Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Eddie]

Richard Galbraithin (J.K Rowling) viisi kirjaa Cormoran Strikeä tuli kuunneltua. Mielestäni kirjojen taso nousi kirja kirjalta. Viihdyin kyllä tämän parissa. Nyt vasta huomasin, että HBO:lla olisi tästä sarjakin C.B Strike. Pitänee nyt kuitenkin hetki antaa tämän unohtua ja katsoa (ehkä)joskus myöhemmin. Ehkäpä voisi seuraavaksi palata taivaan pilareihin, joka tuli Ken Follettista mieleen. Olisihan tuossa vaikka mitä muutakin jonossa, kuten Juha Hurmeen Suomi, joka on jatkoa mainiolle Niemelle. Mutta ainakkn varmaan pitäisi taas ottaa irtiotto dekkarityypisestä kirjallisuudesta hetkeksi.

 

[heketsu88]

Ilmari Kiannon teos "Punainen viiva" luin tässä muutama päivä sitten loppuun. Olen katsonut pelkästään siitä kertovan elokuvan ja paljoa ei teos tuonut lisää. Loppu on mielestäni vähän tökerö ja olisin toivonut teokseen kuvausta siitä, miten ensimmäisten eduskuntavaalien tulos vaikutti köyhälistön asemaan.

Nyt luen Veikko Huovisen "Havukka-ahon ajattelija" teosta ja olen menossa siinä kirjan puolivaiheilla. Siitäkin olen katsonut vuoden 2009 elokuvan.

 

[Ilmari Ahde]

Aloitin juuri M. A. Numminen - Kaukana väijyy ystäviä, muistelmien ensimmäinen osa. Mauri Antero on sen verran erikoiskaveri, että pitää ottaa selkoa mikä on tämä moneen ehtinyt mies, edes pintaraapaisun verran. Hyvä että aloitetaan ajasta kun muistelija on jo 25-vuotias.

 

[Beltran]

Olen viimeaikoina lukenut suomalaisia dekkarikirjoja. Yhden teoksen / kirjailija ja vieläpä niin että olen valinnut aina kirjailijan avausteoksen. Ainoa poikkeus on ollut Max Seeck jolta luin avauskirjan lisäksi Uskollinen lukija-nimisen kirjan koska oli niin kohuttu. Yleisenä ilmiönä voisin sanoa että teokset ovat olleet varsin laadukkaita ja melkeinpä keneltä vain voisin lukea enemmänkin. Näitä kirjailijoita on ollut kymmenkunta, pääosin nykykirjailijoita ja lähes kaikki miehiä. Mulla on mielessä että Pirkko Arhipalta voisin lukea jotakin lähiaikoina. Arhippaa lukeneet saavat jakaa suosituksia tai antaa negapalautetta jos siltä tuntuu.

Mutta viimeksi vuoroon tuli Max Manner. Häneltä en ottanut avausteosta vaan kirjan nimeltä Loiset. Loiset on Mannerin Harri Hirvikallio-sarjan ensimmäinen kirja, sarjassa on kolme teosta ja neljäs tulee tänä vuonna. Ja tämän kirjan kuuntelin. Loiset poikkesi noista kaikista muista lukemistani Suomi-dekkareista niin että tässä kohdassa en voinut vaihtaa kirjailijaa vaan Hirvikalliot pitää kuunnella kaikki, kenties enemmänkin Mannerin tuotantoa. Tämä on aivan ehdotonta ja suositeltavaa luettavaa, ehkäpä asiaan vaikuttaa myös lukija Jarmo Mäkinen, jonka äänestä pidän.

 

[Evil]

Just lopetin Jiri Kerosen kirjan Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä. Hauska opus. Valtakunnanjohtajan elämänkaari käydään läpi, Pekan hengentieteelliset saavutukset linkitellään alan muuhun tarjontaan ja myös poliittinen ura analysoidaan kattavasti. Lopusta löytyy jopa Mestarin kiljun resepti sekä arjalanpiirakoiden ja arjalanpaistin teko-ohjeet. Olen lueskellut myhäillen arvon rivologin edesottamuksista ennenkin, mutta tämä kirja paljasti uusia sattumuksia sekä avasi tuoreita näkökulmia Siitoimen elämänmittaiseen kokonaistaideteokseen.

