Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[julijussi]

Kävinpä varsin ostamassa Ari Paulowin Kuolonkeinun. Rakas kotiseutu rikosdekkarissa kuulostaa hyvältä lähtökohdalta antoisaan lukukokemukseen.

 

[Europoli]

Pyhien aikana on tullut ahmittua myös hengenravintoa...

- Dan Brown: Da Vinci -koodi
- Pekka Hämäläinen: Myönteisyyden mahtava voima
- Humphrey Carpenter: J.R.R. Tolkien - elämäkerta
- Helena Santasalo & Pirjo Palviainen: Tunne itsesi - valitse työsi
- Asterix-sarjakuvia

 

[Bandana]

Paskakelien aikaan on tosiaan hyvä lukea kirjoja. Joulupyhinä tuli luettua Raimo Summasen Meidän päivä, ja eilen sain loppuun Michael Mooren Stupid White Men. Ko. opus tarttui mukaan Phuketin lentokentältä, ja yllättävän hyvää lukemistahan se oli ja hyvin siitä selvisi vaikka englantia olikin.

Stupid white men on suhteellisen vanha teos, tuli ulos juuri ennen WTC:n terroristi-iskuja ja Bowling for Columbinea. Tätä kirjaa kirjoittaessa Michael Moore ei ollut läheskään niin tunnettu kun nykyään, ja se näkyy tietynlaisena casuaalisuutena, mikä oli positiivinen asia. Hauskaa ja viihdyttävää lukemista, vaikka toki Mooren tietäen pitää aina suhtautua annettuihin faktoihin ja numeroihin varauksella.

Eilen yritin aloittaa lukemaan Tamin Teamworkia, mutta se oli jotenkin vähän liian huonosti kirjoitettu mun makuun. En tiedä mikä sen kirjan tarkka kohderyhmä on, mutta vähän liian yksinkertaista(!) ja tylsää kieltä ja kaikki asiat selitetty sataan kertaan. Sopii varmaan paremmin joillekin peruskouluikäisille. Pitää nyt katsoa, jaksaako tuota lukea loppuun.

Seuraavaksi vuorossa Brooks Brownin ja Rob Merrittin No easy answers: Truth behind death at Columbine.

 

[smasa]

Tällä hetkellä työn alla ovat Franz Kafkan Oikeusjuttu (edelleen, 150 sivua takana) ja Montesquieun Persialaisia kirjeitä, josta luettu 70 sivua. Kafka etenee kuten etenee, hyvin erikoinen kirja. Montesquieu taas mainitsi kirjansa alkupuheessa, että se koostuu pelkästään hänen tekemistään lyhyistä kirjeistä, ja lukija muodostaa itse mielessään romaanin. Oikeastaan asia tuntuukin hieman olevan näin, sillä missään vaiheessa kirjan henkilöistä ei ole tehty sen suurempaa selkoa.

Urakka jatkuu.

 

[Nännimäinen]

Eilen aloitin Tony Parsonsin uuden kirjan Onnen kiertotie. Ja taattua kamaahan tämä on ja tuntuu toimivat myös käännöksenä.

 

[Koirapoika]

Veikko Huovisen Lampaansyöjät, nyt on menossa korpifilosofin Ympäristöministeri. Sitten pitäisi arpoa kolmikosta Maailmankaikkeuden elämänkerta, Rooman sotilasmahti ja Sleepy Sleepers historiikki Jytinää Eestissä, seuraava uhri.

 

[teemu_s]

Tällä hetkellä luvussa on J. Michael Cleverleyn kirjoittama Lauri Törni-Syntynyt sotilaaksi. Mielenkiintoinen kirja Suomen historian kovimmasta jätkästä. Mannerheim-ristin ritari ja kaksinkertainen Purppurasydän-palkittu sotilas ja taistelija. Melkoinen velikulta.

 

[Erling]

Joulun jälkimainingeissa tuli luettua Marquezin ikisuosikki "Sadan vuoden yksinäisyys" toistamiseen. Kiivastempoinen ja ns. ahmittava kirja, joka sekoittaa pientä fantasiaa realistiseen kerrontaan.
Lyhyesti, kirja kertoo Buendian suvusta, joka on täynnä omituisia persoonia, isolekaisia lapsia ja kiimaisia neitsyitä. Klassikoksi todella helppolukuinen, vaikka loppujen lopuksi sisältää hyvin naamioitua vakavaa faktaa mm. Kolumbian historiasta.
Kannattaa lukea. Marquez on muuten hänkin Nobel-voittaja, muistaakseni 80-luvulta.

