Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Byvajet]

Olen lukenut kesän aikana läjän chick litiä. Sitä on tapana pitää roskana kenties siksikin, että ylivoimaisesti suurimman osan siitä kuluttavat naiset, mutta hyvin se on minullekin maistunut, vaikka olen henkiseltä perinnöltäni maaseudun juntti.

On kuitenkin huomattava, että laatuerot kepeäkirjojen välillä ovat suuria. Osa hömpästä on lukukelvotonta, mutta osa oikein viihdyttävää, jos vain oma mieli taipuu sen auraamille urille. Jos tarina ei lähde omassa päässä elämään, lukeminen tyssää siihen.

Tästä päästään kirjallisuuden kulttuuriseen asemaan. Edelleen on yleistä esittää kirjallisuus jalompana kulttuurin muotona, jolle ei riitä viihdyttäminen. Monien mielestä sen pitäisi myös sivistää. Miksi? Eihän urheilussakaan ole mitään muuta järkeä kuin viihdearvo, mutta ei sen asemaa silti kyseenalaisteta.

Jalkapalloilijoille ja jääkiekkoilijoille maksetaan valtavia summia, kun he yrittävät sulloa pelivälinettä kehikkoon. Homma on järjen näkökulmasta päätöntä, mutta jotain ihmisyyden perustarpeita se palvelee, koska sitä tahdotaan seurata ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Miksi kirjallisuuteen ei voisi suhtautua samalla asenteella? Kenties nopeasti näivettyvä lukeminen saataisiin takaisin nousuun, kun ihmiset hoksaisivat, että lukeminen voi olla vaivatonta ja kivaa ajanvietettä.

Äänikirjoihin en ole päässyt lainkaan sisään. En pysty keskittymään, en, vaikka kuinka yritän. Olen lukenut kaikki kuunteluun liittyvät ohjeet ja yrittänyt sitä ja tuota, mutta en pysy kärryillä, vaan ajatus lähtee harhailemaan.

 

[L. Öysä]

Äänikirjoihin en ole päässyt lainkaan sisään. En pysty keskittymään, en, vaikka kuinka yritän. Olen lukenut kaikki kuunteluun liittyvät ohjeet ja yrittänyt sitä ja tuota, mutta en pysy kärryillä, vaan ajatus lähtee harhailemaan.

En nyt ala enempää neuvomaan kun olet jo varmasti kokeillut kaikenlaista, mutta totean oman kokemukseni. Itse en pysty keskittymään äänikirjoihin niin, että istun esim. sohvan nurkassa ja alan kuuntelemaan. Ei tule mitään. Sen sijaan kun silmillä ja käsillä on jotain muuta tekemistä, pystyn keskittymään. Esim. autoa tai pyörää ajaessa, siivotessa, lenkillä jne äänikirja on mitä mainioin matkakumppani.

 

[Ilmari Ahde]

Äänikirjoihin en ole päässyt lainkaan sisään. En pysty keskittymään, en, vaikka kuinka yritän. Olen lukenut kaikki kuunteluun liittyvät ohjeet ja yrittänyt sitä ja tuota, mutta en pysy kärryillä, vaan ajatus lähtee harhailemaan.

Sama vika Rahikaisella, ei onnistu. Pyöräilyketjussa mainittiin Matti Rämön matkakirjat joita löytyy ääniversioina Areenasta, otin kokeiluun Thaimaan reissun. Kirjailija itse lukee ja ihan sujuvasti ja selkeästi polottaakin, ei siinä ollut ongelmaa. Lukijana olen sitä sorttia joka haluaa pysähtyä ja jopa palata taaksepäin kertaamaan jonkin kohdan, äänikirja etenee tahtiaan eikä sitä ole haluja kelailla taaksepäin.

Olen äänikirjaa kokeillut useampaankin otteeseen, että josko nyt alkaisi sujumaan mutta kun ei niin ei, on parempi antaa periksi kuin väkisin yrittää. Paperikirja on minun makuun, e-kirjakin mukava - rapina, tuntuma ja tuoksu puuttuu.

En nyt ala enempää neuvomaan kun olet jo varmasti kokeillut kaikenlaista, mutta totean oman kokemukseni. Itse en pysty keskittymään äänikirjoihin niin, että istun esim. sohvan nurkassa ja alan kuuntelemaan. Ei tule mitään. Sen sijaan kun silmillä ja käsillä on jotain muuta tekemistä, pystyn keskittymään. Esim. autoa tai pyörää ajaessa, siivotessa, lenkillä jne äänikirja on mitä mainioin matkakumppani.

