Mitä pelejä pelaat juuri nyt?

[heketsu88]

Diablo IV:sta edelleen pelaan. Jossain vaiheessa pitäisi aloitta PC:llä A Plague Tale: Requiemin pelaaminen. Syyskuussa sitten Mortal Kombat 1 PS 5:lla. Steamissa olisi minulla tällä hetkellä seuraavat pelit myös pelailulistalla: Age of Empires IV ja Ori and the Will of the Wisps.

 

[Incorrect]

Elden Ring tuli viimein poistettua kaupan hyllyltä. Mulla ei ole mitään kokemuksia Souls sarjan peleistä, Skyrimin ostin joskus aikoja sitten mutta jäi hyllyyn muutaman tunnin jälkeen.
Ekat pari tuntia meni tässäkin sekoillessa, ”You died” teksti tuli turhankin tutuksi, eikä peli juuri anna vinkkejä miten tässä pärjää. Nyt n.10h myöhemmin päässyt jo ihan ok sisään pelin mekaniikkoihin yms, leveliä taitaa olla ~24 ja hahmotyyppinä Astrologer. Muutama tunti sitten sain juuri tuon yhden perkeleen pussihousujen kuninkaan, Tree Sentinelin kaadettua, kun äkkäsin miten multiplayer toimii.
On kyllä visuaalisesti upea peli. Milloinhan tässä kannattaisi nostaa kytkintä ja suunnata eteenpäin? Ihan kaikkea Limgravesta ei ole vielä tullut tutkittua.

 

[L. Öysä]

Last of Us 2 ollut tässä työn alla jonkin aikaa. Kyllähän tämä edelleen erittäin hyvä peli on ja tarinan puolesta ihan siellä parhaiden joukossa, mutta vähän puuduttaa jatkuva vihollislaumojen teurastus. Tunti on aikalailla maksimi mitä jaksaa kerralla pelata.

 

[KovaT]

Last of Us 2 ollut tässä työn alla jonkin aikaa. Kyllähän tämä edelleen erittäin hyvä peli on ja tarinan puolesta ihan siellä parhaiden joukossa, mutta vähän puuduttaa jatkuva vihollislaumojen teurastus. Tunti on aikalailla maksimi mitä jaksaa kerralla pelata.

Sama peli menossa. Ekaa kertaa pelaan. En oikeastaan tiedä tarinasta mitään, mutta työkaveri aiemmin maininnut, että luuli olevan jo lähellä pelin loppua, mut jatkuukin vain. Olen ymmärtänyt nyt tuon itsekin ja hieman tylsistyttää, mutta pelattavahan se on vain!

 

[L. Öysä]

Sama peli menossa. Ekaa kertaa pelaan. En oikeastaan tiedä tarinasta mitään, mutta työkaveri aiemmin maininnut, että luuli olevan jo lähellä pelin loppua, mut jatkuukin vain. Olen ymmärtänyt nyt tuon itsekin ja hieman tylsistyttää, mutta pelattavahan se on vain!

Mulla on uusintakierros menossa, viimeksi rankka tarina veti sen verran hiljaiseksi, että en ole halunnut muutamaan vuoteen koskea tähän lainkaan. Minua ei pituus sinänsä häiritse ja tarina tosiaan on ihan timanttia edelleen, mutta sienipäitä ja eläviä vihollisia saa teurastaa jatkuvalla syötöllä läjäpäin. Ja kun pelin tunnelma on onnistuneen ahdistava, kestän itse tuon n. tunnin ennenkuin möykky rinnassa kasvaa liian suureksi ja pakko laittaa pleikkari kiinni.

 

[avatar]

Hakkasin aikanaan TLoU2:n grounded modella per chapter permadeathilla. Vaikeimmat kohdat selvitä on mielestäni järjestyksessä 1. Ellien seraphite tetsaus. Yllättävän pitkä pätkä selvittäväksi. 2. Finding Strings. Ellien ja Joelin eka puhdistus on paha rasti kun koko paska pitää vetää yhdellä otolla. 3. Abbyn startti skidien kanssa. Alkukin on paha mutta se taloon jumiin jäänti on painajainen. Monia muitakin pahoja paikkoja on. On nostettava hattua jos joku vetää per act tasolla läpi. Puhumattakaan koko pelistä!

