Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Rattlehead]

Kirja on oikeastaan amerikkalainen vastine teokselle Täällä Pohjantähden alla. Yhteiskunnallinen kuvaus sisällissodan häviävästä osapuolesta ja siinä sivussa tarkastellaan erään pariskunnan elämää.

Mikäli aihepiiri kiinnostaa enemmänkin niin kannattaa kaivaa jostain John Jakesin North & South -trilogia. Ei sitä vissiin käännettynä löydy, mutta ei kai englanti insinöörille suurempia ongelmia tuota? :) Välillä vähän turhan korkealentoista meininkiä, mutta kyllä sen lukee jos vaan aihepiiri nappaa jossain määrin. Sivuja kyllä riittää... Onhan tuosta väännetty minisarjakin, joka Suomessa tunnetaan nimellä Jaettu maa.

 

[Sistis]

Mikäli aihepiiri kiinnostaa enemmänkin niin kannattaa kaivaa jostain John Jakesin North & South -trilogia. Ei sitä vissiin käännettynä löydy, mutta ei kai englanti insinöörille suurempia ongelmia tuota? :) Välillä vähän turhan korkealentoista meininkiä, mutta kyllä sen lukee jos vaan aihepiiri nappaa jossain määrin. Sivuja kyllä riittää... Onhan tuosta väännetty minisarjakin, joka Suomessa tunnetaan nimellä Jaettu maa.

Kiitos vinkistä. Kielipääni on keskitasoa, mutta eiköhän tuon luettua saisi. Olen minä ainakin Dan Brownin Meteoriitin lukenut aikanaan englannin kielellä. Pitää harkita tuota oikeastikin. Osaatko sanoa, löytääkö tuota miten helposti Suomesta?

edit: Jaah, näyttääpi lähtevän ihan 7€/kpl Suomalaisen kirjakaupan sivuilta. Laitan kyllä vakavaan harkintaan.

 

[Rattlehead]

Osaatko sanoa, löytääkö tuota miten helposti Suomesta?

http://www.adlibris.com/fi/searchre...kes&title=john+jakes&fromproduct=False&page=2

Tuolla ainakin näyttäisi olevan koko trilogia, tosin pokkareina. Kirjastoistakin luulisi kanssa löytyvän. Ainakin Hämeenlinnan kaupunginkirjastosssa oli joku osa siitä, mutta ei kaiketi koko sarjaa.

edit. Jaa, kerkesitkin jo itse etsiä.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Tais olla Kollaa kestää se viimeisin oopus. Samaan vetoon on pakko tunnustaa, että tällä hetkellä on lukeminen jäänyt vähemmälle.
Tuommoista "kaukopartio"-tyylistä kirjallisuutta tykkään lukea.

 

[sjuttonde]

Viimeksi olen lukenut Tess Gerritsenin Mefisto-klubin sekä Väinö Linnan sotaromaanin. Loistavia kirjoja molemmat omalla tavallaan, suosittelen.

Vaikka tuo Mefisto-klubi ei ole Gerritsenin paras kirja( parempia mielestäni esim. Lapsen sydän ja Kirurgi), niin se on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirja kertoo Bostonissa tapahtuvista rituaalimurhista ja pahuutta vastustavasta Mefisto-klubista.

Sotaromaani oli taas itselleni erittäin positiivinen yllätys, en ollut edes Tuntematonta aiemmin lukenut. Realistinen kuvaus jatkosodasta, paras lukemani sotakirja.

 

[Jusu7]

Juuri eilen sain päätökseen Günther Rall: Lentopäiväkirjani : muistelmat 1938-2004. II maailmansodan kolmanneksi eniten pudotuksia keränneen hävittäjälentäjän ja sodan jälkeisen Länsi-Saksan Luftwaffen kenraalin vaiheista. Mielenkiintoinen kirja.
Seuraavaksi lähtee NL:n kirjailijan teos, Syväri, kuoleman joki. Tämän on kirjoittanut Anatoli Gordijenko ja mielenkiintoiseksi tämän tekee naapurin näkökulma.