Eilen sitten päätin jatkaa tutustumista itäisen naapurimme mielenkiintoiseen kirjallisuuten. Tällä kertaa vuorossa on Dostojevksin "Muistelmia Kuolleesta Talosta" jälkeen Nikolai Gogolin "Kuolleet sielut". Alku on lupaava, täytyy myöntää. Venäläisen mentaliteetin asteittainen ja edes osittainen sisäistäminen tuntuu hienolta.
Ymmärrys naapurikansaa kohtaan. Sitä voisi suositella joillekin tutuille, joiden mielestä kaikki venäläiset on pellejä ja rikollisia.
Yhden miehen hulluudesta saa kärsiä koko kansa. Niinpäniin.
Katsotaan myöhemmin suosittelenko Gogoliakin.

 

[Snakster]

Joulun jälkimainingeissa tuli luettua Marquezin ikisuosikki "Sadan vuoden yksinäisyys" toistamiseen.

Ei pöllömpää, mutta edelleen pidän ko. kirjailijan teosta Rakkautta koleran aikaan vielä parempana. Lisäksi on pakko saivarrella siitä, että kaverin sukunimi on García Marquez ja esim. omaa kotikirjastoasi järkätessä muista aakkostaa tämä G:n kohdalle.

Itse luen tänään Michael Cunninghamin kirjaa Tunnit. Leffanahan tuo oli loistava ja kirjanakin tosi hyvä. Liekö tässä sitten kuitenki se säännön vahvistava poikkeus siihen, että kirja muka olisi aina parempi kuin siitä tehty leffa. Tässä homma on mielestäni toisinpäin, joskin kyseessä onkin kirjasta tehty kirja, joten ehkä tähän ei samat lainalaisuudet päde.

 

[Monipuolisenhuono]

Luin juuri Günther Rall - Muistelmat Lentopäiväkirjani 1938-2004

Herra Rall oli toisenmaailmansodan kolmanneksi eniten pudotuksia saavuttanut hävittäjälentäjä ilmataisteluissa koko sodassa ja siten myös luftwaffessa (275 alas ammuttua lentokonetta). Kaverilta ammuttiin toinen peukalo mutta meno vaan jatkui. Joukossa muutama alasrysäys joista kerran selkä hajosi melkein kokonaan mutta 9kk kuntousta ja taas jatkettiin. Herra Rall liittyi -56 bundesluftwaffeen ja nousi siellä jopa korkeimmalle pallille. Jäi eläkkeelle 1975.

Mielenkiintoinen kirja, kannttaa lukea jos aihepiiri kiinnostaa. Kannattaa myös lukea kirja Erich Hartmanninsta sekä Hans-Ulrich Rudelista.

 

[Milhouse Nixon]

Viimeksi luin Noam Chomsky - Understanding Power

Muuten hyvä, mutta mies on täysin pihalla Kennedyn salamurhasta. Kaikkialla muualla mies näkee ns. salaliittoja - täysin oikeutetusti - mutta Kennedyn kohdalla miehellä leikkaa jostain syystä kiinni. Myöntää, että salaliittokirjailijat tekevät parhaimmillaan maailman kovatasoisinta tutkimustyötä, mutta että he ovat silti väärässä. Pitäisi tietojenkäsittelyteorian uranuurtajan tajuta, että faktat eivät valehtele. Näistä pienistä puutteista huolimatta todella tiukkaa luettavaa ja jokaisen "älykön" pakko-ostos. Mies itse saattaisi olla asiasta jopa toista mieltä.

Seuraavaksi Donna Summers - Quality Management

Luen tämän kirjan aivan omaksi ilokseni!

 

[Erling]

Ei pöllömpää, mutta edelleen pidän ko. kirjailijan teosta Rakkautta koleran aikaan vielä parempana. Lisäksi on pakko saivarrella siitä, että kaverin sukunimi on García Marquez ja esim. omaa kotikirjastoasi järkätessä muista aakkostaa tämä G:n kohdalle.