 

[MacRef]

Onko kukaan lukenut David Foster Wallacen Päättymätön riemu (Infinite Jest) -kirjaa. Saanut kovasti paljon hyviä arvioita. Luin aikanaan jonkun haastattelun suomentajasta ja muistan, kuinka hän piti teosta kovin hankalasti käännettävänä, mutta viime vuoden lopulla tuo julkaistiin suomeksi ja on myös,suomeksi saanut kehuja. Millanen tuo on lukea, helppoa vai raskasta?

 

[Evil]

Onko kukaan lukenut David Foster Wallacen Päättymätön riemu (Infinite Jest) -kirjaa. Saanut kovasti paljon hyviä arvioita. Luin aikanaan jonkun haastattelun suomentajasta ja muistan, kuinka hän piti teosta kovin hankalasti käännettävänä, mutta viime vuoden lopulla tuo julkaistiin suomeksi ja on myös,suomeksi saanut kehuja. Millanen tuo on lukea, helppoa vai raskasta?

En ole vielä. Olen kirjaston varausjonossa. Kiinnostaa tuollainen hypetys. Pitäisi varmaan lukea sitten englanniksi myös.

 

[Ilmari Ahde]

Just lopetin Jiri Kerosen kirjan Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä. Hauska opus. Valtakunnanjohtajan elämänkaari käydään läpi, Pekan hengentieteelliset saavutukset linkitellään alan muuhun tarjontaan ja myös poliittinen ura analysoidaan kattavasti. Lopusta löytyy jopa Mestarin kiljun resepti sekä arjalanpiirakoiden ja arjalanpaistin teko-ohjeet. Olen lueskellut myhäillen arvon rivologin edesottamuksista ennenkin, mutta tämä kirja paljasti uusia sattumuksia sekä avasi tuoreita näkökulmia Siitoimen elämänmittaiseen kokonaistaideteokseen.

Tämä puhutteleva opus näkyy kiinnostavan Tampereellakin. Saatavissa ainoastaan läheisestä Sampolan kirjastosta ja 13 halukasta on jonossa. Original Mestari on näköjään ollut ruuan ja juoman ystävä, joulutortut hakaristiteemalla oli varmasti joulupöydässä, kiljua toki palan painikkeeksi.

 

[Sue]

En ole pystynyt keskittymään taas viime aikoina, joten useampi kirja odottaa keskeneräisenä. Alkuviikosta luin kuitenkin Hesarista Vanessa Springoraa koskevan artikkelin, ja tänään kävin ostamassa hänen teoksensa Suostumus. Luin sen saman tien, vaikka teos on aiheeltaan (pedofilian oikeutus kulttuurin ja vapauden nimessä) vastenmielinen. Kirja oli erittäin hyvä, ja lähtee lähipiirilleni kiertoon.

 

[MacRef]

En ole vielä. Olen kirjaston varausjonossa. Kiinnostaa tuollainen hypetys. Pitäisi varmaan lukea sitten englanniksi myös.

Käynyt minullakin mielessä englanniksi lukeminen, mutta taidan jättää väliin. Jos alkuperäisteoksessa on käytetty kieli on haastellista suomentajallekin, niin ihan varma olen, ettei oma kielitaitoni siihen riitä.

 

[Useful Idiot]

Tommi Liimatan Rolloa aloitin eilen lukemaan. Sivujahan tuossa riittää, mutta pieninä paloina tarvitsee tuo hoitaa loppuun. Alku oli jo hyvinkin mielenkiintoinen ja yksi tuttu henkilökin siinä seikkailee.

