Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Meeps]

Aloitin Tuomas Kyrön Kunkku-kirjan kesälomalla. Ollut pieni pettymys, tosin kirjakin vasta alkupuolella.

Mä olen tänä kesänä todennut, että en pidä Kyrön kirjoitustyylistä. Olen aikaisemmin lukenut jonkun hänen kirjansa ja se ei iskenyt ja nyt yritin lukea Mielensäpahoittajaa, mutta en päässyt edes loppuuna asti. Periaatteessa kirjojen ideat ovat kiinnostavia, mutta kirjoitustyylissä tökkii jokin.

Tällä hetkellä luen Theo Fleuryn omaelämänkertaa, mutta huomenna pitää päästä ostamaan Taavi Soininvaaran uusin ja eiköhän viikonloppu vierähdä sen parissa.

 

[Luulajanpuisto]

Mä olen tänä kesänä todennut, että en pidä Kyrön kirjoitustyylistä. Olen aikaisemmin lukenut jonkun hänen kirjansa ja se ei iskenyt ja nyt yritin lukea Mielensäpahoittajaa, mutta en päässyt edes loppuuna asti. Periaatteessa kirjojen ideat ovat kiinnostavia, mutta kirjoitustyylissä tökkii jokin.

Olen kesän aikana lukenut Kyrön kirjoista tuon Mielensäpahoittajan lisäksi Tilkan. Minusta Mielensäpahoittaja on hieman liian pakinamainen, ainakin yhdeltä istumalta luettavaksi. Sen sijaan Tilkka on enemmän tummanpuhuvaa huumoria sisältävä, romaanimainen teos, ja toimi kyllä huomattavasti paremmin. Näiden kahden kirjan otannalla tosin en osaa sanoa, millainen mahtaa olla Kyrön nykyinen tyyli.

Aloitin Mankellin Wallander-sarjaan kuuluvan Palomuurin lukemisen. Mankellin eduksi voi mainita tiiviin kirjoitustyylin. Turhia kuvausjaarituksia ja muita maalailuja näistä ei löydy.

 

[pehtoori]

Aloitin Tuomas Kyrön Kunkku-kirjan kesälomalla. Ollut pieni pettymys, tosin kirjakin vasta alkupuolella.

Aika lailla sama fiilis. Ihan hauska ajatus, mutta tuntuu, että ei tarina kanna moneen aikakauteen sijoitettuna. Vähän yli puolenvälin jo menossa ja nopeaa luettavaahan tuo on, kyllä se loppuun tulee kahlattua.

 

[Musta Nuoli]

Aika lailla sama fiilis. Ihan hauska ajatus, mutta tuntuu, että ei tarina kanna moneen aikakauteen sijoitettuna. Vähän yli puolenvälin jo menossa ja nopeaa luettavaahan tuo on, kyllä se loppuun tulee kahlattua.

Uusin Kyrön Mielensäpahoittaja-teos eli ensimmäinen varsinaisesti romaanimuotoinen teos Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja sen sijaan oli oikein hyvä. Sopivan tiivis teos, jonka tarinan kaari kantoi ja jossa oli paikoin varsin koskettavia kohtia Mielensäpahoittajan lähes katkeamattoman jupinan lomassa. Kirjassa oli 130 sivua, mikä on Kyrön tyylille sopivampi mitta kuin Kunkun massiivinen, yli 550 sivun kivunnut mitta.

 

[pehtoori]

Uusin Kyrön Mielensäpahoittaja-teos eli ensimmäinen varsinaisesti romaanimuotoinen teos Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja sen sijaan oli oikein hyvä. Sopivan tiivis teos, jonka tarinan kaari kantoi ja jossa oli paikoin varsin koskettavia kohtia Mielensäpahoittajan lähes katkeamattoman jupinan lomassa. Kirjassa oli 130 sivua, mikä on Kyrön tyylille sopivampi mitta kuin Kunkun massiivinen, yli 550 sivun kivunnut mitta.

Eipä ole tullut vielä törmättyä tuohon Mielensäpahoittajaan, mutta äijällä sen huomasin olevan luvussa viimeksi porukoidessani, joten pitää korjata tilanne mitä pikimmiten. Eikös tuosta ole tulossa leffakin vai kertooko se koko Mielensäpahoittajan tarinan toistaiseksi?

 

[Musta Nuoli]

Eipä ole tullut vielä törmättyä tuohon Mielensäpahoittajaan, mutta äijällä sen huomasin olevan luvussa viimeksi porukoidessani, joten pitää korjata tilanne mitä pikimmiten. Eikös tuosta ole tulossa leffakin vai kertooko se koko Mielensäpahoittajan tarinan toistaiseksi?

