Mainos

Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 693 363
  • 5 755

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
varjo kirjoitti:
Jos jostain kirjasta leffan saisi, niin ehkä Tuulenpuolesta, jos siitä vain karsisi oikeastaan kokonaan sen ilmamaailma-osion pois. Muut ovat sitten sellaisia, joista pitäisi karsia aivan liikaa (ja Pelaaja ehkä liian suoraviivainen).

Löytyväthän Hyperionit toki ihan kirjastoistakin, yleensä vieläpä hyllystä, ei niitä kukaan tervejärkinen lainaile :)

Toki voinee olla varoituksen sana paikallaan(enemmän ehkä ihan vartavasten scifikirjoja varten tarkoitetussa ketjussa, jota en jaksa nyt etsiä). Hyperion-saaga (ts. 4 kirjaa) on vähän sellainen, että oikeastaan koko ensimmäinen kirja on pelkkää johdattelua ja hyyyyyyyyvin raskas.

Olen samaa mieltä: Tuulenpuolesta saisi parhaiten elokuvan ja itse asiassa kirjan ilmamaailma jää muutenkin vähän irtonaiseksi koko hommassa, joten se joutaisi hyvin pois. Pelaajasta olen sikäli eri mieltä, että minusta se sopisi loistavasti leffaksi, koska juoni on Banks-scifiksi harvinaisen suoraviivainen. Tosin itse pelin kuvaaminen voisi olla melkoisen hankalaa, koska kirjailija on jättänyt paljon tilaa lukijan mielikuvitukselle.

Ok, kirjastoon siis ja kaivelemaan vähemmän tervejärkisten osastoa ;) Itse asiassa nyt kun puhuit tuosta johdattelevasta ensimmäisestä osasta niin heräsi mielikuva, että olisin sitä joskus about kaksytäviis vuotta sitten yrittänyt lukea (oliko kirjaa edes olemassakaan silloin), mutta teinixin kärsivällisyys ei tainnut riittää. Mutta nyt uusi yritys kehiin!
 

Target

Jäsen
Suosikkijoukkue
Löytyy
Paluu maankamaralle

Työn alla, varmaan jo kolmas- neljäs kerta, Leon Uriksen Kolmiyhteys. Rankkaa, todentuntuista tekstiä. Tämän jälkeen ymmärtää paremmin Irlanti- U.K. kärhämää.
Ei ole ollut helppoa irkuillakaan.
 

Taito-Ojanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Kärpät
varjo kirjoitti:
Niin, tarkoitinkin sitä, että suurimmalle osalle lukijoista Hyperion voi olla jo liian kovaa kamaa...ei tuo itseänikään haitannut, mutta muutama kaverini on jättänyt leikin kesken Hyperionin puolivälissä.

Endymionhan (molemmat kirjat) on sitten sinänsä paljon henkilökeskeisempi ja aikalailla kevyempi kuin Hyperion (molemmat taasen).

Kyllähän minuakin silloin ihmetytti, että miksi helkkarissa tarinaa ja henkilöhahmoja pitää alustaa sellaiset 300-400 sivua, ennen kuin oikeasti aletaan avamaan sitä, mistä kaikessa on kyse. Sitten kun Hyperionit luki loppuun, asian kyllä tajusi, ja kaikki alustukset löysivät perustelunsa. Mahtavaa settiä näin nykykielellä sanottuna.

Endymionit eivät olleet enää samalla tavalla mieleeni, vaikka eivät nekään huonoja opuksia olleet. Jotenkin minulle jäi vain sellainen mielikuva, että Endymionien tarinat olisivat kohentuneet pienestä tiivistämisestä, eli sivuja olisi voinut karsia pois kokonaisuuden kärsimättä.
 

Taze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Red Wings
Eilen lähti työn alle Douglas Adamsin Sielun pitkä pimeä teehetki. Adams siis on se Linnunradan käsikirjan kirjoittaja, jos joku ei nimeä tunnistanut. Jos kauheasti muuta ei vielä voi sanoa, niin kirjoitustyylistä Adamsin ainakin tunnistaa, sekä tietysti tavasta käsitellä asioita. Odotan yhtä hersyvän hauskaa teosta kuin Käsikirjakin on.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Alamummo kirjoitti:
Ok, kirjastoon siis ja kaivelemaan vähemmän tervejärkisten osastoa ;) Itse asiassa nyt kun puhuit tuosta johdattelevasta ensimmäisestä osasta niin heräsi mielikuva, että olisin sitä joskus about kaksytäviis vuotta sitten yrittänyt lukea (oliko kirjaa edes olemassakaan silloin), mutta teinixin kärsivällisyys ei tainnut riittää. Mutta nyt uusi yritys kehiin!

