Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Ilmari Ahde]

@ms.qvist Tämä on palstan paras ketju.

Hep ja käsi ylös Pileckin kylmäävälle tarinalle, kirjanpitoni mukaan viime vuonna luettu ja merkintöjen mukaan teki vaikutuksen. Jos jostain voi sanoa, että nyt on kova jätkä, niin Witold oli ihan vitun kova jätkä. Vaikka siellä hirveydessä moni asia tuhoutui ja toiminta oli karmivaa, huumorin kukka ei lakastunut.

 

[Toejoen Veikko]

Luennassa Marjo Liukkosen tietokirja "Teloitusjonossa - Hennalan miesvankien kohtalot 1918-1919".
Melko laaja lähdeaineisto ja leiriltä selvinneiden vankien kertomuksia käynyt hyvin läpi ja lainauksia on viljalti. Jonkinasteisena puutteena näkisin kuitenkin, että tietty kriittinen ote puuttuu. Asenne paistaa läpi, mutta ei niin vahvasti, että lukukokemus kävisi vastenmieliseksi tai tekisi mieli lopettaa. Ehkä olisi kuitenkin voinut valita muutaman päähenkilön ja ruotia heidän tarinansa ja tekonsa.

 

[Johnny B. Goode]

Ajatus on muhinut jo pidemmän aikaa ja nyt olen päättänyt tehdä poikkeuksen. Eli kun nykyinen kirjastosta lainassa oleva tietokirjanippu tulee luettua, palaan poikkeuksellisesti jo kertaalleen luettuun. Eli Jonathan Littellin Hyväntahtoiset olisi teos. Viimeksi luin lähinnä sen nostattaman kohun takia joskus 10v. sitten. Jos nyt lukisi syvemmin.

 

[Evil]

James Lee Burken dekkarit menossa, nyt taitaa olla kesken Pimeän hehku. Pidän lajityypistä, pidän miljööstä johon herran kirjat sijoittuvat. Eli siis New Orleans ja nämä Louisianan rämeet, kiehtovaa aluetta ja Burken kerronta tuo kaiken ihan kuvina eteen. Tietokirjapuolella olen viimeksi syventynyt Led Zeppeliniin ja 1600-luvun purjelaivoihin.

 

[Iisoppi]

Camilla Läckberg: Hopeasiivet
Kirja on kyllä hyvin vahvasti feministinen. Se jopa ärsytti ja rasitti. Miehet oli tyhmiä kusipäitä, manipuloivia paskoja ja lähinnä täysin moraalittomia. Naiset taas oli fiksuja, osaavia, moraalisia ja toisilleen solidaarisia. Ja kun naiset eivät olleet toisilleen solidaarisia niin se johtui siitä että miehet kiristi heitä. Ja lopussa kiitos seisoi kun naiset sai nöyryyttää miehiä. Ihan koko kirjaa en edes kyennyt lukemaan koska viesti oli niin selvän feministinen että alkoi ärsyttää. Luin alusta ja lopusta että juoni selvisi. Vaikka olihan se selvillä alusta saakka... Naiset voittaa.

 

[Surukuku]

Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta
Kirja kertoo erään mielisairaalaan suljetun naisen tarinan. Kipinä kirjaan syttyi Seilin saarelle kätkettyjen pikkuisten pullojen sisältä löydetyistä teksteistä, jotka potilas, ko. nainen, on kirjoittanut.
Kirjan kirjoittaja on vaimoni serkku ja pari vuotta sitten tavatessamme, hän kertoi tästä, ihan sattumalta löytämästään aineistosta, ja aikeistaan kirjoittaa siitä kirjaa. Pakkohan tämä kirja oli sitten hankkia, kun ilmestyi myyntiin n. pari viikkoa sitten. Kerrontatyyli on sujuvaa ja mukaansatempaavaa ja ote aiheeseen humaani - tylyä lähihistoriaa valaiseva lukukokemus.