Elokuvan ensi-ilta on pe 5.9. Ei ole sen tarkempaa tietoa sen käsikirjoituksesta. En ole harmi kyllä nähnyt Mielensäpahoittaja-näytelmääkään, olisi varmaan pitänyt käydä katsomassa mutta se ehti mennä jotenkin ohi.

Mielensäpahoittaja-teoksiahan on tullut nyt 3+1 eli ensin kaksi pakinamaisista pätkistä koottua teosta Mielensäpahoittaja sekä Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Radiokuunnelmiahan nämä alun perin olivatkin, ainakin tuo ensimmäinen, Antti Litjan lukemana (Litja on myös elokuvan pääosassa).

Tuorein teos on ensimmäinen varsinainen romaani Mielensäpahoittajasta. Tosin sekin on tietyllä tavalla episodimainen, mutta kuitenkin yhtenäisempi siinä mielessä, että siinä on tietty koko kirjan kattava teema ja tarina.

Tuo +1 puolestaan on Kyrön kirjoittama novelli/miniromaani Miniä, joka ei ole ollut myynnissä. Sitä sai ainoastaan pari vuotta ostetun kirjan kylkiäisenä jos osti Kirjan ja Ruusun päivänä minkä tahansa teoksen kirjakaupoista. En ole tuota lukenut, mutta nimestä päätellen heitän villin veikkauksen, että se käsittelee Mielensäpahoittajan miniää.

 

[Le Banner]

Mike Tysonin elämänkerta tuli jokunen aika sitten luettua ja suosittelen ehdottomasti, vaikka välillä hiukan rasittavaakin lukea sitä loputonta vihaa ja panemista+huumehöyryjä, mutta on Mike ainakin rehellinen ja onneksi saanut elämänsä suht kuntoon vihdoin.

Kingston Wall-Petri Wallin saaga odottaa vuoroaan ja muutamalta sen lukeneelta odotukset todella korkealla tästä teoksesta.

 

[ms.qvist]

Pari kirjaa saatu luettua tässä pienen tovin sisään:

Andy Dougan: Kiovan Dynamon kunnia.

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, kirja kertoo Kiovan Dynamosta ja sen historian kannalta hyvin merkittävistä vaiheita - erityisesti toisen maailmansodan ajalta miehitetyssä Kiovassa mutta myös aijalta ennen toista maailmansotaa ja kunnian otteluita kuin myös sipaisten ajalta sodan jälkeen ja siitä kuinka Dynamo palasi menneiden päivien loiston tasolle.

Kirjan pääpaino on kuitenkin Kiovan Dynamon kunniakkaassa "taistelussa" nurmikentillä sodan aikana, kuinka se otti yhteen yhden kesän aikana lukuisia kertoja miehittäjien ja nationalistien joukkueita vastaan ja kuinka se kunniakkaasti alistumatta voitti ne kaikki. Moni on varmasti kuullut Kiovan Dynamon kuuluisista otteluista ja usein tarinoissa on keskitytty - virheellisesti - yhteen otteluun ja senkin lopputulemasta on muodostettu dramaattisempi mitä se todellisuudessa oli, vaikka totuuskin oli varsin vavahduttava!

Ennen kirjan lukemista minäkin elin siinä uskossa, että saksalaisia pelatun ja voitetun ottelun jälkeen Dynamon pelaajista suurin osa hyvin pian vangittiin ja teloitettiin - no näin ei kuitenkaan käynyt vaikka moni lopulta henkensä menettikin, mutta pitkällisen prosessin aikana pelaajien kituessa voitokkaiden otteluiden jälkeen ja kauden viimeisen voitollisen ottelun jälkeen - jossa natseja nöyryytettiin oikein urakalla - Syretsin leirillä. Ja jonne monen matka sitten päättyi.

Kirja on kiehtova teos ja vaikka totuus Dynamon kohtalosta ei ollut aivan niin brutaali mitä tarinoissa kerrottiin - ja millaisena neuvostohistoria sen halusi kertoa, oli kirja samalla kertomus Kiovasta ja kiovalaisista, jotka nöyryyttämisen ja alistamisen jälkeen saivat takaisin itsekunnioituksen ja uskalsivat protestoida miehittäjiä vastaan. Ja tottahan toki Dynamonkin kohtalo oli karu ja julma, kovin moni pelaaja päätti päivänsä Syretsin leirillä ja leiri oli traumaattinen kokemus tuhansille ukrainalaisille.