Eiköhän Hyperion-saaga hyvin varustetuista kirjastoista löydy. Alkuteos Hyperion kustannettu 1989 ja suom. painos 1997 Like-kustantamon toimesta.

Mainittakoot vielä, että Hyperion on voittanut arvostetut Hugo- ja Locus-palkinnot.

vlad.
 

Aatos

Jäsen
Taze kirjoitti:
Eilen lähti työn alle Douglas Adamsin Sielun pitkä pimeä teehetki. Adams siis on se Linnunradan käsikirjan kirjoittaja, jos joku ei nimeä tunnistanut. Jos kauheasti muuta ei vielä voi sanoa, niin kirjoitustyylistä Adamsin ainakin tunnistaa, sekä tietysti tavasta käsitellä asioita. Odotan yhtä hersyvän hauskaa teosta kuin Käsikirjakin on.

Kohtuullisen pimeä kirja, siis hyvällä tavalla. Ihminen, joka tällaista lukee omaa takuuvarmasti pilkkeen silmäkulmassa. Arthur Dentin isä Adams on (tai oli - R.I.P) melkoinen tulittaja verbaliikan puolella. Ideaköyhyydestä ei miestä voi syyttää.

Itse luin juuri Summasen tekeleen. Antoi ajattelemisen aihetta.

Luettavaa, mutta ei pääse samaan kategoriaan Sielun pimeän teehetken kanssa.
 

Trixie

Jäsen
Tällä hetkellä menossa Dave Pelzerin Pimeän poika. Tositarina, joka on todella järkyttävä. Ei sitä itsellään taidakaan asiat olla ollenkaan niin huonosti..
 

Sleepy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Roy Keane

Kurja kohtalo isona Roy Keane ja ManU fanina lukea Royn elämänkertaa, kun aamulla juuri pääsin kohtaan jossa Roy siirtyy Forestista Unitediin, ja seuraava uutinen mitä luen on hänen ja seuran yhteistyön loppuminen. Voi tätä surua.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Viikolla menehtynyt Arto Salminen on muodostunut jonkinlaiseksi kulttikirjailijaksi. Itse en ole aiemmin miehen tuotantoon tutstunut, mutta nyt tuo miehen kuolema jätti nimen sen verran esille aivoihini, että muistin reissullani kaupunginosakirjastossa katsoa, onko tuotoksia hyllyssä.

Oli, kirja nimeltään Varasto. Kyseessä on noin 160 sivuinen lyhyt romaania, jossa pienen puljun varastomies Rousku myy maalia, muovimattoa ym. ohi kirjanpidon. Miehen tyttöystävä on töissä samassa paikassa, hankkiutuu Rouskulle raskaaksi ja kiristää miehen avoliittoon uhkaamalla paljastaa hämärät toimet.

Perustarina on yksinkertainen ja toimii melko hyvin. Myös kielellisiä oivalluksia on paljon. Salminen käyttää todella niukka, mutta tarkkaa kieltä ja iskevää huumoria. Pari kertaa hymähdin jopa ääneen, mikä on melko hyvä suoritus.

Toisaalta oli kirjassa paljon kömpelyyttä. Eineksistä, avioeroista ja tuulipuvuista koostuvan kaupunkilaiselämän kuvaus oli nihilististä ja sinänsä ansiokasta, mutta jotenkin jo liiallista. Älyttömyyksin vietynä se menetti tehonsa. Rouskun tyttäystävän äidin rivo kielenkäyttö ei enää tehnyt vaikutusta mihinkään suuntaan, koska tällaista "katsokaa, kuinka tyhmiä nämä ihmiset ovat"-juttu alkoi käydä vanhaksi.

