Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[axe]

Mää meen tällä hetkellä niin monella tasolla ja kirjalla, että hyvä kun ite pysyn kärryillä.

Sänkykirjana eli digitaalisena menee tällä Scarlett, Tuulen viemään jatko-osa. Ei oikein toimi, puuttuu lähes täysin se historiallisuuden tausta ja sosiaalinen kommentaari mikä alkuperäisestä teki niin hyvän. Siinä välissä on vedetty Sean Averyn ja Matt Sorumin (ex-GNR, ex-Cult) kirjat ja palattu Scarlettiin.

Sitten mulla on vessassa eri satsi, siellä käytössä perinteinen paperikirja. Parhaillaan menossa Albert Goldmanin häväistyskirja Elviksestä. Tätähän siis silloin 30+ vuotta sitten markkinoitiin ihan oikeana elämänkertana, ja onhan Goldman hyvä kirjoittaja, tehnyt taustatyöt kuntoon eikä faktoissa muutenkaan varmaan mitään isoa väärää ole, mutta onhan se raskasta luettavaa, kun ei kolmea riviä pääse eteenpäin, etteikö mukana olisi jotain halventavaa, alentavaa, pilkkaavaa, halveksivaa tai muuta negatiivista. Käsittämätöntä kuinka paljon tuokin ukko viitsi nähdä vaivaa kirjoittaakseen kirjan ihmisestä ja ilmiöstä, josta ei pidä vähääkään. Onneksi olen nopea kakkaaja, niin ei tule kerralla yliannostusta tuosta kirjasta. Menneiden pinossa näkyy Mika Lartaman kirja (olisi kaivannut huomattavasti kovempaa kirjatoimitusta tai mikä se kustantamon editori nyt sitten onkaan, eikä tuollainen puoligangsteri-ihmistyyppi oikein nappaa yhtään) ja Artemis, joka on Yksin Marsissa -tekijän uudempi kirja lähitulevaisuuden kuussa elävästä yhteiskunnasta. Se oli suht kökkö, minkä pistän aika isosti sen piikkiin, että mies yrittää kirjoittaa nainen päähenkilönä ja miehet ei vaan tiedä naisista mitään.

Pääasiallinen kirjalinja mulla menee äänikirjana lenkeillä ja muun puuhastelun ohessa. Tuon Goldmanin vastapainoksi piti laittaa samaan aikaan menemään Peter Guralnickin kaksiosainen kirja Elviksestä (suomeksi Viimeinen juna Memphisiin ja Graceland), joka on sitten ihan loistava teos. Kertoo virheet ja vääryydet ja huonotkin asiat, mutta kunnioittaa kuitenkin kohdettaan. Tää on se suositeltava, jos Elviksen tarinan haluaa lukea. Siinä välissä meni nopsaan mm. Stephen Kingin uusin If It Bleeds, jossa on neljä pitkää tuttuun tyyliin ihan mukavaa tarinaa, mutta ei mitään isoa erikoista. Mää en jaa Kingin ihastusta Holly Gibneyn hahmoon.

 

[Hols Nilgerssön]

Aloitin lukemaan Jantusen koheltamisista kertovaa kirjaa, puolet luin heti ekassa sessiossa ja loput varmaan menee kun jaksan vaan seuraavan kerran siihen tarrata.

 

[Ilmari Ahde]

Korpifilosofi Pylkkäsen mietteet on luettu aikanaan. Kerrassaan hieno mies. Mutta tuo jälkimmäinen on jostain syystä jäänyt lukematta. Kiitokset kirjavinkistä! Työn alle pikimmiten. En tiedä miten tuo on mennyt ohi silmien.

Voi helevatto, miten voi saada natseista, SS:sta, kommandoista jne. jne. noin heikon kikostuksen kuin Stuart Smith, oli niin mielenkiinnotonta tuotosta että jouduin jättämään kesken. Onneksi oli kirjaston kirja, jos olisi itse ostanut niin johan olisi harmittanut kuin Hitleriä tajutessaan, että paskan haukkasi tässä sodassa.

Taidan mennä taas Pylkkäsen Konstan matkaan.

