Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[vetti]

Missä Laura, siellä ongelma on nyt luettavana. Onhan tuo ihan mielenkiintoista luettavaa Huhtiksesta.

 

[Nahkasohva]

Taistoihin tiemme kun toi, missä luotien laulu vain soi...

Otetaanpa sotajuttuja parin kirjan verran:

Otto Henning - Panssaritiedustelija
Herbert A. Werner - Rauta-arkut

Näistä jälkimmäisen olen aiemminkin lukenut, mutta on sen verran hyvin iskostunut mieleen kerronnan raadollisuus että pitää ottaa uusiksi. 2. maailmansodan aikainen sukellusvene on karmea laite, ahdasta, haisevaa ja joku vielä ampuu ihan oikeasti kohti. Wikipedia tietää kertoa: Lopulta saksalainen sukellusvenelaivasto kärsi erittäin suuria menetyksiä: "743 sukellusvenettä ja arviolta 28 000 sukellusvenemiestä menetettiin (75 %:n tappiot).

Rauta-arkut on kyllä mainio teos. Todella kylmäävää menoa on tuo sukellusvenesodankäynti ollut. Aika rautahermoinen kaveri on Wernerin täytynyt olla. Kirjassa oli myös viihdyttävänä seikkana se, että kertoja oli aikamoinen naistenmies. Marianne vaihtui lennosta Yvonneen (vai olikohan se toisin päin?), ja välissä taidettiin sujuvasti ilotalossakin piipahtaa. No, eipä ihme aikana, jolloin ihmishenki oli aika halpa ja potentiaalinen elinaika sitäkin lyhyempi.

 

[Iisoppi]

Miika Viljakainen & Lauri Silvander: Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta
Kirjaan on koottu 50 rikostarinaa eri vuosikymmeniltä Ministeri Ritavuoren murhasta Jammu Siltavuoren tekosiin (tämä on siis aikaväli josta rikoksia on koottu). Jotkut oli tuttuja juttuja mutta suurin osa oli sellaisia joista ei ollut kuullut. Sinänsä kevyttä ja helppoa lukemista (jutut olivat varsin lyhyitä, n. 2-4 sivua) vaikka usein oli murhista kyse. Liiallisiin yksityiskohtiin "ei sorruttu" mutta usein olisi kyllä kaivannut jotain vähän laajempaa perehtymistä asiaan.

 

[nummenkallio]

Tami: My Life - Voittajana seitsemällä vuosikymmenellä

Kyllähän Tamin uusin elämäkerta pitää aina lukea. Seuraava on varmaan jo työn alla.

 

[Nahkasohva]

Tami: My Life - Voittajana seitsemällä vuosikymmenellä

Kyllähän Tamin uusin elämäkerta pitää aina lukea. Seuraava on varmaan jo työn alla.

Piti ihan käydä googlaamassa, onko kirja tosiaan tuon niminen. Olihan se. Toivottavasti kirjasta käy ilmi, mitä Tami on näillä vuosikymmenillä voittanut. Äkkiseltään ei nimittäin tule mieleen kovinkaan monta vuosikymmentä, jolla Tami olisi voittanut jotain. Jos kuitenkin olen erehtynyt ja Tami on kulkenut voitosta voittoon, rohkenen antaa nöyrän neuvon: Vaikka kirjan teettää omakustanteena, sen ei tarvitse näyttää kamalalta. Voittorahoilla (money won) voi ostaa taittajan (layout specialist), joka osaa sijoittaa kirjan otsikossa (topic) olevan ajatusviivan (think, line, think) oikealle korkeudelle ja muutenkin suunnitella kannen (cover), joka ei uutuudestaan huolimatta näytä vähintään 30 vuotta vanhalta (very old).

 

[Ilmari Ahde]

Sotajuttujen oheen toista kotimaista suosikkiani V. Huovisen lisäksi, Joni Skiftesvik - Perämies Jokelan kotiinpaluu

 

[U2]

Aloitellut tässä Sakari Silvolan Nukkumatin kylmä sota -kirjaa ja vaikuttaa erittäin kiinnostavalta!