 

[Iisoppi]

Timo R. Stewart: Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys
Kirja kertoo Valter Juveliuksesta ja hänen liitonarkin etsinnästään 1900-luvua alussa. Valter Juvelius (käytti myös nimeä Juva) oli suomalainen runoilija, kääntäjä, maanmittari, opettaja ja tutkimusmatkailija. Hän tutki raamattua ja löysi siitä salaisen koodin joka hänen mielestään kertoi missä liitonarkki oli. Juvelius sai oikeudet tehdä kaivauksia Jerusalemissa. No ei sitä arkkia sieltä löytynyt mutta jonkinmoinen kohu kaivauksista syntyi.

Kirja oli varsin mielenkiintoinen ja sisälsi paljon asiaa... joskus tuntui että vähän liikaakiin. Itse en muista ko. henkilöstä (Valter Juvelius) tai hänen kaivauksistaan koskaan kuulleeni.

Edit. Korjattu kirjan nimi.

 

[Gennadi]

Sain juuri tuhotuksi Fairweatherin "Mies joka murtautui Auschwitziin" oli ihan hyvä, aihe vaan on niin koluttu läpi mutta tämä antoi vähän eri aspektia. Seuraavaksi Kerosen opus Valtakunnanjohtaja Pekasta mitä täällä suositeltiin, oli kyllä mielenkiintoinen hahmo kaikkinensa.

 

[Le Banner]

Derek Sandersonista kirjoitettu-Kaikki pelissä tuli jokunen aika sitten luettua ja ihan mielenkiintoinen ja värikäs tarina, joskin odotin että dokailua ja öykkäröintiä paljon enemmänkin laitettu mukaan. Kovia nimiä vilahtelee mukana 70 luvun NHL:sta.

Nyt aloitellut Hannes Hyvösen Häkissä teosta ja ainakin alkuosa vaikuttaa mielenkiintoiselta. Hannes(kin) on niitä miehiä, jotka ei välttämättä aina aloittanut aamua iloisesti trallatellen ja weetabixiä purren, kuinka elämä onkaan ihanaa ja upeeta.

 

[Patarouva]

Tammikuussa sain luettua neljä kirjaa.

- Daniel Cole: Marionetti
- Daniel Cole: Loppupeli

Kirjat ovat Colen Räsynukke-romaanin aloittaman trilogian osia. Marionetti sisälsi murhineen edelleen paljon ”verta ja suolen pätkiä” ja Loppupeli taas oli suhteellisen seestynyt päätös sarjalle.

- C. J. Tudor: Paluu pimeästä

Stephen King- tyyppistä kauhua riittävän humoristisillä mausteilla, etteivät surulliset aihepiirit vetäneet lukijan mieltä liian synkäksi.

- Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo

Hammarby- dekkarisarjan ensimmäisessä osassa etsitään sarjamurhaajaa. Oli mukavaa vaihtelua, että päähenkilö Conny Sjöberg oli onnellisesti naimisissa ja lapsiperheen isä, koska usein dekkareissa rikoksia ratkovat synkät ja yksinäiset päähenkilöt.

Kirjan tärkeitä teemoja olivat kiusaaminen ja yksinäisyys ja noiden asioiden kuvaus oli niin hyvää, että tuntui välillä todella pahalta lukea, kun väkisinkin miettii, mitä todellisuudessa jotkut ihmiset joutuvat kokemaan.

 

[Iisoppi]

Kevin Frazier&Arto Halonen: The Guardian Angel- Suojelusenkeli
Kirja perustuu 1950-luvulla Tanskaa kohahduttaneisiin hypnoosimurhiin. Tietenkin kirjassa on muutettu joitakin asioita asianosaisten ja omaisten suojelimiseksi ja otettu muitakin taiteellisia vapauksia. Kyseessä on kuitenkin kaunokirjallinen teos eikä tietokirja. Mielenkiintoinen aihe ja kirjaa on ollut ns. helppoa lukea. Se kyllä häiritsee että poliiseista on tehty jotain kompleksisia ja outoja persoonia ja heidän välinen dialogi on välillä tönkköä. Poliiseista tiettävästi vain tutkinnanjohtaja perustuu löyhästi oikeasti olemassa olevaan ihmiseen eli hypnoosiamurhien tutkimusten tutkinnanjohtajaan Roland Olsseniin.

