiskuntajärjestyksen romahtamisen seurauksena, on tiedossa melkoinen taistelu eloonjäämisestä. Kirjaimellisesti ja toisiamme vastaan.

Vaikka ei ole rakentavaa suhtautua asioihin pahimman kautta, niin tässä asiassa ne pahimmat skenaariot olisi syytä ottaa ainakin huomioon. Kaikista karuimmat seuraukset ovat nimittäin sen verran hirveitä, että sitä jotenkin odottaisi useampienkin ihmisten vetävän päätä perseestään pikkuhiljaa. Jotain täytyis tehrä.

 

[peruna]

Vanha ystävä Malthus, tapaamme taas.

Kysymys on eittämättä tärkeä ja mielenkiintoinen, mikä ei olisi tärkeämpää kuin ihmiskunnan säilyminen hengissä? Ongelma ei ole tosin uusi, päinvastoin. Tämä ketjuhan on variantti Malthusin ongelmasta: ruoantuotanto ei riitä täyttämään loppumattomasti kasvavan populaation tarpeita mikä ajaa (suurimman) osan ihmisistä tuskan ja nälän partaalle:

Linkki vie wikipedian artikkeliin Maltusialaisesta katastrofista (eng)

Itse Malthusista voi lukea täältä lisää suomeksi Wikipediassa

Seuraava linkki taustoittaa Malthusin ja aatetoverin Ricardon näkemyksiä laajemmassa mittakaavassa. Linkki vie dokumentti-tietosivulle.

Ongelman asettelu ei ole siis uusi vaikka nykyaikana kai ongelman muotoilu koskee kaikkia resursseja, ja ennen kaikkea energiaa, kun taas 1800-luvulla haaste oli enemmänkin ruuassa (?).

Omaa maailmankuvaa kuva hyvin wikipediasta otettu lainaus: "necessity is the mother of invention" (pakko on kaikkien keksintöjen äiti, Ester Boserup), olkookin että, se on vähän naiivi. Ihminen on kekseliäs olento ja niin kuin joku taisi todeta aikaisemmin, niin asioita alkaa tapahtumaan kunhan tuotto-odotukset ovat kohdallaan, muuten se on vähän niin kuin narulla työntäisi. (huom! ymmärrän tuotto-odotuksen laajasti panos-tuottosuhde analyysillä kattaen minkä tahansa tuoton, esim. puhdas ilma, eikä vain rahan tekemisellä, niin kuin yleinen meemi voisi tulkita asiaa).

Mikäli asiasta tahtoisi keskustella laajemmin, mikä on täysin suotavaa, ellei jopa pakollista, niin aloittaisin kyllä määrittelemällä mitä tarkoittaa itse talouskasvu, koska se on sellainen abstrakti sanahirviö, joka voi tarkoittaa ihan mitä vain ja se sopii jokaiseen tarkoitukseen. Joten arvon keskustelijat, mikä on teidän näkemys: mitä tarkoittaa talouskasvu.

Sen verran voin sanoa, että jaan Solowin peruskehikon näkemystä, vaikka tosin olen taipuvainen kohti endogeenisia malleja, tosin en tunne/muista niitä riittävän hyvin aloittaakseni syvällistä keskustelua niistä tältä istumalta.

 

[Hemingway]

"necessity is the mother of invention" (pakko on kaikkien keksintöjen äiti, Ester Boserup)

Kun tilannetta tarkastellaan suurena kuvana 10 000 vuoden päästä, niin juuri tällä tavalla asia todennäköisesti on. Samalla tavallahan meillekin valtavat menneisyyden kärsimykset ovat vain lukuja ja faktoja.

Suhteellistunut kuva ei kuitenkaan lohduta niitä ihmisiä, jotka joutuvat kaaoksen keskelle. Kun järjestelmä tulee tiensä päähän, sen muutokseen liittyy sekasorto.

 

[Stonewall]

Minua kiinnostaa lähinnä enää se, että missä vaiheessa tulee niin jyrkkä laskusuhdanne, että se romahduttaa globaalin talouden täysin ja mitä sitten, mitä siitä seuraa? Joskus alkaa uusi kasvu, kyllä, mutta millä tasolla ja mitä on tapahtunut ennen tätä kasvua, romahduksen ja kasvun välissä - mitä tämä ajanjakso pitää sisällään?

