Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 692 553
  • 5 755

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
John Steinbeckin Ystävyyden talon. Erinomainen maailmankirjallinen klassikko ja veijariromaani, jossa pysytellään ystävinä ja jaetaan talo, vaikka kohtalo kuinka koulisi ja kaveri ryhtyisi välillä juonikoksi. Juopottelu ei näyttele kirjassa sivuosaa. Voin suositella lämpimästi, kuten muutakin Steinbeckin tuotantoa.
 

regularflex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mike Tysonin Tyly totuus tuli viimeksi luettua ja nyt työn alla on Anthony Sampsonin Mandela: virallinen elämäkerta. Tysonin elämä oli kyllä aika hurja, mutta kirjasta paistoi läpi tietynlainen uho tai juttujen värittäminen, minkä vuoksi en aivan kaikkea lukemaani niele purematta kyseisestä kirjasta. Kova on kuitenkin ollut elämä tuolla maailman nuorimmalla raskaan sarjan mestarilla. Tosin sellainen mielikuva jäi, että kovaa elämää mies tavoittelikin.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Lomalle nappasin kolme pokkaria kauppareissulla: Leiri 14, Talous ja utopia sekä Kaukopartio Hokki. Leiri 14:n aloitin, aika karua meininkiä kieltämättä, vaikka Pohjois-Korean meno on tuttua noin muutoin.
 

Isaskar

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Legioonalainen Peters -kirjoja menossa. Kertovat Ranskan muukalaislegioonasta ja siellä 28 vuotta palvelleesta Kyösti Pietiläisestä. Legioonan isku Kolweziin oli ainakin ihan hyvää kesälukemista.
 

Puoliveltto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sharks.
Mathias Rosenlundin kirjan Vaskivuorentie 20. Kirja kuvaa köyhyyttä, mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä ajoittain koskettavastikin, mutta huonosti toimitettuna (valtavasti toistoa, monesti rupeaa kelaamaan, että eikö nämä samat lauseet ja asiat ole tulleet jo seitsemän kertaan) ei ole niin mieleenpainuva kokemus kun jonkinlaisesta mediajulkisuudesta menin hölmönä aavistelemaan. Lyhyt ja "kevyt" lukea kuitenkin eli jos aihepiiri yhtään kiinnostaa, voi aikansa huonomminkin käyttää.
 

naapuri

Jäsen
Sain jokin aika sitten Sauli Niinistön Viiden vuoden yksinäisyyden loppuun, ja ajattelin seuraavaksi lukea jotain ihan muuta. Satuin löytämään Suomalaisen pokkarialesta Anna Kareninan edukkaasti joten olkoon se kesäloman lukemisto. Muita ei tarvita sillä taitaa hetki mennä tuon kanssa.

Salen kirja oli muuten ihan hyvä.
 

Jof

Jäsen
Loman alkuun luin Juha Rantasilan Puolustaja-kirjan.

Ihan kelpo muistelukirja Rantasilan urasta niin jääkiekkoilijan kuin asianajajankin roolissa. Loppuosa kylläkin mielestäni heikosti jäsennelty ja jää siksi vähän sekava maku. Kokonaisuutena kuitenkin lukemisen arvoinen kirja.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Littellin "Hyväntahtoiset". Aivan huikea faktaa ja fiktiota sekoittava romaani natsi-Saksan anatomiasta. Kuvitteellinen ss-mies kertoo sotakokemuksensa, ja kaikki tapahtumat ja tapahtumapaikat perustuvat historiallisiin tositapahtumiin, samoin suuri joukko sivuhenkilöistä. Saksalaisten sotilssarvojen runsas käyttö oli aluksi raskasta, mutta siihen tottui ja järjestelmä tuli myös tutuksi. Pieni miinus yhdestä onnettomasti kuljetetusta sivujuonesta, joka oli kökkö ja epäuskottava, eikä muuten perustunut edes tositapahtumiin. Parhaimmillaan kirja oli, kun päähenkilö kulki läpi maailmansodan ja mietti näkemäänsä ja kokemaansa. Ja tätä siis valtaosa tästä järkäleestä (850 sivua ja kirjan koko myös tavanomaista suurempi).

