Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Evil]

Saisko tuonne myös Alangon veljekset? Ihan kamalaa paskaa vuodesta toiseen. Ilkalle nyt monet naureskeleekin, mutta Ismo on ehkä maan yliarvostetuin artisti ikinä.

Sinulla on ollut ihan asiallisiakin mielipiteitä, mutta Ismon suhteen olet niin väärässä kuin ihminen voi olla ylipäätään väärässä. Ismo on Suomen Nick Cave, David Bowie ja Prince samassa persoonassa. Hassisen Koneen Rumat Sävelet on ehkä edelleenkin kovin suomenkielinen rockalbumi koskaan, ja sen sävelsi ja sanoitti 20-vuotias kundi. Hämmentävän ajankohtaisia ne biisit ovat edelleen.

Onko Ismo vienyt sinulta naisen joskus, vai mistä moinen antipatia?

 

[nummenkallio]

Sinulla on ollut ihan asiallisiakin mielipiteitä, mutta Ismon suhteen olet niin väärässä kuin ihminen voi olla ylipäätään väärässä. Ismo on Suomen Nick Cave, David Bowie ja Prince samassa persoonassa.

Kiitos. Minä en kyllä näe Ismo Alangossa ainuttakaan noista artisteista. Lähempänä on Jaakko Teppo, vaikkei kovin lähellä ole sekään. Mutta tämä lienee tulkintakysymys.

 

[Evil]

Kiitos. Minä en kyllä näe Ismo Alangossa ainuttakaan noista artisteista. Mutta tämä lienee tulkintakysymys.

Puolustan kuolemaani saakka oikeuttasi olla väärässä. Ehkä näet vielä valon joskus, ehkä et. En ole Jehovan enkä edes Alangon todistaja, en tuputa väkisin totuutta kenenkään kurkusta alas. Kerroinpahan vaan mitä mielipuolta olen, kun otit puheeksi.

 

[nummenkallio]

Puolustan kuolemaani saakka oikeuttasi olla väärässä.

Ja siitä minä sinua kunnioitan toki. Mutta ei se muuta sitä, että Ismo Alanko on yliarvostettua hevonpaskaa. Ehkä pahinta sellaista Suomessa ikinä.

 

[Evil]

Ja siitä minä sinua kunnioitan toki. Mutta ei se muuta sitä, että Ismo Alanko on yliarvostettua hevonpaskaa. Ehkä pahinta sellaista Suomessa ikinä.

Yksi sana: Hector.

 

[vetti]

Englannin Mikko Alatalo. Joskus fantasioin teloituslavasta, jolla seisoisi musiikkia pahoinpidelleitä ihmisiä. Rikoksista kuulevaa kansanosaa kohtaan. Siellä olisi Elton, Sting, Klaus Meine, Eric Clapton, Jon Bon Jovi, Bryan Adams, Billy Joel, Billy Idol, koko Aerosmith, Freddie Mercury ja Kurt Cobain. Ne kaksi viimeksi mainittua saisivat kuolla toisen kerran. Ja tässä ei ole edes räppäreitä vielä, niille on oma kaasukammio. Suomalaisista teloitettavista on sitten ihan oma lista.

Kovin usein olen @Evil ollut samaa mieltä. No noi räppärit joo ja on on tuolla muutama muukin. Mut Sir Elton? Freddie? No, myöhässä totean et ne mielipiteet. No, ne ja on mielipiteitä.

 

[Epätietoinen]

Seppo Saario - Miten sijoitan pörssiosakkeisiin?

On muuten pirun hyvä kirja, suosittelen.

 

[Reverent]

Tuolla Kalsarikänniketjussa hehkutellaan Leevi & the Leavingsia ja siitä tuli mieleen Timo Kalevi Forssin kirjoittama kirja "Gösta Sundqvist - Leevi and the Leavingsin dynamo", jonka luin tossa viime lomareissulla. Ihan mielenkiintoinen opus, mutta tarkoitettu enemmän musiikin asiantuntijoille. En ole mikään musiikin suurkuluttaja, mutta kuuntelen kyllä esim. Leeviä mielelläni taustamusiikkina, enkä osaa kuunnella biisejä niin tarkalla korvalla, mitä Forss on kirjassaan tehnyt. Kyllähän kirjassa avataan paljon Leevin aika erikoista persoonaa, mutta tällaiselle ei niin musiikkifriikille kirjassa analysoidaan vähän liikaa biisien rakenteita yms.

