Korpifilosofi Pylkkäsen mietteet on luettu aikanaan. Kerrassaan hieno mies. Mutta tuo jälkimmäinen on jostain syystä jäänyt lukematta. Kiitokset kirjavinkistä! Työn alle pikimmiten. En tiedä miten tuo on mennyt ohi silmien.Omasta hyllystä useampaan kertaan luettu, vaan kyllähän tämä lukemista kestää, Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
Kirjastosta kun taas sai tekstiä, Stuart Smith: SS-kommando Otto Skorzeny. Euroopan vaarallisin mies
Voi helevatto, miten voi saada natseista, SS:sta, kommandoista jne. jne. noin heikon kikostuksen kuin Stuart Smith, oli niin mielenkiinnotonta tuotosta että jouduin jättämään kesken. Onneksi oli kirjaston kirja, jos olisi itse ostanut niin johan olisi harmittanut kuin Hitleriä tajutessaan, että paskan haukkasi tässä sodassa.Korpifilosofi Pylkkäsen mietteet on luettu aikanaan. Kerrassaan hieno mies. Mutta tuo jälkimmäinen on jostain syystä jäänyt lukematta. Kiitokset kirjavinkistä! Työn alle pikimmiten. En tiedä miten tuo on mennyt ohi silmien.
No voihan paska, luulisi että olisi Otosta saanut kunnon matskua paperille. Kunnon isännän ryöstöt vuorenlaelta liitokoneineen jne. Katellaan ehkä tulevaisuudessa, luotan nyt palstaveljen sanaan.Voi helevatto, miten voi saada natseista, SS:sta, kommandoista jne. jne. noin heikon kikostuksen kuin Stuart Smith, oli niin mielenkiinnotonta tuotosta että jouduin jättämään kesken. Onneksi oli kirjaston kirja, jos olisi itse ostanut niin johan olisi harmittanut kuin Hitleriä tajutessaan, että paskan haukkasi tässä sodassa.
Skorzenyn omaelämäkerta on käsittäkseni semmoista kamaa, että Otolla on ollut runsaasti värikyniä käytössään eikä niitä säästelty. Tämä oli asiallispitoista historioitsijan tekstiä, sotakuvauksetkin varsin kuivakkaita. Kaikkeen Skorzeny tosin ehti, ei lainkaan vaatimaton mies ja innokas sotimaan.No voihan paska, luulisi että olisi Otosta saanut kunnon matskua paperille. Kunnon isännän ryöstöt vuorenlaelta liitokoneineen jne. Katellaan ehkä tulevaisuudessa, luotan nyt palstaveljen sanaan.
Juu, näin olen ymmärtänyt että pikkusen on Tamin vikaa Oton jutuissa, mutta kova kaveri silti. Karkasi vielä vankilasta ja teki hyvän tilin sodan jälkeen.Skorzenyn omaelämäkerta on käsittäkseni semmoista kamaa, että Otolla on ollut runsaasti värikyniä käytössään eikä niitä säästelty. Tämä oli asiallispitoista historioitsijan tekstiä, sotakuvauksetkin varsin kuivakkaita. Kaikkeen Skorzeny tosin ehti, ei lainkaan vaatimaton mies ja innokas sotimaan.
Kova veto, itse pystyisin tuohon vasta sammuneena.Karalahden elämäkerta äänikirjana kännissä.
Jaa Niklas Natt och Dag (upea nimi, upea suku) on päässyt seuraavaan vuoteen saagassaan. Ensimmäinen osa oli nautinnollinen (toki helvetin synkkä) niin pitääpä katsoa milloin tuo 1794 ilmestyy paikalliseen kirjastoon.Niklas Natt och Dag - 1794. Tukholman nykyisessä vanhassa kaupungissa ei turistit pyöri, elo on likaista, rumaa, väkivaltaista, kuten on päähenkilö Cardell. Tykkäsin tästä mutta vielä enemmän edellisestä osasta 1793, molemmissa on erinomaisen ikävää porukkaa, rankkaa kansankotia on tasapainottamassa inhimillisempää sakkia. Cardell on siinä rajoilla mutta eipä tuosta voi olla pitämättä, puukätinen poliisin apuri jolle ei kannata vittuilla.
Seuraavaksi sotatantereille, Otto Carius - Tigerit mudassa
No voihan jumpu. En osaa sanoa, kun en kuuntele radiota. Jos henkilö puhui tulevasta Vendée Globe -maailmanympäripurjehduksesta, niin sitten on hyvin todennäköisesti siihen osallistuva Ari Huusela. Muuten on mahdollisesti Tapio Lehtinen.@Alamummo Onkohan tämä sama henkilö kun oli tässä hetki sitten Yle Puheella haastattelussa. Tullut viime aikoina useampaankin kertaan ulos eetteristä ja sopivasti päässyt kuuntelemaan pätkiä sieltä täältä. Oli hyvää juttua purjehduksesta ja sen vaatimuksista. Täytyneekin katsastaa tuo kirja.