Tätä voi suositella kaikille WW2:sta kiinnostuneille. Natsien hirmutöihin paneudutaan harvemmin juuri natsien itsensä näkökulmasta.
 

J.Olof

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Dean Karnazesin Ultramaratoonari. Kaveri oli kertonut, että saa aikaan tunteen että pitäis lähteä juoksemaan. Piti paikkansa, vaikka iltapäivällä olinkin jo käynyt reilun kymmenen kilometrin kovavauhtisen. Maltoin mieleni.


Sent from my iPhone using Tapatalk
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tätä voi suositella kaikille WW2:sta kiinnostuneille. Natsien hirmutöihin paneudutaan harvemmin juuri natsien itsensä näkökulmasta.

Minusta tuo oli vähän ylimainostettu ja -arvostettu teos. Ei tuossa natsien näkökulmasta kuitenkaan oikeasti paneuduta, koska kyseessä ei ole elämäkerta eikä tosipohjaisiin tapahtumiin perustuva teos vaan täysin kuvitteellinen näkemys varsin karikatyyrimaisesta natsihahmosta, jonka sielunelämä ja tarpeet on viety jo täysin absurdille tasolle: milloin miekkonen himoitsee siskoaan, milloin nussii äijiä minkä ehtii. Jotenkin kliseinen kuvaus kieroutuneen irstaasta piilohomonatsista.

Minulle teos oli pettymys, koska ihan oikeidenkin natsien elämänvaiheista ja ns. tavallisen sivistyneistön muuttumisesta "aatteen miehiksi" saisi riittävän dramaattisen kirjan aikaan ilman, että päähenkilöitä pitäisi keksiä ja ylidramatisoida.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Minulle teos oli pettymys, koska ihan oikeidenkin natsien elämänvaiheista ja ns. tavallisen sivistyneistön muuttumisesta "aatteen miehiksi" saisi riittävän dramaattisen kirjan aikaan ilman, että päähenkilöitä pitäisi keksiä ja ylidramatisoida.

Samaa mieltä siitä, että minustakin olisi ollut parempi, jos päähenkilö olisi ollut "normaalimpi", eikä homoseksuaali insestinen perverssi. Halusikohan kirjailija vähän pehmentää aihetta antamalla päähenkilölle hyvin epä- natsimaisia piirteitä? Ja dekkaria kirjailijan ei kannata kokeilla, niin kökkö oli tuo sivujuoni äidin murhasta milloin mistäkin putkahtavine etsivöineen.

Kokonaisuutena itse kuitenkin pidin hyvin paljon. Ja siis historialliset tapahtumat päähenkilön ympärillä hyvinkin oikein.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tänä kesänä on tullut luettua Jarkko Sipilän Takamäki sarjaa, kuudes kirja menossa. Mukavaa luettavaa, hyviä poliisiromaaneja. Välillä Sipilän tapa toistaa hahmojen elämänkertatietoja häiritsee, lienee seurausta tiiviistä lukutahdista. Toinen mitä Sipilä toistaa, on poliisien toimitavat.

Viime viikolla tuli luettua myös kesän pakollinen eli Mäen Cowboy. Kepeää, erittäin toimiva Vares, suosittelen.
 
Viimeksi muokattu:

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
"Asiapaperit olivat hallussani lähes kaksi vuotta. Niitä lukiessani opin saman, minkä Natalia Gevorkian oli oppinut jouduttuaan vastakkain ... kanssa toimittaja Andrei Babitskin tapauksessa: "Hän on pieni, kostonhimoinen mies", kuten hän sanoi vuosia myöhemmin".

Niin kuka on tämä kostonhimoinen pieni mies?

Masha Gessen Kasvoton mies - Vladimir Putinin nousu Venäjän valtiaaksi antaa tähän kysymykseen vastauksen, ja jos päättelitte kostonhimoisen pienen miehen olevan Putinin, päättelitte oikein.

Gessen kirja on mielenkiintoinen "tarina" Putinin noususta rivi-KGB:läisestä Venäjän poliittiseen eliittiin ja lopulta maan yksiselitteiseksi johtajaksi - presidentiksi, jolla on käytännössä - kirjan perustelujen mukaan - täysimittainen valta toimia Venäjällä omien halujensa ja päämääriensä mukaan.

