Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[npc]

@Larionov #8 Aivan mahtavaa settiä.

Ihailen ihmisia jotka lukee. Kuten vaikka E. Valtaoja kertoo että "tänä syksynä on tarkoitus mennä puoli metriä hyllyä eteenpäin."

 

[Evil]

@Larionov #8 Aivan mahtavaa settiä.

Ihailen ihmisia jotka lukee. Kuten vaikka E. Valtaoja kertoo että "tänä syksynä on tarkoitus mennä puoli metriä hyllyä eteenpäin."

Mulla on lukioikäisellä tyttärellä lukulista. Ja se on pitkä. Edes minä en ole lukenut kaikkea mitä sillä listalla on. Ja englanniksihan se kaiken lukee. Samaan aikaan opiskelee. Ihme tyttö, isäänsä tullut.

 

[Ilmari Ahde]

@Larionov #8 :n listasta olen lukenut muutaman kirjan. Oma kirjanpito näyttää tälle vuodelle 29 opusta, lisäksi on tietokirjoja joita en ole ylös merkannut kuten nyt menossa oleva Dresden 1945, nelisenkymmentä taitaa olla lähellä totuutta. Itse jätän raa’asti kesken jos kirja ei ota mukaansa, aina voi antaa uuden mahdollisuuden, näinkin on käynyt että toinen kerta on maistunut oivasti.

 

[Evil]

Veli Larionovin listalta on luettu numerot 5, 10, 12, 20, 22, 26, 27, 32, 33, 47 ja 48. Hyvä ja monipuolinen lista, nappasin siitä muutaman mielenkiintoisen omaan lukusuunnitelmaan.

 

[Useful Idiot]

Nyt alkaa Helsingin murhahistoria ja uunituore Jarkko Martikaisen Lihavia luurankoja, laulujen sanat ja tarinat. Ei ihan samaa genreä.

 

[Larionov #8]

@Larionov #8 Aivan mahtavaa settiä.

Ihailen ihmisia jotka lukee. Kuten vaikka E. Valtaoja kertoo että "tänä syksynä on tarkoitus mennä puoli metriä hyllyä eteenpäin."

Minulla oli pahimpien ruuhkavuosien aikaan tosi vaikeaa tarttua kirjoihin. Vuositasolla sain luettua ehkä kirjan tai kaksi.
Oli suuria suunnitelmia siitä mitä kaikkea pitäisi lukea, mutta mihinkään ei pystynyt tarttumaan.
Asiaa ei tietysti auttanut, ettei kotona ollut hetkenkään rauhaa. Aikaisemmin oli tottunut siihen, että voi asettua nojatuoliin vaikka kolmeksi tunniksi lukemaan. Nyt ei ole edes nojatuolia. Viisi minuuttia taisi olla pisin yhtenäinen rauha yhdessä vaiheessa. Lasten kasvaessa tilanne helpottui koko ajan, mutta sitä ei huomaa ja kirja ei sattunut noina hetkinä käteen.

Nyt pidän luettavaa tarjolla ympäri kämppää. Makuuhuoneessa on oma pino, sohvan nurkalla joku helppolukuinen opus jota voi odottaessaan lukea ja jopa autossa on jotain luettavaa luppoajoiksi. Elämässä on yllättävän paljon tilanteita, jolloin vain odotetaan jotain. Sen sijaan, että selaan somea otan käteen kirjan.

 

[Wiljami]

Igguldenin fantasiasarjasta luettu nyt kaksi ensimmäistä kirjaa. Hyvällä mielihalulla noita on lukenut ja erittäin suuri plussa tulee siitä että kirjat ovat itsenäisiä kokonaisuuksia vaikka osa hahmoista selviääkin seuraavaan teokseen ja edellisten tapahtumat luonnollisesti myös seuraaviin vaikuttavat. Melkein jo kehtuutti nimittäin eilen kun toisen kirjan viimeiselle neljännekselle siirtyi että mitenkähän kauan menee kunnes saa kolmatta osaa luettavaksi (ja onko ylipäätään miten monta osaa vielä tulossa), mutta tarinahan saikin sitten lopulta semmoisen päätepisteen ettei ainakaan mihinkään varsinaiseen cliffhangeriin jääty odottamaan jatkoja. Toki nyt kun kirjaston sivulta Igguldenia hain, niin ilmeni että löytyy se kolmaskin kirja jo valikoimista vaikka toisenkin otin uutuuksien hyllystä, niin eiköhän huomenna pääse jatkamaan sitten ehkä hieman spoilaavasti ainakin englanniksi nimetyn Miekan mahdin parissa.

