Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Gentleman]

Henkilökohtainen Waltari-suosikkini on kaksiosainen Ihmiskunnan viholliset, joka kertoo Rooman rappiosta.

Tarkoittanet toisella osalla Valtakunnan salaisuutta?

 

[Alamummo]

Tarkoittanet toisella osalla Valtakunnan salaisuutta?

No, mulla on kirjahyllyssä vanha painos Ihmiskunnan viholliset I ja II, mutta kyse taitaa sitten olla yhdestä teoksesta. Olen aina luullut, että kyseinen teos on kaksiosainen. Valtakunnan salaisuushan liittyy siihen oleellisesti, totta.

 

[Gentleman]

No, mulla on kirjahyllyssä vanha painos Ihmiskunnan viholliset I ja II, mutta kyse taitaa sitten olla yhdestä teoksesta. Olen aina luullut, että kyseinen teos on kaksiosainen. Valtakunnan salaisuushan liittyy siihen oleellisesti, totta.

Jep jep, aiemminhan nuo tiiliskivet kai julkaistiin parissa osassa painoteknisistä tai kustannussyistä. Itse olen niin nuori, että hankkiessani Waltareita kymmenkunta vuotta sitten, olivat jo ihan yhtenä kappaleena.

Ketjun aiheeseen, tällä hetkellä hitaasti etenemässä Waltarin Kaarina Maununtytär.

 

[Alamummo]

Jep jep, aiemminhan nuo tiiliskivet kai julkaistiin parissa osassa painoteknisistä tai kustannussyistä. Itse olen niin nuori, että hankkiessani Waltareita kymmenkunta vuotta sitten, olivat jo ihan yhtenä kappaleena.

Ketjun aiheeseen, tällä hetkellä hitaasti etenemässä Waltarin Kaarina Maununtytär.

Nämä ovat mummon perintöä juu.

Ketjun aiheeseen palaan minäkin, Akateemisen kirja-alesta tarttui mukaan 7 kpl erilaisia, pääasiassa historiaa käsitteleviä opuksia. Niistä ensimmäisenä aion tarttua seuraavaan: Krig och krigsmakt under svensk stormaktstid, Lars Ericson Wolke. Meikäläistä on viime vuosina kovasti kiinnostanut Ruotsi-Suomen historia ja etenkin ajanjakso Karl X Gustavista Karl XII:een.

Sain juuri luettua Brownin Enkelit ja demonit, enkä tykännyt. Vähän oli kuin Sidney Sheldonin kirja - helppo lukea ja mitään ei jäänyt käteen. Lisäksi CERN-kuvaus ärsytti fysikaalisilla epätarkkuuksillaan. Tuubaa, kuten Da Vinci koodikin.

 

[eh]

Torgrim Eggenin Pärstäkerroin on kirjastosta pikalainassa. 140 sivua ahmittu, vaikuttaa lupaavalta. Olisipa hauskaa, jos jostain löytyisi yhtä pätevää suomalaista poliittista satiiria.

 

[Aksu]

Nyt on menossa Staffan Bruunin Pizza Al-Qaida. Ihan lupaava alku, rento ja humoristinen ote toistaiseksi tai sitten minä näen maailman liian mustavalkoisesti...

Tätä ennen tuli luettua John Grishamin Armahdus. Eipä siitä paljon kertomista jäänyt. Ihan perus-Grishamia juonen rakentamisesta lähtien. Yllätyksetön, perustavaraa.

 

[Maple Leaf]

Tom Wolfen "Täydessä terässä" lähestyy loppuaan. Kirjassa Wolfe käsittelee muun muassa tietotekniikan kehitystä sekä tiede-, taide-, media- ja kirjallisuusmaailmaa suorittaen niiden avulla matkan Yhdysvaltain sieluun (vuonna 2000). Wolfe on selkeästi... no, sanotaan nyt vaikkapa moderni arvokonservatiivi (ei kuitenkaan alleviivaava republikaani tai fundamentalisti), ja vaikka monista hänen ajatuksistaan voi olla perustellustikin eri mieltä, ei hänen kirjoitustaitoaan ja älyn leimahtelua voi kiistää. Jatkoajan nimimerkeistä esimerkiksi Special Guest voisi tästä kirjasta pitääkin, mikäli uskaltaisi tarttua marxilaisen WSOY:n kustantamaan teokseen.