 

[axe]

Tommi Liimatan "Rollo" lopuillaan nyt. Erittäin hyvää kamaa. Osin taas sen takia, koska on suunnilleen saman ikäisenä sellainen tunnistettavuus asioihin ja tapahtumiin, vaikka elämisen piirit erilaista onkin. En niin Absoluuttisen Nollapisteen musasta välitä enkä ole Liimatan tajunnanvirta-nonsense-lyriikan ystäväkään, mutta aivan huikeaa dokumentointia bändin alusta lähtien, kun kaikki on jossain päiväkirjassa tai kasetilla ylhäällä. Aivan mieletöntä lukea jostain randomista yläastelaisten hassuttelemasta nevahööd-piisistä ja mennä kuuntelemaan se samalla Spotifysta tai katsomaan YouTubesta. Ei se musa sisältöineen sillä lailla innosta, mutta se että se on olemassa 25 vuoden takaa saatavilla tässä ja nyt. Mindblowing.

Toinen samantapainen ihastuttava monimediapläjäys on Guns N' Rosesista kertova Slashin ystävän kirjoittama ja dokumentoima "Reckless Road", jossa on sama efekti että "vuonna 1982 Slash soitti siinäjasiinä bändissä" ja sitten voi mennä kuuntelemaan nauhoituksen, kun se saatana soitti sen yhden ja ainoan kerran siinä bändissä.

 

[Weagle]

Piti ihan käydä googlaamassa, onko kirja tosiaan tuon niminen.

Mäkin tein kuvahaun sanoilla ”tami my life” nähdäkseni haukkumasi kirjan kannen ja järkytyin. Kirjan kantta en luullakseni kyllä vieläkään nähnyt.

Aiheeseen: muutamia selviytymistarinoita tullut kahlattua läpi viime aikoina. Tara Westover/Opintiellä ja Masaji Ishikawa/Pako helvetistä. Suositella voi molempia, avartavia teoksia ovat ja etenkin jälkimmäinen laittaa omia (olemattomia) murheita uuteen perspektiiviin.

 

[Nahkasohva]

Mäkin tein kuvahaun sanoilla ”tami my life” nähdäkseni haukkumasi kirjan kannen ja järkytyin. Kirjan kantta en luullakseni kyllä vieläkään nähnyt.

Minäkin tein haun ensin kuvahaulla ja järkytyin. Järkytys ei tosin paljon lieventynyt, kun tavallisen haun avulla pääsin kirjan kanteen käsiksi.

(Niille, joita tämä viesti ehkä ihmetyttää: kokeilkaa laittaa Googlen kuvahakuun hakusanoiksi ”Tami my life” ja häkeltykää.)

 

[Ilmari Ahde]

Uusintakierroksella Wayne Gretzky - Tarinoita jääkiekosta

 

[Reverent]

Tässä lomalla tuli vihdoin hankittua Jari Salosen Zetterman ratkaisee - dekkareita. Olen jo pidempään lukenut hyviä arvosteluja kirjoista ja nyt sain aikaiseksi hankkia sarjan kolme ekaa osaa. Puolitoista luettuna ja tähän saakka hyvin viihdyttävää kerrontaa. Sarjasta on ilmestynyt kuusi osaa ja uusimman, vähän aikaa sitten ilmestyneen, arvostelut luettuani päätin vihdoin ja viimein hankkia kirjat. Ostin aluksi sarjan kolme ekaa teosta (Kuokkavieraat, Jahti ja Kätkö) ja erittäin todennäköisesti hankin vielä loputkin kolme kirjaa.
Zetterman on KRP:n muutaman vuoden päästä eläköityvä komissaario, jolla menee hermot kusipäiseen kuulusteltavaan ja sen seurauksena joutuu loppupalvelusaikansa tekemään erikoiskoordinaattorin hommia. Kiinnostuneet voivat selvittää lisää. Hyvää ja kevyttä lukemista, missä kaikki yksityiskohdat eivät aina ole ihan kohdillaan, mutta suosittelen.