Olen mieltänyt Sundqvistin aina musiikintekijän lisäksi kovaksi futismieheksi ja olinkin aluksi vähän ymmälläni, kun kirjan alkuosassa Göstan futisuraa ei mainittu juuri ollenkaan. Loppupäässä oli sitten oma lukunsa tällekin, jossa Sunkkaa kuvaillaan innokkaana futisfanina, keskinkertaisena divaritason pelurina, ja korkeintaan keskitason valmentajana, joka pisti musiikilla tienaamansa fyffet kalliisiin pelaajahankintoihin, hyviin olosuhteisiin ja varustukseen. Kirjoittajan futistietämys ei yllä samalle tasolle kiitettävän syvällisten musiikkianalyysien kanssa, mutta jäin vähän ihmettelemään esim. Sundqvistin valmennustaitoja kirjan tietojen pohjalta.

Ihan mielenkiintoinen kirja, joka avas uusia piirteitä Göstan persoonasta. En tienny yhtään, että hän oli kaiken muun lisäks innokas metsästäjä. Välillä tuli ihmeteltyä, miten intensiivisesti äijä kaikkeen tekemiseensä suhtautu ja varsinkin se, miten herralla riitti aika tohon kaikkeen. Ehkä siinä osasyy miehen kuolemaan suhteellisen nuorena. Suosittelen.

 

[Evil]

Gösta-kirja on hyllyssä luettuna. Voisi lukaista uudelleenkin. Muutoinkin nyt lueskellaan tuttuja uudestaan omasta hyllystä, kun lainakirjoja ei saa lisää. Dennis McNallyn Grateful Dead -historiikki on nyt menossa. Vasta luin toiste A.W.Yrjänän Joonaanmäen valaat. Siihen pätee Viisikko-faktori: varaa syötävää kirjan viereen. Johnny Cash -elämäkerta meni juuri, ja sitä ennen Kingin Laitos. AC/DC-kirjallisuutta kahlailen hissukseen läpi jatkuvasti, mulla on tossa vieressä noin hyllymetri aiheesta. Suosittelen Jesse Finkin kirjoja Youngs ja Bon - The Last Highway, jos aihe kiinnostaa.

 

[Ollakseni]

Roadside Picnic tuli kuunneltua läpi. Onhan se hyvä kirja ja oli vieläpä se alkuperäinen teksti, ilman Neuvostoliiton pakottamia muokkauksia. Lohdutonta tekstiä.

Samoin sain Stalin: The Court of the Red Tšar kirjan kuunneltua läpi. Oli kyllä melkoista kuulla mitä kaikkea Stalin puuhaili vallassa ollessaan. Myös monien Stalinin kätyreiden toiminta oli mielenkiintoista. Jos Berija vaikuttaa sympaattiselta hahmolta niin koko muu kaarti on aika sekaisin.

 

[Eddie]

Ehkä siinä osasyy miehen kuolemaan suhteellisen nuorena. Suosittelen.

Olen lukenut/kuunnellut Gösta kirjan jo aikaa sitten. Eikö miehellä ollut sydämmessä pahoja ongelmia jo ihan nuoruudesta asti. Rytmihäiriöitä jne.. ja tähän kai se meno päättyi. Toki elämäntavat eivät ihan parhaita olleet tällaiselle sairaudelle, vaikka muistaakseni lopussa tsemppasi.

Sain juuri päätökseen Ben Macintyren Petturi ja Vakooja teoksen. Kirja on tosikertomus Oleg Gordijevskin elämästä. Mies oli siis KGB agentti, joka oli kuitenkin kaksoisgentti. Olen lukenut paljon historiikkeja ja katsonut dokumentteja... miten ihmeessä en ole törmännyt nimeen aiemmin tai ainakaan en muista. Kirja oli todella mukaansa tempaava ja Gordijevskin elämä lievästi sanottuna mielenkiintoinen. Jos haluaa nauttia kirjasta ilman, että tietää, miten Gordijevskille kävi, suosittelen lämpimästi, että ette googlaa ensin. Lisäsi lukunautintoa, kun ei tiennyt tarinan loppuratkaisua tai oikeastaan mitään käänteitä hänen elämässään. En sitten tiedä onko kirja todellisten aiheeseen perehtyneiden mielestä kaupallista soopaa ja että aiheeseen kannattaisi perehtyä joidenkin muiden teosten kautta. Itse kyllä tykkäsin.

 

[Evil]

Kirjasto on kiinni, ja lainattu lukeminen alkaa loppua. Siispä aika kääntyä oman hyllyn puoleen. Nyt menossa James Ellroyn Perfidia, ja ajattelin sen jälkeen käydä läpi ensin Los Angeles -kvartetin ja sitten alamaailmatrilogian. Tekemistä vähäksi aikaa. Pidän Ellroyssa sekä kuivasta ja nasevasta kirjoitustyylistä että sulavasta tavasta naittaa faktaa ja fiktiota. Sori Faulknerit ja Steinbeckit, James Ellroy on 1900-luvun merkittävin yhdysvaltalainen kirjailija. Ja toistaiseksi tämänkin vuosituhannen, kunnes jotain parempaa saapuu. Vielä ei ole näkynyt.

