Sain juuri luettua Michael Mooren Will They Ever Trust Us Again? - Letters From The War Zone -kirjan, joka ilmestyi ennen vuoden 2004 presidentinvaaleja, pian Fahrenheit 9/11:n jälkeen.
Kirjan agendahan oli saada ihmiset tietoiseksi sodan kääntöpuolesta ja sitä kautta äänestämään Bushia vastaan vuoden 2004 vaaleissa. Tässä suhteessa valitettavasti epäonnistuttiin ja kirja on siltä osin 'outdated', mutta näin kirjan kuitenkin mielenkiintoisena tulkintana Irakin sodasta, etenkin kun se tarjoaa toisen näkökulman sille mitä amerikkalainen mainstream media tarjoaa.
Michael Mooren osuus kirjassa on varsin pieni, minkä voi nähdä oikeastaan hyvänäkin asiana. Mooren osuus on pelkkä seitsensivuinen johdanto ja sen jälkeen loput kirjasta on kirjeitä (ts. sähköposteja) Irakissa sotivilta sotilailta, edellisten sotien veteraaneilta ja kotona Yhdysvalloissa majailevilta Irakissa sotivien omaisilta. Tässä kirjassa kaikki näkemykset ovat sodanvastaisia joten siltä puolelta kirjaa voi pitää yksipuolisena, joskin se tarjoaa, kuten todettua, kaivatun toisen näkökulman.
Kirjeet ovat vähintäänkin koskettavia. 18-vuotiaat ovat lähteneet Irakiin hakemaan itselleen college-rahaa, heille on luvattu armeijan toimesta hyvät koulutukset toimenpiteisiin ja he ovat motivoituneita. Pian he kuitenkin löytävät itsensä vieraasta maasta, ilman mitään tietoa siitä mitä pitäisi tehdä tai miksi he edes ovat siellä. Katumus on suuri, kyynisyys kasvaa ja henkinen terveys menettää tasapainonsa.
Kirjan nimi Will They Ever Trust Us Again? on osuva ja kyseinen lausahdus kuultiin Mooren suusta jo Fahrenheit 9/11:ssa. Kun sotilaille on selvinnyt ettei sodan taustalla ollutkaan niin jalo aate kuin isänmaan turvallisuus, oikeuden toteuttaminen ja irakilaisten pelastaminen, menettävät troopsit uskonsa. Sotimiseen pakkomielteisen USA:n voi olla jatkossa vaikeaa saada sotilaita sotimaan sotiaan. Kuka menisikään halpaan kahdesti?
Kaiken kaikkiaan kyseessä on varsin onnistunut kuvaus, tulkinta ja kannanotto Irakin sodasta, joten sitä voi suositella kaikille siitä tai yleisestä maailmanpolitiikasta kiinnostuneille. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että Mooren kirjoilla ei tunnu olevan samanlaista tehoa kuin tämän dokumenttielokuvilla. Moore itse onkin paljon parempi filmien luojana kuin kirjoittajana.
Tällä hetkellä lukupöydällä seisovat Alex Gardlandin The Beach, joka odottaa jo neljättä vuotta loppuunlukemista. George Orwellin Vuonna 1984 (suomenkielinen käännös) odottaa myös re-runia ja tulevassa lukupinossa komeilee muun muassa Erlend Loen Naivë. Super, jonka suomenkielisen version (Supernaiivi) luin koulussa muutama vuosi sitten. Nyt ostin englanninkielisen omakseni ja taitaapi mennä seuraavaksi työn alle.