Kirja on tietenkin vain yksi näkemys Putinista ja sen myötä Venäjän tilanteesta, kirja oli ajankohtainen ilmestyessään 2012 ja sitä se on edelleen, Putinin Venäjä ei ole muuttunut juurikaan Gessen kertomista ajoista, ei ainakaan positiiviseen suuntaan. Kirja päättyy aikaan, jolloin Venäjällä kansa lähti kaduille valkoisiin nauhoihin ja nenäliinoihin sonnustautuneena kamppaillakseen Putinia vastaan ja tuolloin ilmassa oli toivenvire parempien aikojen koittamisesta mutta ne ajat eivät koittaneet, Putin säilytti asemansa vallassa ja oikeastaan on vain tiukentanut sitä ja on nyt entistäkin voimallisemmin Venäjän tosiasiallinen yksinvaltias.

Kirjassa on laajahko lähdeluettelo ja lähteet on eritelty, joten voidaan päätellä, että ainakin osassa kirjan väittämistä on totuuspohjaa ja ne on kirjassa kerrottu kuten asiat todellisuudessa ovat tapahtuneet. Ja vaikka kirjassa osa olisi liioittelua ja yksipuolisen näkemyksen tulosta, on siltikin todettava, että Venäjä on luisunut todella kauas siitä demokratiasta jota maahan alettiin istuttamaan 90-luvun alussa. Maa alkaa Gessen mukaan muistuttamaan entistä enemmän SNTL:n aikaa ja kenties Putin sellaiseksi on Venäjän halunnutkin luoda, johon vielä liitetään hyvin voimakas nationalistinen aate ja sitä rummuttava propaganda.

Onko maassa todellista oppositiota? Gessen perustelujen mukaan ei ole, koska oikeiden oppositiopuolueiden on hyvin vaikea päästä mukaan politiikkaan, sen runsaat lakimuutokset ovat saaneet aikaan - se näennäinen oppositio, joka duumassa on, on puolueita jotka - Gessen mukaan - ovat siellä Kremlin hyväksyminä.

Kirja on tavallaan hyvin surullista luettavaa, sen toivoisi olevan fiktiota mutta ikävä kyllä se on jotakuinkin faktaa, joskin yhden osapuolen näkemys asioiden kulusta, mutta se mihin suuntaan Venäjä on viimeisen reilun vuosikymmenen aikana kulkenut tukee aika hyvin Gessen näkemystä asioiden kulusta ja syistä ynnä vaikuttimista tapahtumien taustalla.

Mutta on piruvie venäläisillä hieno itseironian taju, kuten käy ilmi mielenosoituksessa Bolotnaja-aukiolla joulukuussa 2011: "En äänestänyt näitä kusipäitä", kuuluttaa toinen juliste, jota kantaa punapartainen nuori mies, "äänestin muita kusipäitä. Vaadin uuttaa laskentaa."

vlad.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Minulle teos oli pettymys, koska ihan oikeidenkin natsien elämänvaiheista ja ns. tavallisen sivistyneistön muuttumisesta "aatteen miehiksi" saisi riittävän dramaattisen kirjan aikaan ilman, että päähenkilöitä pitäisi keksiä ja ylidramatisoida.

Saanen huudella täältä vieraisiin pöytiin ja suositella Christopher Browningin teosta Aivan Tavallisia Rivimiehiä. Kertoo miehitetyn puolan alueella temmeltäneestä natsien 101. reservipoliisipataljoonasta joka tosiaan koottiin ihan perus Horsteista, jotka muuttuivat sadistisiksi pedoiksi ja "puhdistajiksi".
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
"Tekijäkollektiivin" kirjoittama kirja Neuvostoliitto vuodelta 1958 (kirjoitettu 1957) on kieltämättä hyvin absurdi ja hämmentävä teos. Kirjaa lukiessa ei voinut olla oikeastaan kuin muutamissa kohdin aivan varma siitä, että esitetyt lukemat pitävät jotakuinkin paikkansa ja että tiedoissa on varmasti totuudenperää - lukuisissa (sadoissa) muissa kohdissa tilanne oli vääjäämättä se, että koskaan ei voinut olla varma siitä, että onko lukema edes lähelläkään totuutta tai että onko edes mitään todellista konkreettista tilastoa olemassakaan josta lukemat on lainattu.

