Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Ollakseni]

Tämä se onkin hyvin ihmeellistä, Waltarihan ei koskaan itse edes käynyt Egyptissä. Melko kattavaa perehtymistä ja muistiakin tuo on vaatinut.

No ei tämä nyt niin ihmeellistä varmaan ole. Jos puhuu useampaa kieltä niin varmaan on helpompi oppia muinaisesta Egyptistä "kaikki" lukemalla kuin menemällä turistikierrokselle Egyptiin. Ei siellä kuitenkaan ole nähtävillä sitä millaista siellä aikanaan oli. Kyllähän Caesarin valloituksista ja muusta oppii paremmin lukemalla kuin matkustamalla Roomaan.

 

[Weagle]

No ei tämä nyt niin ihmeellistä varmaan ole. Jos puhuu useampaa kieltä niin varmaan on helpompi oppia muinaisesta Egyptistä "kaikki" lukemalla kuin menemällä turistikierrokselle Egyptiin. Ei siellä kuitenkaan ole nähtävillä sitä millaista siellä aikanaan oli. Kyllähän Caesarin valloituksista ja muusta oppii paremmin lukemalla kuin matkustamalla Roomaan.

Niin, no ydin sanomassani ei ollut tuo, että kummin se olisi helpompaa, jos pitäsi valita lukemisen tai matkailun väliltä.

En ole ikinä kuullut kenenkään vähättelevän Waltarin taitoa kuvata ajan tunnelmaa, jonka hän myös tekee hyvin yksityiskohtaisesti. Täytyy muistaa, että Sinuhe matkustaa tuossa laajoilla alueilla, jolloin kirjassa päästään käsittelemään laaja kirjo eri paikkojen ihmisiä, kulttuuria, tapoja, kasvillisuutta, arkkitehtuuria, faunaa, hajuja, makuja jne. Lisäksi kirja on tosiaan kirjoitettu 1940-luvulla, jolloin sai varmasti nähdä vaivaa tietojen kaiveluun, sisäistämiseen ja yhdistelyyn. Muutamia ”virheitä” toki esiintyy, mutta arvostukseni kirjailijaa kohtaan on suuri.

 

[Iisoppi]

Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto-Luonnoton historia
Kirja käsittelee maapallon historian viiden suuren sukupuuton syntyhistorian ja seuraukset. Oli oikein mielenkiintoista luettavaa. Kuudes sukupuutto on siis ihmisen aiheuttama. Oikeastaan varsin viihdyttävä kirja jota oli mukava lukea... vaikka on yksi niistä jotka aiheuttaa tätä kuudetta sukupuuttoa, ihminen.

 

[Wiljami]

Eipäs tullut tänne raportoitua Fionavarin kuvakudosta vaikka toista viikkoa sitten sainkin sen tahkottua läpi. Jaarittelu jatkui, mutta suurin ongelma teoksessa oli sen tyhmyys. Tuossa oli siis kopioitu melko suoraan Taru Sormusten Herrasta muutamilla panokohtauksilla höystettynä ja merkittävin ero oli että myös "hyvät" jumalat oli kyllä aktiivisesti mukana maailmassa mutta ne eivät voineet mitään Morgothille tai siis Maugrimille koska niitä sitoi omat säännöt että ei saa aktiivisesti ottaa osaa maailmaan. Paitsi että koko ajan ottivat aktiivisesti osaa. Merkittävin osa tarinasta oli pyrkimystä saada kierrettyä tuota sääntöä ja viime hetkellä onnistuneesti touhuun osallistumaan houkuteltu jumalolento käy one-hittaamassa pahiksen. Kirja(sarja) kärsi ärsyttävyyteen asti tyhmistä hahmoista näennäisen synkkine psyykeineen ja lisäksi Tolkienilta varastetut paikannimet yhdistettynä siihen että kääpiöt ilmeisesti nimesivät paikkansa ja romunsa satunnaisilla ruotsinkielisillä sanoilla (mahtitikari oli nimeltään Sipulilaakso) ei tehnyt lukukokemuksesta mitenkään hirveän antoisaa, pikemminkin tuossa alkoi melko hyvissä ajoin tsemppaamaan Morgothia tai siis mikä se olikaan Maugrim. Myös ihmissuden muotoinen puolijumana Sauron tai siis mikä se nyt tuossa kirjassa olikaan oli ihan veikeä hahmo, vaikka sen motiivit totaalisen idioottimaisia olivatkin (sai pakit vosulta 1000 vuotta sitten -> haluaa tuhota universumin ja liittyi saatanan joukkoihin).

