Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Rygge]

Tällä hetkellä työn alla on Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani. Hyvin kirjoitettu kirja mielestäni ja on sopivan kevyttä luettavaa omaten kuitenkin sisältöä. Suosittelen myös muille.

 

[puuha-pete]

Tällä hetkellä paahtuu Lehväslaihon Tuntsan sota. Aika samalta alkaa tuntua kuin yksi muu kirja, varmaan olen joskus tämän lukenut..

 

[Ramses]

Tällä hetkellä menossa on Jarkko Sipilän uusin kirja Likainen kaupunki. Viikko sitten sain loppuun saman herran todennäköisin syin . On juuri sopivan helppolukuista jännitystä.

 

[Alamummo]

Menossa eräs ikisuosikeistani: Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

Kirjassa on kolme tasoa: yksi on se, kun saatana saapuu Moskovaan seurueensa kanssa, toinen on Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen kohtaaminen ja kolmas on erään Mestarin ja hänen rakkaansa Margaritan tarina. Kirja on aika yhteiskuntakriittinen ja se oli aikoinaan N-liitossa kielletty. Omassa kirjassani (pokkari) ovat aikoinaan sensuroidut kohdat merkitty kursiivilla. Mielenkiintoista, sillä niiden avulla pystyy seuraamaan, minkälaiset asiat olivat kiellettyjä N-liitossa tuona aikana.

Mestarillinen kirja, suosittelen!

 

[leep]

Viimeksi luin kirjan Raipe-vaatimattomuuden lyhyt oppimäärä.
Kirjaa lukiessani tuntui ihan kuin se olisi ollut vain muutaman sivun pituinen, sain luettua sen muutamassa tunnissa.

Nyt aloittelin Antero Mertarannasta kertovaa Siinäpä se! kirjaa...
Ihan mielenkiintoiselta se vaikuttaa, näin muutamien sivujen jälkeen.

 

[Smyth#94]

Mä luin viimeks Leena Lehtolaisen Sukkanauhatytön. Se oli hyvä, siinä oli lyhyitä tarinoita, niitä kai kutsutaan sivistyneessä kielessä novelleiksi. Se oli sellanen dekkarikirja ja siinä oli aika paljon toimintaa ja ihmisiä kuoli aika paljon. Siinä tapahtui asioita mitä ei Suomessa oikeasti voi tapahtua, koska ei Suomessa edes ole sen nimisiä poliitikkoja mitä siinä murhattiin. Oli hauskaa arvailla syyllistä samalla kun luki eteenpäin, mutta mä yleensä arvasin syyllisen ennen kun se dekkarityyppi sen arvas. Niiden kannattais palkata mut poliisivoimiin.

 

[Tep]

Kah, tässä onkin joululomalla tullut jokunen kirja kahlattua.

Artemis Fowl: Ikuisuuskoodi ja Artemis Fowl: Salaiset kansiot tuli lukaistua melkein yhdeltä istumalta, loistavaa viihdettä! Tai ainakin meikäläiseen uppoaa todella hyvin. Täytyy myöntää, että sarjan ensimmäisen osan otin kirjastossa erittäin epäluuloisesti käteeni ja takakannen luettuni ajattelin että "Just...". Onneksi kirjasta kuulemani positiivinen palaute sai minut lainaamaan kirjan ja tässä ollaan; toistaiseksi viimeinen kirja on lukemisen alla ja edelliset osat on luettu suurella antaumuksella ja loistaviksi havaittu.

Sain myös Conan Doyle jr:n ja John Dickson Carrin teoksen, Ystäväni Sherlock Holmes, luettua. Kirjassa käistellään tapauksia jotka Watson mainitsee Doylen oikeissa tarinoissa, mutta niitä ei syystä tai toisesta ole kerrottu. Olin tämänkin suhteen aika skeptinen, ajattelin että tuskin Doylen oma poikakaan voi saada vangittua Sherlock Holmes-tarinoiden henkeä samalla tapaa kuin isänsä. Mutta kirja oli oikein iloinen yllätys, ainakin meikäläinen olisi voinut sekoittaa tekstin "oikean" Doylen kynästä lähteneeksi!

Seuraava urakka onkin sitten saada Harry Potter and Order of the Phoenix päätökseen (~100 sivua jäljellä) ja sen jälkeen isken kynteni joko Jonathan Strange ja herra Norrel -opukseen tai aloitan Summasen mietteitten lukemisen.