Itse olen pelannut remasteroitua GTA5:sta viime aikoina. On huikea peli myös. Mutta jää tauolle kun BG3 tulee!

Ja Elden Ring on edelleen kesken. Vitutti kun en saanut sitä tulijättiläistä millään hengiltä. No nyt olen ottanut taukoa jo pari kuukautta. Pakkohan se on joskus pelata läpi.

 

[Poro24]

Death Stranding viimein tulilla (Directors cut). Kellossa 20 tuntia ja Chapter 4 taisi juuri mennä läpi.

Paikoitellen raivostuttava. Paikoitellen aivan maaginen ja rauhoittava kokemus. Joku tässä on koukuttanut ja tarinan avautumista seuraa mielenkiinnolla. Vaikea sanoa mikä lopullinen mielipide tulee olemaan, mutta en millään usko, että tarvitsee pelikokemusta katua. Ehdottomasti koettava loppuun asti

 

[Lankershim]

Aiemmalla sivulla mainitsemani Jedi: Fallen Order tuli pelattua läpi, ja sellainen pikkupeukku ylöspäin kyllä kokemukselle, vaikka edellisellä sivulla kertomani asiat vähän rassasivatkin ihan loppuun saakka. Jatko-osaa ei taida tulla pelattua ihan hetkeen.

Aloitin eilen pelaamaan PS Extrasta bongaamaani Kena: Bridge of Spiritsiä, joka muistuttaa mun mielessäni jossain määrin aikanaan Xboxille ilmestynyttä Kameo: Elements of Poweria. Nätti peli ja pienet rotit ovat ihan hauskoja, mutta mietin, onko aika ajanut meikäläisestä jo ohi näiden platformerien ja melee-taistelupelien kanssa - pelkästään keskimmäinen vaikeustaso tuntuu paikoitellen ihan törkeän vaikealta bosseja vastaan. Tämä sekä Fallen Orderissa, että nyt Kenassa. Jälkimmäisessä heitin lusikan nurkkaan esimerkiksi Corrupted Taroa vastaan noin parikymmentä kertaa ennen kuin sain ukon juuri ja juuri kaatumaan. Toki videopelejä on tullut jauhettua kolmisenkymmentä vuotta, ettei tässä ihan nuoria enää olla, mutta en mä aiemmin muista ihan näin kuppainen suorittaja olleeni. Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia?

 

[L. Öysä]

Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia?

On. Itse olen huomannut, että näin 40+ ikäisenä ei enää riitä kärsivällisyys käyttää tuntikausia aikaa jonkun saman kohdan hinkkaamiseen uudelleen ja uudelleen. Lisäksi kun katson poikani Fortniten pelaamista, huomaan etten oikeastaan edes haluaisi yrittää opetella ampumaan ja rakentamaan samaan aikaan. Koko homman nopea sykkiminen tuntuu hieman luotaantyöntävältä.

Pelailen nykyään lähinnä tarinavetoisia pelejä ja häpeilemättä easy - normal vaikeusasteilla. En saa mitään kickseja siitä, että läpäisen pelin mahdollisimman vaikeasti.

Setämies.

 

[Draco]

Ja Elden Ring on edelleen kesken. Vitutti kun en saanut sitä tulijättiläistä millään hengiltä. No nyt olen ottanut taukoa jo pari kuukautta. Pakkohan se on joskus pelata läpi.

Ehkä pienet vinkit tästä siihen, jotta voit päästä jäämään jumiin sinne, minne itse jumahdin. Eli hieman pitemmälle, jossa tulee Beast Clergyman joka muuttuu Malekithiksi, kun energiat saa putoamaan puoleen.
Se Beeat Clergyman vielä kellistyy, mutta sen Malekithin kanssa ei tuntunut olevan mitään jakoa. ei oikein ideaakaan, että miten sen voisi voittaa. Jos jollain on, niin voi heittää...