Kirjassa vertailtiin hyvin mielenkiintoisella tapaa kehityksen etenemistä Neuvostoliitossa. Lukuisia kertoja esitettiin asiat seuraavalla tapaa "tuotanto on kasvanut x kertaiseksi vuoteen 1913 verrattuna" mutta mitään todella konkreettisia lukemia ei tuotu esille, eikä tietty huomioitu sitä, että esim. koneellistumisen myötä tuotanto tietenkin kasvaa olennaisen paljon.

Avain kuten mielenkiintoisia olivat vertailut muihin maihin, saattoi lukea "Neuvostoliitto tuottaa x viljelykasvia x kertaa enemmän kuin (joukko läntisiä maita)" mutta näissäkään kohdissa ei mainittu tarkkoja lukemia joiden perusteella lukija pääsisi tarkastelmaan lukujen todellisuutta.

Ja tietenkin mielenkiintoista oli lukea monessa kohdin painotettuna maininta "Neuvostoliitto on tässä tilastossa ensimmäisenä maailmassa" etc.

Toisaalta kirjassa paljastuu kiehtova ristiriita sen välillä millaisena kirjassa neuvostoyhteiskunta on kuvattu ja millainen se todellisuudessa on ollut. Kirjassa kerrotaan lukuisista edistyksellisistä kehitysaskeleista, asuntorakentamisen laajuudesta, siitä kuinka valtio takaa kaikille kaiken tarpeellisen etc. etc. Kirjassa on myös esitelty kiehtovalla tavalla se kuinka palkkaus muodostuu, kuinka ajatuksen tasolla hyvän työntekijän olisi ollut mahdollista saada enemmän kuin huonon, mikä ei sitten todellisuudessa pitänyt paikkaansa - kuten ei mikään muukaan kirjassa esitetty asia. Ei teollisuus tai maanviljely kyennyt tarjoamaan kaikille kaikkea tms. Toki sivulauseessa muutaman kerran viitataan siihen, että parannettaa vielä on.

Samoin kirjassa oli taloudesta, verotuksesta ja jopa yksityisomistuksesta kirjoitettu kiehtovalla tavalla - maa olisi ollut ihannevaltio matalasta verotuksesta haaveileville ihmisille.

Se millaisena kirjassa neuvostoyhteiskunta on kuvattu eroaa todellisuudesta todella paljon, kirjaa lukiessa tuli oikeastaan mieleeni ajatus satukirjan lukemisesta. Propagandaahan se toki oli, ja tämä suomennettu teos tarkoitettu maan kritiikittömille ihailijoille täällä Suomessa ja kenties myös hämäämään lukuista joukkoa ihmisiä. Moni varmasti ajattelee, että aikansa tuote mutta oikeastaan se millaisina kirjassa asiat esitettiin ei juurikaan eronnut siitä millaisina ne esitettiin 80-luvulla Neuvostoliitto-lehdessä, jota säännöllisesti uteliaisuudesta kirjastossa luin.

Tietyssä mielessä kirjaa voi suositella luettavaksi, se on oivallinen matka neuvostoyhteiskuntaan kun sitä lukiessa on mahdollisuus peilata kirjan välittämää todellisuutta siihen todellisuuteen mikä maassa oikeasti vallitsi.

vlad.
 

Iso-Olli

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tulipas luettua Reijo Mäen Kolmijalkainen mies. Oli taattua Vares kamaa, joka uppoaa ainakin minuun paremmin kuin hyvin. Seuraavaksi olisi vuorossa Matti Laineen Pahojen miesten seura. Ensimmäinen kerta, kun on Laineen kirja kädessä, mutta odotukset ovat kyllä korkealla.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Vaihteeksi tuli tartuttua scifiin ja luettua Stanislaw Lemin Voittamaton.

Teos on minulle tuttu 80-luvulta, jolloin luin sen ensimmäistä kertaa mutta aikaa siitä on vierähtänyt jo niin paljon etten enää muistanut teoksesta kuin ne pääpiirteet, joten tavallaan tuli tunne kuin olisin lukenut kirjan ensimmäistä kertaa, koska sen verran hatarat muistikuvani olivat.