Kirjaa lukiessani mietin myös vääjäämättä sitä, millaisen virheen Hitler joukkoineen teki kääntäessään kansan miehittäjiä vastaan. Slaavilaiset ali-ihmiset haluttiin tuhota, ukrainalainen nationalismi siinä sivussa mutta mihin Hitler olisi päässyt mikäli hän olisi kääntänyt runsaslukuisen kansan puolelleen ja saanut heidät laajaan taisteluun stalinisteja ja puna-armeijaa vastaan. Ehkäpä itärintamalla tilanne olisi ollut toinen sen sijaan, että alistettiin miljoonia ja käännettiin heidät miehittäjiä vastaan.

Toinen lukemani teos on sitten fyysikko Lawrence M. Kraussin Universumi tyhjyydestä - miksi maailmassa on jotain tyhjyyden sijaan.

Teos on mielenkiintoinen ja selkeä kokonaisuus, jossa Kraus liikkuu vahvalla osaamisensa alueella, tutkiihan hän työkseen maailmankaikkeuden alkua ja loppua. Teos on ymmärrettävä maallikollekin ja sitä havainnollistavat muutamat kuvat ja kaaviot, mutta pääpaino ei todellakaan ole niissä vaan selkeästi kirjoitetussa tekstissä, jota Krauss höystää paikoin kuivalla huumorilla.

Kirjaa voi oikeastaan suositella populaaritieteellisenä teoksena kaikille joita maailmankaikkeuden synty - alku - kiinnostaa ja joita kiinnostaa saada vastauksia universumin alulle ja miten "tyhjyydestä voi tulla jotain". Kirjassa on myös filosofisempi puolensa ja Krauss lähestyy muutamissa teemoissa uskontoa ja osoittaa omalla tavallaan sen ettei jumalaa tarvita universumin syntyyn.

Sen ohella, että Krauss on tunnustettu fyysikko - hänet on palkinnut Yhdysvaltojen kolme tärkeintä fyysikkoyhdistystä, on hän myös kuuluisa tieteen popularisoija sekä intellektuelli.

vlad.

 

[sampio]

On pitänyt jo pitkään lukea Vadelmavenepakolainen ja nyt lopulta sain sen lukaistua. Ihan kivan kepeää lukemista, vaikka ehkä hiukan pitkäksi vietyjä muutamat kohdat ruotsalaisylistyksessä. Pääasiassa kuitenkin tykkäsin ja luin sen omaksi tahdikseni nopeasti kahdessa illassa.

Nyt on tulossa luvun alle Dietrich Boenhofferin elämäkerta, jonka sain syntymäpäivälahjaksia anopilta. Hauska sattuma sikäli, että menemme joulun alla kyseisen herran nimeä kantavaan hotelliin majoittautumaan ja fundeerasin, että pitäisi etsiä jotain kirjallisuutta ennen matkaa häneen liittyen. Nyt siis hyllyyn tupsahti tämä viimevuotinen kirja. Kyseessä on siis saksalainen pappi, joka natsihallinnon aikana alistunut Aatun tahtoon ja sai sodan loppuvaiheessa maksaa siitä hengellään.

Viime aikoina on tullut lueskeltua enemmän kuin vietettyä aikaa täällä. Osin tietenkin opintojen vuoksi, mutta olen alkanut lueskella myös omia vielä lukemattomia kirjojani ja lainannut jonkin verran myös kirjastosta opintoihin liittymättömiä teoksia. Pääosin kyllä elämäkertoja ja asiateoksia, mutta silti. Jotenkin rentouttanut koko opintohässäkkää, kun ei koko ajan työstä jotain niihin liittyvää vaan uppoutunut aivan muihin juttuihin päivän päätteeksi.

 

[Amerikanihme]

Nyt on tulossa luvun alle Dietrich Boenhofferin elämäkerta, jonka sain syntymäpäivälahjaksia anopilta. Hauska sattuma sikäli, että menemme joulun alla kyseisen herran nimeä kantavaan hotelliin majoittautumaan ja fundeerasin, että pitäisi etsiä jotain kirjallisuutta ennen matkaa häneen liittyen. Nyt siis hyllyyn tupsahti tämä viimevuotinen kirja. Kyseessä on siis saksalainen pappi, joka natsihallinnon aikana alistunut Aatun tahtoon ja sai sodan loppuvaiheessa maksaa siitä hengellään.

Onko kyseessä Eric Metaxasin kirjoittama elämänkerta Bonhoefferista? Luin tuon muutama vuosi sitten. Ihan mielenkiintoinen kirja, vaan mieleen tuli, oliko Bonhoeffer koskaan kuullut ortodoksikristillisyydestä, niin samankaltaisia ortodoksien oppien kanssa jotkut hänen ajatuksensa olivat.

