Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[jaakkopavunvarsi]

Max Porter: Surulla on sulkapeite

Pienoisromaani (tekstissä on myös osia runomuodossa, sekä vuoropuheluita näytelmien tapaan) äidin menettävästä perheestä. Tarina on periaatteessa isän näkökulmasta kerrottu, mutta osittain myös kahden lapsen (molemmat poikia). Isän pätkät toimii ihan hyvin, mutta lasten näkökulmat eivät ole mielestäni onnistuneita. Lisäksi kolmas näkökulma on variksen, joka edustaa tarinassa jotain metaforaa, ehkä surulle. Itse ajattelin, että variksen näkökulmasta kirjoittaja on vain irroitellut ja kirjoittanut ne pätkät kännissä, sen verran sekavaa ja turhanaikaista tekstiä se suurimmaksi osaksi oli. Isä-kohdat saivat muutamassa kohtaa omankin olon aika paskaksi, kun samalla pohdin mahdollisuutta, että oma vaimoni kuolisi. Nämä kohdat ovat tekstin vahvuus ja niiden varaan olisi luullut saavan enemmän irti. Nyt teksti on 2/3 ihan höpön höpöä. Lyhyt mitta auttaa jaksamaan loppuun asti. Arvosanaksi 2/5.

 

[Zodiac]

Timo Sandberg: Yövieras

Anopilta sain joululahjaksi. Päätin alkaa lukemaan eilen ku kyselee joka perkeleen kerta kun nähdään että oliko hyvä? Ihan ookoo dekkari ainakin nuo ensimmäiset sata sivua.

 

[Iisoppi]

Lukaisin tuossa Kaisa Haataisen ja Sanna-Mari Hovin kirjoittaman Monarkian muruset-kirjan. Sellaista ajankululukemista se oli. Ihmettelin sivun reunoissa olleita värillisiä ns. kommentointeja koska minusta ne eivät antaneet kirjalle mitään.

Ärsytti se että useampaan kohtaan oli saatu mainittua että Alankomaiden kruununprinsessa Catharina-Amalia ei ole kaunis. Onko kuningattaren tärkein tehtävä olla kaunis? Ja kyseessä on kuitenkin teinityttö (n.15v) eli ulkonäkö voi vielä muuttua. Ja mitä teen sillä tiedolla että kirjoittajien mielestä Ruotsin prinsessa Madeleinen lapset (n. 4- ja 3-vuotiaat) ikävä kyllä muistuttaa isäänsä ja toivovat kolmannelle lapselle parempaa onnea.

Pinnallista hömppää mutta itsepähän kirjan valitsin ja luin. Ihan ajankuluksi kun erilaiset historiaan liittyvät jutut kiinnostaa. Historiaa ei ollut kyllä paljon mutta jotain sentään.

 

[Useful Idiot]

Juuri aloitan Perttu Häkkisen & Vesa Iitin Valonkantajat –Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä -teosta. Yritin metsästää tätä kirjaa Suomalaisen Kirjakaupan alesta, mutta olivat päässeet loppumaan. Lainasin siis tämän yksilön kirjastosta.

 

[Musta Nuoli]

Juuri aloitan Perttu Häkkisen & Vesa Iitin Valonkantajat –Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä -teosta. Yritin metsästää tätä kirjaa Suomalaisen Kirjakaupan alesta, mutta olivat päässeet loppumaan. Lainasin siis tämän yksilön kirjastosta.

Kirjassa oli hetkensä, mutta siinä oli omahyväisen ärsyttävää se, että siinä haastateltiin Vesa Iitin omaa alter egoa, hänhän on toiminut salanimellä salatieteilijänä ja semi-satanistina. Eli siis tekijät haastattelevat itseään ja kehuvat itseään samalla kun muita saman tason hokkuspokkus-tyyppejä arvioidaan kriittisemmin ja joskus jopa kyynisesti. Häkkisen kirjoitustyyli on varsinkin paikoin ärsyttävää ja rahvaanomaista.

