Mulla on nyt luvussa useitakin Suomen historiasta kertovia yleisteoksia. Lukeminen on vähän hidasta, koska luen niitä osittain ristiin. Ja lisäksi näissä aina mainitaan jossain sivulauseessa joku mielenkiintoiselta vaikuttava tapahtuma tai henkilö, johon pitää sitten tutustua lisää kesken kirjojen lukemisen.
Tämän päivän bongauksia olivat kaksi minulle ennestään ihan vierasta historiallista henkilöä 1800-luvulta. Arvelen, että ovat tuntemattomia myös monelle muulle palstalaiselle. Vai osaisiko esim.
@Wiljami kertoa ovatko kuitenkin Mikkelin seudulla tunnettuja ja muistettuja?
Ensinnäkin tällainen kaveri kuin
Herman Liikanen. Ristiinalaisen haudankaivajan poika, jonka näköispatsas löytyy Roomasta!
Sääty-yhteiskunta oli vielä voimissaan 1850-luvun tienoon Suomessa, eli torpparin pojan ainoat mahdollisuudet saavuttaa jotain suurempaa elämässään olivat joko koulutuksen tai upseerin uran kautta.
Liikanen reputti ensin ylioppilastutkinnon. Armeijaan hän kyllä pääsi värväytymään ja palvelikin Krimin sodan (1855) aikaan Haminassa, mutta joutui jättämään myös tuon polun kesken terveysongelmien takia.
Vuonna 1861 Liikanen luki sitten sukulaisensa luona saksalaista lehteä ja sai siitä innoituksen lähteä Italian itsenäisyyttä tavoitelleen Giuseppe Garibaldin joukkoihin. Epäilen vähän Liikasen kielitaitoa, mutta niin vaan nuori mies matkasi omatoimisesti Euroopan halki Italiaan, onnistui liittymään joukkoihin ja osallistui myös sotatoimiin.
Suomeen palattuaan hän työskenteli Suomenlinnassa, josta lähti muutaman muun kanssa vapaaehtoiseksi Preussia vastaan sotaa käyneeseen Tanskan armeijaan 1864. Liikonen osallistui sotatoimiin, haavoittui ja sai Tanskassa kunniamerkkejä. Vielä vanhoilla päivillään hänet kutsuttiin tapaamaan Tanskan kuningasta.
C.A. Gottlund (1796-1875) oli puolestaan oman aikansa akateemisten piirien outsider, tai joidenkin mielestä jopa häirikkö. Hän oli syntyjään Itä-Uudeltamaalta, mutta kasvoi Juvalla, jonne hänen isänsä oli palkattu kirkkoherraksi.
Gottlund savolaistui niin tehokkaasti, että yritti ihan tosissaan saada savon runtatuksi läpi suomen kirjakieleksi. Jo tokkiisa ois tämäkin kirjoitus kovin erilaista kieltä, jos Gottlundin suunnitelmat olisivat menneet läpi.
Suomessa sukset olivat sen verran ristissä sekä korkeakoulujen että muiden oppineiden kanssa, että merkittävimmät tekonsa Gottlund teki Ruotsin puolella. Hän tutki Suomesta Ruotsiin ja Norjaan muuttaneiden ns. metsäsuomalaisten historiaa ja keräsi sieltä sanontoja ja runoja.
Lönnrootiin ja muihin verrattuna Gottlundin työ poikkesi siten, että hän ei sensuroinut aineistoaan, kuten fennomaanit tekivät. Sen sijaan hän keräsi runsaasti rivoja kansantarinoita talteen ja kirjoittelipa hän itsekin seksuaalisia runoja ja kertomuksia.
Myöhemmässä vaiheessa riidat sen kuin pahenivat ja katkeroitunut Gottlund oli mm. Kalevalan suurin kriitikko, mutta ei pystynyt henkilökohtaisista kaunoista johtuen tekemään kunnollista kritiikkiä, vaan tyytyi vaan solvaamiseen ja muuhun vastaavaan käytökseen.
Ruotsissa vietetään ruotsinsuomalaisten päivää Gottlundin syntymäpäivänä.
Hänen panoksensa on kuitenkin päivittäin läsnä kaikkien nykysuomalaistenkin keskuudessa. Wikipediassa listataan Gottlundin keksimiksi sanoiksi mm.
aatos,
ajanlasku,
huutokauppa,
kansalainen,
kirjasto,
opisto,
papisto,
puhekieli,
puistikko,
rahasto,
toimittaja,
uskomus ja
veruke.