Toiseksi Salmisen lamakuvaus oli todella väsynyttä. Varastolta kassan ohi tavaraa hakeva entinen kommunisti pitää kirjassa pitkähköjä monologeja ja käy Salmisen kanssa typerää dialogia tulevasta vallankumouksesta, kansan heikon osan pirstaloitumisesta ym. Nämä osat tuntuvat päälleliimatuilta ja muutenkin ontuvilta.

Salmisen tyyli muistuttaa jonkin verran Petri Tammista, ja samaa mies-tematiikkaa tässä käsitellään. Tammista en ole muutamaan vuoteen lukenut, mutta muistinmukaan hänen kielensä on vielä vähän niukempaa, mutta vielä vähän iskevämpää.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Jari Sinkkosen Lapsen puolesta on parhaillaan luvun alla. Nappasin sen mukaani appiukon kirjahyllystä, kun olen kovasti kuullut Sinkkosta kehuttavan. Kirja on kyllä ollut mielenkiintoinen ja tuonut kovasti ajateltavaa ihan tällaiselle perusjantterillekin oman lapsen kasvatuksen suhteen ja erityisesti oman käyttäytymisen suhteen. Kiintymyssuhdeteoria vaikuttaa varsin fiksulta, mitä nyt olen sen kautta peilannut anoppilaan sijoitetuja erityislapsia. Olen ollut tätä mieltä jo ennenkin, mutta tähän saakka lukemani myötä Sinkkosen kirja on vain vahvistanut käsitystäni siitä, että vastuunsa tuntevat kasvattajat tekevät todella arvokasta työtä tietenkin erityisesti omien jälkeläistensä, mutta myös yhteiskunnan eteen. Suosittelen kirjaa kaikille vanhemmille, vaikka loppuosa taitaakin takakannen mukaan keskittyä enemmän erityislasten käsittelyyn.
 

Veijari

Jäsen
Martti Valkonen; Suomettaminen jatkuu yhä.

Siinä TOJ:lle oivaa lukemista ja miksei kaikille muillekin historiasta ja rakkaasta itänaapuristamme kiinnostuneille.
 
Luin viimeksi: Ingvar Ambjornsen - Veriveljet
Ihan letkeä ja paikoitellen hauska tarina kahdesta laitoksesta vapautuneesta kaveruksesta, jotka totuttelevat elämään ja uskaltamaan tehdä asioita. Kirjan pohjalta on tehny myös elokuva Elling.

Luen nyt: John O`Brien - Leaving Las Vegas
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Sain juuri luettua Hoag Levinsin kirjan "American Sex Machines - The Hidden History of Sex at the U.S. Patent Office". Kirjassa esitellään yhdysvaltalaisten oman elämänsä pellepelottomien seksiin liittyviä keksintöjä, joille on haettu patentteja. Aikamoisia värkkejä, vempaimia ja vitkuttimia on kehitelty jo 1800-luvulla - tuolloin tosin enemmänkin masturbointia estämään kuin edistämään. Ja ovatpa jotkut 1970-luvulla kehitetyt, naisen vaginaan sijoitetut "anti-rape" -vehkeet suhteellisen pelottavia, suorastaan kastraatiomielisiä... mutta muuten oikein hauska kirja!
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Uusin (englanninkielinen) Potter makasi jostain syystä pitkään hyllyssä kun ei löytynyt inspiraatiota sitä aloittaa mutta eilen sen avasin ja heti alusta asti kirja imaisi sisäänsä niin että kyllä se nyt viikon sisään varmasti tulee luettua.

Sen jälkeen hyllyssä odottavat vuoroaan Narnia-kokoelma, Dan Brownin Enkelit ja demonit sekä jokunen lukematon Agatha Christien Poirot.
 

#84

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Mestiksessä Hermes
Jaa-a, enpä muista mitä luin viimeksi! Taisi olla Taavi Soininvaaran Ebola-Helsinki. Tällä hetkellä työn alla on Dan Browmin Da Vinci -koodi :)
 

peikko#13

Jäsen
Viimeksi tuli luettua Madventuresista tutun Riku Rantalan sekä Ari Lahdenmäen kirjoittama "Isänmaan asialla-matkaopas syrjäytettyjen Suomeen". Sain kirjan käsiini vasta pari viikkoa sitten vaikka tarkoitus oli lukea heti ilmestymisen jälkeen 2004. No eipä voi paljon muuta sanoa kuin, että hyvää kannatti odottaa.
 

