Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Bat79]

Joulupukilta saatu Fuck You Liivik luettu yhdessä illassa, ihan mukava kirja ei tosiaan mikään elämänkertojen klassikko edes urheilupuolella, toisaalta kiva välillä lukea tarinaa myös noista alemman ketjun jyristä eikä aina tähtipelaajista tai pelaajista joilla on ollut isoja ongelmia / riippuvuuksia.

 

[Rod Weary]

Lukulistan perään ilmestyi todella pitkään e-kirjana kaipaamani Asimovin Säätiöt. Olivat vaivihkaa ilmestyneet Elisan tarjontaan. Ei siitä ole pitkäkään aika, kun viimeksi tarkistin. Johan siitä on ainakin 40 vuotta, kun ne viimeksi luin. En usko, että käy sama kuin Dyynille, eli aika on kullannut muistot. Tosin se tuorein leffaversio siitä oli mainio.

 

[Amerikanihme]

Lukulistan perään ilmestyi todella pitkään e-kirjana kaipaamani Asimovin Säätiöt. Olivat vaivihkaa ilmestyneet Elisan tarjontaan. Ei siitä ole pitkäkään aika, kun viimeksi tarkistin. Johan siitä on ainakin 40 vuotta, kun ne viimeksi luin. En usko, että käy sama kuin Dyynille, eli aika on kullannut muistot. Tosin se tuorein leffaversio siitä oli mainio.

Hassua. Löysin kirjahyllystäni myös tuon Dyynin joku aika siten ja lukaisin sen uudestaan. Ei säväyttänyt kyllä ollenkaan. Tiedä sitten säväyttikö ensimmäisellä lukukerrallakaan, kun en muistanut koko kirjasta yhtään mitään. Ihan kuin olisin ensimmäistä kertaa lukenut. Samoin kävi Fred Poolin Avaruuden Portti -kirjalle. Asimovin Säätiö-sarjasta luin aikanaan ensimmäisen osan, ja se sarja jäi siihen. Aika A. C. Clarken varassa tämä SciFi-kirjallisuuden hyvyys minun kohdallani on.

 

[Rod Weary]

Hassua. Löysin kirjahyllystäni myös tuon Dyynin joku aika siten ja lukaisin sen uudestaan. Ei säväyttänyt kyllä ollenkaan. Tiedä sitten säväyttikö ensimmäisellä lukukerrallakaan, kun en muistanut koko kirjasta yhtään mitään. Ihan kuin olisin ensimmäistä kertaa lukenut. Samoin kävi Fred Poolin Avaruuden Portti -kirjalle. Asimovin Säätiö-sarjasta luin aikanaan ensimmäisen osan, ja se sarja jäi siihen. Aika A. C. Clarken varassa tämä SciFi-kirjallisuuden hyvyys minun kohdallani on.

Mä olin rippikouluikäisestä alkaen täysi SciFi-narkomaani ja melkein kaikki meni, mitä kirjastosta löytyi. Erityisesti Asimovit osuivat mun makuun. Dyyni oli tuolloin myös kova sana kaveripiirissä ja mäkin muistan tykänneeni. Leffa, tai oikeastaan leffasarjan eka osa todistaa, että tarinassa ei ole mitään vikaa.

 

[Jj]

Asimovista moni minua vakavampi asianharrastaja on sanonut että teini-iässä Säätiö räjäytti tajunnan, mutta myöhemmällä iällä kirjalliset puutteet nousevat esiin. Ainakin ensimmäinen kohta on tuttu. Sain hankittua sarjan täyteen tuossa taannoin (pari osaa aikamoisissa hinnoissa) joten jonain päivänä palaan asiaan. Eli siis kun on koko Säätiö-Imperiumi-Robotit kokonaisuus läpikäyty. Dyynitkin hommasin (tai siis 4 ekaa) englanninkielisinä, ACE-kustantamon pokkareina, Bruce Penningtonin kansilla.

Nyt olen lähinnä kuunnellut elämäkertoja talvisten työmatkakävelyjen aikana. Rainbow in the dark Ronnie James Diosta ja Storyteller Dave Grohlin lukemana. Vielä jos ehtisi Lemmyn (Mick Wall) läpi ennen kuin palvelun ilmaisjakso loppuu.

 

[axe]

Täällä kun mainostettiin niin tartuin kans Elisa Kirjan tarjouksiin Säätiön äänikirjoista. Joskus ammoisina aikoina myös lukenut ja pitänyt, ja pitkään ollut tarkoitus vetää uusiksi. Kerran jo imppasin englanninkielisenä, mutta oli niin huono äänenlaatu ettei kestänyt kuunnella.

Mutta sitä ennen vielä pari keskenräistä loppuun, mm. Mike Tyson ja Saturday Night Liven synnytystarina.