 

[Wiljami]

Sitten viime kirjoittelun tuli luettua "kun ei parempaakaan ollut saatavilla" -hengessä kolme Cadfael -juttua (yhdessä koontiombibussissa) ja kirjahyllyyn aikoja sitten kirjaston poistosta napattu Bones tv-sarjan käsikirjoittaja-tuottajan Kathy Reichsin sarjateos. Noissa neljässä ei oikein missään vaiheessa järissyt mielihyväkeskus vaikkei nyt niin köpsiä olleetkaan että olisi tullut jätettyä kesken. Toissailtana aloitin sen sijaan (samoin tv-sarjojen käsikirjoittajana erittäin tunnetun) Anthony Horowitzin teoksen Moriarty ja kyllä tätä on ihan mielihalulla ahminut. Sijoittuu siis Sherlock Holmesin maailmaan ja alkaa hetkestä sen jälkeen kun Holmes ja Moriarty väitetysti tippuivat Reichenbachin putouksiin fataalein seurauksin. Pariin iltaan mennyt kolmannes opuksesta.

Nappasin samalla kirjastovierailulla (viime perjantaina sopivasti ennen ovien säppiinmenoa) myös maameren tarinoita. Ei ole tullut aiemmin tutustuttua ko- saagaan kuin Ghiblin elokuvan kautta, nyt on kuitenkin Complete tales -kokoelma missä pitäisi olla kaikki aiheesta julkaistu niin eiköhän tämä puute sivistyksessä saada melko välleen paikottua.

 

[Turha Kaukalo]

(Niille, joita tämä viesti ehkä ihmetyttää: kokeilkaa laittaa Googlen kuvahakuun hakusanoiksi ”Tami my life” ja häkeltykää.)

Raportoin tämän viestin. Aamupäivämasturbointini meni ns. vituiksi.

 

[MacRef]

Kuuntelin tänään loppuun Lars Keplerin "Peilimiehen". ei ollu ihan niin hyvä mitä aikaisemmat, mutta kyllä tuokin meni.

Onko palstalla muita jotka on lukeneet koko Joona Linna sarjan? Olis nimittäin kysymys hahmosta jonka tapahtumat ovat unohtuneet. Pienehkö spoileri myös Peilimiehen lopusta.

Olen nimittäin kuunnellut Lazaruksen jälkeen Jo Nesbota, joten muistot ovat aika sekaisin noista skandidekkareista.

Spoileri

Se pahis, Jurek Walter on ilmeisesti tekemässä paluun jossain muodossa seuraavassa kirjassa. Joonahan tappoi Jurekin "Lazaruksen" lopussa, mutta eikös Jurekilla ollut kaksoisveli joka tuli ilmi muistaakseeni Nukkumatissa. Muistaako kukaan mitä sille Walterin kaksoisveljelle oikein tapahtui?

@Hollanti Viimein lukenut Peilimiehenkin. Kommenttini myöskin spoilerissa.

Spoileri

En kyllä oikeasti muista yhtään mitä Jurekin veljelle tapahtui. Muissa kirjoissa on asiasta kerrottu kyllä siihen sävyyn, että se kaksoisveli kuoli, mutta en pysty muistamaan. Mutta, sillä Jurekillahan oli niitä seuraajia ja sukulaissieluja, joten tuohan voisi olla joku niistäkin. Toisaalta, niinhän se Jurek myös herätettiin kuolleista, joten jos sitä veljeä ei todistettavasti kirjassa "tapettu", niin eihän tuo nyt olisi yllätys, jos veli seuraavassa kirjassa palaisi. Tai sitten Jurek on vähän kuin Ihmemiehen Murdoch, joka ei oikeasti kuole yhtään millään.

 

[rok49]

Antti Heikkinen; Maaseudun tulevaisuus. Aika hervoton kirja yhdestä päivästä "Nasaretin" kylästä.

 

[Uleåborgir]

Havukka-ahon ajattelija tuli luetuksi 13., 14., ja 15. kerran tuossa äskettäin. Kä-kä-kä-ki... jehi-jehi-hi-hih-hpä! T. Mooses Pessi.

Nyt luvussa on Suomen kalat -massiivi.

 

[Wiljami]

...

Nyt luvussa on Suomen kalat -massiivi.

Laitapa lukaisten tuon jälkeen Suomen kalojen loiset. Hyvää ja sivistävää luettavaa on se.