Mutta se tulijättiläinen meni lukuisten yritysten jälkeen lopulta niin, että painetaan heti alussa kovaa vauhtia sinne sen jalkoihin ja hakataan niitä - toinen jalka on heikko ja murtuukin melko pian. Tässä kohtaa ainoa selkeä vaatimus on, että oma äijä kannattaa olla riittävän ketterä, jotta kykenee väistämään vihollisen kilven lyönnin siihen jalkoihin koska jos se osuu, niin sitä on kerrasta vainaa.

No sitten se putoaa kontalleen ja alkaa ampua tulipalloja. Niitä kannattaa mennä suojaan kivien ja puiden taakse. Se kutsuttava henkiapuri kannattaa säästää tähän toiseen vaiheeseen, koska ensimmäisestä selviää ilmankin. Kun se ei ammu niitä palloja, sitten juostaan sinne sen takasivulle hakkaamaan. Tässäkin on tärkeää olla vähän siellä "takakulmassa" enemmän kuin keskellä sivulla, sillä se kierähtää sivulle ja siihen jos alle jää, niin taas on kerrasta vainaa. Näin se kaatuu ja saat huomata että kohta on vaan pahempaa edessä. Ja näemmä tuon oman jumikohdan jälkeenkin on vielä viitisen päävastustajaa edessä, että noinkohan sitä jaksaisi rueta hinkkaamaan vielä, nyt olen antanut olla sitten viime kevään.

 

[Expendable]

Pelailen nykyään lähinnä tarinavetoisia pelejä ja häpeilemättä easy - normal vaikeusasteilla. En saa mitään kickseja siitä, että läpäisen pelin mahdollisimman vaikeasti.

Setämies.

Kuin omalta näppäimistöltä! Pelaamisesta pitää pystyä nauttimaan, itsellä jäisi ainakin pelit kesken jos olisi liian vaikeaa.

 

[L. Öysä]

Kuin omalta näppäimistöltä! Pelaamisesta pitää pystyä nauttimaan, itsellä jäisi ainakin pelit kesken jos olisi liian vaikeaa.

Tämähän se. Toki ymmärrän, että joku saa tyydytyksen siitä, että ratkaisee vaikeita pulmia jne. Itselle pelaaminen on ennenkaikkea keino irtautua hetkeksi arjesta ja kun oma työ on pulmanratkaisua, ei huvita tehdä sitä samaa enää illalla sohvalla.

 

[hablaa]

Tämähän se. Toki ymmärrän, että joku saa tyydytyksen siitä, että ratkaisee vaikeita pulmia jne. Itselle pelaaminen on ennenkaikkea keino irtautua hetkeksi arjesta ja kun oma työ on pulmanratkaisua, ei huvita tehdä sitä samaa enää illalla sohvalla.

Siis tässä juuri pelaan Baldur's Gate 3:sta ja jatkuvasti joutuu ratkomaan moraalisia/eettisiä pulmia. Kumartaa toiseen suuntaan niin pyllistää toiseen, ja vielä kun päätökset saattaa tulla puraisemaan takapuolesta jälkikäteen kun sitä vähiten odottaa.

Mutta että jotain mikä vaatisi mikrosekunnin reaktioaikoja, niin nääh, olen jo liian vanha siihen.

 

[L. Öysä]

Siis tässä juuri pelaan Baldur's Gate 3:sta ja jatkuvasti joutuu ratkomaan moraalisia/eettisiä pulmia. Kumartaa toiseen suuntaan niin pyllistää toiseen, ja vielä kun päätökset saattaa tulla puraisemaan takapuolesta jälkikäteen kun sitä vähiten odottaa.

Mutta että jotain mikä vaatisi mikrosekunnin reaktioaikoja, niin nääh, olen jo liian vanha siihen.