 

[Koirapoika]

Juoppohullun päiväkirja, osa 4. Taso laskee kuin lehmän häntä, nyt meni jo ankaraksi hempeilyksi. Ekassa Juoppiksessa oli menoa ja meininkiä. Toinen osa, Tolppa-apina, oli ihan kohtalainen sekin. Kaksi viimeisintä osaa alkaa olemaan jo teränsä menettäneitä. Jos tulee vielä viides osa, siinä arvatenkin ruvetaan puimaan lapsen kasvua jne. Moiset kasvatusoppaat erikseen.

Jos Paul Carell: Poltettu maa, olisi seuraava tapaus. Let's have a war.

 

[Uleåborgir]

Syyskuusta asti tullut jyystettyä Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa. Nyt on menossa "Oman katon alle", olisiko se 17/26 osa virhemarginaalilla +-2. Anyway, tuskaa teettää.

Kalle on rakennusmestarina Tampereella ja kertoo hyvin tarkasti miten hän koolaa oman talonsa olohuoneen permannon ja kuinka hän on piirtänyt omaan taloonsa pesubetonisokkelin, jota juoppo ja valehtelija sementtimies näppää huonoin tuloksin.

Iijoki-sarjan alku oli mahtavaa luettavaa. Nyt ei enää toimi yhtä hyvin. Mutta pakko lukea. Kalle on vielä Lainansa kanssa ja minä odottelen vesi kielellä, milloin ja miten Kalle lemppaa tuon pirullisen keunan.

Moni varmaan luulee, että Kalle on ollut vässykkä ei-kukaan jostakin Rämepyrjänteeltä. Väärin. Ainakin omien sanojensa eli Iijoki-sarjan mukaan mies on ollut melkoinen kyrpyri, uskoton ja hele-vetin leuhka jätkä.

 

[Unkka]

Hienoa että joku lukee Päätaloa, olen nimittäin sieltä päin kotoisin. Itse olen ajatellut säästää Päätälon tuotannon eläkepäivien varalle, samoin kuin perhokalastuksen opettelun.
Waltarista puheen ollen suosikkini on Turms kuolematon. Sama kuviohan toistuu Sinuhessa, Turmsissa sekä Mikael Karvajalassa ja Mikael Hakimissa:
muka viisas (myös omsata mielestään) heiveröinen pääosan esittäjä matkaa palvelijansa/kaverin kanssa jota pitää hieman yksinkertaisena, mutta joka oikeastaan on viisaampi tätä herraansa. Lukekaa ihmeeessä!

 

[Uleåborgir]

Lukekaa Kallea!

Hienoa että joku lukee Päätaloa, olen nimittäin sieltä päin kotoisin.

Täällä JA:ssa on Päätalon lukijoita ns. "piisalle asti".

Mistä päin Taivalkoskea olet muuten Unkka? Ehkäpä Jokijärven välpättävien laineiden ääreltä? Onko Kallioniemi lähellä? Isokumpu? Tyräjärvi? Hilturanta? Romppaisensalmi?

Olen monesti ihmetellyt sitä asiaa, että taivalkoskelaiset ovat jotenkin katkeria Kallelle. Päätalo-päivillä on juhliva kansa "merimaista eli Oulusta/lähikunnista" tai jostakin muualta Suomea. Unkka, kerro tästä ilmiöstä, kun olet kotoisin tuolta jalolta alueelta. Tämä ei ole sarkasmia.

Toinen asia jota ihmettelen vielä enemmän on se, että on paikkakunta mikä hyvänsä, ei ko. paikkakunnalta kotoisin oleva ole lukenut paikkakunnalta kotoisin olevan kirjailijan opuksia.

Suomussalmelainen ei tunne Kiannon teoksia, piippolalainen ei tiedä mitä Haanpää on kirjoittanut, Unkka ei tiedä mitä Päätalo on örminyt. Miksi lukea helsinkiläistä Waltaria, jos on käsillä taivalkoskelainen Päätalo? On valtavaa lukea omasta paikkakunnasta,mm. Paavo Rintalan "Pojat" on kirja, jota en ole säästänyt eläkepäiville. Myös Teuvo Pakkalan aineisto on kiinnostavaa luettevaa.