 

[D.Santon]

Täällä Pohjantähden alla- trilogia taas ollut luvussa. Kyllä jokaisen pitäisi se lukea kokonaan. Turusta myös kulunut.

 

[D.Santon]

Kieltämättä koko trilogia hakee vertaistaan. Vaikka luettavaa piisaa, niin Linna osasi pitää kaiken kerronnan kiinnostavana. Se on melkoinen taito.

 

[Patarouva]

Päivitän taas mitä on tullut viime viikkoina luettua.

- Patricia Cornwell: Kvantti

Uuden kirjasarjan avaus, jonka päähenkilö on Nasan pilotti, kvanttifyysikko ja kyperrikostutkija Calli Chase. Nyt päästiin vasta raapaisemaan pintaa, mutta en voi välttyä tunteelta, että päähenkilön identtisessa kaksoissiskossa on paljon samaa kuin Kay Scarpettan siskontytön Lucyn hahmossa.


- Juha Rautaheimo (toimittanut Sari Rainio): Hermo, murharyhmän mies

Mielenkiintoinen kirja. Kannattaa lukea, vaikka rikokset ja poliisitoiminta eivät edes kiinnostaisi.


- Camilla Grebe: Lemmikki

Hyvä dekkari vanhasta rikoksesta ja kätketyistä salaisuuksista.


- C. J. Tudor: Liitu-ukko

Tässä dekkarissa pidin eniten siitä, miten juonta kuljetettiin nykyajassa ja toisaalta menneessä ajassa, kun päähenkilö oli 12-vuotias poika.


- Daniel Cole: Räsynukke

Vauhdikasta murhaajan jahtaamista aikaa vastaan.

 

[Glove]

Sandlerin Sports Power kirjaa lueskelin eilen.

 

[Ollakseni]

The leathery, undeteriorative, and almost indestructible quality was an inherent attribute of the thing’s form of organization, and pertained to some paleogean cycle of invertebrate evolution utterly beyond our powers of speculation.

Aika hieno virke minusta. Esteettisesti miellyttävä suorastaan. At the Mountain of Madness.

 

[vetti]

Aloittelen tässä Väinö Tanneria ja Näin Helsingin kasvavan.

Mielenkiintoista tarinaa 1880-luvulta alkaen. Aina se yllättää millainen tuppukylä Stadi on tuolloin ollut - kyllähän sen tietenkin olen tiennyt, mutta silti se ”yllättää”.

 

[arvee]

Kirjasto on kiinni, ja lainattu lukeminen alkaa loppua. Siispä aika kääntyä oman hyllyn puoleen. Nyt menossa James Ellroyn Perfidia, ja ajattelin sen jälkeen käydä läpi ensin Los Angeles -kvartetin ja sitten alamaailmatrilogian. Tekemistä vähäksi aikaa. Pidän Ellroyssa sekä kuivasta ja nasevasta kirjoitustyylistä että sulavasta tavasta naittaa faktaa ja fiktiota. Sori Faulknerit ja Steinbeckit, James Ellroy on 1900-luvun merkittävin yhdysvaltalainen kirjailija. Ja toistaiseksi tämänkin vuosituhannen, kunnes jotain parempaa saapuu. Vielä ei ole näkynyt.

Tykkäsin kyllä Ellroyn nostosta, mutta en kuitenkaan uskalla häntä viime vuosisadan merkittävimpien ameriikalaisten kirjailijoiden kymppikerhon jäseneksi ehdottaa. Steinbeck, Vonnegut ja kyllä myös Hemingway saapuvat kerholle lähes fanfaarien kera . Minä päästän portsarina myös John Irwingin oitis sisään.

On näitä muitakin, joudun nyt miettimään vakuuttavampia nimiä;
Donald Westlake ei taida mahtua arveen kymppiklubiin, vaikka on mukava kaveri luettuna. Hihi.

 

[Shardik]

Mulla on pari eri "linjaa" kirjoja menossa. Työmatkoilla kuuntelen autossa äänikirjoja, yleensä vanhoja klassikoita ja kotona iltaisin luen vähän laajemmalla skaalalla mitä huvittaa.