 

[Uleåborgir]

Laitapa lukaisten tuon jälkeen Suomen kalojen loiset. Hyvää ja sivistävää luettavaa on se.

Kuulostaa hyvin syventävältä sivistykseltä. Esimerkiksi heisimato on hyvä sisäistää.

 

[Iisoppi]

Anna Jansson: Katoavat jäljet
Kirja avaa rikoskomisario Kristoffer Barkista kertovan sarjan. Vähän tuli ikävä Maria Werniä kolleegoineen. Kirjan päähenkilö on traumatisoitunut ja kompleksoitunut poliisi jolla oli vihanhallintaongelma ja päähän pinttymänä löytää viisi vuotta sitten kadonnut tyttärensä. Kun hän joutuu vanhoja rikoksia tutkivaan jaokseen, hän ottaa tutkittavakseen hyvin paljon tyttärensä katoamista muistuttavan tapauksen. Löytyykö totuus tyttären katoamisen takaa vihdoin...

 

[Eddie]

Yllä olevan kuuntelin jo jonkin aikaa sitten ja oli ihan taattua laatua, joskaan ei tarjonnut mitään uutta. Tuon innoittamana aloin myös Wern sarjaa kuuntelemaan, mutta ainakin ensimmäinen kirja oli hyvin puuduttava ja tylsäkin. Mielenkiintoisinta oli suhde anoppiin. Mutta aion antaa vielä mahdollisuuden toiselle ja kolmannellekin kirjalle joskus.

Aiemmin oli puhetta Natt Och Dagin synkistä historiallisista romaaneista 1793 ja 1794. Vastikään julkaistu Anna Ekbergin ja Thomas Rydahlin Merenneidon kuolema menee vähän samaan kategoriaan ja sijoittuukin melkein samaan aikakauteen. No ihan Natt Och Dagin synkeimpiin hetkiin tässä ei päästä, eikä mielestäni ole ihan niin taitavasti kirjoitettukaan. Mutta ihan mielenkiintoinen tapaus kuitenkin tämä kirja. Yksi erikoinen piirre tässä on se, että kirjan päähenkilö on H.C Andersen. Mutta ei kannata sen antaa vaikuttaa mitenkään ennakko-odotuksiin.

Samalla olen kuunnellut Follettin taivaan pilareita. Yhteensoittoon tuota ei kauaa jaksa, vaikka onkin ehdottomasti hyvä. Se, mikä tässä alkaa väsyttämään, on tämä jatkuva juonittelu ja siihen perustuva draaman kaari, jossa hyvät ihmiset kokee vastoinkäymisiä ja ilkeät ja pahat rokkaa menemään. No ehkä tämä on ollut ajankuva, kun elämä on ollut mitä on. Ja varmaan tässäkin hyvä lopulta voittaa, kunhan kaikki juonittelukierrokset on käyty läpi. Paitsi, että eihän hyville aina käy hyvin.. Ehkä tietynlainen rasittava juonittelu väheni puolivälistä..

 

[Dynamo]

Viime aikoina luettua:

Petteri Taalas: Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin. Hyvä perusopus aiheesta. Tieteellinen lähestymistapa miellytti. Tuli opittuakin, esim. hiilidioksidin poistuminen ilmakehästä kestää reilut sata vuotta, kun taas metaani poistuu 15 vuodessa. Täten esim. Siperian sulaminen ja siitä johtuva metaanikaasujen vapautuminen ilmakehään ei "ole niin katastrofi" kuin hiilidioksipäästöt, jotka jäävät pitkäksi aikaa ilmakehään. Miinuksena kirjan lyhyys: leipätekstiä on noin sata sivua. Aiheesta olisi voinut kirjoittaa vähän enemmänkin. Taalaksella on positiivinen näkemys aiheeseen: me selviämme kyllä, joka ei ole itsestäänselvyys tämän aiheen kirjoittajalta, ja sikäli tuo asenne vähän yllätti. Lukusuositus.