 

[Johnny B. Goode]

Voi helevatto, miten voi saada natseista, SS:sta, kommandoista jne. jne. noin heikon kikostuksen kuin Stuart Smith, oli niin mielenkiinnotonta tuotosta että jouduin jättämään kesken. Onneksi oli kirjaston kirja, jos olisi itse ostanut niin johan olisi harmittanut kuin Hitleriä tajutessaan, että paskan haukkasi tässä sodassa.

No voihan paska, luulisi että olisi Otosta saanut kunnon matskua paperille. Kunnon isännän ryöstöt vuorenlaelta liitokoneineen jne. Katellaan ehkä tulevaisuudessa, luotan nyt palstaveljen sanaan.

 

[Ilmari Ahde]

No voihan paska, luulisi että olisi Otosta saanut kunnon matskua paperille. Kunnon isännän ryöstöt vuorenlaelta liitokoneineen jne. Katellaan ehkä tulevaisuudessa, luotan nyt palstaveljen sanaan.

Skorzenyn omaelämäkerta on käsittäkseni semmoista kamaa, että Otolla on ollut runsaasti värikyniä käytössään eikä niitä säästelty. Tämä oli asiallispitoista historioitsijan tekstiä, sotakuvauksetkin varsin kuivakkaita. Kaikkeen Skorzeny tosin ehti, ei lainkaan vaatimaton mies ja innokas sotimaan.

 

[Johnny B. Goode]

Skorzenyn omaelämäkerta on käsittäkseni semmoista kamaa, että Otolla on ollut runsaasti värikyniä käytössään eikä niitä säästelty. Tämä oli asiallispitoista historioitsijan tekstiä, sotakuvauksetkin varsin kuivakkaita. Kaikkeen Skorzeny tosin ehti, ei lainkaan vaatimaton mies ja innokas sotimaan.

Juu, näin olen ymmärtänyt että pikkusen on Tamin vikaa Oton jutuissa, mutta kova kaveri silti. Karkasi vielä vankilasta ja teki hyvän tilin sodan jälkeen.

 

[-FNM-]

Palstalla, kun on keskusteltu elämäkerroista, niin suosittelen Neeli Cherkovskin kirjoittamaa Charles Bukowskin elämäkertaa. On hyvä.

 

[Iisoppi]

Seppo Jokinen: Pisara veressä
Kyllähän tuo oli taattua Jokisen laatua. Kerronta oli sujuvaa ja elämän makuista. Se kyllä tempaisi mukaansa eikä olisi millään halunnut laskea kirjaa pois. Henkilöhahmot olivat enimmäkseen tuttuja mutta uuttakin tuli mukaan eikä ihan kitkattomasti. Komisarion rakkaushuolet jatkuivat. Suosittelen lukemaan jos suomalainen dekkari (ja Tampere) kiinnostaa.

 

[nummenkallio]

Karalahden elämäkerta äänikirjana kännissä.

 

[Ilmari Ahde]

Karalahden elämäkerta äänikirjana kännissä.

Kova veto, itse pystyisin tuohon vasta sammuneena.

 

[Ilmari Ahde]

Niklas Natt och Dag - 1794. Tukholman nykyisessä vanhassa kaupungissa ei turistit pyöri, elo on likaista, rumaa, väkivaltaista, kuten on päähenkilö Cardell. Tykkäsin tästä mutta vielä enemmän edellisestä osasta 1793, molemmissa on erinomaisen ikävää porukkaa, rankkaa kansankotia on tasapainottamassa inhimillisempää sakkia. Cardell on siinä rajoilla mutta eipä tuosta voi olla pitämättä, puukätinen poliisin apuri jolle ei kannata vittuilla.

Seuraavaksi sotatantereille, Otto Carius - Tigerit mudassa

 

[Wiljami]

Niklas Natt och Dag - 1794. Tukholman nykyisessä vanhassa kaupungissa ei turistit pyöri, elo on likaista, rumaa, väkivaltaista, kuten on päähenkilö Cardell. Tykkäsin tästä mutta vielä enemmän edellisestä osasta 1793, molemmissa on erinomaisen ikävää porukkaa, rankkaa kansankotia on tasapainottamassa inhimillisempää sakkia. Cardell on siinä rajoilla mutta eipä tuosta voi olla pitämättä, puukätinen poliisin apuri jolle ei kannata vittuilla.