Jaa, itse olen aina luullut että se Garcia on toinen etunimi, ja vain jostain imagollisista syistä esillä. Toisaalta kotikirjastoni onneksi on täysin mielivaltaisessa järjestyksessä, tai lähinnä sekasorrossa. Mikään ei ole hienompaa kuin etsiä sitä tiettyä kirjaa lukemattomien joukosta, kaikkien maatessa hyllyssä, pyödillä ja lattialla sikin sokin ja hujan hajan.

Olen myös lukenut Rakkauta koleran aikaan, mutta täytyy sanoa että tämä Buendian "sukukronikka" on tehnyt suuremman vaikutuksen.

 

[Terrieri]

Viimeksi tuli luettua tuo täälläkin esillä ollut Enkeleitä ja Demoneja. Tykkäsin. Kyllä täytyy nostaa kirjailijalle hattua siitä, kuinka paljon hän on nähnyt vaivaa paikkojen katsastuksessa jne. Jotkut kohdat oli kirjassa aika lailla yliampuvia, mutta viihdyttävää iltalukemista kirja oli. Tulipa siinä niinkin hyviä vaiheita, ettei malttanut nukkumaan käydä. Ei noita seikkailujuttuja jaksa niin tosissaan ottaa, että ne yliampuvat kohdat kokonaisuutta haittaisi.

Kysymys, mikä on askarruttanut niin emäntää kuin itseänikin. Luimme molemmat kesällä Shidney Sheldonin kirjan Kerro minulle unesi. Aivan loistava kirja! Ongelma on se, että me molemmat tulkitsimme kirjan lopun eri tavalla, niin jäi häiritsemään se, kumpi tulkinta oli "oikea". Kuka vain on kirjan lukenut, niin ymmärtänee, mitä tarkoitan.

Kirjan lukeneet voisivat laittaa vaikka YV:llä oman tulkintansa lopusta, ettei vain tule spoilattua ratkaisua täällä. Suosittelen ko kirjan lukemista ehdottomasti!

 

[Liverpooligan]

Just aamuyöstä kahden aikaan tuli lopeteltua John Grishamin viimeisin, Armahdus. Jälleen osoitus siitä, kuinka Grishamin tyyli on muuttunut koko ajan entistä enemmän kertovaan kaunokirjalllisuuteen päin niistä Firman tai Valamiehet -teoksen piinaavaan jännitävistä tarinoista. Silti hyvä ja etenevä kirja, voipi suositella ihan hyvällä omalla tunnolla, vaikkakin mielestäni Grishamin aikaisempi tuotanto vetosi itseeni enemmän.

 

[Snakster]

Jaa, itse olen aina luullut että se Garcia on toinen etunimi, ja vain jostain imagollisista syistä esillä.

Juu, espanjalaisen kielialueen jengillä on aina, poikkeuksena käsittääkseni Argentiina, kaksi sukunimeä, joista toinen tulee isältä ja toinen äidiltä. Naimakaupan myötä naisilla viimeinen sukunimi putoaa pois, ensimmäinen siirtyy viimeiseksi ja aviomiehen ensimmäinen sukunimi tulee myös naiselle ensimmäiseksi. Muita kirjailijoita, joilla tuo asia sekoitetaan on mm. Federico García Lorca ja Mario Vargas Llosa.

 

[Alkiolainen]

Kalle Kaihari: Ratkaiseva ääni (149 - 151)

Yhtä opintoihin liittyvää juttua varten tuli luettua opus, jossa yritetään vastata siihen, kuka antoi ratkaisevan äänen Kekkoselle vuonna 1956. Kyllähän tuon luki, mutta se asia minulle ei oikein auennut, miksi kauppaneuvos Kaihari käänsi ns. asevelisosialisteja Kekkosen taakse jo 1940-luvun lopulta alkaen. Hän itse vastaa "demareiden hajanaisen puoluekentän kokoamiseksi." Sitä vain mietin, miksi tämä oli yhden tamperelaisen kauppaneuvoksen eikä silloisen puoluejohdon tehtävä..?

 

[Germanicus]

Käväsin kirja-alesta hakemassa Douglas Adamsin viisiosaisen scifi-parodian.
Kirjassa on:
-Linnuradan käsikirja liftareille
-Maailmanlopun ravintola
-Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki
-Terve, ja kiitos kaloista
-Enimmäkseen harmiton

Minulla on juuri tällä hetkellä pari kirjaa työn alla, joten kaipailisin joitakin ennakkotietoja ko. kirjasta. Itse kaipaan aina välillä hyvää huumoria tuon antiikin historian lukemisen oheen, joten, teinkö hyvät kaupat?