 

[TeeVee]

Viimeisimmät

Leena Lehtolainen: Kuparisydän

Maria Kallio -sarjaa, ensimmäinen Lehtolaisen kirja, jonka olen lukenut. Alkuun pääsi varsin hyvin, kerrottiin suht pintapuolisesti taustaa, joka sopii hyvin niille, jotka eivät ole sarjaa aiemmin lukeneet.

Niin perusdekkari kuin voi olla - kirjan päähenkilö palaa kotikyläänsä, tapaa entisen nuoruudenihastuksensa, rokkarihenkisen Johnnyn (suht kliseinen nimi mielestäni, miksei vaikka Uolevi tai Pena, heh), sitten tapahtuu murha, ja sitten tapahtuu toinen murha...

Kirjan lopetus on jätetty ovelasti "kesken" siten, että lukijan on helppo siirtyä kirjasarjan seuraavaan osaan.

Väinö Linna: Päämäärä

Linnan esikoisromaani, alle kahdensadan sivun mittainen teos, joka kuvaa köyhän perheen pojan Valte Mäkisen suuria unelmia tulla joksikin - kirjailijaksi. Pohdinta olemassaolosta, uskonnosta ja toivo paremmasta tulevaisuudesta ovat kirjan kantavia teemoja.

Seuraavaksi luultavasti Tom Clancyn Operaativinen keskus -sarjaa.

 

[kovalev]

Leena Lehtolainen: Kuparisydän

Maria Kallio -sarjaa, ensimmäinen Lehtolaisen kirja, jonka olen lukenut. Alkuun pääsi varsin hyvin, kerrottiin suht pintapuolisesti taustaa, joka sopii hyvin niille, jotka eivät ole sarjaa aiemmin lukeneet.

Niin perusdekkari kuin voi olla - kirjan päähenkilö palaa kotikyläänsä, tapaa entisen nuoruudenihastuksensa, rokkarihenkisen Johnnyn (suht kliseinen nimi mielestäni, miksei vaikka Uolevi tai Pena, heh), sitten tapahtuu murha, ja sitten tapahtuu toinen murha...

Kirjan lopetus on jätetty ovelasti "kesken" siten, että lukijan on helppo siirtyä kirjasarjan seuraavaan osaan.

Väinö Linna: Päämäärä

Linnan esikoisromaani, alle kahdensadan sivun mittainen teos, joka kuvaa köyhän perheen pojan Valte Mäkisen suuria unelmia tulla joksikin - kirjailijaksi. Pohdinta olemassaolosta, uskonnosta ja toivo paremmasta tulevaisuudesta ovat kirjan kantavia teemoja.

Seuraavaksi luultavasti Tom Clancyn Operaativinen keskus -sarjaa.

" Päämäärästä " huomaa hyvin kuinka hapuilevaa oli Linnankin uran alku. Erittäin kömpelö esikoinen, mutta siksi myös mielenkiintoinen.

Itse luin viimeksi Antti Tuurin " Kylmien Kyytimies ", joka on taas taattua Tuuria, joskaan ei lähellekään parasta. Tuurin kerronta on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kiehtovaa ja aiheet aina mielenkiintoisia.

 

[Johannes]

Luin Kari Hotakaisen Finnhits-kirjan. Teos on n. 80-sivuinen ja se sisältää yhden kokonaisen tarinan jokaisella sivullaan. Tarinat ovat n. 10 rivin mittaisia, mutta elämää täynnä. Lukemiseen ei kulu aikaa, mutta sisällön sulattelemiseen sitäkin enemmän.

 

[sampio]

Viimeksi kahlasin loppuun Philip Yanceyn "Tuntematon Jeesus" kirjan. Varsin mielenkiintoista mietintää Jeesuksen persoonasta, toiminnasta ja toimintaympäristöstä. Kolahti itselleni varsinkin siksi, kun koen lievää sielunyhteyttä kirjoitajaan lapsuutemme ja nuoruutemme hiukan samanlaisen kasvuympäristön ja aikuisiän "uskonkriisin" vuoksi. Muutamissa kohdissa kirjoittajan uskovaisuus puskee lävitse, mutta kaikkiaan ote on varsin kiihkoton, asiallinen ja rehellinen. Hyvä kirja, jokaisen funkun pitäisi sisäistää Yanceyn keskeiset teesit, ja maailma olisi taas hiukan parempi paikkaa olla olemassa.