Nacho Carretero: Kokaiinirannikko. Kertoo Pohjois-Espanjan salakuljettajista. Kirja vielä kesken. Hyvä aihe, kertoo myös paikallisten viranomaisten korruptoituneisuudesta. Jotenkin kirjan tyyli ei vaan iske. Ladotaan asioita "faktoina", "näin se meni", eikä tästä aiheesta kai oikein voi muuten kirjoittaakaan. Mutta jos väite on esim. se, että 70 %:a Eurooppaan kuljetetusta kokaiinista tuli Galician kautta, niin epäilen, että esim. Napolissa asiasta saatetaan olla vähän toista mieltä. Perustelut tällaisille väitteille kaipaisivat lisää lihaa luiden ympärille, jotta kirjassa esitetyt "faktat" olisivat uskottavampia. Vielä tosiaan kesken, mutta sanotaan vaikka näin: jos aihe kiinnostaa, tuon voi lukea, mutta suuria odotuksia tuolle kirjalle ei kannata asettaa.

[Muokkaus, kun sain kirjan valmiiksi: Loppupuolella tulee vähän paremmin katetta sille, että Galician kautta kokaiinia tosiaan saattoi tulla jopa 70 %:a kaikesta Eurooppaan tuleesta kokkelista. Osasyynä esim. kolumbialaisen kanssa yhteinen kieli, espanja. Kirja on vähän sekava, kun nimiä ja sukuja vilahtelee aika reippaasti. Paikallisille nämä mafiasuvut ovat varmaan tuttuja, mutta näin ulkopuolisille lukuisat nimet tekevät kirjasta sekavan. Kirjoittaja ei selkeästi ole ollut salakuljettajien sisäpiirissä, joten henkilökuvaukset jäävät ohuiksi. Tätä puutetta on korjattu kertomalla monista henkilöistä "jotain". Tavallaan vähän sellainen ulkopuolisen antama "yleiskuva". Kirja olisi ollut mielenkiintoisempi, jos siinä olisi selkeästi seurattu muutamaa pomoa ja heidän uriaan. Tämä olisi tietysti edellyttänyt sisäpiirissä olemista.

Kirjan mukaan kokaiinia yritettiin tuoda myös Afrikan kautta, (esim. Cap Verde), mutta kolumbialaiset kyllästyivät afrikkalaisiin kumppaneihin, kun mikään ei toiminut, joka väliporras vaati lahjuksia, salakuljettajien veneet putsattiin, kun silmä vältti jne. joten salakuljetus palasi tällaisten kokeilujen jälkeen taas Galician "luotettavien" ja "tehokkaiden" ammattilaisten hoitoon. Sen vähän, mitä espanjalaiseen mentaliteettiin olen tutustunut, niin tehokkuus ei adjektiivina tule ensimmäisen sadan sanan joukossa mieleeni. Ehkä Galician suosiota salakuljettajien paikkana selittää pitkät perinteet salakuljetuksesta (ennen huumeita tupakka), joka on luonut salakuljetukselle hyväksyttävän statuksen paikallisissa piireissä. Paikallisten viranomaisten voitelulla on siis ollut pitkät perinteet. Infra on siis luotu vuosikymmenten kuluessa. Mutta, joo: jos aihe kiinnostaa, niin kyllä tuon voi lukea. On siinä kuitenkin ollut tarkoituksena luoda yleiskatsaus tuon maakunnan historiaan salakuljetuspaikkana, ja kelvollisesti kirja sen tekee.]

Åsa Wikforss: Vaihtoehtoiset faktat. Erinomainen kirja, siitä mitä tieto on ja mitä se ei ole. Kirjoittaja tarkastelee monipuolisesti yhä lisääntyvää fakta- ja tiedevastaisuutta. Kirja avaa hyvin, miten tietoa "faktoja" käytetään, miten faktoja voidaan manipuloida, miksi Trump twiittaa "mitä sattuu valeita", ja mitä Ruotsin koulumaailmassa on tapahtunut, kun opetusta muutettiin (Pisa-tulokset laskivat). Kirjan lopussa on myös suomentajan hyvä kirjoitus jossa peilataan Suomen opetusta Ruotsiin, ja myös arvioidaan Wikforssin näkemyksiä. Lukusuositus.