Unkka, älä jätä Kallea eläkepäiviin! Iijoki-sarja on ainutlaatuinen kuvaus Kallen elämästä sekä Suomen ja Taivalkosken historiasta.

Olen tässä ketjussa jo aikaisemminkin maininnut, että kirjallisuuden tuntijoiden mielestä Kallen "Miinoitettu rauha" on maailman tarkin ja oivaltavin kuvaus välirauhan mielialoista II maailmansodan ajan Suomessa.

Se oli sitä hyvää Kallea.

 

[kalle]

Lisää Iijoen törmästä

Hienoa lukea/kuulla, että täällä on muitakin "hurahtaneita".
Ilman muita ylisanoja, Päätalon " Tuulessa ja tuiskussa" on monen veteraanin synninpäästö. Ken kirjan on lukenut, tietää mistä puhun.

 

[Kerouac]

Ruoditaanpas hiukan alkuvuoden satoa. Harmittaa niin h*lvetisti, ettei ole ehtinyt lukea riittävästi:

Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla, osat I-III
No, eipä tästä taida olla paljoa uutta, ennenkokematonta sanottavaa. Juuri tuossa presidentinvaalin alla tuli tämä trilogia luettua. Jos pidät realismista ja jos pidit Tuntemattomasta sotilaasta on tämä sarja pakollista luettavaa. Joskus paras historiankirjoitus löytyy osastosta 84.2

Harri Sirola - Kaksi kaupunkia
Vaikka tunsinkin Sirolan maineen kirjailijana, tartuin tähän teokseen hiukan varoen. Eipä ollut syytä. Monesti tarinaa monella taholla kuljettamalla saa kirjailija enemmän vahinkoa kuin hyvää aikaiseksi, mutta Sirolan käsissä langat pysyivät. Hieno tarina kahdesta kaupungista ja monesta ihmisestä.

Jarkko Martikainen - Pitkät piikit
Teille, jotka olette lukeneet vaikkapa Slawomir Mrozekia tai Daniil Harmsia - ja moisesta pitäneet - tämä on pakkohankinta! Martikainen tiputtelee absurdiin vivahtavia tarinoitaan sellaisen cocktailina, että suosittelen toki muitakin lukemaan.

Thomas Friedman - Globalisaatio - Uhka vai unelma?
Uuh. Se tekee sen ihan itse. Toivon ihan vilpittömästi, että kanssajatkoaikalaiseni välttyvät lukemasta ihan näin paksua tuubaa. Miehellä ontuu sekä sanankäyttö että argumentointi. Mutta tärkeintä on kai kirjoittaa. Kai.

Juuri nyt yöpöydällä auki Egon Friedellin Uuden ajan kulttuurihistoria, osa I. Friedell on mainio esimerkki siitä, ettei historiankirjoituksen tarvitse välttämättä olla läpikuivaa. Egon on kuitenkin parempi sanankäyttäjä kuin valtaosa prosaisteista.

Joitakin vähempiä teoksia on tullut myös selailtua, mutta koska eivät ole jättäneet muistikuvaa, en niistä tohdi mitään sanoa.

 

[Mortal]

Iijoki-sarjan alku oli mahtavaa luettavaa. Nyt ei enää toimi yhtä hyvin. Mutta pakko lukea. Kalle on vielä Lainansa kanssa ja minä odottelen vesi kielellä, milloin ja miten Kalle lemppaa tuon pirullisen keunan.

Vähän samankaltainen oli oma kokemukseni Iijoki-sarjasta.
Alku on uskomattoman upeaa kuvausta ajasta ja murteesta jota eei enään juurikaan ole. Sotavuosista kertovat kirjat ovat kansanterapiaa ja todella upeaa luettavaa.

Ja vaikka tänne "omille maille" siirryttäessä aavistuksen liikaa mennään rakentajan ammattiin, niin jotenkin oli pakko lukea loputkin ja kyllähän sekin palkitaan laadukkaalla kerronnalla ja juonen eli Kallen elämän juonteiden etenemisellä.

Kävin muuten Taevalkoskella huppailureissulla muutama vuosi sitten ja olin positiivisesti yllättynyt. Etenkin Jalavan kauppakartanolla meni useita tunteja porinoidessa höylin kauppiaan kanssa. Samaten Jokijärven lomien isäntä oli raatimiehiä ja siellä käytiin läpi kaikenlaista.