Eli joo, en ehkä suosittele varauksetta. Kayn toinen suomennettu teos(sarja) Tigana oli sen sijaan ihan lukemisen arvoinen, siinä sentään toivoi pahiksille tappiota.

Tuon kirjakolmikon kun kävin palauttamassa kirjastolle niin siinä tuli sitten nopeasti kierrettyä hyllyjä ja napattua pitkästä aikaa kantoon historiallista suomidekkaria, eli Karelia Noir -sarjan toisen ja kolmennen osan. Tapahtumat käsittääkseni 30-40 -lukujen Viipurissa. Lisäksi silmään osui Noituri -sarjan kirjoittaja Andrzej Sapkowskin hussilaistrilogian avaava Narrenturm (mikä suomennettu 2 niteessä) ja tulihan sekin napattua matkaan.

 

[Johnny B. Goode]

Viimesin luettu on tuo Andre Swantrömin Hakaristin Ritarit.

Kirja kertoo siis suomalaisista vapaaehtoisista SS-miehistä (pääosin SS-Wiking divisioonassa) ja heidän aatteistaan, poliittisista mielipiteistään, uskonnosta yms. Ja ihan hyvin kertookin, ei siinä mitään, mutta se vähän häiritsee että kirjailijalla tuntuu olevan jonkinsortin pakkomielle "vittuilla" Mauno Jokipiille ja tämän "Panttipataljoona" -teokselle, jonka aihepiiri on siis sama, suomalaiset SS-miehet. Rivien välistä voi tämän tästä lukea kuinka Swanströmin mielestä Panttipataljoona on täyttä sankaripropagandaa ja taisipa veli Jokipii olla jonkinsortin vaarallinen natsi itsekin. En ole Panttipataljoonaa lukenut enkä epäile etteikö vuonna 1968 kirjoitetussa kirjassa, jolloin suurin osa veteraaneista oli elossa, olisi myös valkopesua tai ainakin on varmaan jätetty kaiken pahimmat perseilyt kertomatta, mutta ei siihen olisi tarvinnut joka toisella sivulla viitata. Kirjota omien tutkimuksiesi pohjalta oma kirja äläkä täytä sivuja tökkimällä toisten pesiä, perkeles.

 

[Beltran]

Otin eräästä palvelusta ilmais-kuukauden (jonka olen jo irtisanonut mutta reilu viikko on vielä jäljellä) ja aloin kuuntelemaan Elina Backmanin teosta Kun kuningas kuolee.

Teos pääsi otsikoihin asiavirheidensä takia mutta eivät ole sentyyppisiä että haittaisivat tarinan seuraamista. Ihan hyvä dekkari minusta, Äänikirjan pituus on reilut 17 tuntia josta olen kuunnellut hieman yli kymmenen tuntia.

 

[Poulu Jukki]

Tässä olen parin viikon sisään lueskellut Remeksen Kotkanpesän sekä Max Seeckin Pahan verkko.

Remeksen uusimmasta en pitänyt niin paljoa kuin aiemmista. Tarina sinänsä oli hyvä, mutta vaihtoehtoinen historia tuntui vähän teennäiseltä. Ikään kuin muka puhutaan Saksasta, vaikka oikeasti kaikki tietää, että puhutaan Venäjästä.

Max Seeckin uusin taas oli ihan hyvä. Ei aivan samalle tasolle päässyt kuin Uskollinen lukija, mutta vallan hyvin piti lukijaa otteessaan. Loppuratkaisu oli vähän ennalta-arvattava.

 

[Iisoppi]

Mari Jungstedt: Kun taivas tummuu
Ruotsalaisen kirjoittajan uuden sarjan alku Espanjan auringon alta. Kyllähän siihen tarinaan piti saada ruotsalaisia mukaan ja myös rakkaustarina. Mukaan tuotiin myös Francon aikaisia vääryyksiä. Kirja eteni monella tasolla... nykyajassa, Francon ajassa ja murhaajan päässä. Ihan hyvää luettavaa ja sain kirjan nopeasti luettua. Mutta ei ne kaikki tasot toiminut (poikkoilevaa) ja kirja oli jotenkin lopulta varsin köykäinen tarina. Kannattaa lukea (hyvää tekstiä) mutta ei kannata odottaa mitään syvällistä.

 

[CreaseMonkey]

Sain päätökseen Niklas Natt och Dagin 1794-kirjan hetki sitten.

Kirja oli minulle hienoinen pettymys 1793-teoksen jälkeen. Kirjailijalla on hyvä kyky kertoa tarinaa ja luoda ajankuvaa. Varsinkin jälkimmäinen on minulle tärkeää historiallisissa teoksissa.