Kokeilin pyöräillessä Rämön pyöräilykirjaa, samoin kotona istuskellen, ei kumpikaan tapa toiminut. Unohtuu herkästi missä sitä oltiin menossa, monia jaksoja aloin kuuntelemaan alusta uudestaan kun ei mitään muistikuvaa onko tämä jo kuunneltu, hyvä tovi meni ennen kuin alkoi tulemaan tuttua tarinaa.

Luvussa on pitkiä aikoja vuoroa odottanut Miki Liukkosen Hiljaisuuden mestari e-kirjana, ei ole mitään easy listening Radio Novaa tämä teos. Sitä ei vielä tiedä innostaako tämä Liukkosen tiiliskivien pariin.

 

[SilentMan]

Kevin Brownlow'n massiivinen yli 700-sivuinen The Parade's Gone By (1968) alkaa olla 20 sivua vaille paketissa. Tuhti, nautinnollinen ja arvokas kirja Hollywoodin (mutta myös hieman Euroopan) mykkäelokuvan historiasta, sekä ennen kaikkea niiden tekijöistä heidän itsensä kertomana.

Louise Brooks ripitti Brownlow’ta siitä, että tämä oli jättänyt kokonaan mainitsematta Clara Bow’n tässä teoksessa. Pysyivät kuitenkin puheväleissä.

Brownlow’lla on paljon hienoja teoksia, vahva suositus myös tiiliskiville The War, the West and the Wilderness sekä Behind the Mask of Innocence. Etenkin jälkimmäinen antaa hyvän kuvan, millaisia leffoja USA:ssa tehtiinkään ennen Louis B. Mayeria, William H. Haysia ja muita konservatiiveja.

 

[Purkan Jauhaja]

McCarthyn Matkustaja tuli hankittua kesälukemiseksi. Oli ainut miehen teos mikä löytyi suomennettuna kivijalasta.

 

[Beltran]

En nyt ala enempää neuvomaan kun olet jo varmasti kokeillut kaikenlaista, mutta totean oman kokemukseni. Itse en pysty keskittymään äänikirjoihin niin, että istun esim. sohvan nurkassa ja alan kuuntelemaan. Ei tule mitään. Sen sijaan kun silmillä ja käsillä on jotain muuta tekemistä, pystyn keskittymään. Esim. autoa tai pyörää ajaessa, siivotessa, lenkillä jne äänikirja on mitä mainioin matkakumppani.

Juuri näin. Oman kokemuksenikin mukaan äänikirjaa voi kuunnella vain sellaisissa tilanteissa joissa kirjaa ei voisi lukea mutta kuuntelu onnistuu. Olen yrittänyt kuunnella äänikirjaa sohvalla istuessani mutta ei onnistu minulta. Jos osaisin kutoa niin kutoessa ehkä onnistuisi.

Tunnen yhden ihmisen joka kuuntelee silloin kun ei voi lukea ja kun voi, hän jatkaa samaa kirjaa lukien. Tämä onnistuu niissä äänikirja-sovelluksissa mutten ole itse koittanut.

Oman kokemukseni mukaan kuuntelun onnistuminen riippuu myös lukijasta. Itseäni erittäin paljon miellyttävä lukija on Jukka Pitkänen ja olen nauttinut hänen lukemiensa kirjojen kuunteluista kuten Seppo Jokisen Koskinen-kirjat sekä Ken Follettin mammuttiteokset. On myös muutama muu lukija joista pidän mutta omassa rankingissani Pitkänen on lukijoiden ykkösnimi.

 

[L. Öysä]

Tunnen yhden ihmisen joka kuuntelee silloin kun ei voi lukea ja kun voi, hän jatkaa samaa kirjaa lukien. Tämä onnistuu niissä äänikirja-sovelluksissa mutten ole itse koittanut.

Itse toimin juuri näin. Kuuntelen ja luen sujuvasti vuorotellen samaa kirjaa. Sovellukset muistavat kirjanmerkit ja vaihto onnistuu saumattomasti. Lenkillä äänikirjaa ja illalla sängyssä jatkan siitä itse lukien.