Joo siis tarkoitin ennenkaikkea perinteistä pulmanratkaisua. Toisaalta, ehkä tämäkin hieman riippuu viitekehyksestä, sillä esim. Football Manageria jaksan hinkata ja optimoida koska se ei tunnu työltä. Nopeita reaktioaikoja vaativiin peleihin sama. Niiden aika on itseltäni ohi.

 

[Kulkija]

Vaikka en itseäni kovinkaan vanhaksi koe niin aikalailla samoja ajatuksia ylhäällä olevien kanssa. Itsehän kutsun noita pelejä adhdjonnepeleiksi. Tällä hetkellä pelailussa juurikin Baldurs Gate, joka on ainakin ensimmäisten 20 tunnin aikana ihan GoY-tasoa. Juurikin sellaista roolipeliä mitä kaipaillut monta vuotta. Fallout New Vegas päässyt samalle tasolle.

 

[Glove]

Käynnistin Football Managerin pitkästä aikaa.Ei tätä hetkeen ole tullut pelattua. Nyt tuli heti ekassa pelissä voitto Champions Leaguen lohkovaiheessa Spartak Moscowia vastaan 5-0, laukaukset 28-2 ja kohti maalia 12-1. Rumastihan tuo vastustaja pelasi kun sai yhteensä seitsemän varoitusta.

 

[NakkiFakiiri]

Nyt kun tässä on menty tovi pienessä pelityhjiössä niin tuo Baldur's Gate 3 kiinnostaisi jo pelkän näkemäni palautteen perusteella. Aiemmista osista ei ole mitään kokemusta, eikä kyllä oikeastaan tuontyylisistä peleistä muutenkaan ellei lasketa jotain Skyrimia, joten kertokaas kokeneemmat voiko tällainen keltanokka hypätä suorilta tuon kolmosen pariin, ja onko peli ylipäätänsä sellainen jonka tyylin ja systeemi ummikkokin voi omaksua suht matalalla kynnyksellä, vai meneekö omaksumisessa pitkäänkin? Sillä vähän kyselen kun tuota ei ole PS5:lle saatavilla kuin digitaalisena, ja hintaakin on se 70e eli peliä ei voi pistää kiertoonkaan jos ei syystä tai toisesta iske.

 

[hablaa]

Nyt kun tässä on menty tovi pienessä pelityhjiössä niin tuo Baldur's Gate 3 kiinnostaisi jo pelkän näkemäni palautteen perusteella. Aiemmista osista ei ole mitään kokemusta, eikä kyllä oikeastaan tuontyylisistä peleistä muutenkaan ellei lasketa jotain Skyrimia, joten kertokaas kokeneemmat voiko tällainen keltanokka hypätä suorilta tuon kolmosen pariin, ja onko peli ylipäätänsä sellainen jonka tyylin ja systeemi ummikkokin voi omaksua suht matalalla kynnyksellä, vai meneekö omaksumisessa pitkäänkin? Sillä vähän kyselen kun tuota ei ole PS5:lle saatavilla kuin digitaalisena, ja hintaakin on se 70e eli peliä ei voi pistää kiertoonkaan jos ei syystä tai toisesta iske.

Tarinassa on viittauksia aikaisempiin peleihin, sekä joitain (jokseenkin turhia omasta mielestä) cameoita, mutta voit lähteä liikkeelle ihan puhtaalta pöydältä. Tosin ehkä kannattaa välillä googlata että mikäs tuo rotu/jumala/jne onkaan.

Pelimekaniikkojen suhteen jos tällaisesta ei ole kokemusta, niin lähin verrokki olisi Xcom. Eli tappelu on vuoropohjaista, ja kannattaa mahdollisimman paljon käyttää ympäristöä hyväksi. Myös jos liikkuu jonkun vihollisen melee rangen ulkopuolelle (ja oli aiemmin vieressä) niin yrittävät saada yhden ilmaisen osuman, tämä kannattaa pitää mielessä. Ja on järkevämpää tappaa yksi vihollinen kuin saada kahdelle paljon damagea aikaan, kerta saavat silti hyökkäysvuoron.

Jos roolipeli missä omat valinnat oikeasti vaikuttaa tapahtumiin ja saa tehdä täysin omanlaisensa hahmon kiinnostaa, niin ei voi kuin suositella erittäin lämpimästi.