 

[Iisoppi]

Denise Rudberg: Seitsemän syytä kuolla
Kuten kirjan nimi jo kertoo (kirjasarjan tuntevalle) kyse on Rudbergin Maria Jidhoff-sarjan seisemännestä kirjasta. Kirja kertoo viisi henkisesti erikoisryhmästä joka ratkoo jotenkin arkaluontoisia tai merkittäviä tapauksia (kyse tunnetusta ihmisestä), murhia. Kirjan alussa ryhmä muuttaa uusiin tiloihin (Jidhoffin omistamaan taloon) ja saa uusia jäseniä. Ja pian tapahtuu väkivallanteko joka päätyy erikoisryhmän tutkittavaksi. Kirjan kerronta on sujuvaa ja juoni pysyy mielestäni hyvin kasassa. Loppuratkaisu jäi jotenkin sekavaksi ja saatan palata siihen vielä uudelleen jos sitten jäsenteisin sen paremmin. Ihan kelpoa kevyttä pohjoismaista dekkaria tämä kirja tarjoaa.

 

[Kilgore Trout]

Minut haastettiin mukaan Helmet-lukuhaasteeseen, jossa tavoite on lukea vuoden mittaan 50 kirjaa, jotka sopivat tiettyihin haastekohtiin kuten:
1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa
2. Kirjan on kirjoittanut opettaja
3. Historiallinen romaani
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
jne.

Helmet-lukuhaaste 2021 | Helmet

Vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteessa nousevat esiin luonto ja eläimet, siinä tutustutaan ammatteihin, joita ei enää ole, ja luetaan ulkona. Lukuhaaste on julkaistu myös selkokielellä.

www.helmet.fi

Viimeksi luin Augusten Burroughsin kirjan Juoksee saksien kanssa, joka oli minusta erittäin hyvä. Sitä ennen Liu Cixinin trilogian Muistoja planeetta maasta. Ensimmäinen osa oli erinomaista scifiä. Jatko-osissa oli melkoista infoähkyä, mutta lukukelpoisia olivat nekin.
Nyt on menossa Eduard Verkinin Sahalinin saari, joka on melko äärimmäistä dystopiakuvausta. Sitä on takakannen mukaan verrattu Cormac McCarthyn Tie-romaaniin, ja kyllähän siinä samoja aineksia on.

 

[Ollakseni]

Jonathan Gloverin Ihmisyys luettavana. Luin tämän joskus 7 vuotta sitten viimeksi ja oli silloin hyvin vaikuttava kirja.

Itsehän tulin siihen lopputulokseen ettei huvikseen lukemisesta tule mitään nykyään, niin laitoin puhelimeen muistutuksen siitä että lukisin jotain. Kolmena päivänä viikossa tämä muistutus ja siinä sitten lukee puolesta tunnista tuntiin jotain.

 

[Ilmari Ahde]

Ken Follettin Kingsbridge trilogia saatu vihdoin pakettiin, vuosien saatossa nuo tuli luettua. Ei siksi ettei olisi maittanut, mutta kun on niin paljon muutakin luettavaa. Tämä viimeinen osa oli heikoin joskaan ei huono, katolisen ja protestanttisen kirkon välinen rähinä ei oikein minuun uponnut, mutta toimivia henkilöitä tässäkin oli kuten aiemmissa osissa. Samankaltaista on Hilary Mantelin kolmikko Susipalatsi, Syytettyjen sali ja Kuningashuone, noista on viimeinen osa odottelemassa vuoroaan, sitten joskus. Follettin tarina on hieman kepeämpää, Mantel puolestaan punoo monisyisempää köyttä, molemmissa on mukana historiallisia henkilöitä ja oikeita tapahtumia. Mantelin kaksi aiempaa osaa on ottanut aika tavalla lukuaikaa, ensimmäistä osaa tankkasin pari kuukautta mikä on minulle yhdelle kirjalle iäisyys, ei sitä kannattanut väsyneenä ja huonolla keskittymisellä lukea, niin paljon tulee henkilöiltä juttua ja jotenkin kärryilläkin täytyisi pysyä.