 

[Hiker]

Vaikka fantasiakirjallisuutta on tullutkin kulutettua nuorempana paljon, scifiin en ollut koskenut. Päätin pari vuotta sitten aikuisiällä aloittaa noista Säätiöistä englanninkielisenä ja minulle kyllä upposivat erinomaisesti. Eiväthän ne ole mitään megaeepoksia, joissa maailmaa ja hahmoja taustoitetaan satoja sivuja, mutta tässä tapauksessa yksinkertainen oli kaunista.

 

[Jancky]

Haruki Murakamia vaihteeksi, Kafka rannalla. Tätä ennen hänen kirjoistaan luettu 1Q84:t ja Pimeän jälkeen. Tuo jälkimmäinen jäi mulle hiukan etäiseksi, mutta 1Q84 on parhaita viime aikoina lukemiani teoksia. Kafka rannalla ei ole vielä oikein hahmottunut, kun neljäsosa on vasta luettu. Ehkä se kohta pääsee vauhtiin. Sitten on vielä odottamassa Vieterilintukronikka, mutta ehkä sitä ennen pitää vaihtaa kirjailijaa hetkeksi. Sen verran tullut hankittua matkaa varten noita e-kirjoja.

Minullakin Murakamia menossa. The Wind-Up Bird Chronicle. Toistamiseen sitä luen. Aika simppeli kirjoitustapa, mutta jotenkin se vaan kiinnostaa. Outoa on tuo japanilainen kulttuuri, olenkin aina ajatellut japanilaisten ystävieni tai tuttujen takia, että heidän kulttuurinsa on kyllä aika erilaista. Yllättävää on se, että ainakin tässä englanniksi käännetyssä teoksessa melkein kaikki kulttuurilliset kiinnostuksen kohteet japanilaisilla tuntuvat tulevan länsimaista. Musiikki, ravintolat, jne.

Kiinnostaisi tietää mitä Murakameja palstalaiset ylipäätään suosittelisivat? Juuri sain luettua tuon Pimeän jälkeen ja kirjoitustyyli teki vaikutuksen. Mites Norwegian Wood, The Wind-Up Bird Chronicle, Kafka, Komtuurin surma ja nuo muut romaanit ovat iskeneet? IQ84 kiinnostaisi mutta pituus hirvittää. Tosin ei liene ainut tiiliskivi herran tuotannossa.

 

[Peltinen]

Asimovista moni minua vakavampi asianharrastaja on sanonut että teini-iässä Säätiö räjäytti tajunnan, mutta myöhemmällä iällä kirjalliset puutteet nousevat esiin.

Ne myöhemmin kirjoitetut jatko-osat ymmärsi jopa teininä roskaksi. Alkuperäinen trilogia kyllä upposi, mutta en silti ehkä uskaltaisi lähteä lukemaan uudestaan.

 

[Sue]

Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua. Vielä hiukan kesken, mutta vain siksi, etten haluaisi tämän loppuvan. Monitasoinen, yhtä aikaa hauras ja teräksenluja tarina siirtomaavallan jäljistä, afrikkalaisesta mytologiasta, suojattomasta kasvusta ja siitä vallasta, johon seksuaalisuuden kieltäminen ja tabuisuus voi johtaa. Tämän ostan kyllä omaksi.

 

[Amerikanihme]

Kiinnostaisi tietää mitä Murakameja palstalaiset ylipäätään suosittelisivat? Juuri sain luettua tuon Pimeän jälkeen ja kirjoitustyyli teki vaikutuksen. Mites Norwegian Wood, The Wind-Up Bird Chronicle, Kafka, Komtuurin surma ja nuo muut romaanit ovat iskeneet? IQ84 kiinnostaisi mutta pituus hirvittää. Tosin ei liene ainut tiiliskivi herran tuotannossa.

Englanniksi The Wind-Up Bird Chronicle on reilut 600 sivua minun opuksessani. Tiilikiven suuntaan, tosin ei niin paha kuin muutamat muut muiden lukemani kirjat. En ole muihin Murakamin kirjoihin tutustunut, joten @Leon osannee kertoa niistä enemmän, ja varmaan monet muutkin.

 

[Rod Weary]

Englanniksi The Wind-Up Bird Chronicle on reilut 600 sivua minun opuksessani. Tiilikiven suuntaan, tosin ei niin paha kuin muutamat muut muiden lukemani kirjat. En ole muihin Murakamin kirjoihin tutustunut, joten @Leon osannee kertoa niistä enemmän, ja varmaan monet muutkin.