Sitä matkaa voisi kuvailla termillä "Matka Kallen keskimaahan".

Nyt olen muun lukemiseni ohella lukenut toista kierrosta Iijoki-sarjasta ja kyllä taitaa niin käydä, ettei se jää viimeiseksi.

Ja ilmanmuuta mikäli löytyy Taivalkoskelta kotoisin olevia, niin laittakaa tekstiä vaikka tähän ketjuun tai kyllähän Kalle omankin ketjunsa ansaitsisi ...

Oululaisetkin voisivat kirjoitella, että onko kirjojen paikkoja vielä olemassa.
Tampereella on pystyssä ainakin halkoliiteri, jossa Kalle pieni halkoja sodan jälkeen,Kuusisen Allin talo, Kallen oma talo, Janne Mäkitörmän talo, Vouviloiden talo kirvestiellä ja useita rakennuskohteita.

 

[Unkka]

Päätalosta

Vastaan tässä Uleåborgirin heittämiin kysymyksiin. Olen lähtöisin Metsäkylästä, tai paikallisella murteella Mehtäkylästä, josta on myös kotoisin Joni Pitkäsen isä ja Pekka Saarenheimon äiti.
On totta että varsinkin vanhempi polvi taivalkoskelaisista ei ole arvostanut Päätaloa. Syitä tähän on varmasti monia, eikä vähisempänä suinkaan se perisuomalainen kateus toisen menestymisestä. Joillekin Kallen aikalaisille kirjojen lukeminen on myös saattanut olla vaikeata johtuen siitä, että elämä on todellakin ollut köyhää ja jopa kurjaa suurimmalla osalla sen ajan ihmisistä ja Kallen kirjat ovat tuoneet ne ajat liiankin hyvin mieleen. Ja kyllähän Kalle Päätalo on ollut poikkeuksellinen persoona tuon ajan ja seudun ihmisten keskuudessa. Se ei ole yksinkertaisesti ollut tapana kertoa kaikkea noin avoimesti kuin Kalle kertoo, itsestään ja toisista. Tällaista avoimmuutta on ollut vaikea hyväksyä.
Mutta kyllä Kalle Päätaloa arvostetaan nykyään suunnattomasti myös Taivalkoskella. Se että Päätalopäivillä on suurin osa ihmisistä toispaikkakuntalaisia, johtunee siitä ettei Taivalkoskella ole kovin paljon asukkaita.
Ja aion tosiaankin kahlata Päätalon tuotannon läpi tulevaisuudessa, nyt tuntuu vain siltä ettei siihen vielä ole aikaa, koska uskon että kun siihen urakkaan alkaa niin se vie miehen mennessään, ja kaiken ajan.

Ja ketjun aiheeseen palatakseni, viimeksi olen lukenut Morgan Kanea.

 

[Uleåborgir]

Oululaisetkin voisivat kirjoitella, että onko kirjojen paikkoja vielä olemassa.

No se keskuskansakoulu, jossa Kalle kärsi sota-aikana haavoittuneena on edelleen olemassa ja se on nykyään Oulun keskustan terveyskeskus. Ja se paikka, josta Kalle haki kirjoja on nykyään Oulun Seudun AMK:n käytössä. Siellä opetetaan rakentamista. EDIT, 24.3.: Lähellä Paikkaa, jossa Laina ja Kalle seisoivat tuskallisissa tunnelmissa odotellessaan autokyytiä ylimaihin "Nuorikkoa näyttämässä"-osassa, sijaitsee nykyään Laanilan Neste. Neljän tien risteys on Tuirassa, siinä risteävät Merikoskenkatu ja Valtatie.

 

[Schwalbe]

Juha Seppälä on muuten todella hieno kirjailija. Viimeaikaisten lukukokemuksieni perusteella voisin jopa sanoa, että Seppälä kirjoittaa parasta kotimaista proosaa. Juuri lopettelin tuossa kirjan Hyppynaru, ja se oli epäilemättä yksi parhaista kirjoista mitä olen koskaan lukenut. Näin alioppilaana on vaikea ymmärtää, kuinka suomalainen kirjailija voi parhaimmillaan luoda niin realistisen, täysin todentuntuisen lukuilmapiirin, joka vetää niin täysillä mukaan tarinaansa, että suurimmatkin häiriötekijät loistavat poissaolollaan. Hyppynaru oli helvetin hieno kirjallinen teos. Suositten sitä varauksetta kaikille, jotka eivät kannata Tapparaa.