 

[Saskatoon]

Olen tässä lueskellut tätä James S.A. Coreyn The Expanse sarjaa viime aikoina ja nyt olisi menossa kolmas osa Abaddon's Gate. Kyseessä on siis scifiä ja englannin kielellä kun näitä ei ole vielä suomennettu. Hyvää scifiä, ja yllätyksellisiä tapahtumia, jos jostain pitäisi moittia niin tuntuu että nämä Rocinanten miehistön ongelmat ratkeavat välillä turhan liian helposti. Saa nähdä miten hyvin Syfy saa tämän käännettyä tv-sarjaksi, viime aikaisen track recordin myötä hieman pelottaa mitä siitäkin saadaan aikaan.

 

[Rod Weary]

En nyt muista, onko täällä yleistä kirja-aiheista keskustelua, joten lässytän tänne.

Otsikon aihetta sivuten, lukaisin Baskervillen koiran, koska sen sai e-kirjana ilmaiseksi. Tuli siis hommattua e-kirjan lukulaite. Alunperin hommasin tuon matkakaveriksi, mutta voipi olla, että käyttö laajenee kotiinkin. Toisaalta, mun lukutahdilla nuo lukuvuoroaan odottavat kovakantiset pitävät minut vielä pari vuotta otteessaan. Varmaan tulee ostettua lisääkin samaan tahtiin, joten lukemisesta ei ole pulaa.

Sen verran käyttökelpoiselta tuo kapistus vaikuttaa, että pitää varmaan kerätä siihen jonkin sortin kirjastoakin. Onko täällä heavy usereita paikalla? Mistä ostatte kirjanne? Elisalla on ainakin hyvät valikoimat kotimaista ja käännettyä kirjallisuutta. Uutuudet ja muuten vaan hitit ovat aika suolaisen hintaisia, mutta kuka niitä kaipaa. Ulkomaista tarjontaa löytyy ainakin Amazonilta ja ebooks.comista. Jälkimmäinen tyrkyttää ainakin ePub-formaattia, jolle ei tarvitse tehdä edes konversiota.

Vinkkejä?

 

[mikko600]

En nyt muista, onko täällä yleistä kirja-aiheista keskustelua, joten lässytän tänne.

Sen verran käyttökelpoiselta tuo kapistus vaikuttaa, että pitää varmaan kerätä siihen jonkin sortin kirjastoakin. Onko täällä heavy usereita paikalla? Mistä ostatte kirjanne? Elisalla on ainakin hyvät valikoimat kotimaista ja käännettyä kirjallisuutta. Uutuudet ja muuten vaan hitit ovat aika suolaisen hintaisia, mutta kuka niitä kaipaa. Ulkomaista tarjontaa löytyy ainakin Amazonilta ja ebooks.comista. Jälkimmäinen tyrkyttää ainakin ePub-formaattia, jolle ei tarvitse tehdä edes konversiota.

Vinkkejä?

Amazonia käytän itse, pelkästään. Kindle siis asennettuna padille ja sen kautta kaikki onnistuu paremmin kuin hyvin. Suomalaiset e-kirjakaupat ovat järjettömän kalliita. Varsinkin suomenkieliset kirjat. Kirjastossa omalla padilla varmaan lähemmäs parisataa kirjaa ja tabletilla näistä varmaan viitisenkymmentä. Pelottavam helppoa tuo ostaminen kyllä. Amazonin nettikauppaan, kirjan haku, kaksi klikkausta ja kirja ladattuna padilla. Komiaa.

 

[Meeps]

En nyt muista, onko täällä yleistä kirja-aiheista keskustelua, joten lässytän tänne.

Otsikon aihetta sivuten, lukaisin Baskervillen koiran, koska sen sai e-kirjana ilmaiseksi. Tuli siis hommattua e-kirjan lukulaite. Alunperin hommasin tuon matkakaveriksi, mutta voipi olla, että käyttö laajenee kotiinkin. Toisaalta, mun lukutahdilla nuo lukuvuoroaan odottavat kovakantiset pitävät minut vielä pari vuotta otteessaan. Varmaan tulee ostettua lisääkin samaan tahtiin, joten lukemisesta ei ole pulaa.

Sen verran käyttökelpoiselta tuo kapistus vaikuttaa, että pitää varmaan kerätä siihen jonkin sortin kirjastoakin. Onko täällä heavy usereita paikalla? Mistä ostatte kirjanne? Elisalla on ainakin hyvät valikoimat kotimaista ja käännettyä kirjallisuutta. Uutuudet ja muuten vaan hitit ovat aika suolaisen hintaisia, mutta kuka niitä kaipaa. Ulkomaista tarjontaa löytyy ainakin Amazonilta ja ebooks.comista. Jälkimmäinen tyrkyttää ainakin ePub-formaattia, jolle ei tarvitse tehdä edes konversiota.

Vinkkejä?

Minäkin käytän ainoastaan Amazonia. Helppokäyttöinen ja halpa. Amazonista löytyy myös klassikkokirjoja ilmaiseksi.