Itselle jäi kirjasta hieman sellainen fiilis, että se oli tehty jatko-osa. Tarkoitan edellisellä sitä, että kirjailijalla ei ollut 1793 kirjoittaessaan ajateltuna jatko-osan mahdollisuutta ja uudet hahmot tuntuivat teennäisiltä. Tarina itsessään jäi minusta myös hieman ohueksi ja useampi lanka solmimatta, ehkä 1795 tekee tästä eheämmän. Tässä kirjassahan ovi jatko-osalle on täysin auki.

Ihan lukemisen arvoinen kyllä, varsinkin jos 1793, jota suosittelen varauksetta, on luettuna.

 

[Alba]

Pierre Lemaitren Tuhon lapset. Itsenäinen kolmas osa sarjasta, joka alkoi Näkemiin taivaassa-teoksella. Elokuvankin pykäsivät tuosta ekasta osasta. Jostain syystä olen tykästynyt kyseisen kirjailijan muihinkin kirjoihin. Aina löytyy joku yllättävä käänne.

Seuraavana jonossa odottaa Gordie Howen omaelämäkerta.

 

[Iisoppi]

Maria Pettersson: Historian jännät naiset
500 sivua lyhyitä tarinoita historian mielenkiintoisista naisista. Useampi kymmenen naista tulee esiteltyä. Mielenkiintoisia kohtaloita löytyy ja olen vasta kirjan alussa.

 

[Skruf]

Virpi Hämeen-Anttila: Kalman kevät

Karl-Axel Björkin tutkimuksista 1920-luvun Helsingissä kertovan sarjan uusin osa. Aika näyttää onko kyseessä rikos vai pahat voimat haudan takaa...

 

[Nahkasohva]

Teemu Keskisarjan teosta "Suomen ainoa sarjamurhaaja – Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus". Ihan kelpo teos, jos suomalainen rikos- ja oikeudenkäyntihistoria kiinnostaa. Keskisarja kirjoittaa tapansa mukaan aika viihteellisesti mutta sen ansiosta myös aika mukaansatempaavasti.

 

[heketsu88]

Nyt olen lukemassa Bernard Cornwellin teosta "Kuninkaiden miekka". Teos on historiallinen romaani ja Cornwellin Uhtred-sarjan 12. osa. Se jatkaa Englannin yhdistymisen tarinaa.

 

[lemponen]

Jørn Lier Horstin Koodi kohta, mutta sitä ennen Timo Sandbergin Himon varjo

Nyt syksyllä on iltasella ennen nukkumaan menoa tullut luettua ainakin Seppo Jokisen Pisara veressä ja Jørn Lier Horstin Suljettu talveksi, nyt "työn alla" Max Seeckin Uskollinen lukija.

 

[adolf]

Radzinski - Stalin

100 sivua päästä eteenpäin tästä melkoisesta tiiliskivestä. Alun perusteella vaikuttaisi ainakin varsin mielenkiintoiselta kirjalta. Eikä ole edes niin saatanan puisevasti kirjoitettu, kuin nämä historioitsijoiden kirjat monesti ovat. Sellaista elävää kerrontaa, eikä vain pelkkää faktojen luettelemista seuraavasta toiseen.

 

[Larionov #8]

Taitaa mennä 100 kirjaa rikki, nyt kun laitettiin lisärajoituksia joukkueurheilulle.
No, mikäs siinä. 100 kirjaa ja punaviinit ja kossut kyytipojaksi.

 

[Evil]

Antony Beevorin Normandia-kirjan luin ja Lenny Kravitzin muistelmat. Nyt on menossa viimeisin Lennon-elämäkerta, Lesley-Ann Jonesin. Aina mie sorrun, vaikka yhden Lennon-kirjan kun lukee on lukenut ne kaikki. Seuraavaksi lähtee varmaan Coatesin Vesitanssija, tarttui kirjastossa näppiin.

 

[Uncle Leo]

Nyt olen lukemassa Bernard Cornwellin teosta "Kuninkaiden miekka". Teos on historiallinen romaani ja Cornwellin Uhtred-sarjan 12. osa. Se jatkaa Englannin yhdistymisen tarinaa.

Itse sain eilen tekstiviestin kirjastolta että ko. kirjan varaus on saapunut, eli kohta pääsen myös tuon kimppuun. Pitää vain ensin saada The Witcher -sarjan neljäs osa pois alta. Hyvin on kirjasarja petrannut, pari ensimmäistä oli sellaista "no jaa" -menoa, mutta nyt on lähtenyt hyvin kulkemaan.

Lisäksi tuli lukaistua Sami Yaffan elämänkerta. Itse tykkäsin kovasti vaikken koskaan ole Hanoista erityisemmin välittänyt. Mutta onneksi kirja oli myös paljon muuta, ja Yaffa vaikuttaa olevan sinut Hanoin loppumisen sihteen, toisin kuin esim. Andy.

 

[Palstalegenda]

Luin tänä vuonna julkaistun kirjan Jörn Donner - kuinka te kehtaatte.

Mukava oli tutustua postuumi-Jörkkaan. Jörkkä oli arvelujen mukaan asperger ja/tai erityisherkkä. Ja minun mielestäni itsetunto oli rikki. Osasyynä ehkä se, että isänsä kuoli Jörkan ollessa 2-vuotias, äitinsäkin menetti reilu parikymppisenä. Piti sitten machoilla, kun ei miestä ollut lapsena mallina. Ja toki syitä on muitakin, luultavasti.

Kyllä pääosa kirjailijoista on rikki. Niin oli Jörkkakin, ihan höpöukko lopulta. Ahkera ihminen kuitenkin, se pitää mainita. Juoppo ja useimpien lastensa hylkääjä. Trolli. Tarkemmin kun ajattelee, niin totean lopuksi: haista Jörkkä paska.

 

[Evil]

Luin tänä vuonna julkaistun kirjan Jörn Donner - kuinka te kehtaatte.

Mukava oli tutustua postuumi-Jörkkaan. Jörkkä oli arvelujen mukaan asperger ja/tai erityisherkkä. Ja minun mielestäni itsetunto oli rikki. Osasyynä ehkä se, että isänsä kuoli Jörkan ollessa 2-vuotias, äitinsäkin menetti reilu parikymppisenä. Piti sitten machoilla, kun ei miestä ollut lapsena mallina. Ja toki syitä on muitakin, luultavasti.

Kyllä pääosa kirjailijoista on rikki. Niin oli Jörkkakin, ihan höpöukko lopulta. Ahkera ihminen kuitenkin, se pitää mainita. Juoppo ja useimpien lastensa hylkääjä. Trolli. Tarkemmin kun ajattelee, niin totean lopuksi: haista Jörkkä paska.

Kyllähän miehessä pitää jotain olla, että etunimestään väännetään yleispätevä verbi. Ei niitä montaa ole. Jörnimisen lisäksi tulee mieleen ainakin jeesustella, elvistellä ja penailla.

 

[Hollanti]

Kuuntelin tänään loppuun Lars Keplerin "Peilimiehen". ei ollu ihan niin hyvä mitä aikaisemmat, mutta kyllä tuokin meni.

Onko palstalla muita jotka on lukeneet koko Joona Linna sarjan? Olis nimittäin kysymys hahmosta jonka tapahtumat ovat unohtuneet. Pienehkö spoileri myös Peilimiehen lopusta.

Olen nimittäin kuunnellut Lazaruksen jälkeen Jo Nesbota, joten muistot ovat aika sekaisin noista skandidekkareista.

Spoileri

Se pahis, Jurek Walter on ilmeisesti tekemässä paluun jossain muodossa seuraavassa kirjassa. Joonahan tappoi Jurekin "Lazaruksen" lopussa, mutta eikös Jurekilla ollut kaksoisveli joka tuli ilmi muistaakseeni Nukkumatissa. Muistaako kukaan mitä sille Walterin kaksoisveljelle oikein tapahtui?

 

[Patarouva]

Parin kuukauden aikana olen viettänyt taas muutaman hetken kirjoja lukien.

- Elly Griffiths: Risteyskohdat

Ensimmäinen osa dekkarisarjassa, jossa pääosassa on arkeologi Ruth Galloway. Ihan kiva lukukokemus. Jotenkin tuli mieleen, että olisi hyvin voinut olla kyseessä englantilainen TV-sarja.

- Pirjo Tuominen: Opettajatar

Epookkiromaani 1850-luvun Suomesta. Tykkään Tuomisen historiallisista romaaneista,

- Miika Nousiainen: Metsäjätti

Henkilö saapuu tehostamaan lapsuuden kotipaikkakuntansa tehtaan toimintaa ja kohtaa asioita, jotka haluaisi unohtaa. Hyvä kirja. Riittävästi huumoria, etteivät surulliset asiat käänny pelkäksi synkistelyksi.

- Heli Laaksonen: Ajopuujalka

Pienoisromaani, joka jaettiin kirjaviikolla kirjaostoksen kylkiäisenä. Parasta kirjassa oli sen kieli. Sadunomaisen tarinan rekkakuskeista oli tarkoitus varmaan olla enemmän iloinen mutta itselle tuo ajatus limbossa olemisesta oli lähinnä ahdistava.

- Arttu Tuominen: Hyvitys

Poriin sijoittuvan Delta-sarjan toinen osa. Lapsuuden traumojen kuvaus kosketti minua tässäkin kirjasarjan osassa eniten.

- Ilkka Remes: Kotkanpesä

Natsi-Saksa voitti sodan ja hallitsee Eurooppaa edelleen. Luin tämän kirjan hitaammin kuin Remeksen romaanit yleensä. Saattoi johtua tuosta vaihtoehtotodellisuudesta ja siihen lukiessa asettumisesta. Kirja pääsi vauhtiin vasta loppupuolella. Ihan ok viihdettä.

Lukiessani kirjaa mietin, että Remeksen ensimmäinen julkaistu romaani Pääkallokehrääjä (1997) sijoittui vähän toisenlaiseen vaihtoehtotodellisuuteen. Siinä elettiin 1980-lukua ja Suomi oli Neuvostoliiton miehittämä Suomen Demokraattinen tasavalta.


- Ildefonso Falcones: Paljasjalkainen kuningatar

Romaani alkaa vuodesta 1748. Kuubasta saapuu vapautettu nuori orjanainen, joka tutustuu Sevillalaiseen mustalaissukuun ja ystävystyy nuoren mustalaistytön kanssa. Kovia koettelemuksia ja julmuuksia mutta myös ystävyyttä ja rakkautta. Hyvä lukuromaani vaikka pidinkin edellisistä kirjailijan teoksista enemmän.

- Niklas Natt och Dag: 1794

Hieno kirja. Välillä raakuus ja julmuus on teoksessa ja kuvatussa ajassa niin luotaantyöntävää, että vähänkin valoisammat asiat saavat lukijan arvostamaan keskushenkilöiden pieniä hyviä hetkiä entistä enemmän. Kirja jäi nyt sellaiseen kohtaan, että ei millään jaksaisi odottaa trilogian kolmatta osaa.

 

[Ilmari Ahde]

Taitaa mennä 100 kirjaa rikki, nyt kun laitettiin lisärajoituksia joukkueurheilulle.
No, mikäs siinä. 100 kirjaa ja punaviinit ja kossut kyytipojaksi.

Oma kirjanpito tältä vuodelta näyttää 41 kirjaa, viimeisin on vielä alkumatkassa. Kaikkia lukemiani en ole ylös merkannut, jotain historiateoksia ja vastaavia en pistä lukupäiväkirjaan, ne kun otetaan mukaan niin viitisenkymmentä kirjaa yhteensä. Olen kyllä ostanut e-kirjoja ja useampiakin paperikirjoja, ne tietysti odottelee sopivaa hetkeä muiden lukuisien aiempien ostosten kanssa.

Eduard Verkin - Sahalinin saari, semmoinen on nyt kesken. Luin joskus hankkiessa e-kirjan sen juonikuvauksen mutta olen suurimman osan unohtanut, tein niinkin rankan päätöksen etten lue kuvausta uudestaan, mennään hieman sokkona kohti tuntematonta. Sen muistan että joku mysteerinen tauti jyllää synkässä tulevaisuudessa Sahalinilla.

 

[Wiljami]

Pitipä mielenkiinnosta vilkaista omaa lainaushistoriaa niin tähän mennessä haennut tämän vuoden puolella kirjastosta 35 opusta. Kaikkien juonet jopa muisti pääpiirteittäin kun listan näki vaikka tuskin olisin kysyttäessä muistanut noista puoliakaan lukeneeni. Puolenkymmentä teosta tullut luettua muista lähteistä (lähinnä omasta kirjahyllystä) ja toki tieteellistä kirjallisuutta tullut luettua reilusti enemmän vaikkei niitä tulekaan tänne raportoitua (vaikka toki voisi, älyttömän mielenkiintoisia artikkeleita ja kirjoja tullut kahlattua läpi).

Narrenturmin toinen osa kohta lopuillaan niin pitää taas keksiä kohta mitä alkaisi seuraavaksi lukea. Mikko Porvalin Karelia noir tuli myös luettua läpi kun nappasin viime kirjastokäynnissä osat 2 ja 3 mukaan. Ihan ok, tykkään kyllä enemmän Sandbergin ja Hämeen-Anttilan historiallisista dekkareista.