Seuraavaksi sotatantereille, Otto Carius - Tigerit mudassa

Jaa Niklas Natt och Dag (upea nimi, upea suku) on päässyt seuraavaan vuoteen saagassaan. Ensimmäinen osa oli nautinnollinen (toki helvetin synkkä) niin pitääpä katsoa milloin tuo 1794 ilmestyy paikalliseen kirjastoon.

edit. näköjään ainoastaan 20 varausta kaupunginkirjastolla tuosta. Pitääpä selvittää saako sivukirjastoista tilattua kun niissä näköjään teosta olisi saatavilla. Tai vaihtoehtoisesti kävisi ensi viikolla kesäretkellä jossain syrjäkylillä.

 

[Ilmari Ahde]

Nyt on sotakausi menossa, luvussa aiemmin mainittu Tigerit mudassa. Odotuksen alla Hans Roth: Itärintaman tulihelvetti ja Günter k. Koschorrek: Taistelukosketus - konekiväärimiehenä itärintamalla.

"Hurmejuomaa..."

 

[Alamummo]

Sain juuri luettua Yksin seitsemällä merellä. Kirja kertoo Tapio Lehtisen yksinpurjehduksesta Asteria-veneellä Golden Globe Race 2018:ssa.

Tykkäsin. Tapio on syvästi ajatteleva ja sympaattinen ihminen ja oli mukava lukea paitsi hänen pohdintaansa myös purjehduskuvauksia ja kilpailusta maailman ympäri, jossa Tyynen meren eteläosissa lähimmät ihmiset olivat 400 km päässä - yläpuolella Avaruusasemalla.

Tulivat purjehdusajat mieleen omasta historiasta vuodelta kilpi ja miekka.

 

[Alamummo]

@Alamummo Onkohan tämä sama henkilö kun oli tässä hetki sitten Yle Puheella haastattelussa. Tullut viime aikoina useampaankin kertaan ulos eetteristä ja sopivasti päässyt kuuntelemaan pätkiä sieltä täältä. Oli hyvää juttua purjehduksesta ja sen vaatimuksista. Täytyneekin katsastaa tuo kirja.

No voihan jumpu. En osaa sanoa, kun en kuuntele radiota. Jos henkilö puhui tulevasta Vendée Globe -maailmanympäripurjehduksesta, niin sitten on hyvin todennäköisesti siihen osallistuva Ari Huusela. Muuten on mahdollisesti Tapio Lehtinen.

 

[Valapatto]

Sain juuri luettua Yksin seitsemällä merellä. Kirja kertoo Tapio Lehtisen yksinpurjehduksesta Asteria-veneellä Golden Globe Race 2018:ssa.

Tykkäsin. Tapio on syvästi ajatteleva ja sympaattinen ihminen ja oli mukava lukea paitsi hänen pohdintaansa myös purjehduskuvauksia ja kilpailusta maailman ympäri, jossa Tyynen meren eteläosissa lähimmät ihmiset olivat 400 km päässä - yläpuolella Avaruusasemalla.

Tulivat purjehdusajat mieleen omasta historiasta vuodelta kilpi ja miekka.

Alku on tuossa melko tuskaisen puuduttavan oloinen, mutta pitänee antaa vielä mahdollisuus. Ainakin se on puuduttavaa ihmisille, joita purjehtimisen tekniikka ja laitteet ei juuri kiinnosta. Tuo yksinolo merellä kyllä on kiinnostavaa.

 

[Wiljami]

Jaa Niklas Natt och Dag (upea nimi, upea suku) on päässyt seuraavaan vuoteen saagassaan. Ensimmäinen osa oli nautinnollinen (toki helvetin synkkä) niin pitääpä katsoa milloin tuo 1794 ilmestyy paikalliseen kirjastoon.

edit. näköjään ainoastaan 20 varausta kaupunginkirjastolla tuosta. Pitääpä selvittää saako sivukirjastoista tilattua kun niissä näköjään teosta olisi saatavilla. Tai vaihtoehtoisesti kävisi ensi viikolla kesäretkellä jossain syrjäkylillä.

Erikoinen tapaus. Laitoin eilen varauksen 1794:ään ja ajattelin että olkoon siellä ja lukee joskus syksymmällä. Ilmeisesti olin kuitenkin ainoita ketkä ovat osanneet valita varausoptioksi ettei varaa ainoastaan pääkirjastolta, vaan mistä tahansa Keskikirjastojen pisteestä kun tänään tulikin ilmoitus että kirja on noudettavissa. Siis kirja jonka varausjonossa olin sijalla 21.

No kelpaa kyllä, hyviä pihapuunvarjossalukukelejä luvannut niin mikäs siinä mukavampaa kuin kahlata kohmeisessa, mutaisessa ja perkeleen pimeässä ja paskaisessa Tukholmassa, mihin oletan tuon uudenkin teoksen sijoittuvan.

 

[Niilo]

Seppo Jokinen: Pisara veressä
Kyllähän tuo oli taattua Jokisen laatua. Kerronta oli sujuvaa ja elämän makuista. Se kyllä tempaisi mukaansa eikä olisi millään halunnut laskea kirjaa pois. Henkilöhahmot olivat enimmäkseen tuttuja mutta uuttakin tuli mukaan eikä ihan kitkattomasti. Komisarion rakkaushuolet jatkuivat. Suosittelen lukemaan jos suomalainen dekkari (ja Tampere) kiinnostaa.

Oli kyllä loistava kirja, jälleen. Ostin jo useita viikkoja sitten tuon, mutta kummasti vaan kesti aloittaa. Sit kun alkoi lukeen niin tempaisi saman päivän aikana kevyet 320 sivua. Jokinen kirjoittaa kyllä hienosti. Tosiaan helppoa luettavaa ja paikat kuvataan aika tarkasti. Tampere tulee kyllä hyvin tutuiksi noissa kirjoissa. Nyt oli kyllä vähän erilainen tapaus kun tutkittiin todella vanhaa tapausta. Hienosti oli vanhaa muistelua. Roolihahmot ovat kyllä hieman omalaatuisia.
Suosittelen kyllä kanssa lukemaan noita kirjoja. Mutta kannattaa ehdottomasti aloittaa ensimmäisestä. Siimamies -nimisestä kirjasta !

 

[Valapatto]

Oli kyllä loistava kirja, jälleen. Ostin jo useita viikkoja sitten tuon, mutta kummasti vaan kesti aloittaa. Sit kun alkoi lukeen niin tempaisi saman päivän aikana kevyet 320 sivua. Jokinen kirjoittaa kyllä hienosti. Tosiaan helppoa luettavaa ja paikat kuvataan aika tarkasti. Tampere tulee kyllä hyvin tutuiksi noissa kirjoissa. Nyt oli kyllä vähän erilainen tapaus kun tutkittiin todella vanhaa tapausta. Hienosti oli vanhaa muistelua. Roolihahmot ovat kyllä hieman omalaatuisia.
Suosittelen kyllä kanssa lukemaan noita kirjoja. Mutta kannattaa ehdottomasti aloittaa ensimmäisestä. Siimamies -nimisestä kirjasta !

Mites tämä Jokinen? Ollaanko enemmän työympäristössä ja tiimin parissa, vai ihmissuhteissa ja Koskisen kyvyttömyydessä ymmärtää naisia? Viimeisimmistä Koskisista muistaakseni Vakaasti harkiten oli jo sen luokan saippuaoopperaa, että oikein vitutti. Rottasankari puolestaan askel takaisin oikeampaan suuntaan.

 

[Niilo]

Mites tämä Jokinen? Ollaanko enemmän työympäristössä ja tiimin parissa, vai ihmissuhteissa ja Koskisen kyvyttömyydessä ymmärtää naisia? Viimeisimmistä Koskisista muistaakseni Vakaasti harkiten oli jo sen luokan saippuaoopperaa, että oikein vitutti. Rottasankari puolestaan askel takaisin oikeampaan suuntaan.