 

[Rod Weary]

Minäkin käytän ainoastaan Amazonia. Helppokäyttöinen ja halpa. Amazonista löytyy myös klassikkokirjoja ilmaiseksi.

Pitääkin testata jollain ilmaisella tuo Calibren konversio. Onhan säätäminen kivaa, muttei nyt ihan tolkuttomuuksiin jaksaisi mennä.

 

[ms.qvist]

En nyt muista, onko täällä yleistä kirja-aiheista keskustelua, joten lässytän tänne.

On olemassa kirjallisuutta yleisesti käsittelevä ketju:
http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/kirjallisuudesta-yleisesti.53016/

mutta sopiihan tätä keskustelua tässäkin ketjussa käydä.

vlad.

 

[Rod Weary]

Pitääkin testata jollain ilmaisella tuo Calibren konversio. Onhan säätäminen kivaa, muttei nyt ihan tolkuttomuuksiin jaksaisi mennä.

Ja DRM blokkasi iloisesti Calibren konversion. Ehkä en jaksa asentaa sitä pluginia tuohon. Leikin kilttiä ja kuuliaista kansalaista.

 

[KwutsNI]

En nyt muista, onko täällä yleistä kirja-aiheista keskustelua, joten lässytän tänne.

Otsikon aihetta sivuten, lukaisin Baskervillen koiran, koska sen sai e-kirjana ilmaiseksi. Tuli siis hommattua e-kirjan lukulaite. Alunperin hommasin tuon matkakaveriksi, mutta voipi olla, että käyttö laajenee kotiinkin. Toisaalta, mun lukutahdilla nuo lukuvuoroaan odottavat kovakantiset pitävät minut vielä pari vuotta otteessaan. Varmaan tulee ostettua lisääkin samaan tahtiin, joten lukemisesta ei ole pulaa.

Sen verran käyttökelpoiselta tuo kapistus vaikuttaa, että pitää varmaan kerätä siihen jonkin sortin kirjastoakin. Onko täällä heavy usereita paikalla? Mistä ostatte kirjanne? Elisalla on ainakin hyvät valikoimat kotimaista ja käännettyä kirjallisuutta. Uutuudet ja muuten vaan hitit ovat aika suolaisen hintaisia, mutta kuka niitä kaipaa. Ulkomaista tarjontaa löytyy ainakin Amazonilta ja ebooks.comista. Jälkimmäinen tyrkyttää ainakin ePub-formaattia, jolle ei tarvitse tehdä edes konversiota.

Vinkkejä?

Jos klassikot kiinnostavat, niin Project Gutenberg tarjoaa vanhempaa kirjallisuutta sähköisessä muodossa maksutta. Esimerkiksi vaikkapa Adventures of Sherlock Holmes. Myös kotimaisia klassikoita, esimerkiksi Seitsemän veljestä.

 

[Rod Weary]

Jos klassikot kiinnostavat, niin Project Gutenberg tarjoaa vanhempaa kirjallisuutta sähköisessä muodossa maksutta. Esimerkiksi vaikkapa Adventures of Sherlock Holmes. Myös kotimaisia klassikoita, esimerkiksi Seitsemän veljestä.

Klassikot on kahlattu läpi ja tuo Herlokki Solmunen odottaa juuri jonossa. Enemmän tosiaan kiinnostaa tuo ihan maksullinen tarjonta ja mistä sitä kannattaa alkaa tilailemaan. Amazon on tosiaan pois laskuista, ei ePub -formaattiin aion keskittyä, kun tuo DRM on hiukan turn-off.

 

[sampio]

Onko kyseessä Eric Metaxasin kirjoittama elämänkerta Bonhoefferista? Luin tuon muutama vuosi sitten. Ihan mielenkiintoinen kirja, vaan mieleen tuli, oliko Bonhoeffer koskaan kuullut ortodoksikristillisyydestä, niin samankaltaisia ortodoksien oppien kanssa jotkut hänen ajatuksensa olivat.

Jep, sama kirja on kyseessä. Suomennos ilmestyi viime vuonna ja vastikään sen sain ja aloittelin. Hiljakseen olen lueskellut, joten en nyt ota kokonaisuuteen vielä kantaa, mutta kolmanneksen jälkeen on kyllä fiilis, että hyvä teos tuo on. Sopivasti luodaan historiallista kehystä noille tapahtumille ja toisaalta taas autenttisia pätkiä kirjeistä yms. En itse ole ortodoksisuuteen juurikaan pintaa syvemmälle perehtynyt, joten en osaa ottaa kantaa tuohon ajatusten samankaltaisuuteen. Voisin kuvitella, että Bonhoefferilla oli ainakin perustiedot olemassa ortoksiopeista ja koska miehen mieli näyttää olleen varsin suvaitseva ja avoin, tuskin ainakaan periaatteen vuoksi olisi jättänyt perehtymättä. En sitten tiedä, kuinka paljon ajan poliittinen tilanne on vaikuttanut, kun sukutausta on kuitenkin aika konservatiivinen ollut, eikä ehkä idänmatkailu sitä kautta olisi kovin kovassa huudossa ollut.