Kirjan ansiot ovat lähinnä siinä, että se luettelee useita suomalaisia salatieteilijöitä joihin voi tutustua paremmista lähteistä tarkemmin, mutta muuten se jää varsin vajaaksi ja sisäpiirimäiseksi sisällöltään.

Parempi siis vain lainata kirjastosta, ei kannata omaan hyllyyn hommata.

 

[Musta Nuoli]

Grant Morrisonin muutaman vuoden takainen Supergods kartoittaa terävästi ja laaja-alaisesti sekä supersankareita historiallis-myyttisessä kontekstissa että myös Morrisonin omaa elämää ja urakehitystä yhdeksi tärkeimmistä sarjakuvakäsikirjoittajista.

 

[Alamummo]

The Lost City of the Monkey God - Douglas Preston.
Tositapahtumista kertova kirja Hondurasin viidakosta löydetyn La Mosquitia kaupungin tutkimuksista.

Ostin, luin ja tykkäsin.

 

[Iisoppi]

Tällä hetkellä luen Vesa Nenyen, Peter Munterin ja Toni Wirtasen koostamaa teosta Talvisota. Luen sitä suomeksi käännettynä koska englannin lukeminen minulle vaikeaa, ymmärrän kyllä suurimmaksi osaksi mutta lukeminen on niin hidasta ja rasittavaa. Alussa olen, historiaosia vasta kahlattu läpi (venäläistämispyrkimykset, vallankumous, itsenäistyminen ja kansalaissota, neuvottelut Neuvostoliiton kanssa 1939 jne). Sodan kynnyksellä ollaan pian. Ja päästään itse asiaan. Eli voidaanko sota kertoa niin että minua kiinnostaa.

 

[jaakkopavunvarsi]

Antti Kivimäki: Odotusarvoisesti sinun (2018, romaani)

Kirjan päähenkilö elättää itsenä pokerilla, tarkemmin tietysti Texas Hold'emilla. Hän pelaa sitä sekä kasinolla, että netissä. Elämän rakkaus on jättänyt päähenkilön pelaamisen takia, koska se ei naisen mielestä ole "oikea ammatti". Jannu siis tienaa vuodessa ihan helvetisti (koska perustaa pelinsä matematiikalle ja kärsivällisyydelle), mutta avovaimo jättää silti, koska kaveri ei ole perheenisäainesta. Hieman epäuskottavaa lähtökohdiltaan, mutta ei anneta sen häiritä, sillä kirja on ensimmäinen kotimainen romaani, jonka olen jaksanut lukea loppuun pitkään aikaan. Kirjoitustyylissä on paljon ärsyttäviä asioita, kuten elitistinen sivistyssanojen viljely sekä tiettyjen asioiden turhan tarkka kuvailu. Silti perustarina kantaa sen verran hyvin, että kirjaan tekee mieli tarttua uudestaan. Päähenkilö osoittautuu todella sairaaksi tyypiksi. Neuroottisuudessan hän lokeroi sekä pokerin että naiset. Lisäksi hän päätyy juuri niiden surkeimpien naisten seuraan, jotka toisaalta ovat juuri sopivia juuri hänelle. Päähenkilön toiminnalle löytyy selitystä, sillä hän on koulukisauttu nörtti, joka on päätynyt kiusaamisen vuoksi rautojen nosteluun. Tiukka kroppa tietysti antaa avaimet afroditen maailmaan. Eroottisena romaanina tätä ei silti kannata lukea, sillä seksikohtaukset ovat yksi kirjan heikkouksista.

Annan kirjalle 3/5 tähteä, mikä on omalla skaalallani kotimaiselle romaanille todella paljon. Kunhan kirjailija pystyy irtautumaan joistakin maneereistaan, hänestä voi tulla hyvinkin viihdyttävä, silti katu-uskottava rustaaja. Tässäkin kirjassa tarina oikeasti etenee hyvään tahtiin, eikä tule kusetettua oloa, kuten yleensä suomalaisten kielivetoisten höpöttelijöiden kanssa.