 

[Patarouva]

Laitan taas listan lukemistani kirjoista.

- Camilla Grebe: Ajasta ikuisuuteen

Tykkään Greben kirjoista. Tämä oli ihan ok, mutta tuntui, että hyvin alkaneessa kirjassa loppu jotenkin lässähti.

- Teemu Keskisarjan: Kyllikki Saari: Mysteerin ihmisten historia

Sille, joka on kyseisestä murhasta paljon lukenut ei kirjassa ole juuri uutta, mutta minulle teos puolusti paikkaansa nimenomaan ihmisten historian osalta.

- Johanna Valkama: Kuningatarlaiva

Tämä on toinen osa Katariinanpyörästä alkaneesta sarjasta. Nyt tapahtumat sijoittuivat Tukholmaan, jossa päähenkilö asuu ja hallitsee kauppahuonettaan. Myös Vasa-laivan rakentaminen ja laivan kapteeni ovat mukana tarinassa. Tykkäsin kirjasta.

- Elina Backman: Ennen kuin tulee pimeää

Tämän kirjasarjan laskevaa tasoa täällä jo pohdittiin. En pitänyt tätä osaa edellistä huonompana ja pystyin lukemaan tämän ilman isompia nikotteluja. Mielestäni kirjaa oli venytetty liikaa ja napakka tiivistäminen olisi ollut tarpeen.

- Max Seeck: Loukko

Ihan hyvä dekkari. Tunnustan, että kirjan lopussa itkin.

- Silja-Elina Laitonen: Valinta

Kirja kertoo nuoresta Raakelista, joka jatkosodan syttyessä menee lotaksi. Tykkäsin kirjasta, joka oli kirjoitettu nuoren naisen näkökulmasta. Mietin lukiessani monesti, minkälaista olisi ollut lähteä sotaan ylioppilaskeväänään.

- Johan Theorin: Hämärän hetki

Eri aikakausien välissä liikkuva dekkari, joka on mielenkiintoinen ja melko surullinen.

- Maria Adolfsson: Juokse tai kuole

Oikein sujuva Doggerland-sarjan dekkari.

- Satu Rämö: Hildur

Kovin tätä on hehkutettu ja onkin ihan viihdyttävä dekkari, mutta ylisanoja ihmettelen. Itse asiassa minua ärsytti Rämön tapa esitellä Islantia ja islantilaisia tapoja liian alleviivasti. Kyllä lukija ymmärtää vähemmälläkin.

- Martti J. Kari - Antero Holmila: Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii

Näinä aikoina kaipaa tiivistettyä ja vihaista tietopakettia, joten siinä mielessä tämä oli varsin toimiva teos.

Kirjassa sivuttiin vähän myös venäläisiä klassikoita ja kun kerran kirjallisuudesta puhutaan niin laitan pienen lainauksen kirjasta loppuun.

”Moraaliasetelmien ylös-alas kääntäminen ja rajojen vieminen äärimmäisyyksiin onkin keskeinen venäläisen kirjallisuuden teema. Kirjallisuuskaanonin ulkopuolella tämä nihilistinen asetelma näkyy myös venäläisessä luonteessa, kun venäläiset käyttävät fiktiivimaailman mystiikkaa reaalimaailman selittämiseen. Nina Hruštšovan mukaan seurauksena on se, että ”venäläiset elävät fiktiivimaailmassa, ei todellisuudessa”.

 

[D.Santon]

Kimmo Aroluoman "Kingston Wallin perintö" tuli nyt viimeinkin hankittua kokoelmiin ja luettuakin myös, hehe. Oivallista jatkumoa Viljami Puustisen bändihistoriikille, ja kieltämättä aivan eri tavalla yhtyeen musiikki näyttäytyy ja avautuu nyt kuin ennen. Edelleenkin harmittaa, ettei 2019 tullut lähdettyä katsastamaan tribuuttikiertuetta. Onneksi on sentään levyt joita kuunnella ja keikkataltiointeja mitä katsella. Ehdoton lukusuositus jokaiselle vähänkään yhtyeestä ja Petri Wallista kiinnostuneille.

 

[Kilgore Trout]

- Satu Rämö: Hildur

Kovin tätä on hehkutettu ja onkin ihan viihdyttävä dekkari, mutta ylisanoja ihmettelen. Itse asiassa minua ärsytti Rämön tapa esitellä Islantia ja islantilaisia tapoja liian alleviivasti. Kyllä lukija ymmärtää vähemmälläkin.