 

[Deke]

Viimeksi taisin lukea Michael Blaken valkoisen miehen tien joka on siis jatkoa tanssii susien kanssa kirjaan. Sitä ennen on tullu luettua Dan Brownin uusimmat kirjat siis DaVinci-koodi ja enkeleitä ja demoneita. Tällä hetkelle menossa Tom Clancyn iskuryhmä Rainbow joka on ihan mukavaa viihdettä ollut tähän asti.

 

[Maple Leaf]

Lukaisin vapaapäivän iloksi Herman Lindqvistin kirjan "Napoleon", joka on - yllättäen - Napoleon Bonaparten elämäkerta. Teksti oli välillä aika kankeata, mutta väliäkö tuolla, kun tietopuolella eteen vyörytettiin faktaa aikamoisella vauhdilla. Kirjan luettuani ymmärsin, että vähänpä olin Napoleonista tähän saakka tiennyt, ja nyt siis paljon enemmän. Kirja avaa myös Euroopan historiaa tavalla, josta voi assosioida aina tämän päivän EU:hun saakka. Uskallan suositella kaikille niille, jotka tuntevat edes vähäistä mielenkiintoa historiaan.

 

[Pullamössö]

Andy McCoy:n sheriffi McCoy. Mielenkiintoinen kirja , mutta oli raskas luettava puhekielisyytensä vuoksi mutta eihän kirjakieli Andylle sopisikaan. Kirjan luin tosin 04.00-06.00 ja tuli sitä tosin hieman silmät ristissä luettua.

Raimo Summasen Meidän päivä oli erittäin hyvä. Myös siksi että valmentajalla oli samanlaisia näkemyksiä jääkiekosta kuin itsellänikin. Suosittelen kaikille joukkueurheiluvalmentajista esikoululaisiin.

 

[puoliväliheikki]

Meidän päivä tuli jo luettua, nyt on menossa frendin Lontoon reissulta löytömä Tony O'Neill:n Red Army General. On se hullu äijä, suosittelen jos joku sattuu kyseisen kirjan löytämään.

 

[V-man]

Wolf H. Halsti - Lapin Sodassa

En ole koskaan innostunut sotakirjoista (mitä nyt Tuntemattoman olen vannonut vielä joskus lukevani), mutta tämän kirjan olin Tornion kasvattina aina halunnut lukea. Vihdoinkin sain tämän joululahjaksi ja luin yhdeltä istumalta koko kirjan ja lapsuuden leikkipaikkoina toimineet poterot ja juoksuhaudat heräsivät eloon. Vielä kun löytäisi vielä tarkempia kuvauksia erityisesti pohjoisen etulinjan taisteluista. Viime öinä olenkin puolustanut Torniota unissani jatkuvasti taisteluissa saksalaisia vastaan, heh. En osaa tietenkään verrata teosta muihin sotakirjoihin, mutta ainakin jokaiselle Oulun pohjoispuolella asuvalle kirja kuuluu yleissivistykseen.

Harmi vaan että jenkit eivät olleet mukana taisteluissa sillä tästä uskomattoman rämäpäisestä maihinnoususta olisi silloin tehty jo kymmenen elokuvaa. Muutenkin tarinassa olisi monia hyviä elementtejä elokuvaksi mm. kontrasti Haaparannalla vilkkuvien neonvalojen ja Tornion puolella palavien talojen välillä. Tuli ihan Kummelin "Meanwhile in Sweden" sketsi mieleen, vaikka tilanne on ollut kaikkea muuta kuin huvittava aikoinaan.

Seuraavaksi tutustun Tornion kirjaston sivuilta löytyviin haastatteluihin ja tarinoihin (.mp3) liittyen Röyttän maihinnousuun ja Tornion taisteluihin. Myös kirja "Tornio 1944" pitänee lukaista. Harmittaa vietävästi kun en lukenut kirjaa aikaisemmin. Eräs tuttu pappa kun oli mukana maihinnousussa, mutta hän poistui luotamme vuosi sitten. Minulla olisi hänelle nyt niin paljon kysyttävää.

 

[Ramchester]

Enimmäkseen paskaa on tullut koko joulukuu luettua.

Jeff Longin teoksissa(Helvetin Piirit ja Vuosi nolla) on mielenkiintoisen oloiset tekstit takakannessa, mutta kansien väliin ei ole riittänyt enää mitään mielenkiintoista.

Stephen Kingin Musta Torni-saagan viides kirja on täyttä huttua - ilmeisesti King on tullut siihen pisteeseen, että kaverin olisi syytä siirtyä kirjailijan hommista vaikka hoitamaan puutarhaa. No, väkisin tuo saaga on luettava loppuun, vaikka se masokismilta tuntuukin.

Seuraavaksi lähtee joululahjaksi saamani Jatkosodan pikkujättiläinen luentaan.