Tässä olisi tietysti hyvä tietää mitä tarkoitat tuolla laskusuhdanteella/romahduksella. Mikäli kyseessä on talouden romahtaminen kuten vaikkapa 1930- ja 1990-luvuilla, niin laman jälkeen talous toki toipuu ja kasvaa ajan kuluessa entistä suuremmaksi. Mutta ilmeisesti oletat tässä, että romahdus johtuu jonkin perusraaka-aineen loppumisesta - tai energian loppumisesta -tai alueeellisten erojen kärjistymisen sekä nälän hädän pakottaman muuttoliikkeen aiheuttamasta katastrofista - tai jostain ns. suuremmasta katastrofista.
Sinällään en pidä mahdottomana, että hyvin nopea ilmastonmuutos voisi aiheuttaa jonkin erityisen suuren kansanvaelluksen ja mahdollisia konflikteja sen myötä. Iso sotakin on taas seuraavan sadan tai kahden sadan vuoden aikana suorastaan todennäköinen. Jotain tällaista voi pitää kohtuullisen mahdollisena ehkä jopa todennäköisenä. Näistä varmastikin kuitenkin lajina selvitään.
On oikeastaan vaikeaa kuvitella sellaista realistista mahdollisuutta, että katastrofi olisi niin iso, etteikö siitä selvittäisi. Esim. öljy varmasti loppuu jossain vaiheessa, jolloin on pakko ottaa käyttöön muita polttoaineita. Oikeastaan ainoat realistiset vaihtoehtot todella isolle katastrofille ovat mielestäni globaaleja luonnonilmiöitä. Sellaisia kuten asteroidi-törmäys tai maan magneettikentän vakavat häiriöt. Ilmastonmuutos saattaa toki hallitsemattomana muuttaa maailmaa todella suuresti, mutta on vaikeaa nähdä, että se aiheuttaisi valtavaa globaalia romahdusta.

 

[ms.qvist]

Tässä olisi tietysti hyvä tietää mitä tarkoitat tuolla laskusuhdanteella/romahduksella. Mikäli kyseessä on talouden romahtaminen kuten vaikkapa 1930- ja 1990-luvuilla, niin laman jälkeen talous toki toipuu ja kasvaa ajan kuluessa entistä suuremmaksi. Mutta ilmeisesti oletat tässä, että romahdus johtuu jonkin perusraaka-aineen loppumisesta - tai energian loppumisesta -tai alueeellisten erojen kärjistymisen sekä nälän hädän pakottaman muuttoliikkeen aiheuttamasta katastrofista - tai jostain ns. suuremmasta katastrofista.

Globaalin talouden romahtaminen yksin tuskin aiheuttaa todella mullistavaa kaaosta, siitä on selvitty ja siitä varmasti selvitään tulevaisuudessakin - olettaen, että romahdus koskee vain taloutta mutta siihen ei liity laajoja kansainvälisiä yhteiskunnallisia ongelmia ja murroksia. Jos kyseessä on muutaman vuoden lamasta, siitä varmasti selvitään, mutta jos romahdus kestää useita vuosia kauemmin ja siihen liittyy huomattavan laajat yhteiskunnalliset murrokset kautta Maapallon, laajaa työttömyyttä teollisuusmaissa ja teollistuvissa maissa, laaja-alaista köyhyyttä, mikä seuraa työttömyydestä ja tämä köyhyys ja työttömyys jos saavat ihmiset kadulle, seuraukset voivat olla mielenkiintoisia mutta ne eivät välttämättä ole loppua enteileviä.

Mutta entäpä mitä seuraa tulevaisuudessa kun esim. öljyn ja kaasun varannot käyvät todella vähiin. Ne pyritään keinolla millä hyvänsä korvaamaan mutta mitä tapahtuu näille yhteiskunnille joiden talous on täysin riippuvainen öljyn/kaasun tuotannosta ja jalostamisesta? Mitä tapahtuu Lähi-Idässä jos tulot romahtavat murto-osaan nykyisestä? Arabiemiraatit yrittävät varautua siihen jo nyt mutta riittääkö tämä? Murros näissä yhteiskunnissa tullee olemaan suuri vaikka ne saisivatkin pidettyä yhteiskunnallisen vakauden hanskassa - köyhien määrä lisääntyy, entäpä nähdääkö uusia vallankumouksia vallankumouksien perään?

Tai vesi? Globaalisti puhdasta vettä riittää vaikka kuinka mutta paikallisesti siitä tulee pulaa, kuten Lähi-Idässä tulee käymään jollei vedenpuhdistusteknologia kehity rivakammin. Lähi-Idässä muutamalla maalla on käytössään riittävästi puhdasta vettä mutta loput ovat sitten tavalla tai toisella toisten armoilla. Nähdäänkö öljyn jälkeen sota vedestä? Ja vesipulasta kärsitään muuallakin, tulevaisuudessa Kiina voi olla ongelmissa jos vedenpuhdistukseen, veden teolliseen hyötykäyttöön, kasteluun etc. etc. ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Jo nyt Kiinassa on ymmärtääkseni tuhansia vesistökilometrejä niin saastuneessa kunnossa, että länsimaissa ne olisivat käyttökiellossa. Eikä yksin vesi ole saastunutta vaan vesistöjen pohjasedimentit kenties metrien syvyydeltä.

Ympäristön muutokset - ilmastonmuutos, kenties tyhjiin kalastetut valtameret, tuhoutuva biodiversiteetti, aavikoituminen, näiden kaikkien kerrannaisvaikutuksia tuskin kukaan osaa tarkalleen arvioida mutta minimaalisimpien arvioiden mukaan näistä johtuvat mullistukset voivat ajaa liikkeelle satoja miljoonia pakolaisia, ja mullistaa lukuisia yhteiskuntia ja sytyttää sisällissotien ohella kv. yhteenottoja. Ja ikävä kyllä pakolaisaallot koskettavat ensisijassa maita ja alueita joiden tilanne jo nyt on paikoin tulenarka.

Näen paljon pieniä ongelmia mutta yhtälailla näen ongelmia, jotka voivat kehittyä suuriksi koskettamaan koko Maapalloa. Tekisi mieleni sanoa, että näin ei voi jatkua mutta en sano. Sen sijaan seuraan tilannetta mitä suurimmalla mielenkiinnolla.

vlad.

 

[cottonmouth]

Varmaan moni onkin jo katsonut ko. dokumentin, mutta laitetaan nyt varmuuden vuoksi eli Hehkulamppuhuijaus Youtubesta.

Yhtälöhän on siinä mielessä yksinkertainen, että ihmiskunta (tai käytännössä eniten resursseja käyttävä ~15%) tulee käyttämään maapallon resurssit nykytahdilla loppuun. Ennemmin tai myöhemmin, nykyisenkaltaisella kulutuksella puhutaan korkeitaan muutamista sadoista vuosista. Toki tähän liittyy myös mm. maapallon biodiversiteetin nollaaminen ja ketjussa jo mainitut muut "lieveilmiöt". Väestö kasvaa vääjäämättä ja vaikka siihen on osin pystytty puuttumaan, niin edes kasvun taittuminen on vielä vuosikymmenten päässä.

Jokaisella lajilla on ikänsä (, kuten muuten Talvivaaran kaivoksen johtoporras kommentoi pilaamiaan järviä) ja ei Homo Sapiens tee tässä mitään poikkeusta. Tällaista valtalajia on toki hankalaa, sen itsekään, hävittää kokonaan, mutta vaikea on kovin ruusuista tulevaisuutta ennustaa lajillemme, jos toimintatavat eivät radikaalisti muutu tai tiede ota huimaa hyppäystä. Energian ympärillähän koko nykyinen sivilisaatio pyörii.

Sitkeitä piruja me ihmiset kuitenkin olemme. Hienoa on myös ollut ihan omakohtaisesti huomata, että noilla suuren väestönkasvun ja tulevien/nykyisten suurvaltojen alueella panostus on nimenomaan tieteeseen. Ei fatalistiseen uskontojargoniin. Näillä mennään, katsotaan mihin se riittää.

 

[Body Check]

Tämän ketjun ei kyllä soisi kuolevan. Tärkeää pohdintaa ja mieluusti mahdollisimman paljon erilaisia näkökantoja toivoisin luettavaksi.

Reilu viikko sitten valtionvarainministeriö muistutti, että Suomen vienti ei vedä ja talouskasvu on nyt yksityisen kulutuksen varassa.(linkki Ylen sivuille) Systeemi on siis niin mätä, että ihmisiä pitää painostaa käyttämään rahaa, jotta Suomi pysyy muiden mukana. Tämmöisissä "uutisissa" talouskasvuun pyrkiminen on täysin itsestäänselvyys, eikä niissä tietenkään koskaan oteta kantaa siihen, mikä on jatkuvan turhan kulutuksen hinta:
-luonnonvarojen tuhlaus, vaikka kuormitus ylittää jo reilusti sen mitä maapallolla on varaa tarjota
-maan, veden ja ilman saastuttaminen
-jätteet (mainitaan nyt erikseen, vaikka liittyy vahvasti edelliseen kohtaan. Muistaakseni edellisessä viestissä mainitussa Hehkulamppuhuijaus-dokumentissa on hyvin kuvattu kuinka meidän käyttämää heikkokestoista elektroniikkaromua dumpataan Afrikan maihin lakeja kiertämällä.)
-"orjatyövoima", pistetään nyt lainausmerkkeihin, vaikka kyllähän esimerkiksi kiinalainen ihmisten alistaminen mielestäni ihan orjuuttamisen kriteerit täyttää. Tämä stoori Foxconn:in toiminnasta on yksi hyvä esimerkki. (linkki sivustolle thisamericanlife.org)

Mitä hyötyä meille sitten on esimerkiksi täällä Suomessa talouskasvusta ollut? Olemme päässeet tähän pisteeseen, jossa eläminen on suht' vapaata. Jokainen saa itse valita elämälleen suunnan eikä meitä pakoteta itselle sopimattomiin töihin ja voimme opiskella useita vuosia vieläpä niin, että valtio tukee sitä. Mutta vaikka elämme jatkuvassa kasvussa, asiat eivät silti muutu koko ajan paremmiksi. Kymmenet tuhannet ihmiset saavat elää jatkuvassa työpaikan menettämisen pelossa, säästetään kriittisistä paikoista kuten kouluista ja vanhustenhoidosta, kuntia yhdistellään ja palvelut karkaavat, inflaatio syö vuosittaiset palkankorotukset ja vähän ylikin... Jos verrataan nykytilannetta vaikkapa 60-lukuun jolloin nykyisin robottien tekemät työt tehtiin käsin liukuhihnan äärellä ja konesuunnittelun puolella saatiin ehkä kuukaudessa aikaiseksi saman verran kuin nykyisessä tietokoneavusteissa ympäristössä saadaan muutamassa päivässä. Lapsi voisi kuvitella tämän johtavan tilanteeseen, jossa ihmisillä olisi enemmän vapaa-aikaa ja kaikkia hyödykkeitä olisi kaikille tarjolla edullisesti. Totuus on kuitenkin se, että meiltä vaaditaan vain entistä enemmän, työpäivät ovat pitkiä niille kellä töitä on ja ihmiset entistä onnettomampia.

Jonkunhan tästä kaikesta lisääntynestä tuotantotehokkuudesta on kuitenkin hyödyttävä? Raha kulkee rahan luokse ja todellisen hyödyn jatkuvasta talouskasvusta saavat ne, jotka koko hommaa pyörittävätkin, eli pieni eliitti pyramidin huipulla: yksityisten suurten pankkien johto, globaalien suuryritysten johto, kansalaismielipidettä muokkaavien suurimpien mediakonsernien johto, korkein poliittinen johto jota on vaikea erottaa edellisistä... Sama porukka joka siis ahneuksissaan on vastuussa siitä, että maailmassa iso osa ihmisistä ei saa ruokaa vaikka sitä voitaisiin tuottaa riittävästi kaikkien tarpeisiin. Sama porukka joka päättää milloin lähdetään sotimaan, kun on ensin saatu kansa huijattua uskomaan sodan tarpeellisuuteen.

Mikäli asiasta tahtoisi keskustella laajemmin, mikä on täysin suotavaa, ellei jopa pakollista, niin aloittaisin kyllä määrittelemällä mitä tarkoittaa itse talouskasvu, koska se on sellainen abstrakti sanahirviö, joka voi tarkoittaa ihan mitä vain ja se sopii jokaiseen tarkoitukseen. Joten arvon keskustelijat, mikä on teidän näkemys: mitä tarkoittaa talouskasvu.

Maailman resurssit eivät juurikaan kasva (uusiutumattomia resursseja on tietysti sen verran mitä niitä on, mutta niitä opitaan hyödyntämään uusilla tavoilla, kuten maametallit, joten tavallaan resursseja voidaan saada käytettäväksi lisääkin), mutta kysyntää resursseille on enemmän kuin olisi sopivaa niitä hyödyntää. Ja tämä resurssien liikakäyttö on mahdollista, koska pankit saavat myöntää käytännössä rajattomasti lainoja. Eli itse näkisin, että negatiivisessa mielessä talouskasvu on nimenomaan velkamäärän kasvua. Ja koska velassa on korko, maailmantaloudessa liikkuvan rahan määrä kasvaa jatkuvasti. Ja koska velkaa on enemmän kuin rahaa, ei kaikkea velkaa tietenkään voida maksaa pois, ja aina välillä paska kasaantuu heikoimman lenkin syliin ja tulee katkeamisia. Uusia Kreikkoja. Suurimmat pankit ovat kuitenkin tehneet itsestään niin suuria, että niitä ei voida päästää kaatumaan. Tästä kai käsittääkseni voi kiittää ainakin 90-luvun tapahtumia Amerikassa, kun pankeille yritettiin ajaa säännöstelyä, mutta kovin heikoin tuloksin?

Talouskasvusta riippuvaisen systeemin tilalle on siis vaikea kuvitella muuta tilannetta kuin se, että koko maailman varallisuus suhteutetaan maapallon resursseihin ja tilannetta päivitettäisiin säännöllisesti. Pankit yksityisiltä valtioille tai jollekin niitä korkeammalle unionille ja korko pois ja pankkien pakolliset kulut katettaisiin verorahoin. Tavallaan aika absurdi ajatus, mutta ei tämä nykyinen ahneuteen ja heikompiosaisten alistamiseen perustuva järjestelmäkään ikuisesti tule kantamaan. Voitaisiin palata suunnittelemaan taas tuotteita, jotka kestävät ja luovuttaisiin kertakäyttökulutuksen kulttuurista. Kun ei tarvitsisi jatkuvasti tuottaa lisää, työaikoja voitaisiin lyhentää ja ihmiset saisivat enemmän aikaa itselleen ja perheilleen. Lisääntyneen vapaa-ajan myötä ihmiset ehkä alkaisivat syömään terveellisemmin, ja ihmiset voisivat kehittää itseään opiskelemalla vaikka koko ikänsä. Rahaa käytettäisiin enemmän palveluihin. Kädentaitoja alettaisiin taas pitämään suuremmassa arvossa. Fiksuimmat ja motivoituneimmat voisivat kuitenkin edelleen menestyä muita paremmin. Toisihan tämäkin omat ongelmansa, mutta olisihan se hienoa oman elinikänsä aikana nähdä jotain positiivista muutosta. Miten maailmanjärjestys muuttuisikaan, jos vaikkapa aurinkopaneeleiden ja kaapeleiden kehityksessä päästäisiin niin pitkälle, että Saharasta saataisiin sähköä puoli-ilmaiseksi Euroopan ja Afrikan tarpeisiin. Vai kävisikö vain kuten Nikola Teslan vaatimattomalle Wardenclyffe-projektille, jonka tarkoituksena oli saada ilmaista sähköä kaikille ihmisille, mutta hommat loppui kun ei kyennyt antamaan vastausta rahoittajana toimineelle J.P. Morganille tämän kysyessä "Where can I put the meter?"

 

[kahden suunnan sentteri]

Kieltämättä ajatus Yhdysvaltojen ja koko länsimaisen hegemonisen uusliberalismin kukistumisesta sivistyneesti keskustellen vaikuttaa aika kaukaiselta. Päätön (joskin aikoinaan hyvistä tarkoitusperistä lähtenyt) yksityistäminen on luonut itseohjautuvan järjestelmän jota kukaan ei enää pysty hallitsemaan, mutta josta monet hyötyvät niin paljon että pitävät kynsin hampain kiinni sen olemassaolosta, ihmishengistä välittämättä. Kannattaa varmaan alkaa opettelemaan perunan viljelyä siinä sivussa kun yrittää valistaa tähän mainittuun hegemoniaan sosiaalistettuja lampaita maailmanjärjestelmän nykyisestä törmäyskurssista.

 

[Hemingway]

Britannian tiedeakatemia The Royal Society varoittaa, että väestönkasvu ja ylikulutus uhkaavat ihmiskuntaa, elleivät poliitikot kääri hihojaan ja ryhdy torjumaan niitä.

Tunnettu amerikkalainen väestötieteilijä Paul Ehrlich povaa jo lapsilleen ja lapsen lapsilleen synkeää tulevaisuutta.