 

[Patarouva]

Joanne Harris: Sinisilmä

Tarina eteni blogikirjoituksina. Oli vaikea tietää, mikä oli kulloinkin ns. totta ja mikä teoksen hahmojen kirjoittamaa fiktiota. Kirjan loppuessa tuli aika monta versiota mieleen, mitä tapahtui ja kenelle tapahtui. Ihan ok kirja, jonka voisin lukea toiseen kertaankin.


Niklas Natt och Dag: 1793

@Wiljami @Eddie

Olin lukenut jotain kirjaan liittyen aikaisemmin, mutta arvostelunne innostivat lukemaan sen heti, kun mahdollista. Kiitos vinkeistä.

Loistava kirja! Synkeä romaani, jossa on niin paljon muitakin sävyjä.

Mukavan lisämausteen toivat hetkelliset yhteydet Ranskan vallankumouksen tapahtumiin ja vaikutuksiin, kun Milja Kauniston kirjat olivat tuoreina mielessä.

 

[Wiljami]

...
Niklas Natt och Dag: 1793

@Wiljami @Eddie

Olin lukenut jotain kirjaan liittyen aikaisemmin, mutta arvostelunne innostivat lukemaan sen heti, kun mahdollista. Kiitos vinkeistä.

Loistava kirja! Synkeä romaani, jossa on niin paljon muitakin sävyjä.

Mukavan lisämausteen toivat hetkelliset yhteydet Ranskan vallankumouksen tapahtumiin ja vaikutuksiin, kun Milja Kauniston kirjat olivat tuoreina mielessä.

No niin, sitten ei kun 1794:n kimppuun. Siinäkin tulee mielenkiintoista tarttumapintaa historiallisiin asioihin, tällä kertaa semmoiseen mikä ei ainakaan itselleni niin tiedossa ollut. Ja synkkää todellakin on vaikka välillä käydään ihan Karibialla asti.

 

[Eddie]

Camilla Läckberg: Hopeasiivet
Kirja on kyllä hyvin vahvasti feministinen. Se jopa ärsytti ja rasitti. Miehet oli tyhmiä kusipäitä, manipuloivia paskoja ja lähinnä täysin moraalittomia. Naiset taas oli fiksuja, osaavia, moraalisia ja toisilleen solidaarisia. Ja kun naiset eivät olleet toisilleen solidaarisia niin se johtui siitä että miehet kiristi heitä. Ja lopussa kiitos seisoi kun naiset sai nöyryyttää miehiä. Ihan koko kirjaa en edes kyennyt lukemaan koska viesti oli niin selvän feministinen että alkoi ärsyttää. Luin alusta ja lopusta että juoni selvisi. Vaikka olihan se selvillä alusta saakka... Naiset voittaa.

Tämä Läckberg on mielestäni täysin kadottanut tatsin (omaan makuuni. Kuten tuossa ylläkin käy selväksi, pidän vähän raadollisemmasta kirjoitustyylistä.). Fjällbacka sarja oli alkuun mielestäni erittäin hyvä. Jossain kohtaa alkoi muuttumaan aivan liian maailmaa syleileväksi lässyn lässyksi. Lukija päästetään aivan liian helpolla. Tämä uusi sarja on myös ihan huttua. Fayen jätin kesken. En tiedä, onko menestys noussut jotenkin hattuun ja pelailee varman päälle näillä nykyteoksillaan, ettei vaan ole liian häijy. Lisäksi muistetaan alleviivata, että ei ole ainakaan rasisti jne..

 

[Iisoppi]

Nyt on pätkittäin luettavana Kiehtovat linnat Suomessa ja muualla Euroopassa. Se on sellainen kirja että välillä luen kirjoittukset linnasta tai parista ja sitten kirja taas lepää jonkin aikaa kunnes taas tulee linnat mieleen ja luen vähän. Kohta pitäisi kirjakin palauttaa kirjastoon joten loppukiri olisi paikallaan.

 

[Evil]

Edelleen vedetään fiktiopuolella James Lee Burkea. Lisäksi työn alla pari A.W.Yrjänän runokirjaa, Lamppu Laamasen Tavastia-opus sekä Antony Beevorin Normandian maihinnousua käsittelevä tiiliskivi.

 

[Wiljami]

Guy Gavriel Kayn Tigana tuli luettua läpi ja hyvää renesanssidystopiafantasiaa oli. Harmi ettei kirjailijalta ole tainnut kauheammin ilmestyä (ainakaan siten että lähikirjastosta löytyisi) teoksia, tuo äskettäin luettu oli julkaistu 90-luvun alussa. Sitä edeltävä Fionavarin kuvakudos (80-luvun alusta) löytyisi sentään, varmaan jossain vaiheessa haettava lainaan.

Lähikirjastosta löytyi vihdoin Igguldenin Suolan valtakunnasta myös ensimmäinen osa, niin aloitin nyt sen tarinan. Nopealukuisempaa kuin Igguldenin historialliset draamat, tosin voi johtua siitäkin kun niitä lukiessa tuli sivistettyä samalla itseään ja wikipedioitua jokainen uusi henkilöhahmo mitä kirjoissa tuli vastaan. Ihan hyviä hahmoja tuo Iggulden osaa kyllä taikoa tyhjästä ilmastakin. Itse tarinan suhteen vielä vähän siinä kinthaalla että onko hyvä vai ei, mutta eipä ole kirjakaan vielä kuin hätäiseen puolessavälissä ja alkuasetelmia vasta laitellaan.

 

[Gennadi]

Kalevi Puontin "Manni", aika hyvää tekstiä entiseltä narkkipoliisilta. Sipilä on saanut kilpailijan sillä erotuksella että tämä kirjailija tosiaan ollut itse miliisinä.

Edit: Oli myös Päivärinnan haastattelussa ja hyvä kuva jäi ukosta.

 

[Gennadi]

Camilla Läckberg: Hopeasiivet
Kirja on kyllä hyvin vahvasti feministinen. Se jopa ärsytti ja rasitti. Miehet oli tyhmiä kusipäitä, manipuloivia paskoja ja lähinnä täysin moraalittomia. Naiset taas oli fiksuja, osaavia, moraalisia ja toisilleen solidaarisia. Ja kun naiset eivät olleet toisilleen solidaarisia niin se johtui siitä että miehet kiristi heitä. Ja lopussa kiitos seisoi kun naiset sai nöyryyttää miehiä. Ihan koko kirjaa en edes kyennyt lukemaan koska viesti oli niin selvän feministinen että alkoi ärsyttää. Luin alusta ja lopusta että juoni selvisi. Vaikka olihan se selvillä alusta saakka... Naiset voittaa.

Mä en henkilökohtaisesti pysty lukemaan naiskirjailijoiden kirjoja, aina täynnä feminististä ilotulitusta missä ei ole mitään realisuutta. Näinä aikoina oma kommenttini on varmaan erittäin paheksuttava, mutta mielipide tämäkin. Annoin palkitulle ruotsalaiselle Camilla Grebelle mahdollisuuden "Varjokuvat", hyvä juoni mutta täysin absurdia naisfasismia.

 

[Eddie]

Mä en henkilökohtaisesti pysty lukemaan naiskirjailijoiden kirjoja, aina täynnä feminististä ilotulitusta missä ei ole mitään realisuutta. Näinä aikoina oma kommenttini on varmaan erittäin paheksuttava, mutta mielipide tämäkin. Annoin palkitulle ruotsalaiselle Camilla Grebelle mahdollisuuden "Varjokuvat", hyvä juoni mutta täysin absurdia naisfasismia.

Suosittelisin antamaan mahdollisuuden Yrsa Sigurdardottirille. En tosin nyt muista millä kulmalla hän tähän asiaan tuli, muttei ainakaan häirinnyt. Myös Emilie Schepp vetää jopa vähän päinvastoin. Läckberg on kyllä melko lukukelvotonta nykyään.

Itselläni on nyt menossa tuo Greben varjokuvat. Kyllähän tuossa vähän Läckbergin vikaa on, muttei missään nimessä lukukelvotonta.

 

[Gennadi]

Suosittelisin antamaan mahdollisuuden Yrsa Sigurdardottirille. En tosin nyt muista millä kulmalla hän tähän asiaan tuli, muttei ainakaan häirinnyt. Myös Emilie Schepp vetää jopa vähän päinvastoin. Läckberg on kyllä melko lukukelvotonta nykyään.

Itselläni on nyt menossa tuo Greben varjokuvat. Kyllähän tuossa vähän Läckbergin vikaa on, muttei missään nimessä lukukelvotonta.

Okei, kokeillaan. Omalla tavalla tykännyt Islannin kirjailijasta, Arnardul Indrioasolista, vaikka välillä jähmeetä tarinan kerrontaa.

 

[Gennadi]

@Eddie oletko lukenut Philip Kerrin Günther Bernien seikkailuita? Suosittelen, erillaista ja skottikirjailija.

 

[Evil]

Tähän ilmiöönkin törmää joskus. Kirjailija kirjoittaa munillaan!

 

[Eddie]

@Eddie oletko lukenut Philip Kerrin Günther Bernien seikkailuita? Suosittelen, erillaista ja skottikirjailija.

Enpä ole, mutta pitää tutustua. Kiitos vinkistä!

 

[Hols Nilgerssön]

Aloitin lukemaan Hohtoa, sanovat sen olevan Kingin paras kirja.

 

[Hols Nilgerssön]

Nojaa. Onhan se hyvä, mutta niin on moni muukin. Itselleni ainakin Se menee tuosta yli. Ja ehkä Tukikohta.

Se tuli jo luettua ja oli hyvä, paitsi ne kohdat missä kirjailija alkaa jaarittelemaan omaan makuuni liian pitkiä jaksoja varsin tyhjänpäiväisesti. Tukikohta täytyy ottaa kans haltuun kunhan se vastaan jostain putkahtaa.

 

[Gennadi]

Aloitin lukemaan Hohtoa, sanovat sen olevan Kingin paras kirja.

En ole kuin muutaman Kingin lukenut ja Hohto on parhaimpia, siinäkin aika junnaava kerronta. Uinu uinu lemmikkini (Pet sematary) vielä puuduttavampi, no nämä on makuasioita.

 

[Gennadi]

Itselläni "hohdon" ongelma oli kun oli nähnyt leffan ennen kirjaa lapsena. Jotenkin Nicholson oli koko ajan pupilleissa sitä lukiessa.

 

[Gennadi]

Jos meidän historia kiinnostaa Ruotsin vallan alla niin Mirkka Lappalaisen "Jumalan vihan ruoska" ja "Pohjolan leijona Kustaa II Aadolf" on kyllä ammattimaisesti kirjoitettuja historiaopuksia. (Otan tässä takaisin kun haukuin naisdekkaristeja).

 

[Hols Nilgerssön]

@Hols Nilgerssön Tuo on aika ominaista Kingille ja jos siitä ei pidä, tulee monta tylsää hetkeä hänen teoksiaan lukiessa. Itselleni nuo taas ovat melkeinpä sitä parasta antia.

Näin olen ymmärtänyt, että kuuluu pakettiin. Pidän kyllä noin muutoin hänen kirjoista, mutta itellä alkaa tosiaan ajatus karkaamaan kun nämä tietyt kohdat tulee vastaan. Kyllä mä yleensä kuitenkin tunnistan kun hitaampi kohta alkaa ja pyrin suhtautumaan siihen siten, että pusken läpi kunnes jotain mielenkiintoisempaa alkaa jälleen tapahtumaan.