 

[Alamummo]

Loppusuoralla on Grigori Rodtšenkovin Voitto tai kuolema - Venäjän salainen dopingohjelma.

Aika häikäisevän kylmäveristä touhua rysyjen dopingmanipulointi on ollut.

 

[Evil]

Blaken Taivaan ja Helvetin avioliitto sekä muuta proosaa meni viimeksi. Eliotia olen lukenut, Neljä kvartettoa. Vähän Saarikoskenkin runoja. Puustisen Kingston Wall -kirjan luin uudelleen krapulapäivänä. Seuraavaksi Colin MacInnesin Alkusoittoa eli Absolute Beginners, joka jostain syystä on jäänyt lukematta. Ja James Lee Burken Syvän Etelän Blues -dekkari myös huhuilee jo tuossa yöpöydällä.

 

[Aamupala]

Tuli vihdoin luettua Liu Cixinin Muistoja planeetta maasta -trilogian vika osa Kuolema on ikuinen. Edeltäjät olivat mielestäni loistavia kirjoja, mutta tämä piti lukea vähän väkisin läpi. Kirjan tahti oli paljon raskaampi ja keskityttiin ehkä enemmän hard scifiin (jos nyt voi hard scifiksi kutsua. Kuitenkin yritetään selittää asioita fysiikan lakeja käyttäen) Koville scifi-nörteille voi siis maistua paremmin kuin edeltäjänsä.

3/5 oli oma fiilis

 

[Baldrick]

Nyt on luvussa Bob Woodwardin Rage sekä varsin hauskan oloinen ja kevytlukuinen A practical guide to racism.

Kyllä siellä Trumpin kabinetissa on ollut ihmisiä, jotka ovat oikeasti yrittäneet johtaa maata ryhdikkäästi, mutta ilmeisesti jääneet jyrän alle. Rage-kirjasta saa kyllä hyvän kuvan millaista meno Trumpin hallinnossa on ja kuinka vaikeaa on toimia, kun ei yhtään tiedä mitä huominen tuo tullessaan, kukaan ei luota kehenkään, sekä monet merkittävät henkilöt ovat kyvyttömiä hoitamaan tehtäviään.

Jälkimmäinen opus taas on huumorilla ryyditetty kirja todellisista ja fiktiivisistä stereotypioista, sekä rasismista. Kirjassa käydään kaikki suurimmat rotu- ja kulttuurivähemmistöt stereotypioiden kautta sopivan hurtilla huumorilla ryyditettynä. Tässä esimerkkikatkelma alkupäästä:

"Are Swedish women really able to suck the chrome off a trailer hitch? No, of course not, but the stereotype is rooted in their extraordinary talent for oral sex."

Sekä kappale juutalaisista on otsikoitu seuraavasti: " Jews - A practical guide to everything wrong in your life and why it's their fault"

 

[U2]

Seppo Jokisen Pisara veressä on viimeisin lukemani kirja. Taattua Jokisen laatua jälleen.

Nyt menossa on Juice puhuu - Kootut muistelmat, vol. II. Juice oli todella suuri hahmo mulle mun nuoruuden vuosinani. Aikanaan en tuota radio-ohjelmaa (josta kirjat on siis kirjoitettu) valitettavasti kovin montaa jaksoa ehtinyt kuulemaan. Haastetteluiden julkaiseminen kirjan muodossa onkin siten erittäin tervetullutta!

 

[Turha Kaukalo]

Blaken Taivaan ja Helvetin avioliitto sekä muuta proosaa meni viimeksi. Eliotia olen lukenut, Neljä kvartettoa. Vähän Saarikoskenkin runoja.

Eliot ei jostain syystä mua innosta, mutta Blake ja Saarikoski erittäinkin paljon. Olen Poundin miehiä ja Cantos mielilukemisteni kärkisijoilla.

Ns. graafisesti suunnittelin yhden kirjan ja tuli se siinä sitten luettuakin. Vitun hyvä kirja oli kuin Hustler lehti. Jonnet ei muista Hussen mainoskampanjaa silloin kun vanhempansa nussivat ja käyttivät huumeita.

 

[Ollakseni]

Mike Duncanin The Storm Before the Storm. Kirja kertoo siitä miten Rooman tasavallan tuhoutuminen alkoi jo 100 vuotta ennen sitä kun Caesar ylitti Rubiconin. Tiberius ja Gaius Gracchuksen populismista ja yrityksistä parantaa plebeijien ja ei-roomalaisten italialaisten asemaa mennään kiihtyvällä tahdilla Sullan suorittamiin puhdistuksiin.

