Tällä hetkellä työn alla ... Thomas Keneallyn Schindlerin lista, jonka sain vihdoin pitkällisen suunnittelun jälkeen kunnolla työn alle. ... Pidän Keneallyn kirjoitustyylistä heti alusta alkaen, mutta hänen tapansa käyttää ajatusviivoja - vieläpä rutkasti - ärsyttää minua. Toivottavasti tuo ei tartu omaan käyttööni.
Luin Schindlerin listan armeijassa alokaskaudella hitaasti kituuttaen. Noh, ehkä olisi kannattanut valita parempi aika ja olosuhteet, mutta lukukokemuksena oli upeasta tarinasta huolimatta aika raskas. En enää muista, mikä Keneallyn tyylissä mulla niin tökki, mutta ei vain tuntunut kieli ja kerronta juoksevan. Lukemisen arvoinen toki silti.
Jos nyt nuo temppeliherrat, salaliitot ja mystiikka kiinnostavat, niin viskatkaapa Brownit hevon kuukkeliin ja kokeilkaa Umberto Econ teosta Foucaultin heiluri. Suunnilleen tuhat kertaa parempi kirja samoista aihepiireistä.
Ei sitä noin vain voi yksinkertaistaa. Brownin kirjat ovat viihdyttäviä, siitä on samaa mieltä moni sellainenkin, joka pitää niitä sisällöllisesti köykäisinä ja vähän epäuskottavina. Enkelit & demonit sekä Da Vinci -koodin lukeneena olen samaa mieltä, tosin olen kuullut, että noiden jälkeen Brown on jäänyt tympeästi toistamaan itseään.
Ruusun nimen olen lukenut lukioiässä. Tuolloin kirjan keskivaiheen teologiset pohdinnat ja kirkolliskokoukset tuntuivat niin järjettömän raskailta, että hyvä kun en jättänyt mielenkiintoisen mysteerin selvittämistä kesken. Nykyisin varmaan saisi paljon irti niistäkin osuuksista, mutta enpä syytä sellaisia, jotka pitävät niitä pitkäveteisinä. Kirja jäi kyllä jo tuolloin mieleen loistavana noista raskassoutuisista vaiheista huolimatta.
Foucaultin heiluria olen pari kertaa yrittänyt aloittaa ja todennut ajan vääräksi. Niin paksu kirja ja niin painavaa asiaa, vaatii meikäläiselle kunnon lomakauden ja paljon vapaa-aikaa, jotta voi ahmia kirjan riittävän nopeasti. Muuten hitaaksi ikuisuusprojektiksi.