 

[lainelaser]

Kuin omalta näppäimistöltä! Pelaamisesta pitää pystyä nauttimaan, itsellä jäisi ainakin pelit kesken jos olisi liian vaikeaa.

Minä vihaan vaikeita pelejä. Elämässä on tarpeeksi haasteita joten peleiltä en kaipaa sellaista. Jotkut vuoropohjaiset jutut erikseen missä saa rauhassa pohtia asiaa.
Cities Skylinesiin olen käyttänyt satoja tunteja vain suunnitellekseni kaupunkeja, ei siinäkään mitää ”peliä” ole taustalla. Mukavaa pakoa arjesta,

 

[heketsu88]

Menin tänään läpi A Plague Tale: Requiem . Peli on jatkoa A Plague Tale: Innoncenselle. Mielestäni ei ollut niin hyvä peli, kuin Innocense oli, mutta kyllähän tuostakin pelistä nautti. Kaunis peliympäristö ja -musiikki olivat pelin parasta antia.

Tänään aloitin Horizon: Zero Dawnin läpipeluun PC:llä. Myöhemmin illalla sitten aloitan Mortal Kombat 1:en (2023) Story Moden PS 5:lla, jahka pääsee pelaamaan.

 

[Ronikki73]

Nyt muistan miltä tuntui, kun odotti tenavana joulua... Olispa jo helmikuu...
Tuossa näyttää olevan kaikki, mitä tuolta jatkolta toivoi...

 

[Höylis]

Cyberpunkkia kehiin tuon 2.0 päivityksen jälkeen. Takana vasta pari tuntia, mutta nyt tämä peli alkaa olemaan siinä kunnossa missä olisi pitänyt olla julkaisun aikana.

 

[Haidekkeri]

Pelattiin tämmönen IT takes Two-nimimen co-op-peli puolison kanssa läpi. Hyvän mielen peli ja ainakin meidän kohdalla jäi riidat taka-alalle ainakin toistaiseksi. Olisi saanut olla pidempi tosin.

Robocop-peliähän tässä kovasti odottaa kun tuo leffa kuului sen verran tiiviisti lapsuuteen ja nuoruuteen. Riski on suuri että pelistä tulee floppi mutta katotaan

 

[hablaa]

Robocop-peliähän tässä kovasti odottaa kun tuo leffa kuului sen verran tiiviisti lapsuuteen ja nuoruuteen. Riski on suuri että pelistä tulee floppi mutta katotaan

Kyseinen studio teki aiemmin Rambo-pelin, jolla on "omanlaisensa" maine (Metacritic sanoo 23-34 versiosta riippuen). Mutta tekivät myös tässä jokunen vuosi sitten Terminator: Resistancen, joka on ihan passeli FPS-yksinpelikampanja, itse tykkäsin ainakin arvosteluja enemmän (eikä silti mitään Rambon kaltaisia arvosanoja saanut). Eli varovaisen optimistinen tämän suhteen.

 

[NakkiFakiiri]

Starfieldin missaaminen PS5-omistajana harmitti, joten päätin ottaa ihan hetken mielijohteesta Baldur's Gate 3:n siihen tyhjiöön pelkästään järjettömän kovien arvostelujen takia aikalailla sokkona, vaikka tällaisista peleistä ei ollut etukäteen oikeastaan mitään käryä. Niinhän siinä sitten kävi että peli on vienyt täysin mennessään viimeisen parin viikon aikana, ja vaikka stoori on vielä pahasti kesken, peliaika kellottelee jo melkoisissa lukemissa eikä kiima ole osoittanut taantumisen merkkejä ja tällä tullaan menemään selvästi ainakin sinne uuden Spider-Manin ilmestymiseen saakka. Aivan mielettömän mielikuvituksellinen, kiehtova ja koukuttava peli, ja kirsikkana kakun päällä vielä se että omalla leirialueella saa hengailla aina munasillaan barbaarina vieraista välittämättä.