"What has once been settled by a precedent will not be unsettled overnight, for certainty and uniformity are gains not lightly sacrificed. Above all is this true when honest men have shaped their conduct on the faith of the pronouncement." - Benjamin Cardozo

 

[Evil]

M.A.Nummisen uunituore muistelmakirja Kaukana väijyy ystäviä on luvussa. Kerrassaan riemastuttava teos! Nummiseen vihkiytymätön voisi valittaa kirjan virkamiestyylisestä kieliasusta, mutta Mauri Antero kirjoittaa näin. Mauri Anteron kirja Mauri Anterosta etenkin tulee olla kirjoitettu juuri näin. Muistelmat alkavat vuodesta 1965 ja jatkuvat 80-luvun lopulle. Olen nyt vuodessa 1974, ja tuskin maltan käsistäni laskea. Pillu- ja pulloseikkailuja ei ole paljoa eikä opus tarjoa matskua Seiskaan, mutta jos on kiinnostunut kyseisen ajan suomalaisesta kulttuurielämästä vähääkään, niin kannattaa ehdottomasti tutustua.

 

[Iisoppi]

Ari Turunen: Mulkerot- Patsaalle korotettujen suurmiesten elämänkertoja
Tartuin tähän kirjaan kun @U2 suositteli sitä Vittumaisimmat miehet- ketjussa. Kiitoksia siitä. Kirjassa oli lyhyitä elämänkertoja miehistä jotka on nostettu sankareiksi omiensa joukossa (ovat saanet mm. patsaan) jotka pohjimmiltaan ovat olleet julmia, vainoharhaisia telottajia, muiden orjuuttajia jne. Eli yleiseisessä mittakaavassa aika kamalia ihmisiä. Koska elämänkerrat oli lyhyitä ja ytimekkäitä eikä sisältäneet kovin tarkkoja kuvauksia julmuuksista niin niitä jaksoi lukea. iIhminen (diktaattori) aina vaihtui ja tapahtumat hänen mukanaan. Mielenkiintoisia juttuja vaikka kaikki "mulkerot" olivat pääosissaan minulle tuttuja.

Seuraavaksi luen saman kirjailijan Petri Laukan kanssa kirjoittaman Solvaajat- Herjaamisen hävytön historia.

 

[Sue]

Jonas Bonnierin Lahkomurhat. True crime -romaani Ruotsissa vaikuttaneesta Kristi brud -henkisestä yhteisöstä, jossa kiteytettynä kaikki panivat toisiaan Jeesusta odotellessaan. Vaivaksi käyvät inehmot listittiin. Manipulaatiolla ei mitään osuutta asiaan, tietty.

Kirjana ei ollut kummoinen, mutta jälkisanoista löysin muutaman taustoittavan opuksen, jotka pistin kaukolainatilaukseen. Hengellisyyden kietominen ylikorostuneeseen seksuaalisuuteen on kiinnostavaa.

 

[Valapatto]

Tanssivat karhut. Nyt sivun 100 paikkeilla ja voin suositella kaikille.

 

[Centre Bell]

Lopetin juuri äänikirjan nimeltä Kummola. Kaverilla on kyllä lähes yhtä suuri ego kuin toisellakin Varsinais-Suomalaisella eli Juhani Tammisella. Koko kirja oli vain minä minä minä juttua ja kuinka minä järjestin sitä ja minä järjestin tätä jne. En pitänyt.

 

[vastaantulija]

Yritän taas saada lukemista mukaan elämääni. Lähinnä tämä on iltaisin sängyssä muutaman sivun lukemista, joten hitaasti etenee. Menossa on nyt:

C. J. Tudor: Paluu pimeästä

 

[arvee]

Paljastelen hieman häpeillen itseäni: en ole lukenut tänä vuonna ainoatakaan kokonaista kirjaa, kirjaa alusta loppuun.
Viime vuonna taisin lukea kaksi kirjaa, sen tajusin vasta juuri. Olen huolestunut tilajumistani, arvomaailmastani.

Mihin helvetin turhuuteen käytän aikani, miksi en lue kirjoja?
Nettiuuutisia via ampparit lukemiseen, lineaari-televisioon ja Jatkoaikaan Trumpista närkästymiseen, valitukseen kaiken maailman menosta. Suomen poliittisen kentän painotuksista mieleni pahoittaen, niinpä urputtavasti jupisemaan. Helevetin noloa hommaa.

