Atso Haapanen ~ Läpiammutut. Haavoittuneiden hoito talvi- ja jatkosodassa. Otin tämän tänään kirjastosta välipalaksi, mutta yllätyin itsekin, miten kiinnostavasti teos oli kirjoitettu. Ihan jokaista sairasjunan veturityyppiä tai lentokoneella tehtyä sairaskuljetusta en tunnusta lukeneeni rivi riviltä, mutta muuten kyllä.
Esimerkiksi Kalastajatorpan eteisaula on ollut leikkaussali, mutta pommitusten aikana leikkaukset tehtiin miesten käymälässä. Talvisodan jälkeen mm. koulut (ja muut julkiset uudisrakennukset) pyrittiin rakentamaan siten, että ne olisivat helposti muunnettavissa sotasairaaloiksi. Ja tietämys röntgensäteistä oli niinkin vaillinaista, että ennen röntgenkuvausta tutkivan lääkärin tuli suojautua olemalla vähintään 10 minuuttia pimeässä...
Teos tuki ennakko-odotuksia paremmin myös aiemmin lukemaani huikeaa tutkimusta sodanaikaisista psyykkisistä vaurioista (Ville Kivimäki ~ Murtuneet mielet).
Viime yönä viimeistelin Marie Bengtsin dekkarin Murha muotinäytöksessä. Kirja on jatkoa henkilökehittelylle, joka alkaa dekkarissa Murha maalaiskylässä. Aikakausi ja tyylikin sijoittuu 50-luvun Ruotsiin, mutta mukaan on jokseenkin kiusallisesti ja päälleliimatusti tuotu modernia feminististä otetta. On niin kovin mainittavan arvoista, kuinka vaatesuunnittelija ja amatööridekkaristi Hannah Lönn taistelee pökkelöherrakerhoja vastaan - ja kuitenkin hänellä puntti vispaa komean konstaapelin edessä. Muu henkilö- ja miljöökuvaus on kuitenkin siedettävää, joten annan Bengtsille yhden pisteen viidestä. Syy: olen lukenut Maria Langini puhki. Korvaajat ovat huonoja, mutta edes jotakin...