Määkin oon lukenut huttua. Hurriganes-Remun "omalla kielellään" fraaseista ja riimeistä satunnaisella sanajärjestyksellä kertoma Seitsemän ilon kyyneleet oli tuossa bussilukemistona enkä mää tiedä yhtään, mistä mies milloinkin kertoi ja mikä oli minkäkin tarinan pointti. Mun järki on ihan liian suoraviivainen Remun kerronnalle.
"Kato kauas on pitkä matka eikä mikään ole niin varmaa kuin epävarma, joten kukkelisdukkelisduu daigaduuduu kun on kuu kaunis ja madossa koukku, niin antaa mennä vaan ja ladossa tavataan, jos ei kalaa tuu, niin lehmä sanoo silti muu muu." (itse keksimä pätkä joka voisi olla suoraan kirjasta)
Sitten tuli mokattua oikein rankalla kädellä ja hyvän ufo-dokumentin (Out of the blue) katsottuani ajattelin lukeakin aiheesta jotain. Jostain käsittämättömästä syystä sitten tarttui käteen Aino Ivanoffin "Punainen planeetta". Olisi pitänyt jo kannesta osata päätellä huuhaa-sisältö, mutta kun oli kuulemma parhaiten Suomessa tutkittuja tapauksia ja kansainvälisestikin tunnettu, niin ajattelin että katsotaan...
Jumalauta, tää täti saa af Grannin ja Luukanen-Kilden näyttämään Nobel-palkituilta tutkijoilta. Kirja oli sellaista neljäsluokkalaisen ainekirjoituksissa tavattavaa mielikuvitusjuttua, johon Ivanoff ilmeisesti uskoo kuitenkin itse oikein kovasti. Onhan se saakelin kova juttu, kun "syvähypnoosissa" saadaan selville vieraan planeetan kuningattaren lähettämä viesti Maan kansalle, että älkää käyttäkö ydinvoimaa ja järjestäkää keräyksiä, että nälkää näkevät lapset saa ruokaa. Ufot muuten kulkee sitten 80% auringonvoimalla ja 20% maansäteillä ja ne kaappaa aina täällä käydessään Ahvenanmaan ja Tukholman edustalta kahteen 300 litran tankkiinsa mukaan merivettä.