Parhaillaan on menossa "Hollywoodin sotakone" niminen teos. Kirjan aiheena on yksinkertaistettuna Pentagonin ja Hollywoodin yhteistyö. Mielenkiintoista tekstiä noin kokonaisuudessaan on tähän saakka tullut vastaan, ja ihan uusia näkökulmia tuttuihin (sota)leffoihin, vaikka välillä kirjoittajien vasurimeininkin hiukan lyö kasvoille. Hyvä sota (--> II MS), Vietnamin syndrooma ja hyvän sodan kierrätys nyt modernissa Hollywoodissa, sekä näiden hyödyntäminen Yhdysvaltain sotatoimissa noin niinkuin imagollisesti ovat kirjan pääteemoja. Mielenkiintoisia näkökulmia tosiaan, kunhan hiukan suodattaa kirjoittajien suurinta kiihkoa.

 

[Evil]

Aurinkokuningas Tammisen Pelin jälkeen tuli eilen lukaistua. Iltasella aloittanen Joel McIverin Black Sabbath -historiikin.

 

[TeeVee]

- Tom Clancy & Steve Pieczenik & Jeff Rovin: Op-Centre: State Of Siege
- Tom Clancy & Steve Pieczenik & Jeff Rovin: Operatiivinen keskus: Hajota ja hallitse

Pari kirjaa Operatiivinen keskus -sarjasta. Ihmetyttää, millä logiikalla tätä sarjaa on suomennettu, melkeinpä joka toinen romaani on jätetty suomentamatta.

 

[Monipuolisenhuono]

Viimeiset kaksi kirjaa mitä olen lukenut ovat Tom Clancyn operatiivinen keskus Tehtävä vuoristossa jonka Jeff Rovin on kirjoittanut ja toinen on Mika Kuljun Raatteen Tie.

Seuraavaksi otan kouraani klassikon Budd Schulbergin Alaston Satama.

 

[Marwin]

Viimeksi luetusta kirjasta on sen verran aikaa, että ei tule nyt mieleen.

Tänään aloitin Leena Lehtolaisen Tappava säde ja ensivaikutelma kirjasta tuntuu ihan hyvältä.

 

[Heatley]

Esa Tikkasen: TIKI - Viiden Stanley Cupin mies

 

[Johannes]

Kirjastossa osui käsiini Anja Snellmanin kirja Harry H, jossa Anja peilaa elämäänsä itsensä kanssa suunnilleen samanikäiseen Harkimoon. Kirjassa sanotaan paljon, mutta ei kerrota mitään.

"Hjallista, elämä on", vai mitä Anja.

 

[Viikatemies]

Ian christie - Pedon meteli.
Heavy Metallin historia. Mielenkiintoista luettavaa, palaa ne omatkin alkuaikojen haparoinnit ja nauhantreidaukset mieleen, jostain vuodelta 80-85.

 

[Mats Bedö]

Luen mielenkiinnolla tota Nikki Sixxin Heroin Diarya parhaillaan. Ja kun sen oon saanut pakettiin, niin sitten siirryn lukemaan kirjaa nimeltas: The Dirt: Confessions of the World's Most Notorious Rock Band

 

[Kermit]

Mitäs tässä nyt onkaan tullut viime aikoina luettua...

Paulo Coelhon Veronica decides to die (vai miten se nimi nyt menikään) oli alkuasetelmastaan ja nimestään huolimatta erittäin piristävä kirja, josta jäi hyvä mieli. Lukemisen arvoinen, mutta ei varsinaisesti maailmankirjallisuuden klassikko kuitenkaan.

Sain viimeinkin paikattua ison aukon yleissivistyksessä, kun luin Täällä Pohjantähden alla. Oli jo aikakin, jo vuosia se on ollut listalla mutta vasta nyt sain sen käsiini ja luettua. Kyllä kannatti, tietenkin.

Hemingwayn Old Man and the Sea tuli myös luettua uudemman kerran. On se vaan kumma, miten kirja, jossa ei oikeastaan tapahdu kovinkaan paljoa, voi olla niin loistava. Ehdottomasti top 5:ssa, ehkä jopa top 3:ssa, kaikista lukemistani kirjoista. Sivujahan tuossa ei ole kuin satakunta, joten on nopeasti luettu. Ansaittu Nobel Papalle.

Tolkienin Hurinin lasten tarina oli vähän pettymys. Ei huono, mutta ei Silmarillionin jälkeen mitenkään huomattavasti antanut lisäarvoakaan. Tällä tiedolla en enää ostaisi omaksi.

Nyt menossa David Sklanskyn Theory of Poker. Hyvin kirjoitettu kirja kyllä, pitäisi vaan ehtiä pelaamaan enemmän jotta saisi tuosta kaiken hyödyn irti, nyt uhkana on että kaikki opit eivät mene selkäytimeen asti.

Seuraavaksi hyllyssä onkin jo odottamassa kirjaston kappale tillilihankin mainitsemasta Lynch on Lynch-opuksesta, sekä Paul Austerin New York-trilogia.

 

[Kummeli]

Viimeksi luin Raipen elämänkerran. Itse asiassa perjantaina aloitin lukemaan ja tänään loppu.. "Raipe - Vaatimattomuuden lyhyt oppimäärä", tai joku vastaava oli kirjan nimi.. Vaikken mikään Helmisen fani ole ikinä ollutkaan, niin suosittelen sitä kyllä kaikille.. Auttaa näkemään tämän elävän legendan ihan uudessa valossa..

Keneltä muilta jääkiekkoilijoilta on ilmestynyt oma elämänkerta. Ajattelin, että vois kirjastosta hakee muidenkin kiekkomiehien kirjoja. Mieluiten suomalaisten, mutta kyllä ulkomaalaisetkin käy...

 

[Borgie]

Keneltä muilta jääkiekkoilijoilta on ilmestynyt oma elämänkerta. Ajattelin, että vois kirjastosta hakee muidenkin kiekkomiehien kirjoja. Mieluiten suomalaisten, mutta kyllä ulkomaalaisetkin käy...

Wayne Gretzkyltä on tullut ainakin pari lukaistua, toinen oli hänen isänsä kirjoittama. Myös Igor Larionovin Ykkösketju Kapinoi on hyvä opus. Suomalaisista Heleniukselta on tullut Suutarin toimittama Seitsemäs Puolustaja.

Onko muuten Mario Lemieuxilta tullut elämäkertaa?

 

[Roku]

Myös Veli-Pekka Ketolasta on tehty kirja. Jyrki Laelman käsialaa on teos "Veli-Pekka Ketola: Ässien ässä".

Myös Valeri Harlamovin vaiheista on tehty kirja: "Maalintekijänä no. 17".

Molemmat teokset ovat jostain 70-luvun loppupuolelta, en tiedä löytyykö niitä enää mistään muualta kuin divareista.

 

[masaman]

Hynysen uusin tuli tuossa hetki sitten luettua... Parit varekset ja Jimi Hendirx:stä kertova kirjakin loppui jo ajat sitten..

Tällä hetkellä seuraava kirja on oleva Juan Manuel de Pradan Pimpit. Pikaisen vilkaisun jälkeen ihan lupaavalta vaikuttaa;)

 

[nikozwan]

Julius Caesarin elämänkerta (yksi niistä) tuli lukaistua Rooman matkan jälkimainingeissa. Hyvin kirjoitettu ja erittäin mielenkiintoinen opus, kirjoittaja oli nimeltään Adrian Goldsworthy.

Lisäksi lukaisin Patrick O'Brianin Aubrey-Maturin sarjan viidennen teoksen Lohduttomuuden Saari, joka oli sarjan muiden osien tapaan varsin vangitseva ja mielenkiintoinen. Jos Napoleonin sodat ja 1800-luvun merenkulku kiinnostaa niin tähän sarjaan kannattaa tutustua. Harvoin jaksavat kirjailijat nähdä yhtä paljon vaivaa hahmojensa taustoittamiseen ja elävöittämiseen kuin O'Brian.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Patrick_O'Brian

 

[TeeVee]

Tällä hetkellä menossa Arto Paasilinna: Kylmät hermot, kuuma veri.

Onko muuten Mario Lemieuxilta tullut elämäkertaa?

Amazon.comista löytyy tietenkin englannin kielellä useampikin, mutta enpä ole suomeksi käännettyä teosta huomannut missään...