Nyt on aloitusta vailla Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylista nousee rukous.
Juhani Tammisen My Life on juuri aloitettu. Raskasta kamaa varmasti molemmat mutta eri syistä.

 

[axe]

Ken Follettin Kingsbridge trilogia saatu vihdoin pakettiin, vuosien saatossa nuo tuli luettua. Ei siksi ettei olisi maittanut, mutta kun on niin paljon muutakin luettavaa. Tämä viimeinen osa oli heikoin joskaan ei huono, katolisen ja protestanttisen kirkon välinen rähinä ei oikein minuun uponnut, mutta toimivia henkilöitä tässäkin oli kuten aiemmissa osissa.

Sitten esiosaan Tuli ilta ja tuli aamu, joka kertoo siinä vuoden 1000 ympärillä tapahtuvista asioista ja kuinka Dreng's Ferryn kylästä sitten tuli Kingsbridge. Kovaa on meno, juonitellaan, raiskataan kuin viimeistä päivää ja koko ajan ne penteleen viikingitkin kiusaa. Mulla on vielä lopputappelut ja ratkaisut edessä, odotan että he saavat viimeinkin toisensa.

 

[Patarouva]

Helmikuussa olen lukenut viisi kirjaa.

- Tim Marshall: Maantieteen vangit

Mielenkiintoinen ja yleissivistävä kirja, jossa geopolitiikkaa käsiteltiin varsin viihdyttävästi.

- Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä
ja Kuka kuolleista palaa

Jatkoin pitkästä aikaa Karl Axel Björkin tutkimuksista kertovaa sarjaa. Ihastuin entistä voimakkaammin kirjasarjaan ja jouduin pidättelemään itseäni, että jätin loput teokset myöhemmin luettaviksi.

- Hans Rosenfeldt: Surman susi

Toimiva trilleri, jossa tykkäsin erityisesti henkilökuvauksesta.

- Helena Immonen: Operaatio Punainen kettu

Reserviupseerin esikoisromaani on vauhdikas ja viihdyttävä. Jännänä yksityiskohtana koin sen, että poliitikot esiintyivät kerronnassa reaalimaailman poliitikkojen nimillä.

 

[Zeic]

Tulipa luettua MA Nummisen kirja Kaukana Väijyy Ystäviä. Tässä siitä hieman kommentteja ja otantaa. Jos et halua tietää mitään/spoilata niin skippaa. Ei tämä luettujen Elämäkertojen huipulle mene, mutta pidin kuitenkin lukemastani ja tiiviissä ja jopa hieman lakonisessa kerronnassa on oma hohtonsa.

MA kertoo kirjassaan paljon myös sillä mitä ei kerro. Hillitön provokaattori ja kansanmies vetää yksityisyydelleen rajan. Esimerkiksi ihmisen ääni sarjaan Numminen kieltäytyy osallistumasta yhtä paljastavasti mitä muut itsestään siinä kertoivat. Elämän kerrassa yksityisimpiä kohtia ovat Helena Vapaan kanssa seurusteluun liittyvät tapahtumat, joita lehdistössäkin on mainittu julkaisun yhteydessä. Kirjan pääsisältö on lyhyet kuvaukset erilaisista taideprojekteista ja matkoista joihin Numminen on osallistunut. Nummisella on laaja sosiaalinen verkosto ja hän liikkuu mielellään myös tavallisen kansan parissa. Jos ei muuten, niin ottaen sen sosiologisena kokeena. Erinomaista.