 

[Tinke-80]

Käväsin kirja-alesta hakemassa Douglas Adamsin viisiosaisen scifi-parodian.
Kirjassa on:
-Linnuradan käsikirja liftareille
-Maailmanlopun ravintola
-Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki
-Terve, ja kiitos kaloista
-Enimmäkseen harmiton

Minulla on juuri tällä hetkellä pari kirjaa työn alla, joten kaipailisin joitakin ennakkotietoja ko. kirjasta. Itse kaipaan aina välillä hyvää huumoria tuon antiikin historian lukemisen oheen, joten, teinkö hyvät kaupat?

Teit mahtavat kaupat. Mitään ennakkotietoja en osaa antaa sillä tuo krija pitää mielestäni vain lukea jos vähäänkään pitää scifistä sillä niin hyvin se parodisoi scifiä. Suosittelen myös Terry Pratchett'n kirjoja jos tuo Douglas Adams kolahtaa. Pratchett on vähän sama fantasia-kirjallisuudelle mitä Douglas Adams on scifille, Pratchett parodisoi maailmankirjallisuuden klassikkoja ja fantasia-genreä todella loistavasti.

- tinke-80

 

[Erkenholt]

Mainioita teoksia nämä linnunradan liftarit.

Enempää spoilaamatta totean, että ensimmäisen osan alku on eräs huikeimmista romaaninaloituksista mihin olen törmännyt.

Ketjun otsikkoon: Erkenholtilla on työn alla Gunther Rathenbergin teos The Emperors last victory. Kertoo Napoleonin sotaretkestä Itävaltaan 1809.

 

[Borgie]

Joulupukki toi:

Stephen King - Mustatorni 4: Callan Sudet
Dan Brown - Deception Point
Dan Brown - Digital Fortress
Dan Brown - Angels And Demons
Dan Brown - The Da Vinci Code

King on luvun alla, ja samalla silmäilen silloin tällöin, tarinan kerrallaan J.R.R Tolkienin Silmarillion teosta.

 

[Alkiolainen]

Jussi M. Hanhimäki: Rinnakkaiseloa patoamassa

Tänään sain vihdoin loppuun Jussi M. Hanhimäen vuosikymmenen takaisen väitöstutkimuksen, jossa käsitellään USA:n suhtautumista maamme ulkopolitiikkaan - Paasikiven linjaan - vuosina 1948-1956. Harvoin näissä historian jutuissa mitään uutta tulee vastaan. Se oli minulle kuitenkin uutta tietoa, kuinka pessimistisesti Yhdysvallat suhtautui tilanteeseemme koko tarkastellun ajanjakson. Kun Suomi sai Neuvostoliitolta ja Stalinilta kutsun YYA-sopimusneuvotteluihin keväällä 1948, ajattelivat amerikkalaiset sen merkitsevän Suomelle "lopun alkua" - Tsekkoslovakian tyyliin. Näkemys oli samansuuntainen siinä vaiheessa, kun Neuvostoliitto syksyllä 1955 ilmoitti palauttavansa Porkkalan laivastotukikohdan takaisin Suomelle. Itäisen naapurin arveltiin - tavalla tai toisella - ottavan Suomen itselleen. Voimme vain todeta, että onneksi niin ei käynyt.

 

[Koirapoika]

Lukemattomien jonotuslista kasvaa. Joseph Conrad: Nostromo ja James Dickey: Syvä joki. Juuri se mistä on tehty saman niminen elokuva *scream like a pig!* Kirjatorin alesta 2€ kappale. Alpo Suhosen Kausi sydämestäni oli samaan hintaan, täytynee käydä hakemassa pois hyllyjä täyttämästä.

 

[peruspata]

Parhaillaan on menossa Edvard Radzinskin Aleksanteri II. Sain tämän likimain 500-sivuisen opuksen joululahjaksi, ja se on kyllä aivan loistava teos. Venäjän ei-niin-mielettömän-kaukaista historiaa, eikä Radzinskin tyyli nyt ainakaan huononna sen arvoa. Toki tyyli on makukysymys.