Mä en toistaiseksi osaa kertoa oikeastaan kuin 1Q84:stä. Aivan ehdoton suositus tälle vielä kerran. Luin sen tässä loppuvuodesta uudelleen, kun se on vaan niin hyvä. Kafka rannalla on edennyt kohti puoliväliä ja vaikuttaa lupaavalta. Tosin Murakamin tapauksessa parempi olisi antaa arvosana vasta koko teoksen lukemisen jälkeen. Tämä kommentti perustuu siihen, miten koin tuon Pimeän jälkeen. Asetin sille ehkä liian kovat odotukset. Pitänee lukea sekin joskus uudelleen, jos se vaikka avautuisi hiukan paremmin toisella lukukerralla. En oikeastaan halua kertoa, mikä siinä minua häiritsi. Spoilaisin kuitenkin, jos joku sen meinaa lukea. Sen kyllä voisin sanoa, että siitä ei ehkä kannata aloittaa Murakamilta. Mä en olisi meinaan välttämättä tuon jälkeen kovin helposti jatkanut tuotannon koluamista. Ei se huono ole, mutta hiukan omalaatuinen. Tai sitten en vain tajunnut sitä.

 

[Purkan Jauhaja]

Mä en toistaiseksi osaa kertoa oikeastaan kuin 1Q84:stä. Aivan ehdoton suositus tälle vielä kerran. Luin sen tässä loppuvuodesta uudelleen, kun se on vaan niin hyvä. Kafka rannalla on edennyt kohti puoliväliä ja vaikuttaa lupaavalta. Tosin Murakamin tapauksessa parempi olisi antaa arvosana vasta koko teoksen lukemisen jälkeen. Tämä kommentti perustuu siihen, miten koin tuon Pimeän jälkeen. Asetin sille ehkä liian kovat odotukset. Pitänee lukea sekin joskus uudelleen, jos se vaikka avautuisi hiukan paremmin toisella lukukerralla. En oikeastaan halua kertoa, mikä siinä minua häiritsi. Spoilaisin kuitenkin, jos joku sen meinaa lukea. Sen kyllä voisin sanoa, että siitä ei ehkä kannata aloittaa Murakamilta. Mä en olisi meinaan välttämättä tuon jälkeen kovin helposti jatkanut tuotannon koluamista. Ei se huono ole, mutta hiukan omalaatuinen. Tai sitten en vain tajunnut sitä.

Täytynee laittaa tuo 1Q84 lukulistalle. Aika moni sitä on kehunut. Harmillista, että tuota ei meinaa löytyä suomennettuna paperversiona oikein mistään. Tuntuu olevan loppu kaikkialta. Nyt menossa Murakamin Maailmanloppu & Ihmemaa. Tähän mennessä vaikuttanut varsin hyvältä teokselta, tosin ei tuo ihan kaikille ole. aika korkealentoista kamaa.

 

[Kilgore Trout]

Haruki Murakamia vaihteeksi, Kafka rannalla. Tätä ennen hänen kirjoistaan luettu 1Q84:t ja Pimeän jälkeen. Tuo jälkimmäinen jäi mulle hiukan etäiseksi, mutta 1Q84 on parhaita viime aikoina lukemiani teoksia. Kafka rannalla ei ole vielä oikein hahmottunut, kun neljäsosa on vasta luettu. Ehkä se kohta pääsee vauhtiin. Sitten on vielä odottamassa Vieterilintukronikka, mutta ehkä sitä ennen pitää vaihtaa kirjailijaa hetkeksi. Sen verran tullut hankittua matkaa varten noita e-kirjoja.

Kafka rannalla oli ensimmäinen lukemani Murakami, ja ehkä siitä syystä se on säilynyt mielessäni parhaana hänen teoksistaan. Sen jälkeen luetuista Komtuurin surma tulee hyvänä kakkosena, jos näitä nyt edes pitää mihinkään paremmuusjärjestykseen laittaa. 1Q84 on myös hyvä.

 

[Ilmari Ahde]

Ken Follettin uran alkuaikojen teos Neulansilmä tuli luettua, vähän erilaista kamaa kuin historialliset eepoksensa, toisen maailmansodan vakoojatarina. Mukavasti kerrottiin tapahtumia suurilta osin eri näkökulmasta kuin tämmöisissä tuppaa olemaan, ei katsottu vakoojan jahtaajan vaan jahdattavan puolelta. Varsin toimiva lyhyt romaani, hahmoja kun ei ollut liieämmälti, heihin pääsi mukavasti kiinni ja tarina kulki sutjakasti.

Vuorossa on Anneli Kanto - Rottien pyhimys. Kannolta olen aiemmin lukenut kirjan Pyöveli ja siitä pidin kovasti, taustatyötä oli siihenkin tehty varmasti hurjat määrät, eikä tämä jääne jälkeen.

 

[Patarouva]

Sain tänään luettua loppuun Ken Follettin Vuosisata-trilogian (Kun suuret sortuvat, Maailman talvi ja Ikuisuuden ääri).