Walter Isaacson: Steve Jobs. Hyvä kirja ekat 400-500 sivua, (koko kirja on 700 sivuinen). Sen jälkeen kirjoittaja on rakastunut Jobsiin, ja loppu on raskasta imelyytensä tähden. Jobs on kirjansa ansainnut. Vaikea persoona, joka sai aikaan niin paljon, että jää historiaan aikakautensa yhtenä suurimmista tähdistä teknologian alalla. Lukusuositus.

Rutger Bregman: Hyvän historia. Pidin kirjasta. Siinä oli vähän erilainen lähestymistapa historiaan. Lopussa kirjoittaja tuntuu symppaavan vasemmistolaisia aatteita, (en nyt osaa tarkemmin eritellä tässä, mutta se kirjan lievä "politisoituminen" loppua kohden alkoi vähän häiritsemään. Kyllä tällekin voi hyvin lukusuosituksen antaa.

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa. Hyvä kirja. Ei ole ehkä kestänyt aikaa niin kuin voisi olettaa (ja siksi ei ole erinomainen kirja). Eniten häiritsi Valtaojan pyrkimys tuoda kirjaan "omaa persoonaansa tms." mukaan. Joiltakin osin ratkaisu toimii, joiltakin osin ei. Mua ei vähääkään kiinnosta lukea, onko Valtaoja kirjoittamassa kirjaansa uima-altaan vieressä tai kävelemässä Hawaiin rannalla hoitamassa psoriastaan, kun aiheena on tähtitiede. Tämä oman persoonan mukaan tuominen voi joillekin taas olla positiivinen "twisti" kirjassa. Kyllä tällekin voi hyvin lukusuosituksen antaa.

Muokattu, kun sain tuon Kokaiinirannikon valmiiksi.

 

[Patarouva]

Maaliskuussa luin neljä kirjaa.

- Tuomas Niskakangas: Roihu

Viihdyttävä trilleri, jossa politiikka ja talous antavat mielenkiintoista ajateltavaa.

- Stephen King: Mitä enemmän verta

Neljä hyvin toimivaa ja kiinnostavaa tarinaa. Tykkäsin.

- Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat
- Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja

Jatkoin Karl Axel Björk-sarjaa. Pidän näistä kirjoista ja päähenkilöstä tosi paljon, enkä pettynyt tälläkään kertaa.

Koston kukat sijoittui tuttuun tapaan 1920-luvun Helsinkiin, mutta Tiergartenin teurastajassa rikoksia selvitettiin Berliinissä. Ritavuoren murhan jälkeen kirjailijalta oli mielestäni hyvä ratkaisu siirtää Björk hetkeksi ”Weimarin tasavaltaan”.

 

[Eddie]

Kuunneltu on pitkä lista kirjoja. Pascal Engmanin Polttava maa oli laadukasta (Chile) skandidekkaria, kuten myös Gustav Skrödermanin Geiger. Jälkimmäisessä oli mukavaa takaumaa kylmän sodan aikoihin ja vakoojatouhua. Itse tykkään tuollaisesta tosi paljon.

Kuuntelin myös pitkästä aikaa suomidekkarin. Elina Backmanin Kun kuningas kuolee. Tämä oli yllättävän hyvä esikoisteos. Vaikka sen kyllä huomaa, että tässä vielä vähän etsitään omaa tyyliä, niin ihan mukava teos. Hyvä tarina ja hyvä takauma. Iso miinus tulee tästä romantiikka puolesta. Minua ei siis todellakaan haittaa, jos tätäkin puolta on, mutta voi hyvänen aika, miten surkeasti kirjoitettua ja ideoitua. Se ihan pohjimmainen idea miten tämä romanssi saa alkunsa on ok, mutta kaikki muu todella vaikeaa kuunneltavaa. Kun muu teos on niin hyvä, niin ihmetyttää, miten yksi osa kirjaa on niin huonosti kirjoitettua.

 

[Johnny B. Goode]

Juuri tuli kannettua himaan kolme opusta:

Serhii Plokhy: Tshernobyl - Ydinkatastrofin historia

Pietro Grasso & Enrico Bellavia: Mafian rahat, ja miten ne pestään

Michael Palin: Pohjois-Korean päiväkirja