Radzinski on perehtynyt aika lailla Venäjän historiaan ja sen hahmoihin. Häneltä löytyy sellaiset teokset kuin Viimeinen tsaari, Rasputin sekä Stalin. Tosin mainittiin, että nämä ovat saatavilla suomen kielellä, en tiedä paljonko sitten olisi esim. englanniksi vielä olemassa muitakin teoksia. Suosittelen tutustumaan edellä mainittuihin, jos historia kiinnostaa.

Ja sellainen juttu vielä, että verrattuna esimerkiksi Stalin-teokseen Aleksanteri II:sta lukiessa ei ole tullut olo kuin tavaisi Pietarin kaupungin puhelinluetteloa. Stalin-teoksessa kun oli käyty päähenkilön tieltään raivaamat hallitusmiehet ja upseerit läpi, ja niitä oli hieman alle paljon.

 

[julijussi]

Viimeksi luin Ilkka Remeksen Nimessä ja Veressä. Remes oli jälleen kerran pienoinen pettymys loppuratkaisun suhteen. Lopun pitäisi palkita lukija eikä läpsäistä päin naamaa. Eikä kaiken täydy aina päättyä onnellisesti.

.

Parempi puolisko toi kyseisen teoksen minulle syntymäpäivälahjaksi ja luin sen samoin tein pois kuljeksimasta. Melkoisen tasapaksu tapaus kokonaisuudessaan ja loppu tuntui töksähtävältä monisataasivuisen pohjustuksen jälkeen.

Toinen asia mikä pisti silmään oli pari asiavirhettä. Naispoliisille annettiin käyttöön Ford Focus, mutta myöhemmin kirja kertoi hänen nousevan Mondeoonsa. Myös Remeksen taustatutkimus Oulusta oli jäänyt puolitiehen, Tuiran silloilla tuulee kyllä kovaa mutta ei suoraan avomereltä kuten kirja antaa ymmärtää.

Luin myös ostamani Paulowin Kuolonkeinun pois ja siinä oli miljööt kunnossa, Oululaisen kirjoittajan kirja Oulusta ei sisällä asiavirheitä. Loistava kirja kaikenkaikkiaan. Miesten kirja miehille.

 

[jesse72]

REIJO MÄKI: NUORUUSTANGO

Viimeisin Jussi Vares seikkailu tuli luettua alta pois ja mielestäni Mäen Vares dekkareiden alamäki jatkuu. Alkupään Varekset esim Marraskuu On Musta Hauta, Jäätynyt Enkeli ja Kuoleman Kapellimestarit olivat paljon paljon parempia kuin pari viimeistä kirjaa.

Nuoruustango alkaa muistelulla ajasta jolloin Björn Borg hallitsi miesten tennistä ja nuori Jussi Vares oli saanut juuri ajokortin. Kolmen kaverin matka tanssilavalle saa päätöksen joka vaikuttaa kaikkien elämään pysyvästi.

Palataan nykypäivään ja menneisyyden haamut tunkevat Jussin elämään, juonesta ei sen enempää viitsi paljastaa, mutta Turun alamaailmassa taas sattuu..jäljitetään kadonnutta ryöstösaalista, alamaailma selvittää välejään ja Vareksen elämään tunkee hahmoja joita Jussi-boy ei välttämättä kaipaa.

Mukana on vakiohahmot Pastori Alanen, Kirjailija Luusalmi, Kyypakkaus jotka ovat tuttuja aikaisemmista kirjoista. Nuoruustango tarjoaa muutaman "mukavan" tuttavuuden kuten Paniikkinappula ja Pori alamaailmasta tuleva tappaja/sekopääkaksikko.

Turkulaisille ja muille Turkua tunteville Mäen paikkakuvaus on mukavaa luettavaa ja myös Porin Ässien vuoden 78 mestarijoukkueella on on kirjassa roolinsa..Mutta,mutta kaikinpuolin epäuskottava juoni ja yhteensattumat laskevat kirjan arvosanaa.

Nopeasti tämä tuli luettua, mutta jätti jotenkin väljähtäneen maun, väljähtänyt kalja ei vedä vertoja jääkylmälle huurteiselle..

Ehkä Reijo Mäen kannattaisi jättää Jussi Vares telakalle ja nostaa esiin taas Sakari Roivas joka seikkaili muutamassa Tukholmaan sijoittuvassa dekkarissa 90-luvun alussa?

PS. Pakko myöntää kirjaa lukiessa Vareksella oli koko ajan Juha Veijosen kasvot..