 

[adolf]

Huuskonen - Laps Suomen

Kommunismin ihanuudesta kertovat tositarina, kun 2. maailmansodan jälkeen eräs suomalainen mies loikkasi vaimonsa kanssa Neuvostoliiton puolelle. Kuului kommunistiseen puolueeseen Suomessa ja ajatteli saavansa veljellisen vastaanoton isä aurinkoisen maassa. Vaan todellisuus olikin sitten jotain aivan muuta.

 

[Musta Nuoli]

Parasta aikaa menossa William Shatnerin kirja "Leonard", jossa hän muistelee pitkäaikaista ystäväänsä ja kollegaansa, edesmennyttä Leonard Nimoyta. Lämminhenkinen ja hyvin kirjoitettu muistelo, jossa Shatner käy läpi itsensä ja Nimoyn elämänvaiheita ja yhteistä 50 vuoden toveruutta.

 

[Germanicus]

Baddingin elämäkerran laitoin tilaukseen. Aika hyvät arvostelut on saanut.

Kirja-arvio: Uusi Badding-elämäkerta on lämmin mutta kaunistelematon taiteilijakuva - Keskisuomalainen

Rauli on/oli mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista mieslaulajista tässä maassa. Sääli, että ujous ja dokaaminen nousi pääosaan. Jos nuppi olisi pysynyt kasassa, niin Badding olisi tehnyt aivan uskomattoman hienon uran.

Upea artisti!

 

[tsajari]

Luen parhaillaan Stephen Kingin It -kirjaa, ensimmäistä kertaa. Uusin painos joka on siis yksiosainen. Tiiliskivellä on mittaa varmaan joku 1100 sivua, mutta alku on ollut hyvin verkkainen. Jopa liian verkkainen. Luin siinä välissä pari muutakin kirjaa kun järkälekirja ei saanut minusta täydellistä otetta. Nyt +500 sivua takana ja vähän tuntuu siltä, että kohta alkaa tapahtua.

 

[Wiljami]

Edelleen menossa Stephen Kingin Musta torni, toissailtana sain luettua Callan sudet loppuun ja tänään alkaisi kuudes kirja eli Susannahin laulu. Kyllä tuota on vielä lukenut vaikka välillä alkanut tuntua jo työltä lukeminen kun tuota juttua vaan piisaa.

 

[Amerikanihme]

Huckleberry Finnin seikkailut. Ei tuo oikein iskenyt. Vaikealukuinen englanniksi, kun käytetään hoonoa amerikkaa...muutenkin tarina ei oikein muotoutunut mielenkiintoiseksi koko aikana. Minusta olisi ollut mielenkiintoista kertoa minkälaisia tapauksia tapahtui jokea laskiessa itsessään, ei niinkään näistä kaikenmaailman kylissä vierailuista joen varrella. Varmaan kaikennäköistä jännää siellä veden päällä tapahtuisi, mutta niistä ei nyt pahemmin kerrottu.

Klassikoita yritän läpi lukea, lähinnä näitä maailmankirjallisuuden klassikoita, ei niinkään suomalaisia, vaikka joitain niistäkin olen onnistunut lukemaan. Olisiko jollakulla suosituksia maailmankirjallisuuden klassikoista? Paljon on lukematta. Seuraavaksi olen ajatellut Kolmea muskettisoturia, tai Robinson Crusoeta tai Sotaa ja Rauhaa...tuo viimeksi mainittu pelottaa hieman pitkänä ja tylsänä kirjana, mutta ehkä sekin pitäisi kahlata läpi joskus.

 

[Tinke-80]

@Amerikanihme Jos klassikot kiinnostaa niin Monte-Criston kreiviä voin suositella varauksetta. Yksi nuoruuden lempikirjoistani.