Norsu

Jäsen
Edellinen: García Marquèz, Sadan vuoden yksinäisyys (Cien anos de soledad). Omituinen ja loistava kirja. Macondon kylän tunnelma ja tapahtumat vievät mukanaan.

Nyt menossa: Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo (Archipelag GULAG).
Ei mitään viihdyttävää luettavaa, kuten ei ole tarkoituskaan.
Kronikka neuvostovallan irrationaalisuudesta ja ihmisten kohtaloista "järjestelmän " hampaissa. Kuitenkin myös tarkka kuvaus valtion turvallisuuselinten julmista menetelmistä ja keinoista.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Norsu kirjoitti:
Edellinen: García Marquèz, Sadan vuoden yksinäisyys (Cien anos de soledad). Omituinen ja loistava kirja. Macondon kylän tunnelma ja tapahtumat vievät mukanaan.

Loistava kirja, mutta Rakkautta koleran aikaan on vielä parempi. Lisäksi vinkiksi se, että jos alkuperäisnimeä haluat viljellä, niin älä unohda ñ-kirjaimesta hattua. Año tarkoittaa vuotta, mutta ano persereikää, joten Cien anos de soledad on suomeksi Sata yksinäisyyden anusta.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Norsu kirjoitti:
Nyt menossa: Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo (Archipelag GULAG).Ei mitään viihdyttävää luettavaa, kuten ei ole tarkoituskaan.
Kronikka neuvostovallan irrationaalisuudesta ja ihmisten kohtaloista "järjestelmän " hampaissa. Kuitenkin myös tarkka kuvaus valtion turvallisuuselinten julmista menetelmistä ja keinoista.

Luin joskus viisi vuotta sitten. Järkyttävä ja pysäyttävä kirja; raskas lukea ja teki ahdistuneen olon. Silti se oli pakko lukea loppuun. Yleensä olen nopea lukija, mutta Vankileirien saaristoa taisin märehtiä kuukauden päivät, se oli vaan pakko jättää välillä käsistä kun tuntui että kirja kaatuu päälle.
 

Norsu

Jäsen
Snakster kirjoitti:
Lisäksi vinkiksi se, että jos alkuperäisnimeä haluat viljellä, niin älä unohda ñ-kirjaimesta hattua. Año tarkoittaa vuotta, mutta ano persereikää, joten Cien anos de soledad on suomeksi Sata yksinäisyyden anusta.

Joo. Muistetaan. Moka harmittaa, sillä jouduin lunttaamaan kirjailijan nimessäkin olevat aksentit. Ja unohdin katsoa tämän.
Joskus kyllä alkuperäisnimen viljely kannattaa, jos suomennos on selvästi siitä poikkeava. Esim. Kirjava Satama. Tässä käsitellyssä tapauksessa taitaa käännös kyllä olla ihan tarkka.
 

Kerouac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Viimeksi tuli luettua Orhan Pamukin "Nimeni on punainen". Jos vain jaksaa seurata sitä, että kertoja vaihtuu joka kappaleessa, on kyseessä ihan mainio teos - sekä tarinana että ajankuvana.

Samalla kirjastokäynnillä tuli lainattua Pentti Haanpään kokoelma "Jutut", mutta syystä tai toisesta en oikein saanut tartuntapintaa siihen. Varmasti olisi ollut maistuviakin novelleja joukossa. Ehkä se tulee uudestaan käsittelyyn joskus.

Nyt on menossa Penan (siis Saarikoski, ei HIFK:n pomomies - toim huom) elämäkerran toinen osa. Ja kyllähän tuosta miehestä irtoaisi juttua vielä vaikka kolmanteenkin kirjaan. Kun katsoo millaisen elämän elänyt - ja siitä huolimatta (juuri siksi?) kirjoittanut sellaista ylihuikeutta kuin Tiarnia-sarja, niin kyllähän kyseessä on legenda. Ehdottomasti.
 
Bret Easton Ellisin Lunar Park menossa kovaa vauhtia. Glamoramasta tuttua hämärää meininkiä. Pitää otteessaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös