jaakkopavunvarsi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät
Max Porter: Surulla on sulkapeite
Pienoisromaani (tekstissä on myös osia runomuodossa, sekä vuoropuheluita näytelmien tapaan) äidin menettävästä perheestä. Tarina on periaatteessa isän näkökulmasta kerrottu, mutta osittain myös kahden lapsen (molemmat poikia). Isän pätkät toimii ihan hyvin, mutta lasten näkökulmat eivät ole mielestäni onnistuneita. Lisäksi kolmas näkökulma on variksen, joka edustaa tarinassa jotain metaforaa, ehkä surulle. Itse ajattelin, että variksen näkökulmasta kirjoittaja on vain irroitellut ja kirjoittanut ne pätkät kännissä, sen verran sekavaa ja turhanaikaista tekstiä se suurimmaksi osaksi oli. Isä-kohdat saivat muutamassa kohtaa omankin olon aika paskaksi, kun samalla pohdin mahdollisuutta, että oma vaimoni kuolisi. Nämä kohdat ovat tekstin vahvuus ja niiden varaan olisi luullut saavan enemmän irti. Nyt teksti on 2/3 ihan höpön höpöä. Lyhyt mitta auttaa jaksamaan loppuun asti. Arvosanaksi 2/5.
Pienoisromaani (tekstissä on myös osia runomuodossa, sekä vuoropuheluita näytelmien tapaan) äidin menettävästä perheestä. Tarina on periaatteessa isän näkökulmasta kerrottu, mutta osittain myös kahden lapsen (molemmat poikia). Isän pätkät toimii ihan hyvin, mutta lasten näkökulmat eivät ole mielestäni onnistuneita. Lisäksi kolmas näkökulma on variksen, joka edustaa tarinassa jotain metaforaa, ehkä surulle. Itse ajattelin, että variksen näkökulmasta kirjoittaja on vain irroitellut ja kirjoittanut ne pätkät kännissä, sen verran sekavaa ja turhanaikaista tekstiä se suurimmaksi osaksi oli. Isä-kohdat saivat muutamassa kohtaa omankin olon aika paskaksi, kun samalla pohdin mahdollisuutta, että oma vaimoni kuolisi. Nämä kohdat ovat tekstin vahvuus ja niiden varaan olisi luullut saavan enemmän irti. Nyt teksti on 2/3 ihan höpön höpöä. Lyhyt mitta auttaa jaksamaan loppuun asti. Arvosanaksi 2/5.