 

[Wiljami]

Don Quijotea voi suositella, pitääkin varmaan Mustan tornin jälkeen lukaista läpi kun edellisestä lukukerrasta taitaa olla yli 15 vuotta. Kotipaikalta löytyy vielä eksoottista kieltä sisältävä 20-luvulla julkaistu painos niin pääsee wanhaan henkeen mukaan kielenkin kautta.

 

[Amerikanihme]

Kiitos suosituksista, nuo kaksi onnistuin viimeisen parin vuoden aikana jo lukemaan (Monte Criston kreivi ja Don Quijote). Edellinen oli tosiaan hyvin kirjoitettu ja kiehtova, jälkimmäinen vähän poukkoili siellä sun täällä kiinnostavuudessaan, mutta aika ajoin purskahdin nauramaan ääneen sen hullun aivoitusten parissa.

 

[Vanha Len]

Äänikirjana nyt Dan Brownin, Alku.

 

[SgtMarkov]

Sain juuri luettua kaverilta lainatun Dave Mustainen Heavy Metal muistelmat-kirjan. Yleensä tykkään lukea bändibiografioita, etenkin jos pidän ko. bändistä, mutta tämä oli harvinaisen työlästä luettavaa. Olihan tuossa mielenkiintoisia kohtia paljonkin, mutta alku oli yhtä lesoilua pillun saannilla ja myöhemmässä vaiheessa alkoi loppua huumorintaju lukiessa sitä jatkuvaa kitinää Metallican perään. Kokonaan se tuli silti luettua. Hyvä että luin, ja hyvä että se on nyt takana, huh huh..

 

[vilperi]

Harvoin on allekirjoittaneella asiaa tähän ketjuun, kun tosi vähän tulee luettua kirjoja. Mutta tällä hetkellä luen sellaista kirjaa kuin Biljardin käsikirja. Kirjan on alunperin tehnyt sellainen henkilö kuin Nick Metcalfe ja sen on suomentanut Mikko Saarikko.

Biljardin käsikirja esittelee poolin säännöt, perustekniikan, erikoistilanteet ja niiden ratkaisut sekä vihreän verkapöydän kaksintaistelujen kiehtovimmat piirteet - taktiikan ja taitojen mittelyn vastustajan kanssa.

Tämä kirja on ihan mainio ja kannattava lukuvalinta esimerkiksi minun kaltaisille ihmisille ja biljardin harrastajille, jotka haluaa perehtyä peliin perusteellisesti ja on kuitenkin lajin saralla lähinnä vasta vasta-alkajia.

 

[Glove]

Alex Kavan hyytävä salaisuus luettavana. Epäilen nyt lähes puolivälissä kirjaa ollessani tietäväni, miten lopussa käy. No, toivottavasti kirjailija on ollut fiksumpi.

 

[Kermit]

Klassikoita yritän läpi lukea, lähinnä näitä maailmankirjallisuuden klassikoita, ei niinkään suomalaisia, vaikka joitain niistäkin olen onnistunut lukemaan. Olisiko jollakulla suosituksia maailmankirjallisuuden klassikoista? Paljon on lukematta.

Vanhus ja meri sekä Rikos ja rangaistus ovat ehkä omia suosikkejani niistä klassikoista, mitä on tullut joskus luettua.

 

[Amerikanihme]

Vanhus ja meri sekä Rikos ja rangaistus ovat ehkä omia suosikkejani niistä klassikoista, mitä on tullut joskus luettua.

Vanhus ja meri tuli joskus luettua, mitään sen tarkempaa muistikuvaa ei ole. Rikos ja rangaistus on varmaan hyvä suositus. Luin Karamazovin veljekset Dostojevskiltä ja hyvä oli sekin. Kiitos.

 

[Tinke-80]

Yuval Noah Harari - Sapiens: Ihmisen lyhyt historia. Tuollaista kirjaa juuri aloittelen.