Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[St. Pat]

Koalakustannuksen mahtavan tuotannon läpiluku jatkui edelleen Günther Rallin kirjan Lentopäiväkirjani-Muistelmat 1938-2004 merkeissä. Taattua Koalan laatua kaikille lentäjä-ässistä kiinnostuneille. Rallhan ampui sodassa alas 275 vastustajaa ja toimi sodan jälkeen mm. Saksan liittotasvallan ilmavoimien komentajana.

Nyt on sitten menossa Petsamon ja Lapin historiaa käsittelevät teokset. Esim. Kännön Mosku ja sitten tämä Turjanmerenmaa.

 

[brendadervin]

George rr Martin - A Feast for Crows. A song of fire and ice sarjan neljäs teos oli ikävä kyllä pettymys edellisiin verrattuna. Pääjuoni ei liikkunut käytännössä mihinkään ja suurin osa edellisten kirjojen hahmoista loisti poissaolollaan. Onneksi kirjailija avoimesti myönsi että kyseessä oli vain ns. väliteos ja seuraavaksi alkaa taas tapahtua. Suosittelen sarjaa kaikille Eddingsiin kyllästyneille fantasian ystäville.

 

[Kilgore Trout]

George rr Martin - A Feast for Crows. A song of fire and ice sarjan neljäs teos oli ikävä kyllä pettymys edellisiin verrattuna. Pääjuoni ei liikkunut käytännössä mihinkään ja suurin osa edellisten kirjojen hahmoista loisti poissaolollaan. Onneksi kirjailija avoimesti myönsi että kyseessä oli vain ns. väliteos ja seuraavaksi alkaa taas tapahtua. Suosittelen sarjaa kaikille Eddingsiin kyllästyneille fantasian ystäville.

Ikävä kuulla. Itse olen lukenut vain suomennoksia ja kaksi ensimmäistä viehättivät kovasti. Kolmannesta eli "A Storm of Swords":sta on käännetty vissiin vain puolet "Miekkamyrsky nide I", mutta sekin junnaa jo hieman paikallaan. Jos meno tuosta vielä hidastuu niin ei hyvä. Täytyypä lukea alkuperäiskieliset teokset.

Äskeisellä Venäjän-matkallani tuli mieleen että voisi perustaa oman ketjun "Kirjat joita ei kannata lukea" - tms. otsikolla. Ostan reissuille halpiksia jotka voi hylätä kun ne on luettu, mutta nyt iski matkaan kaksi niin huonoa kirjaa että ne jäivät kesken jopa meikäläiseltä joka lukee vaikka maitopurkin tuoteselostusta ellei muuta luettavaa ole.

Omat ehdotukseni tähän kategoriaan ovat:

- "Post-Ludlum" & Lynds: Operaatio Haades
- Andy McNab: Viikingin kosto

 

[Tölikän-vesku]

Tällä hetkellä:jäniksen vuosi, Hiroshiman portti ,Sven hassel.

 

[Trixie]

Nyt on kesken Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja. En käsitä miksi kyseistä teosta on kaveripiirissä niin kovasti hehkutettu. Kyllähän tuota lukee, mutta enpä ole vielä mitään naurun tyrskähdyksiä saanut pidätellä. Tosin, sehän saattaa johtua täysin siitä, että on pipo liian kireällä..

 

[Czescku]

Lukaisinpa tuossa monen muun tapaan joulupukin tuoman Dan Brownin tekeleen Angels and Demons. Juoni oli varsin mielenkiintoinen lukuun ottamatta Da Vincistä tutuksi tulleita osin ennalta-arvattavia käänteitä kirjan lopussa. Kirjoittajana Brown on kyllä korkeintaan heikkoa keskitasoa. Toisaalta hänen tekstinsä on erittäin nopea- ja helppolukuista, joten varmasti tuollaiselle tyylillekin riittää lukijoita. Lisäksi luvut ovat vain parin sivun mittaisia, joten tuota on hyvä lueskella lyhyilläkin tauoilla ja aina voi keskeyttä lukemisen lukujen väliin.