Kirjaa kuitenkin suosittelen sen suht vahvasta kristillisestä vireestä huolimatta aivan kaikille, joita natsiajan käänteet kiinnostavat älykkään ja määrätietoisen miehen näkövinkkelistä. Erityisesti Saksan kirkon vaiheet 1930-luvulla avautuvat mulle kirjan kautta uusina juttuina, vaikka jotain pintaa olen siitä lukenut aiemminkin.

 

[ms.qvist]

Aleksandr Isajevitš Solženitsynin Ivan Denisovitšin päivä on kaikkiaan hyvin kiehtova ja samalla merkittävä teos - en kuitenkaan vertaisi kirjan nostattamaa kokemusta ja tuntemusta siihen jonka Fjodor Mihailovitš Dostojevskin teos Muistelmia kuolleesta talosta minussa aikanaan nostatti ja nostatti toistamiseen luettuani kirjan uudemman kerran, mutta tämä ei missään nimessä vähennä Solženitsynin teoksen arvoa, koska minulle Dostojevskin teos on eräs tärkeimmistä ja läheisimmistä ja arvostan sen todella korkealle lukemieni teosten joukossa.

Solženitsynin teos on kaikella tavalla merkityksellinen ja sen lämminhenkinen kuvaus rangaistuvangin päivästä on todella koskettava ja kirjaa lukiessani ajatukseni lipuivat kauas kylmään Siperiaan ja mielessäni näin Ivanin päivän askareissa, pystyttävän tiiliseinää kirpeässä pakkassäässä ja nauttimassa laihaa soppaa, polttamassa tupakkia ja elämässä päivää vankitovereiden keskuudessa, joista itsekukin oli omanlaisensa yksilö - kuka vanha ja kokenut, kuka totaalinen märkäkorva leirielämässä ja kuka hiljainen puurtaja, kuten Ivankin oli - pitämättä turhaa melua itsestään, tehden sen mikä määrättiin ja hyvin - ja tehden hiukan enemmänkin mitä määrättiin.

Raskaan työpäivän päättyminen iltaan ja koittavaan kipakkaan yöhän oli kovin eläväisesti kuvattu ja vaikka elämä leirillä oli epäilemättä tavattoman ankaraa - soppa usein kovin laihaa vettä - on kaikesta mahdollista havaita suunnaton lämminhenkisyys ja voimakas omakohtainen kokemus, jollainen Solženitsynillä olikin, olihan hän viettänyt aikana itsekin leireillä mitä kummallisimmista syistä, kuten syytös neuvostovastaisesta agitaatiosta toisen maailmansodan lopuilla helmikuussa 1945, syytteeksi ja todisteeksi riitti hänen koulutoverilleen lähettämä kirje, jossa hän epäkunnioittavasti kuvaili Stalinia "mies, jolla on viikset".

Aikanaan Solženitsynin kohutuin teos Vankileirien saaristo joutui sensuurin hampaisiin myös Suomessa - tai oikeastaan kyse ei ollut enää pelkästä sensuurista vaan kirjaa ei yksinkertaisesti julkaistu suomettuneessa Suomessa 70-luvulla. Kuvaavaan ajan hengestä on lainaus YLE:n Moskovan kirjeenvaihtajan arviosta Solženitsynin asemasta Neuvostoliitossa tämän karkotuspäivänä:

"Niin ikään on ilmeistä, että hänen suosionsa kirjailijana on Neuvostoliitossa laskenut romahdusmaisesti sitten hänen esikoisteoksensa Päivä Ivan Denisovitšin elämässä ilmestymisen jälkeen. Kuva, joka suuren yleisön piirissä on muotoutunut hänestä, on jatkuvasti saanut yhä kielteisempiä piirteitä. Dramatiikalla, joka ympäröi hänen henkilöään ulkomailla, ei ole kaikupohjaa Neuvostoliitossa. Näin ollen on todennäköistä, että valtaosa neuvostoyleisöstä hyväksyy karkotuspäätöksen, joka epäilemättä vastaa suuren enemmistön oikeuskäsityksiä." (lainaus wikipedia, artikkeli Solženitsynistä).

Historiallisena ajan- ja paikankuvauksena Ivan Denisovitšin päivä on merkittävä teos, humaani ihmisläheinen otanta yhden päivän elosta vankileirillä - mutta mittaansa olennaisesti merkittävämpi ja arvokkaampi teos. Kannattaa lukea!

vlad.

