Liisa Ihmemaassa "villityksen" seurauksena päätin lukea Lewis Carroll'in alkuperäiskirjan Alicen seikkailut Ihmemaassa. En ole tätä nykyistä elokuvaversiota nähnyt mutta lapsena tuli nähtyä elokuvissa Disney-piirretty, joka pohjautui Carroll'in teoksiin "Liisan seikkailut ihmemaassa" ja "Liisan seikkailut peilimaailmassa". Tietyssä mielessä kirja oli helppolukuinen mutta vastaavasti siinä oli mukana lapsenmielistä raikkautta ja riemukkuutta yhdistettynä vakavahenkisyyteen ja arvoituksellisiin tapahtumiin. Vaikka kirja oli ennenkaikkea lapsille (ja lapsenmielisille) tarkoitettu, olin kuitenkin havaitsevinani teemoja, joista moni kirjailija voisi ottaa oppia - välittämättä siitä minkä ikäisille kirjoittaa ja millaisia kirjoja kirjoittaa.
Jos Carroll'in teos oli helppolukuinen ja tuli luettua likimain yhdellä kertaa junamatkan aikana, Hal Duncanin teos Vellum - Kaikkeuden kirja on sitten aivan jotain muuta. Se vaatii lukijalta todella paljon. Tarina polveilee henkilöiden välillä, vuosikymmenten, vuosisatojen ja vuosituhansien välillä. Tarinaan on yhdistetty myyttisiä jumaltaruja, aivan oikeita historiallisia tarinoita ja kertomuksia, kuviteltuihin myytteihin ja uskomuksiin. On ihmisiä, bittimittejä, enkeleitä, Metatron ja paljon paljon muuta - jumalaakaan unohtamatta. Tiet Vellumissa eivät todellakaan vie perille vaan välillä tuntuu todella siltä, että olen alkupisteessa vaikka kaikki onkin jo takana. Kirja on haasteellinen, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Mietin vaan, että mihin saakka tarina lopulta vie lukijan koska kirjalle on tulossa jatkoa, suomennettu versio Muste ilmestyy syksyllä. Koska olen jo matkalla Vellumissa, ei sitä voi jättää ostamatta koska haluan nähdä mihin tiet lopulta vievät... vai vievätkö ne mihinkään.
vlad.