No kyllähän tossa pääasiassa työssä ollaan. Jotain säätöö on mutta ei johdu Koskisesta itsestä, täysin ainakaan.
En sen enempää spoilaa. Lukemalla se selviää. Eipä siinä mene korkeintsan kun päivä hukkaan jos siltä tuntuu

 

[Sue]

Onko kukaan tutustunut Timo Sandbergin Lahti-aiheisiin dekkareihin? Sijoittuvat 1920-luvun kupeeseen. Nyt jonottelen uusinta.

Koronaeristyksessä ajatus oli tosi tahmeaa, etätyön ja lasten etäkoulun kuormittamaa. En mitenkään saanut luettua. Nyt on alkanut helpottaa ja viimeistelin juuri Kytömäen Kultarinnan. Jos nauraa tahdotte, lämmin suositus myös John Irving ~ Ystäväni Owen Meany.

Pöydällä vuoroaan odottaa mm. Rebecca Solnitin Men Explain Me Things sekä pätkä Molièrea.

Entä Alan Bradleyn Flavia de Luce -dekkarit, anyone?

 

[Iisoppi]

Onko kukaan tutustunut Timo Sandbergin Lahti-aiheisiin dekkareihin? Sijoittuvat 1920-luvun kupeeseen.

Olen noita lukenut ja olleet ihan mielenkiintoisia hyppäyksiä historiaan. Kun näin lahtelaisena monet paikat on ennestään tuttuja niin mukava sitten sijoittaa niitä historialliseen kontekstiin. Kyllä se vähän hämmentää kun välillä tuntuu ettei sillä rikostutkinnalla niin väliä kunhan poliisit ja syylliset on "oikean värisiä". Mutta se oli sitä aikaa...

 

[Sue]

Olen noita lukenut ja olleet ihan mielenkiintoisia hyppäyksiä historiaan. Kun näin lahtelaisena monet paikat on ennestään tuttuja niin mukava sitten sijoittaa niitä historialliseen kontekstiin. Kyllä se vähän hämmentää kun välillä tuntuu ettei sillä rikostutkinnalla niin väliä kunhan poliisit ja syylliset on "oikean värisiä". Mutta se oli sitä aikaa...

Historiakuvaus on tarkkaa, hyvinkin. Minun korvaani kuvaus naisista on joskus aika nähtyä kamaa (ajanmukaista kai sekin), mutta Verasta pidän. Maisemat ovat tuttuja ja joskus Lahden katuja tallustellessa mietin, että tähän oli kirjoitettu se ja tämä kohtaus.

 

[Evil]

Nick Caven Stranger Than Kindness nyt luvussa eli selailtavana. Kiehtovahko kuva- ja tekstiteos, joka johdattaa tämän hienon taiteilijan tekemisten alkulähteille.

Colson Whiteheadin Balladi John Henrystä lähtee seuraavana kaunokirjallisena. Eilen muuten lukaisin yhdeltä istumalta Paul Stanleyn Backstage-passin. Olihan se.

 

[Wiljami]

Onko kukaan tutustunut Timo Sandbergin Lahti-aiheisiin dekkareihin? Sijoittuvat 1920-luvun kupeeseen. Nyt jonottelen uusinta.
...

Olen luullakseni lukenut kaikki noista, mikä on uusin? Suomalaistakin historiallista dekkaria on tullut luettua hyvällä halulla. Virpi Hämeen-Anttilalla on hyvä sarja Karl Axel Björkin tutkimuksia (viime vuonna ilmestynyt näköjään uusi teos jota en ole vielä lukenut) ja Mikko Porvalin Karelia noir -sarja alkaa samoin sisällissodan jälkeen. Vanhempaan aikaan sijoittuu Jyrki Heinon K-sarja (Kellari, Kello, Kelmit) mitä voin myös suositella melko varauksetta.

Itse olen aloitellut tuota Niklas Natt och Dagin 1794:ää. Lisäksi kannoin kirjastosta koko viimeisen Robin Hobbin trilogian kun pääsi ensimmäistä kertaa aikoihin käymään läpi hyllyjä ja ko. kirjat sieltä löytyi.