Olin tyytyväinen, että luin kirjat peräkkäin niin esim. eri sukujen henkilöt pysyivät tuoreena mielessä.

Ihan hyviä kirjoja, joiden lukemista voin suositella.

 

[Czescku]

Ensimmäinen oikea kunnon kirja, jonka ikinä luin vapaaehtoisesti oli Follettin Mies Pietarista. Kysyin isältäni jotain hyvää luettavaa ja hän sen kaivoi isosta kirjahyllystään muistaakseni 14 tai 15-vuotiaalle Czesckulle. Kaikki olen uusinta lukuun ottamatta lukenut ja tietenkin harhalaukauksia joukkoon sattuu eikä koko tuotanto mitään ihan priimaa ole. Mutta ehdottomasti lempikirjailijani omalla alallaan.

Seuraava kirjailija (jota isältä kysyin että jotain samanlaista) jota luin oli Frederick Forsyth. Tavallaan saman tyylistä, mutta asiallisempaa ja vakavampaa. En nyt ole viime aikoina lueskellut hänen teoksiaan, mutta isän kirjahyllystä löytynyt Neuvottelija (the Negotiator) oli aivan mahtava ja ahmin hänenkin kirjansa aikoinaan tehokkaasti.

Kunhan tänne vielä muutama ilmoittautuu @Ilmari Ahde ja @Patarouva lisäksi niin perustetaan Follett ketju :)

Edit: Pistään vielä kuva omasta (vähän järjestyksessä muokatusta) kirjahyllystä.

 

[axe]

No mulla on Follettia ainakin se Kingsbridge-trilogia ja sen esiosa, kun Kingsbridge ei vielä ollut Kingsbridge, ja sitten tämä 1900-luvun trilogia plus sitten vielä Hornet's Flight, joka kertoi toisen maailmansodan Tanskasta. En tiedä niistä minkään suomalaista nimeä!

Min favorit on toi viime vuosisadan kolmiosa. Varmasti vähän stereotypioitu juttu eikä mahdollisesti kaikessa historiallisesti ihan tarkka, mutta tykkään tollasesta ns. tavallisten ihmisten kautta kerrotusta tosipohjaisesta historiasta kun ne elävät sitä aikaa siinä ja silloin.

 

[Ilmari Ahde]

Anneli Kannon Rottien pyhimys luettuna. Pidin kovasti, eläväisiä hahmoja ja miljöön on kirjailija kehittänyt, historiallisiakin henkilöitä oli sivurooleissa mukana. Tulihan toki atk:n kautta Hattulan kirkon maalauksia katseltua ja niiden historiasta luettua, vähän lisää sivistystä lukemisen kyytipojaksi.

Lisäksi tässä oli mojovia haukkumasanoja, tulen niitä käyttämään jos olen arvon kirjallisuuden ystävien kanssa eri mieltä: kusihattu, vesiperse, käärmeensuolaaja, ruunan kullin imeskelijä...

 

[Ilmari Ahde]

Ihan uusi tuttavuus kouraan, alesta sain aiemmin huokeaan hintaan niin rohkenin ottaa, Karl Ove Knausgård - Aamutähti.

 

[Eddie]

Okei, niin monesti on tässä ketjussa mainittu Murakami, että sanokaas mikä hänen kirjoista kannattaa lukea ensimmäiseksi?

Suunnitteilla olisi myös Piruparka kirjan kuuntelu. Aasialaista tuotantoa siis(?).

Nyt otin kuunteluun Donna Leonin esikoiskirjan Brunettisarjasta. Vielä ainakaan en ole kokenut mitään erikoista. Anna Janssonin Kristoffer Bark sarja vaikuttaa kiinnostavammalta kuin hänen Wern sarja. Ei toki mitään uutta, mutta laatutavaraa.

 

[Mynsterin Makarov]

Edward Snowdenin kirjan luin äsken ja perään katsoin saman tarinan elokuvana. Yllättäen kirja oli parempi.

 

[Kiekkokatsoja]

Vanhoja aku ankan taskukirjoja.

 

[Ilmari Ahde]

Okei, niin monesti on tässä ketjussa mainittu Murakami, että sanokaas mikä hänen kirjoista kannattaa lukea ensimmäiseksi?

Oma avaukseni Murakamilta oli Kafka rannalla, siitä pidin kovasti. Osasta olen tykännyt ja muutama onkin ollut semmoisia, että luetaan loppuun kun on aloitettu, Pimeän jälkeen oli semmoinen. Jatkuvuutta tarinoissa taitaa olla vaan Suuri lammasseikkailu ja sille jatko-osa Tanssi tanssi tanssi.

 

[John Lidgett]

Taru Sormusten Herrasta- trilogia. Tulee aina luettua muutaman vuoden välein. Tähän ei kyllästy koskaan.