Numminen puhuu sujuvasti Suomea, Saksaa, Ruotsia ja Englantia. Lisäksi jotenkin ainakin Esperantoa, Viroa ja Venäjää. Useimmilla näistä kielistä on levyttänytkin. Saksassa ja Ruotsissa Numminen on esiintynyt enemmän mitä olisi luullut. Ei nyt missään stadioneilla, mutta ainakin Ruotsissa ehtinyt teeveessäkin saada useamman kohun aikaan. Ja siten että se on ollut taloudellisesti kannattavaa. Tarvittaessa Numminen säveltää sambaa, valssia, oopperaa, rokkia, Wienin valssia, jenkkaa milloin lapsille, milloin aikuisille. Numminen on näytellyt elokuvissa ja teatterissa. Kirjallisia töitä on julkaistu runokirjoja, romaaneja, lehtijuttuja, kuunnelmia.... Radioon numminen on myös tehnyt ohjelmia ainakin 10 vuoden ajan. (Radio yömyöhä). "Baarien Mies"-kirjasta Numminen paljastaa, että kävi sitä varten yli 300:ssa baarissa, joista muistaakseni noin 130 päätyi kirjaan. Se on minusta mainio kirja ja suosittelen sitä luettavaksi. Tarkkaa ajankuvaa, tarinoita ihmisistä ja sen aikaisesta Suomesta. Mainiota.

Tunnettuja henkilöitä joiden kanssa elämät risteävät ovat ainakin Unto Mononen, Rauli Badding somerjoki ja Pentti Saarikoski. Huvittavassa kohdassa esimerkiksi alkoholismista mielisairaalassa parantuva Mononen karkaa sairaalavaatteissa kaljalle Nummisen kanssa. Baddingia Numminen auttaa uran alkuun. Useita hittikappaleita säveltänyt Badding teki sen Nummisen mukaan viheltämällä. Nuotteja, eikä soittimia, laulaja legenda ei osannut. Vasta julkaistussa HSn jutussa kerrottiin muuten että Badding suuttui niin paljon että poistui paikalta, jos häneltä liikaa alettiin tivaamaan Talvisota yhtyeen underground ajasta. Oliko sitten niin että Nummisen älyllisesti käsittämä ja ehkä huumorilla ottama provosointi oli liikaa herkälle Baddingille? Saarikosken kanssa Numminen kyläili puolin ja toisin nauttien miestä väkevämpää ja keskustellen sivistyneitä. Huomattavan nimekäs on Nummisen myöhempi underground rock Orchestra, jossa oli Pave Maijanen bassossa, Pedro Hietanen koskettimissa ja Albert Järvinen kitarassa. Pitäähän heleä äänisellä laulutaiturilla olla kunnon soittajat. Loistavaa.

 

[Big Joe]

Tämän puolen vuodella tullut luettua 4 kirjaa tähän mennessä:

Stephen King - Unensieppaaja

Ei Kingin parhaimmistoa, kuitenkin hyvä.

Stephen King - Laitos

Kingin uudempaa tuotantoa, erittäin hyvä. Ei tuntunut niin paljon kauhu-romaanilta kuin muut Kingin kirjat.

Stephen King - Cujo

Yksi Kingin klassikoista, vähän hidas alkuun mutta loppua kohden paranee. Hyvin kuvailtu rabieksen oireita.

Stephen King - Pimeä Puoli

Erittäin hyvä, mielenkiintoinen tarina kirjailista jonka salakirjailijanimi herää eloon.

Tällä hetkellä kesken Stephen Kingin Kosketus, ollut vähän yli puolivälin päästyäni aivan loistava.

 

[Ilmari Ahde]

Taistoihin tiemme kun toi, missä luotien laulu vain soi...

Otetaanpa sotajuttuja parin kirjan verran:

Otto Henning - Panssaritiedustelija
Herbert A. Werner - Rauta-arkut

Näistä jälkimmäisen olen aiemminkin lukenut, mutta on sen verran hyvin iskostunut mieleen kerronnan raadollisuus että pitää ottaa uusiksi. 2. maailmansodan aikainen sukellusvene on karmea laite, ahdasta, haisevaa ja joku vielä ampuu ihan oikeasti kohti. Wikipedia tietää kertoa: Lopulta saksalainen sukellusvenelaivasto kärsi erittäin suuria menetyksiä: "743 sukellusvenettä ja arviolta 28 000 sukellusvenemiestä menetettiin (75 %:n tappiot).