Teininä luin Lemin teoksia paljonkin, lähes kaikki maakuntakirjaston hyllyiltä löytyvät Lemit tuli luettua läpi ja tuolloin pidin todella paljon hänen tyylistä kirjoitta ja kertoa tarinansa henkilöiden, tapahtumien, paikkojen, teknisten asioiden ja tietenkin mitä erilaisimpien älyllisten muotojen kohtaamisten kautta. Tuolloin teininä suurin suosikkini oli Solaris - josta pidän edelleenkin paljon ja luinkin sen uudelleen tuossa jokin aika sitten. Toinen suosikeistani oli juuri Voittamaton, jossa (teininä siis) kerronnassa Lemin onnistui oivallisella tavalla yhdistää ihmisen ja tekniikan kohtaaminen oudossa ympäristössä täysin tuntematon älyllisen "sivilisaation" kanssa tai oikeammin tavallaan "sivilisaatio" on väärä sana kuvaamaan tätä teknistä elämänmuotoa. Ennemminkin kyse on tavallaan yhteisöstä ja sivilisaatiosta jota voi verrata maassa eri hyönteisten yhteiskuntiin, jossa yksittäinen hyönteinen on älyllisesti hyvin vajavainen mutta yhdessä - kollektiivina -ne saavat aikaan todella paljon ja niiden saavutuksia voi pitää hienoina.

(Ja onhan minua lapsena ja teininä muurahaiset kiinnostaneet todella paljon ja kesäisin saatoin viettää tuntikausia tarkkaillen muurahaisten toimintaa ja toisinaan tein "kokeita" joissa katsoin kuinka muurahaiset työskentelevät jos kekoon laittaa madon tai jokun muun hyönteisen ja joskus tein näitä kokeita laittamalla pesään jonkun kuolleen eläimen raadon ja sitten päivittäin seurasin mitä raadolle tapahtuu. Toisinaan se oli jo kadonnut hyvin pian, olettaen joku ihminen tai eläin oli vienyt sen matkoihinsa mutta joinain kertoina sain kauankin aikaa seurata raadon käsittelyä muurahaisten toimesta).

Tavallaan Voittamaton oli säilyttänyt sen tehnonsa jonka vallassa olin ollut teininä kirjan luettuani ensimmäistä kertaa. Aivan niin hieno sei ollut kuin muistelin mutta kaikesta huolimatta kuitenkin oivallinen teos Stanislaw Lemiltä ja osoitti jälleen kerran sen miksi Lem oli aikanaan arvostettukin kirjailija. Voittamattomassa yhdistyi mielenkiintoisella tavalla kahden eri sivilisaation kohtaaminen, joskin ensimmäinen kohtaaminen tämän sivilisaation ja Kondorin sekä sen miehistön välillä oli jälkimmäisille hyvin tuhoisa eikä nimestään huolimatta Voittamaton miehistöineen vallan hyvin pärjännyt vaan kohtaaminen oli armoton ja raskas koituen monen miehen kohtaloksi. Reges III planeetta sivilisaatioineen koitui tavattoman monen ihmisen kohtaloksi.

Voittamaton ei ollut niin humaani ja voimakas kokemuksena mitä Solaris oli, mutta omalla tavallaan siitäkin huokui humaanius ja ihmisyys ja hyvin voimakkaasti myös uhrautuminen.

vlad.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tänä kesänä on tullut luettua Jarkko Sipilän Takamäki sarjaa, kuudes kirja menossa. Mukavaa luettavaa, hyviä poliisiromaaneja. Välillä Sipilän tapa toistaa hahmojen elämänkertatietoja häiritsee, lienee seurausta tiiviistä lukutahdista. Toinen mitä Sipilä toistaa, on poliisien toimitavat.

Viime viikolla tuli luettua myös kesän pakollinen eli Mäen Cowboy. Kepeää, erittäin toimiva Vares, suosittelen.