Myös Arto Salmisen proosa on todella upeaa, joskin kokolailla erilaista kuin Seppälän. Paskateoria on mielestäni nykykirjallisuuden kulmakiviä, kuten huonosti teatterisoitu Varastokin. Arto Salminen, lepää rauhassa. Länsi-Helsinki vaalii muistoasi odotellessaan parempia aikoja!

 

[SaHPKo]

Youth

J.M/N?. Coetzeen Youth oli hyvä.
Paljon itseä pohdituttaneita ja pohdituttavia asioita kelaa tämän kirjan nuori jamppa - sekä paljon mieleenjuolahtamattomia kysymyksiä. Löytyy suomennettuna jäätävästi nimellä Nuoruus. Ohutkin vielä.

 

[calvin]

Freeman Patterson: Photographing the World Around You. Aika silmiä avaava teos valokuvaamisesta ja valokuvien rakentamisesta. Sitähän alkaa näkemään ympäröivän maailman ihan erinäköisenä.

 

[Germanicus]

Historia on jäänyt välillä taka-alalle, sillä nyt keskityn Juha Vuorisen tuotantoon. Sairaampaa matskua saa etsiä suurennuslasin kanssa. Suosittelen lämpimästi teitä tutustumaan tämän hemmon tuotantoon.

-Juoppohullun päiväkirja

- Tolppa-apina

-Vaippaihottuma

-No, Velli

Nämä ovat minulla tällä hetkellä. Tarkoitus olisi kerätä koko tuotanto. Nyt pitää lähteä vetämään parantavat, sillä päätä särkee aivan vitusti.

Kippis!!!

 

[scholl]

Ostin lentokoneeseen ja myöskin ilta-/yölukemiseksi pari pokkaria tässä eli:

- Maud Webster: Maffians värld - historien om Cosa Nostra
- Peter Wennman: Svennis Krig

molemmat sopivan kevyttä lukemista.

 

[c'elysee]

Luin viimeksi Kai Merilän Nykäskirjan. Kannattaa lukea niidenkin, jotka luulevat tietävänsä Matista kaiken tai muuten vaan arvostelevat hänen toilailujaan. Nauraa siinä ainakin saa ja paljon, mutta löytyy sieltä myös se vakavampi puoli.

 

[Jeffrey]

En jaksa koko ketjua selailla läpi, että onko kyseisestä teoksesta jo infoa.

Onkos kukaan täällä lukenut Mein Kampf:n (taisteluni). Itseäni kiinnostaisi lukea kyseinen kirja ihan historia mielessä, jonkin sortin historia fanatikko kun olen, mutta kiinnostaisi tietää, että onko kyseinen kirja pelkkää "juutalaiset sinne ja tänne" höpötystä vai löytyisikö siitä oikeasti historiahampaankolotukseen lääke?
Kirja on kyllä erittäin hankala saada käsiinsä, uusia painoksiakaan kyseisestä kirjasta ei ainakaan suomenkielellä saa painaa. Tämä käsittääkseni sotii kyllä sananvapautta vastaan, mutta siis onko kirja mielenkiintoinen muillekkin kuin uusnatseille?

 

[Nännimäinen]

Freeman Patterson: Photographing the World Around You. Aika silmiä avaava teos valokuvaamisesta ja valokuvien rakentamisesta.

Tuohan kuulostaa hankkimisen arvoiselta.

Omalla yöpöydällä tällä hetkellä play.comin kautta ennakkotilattu John Footin tiiliskivipokkari Calcio - The History of Italian Football.

Tämä käsittääkseni sotii kyllä sananvapautta vastaan, mutta siis onko kirja mielenkiintoinen muillekkin kuin uusnatseille?

En ole lukenut, mutta käsitykseni mukan teos on kirjallisesti aikamoista kuraa. Mutta kyllähän opuksen lukeminen ihan yleissivistävää olisi. Aihepiiriin liittyvää muuta matskuahan kyllä löytyy pilvin pimein.

 

[niall]

Tällä hetkellä luettavana on muutamia yliopistojen pääsykoekirjoja. Myös Tom Clancyn Leijona ja hyeenat sekä Tammisen ja Wahlstenin Peli odottavat lukemista.