Viime aikoina luettua:
Petteri Taalas: Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin. Hyvä perusopus aiheesta. Tieteellinen lähestymistapa miellytti. Tuli opittuakin, esim. hiilidioksidin poistuminen ilmakehästä kestää reilut sata vuotta, kun taas metaani poistuu 15 vuodessa. Täten esim. Siperian sulaminen ja siitä johtuva metaanikaasujen vapautuminen ilmakehään ei "ole niin katastrofi" kuin hiilidioksipäästöt, jotka jäävät pitkäksi aikaa ilmakehään. Miinuksena kirjan lyhyys: leipätekstiä on noin sata sivua. Aiheesta olisi voinut kirjoittaa vähän enemmänkin. Taalaksella on positiivinen näkemys aiheeseen: me selviämme kyllä, joka ei ole itsestäänselvyys tämän aiheen kirjoittajalta, ja sikäli tuo asenne vähän yllätti. Lukusuositus.
Nacho Carretero: Kokaiinirannikko. Kertoo Pohjois-Espanjan salakuljettajista. Kirja vielä kesken. Hyvä aihe, kertoo myös paikallisten viranomaisten korruptoituneisuudesta. Jotenkin kirjan tyyli ei vaan iske. Ladotaan asioita "faktoina", "näin se meni", eikä tästä aiheesta kai oikein voi muuten kirjoittaakaan. Mutta jos väite on esim. se, että 70 %:a Eurooppaan kuljetetusta kokaiinista tuli Galician kautta, niin epäilen, että esim. Napolissa asiasta saatetaan olla vähän toista mieltä. Perustelut tällaisille väitteille kaipaisivat lisää lihaa luiden ympärille, jotta kirjassa esitetyt "faktat" olisivat uskottavampia. Vielä tosiaan kesken, mutta sanotaan vaikka näin: jos aihe kiinnostaa, tuon voi lukea, mutta suuria odotuksia tuolle kirjalle ei kannata asettaa.
[Muokkaus, kun sain kirjan valmiiksi: Loppupuolella tulee vähän paremmin katetta sille, että Galician kautta kokaiinia tosiaan saattoi tulla jopa 70 %:a kaikesta Eurooppaan tuleesta kokkelista. Osasyynä esim. kolumbialaisen kanssa yhteinen kieli, espanja. Kirja on vähän sekava, kun nimiä ja sukuja vilahtelee aika reippaasti. Paikallisille nämä mafiasuvut ovat varmaan tuttuja, mutta näin ulkopuolisille lukuisat nimet tekevät kirjasta sekavan. Kirjoittaja ei selkeästi ole ollut salakuljettajien sisäpiirissä, joten henkilökuvaukset jäävät ohuiksi. Tätä puutetta on korjattu kertomalla monista henkilöistä "jotain". Tavallaan vähän sellainen ulkopuolisen antama "yleiskuva". Kirja olisi ollut mielenkiintoisempi, jos siinä olisi selkeästi seurattu muutamaa pomoa ja heidän uriaan. Tämä olisi tietysti edellyttänyt sisäpiirissä olemista.
Kirjan mukaan kokaiinia yritettiin tuoda myös Afrikan kautta, (esim. Cap Verde), mutta kolumbialaiset kyllästyivät afrikkalaisiin kumppaneihin, kun mikään ei toiminut, joka väliporras vaati lahjuksia, salakuljettajien veneet putsattiin, kun silmä vältti jne. joten salakuljetus palasi tällaisten kokeilujen jälkeen taas Galician "luotettavien" ja "tehokkaiden" ammattilaisten hoitoon. Sen vähän, mitä espanjalaiseen mentaliteettiin olen tutustunut, niin tehokkuus ei adjektiivina tule ensimmäisen sadan sanan joukossa mieleeni. Ehkä Galician suosiota salakuljettajien paikkana selittää pitkät perinteet salakuljetuksesta (ennen huumeita tupakka), joka on luonut salakuljetukselle hyväksyttävän statuksen paikallisissa piireissä. Paikallisten viranomaisten voitelulla on siis ollut pitkät perinteet. Infra on siis luotu vuosikymmenten kuluessa. Mutta, joo: jos aihe kiinnostaa, niin kyllä tuon voi lukea. On siinä kuitenkin ollut tarkoituksena luoda yleiskatsaus tuon maakunnan historiaan salakuljetuspaikkana, ja kelvollisesti kirja sen tekee.]
Åsa Wikforss: Vaihtoehtoiset faktat. Erinomainen kirja, siitä mitä tieto on ja mitä se ei ole. Kirjoittaja tarkastelee monipuolisesti yhä lisääntyvää fakta- ja tiedevastaisuutta. Kirja avaa hyvin, miten tietoa "faktoja" käytetään, miten faktoja voidaan manipuloida, miksi Trump twiittaa "mitä sattuu valeita", ja mitä Ruotsin koulumaailmassa on tapahtunut, kun opetusta muutettiin (Pisa-tulokset laskivat). Kirjan lopussa on myös suomentajan hyvä kirjoitus jossa peilataan Suomen opetusta Ruotsiin, ja myös arvioidaan Wikforssin näkemyksiä. Lukusuositus.
Walter Isaacson: Steve Jobs. Hyvä kirja ekat 400-500 sivua, (koko kirja on 700 sivuinen). Sen jälkeen kirjoittaja on rakastunut Jobsiin, ja loppu on raskasta imelyytensä tähden. Jobs on kirjansa ansainnut. Vaikea persoona, joka sai aikaan niin paljon, että jää historiaan aikakautensa yhtenä suurimmista tähdistä teknologian alalla. Lukusuositus.
Rutger Bregman: Hyvän historia. Pidin kirjasta. Siinä oli vähän erilainen lähestymistapa historiaan. Lopussa kirjoittaja tuntuu symppaavan vasemmistolaisia aatteita, (en nyt osaa tarkemmin eritellä tässä, mutta se kirjan lievä "politisoituminen" loppua kohden alkoi vähän häiritsemään. Kyllä tällekin voi hyvin lukusuosituksen antaa.
Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa. Hyvä kirja. Ei ole ehkä kestänyt aikaa niin kuin voisi olettaa (ja siksi ei ole erinomainen kirja). Eniten häiritsi Valtaojan pyrkimys tuoda kirjaan "omaa persoonaansa tms." mukaan. Joiltakin osin ratkaisu toimii, joiltakin osin ei. Mua ei vähääkään kiinnosta lukea, onko Valtaoja kirjoittamassa kirjaansa uima-altaan vieressä tai kävelemässä Hawaiin rannalla hoitamassa psoriastaan, kun aiheena on tähtitiede. Tämä oman persoonan mukaan tuominen voi joillekin taas olla positiivinen "twisti" kirjassa. Kyllä tällekin voi hyvin lukusuosituksen antaa.
Muokattu, kun sain tuon Kokaiinirannikon valmiiksi.