Arvosanaksi tuolle opukselle antaisin juonesta nelosen ja kirjoitustyylistä kakkosen, eli yleisarvosanaksi kolmosen. Ehkä vielä plussan voisi lisätä perään, sillä kuitenkin viihdyin kirjan parissa enemmän kuin kirjoitustyyli sapetti (kirjan alkuvaiheissa tuli tyylistä Porttila mieleen).

Nyt on meneillään myös Vatikaanista ja salaliitosta kertova Allan Folsomin Day of Confession. Olen vasta kirjan alussa, joten vaikea sanoa vielä mitään mielipidettä, mutta kyseisen kirjalijan esikoisteosta The Day After Tomorrow (Velkojen maksun päivä) voin huoletta suositella vaikkapa Dan Brownista pitäville.

 

[Evil]

Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi tuli lueskeltua. Ajatellen ilmestymisvuotta (1938) erittäin kiintoisaa luettavaa.

 

[St. Pat]

Dan Brownin Enkelit ja Demonit tuli toissayönä saatettua loppuun. Pidein parempana kuin tuota Da Vinci koodia. Kuten jo edellä mainittiin harvinaisen nopealukuista tekstiä.

 

[Frankie]

Viimeksi luin Paul Gasgoignen elämänkerran Gazza:My Story. Nyt luen Maradonan elämänkertaa, jonka lukeminen on hyvin pätkittäistä, sillä on ollut paljon kiireitä...

 

[Nännimäinen]

Akateemisen alesta tilattu Claudio Magris: Mikrokosmoksia. Samaisesta putkasta hommasin myös Cosa Nostra-historiikin, joka lienee vuorossa seuraavaksi.

 

[jukero]

Dylanin Muistelmat ja Paul Austerin Mr. Vertigo. Ihan hyvää settiä. Jälkimmäisessäkin ihan mielenkiintoinen aihe, mutta kokonaisuus ei oikein pysy kasassa. Pitänee tarttua Austerin New York -trilogiaan.

 

[sampio]

Kun ehtisi vain jotain lukea. Luvun alla on pääsykoekirja ja kesää odottaa Kolmas Valtakunta, Risto Rydin elämäkerta sekä Vapaan kristillisyyden historia.

Tämän ketjun puitteissa sopinee ihmetellä, kuinka te muut keskitytte lukemiseen? Itse tarvitsen hetken, jolloin tiedän olevani rauhassa. En voi keskittyä kunnolla, jos esim. tv tai radio on päällä viereisessä huoneessa tai lapsi leikkii vieressä. Ja jos saan kirjasta kiinni, keskittymiseni herpaantuu heti, jos vaikka tyttäreni poistuu huoneesta. Vaimoni taas lukee, vaikka vieressä teurastettaisiin sikaa elävältä. On se niin väärin, kun tekisi mieli lukea, mutta ainoat hetket ovat oikeastaan silloin, kun muut ovat jo tuutimassa ja itsekin puolikuollut.

 

[Polix Fetvin]

Pari päivää sitten sain loppuun Henry Millerin Kravun kääntöpiirin. Ajoittain puuduttavaa, mutta suurimmaksi osaksi mielenkiintoista ja oivaltavaa kuvausta.

Seuraavaksi lukuun lähtee Bukowskin Pystyssä kaiken aikaa tai Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi.

 

[mendieta]

Eilen "valmistui" Chris Heathin kirjoittama kirja Robbie Williamsista. Feel on varsinainen nimi.

 

[Fläppis]

Tämän ketjun puitteissa sopinee ihmetellä, kuinka te muut keskitytte lukemiseen?

Helpostihan se käy. Sammutan musiikin tai tv:n ja käyn lukemaan hiljaisuudessa :)

 

[sampio]

Helpostihan se käy. Sammutan musiikin tai tv:n ja käyn lukemaan hiljaisuudessa :)

Joo. Pitäisi vain löytää se katkaisija vielä tyttärestäkin. Tai sitten vain vedän kahvia ja Batterya iltapalaksi, ja luen aamuyöhön.

 

[Jääkarhu]

Joululomalla luin sekä Sauli Niinistön "Viiden vuoden yksinäisyys" että Matti Vanhasen "Se on ihan Matti" -kirjat. Matti-kirja tosin tuli isoisältäni pyytämättä, mutta ei yllätyksenä. Näistä kirjoista Sale vei kyllä voiton.

Tällä hetkellä menossa on Franklin Foerin "Jalkapallon maailmanselitys". Reilut sata sivua ryömittyäni voin estoitta kehua opusta. Olen aina ollut kiinnostunut jalkapallon suhteista uskontoon, politiikkaan, talouteen yms. Kirja valottaa todella hyvin sitä, että kyseessä on suurempi asia kun vain yksi peli. Tähän mennessä kirjassa on käsitelty jo Red Star Belgradin ja Partizanin sotaisaa suhdetta, Celticin ja Rangersin dilemmaa sekä juutalaiskysymystä muun muassa Spursin ja Ajaxin kautta. Neljäs luku käsittelee huliganismia Chelsean hoolie-pomon kertomusten kautta ja samalla peilataan jalkapallon asemaa englantilaisessa yhteiskunnassa yleensä. Aivan loistavaa!

 

[Trenchtown]

Lainasin kaverilta sellaisen niteen ku "muukalainen peters- suomalaisen palkkasoturin muistelmat", tai jotain vastaavaa. Nimeä en tarkkaan muista, ja kirjakin on jo palautettu, mutta yhdeltä istumalta sen luin, sen verran kiinnostava teos oli kyseessä. suosittelen sotakirjallisuuden ystäville.

 

[smasa]

Tällä hetkellä työn alla ovat Franz Kafkan Oikeusjuttu (edelleen, 150 sivua takana) ja Montesquieun Persialaisia kirjeitä, josta luettu 70 sivua. Kafka etenee kuten etenee, hyvin erikoinen kirja. Montesquieu taas mainitsi kirjansa alkupuheessa, että se koostuu pelkästään hänen tekemistään lyhyistä kirjeistä, ja lukija muodostaa itse mielessään romaanin. Oikeastaan asia tuntuukin hieman olevan näin, sillä missään vaiheessa kirjan henkilöistä ei ole tehty sen suurempaa selkoa.

Urakka jatkuu.

Tein taas tämän perinteisen, eli lainasin oman tekstini.

Parin päivän sisällä sain molemmat kirjat taisteltua, Persialaisten kirjeiden viimeiset sivut lukaisin about vartti sitten. Oikeusjutun loppuratkaisuun en ollut kovin tyytyväinen, mutta on otettava huomioon, että kirjahan ilmestyi vasta Kafkan kuoleman jälkeen eikä se välttämättä ollut valmis.

Persialaisia kirjeitä on melkoinen palapeli, jossa on tosiaan havaittavissa jonkinlainen juoni, jota suoraan ei kerrota. Omana aikanaan teos oli kuulemma melkoinen hätkähdyttäjä, mutta nykymittapuulla aika pliisu. Pohjimmiltaan vertaillaan vain Ranskan/Euroopan ja Persian oloja. Kirjan pohjalta pitäisi kirjoittaa huomenna koulussa essee, pitää kasailla hieman ajatuksia.

Takaisin Jukka Ukkolan "SuoMesta"-pakinakirjan pariin.

 

[Fläppis]

Joo. Pitäisi vain löytää se katkaisija vielä tyttärestäkin. Tai sitten vain vedän kahvia ja Batterya iltapalaksi, ja luen aamuyöhön.

Joo, helpompaahan se on tommoset asiat kun yksin asuu. Minä tarvitsen kyllä yleisesti ottaen samoin hiljaisuutta, että pystyy keskittymään kunnolla kirjaan. Tosin uppoutuminen onnistuu joskus myös esim. ruuhkabussissa, mutta silloin on niin transsissa että meinaa helposti mennä pysäkin ohi. Mutta jos kokoajan tulee keskeytys lukemiseen niin silloin menee kyllä keskittyminen reisille.

 

[Jii]

Just sain loppuun Mick Wallin Run to the Hills-kirjan. Kirjahan kertoo maailamn ehkä parhaan heavy bändistä. Aihe on hyvä, mutta kirjan toteutus on ehkä hieman... noh tylsä. Olisi varmaan pitänyt tarttua siihen englaninkieliseen versioon. Tuo suomennos vaikutti aika huonolta.

