Kuukausi sitten tuli hankittua nostalgiapärinöissä Megaman Battle Network Legacy Collection (Steam, Switch ja PS). Kokoelmassa pelisarjan kaikki 6 peliä, eli pelattavaa riittää. MMBN pelisarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuosituhannen alussa Game Boy Advancelle, GBA:lla tuli pelattua vain BN2:sta ja myöhemmin emulaattorilla 3 ja 4 .
Tämä pelisarja ennusti aika hyvin tulevaisuuden: Pelissä henkilöille on PET nimiset kannettavat laitteet, joilla pystyy seikkailemaan internetissä, lähettämään sähköpostia yms. Myös kaikki kodinkoneet on yhdistetty internetiin. Pelissä päähenkilönä on Lan niminen poika, jonka PET:ssä on NAVI:na ( Internet Navigator) Megaman. Peli on jaettu kahteen maailmaan, oikea maailma, jossa seikkaillaan Lanilla ja virtuaalimaailma, jossa puolestaan seikkaillaan Megamanilla. Megamanilla seikkaillessa internetissä vastaan tulee viruksia Pokemonin tavoin "random encountereina".
Tämän pelisarja taistelusysteemi on omasta mielestäni ehkä yksi parhaista, mitä on olemassa. Ihmettelenkin, minkä takia tätä systeemiä ei ole kukaan juurikaan kehittänyt eteenpäin. Pelisarjan taistelusysteemi yhdistää toimivasti pakan (kansion) rakentelua, reaaliaikaista taistelua ja mukana on myös vuoropohjaisia elementtejä.
Taistelu alkaa sillä, että ruudulle ilmestyy 1-3 vihollista omalle pelialueelleen. Tämän jälkeen peli jakaa kansiosta 5 sirua 30:stä, joita voi valita tiettyjen sääntöjen puitteissa. UNO-korttipelin tavoin voi valita 1-5 täysin samaa sirua (Esim. Cannon A, Cannon B, Cannon C) tai 1-5 eri sirua, jos siruilla on sama koodi (Esim. Areagrab L, Widesword L, Koodeja on A-Z). Taistelujen ulkopuolella voi vapaasti vaihdella siruja kansioon. Kun sirut on valittu, niin taistelu alkaa ja sirut voi käyttää syötetyssä järjestyksessä samalla reaaliaikaisesti väistellen vihollisten iskuja. Peli alue on jaettu Megamanin puoleen (3 x 3 ruudukko) ja saman kokoiseen vihollisten puoleen. Joillakin siruilla pystyy manipuloimaan ruutujen omistussuhteita, kuten edellä mainittu Areagrab varastaa vihollisten ensimmäisen kolumnin itselleen.
Vuoropohjaisuutta peliin tuovat Megasirut, joita saa pomoja tuhottaessa. Megasirut toimivat lähtökohtaisesti kaikki samalla kaavalla: Peli menee pauselle, Pomo ilmestyy hetkellisesti Megamanin paikalle, tekee liikkeensä ja katoaa. Tämän jälkeen peli jatkuu normaalisti.
Tarina pelisarjassa on todella hyvä ja menee paikoitellen jopa yllättävän synkäksi. Jos tämä pelisarja kiinnostaa, niin suosittelen aloittamaan ykkösosasta, kuitenkin pitäen mielessä, että kyseessä on aika rouhea kokemus, kun vertaa pelisarjan muihin peleihin. Guiden ja karttojen katsominen Internet-layoutista ovat melkein pakollisia mm. Power plant-"tyrmän" kohdalla (Tämä tyrmä on tuttu näky Youtuben raivostuttavimmat tyrmät peleissä-listoilla). Ykkösosa kuitenkin pitää sisällään juonen kannalta olennaisen twistin, mikä olisi hyvä tietää muissa pelisarjan peleissä. Ykkösosan tarinan saa läpi 8-12 tunnissa kokematonkin pelaaja. Lisäksi tässä kokoelmassa on Buster MAX-huijausmoodi helposti valittavissa, jota voi käyttää koska vaan, jos kokee esim. BN1 kohdalla, että haluaa saada vain tarinan maaliin. Buster MAX-moodi nostaa perushyökkäyksen vahingon 100-kertaiseksi, eli tekee pelistä täysin läpikävelyn.
Battle Network 2 onkin sitten huomattavasti hiotumpi kokemus, jossa on ratkaistu kaikki ykköspelin ongelmakohdat. Yleinen fanien näkemys pelisarjasta on, että BN3 ja BN6 ovat sarjan parhaimmat pelit, BN2 ja BN5 ovat myös hyviä. BN1 ja BN4 taas ovat pelisarjan heikoimmat tekeleet, BN1 hiomattomuuden takia ja BN4 huonomman tarinan vuoksi.
Tällä hetkellä menossa BN3, jossa kohta olen pääsemässä tarinan läpi, jonka jälkeen pitää vielä keräillä kaikki sirut ja vetää salainen alue läpi.
EDIT: Lyhyt video pelistä:
.