 

[ms.qvist]

Vaikka olenkin kiinnostunut sotahistoriasta ja toisesta maailmansodasta (erityisesti itärintaman taisteluista), on minulle Suomen käymät sodat kyseisenä ajanjaksona olleet aina tavallaan "sekundäärisen kiinnostuksen" kohteena vaikka Suomelle ovatkin olleet erityisen tärkeitä sotia ja niissä käytyjen taisteluiden myötä - seurauksena - on luotu suuntaviivat maamme kehitykselle ja ne ovat vaikuttaneet vuosikymmenten ajan maamme "ilmastoon". Tämä huomioiden oli erinomaisen mielenkiintoista lukea Bair Irincheevin Talvisota venäläisin silmin, koska se toi osuvasti esille talvisodan toisen osapuolen näkemyksen ja sotilaiden sekä upseereiden ja politrukkien kautta myös henkilökohtaisia kokemuksia kyseisestä sodasta.

Talvisodan pääpiirteet olivat toki ennalta tiedossa, samoin lukuisien ratkaisutaisteluiden paikat ja tapahtumat olivat tavalla tai toisella tiedossa, mutta tietyssä mielessä oli hämmästyttävää havaita se kuinka puutteellisesti valmistautuneita monet neuvostoyksiköt olivat (itse asiassa suurin osa yksiköistä oli) ja kuinka tämä monin paikoin liki täydellinen laiminlyönti vaikutti olennaisella tapaa siihen miksi joukoille kävi kuten kävi eikä kyseisestä "rajakahakasta" tullut paraatimarssia halki Suomen. Oikeastaan varsin luontevaa ettei siitä tullut, koska niin huonosti valmistautuneita suuri osa joukoista oli ja niin heikosti ne olivat johdettuja ja niin helposti moni joukko-osasto vajosi totaaliseen hajaannukseen ja paniikkiin joutuessaan yhteenottoon suomalaisjoukkojen kanssa.

Jos kirjan tiedot pitävät pääpiirteissään paikkansa, kuten oletettavaa on, on tavallaan hämmentävää se, että neuvostojoukkojen tiedustelutiedot suomalaisten linnoitteista perustuivat suurelta osin vuoden 1937 tietoihin ja kun tähän lisätään muutoin heikko valmistautuminen, ei ole ihme, että suomalaisten onnistui operoida niin suurella menestyksellä ennakolta selkeästi vahvempaa vastustajaa vastaan. Ja kun on vielä huomioitava se, että hyvin usein neuvostojoukkojen hyökkäyksiin valmistautuminen oli katastrofaalista, jopa sodan alussa tilanne oli se, että tulitukitoiminta tms. oli puutteellista, koska tykistö oli vielä osin matkalla asemiinsa - ne olivat juuttuneet ruuhkiin jotka johtuivat useista tekijöistä ja eräissä tapauksissa syynä oli joukkojen kurittomuus. Muutenkin käy selkeästi esille se, että kurittomuus ja usein huono joukkojen johtaminen johti huomattaviin tappioihin - eikä sovi unohtaa joukkojen huonoa moraalia ja usein haluttomuutta uhrauksiin.

Ja sanoisin, että eräs syy heikkoon menestykseen on myös siinä, että neuvostojoukot (koko maan johto) laskivat suomalaisten puolustustahdon aivan väärin, kuvaavia termejä olivat "valkosuomalaiset" tai "valkokäärmeet" - josta voi päätellä, että joukot uskoivat vain pienen osan suomalaisia olevan valmiit puolustamaan maataan, sen sijaan käytännössä lähes koko maa oli valmis tarttumaan aseisiin ja puolustamaan maataan hyökkääjiä vastaan.

Kaikkiaan oikein mielenkiintoinen teos ja erityisen mielenkiintoiseksi sen teki lukuisat neuvostosotilaiden henkilökohtaiset ajatukset ja tunteiden ylös kirjaamiset - omat henkilökohtaiset näkökulmat.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Montakin kirjaa kesken, sekä natsihistoriaa että tieteisromaaneja, mutta loppuun asti sain viimeksi luettua Ari Mennanderin kirjoittaman Teemun eli Selänteen elämäkerran.

Ihan mielenkiintoinen teos, joka ei ehkä tuonut kauheasti uutta tietoa mutta kokosi ja tiivisti aiemman tiedon hyväksi, luettavaksi paketiksi jossa kiinnostavimpia olivat erilaiset anekdootit vuosien varrelta, kertomus Teemun lapsuudesta (aikamoinen kusipää oli isä-Ilmari, ei voi muuta sanoa - laiminlöi täysin vanhimman poikansa Panun, josta tuli linnakundi ja narkkari, jätti Paavo-poikansa oman onnensa nojaan ja panosti kaiken Teemuun, josta koulittiin supertähteä kovalla kädellä) ja maajoukkuetarinat.