Nyt vuorossa sarjan 13. kirja, kesäloma ei välttämättä riitä koko sarjan lukemiseen (14 kirjaa). Mukavaa luettavaa, varsinkin tiivillä tahdilla, kirjan henkilöt ovat tulleet tutuiksi.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Ei tästä kovin ylpeä voi olla, mutta Dean Koontzin Innocence tuli luettua loppuun pari päivää sitten. Olen jo pitkään epäillyt, että joka toinen Koontzin romaani on "luettava" ja joka toinen kauheaa paskaa. Todistusaineistona todettakoon, että tämä kuului siihen "luettavaan" luokkaan. Sen jälkeen yritin jatkaa samaisen kirjailijan Odd Apocalypse -kirjan lukemista. Ei onnistu.

Nyt on menossa Marko Hautalan Unikoira. Niinhän ne on kuin samaa puuta, nämä Hautalan romaanit, hyvässä ja pahassa.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Ei tästä kovin ylpeä voi olla, mutta Dean Koontzin Innocence tuli luettua loppuun pari päivää sitten. Olen jo pitkään epäillyt, että joka toinen Koontzin romaani on "luettava" ja joka toinen kauheaa paskaa. Todistusaineistona todettakoon, että tämä kuului siihen "luettavaan" luokkaan. Sen jälkeen yritin jatkaa samaisen kirjailijan Odd Apocalypse -kirjan lukemista. Ei onnistu.

Koontzilla on hyviä kirjoja runsaasti, mutta nuo Odd Thomas -kirjat ovat huonoja. Minä olen kaikki suomennetut Koontzit lukenut, ja lähes kaikki löytyy hyllystä. Ei ole pitkään aikaan tullut lisää ainakaan suomeksi.

Viimeksi luin Arnaldur Indridasonin uusimman kirjan, joka sijoittuu aikaan, jolloin Islannissa pelattiin shakin mm-ottelua. Arnaldurin kirjoissa ei paljon vitsiä väännetä. Kaikki on tullut luettua.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Andrzej Sapkowskin maanmainion Noituri- eli The Witcher -sarjan tuorein suomennos Tulikaste tuli luettua. Edelleen erittäin tasokasta luettavaa. Sapkowskin luoma omaleimainen maailma, omintakeiset henkilöhahmot ja yhdistelmä pinnan alla kulkevaa mustaa huumoria, raadollista ihmisluonteen kuvausta sekä kohtalon (tai genetiikan) määräämää tragediaa vetävät puoleensa.

Se on luojan lykky, että Geralt Rivialaisen hahmosta luotiin erittäin menestyneet ja onnistuneet The Witcher -tietokonepelit, koska tämä on lisännyt hahmon globaalia suosiota ja varmasti ollut yksi osasyy siihen, että puolalaisen kirjailijan alkukielisiä teoksia on käännetty suomeksi.

Vielä on kaksi osaa jäljellä kääntämättä, toivottavasti nekin tulevat suomeksi ja sarja saadaan päätökseensä. Viime vuonna tuli kuulemma joku esiosakin alkukielellä, 14 vuotta sen jälkeen kun sarja Puolassa päättyi, senkin saa luonnollisesti kääntää.

Suosittelen Sapkowskin teoksia kaikille, joita tavanomaisen kliseinen anglosaksinen fantasiakirjallisuus jo kyllästyttää ja joille eurooppalaisempi rikas mytologia yhdistettynä paikoin liki inhorealistiseen ihmiskuvaukseen kiinnostaa. Geraltin maailmassa saattaa metsien siimeksessä olla muinaisten kauhutarujen hirviöitä, mutta pahimpia ovat aina kanssaihmiset.
 
Aloitin Tuomas Kyrön Kunkku-kirjan kesälomalla. Ollut pieni pettymys, tosin kirjakin vasta alkupuolella.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Peter Englundin Pultava on luvussa. Kirjahyllyssä olevista opuksista varmaan puolet on lukemattomia ja tuohon nyt päädyin, jos sen saisi ennen tiistaita luettua. Ihan hyvä suomennos mielestäni, tai ainakin jollain tapaa sujuvaa luettavaa. Faktan sekaan on tuupattu kuvailuja tapahtumista ja henkilöistä, ja näissä on varmasti myös kirjailijan omaa kynää mukana. Taustat ja päätapahtumat olivat tiedossa jo, mutta ihan hauskasti tuosta on tullut syvyyttä tuonkin taistelun ja koko sodan vaiheisiin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös