Tyttiksen vaatimuksesta tein perinteisen hernekeiton. Omasta vaatimuksesta kaksivärisiä herneitä. Hän halusi koristeeksi tummia papuja ja lihavaatimukset oli molemmilla. Hänellä ohuita keitettyjä palvilihoja ja minulla edellispäivän ulkofileen läpinäkyviä siivuja.
Tuloksena oli tolppamuhennos, jossa päämaku oli suolainen ja chilinen, kiitos minun jämälihojen. Onneksi hän seuraavana päivänä keitti sitä vedellä ja kermalla, jolloin keitto oli niin loistava kuin mukailtu hernekeitto voi olla.
Yllättävää aina huomata vaimoihmisistä; vaikka heillä on huono maku, niin silti heillä on hyvä maku?!
Hyvänä esimerkkinä on – Me?
Hämmentävää…
Tuloksena oli tolppamuhennos, jossa päämaku oli suolainen ja chilinen, kiitos minun jämälihojen. Onneksi hän seuraavana päivänä keitti sitä vedellä ja kermalla, jolloin keitto oli niin loistava kuin mukailtu hernekeitto voi olla.
Yllättävää aina huomata vaimoihmisistä; vaikka heillä on huono maku, niin silti heillä on hyvä maku?!
Hyvänä esimerkkinä on – Me?
Hämmentävää…