Se ei yllättänyt, mutta oli surullisella tavalla perinteistä, että Suomi tuhri Naganon olympialaisissa 1998 mahdollisuutensa finaalipaikkaan mitenkäs muuten kuin ryyppäämällä rankasti kesken turnauksen. Tikkasen Esa oli valittanut jo aiemmin pelaajien holhouksesta, ja sitten puolivälierän jälkeen ns. ryhmä rämä lähti salaa hotellilta yöhön ja dokasi kunnolla. Sitten oltiin seuraavan päivän treeneissä krapulassa ja vanha viina haisi, ja kas kummaa oman pään puolustaminen sujuikin sitten Venäjää vastaan päin vittua, kun Bure teki viisi maalia ja Suomen pelaajat seisoivat kuin krapulaiset huru-ukot, mitä he olivatkin.

Tätä Teemukin kirjassa surkutteli ja pohti, että kun kaikkien aikojen parhaat kerran kohtasivat ensi kertaa olympialaisissa ja turnausta olisi ollut muutama päivä jäljellä, niin eikö olisi voinut olla ne päivät ryyppäämättä? Olisi Suomi voinut Venäjälle tuolloin hävitä muutenkin, mutta ei Venäjä tuolloin niin ylivoimainen ollut Bure-show'ta lukuun ottamatta, ja kuten Teemu totesi, niin kovista känneistä kestää useita päiviä toipua huippu-urheilussa vaadittavalle tasolle. Ties vaikka olisi tuolloin tullut finaalipaikka ja jopa kultaa, jos dokaaminen olisi jätetty pois.

Mitäänhän ei vielä tuolloin opittu, sillä sama menohan koitui myös Venäjän MM-kisoissa Suomen kohtaloksi 2000-luvun alussa, kun Suomi-pojat lähtivät rundille ja sitten sössittiin välierä. Taas oli Tikkanen tuolloin juhlimassa pronssia, vaikka kultaankin olisi ollut tuolloin täydet saumat. Eivätkö vanhat konkarit sitten edes halunneet oikeasti voittaa, vai oliko alkoholismi monella pelaajalla niin vahva, että pakko oli lähteä kuppia ottamaan?

Henkilökohtaisesti en ole tuota yhtälöä koskaan kyennyt ymmärtämään, eli miksi maajoukkuetta edustavien suomalaisten on niin usein ollut pakko vetää kännit kesken kisojen? Varsinkin NHL:n miljonäärien, joilla taatusti olisi ollut rahaa ja aikaa ryypätä sitten myöhemminkin sen sijaan, että piti edustustehtävissä dokata?

 

[Germanicus]

Olen viime aikoina alkanut lukemaan bändi/artisti elämäkertoja. Nyt menin tilaamaan Kurt Cobainista kertovan kirjan. Mielipiteitä kyseisestä kirjasta otetaan mieluusti vastaan.

http://www.like.fi/kirjat/kurt-cobain

Linkki Kurt Cobainin elämäkerta kirjaan.

 

[Rod Weary]

Montakin kirjaa kesken, sekä natsihistoriaa että tieteisromaaneja, mutta loppuun asti sain viimeksi luettua Ari Mennanderin kirjoittaman Teemun eli Selänteen elämäkerran.

Mullakin on monen monta kirjaa tällä hetkellä kesken. Siihen on syynsä, muttei siitä sen enempää. Teemu on vasta puolessa välissä, mutta hiukan samat fiilikset tulevat kuin Hakki-kirjankin kohdalla. Mielenkiintoinen aihe ja kerrottavaa olisi parin-kolmenkin kirjan verran. Ja sitten se tunnelma pilataan täydellisellä fani-tyttö -kerronnalla. Mua oksettaa tuo Mennanderin tapa kirjoittaa. Minkä helvetin takia kirjaan on pitänyt ympätä satamäärin täysin irrelevantteja detaljeja, mm. jonkun exän kotisoite ym. paskaa? Ja kyllä se selvisi jo 13. kerralla, että Teemu ja Anu olivat kihloissa, tai että Ilmari on Teemun isä (hmm...?). Ilmari-isä sitä, Anu-kihlattu tätä. Voi kilin vittu!

Thor Heyerdahlin Kon-Tiki on sen sijaan erittäin viihdyttävä teos. Kohta saan sen loppuun, nyt olen eri jännässä kohdassa. Mahtavatkohan selvitä hengissä koralliriuttojen tyrskyissä?