Sentään kuuntelen nukutukseen sivistäviä vanhoja Ylen radio-ohjelmia, mutta kyllä pitää lukeminen ottaa jälleen tavaksi.

Minä en aikoinani voinut elää ilman kolmea kesken olevaa, eri genren kirjaa: yksi historiallinen, yksi dekkari tai muu kevyt tuotos ja yksi jotenkin epämääräinen yhteiskuntaan liittyvä fiktiivinen tilitys tyyliin Bukowski jne.

On vieläkin Alestalon salissa lukematta ja useimmat venäläiset ns. klassikot, myös saksalaisista löytyy kai sivistysvajeita.
Mutta en lähde noita vajeita nyt paikkaamaan, menen kirjastoon etsimään tuoreempaa tuotantoa.
Toivottavasti kirjastokorttini pin-koodi on pätevä, muistan sen kyllä. Tai ihan sama, antavat minulle ehkä uuden kortin samalla koodilla...

 

[Wiljami]

Igguldenin fantasiatrilogia tuli luettua päätökseen viikko sitten. Kolmas kirja oli oikein pätevää alustusta, mutta loppua olisi voinut venyttää puolen kirjan verran. Melko töksähtävä loppuratkaisu oli siis mielestäni ja hieman semmoista Deus ex machinaeta, mikä on toki aina riskinä fantasiakirjallisuudessa missä heilutellaan yliluonnollisia voimia.

Gyu Gavriel Kayn Fionavarin kuvakudos tuli aloitettua viime viikolla. En nyt ihan varma ole miten hyvin itselleni maistuu tuo että päähenkilöt on tuotu (kirjoitushetken, eli olisiko 70-80 -lukujen taitteen) nykymaailmasta, vaikka toki antaakin mahdollisuuksia henkilöhahmojen taustoille ihan eri lailla kuin jos kyseessä olisi puhtaasti fantasiamaailmassa eläneet hahmot. Ehkä viidennes kirjasta takana ja alustusten parissa vielä vahvasti menee. Kirjoitustyyli on ok, vähän menee jaaritteluksi kyllä ajoittain (nopeuttaa kyllä nukahtamista kun illalla lukee) ja turhan vahvat Tolkien-vibat tulee monesta asiasta ihan pääpahiksen taustoista ja nimestä lähtien, mutta eiköhän tuo tule lopulta ihan hyvällä mielihalulla luettua.

 

[Valapatto]

Lukemisen ohella kun kuuntelee kirjoja, niin saa harrastaa vielä enemmän nauttimaansa taidetta ja kulttuuria. Tällä hetkellä korvalappustereoissa itse Mikko Alatalon elämäkerta. Puolen välin krouvi ylitetty ja ihan on ollut positiivinen yllätys.

Lukemiston puolella menossa James Lee Burken Syvän etelän blues. Äreää ja laadukasta tekstiä.

 

[Iisoppi]

Nyt luen Viveca Sten Kaikessa hiljaisuudessa. Aikamoinen järkäle vaihteeksi luettavaksi, vähän vajaa 500 sivua. Murhia Sandhamissa. Ehkä tämä liittyy juuri nyt Yle Femillä pyörivään sarjaan (tulee maanantaisin). En ole vielä katsellut sarjaa ja lukeminen on vasta alussa.

 

[Purkan Jauhaja]

Enpä ole tähän ketjuun hetkeen kirjoittanut, joten päivitellääs vähän.

Toissapäivänä sain loppuun Edouard Luisin "Ei enää Eddy" teoksen. Hieno kasvukertomus, joka perustuu kirjailijan omaan rankkaan lapsuuteen.

Tätä ennen luin Malcolm Gladwellin "Sinisilmäiset". Kertoo siitä miksi ihmisiä on helppo huijata ja miksi se on ihan luonnollista uskoa valheisiin. Kirjan alkupuolisko oli mielestäni todella hyvä. Hyvää tarinaa siitä kuinka esim. Castron Kuuba höynäytti koko CIA:ta.

Kesällä luin myös Kazuo Ishiguron "Pitkän päivän ilta" romaanin. Loistava kuvaus Englantilaisesta hovimestarista ja englannin yläluokasta. Päähenkilön repliikit on mahtavasti kirjoitettu! Toimii myös suomeksi.

Nyt on menossa venälinen klassikko, Metro 2033.