 

[smasa]

Kafkan Oikeusjuttua on tullut kahlattua nyt kuusi lukua. Aika erikoinen teos, ei siihen meinaa oikein saada otetta. Kovasti eri luvut hyppivät ajassa eteenpäin. Saa nyt nähdä miten Josef K.:n käy.

Toinen työn alla oleva teos on joululahjaksi saatu Täydellinen herrasmies - klassisen miestenmuodin käsikirja. Paksu ja seikkaperäinen, runsailla kuvilla höystetty opus. Muutama kymmenen sivua luettu, luvut "Parta" ja "Hiukset". Matkalla gentlemanniksi tässä kai sitten ollaan.

Tiesittehän muuten, että parhaanlaatuinen partasuti tehdään mäyränkarvasta?

 

[Migelo]

Viimeisin kirja, ja ainoa kirja pariin vuoteen mikä on tullu kokonaan luettua oli Eric Altmanin Bruce Springsteen: Amerikan ääni. Fanin kirjoittama elämänkerta Brucen urasta oli ihan viihdyttävä, mutta eniten ärsytti se, että hirveämmin kritiikkiä ei artistia kohtaan luotu, vaan enemmänkin tuollaista mielistelyä ja lähes perseennuolentaa. Kyllähän tuo kumminkin jotain valotti hienon artistin urasta.

Nyt joulun välipäivinä lähti lukuun Da Vinci Code englannin kielisenä, jos vaikka vähän saisi preppausta kevään YO-kokeisiin...

 

[axe]

Määkin oon lukenut huttua. Hurriganes-Remun "omalla kielellään" fraaseista ja riimeistä satunnaisella sanajärjestyksellä kertoma Seitsemän ilon kyyneleet oli tuossa bussilukemistona enkä mää tiedä yhtään, mistä mies milloinkin kertoi ja mikä oli minkäkin tarinan pointti. Mun järki on ihan liian suoraviivainen Remun kerronnalle.

"Kato kauas on pitkä matka eikä mikään ole niin varmaa kuin epävarma, joten kukkelisdukkelisduu daigaduuduu kun on kuu kaunis ja madossa koukku, niin antaa mennä vaan ja ladossa tavataan, jos ei kalaa tuu, niin lehmä sanoo silti muu muu." (itse keksimä pätkä joka voisi olla suoraan kirjasta)

Sitten tuli mokattua oikein rankalla kädellä ja hyvän ufo-dokumentin (Out of the blue) katsottuani ajattelin lukeakin aiheesta jotain. Jostain käsittämättömästä syystä sitten tarttui käteen Aino Ivanoffin "Punainen planeetta". Olisi pitänyt jo kannesta osata päätellä huuhaa-sisältö, mutta kun oli kuulemma parhaiten Suomessa tutkittuja tapauksia ja kansainvälisestikin tunnettu, niin ajattelin että katsotaan...

Jumalauta, tää täti saa af Grannin ja Luukanen-Kilden näyttämään Nobel-palkituilta tutkijoilta. Kirja oli sellaista neljäsluokkalaisen ainekirjoituksissa tavattavaa mielikuvitusjuttua, johon Ivanoff ilmeisesti uskoo kuitenkin itse oikein kovasti. Onhan se saakelin kova juttu, kun "syvähypnoosissa" saadaan selville vieraan planeetan kuningattaren lähettämä viesti Maan kansalle, että älkää käyttäkö ydinvoimaa ja järjestäkää keräyksiä, että nälkää näkevät lapset saa ruokaa. Ufot muuten kulkee sitten 80% auringonvoimalla ja 20% maansäteillä ja ne kaappaa aina täällä käydessään Ahvenanmaan ja Tukholman edustalta kahteen 300 litran tankkiinsa mukaan merivettä.

 

[Hazardipakki]

Viimeksi luin Ilkka Remeksen Nimessä ja Veressä. Remes oli jälleen kerran pienoinen pettymys loppuratkaisun suhteen. Lopun pitäisi palkita lukija eikä läpsäistä päin naamaa. Eikä kaiken täydy aina päättyä onnellisesti.

Nyt luettavana Jarkko Martikainen: Pitkät piikit ja muita kertomuksia sekä Douglas Adamsin Linnunrata-trilogia. Martikaisen novellit vaikuttavat hupaisilta.

 

[Nännimäinen]

Pukki toi sotasyyllisten vankeusajasta kertovan "Kahdeksan tuomittua miestä". Tasokasta ja modernia kotimaista historiankirjoitusta. Seuraavaksi voisi taas tarttua johonkin romaaniin. Tony Parsonsin uusin tuli sekin joululahjaksi.