Luen aika vähän dekkareita, mutta minusta tämä ei mikään huippu ollut. Johtuisiko sekä kirjan suosio, että joidenkin asioiden puhki selittäminen siitä, että Rämö on ilmeisesti suosittu matkakirjailija. Islannissa asuminen taitaa myös antaa suomalaiskirjailijalle eksotiikkalisää.
Tölttiä ei sentään selitetty, mutta senhän kaikki tietävät muutenkin.

 

[BaronFIN]

Lasten iltasatujen kautta tulee pidettyä yllä päivittäistä lukuharrastusta.

Thomas Taylor: Kammovarjo

Thomas Taylor on toiminut alkujaan kuvittajana ja kuvittanut mm. ensimmäisten Harry Pottereiden kannet. Nykyisellään toimii itsekin kirjailijana ja lasteni kautta olen tutustunut Aaveranta -sarjaan, jonka on suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Terkut täältä, tykkään tyylistä!

Sarja lähti hieman haparoiden käyntiin, mutta franchisen tultua tutuksi tämä on oikein hauskaa ja viihdyttävää luettavaa, missä on kirjasta toiseen tutut hahmot, jotka saavat syvyyttä kirjasta toiseen siirryttäessä.

Jos lasten kirjoja ei lasketa, niin Victor Hugon Kurjat on viimeisin aikuisten kirja, jonka olen lukenut. Ja hämmentävää ajatella, että kirjaa on kirjoitettu 200 vuotta sitten ja sen rakenne on suorastaan moderni. Suomennos oli tosin 100 vuotta vanha ja jos kielen saisi päivitettyä tähän päivään, niin tuo kirja olisi suoraan tältä vuosisadalta.

 

[lemponen]

Äänikirjoina kahlasin kevään ja alkukesän aikana Jarkko Sipilän Kari Takamäki sarjan läpi. Rauha Jarkko Sipilän muistolle. Sen lisäksi olen kuunnellut Gordon Coreran Vakoojajahti (Venäjän USAn vakoojaohjelman kiinnijäämisestä) ja Luke Hardingin Venäjän vakoojaverkosto, sekä nyt työn alla Heidi Blake Tappolista.

 

[Skruf]

Joël Dicker - Alaska Sandersin tapaus, huomenna lähtee lukuun,kun tänään sai haettua kirjaston varauksesta.

 

[Kilgore Trout]

Joël Dicker - Alaska Sandersin tapaus, huomenna lähtee lukuun,kun tänään sai haettua kirjaston varauksesta.

Hyvä vinkki, laitoin varaukseen.
Sijainti jonossa: 150

 

[Skruf]

Hyvä vinkki, laitoin varaukseen.
Sijainti jonossa: 150

Pääsin alle satasella jonoon aikoinaan ja pääzsin aika helpolla..

 

[Amerikanihme]

- Maailmankaikkeus Suurimmasta Pienimpään (useita kirjoittajia) WSOY, 1980-luvun alusta, uudelleen luettuna. Hienoa pohdintaa Raimo Lehdeltä tieteenfilosofiasta ja sen totuutena ottamisesta

- Mustan Lordin Paluu (Alan Dean Foster), uudelleen luettuna, 1978 vuodelta. Tähtien sodan jatko-osaksi suunniteltu kirja. Ihan hyvää tarinankerrontaa Tähtien sodan muodossa. Vähän puuduttavasti koko kirjan tapahtumat ovat vain yhdellä planeetalla, joten sellaista eri paikkojen "näkemistä" kuin varsinaisessa Tähtien sota -trilogiassa oli, ei ole tässä kirjassa

- The Explanation of the Holy Gospel According to St. Matthew (Blessed Theophylact). Taas ymmärrän vähän paremmin mitä tässä osassa Raamattua tarkoitetaan sinne kirjoitetulla tekstillä.