Paljon tuli asiaa, jota ennen tiennyt, mutta vähän olisi kaivannut jotain. Ei siitä nyt olisi tarvinnut mitään The Dirtiä tehdä, mutta vähän kommellusta ja kännitoilailuja kehiin. Taitaa kyllä olla niin ettei bändin pojat Paulia, Nickoa ja Blazea lukuu ottamatta ole olleet mitään hirveitä bilettäjiä

Kuitenkin jokaiselle, jolle Iron Maiden on the bändi, kirja on must luettava.

Seuraavaksi olisi tarkoitus kahalta läpi Jan Guilloun Arn-kirjat. Kaverit höpöttää niistä, eikä oikein voi osallistua kun on kokoajan että wtf.

 

[Germanicus]

Tämän ketjun puitteissa sopinee ihmetellä, kuinka te muut keskitytte lukemiseen? Itse tarvitsen hetken, jolloin tiedän olevani rauhassa. En voi keskittyä kunnolla, jos esim. tv tai radio on päällä viereisessä huoneessa tai lapsi leikkii vieressä.

Meikäläinen lukee melkein missä vain. Esim. työpaikalla luen erittäin mielelläni, vaikka joskus ehdin lukea vain puoli sivua kerralla. Taidan tässä suhteessa olla samaa rotua vaimosi kanssa. Välillä kyllä vituttaa, kun työ häiritsee tätä loistavaa harrastusta. ;0)

 

[Hartiapankki]

Lainasin kaverilta sellaisen niteen ku "muukalainen peters- suomalaisen palkkasoturin muistelmat", tai jotain vastaavaa. Nimeä en tarkkaan muista, ja kirjakin on jo palautettu, mutta yhdeltä istumalta sen luin, sen verran kiinnostava teos oli kyseessä. suosittelen sotakirjallisuuden ystäville.

Luin saman kirjan pari viikkoa sitten, oli kyllä mielenkiintoinen opus.
Kirja kertoi Kyösti Pietiläisestä-alias Karl Peters-joka vietti muukalaislegioonassa 28 vuotta. Mies oli joku aika sitten Arto Nybergin showssa.

Viimeksi luin Mertarannan "Siinäpä se on" (tai jotain sinnepäin). Mertsistä paljastui ihan uusia puolia minulle, kristillinen elämänkatsomus muun muassa.

 

[LuKi]

Potterit sain kaikki luettua noin viikko sitten. Nyt on vuorossa Narnian kaikki tarinat. Ensimmäinen takana. Näiden jälkeen saa taas nähdä josko alottaisin sen Sinuhen joka on pitänyt tehdä jo monta kuukautta.

Suosittelen lämpimästi. Tosin pitää jaksaa lukea ekat 100- sivua, sitten Waltarin tyyli vetää mukaansa. Muita Mikan suosikkejani ovat Johannes Angelos (kannattaa lukea taustakirjaksi tehty Nuori Johannes, joka on vähän raskas, mutta Angelos avautuu aivan mahtavana tämän jälkeen), Mikael Karvajalka ja Mikael El Hakim, sekä erittäin mielenkiintoisesti Jeesuksen ajan tapahtumista kertova Valtakunnan salaisuus.

 

[Alamummo]

Suosittelen lämpimästi. Tosin pitää jaksaa lukea ekat 100- sivua, sitten Waltarin tyyli vetää mukaansa. Muita Mikan suosikkejani ovat Johannes Angelos (kannattaa lukea taustakirjaksi tehty Nuori Johannes, joka on vähän raskas, mutta Angelos avautuu aivan mahtavana tämän jälkeen), Mikael Karvajalka ja Mikael El Hakim, sekä erittäin mielenkiintoisesti Jeesuksen ajan tapahtumista kertova Valtakunnan salaisuus.

Henkilökohtainen Waltari-suosikkini on kaksiosainen Ihmiskunnan viholliset, joka kertoo Rooman rappiosta.