 

[Nipsu]

Viimeksi luin Petri Nevalaisen kirjoittaman kirjan Siinäpä se: Antero Mertarannan kanssa urheilun kulisseissa.
Olihan kirjassa mertsiltä mielenkiintoisia mielipiteitä, mutta kirja kyllä hivenen alkoi toistaa itseään.

 

[Milanista]

Joululomat on perinteistä lukuaikaa, kolme kirjaa tuli luettua.

John Grishamin: The Broker , josta voi kai sanoa, että ei yllätä ainakaan positiivisessa mielessä.

William H.Trotter: The Winter War on kiitettävän "rullaavasti" kirjoitettu kuvaus talvisodasta, tuli ahmaistua lähes kerralla. Tyytyväisiä saamme olla, ettei noita aikoja tarvitse elää. Hattunnoston arvoista toimintaa esivanhemmiltamme.

Heti perään sitten vielä Sunzin Sodankäynnin taito uunituoreena suomennoksena. Oli valaisevaa huomata, että periaatteita oli hyväksikäytetty myös talvisodan aikana.

 

[Timbit]

Piti aloittaa Remeksen Nimessä ja veressä, mutta Tampereen kirjasto ilmoitti että nyt olisi Stephen Kingin Callan sudet noudettavissa. Noudin ja aloitin lukemisen. Voi veljet, että se kirja vie mukanaan. Kauan on odotettu Mustan tornin jatkoa, ja nyt sitä taas saa. On se ukko melkoinen velho kirjoittamaan.

 

[Vaughan]

Anssi Asunta: Kolmas aikakirja

Erittäin mielenkiintoinen ja ja yllätyksiä täynnä oleva teos, josta on vaikea kertoa yhtään mitään spoilamaatta koko kirjaa. Pannaan nyt vaikka näin, että meikäläinen on aina ollut hieman todellisuuspakoinen ihminen, joka on tykännyt scifistä ja historiasta, ja tämä teos osui melko hyvin yksiin molempien kiinnostuksenkohteiden kanssa.

Mitä paremmin tuntee raamatun, sitä enemmän saa kirjasta irti. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä uskonnollinen - pikemminkin päinvastoin. Tällainen kirkosta eronnutkin, kuten allekirjoittanut, pystyi sen helposti lukemaan. Kirjaa ei ole myöskään pilattu liialla filosofoimisella, vaikka tässä aihepiirissä se olisi ollut helposti mahdollista.

 

[sampio]

Aloitin jo Kolmannen valtakunnan luvun joulupäivänä, mutta lopetin yhteen iltaan. Tuntuu siltä, että tuo kirja pitää nauttia ajatuksen kanssa ilman samaan aikaan luvun alla olevia läpysköitä. Todella mielenkiintoiselta Burleighin tuhti teos kuitenkin vaikutti sen raapaisun pohjalta, jonka siihen ehdin tehdä. Kesää odotellessa.

Kolmannen valtakunnan sijaan otin lukuun toisen joululahjani eli Anatoli Gordijenkon Kuoleman Divisioonan. Mielenkiintoinen kirja tuokin, ja erityisen "hauskaa" on ollut päästä katselemaan talvisodan arkea piippalakkien näkövinkkelistä käsin. Kirjakin on sen verran ohuempi tuota Burleighin tiiliskiveä ja kerronta vähemmän ajatusta vaativaa (kuinka tuon voisi fiksusti ilmaista...), että ehdin sen lukaista ennen kuin pääsykoekirja kolahtaa luukusta. Sitten onkin kirjallisuus hetkeksi lukittu tiettyyn aihepiiriin.

 

[Sivustakatsoja 8-)]

Erik Wahlströmin "Tanssiva pappi". Odotukset olivat korkealla sillä olihan eepos viimevuotisen Finlandia-ehdokkaanakin. Nyt lähes loppuunluettuna voi sanoa että ei ollut ihan kauhean erikoinen. En menisi ainakaan ostamaan. Kouluarvosana 6 1/2. Dan Brownin "Angels&Demons" oli sen sijaan mielestäni Da Vinci koodiakin parempi...

 

[baddinki]

Viimeksi luin Reijo Mäen uusimman Vares-dekkarin Nuoruustango. Taisi olla kolmas lukemani Vares-dekkari ja olen kyllä tykännyt kaikista. Nuoruustango oli ainaskin hyvä. Nyt on lukemisen alla Ray Colemanin kirjottama John Lennonin elämänkerta, mikä kyllä ainakin alun perusteella on tosi mielenkiintoinen.