 

[lemponen]

Arttu Tuominen - Vapahtaja

Tuomisen Poriin sijoittuvan Delta sarja viides dekkari. Nyt illalla aloitin kuunteleen kirjaa äänikirjana, ja heti veti mukaansa. Henkilöhahmot ovat riittävän mielenkiintoisia, eivät ollenkaan luotaantyöntäviä. Odottelen Delta sarjasta tv-sarjaa jossain vaiheessa. Antti Holma olisi kyllä itse oikeutettu Henrik Oksman. Tai Johannes Holopainen. Joka tapauksessa, muutaman tunnin kuuntelun perusteella vahva lukusuositus Arttu Tuominen - Vapahtaja

 

[Jannecky]

Pari edellistä luettua

Jarkko Jokelaisen kirjoittama Smack Kuolemaantuomitun laulu

Räkää, rähinää ja rockia - kotimaisen kulttibändin tarina. Smack ällistytti suomalaisia musadiggareita kansainvälisellä soundillaan ja rujolla karismallaan. Lepakkoluolassa vuonna 1982 perustettu yhtye pääsi maistamaan Los Angelesin auringonpaistetta ja keikkailemaan täysille jenkkiklubeille. Pienet likaiset ruipelot tekivät lähtemättömän vaikutuksen mm. Kurt Cobainiin ja Slashiin. Yhtyeen lupaavaa tulevaisuutta katurockin lempilapsena ja Hanoi Rocksin manttelinperijänä varjostivat päihteet, keskinäiset kiistat ja laulaja Clauden synnynnäinen sydänvika. Smackin taival päättyi vuonna 1990, mutta yhtyeen tähti ei himmene.

Suosittelen bändin musiikista, tai ylipäätään rock elämäkerroista pitäville!

(Steen1:senäkin tunnettu) Seppo Lampela - Valtias

No ni, oot sä valmis? Täs olis tää träkki.

Katu-uskottava kuvaus lähiöbaarien pikkunilkeistä, jotka leikkivät tulella ja tempautuvat mukaan itseään isompiin kuvioihin – kohtalokkain seurauksin.

Rikollisjoukkion juoksupojaksi ajautunut ikääntyvä rap-artisti tasapainoilee päiväammatin ja hämärähommien välillä. Huumemuulin hommat hoituvat keikkarundilla, mutta studiosessio voi muuttua luotisateeksi.

Ei ole helppoa sanoittaa iskelmää, pakoilla poliisia ja olla samalla hyvä isä tyttärelle.

Lopulta jengien tuhoisa välienselvittely lähettää räppärin yllätyksellisten käänteiden matkalle kohti suurta tuntematonta.

Paikotellen aika raskastakin luettavaa,mutta ihan mielenkiintoinen. Ei kuitenkaan mielestäni yllä miehen edellisen kirjan Hullu Klovni tasolle.

 

[Pallister]

Itse olen ajanpuutteen vuoksi siirtynyt lähes kokonaan äänikirjoihin.
Ja tulee kuunneltua enemmän kuin tuli aiemmin luettua.
Melkein pelkästään true crime-juttuja ja elämänkertoja.
Täälläkin suositeltu Ben McIntyren Vakooja ja Petturi oli hyvä.
Paavo Nurmi Juoksijoiden kuningas myös.
Muita suosituksia:
Frederik
Aivokirurgin muistelmat
Total Recall
Ari Puheloinen, Sotilas ja Työmies
Rikospoliisin silmin
Passipoliisina Tehtaankadulla
Olli-Pekka Kallasvuo, Puhelin soi öisin
Nukkuva Agentti
Rocky Road
Hexi- Taistelija
Eric Perrin, Lavalin leijona
Airiston murha

Ekstrasuositus:
Meren armoilla.
Täysin uskomaton tositapaus, uskoni kansainväliseen meriliikenteeseen on mennyttä, täysin kieroa peliä tuokin.

 

[Tarinankertoja]

Kesällä kaikenlaista, mutta maininnanarvoisia muutama.

Rebeccka Roanhorse: Fevered Star

Tämä siis toinen osa Between Earth and Sky trilogiasta. Ensiommäinen Black Sun voitti Hugon ja luin siksi. Aivan loistava, vaan jäi ”kesken” josta Fevered Star jatkaa. Nyt tätä voi suositella, ettei –tuta kuten mua Black Sun:n jälkeen, koska nyt päästään lopputulemaan, johon voi jäädä odottaa kolmatta.

Tämä siis Navaho kirjailijan fantasiasarja, joka ammentaa alkuperäisamerikkalaisten kansojen perinteestä. Ei siis Tolkien perillisesti keskiajasta, vaan ihan omanlaistaan. Mutta valtataistelut ja heimot löytyy, samoin erilaiset taidot eri heimoilla ja verimagiaa, unissaliikkujaa ja korppijumalaa.. hemmetin hieno maailma ja mahtavaa tarinankerrontaa.