Sain juuri luettua Yksin seitsemällä merellä. Kirja kertoo Tapio Lehtisen yksinpurjehduksesta Asteria-veneellä Golden Globe Race 2018:ssa.
Tykkäsin. Tapio on syvästi ajatteleva ja sympaattinen ihminen ja oli mukava lukea paitsi hänen pohdintaansa myös purjehduskuvauksia ja kilpailusta maailman ympäri, jossa Tyynen meren eteläosissa lähimmät ihmiset olivat 400 km päässä - yläpuolella Avaruusasemalla.
Tulivat purjehdusajat mieleen omasta historiasta vuodelta kilpi ja miekka.
Erikoinen tapaus. Laitoin eilen varauksen 1794:ään ja ajattelin että olkoon siellä ja lukee joskus syksymmällä. Ilmeisesti olin kuitenkin ainoita ketkä ovat osanneet valita varausoptioksi ettei varaa ainoastaan pääkirjastolta, vaan mistä tahansa Keskikirjastojen pisteestä kun tänään tulikin ilmoitus että kirja on noudettavissa. Siis kirja jonka varausjonossa olin sijalla 21.Jaa Niklas Natt och Dag (upea nimi, upea suku) on päässyt seuraavaan vuoteen saagassaan. Ensimmäinen osa oli nautinnollinen (toki helvetin synkkä) niin pitääpä katsoa milloin tuo 1794 ilmestyy paikalliseen kirjastoon.
edit. näköjään ainoastaan 20 varausta kaupunginkirjastolla tuosta. Pitääpä selvittää saako sivukirjastoista tilattua kun niissä näköjään teosta olisi saatavilla. Tai vaihtoehtoisesti kävisi ensi viikolla kesäretkellä jossain syrjäkylillä.
Seppo Jokinen: Pisara veressä
Kyllähän tuo oli taattua Jokisen laatua. Kerronta oli sujuvaa ja elämän makuista. Se kyllä tempaisi mukaansa eikä olisi millään halunnut laskea kirjaa pois. Henkilöhahmot olivat enimmäkseen tuttuja mutta uuttakin tuli mukaan eikä ihan kitkattomasti. Komisarion rakkaushuolet jatkuivat. Suosittelen lukemaan jos suomalainen dekkari (ja Tampere) kiinnostaa.
Oli kyllä loistava kirja, jälleen. Ostin jo useita viikkoja sitten tuon, mutta kummasti vaan kesti aloittaa. Sit kun alkoi lukeen niin tempaisi saman päivän aikana kevyet 320 sivua. Jokinen kirjoittaa kyllä hienosti. Tosiaan helppoa luettavaa ja paikat kuvataan aika tarkasti. Tampere tulee kyllä hyvin tutuiksi noissa kirjoissa. Nyt oli kyllä vähän erilainen tapaus kun tutkittiin todella vanhaa tapausta. Hienosti oli vanhaa muistelua. Roolihahmot ovat kyllä hieman omalaatuisia.
Suosittelen kyllä kanssa lukemaan noita kirjoja. Mutta kannattaa ehdottomasti aloittaa ensimmäisestä. Siimamies -nimisestä kirjasta !
Mites tämä Jokinen? Ollaanko enemmän työympäristössä ja tiimin parissa, vai ihmissuhteissa ja Koskisen kyvyttömyydessä ymmärtää naisia? Viimeisimmistä Koskisista muistaakseni Vakaasti harkiten oli jo sen luokan saippuaoopperaa, että oikein vitutti. Rottasankari puolestaan askel takaisin oikeampaan suuntaan.
Olen noita lukenut ja olleet ihan mielenkiintoisia hyppäyksiä historiaan. Kun näin lahtelaisena monet paikat on ennestään tuttuja niin mukava sitten sijoittaa niitä historialliseen kontekstiin. Kyllä se vähän hämmentää kun välillä tuntuu ettei sillä rikostutkinnalla niin väliä kunhan poliisit ja syylliset on "oikean värisiä". Mutta se oli sitä aikaa...Onko kukaan tutustunut Timo Sandbergin Lahti-aiheisiin dekkareihin? Sijoittuvat 1920-luvun kupeeseen.
Olen noita lukenut ja olleet ihan mielenkiintoisia hyppäyksiä historiaan. Kun näin lahtelaisena monet paikat on ennestään tuttuja niin mukava sitten sijoittaa niitä historialliseen kontekstiin. Kyllä se vähän hämmentää kun välillä tuntuu ettei sillä rikostutkinnalla niin väliä kunhan poliisit ja syylliset on "oikean värisiä". Mutta se oli sitä aikaa...