Naisesta on kyllä tullu yksi suosikkini, koska myös Scifi(mpi) tulevaisuuteen sijottuva The Sixth World series kaks kirjaa on myös erinomaisia (Trail of Lightning ja Storm of Locusts, ehkä näistä täällä maininnutkin aiemmin). Hankinpa juuri uusimman Tread of Angels:n jonoon. (länkkärifantasia!? J )


Thomas Engström & Margit Richert : Nattavaara

Pohjoismaista.. Ruotsin ja Suomen rajoilla pohjoisessa tapahtuva post apocalyptinen kirja, taas, trilogia (Pohjoinen trilogia)

Luonnonkatastrofien, sotien ja pandemioiden romahduttamassa yhteiskunnassa Pohoisruotisiin on syntynyt Nordmarkia:n kaupunkivaltio, jota hallitsee addiktoitunut, suuruudenhullu jaarli.

Kirja maalaa karun kuvan lähitulevaisuudesta, jossa tuntemamme maailma on tuhoutunut. Ja aika realistisesti, ei mihinkään yhteen katastrofiin, vaan yhdistelmään ilmastonmuutosta, pandemioita, liikakansoitusta jne. jne. ja näkäin siis avautuvat vain pikkuhiljaa keskustelujen ja tapahtumien taustalla.

Kakkososa (Armasjärvi) on jo tossa jonossa orottelemassa.



Ja sitten jotain ihan muuta

Chi Zijian: Puolikuu

Kiinalaista kirjallisuutta ei ole juuri scifin.. tai sanotaan suoraan Liu Cixin lisäksi juurikaan luettua. Mutta ajattelin,e ttä onhan lähes pualentoistamiljardin ihmisen maassa oltava tarinankertojia, kun ovat sentään ekana koko hemmetin kirjanpainamisen alottaneet…

No luottokirjastotätini suositteli kirjaa ”Puolikuu”, koska tiesi kiinnostukseni alkuperäiskansoihin ja historiaan. Kyseessä on siis historiallinen romaani, kertomus 1900 luvun alun kiinasta.

Kertoja on 90-vuotias evenkipaimentolainen, joka on varttunut pienessä paimentolaiskylässä. Heimo elää poronhoidolla ja metsästyksellä Kiinan koillisosissa Ison-Hinganin vuoriston tiheissä metsissä. Jylhän maiseman halkaisee Venäjän ja Kiinan rajajoki Argun. Alkupuoli tarinasta kertoo hiemon paimentolaiselämästä ja ihmissuhteista, perheistä ja uskomuksista kunnes sen maailma järkkyy 1930-luvulla, kun Japani perustaa Kiinaan nukkevaltio Mantšukuon ja kylän miehet pakotetaan sotilaskoulutukseen. Japanilaisten tulo on lähtölaukaus pitkälle kehityskululle, joka lopettaa paimentolaisten elämäntavan ja tuhoaa sen kulttuurin ja pakottaa evenkit osaksi modernia yhteiskuntaa.

Hieno tarina, loistavaa heimoelämäkuvausta, upeaa kerrontaa luonnosta.


Huvitin itseäni myös Leikoloiden (Ismo ja Jessica) toisella kirjalla Unelmaero elämä2.0. Se ei nyt Suo kuokka ja hollywood tasolle yllä ja varsinkin Jessican loppupuolen luvut on raksta luettavaa… Mutta hyvää viihdettä silti.


Teemu Keskisarja: Hattujen sota

Tietokirjat kuuluu oleellisena osana äänikirjakulutukseen autoa ajaessa, ja mainitaan niistä nyt erinomainen historiakirja, aiheesta josta on koulun historiakirjoissa maininta, mutta enpä siitä mitään tiänny. Nyt tiedän ja vaikka vain yksi ”pieni” sota Ruotsin ja Venäjän välillä pitkässä sotine historiassa, niin kyllä aika merkittävä lopulta on, ja vähän tuntettu. JA kirja on täynnä huumoria, vaikka tietokirja onkin.

 

[disco-stu]

Alkoi järsimään, kun The Witcherin tv-sarja ja varsinkin sen viimeisin tuotantokausi "tuntui" koko ajan jotenkin väärältä, joten otin kertaukseen Sapkowskin Witcher-kahdeksikon, englanninkielisenä käännöksenä.

Pari ensimmäistä, eli The Last Wish ja Sword of Destiny ovat taustoittavia "novellikokoelmia", jotka kirjailtiin jo ysärin alussa. Hämmentävästi nämä ovat pysyneet hyvin omassa muistissa, vaikka edellisestä lukukerrasta on yli 10 vuotta aikaa. Noin niinkuin kirjallisesti teokset eivät mitään klassikkoja ole, mutta elävästi muistan, miten silloin joskus 2008 kirjojen maailma veti mukaansa ja ensimmäinen peli sitten räjäytti potin.

Kolmannen kirjan, eli The Witcher saagan ensimmäisen osan Blood of Elves sain juuri loppuun ja kyllähän tämä edelleen iskee ja paljon yksityiskohtia olikin jo ehtinyt unohtaa. Ja samalla tuli kyllä selväksi miksei tv-sarja oikein maistunut, tyyli ja maailman kuvaus on aika erilaista kuin kirjoissa, ja tv-sarjassa hahmotkin jäävät todella ohuiksi. Aikajanalla sekoilu tosin on samanlaista kirjoissa ja tv-sarjassa, laskettakoon se tyylikeinoksi.

Seuraava osa on Time of Contempt, ja myönnän, etten muista tästä kyseisestä kirjasta yhtään mitään, vaikka lukemisesta ei ole edes sitä kymmentä vuotta. Varmaan mennyt sekaisin nämä seuraavat kirjasarjan osat sekä pelien että tv-sarjan kanssa. Onpa jännää!

Ja vinkkinä faneille ja miksei muillekin fyysisten kirjojen ystäville, 8-osainen The Witcher box on 78€ adlibriksella, eli alle kympin per kirja. Täytynee itsekin ostaa, kun nämä vanhat alkavat hajoilla käsiin.

 

[aalto]

Tällä hetkellä on itsellä menossa kausi, jolloin ei jaksa lukea/kuunnella mitään liian raskasta tai syvällistä, mutta ihan puhdas hömppäkään ei kiinnosta. Sen takia ahmin menemään Heikki Hietalan Tuhkat-teosta. Siinä keski-ikäinen elämäänsä kyllästynyt miekkonen lähtee katsomaan Espanjaan viimeisillään olevaa isäänsä, johon välit ovat katkenneet jo kauan sitten. Perillä tulee vastaan sitten erinäisiä yllätyksiä. Sopivan humoristinen, mutta ihan tärkeitä aiheita käsittelevä kirja.

 

[Rod Weary]

Tällä hetkellä on itsellä menossa kausi, jolloin ei jaksa lukea/kuunnella mitään liian raskasta tai syvällistä, mutta ihan puhdas hömppäkään ei kiinnosta.

Mulla on noita tilanteita varten sarjakuvat. Siis ihan sellaiset kunnon albumit. Välillä Tintit kiertoon, välillä Nyrok Cityä tai Vanhoja herroja. The Far Sideä ja Dilbertiä unohtamatta.

 

[Kilgore Trout]

Luin viimeksi Emily St. John Mandelin Lasihotellin. Se oli kolmas häneltä lukemani kirja Asema 11:n ja Sea of Tranquilityn jälkeen. Kaikki ovat olleet hyviä minun makuuni.

Nyt on menossa turkkilaisen Orhan Pamukin Ruttoyöt, vaatimattomasti 818-sivuinen dekkaria ja historiallista romaania yhdistelevä kertomus kuvitteellisesta ruttoepidemian eristämästä Välimeren saaresta vuonna 1901. Toistaiseksi, yli 100 sivun jälkeen, kirja on pitänyt otteessaan, joten sivumäärä ei rasita muita kuin ranteita.

 

[Tarinankertoja]

Nyt on menossa turkkilaisen Orhan Pamukin Ruttoyöt,

tää on varauksessa kirjastosta. Pamukin historialliset on ollu hyviä, joskin jotkut ehkä omaan makuun liian "maalailevia", mutta Ruttoyöt on kyllä kehuttu ja kun historiaromaanilla on mittaa, on se yleensä hyvä merkki. ... omaa vuoroa orotellessa