Äänikirjapuolella nyt edellinen loppuun saatettu oli Alessandro Manzonin The Betrothed. Italialaisia kirjoja on tullut luettua hyvin vähän, oikeastaan vain Danten Jumalainen näytelmä tulee mieleen. Manzonin kirja oli ihan menevää tekstiä, vaikka aikaansa tyypillisesti välissä oli aika keksimällä keksittyjä vaikeuksia ja uskonnollista paatosta. Ehkä mielenkiintoisin osa kirjasta oli kuvaus Milanosta mustan surman aikaan, jota oli hyvä verrata nykyajan tapahtumiin

Nyt äänikirjana menossa toinen tiiliskivi, eli Dostojevskin The Brothers Karamazov. Tykkäsin aikanani Rikos ja rangaistus - teoksesta, mutta tämä on kyllä ollut pettymys. Pitkäveteisiä tarinoita, itseään toistavia keskusteluja, todella kärjistettyjä henkilöitä jne. Ei jotenkin iske. Osasyynä on kyllä lukija, joka vetää kaiken ylidramaattisesti. Osaa. Olla. Aika. Ärsyttävää. Pidemmän. Päälle. Sitten oikeasti dramaattisissa kohdissa menee jo koomisen puolelle tulkinta.

Perinteisessä formaatissa olen viime aikoina lukenut Dan Simmonsin Olympuksen ja Michael Cunninghamin The Hoursin. Olympus on scifisaagan jatko-osa, jossa aina pätevä Simmons sekoittaa antiikin mytologiaa, kaunokirjallisuuden helmiä ja korkealentoista spekulaatiota tulevaisuuden teknologioista. Simmons on mulle ennestään tuttu ja turvallinen viihdyttäjä, mutta The Hours taas vain sattui käteen. Kolmessa eri aikalinjassa kerrotaan kolmesta eri naisesta ja näiden kohtaamista ongelmista. Nopealukuinen kirja, teksti vähän sekavaa, mutta loppujen lopuksi ihan hyvä kokemus.

Nyt sitten päätin hetken mielijohteesta lukea Rosa Liksomin Hytti numero 6. Kertoo nuoren naisen junamatkasta Neuvostoliiton halki, enempää en oikein osaa vielä mielipidettä muodostaa.

 

[Kiekkokatsoja]

Kirjastot on kiinni. Muutoin olisin käynyt hakemassa luettavaa.
Viimeksi luin jotain talvisotahistoriaan liittyvää kirjaa, nimeä en muista.

 

[Eddie]

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Mukaansa tempaava kertomus suvun vanhoista tapahtumista. Kertoja on nykyajassa ja omassa lapsuudessaan selvittämässä totuuksia sukunsa menneisyydestä. Kun vastaan tuli David Lagercranzin nimi, aloin ajatella, että mitä helvettiä ja kyllä.. tämä kertomus perustuu tositapahtumiin. Sven Tolpe ja kumppanit eivät olleet tuttuja nimiä. Kertoja on kiinnostunut suvun eripuraisuudesta ja mistä se juontuu. Lopulta kaikki johtolangat osoittavat yhteen ja samaan ja menneisyydestä alkaakin löytyä traagisia tarinoita. Pidin todella paljon.

(Tämäkin kirja on hyvä esimerkki siitä, että on paljon parempi, kun ei tiedä liikaa etukäteen. Olen todennut, että liian perusteellisia arvioita tai esittelyjä ei todellakaan kannata lukea mistään kirjoista, ja nyt mietin, että syyllistyinkö yllä juuri siihen. Piti vähän muokata.)

En ole katsonut Game Of Thronesia sekuntiakaan, osin siksi, että en ole yleltä viitsinyt aloittaa sarjaa myöhemmistä kausista ja en ole jaksanut HBO:ta laittaa, enkä fyysisiä levyjä ostaa. Aloin kuuntelemaan Tulen ja jään laulua. Tarina yllätti kyllä melkoisesti. Jotenkin odotin mahtipontisempaa ja suurempaa tarinaa. Tämä on ollut tähän asti aika "pientä". Ja se on ehdottomasti positiivinen asia. Muuten en osaa sanoa vielä juuta enkä jaata tästä.

Vaikka kirjastot ovat kiinni, on mahdollista lainata ekirjoja ja äänikirjoja. Jonot ovat tietysti ongelma. Lisäksi esim Yle areenassa on jotain klassikkoteoksia. Kuuntelin ihan tutkimusmatkalaisasenteena Juhani Ahon teoksen Juha. Ja olin positiivisesti yllättynyt. Vuonna 1911 kirjoitettu teos oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja hyvä. Tämä siis, jos Bookbeatit ja Storytelit ovat ehdottomia eieiei.

 

[U2]

Mulla menossa Reijo Mäen Vares-sarja toista kierrosta. Nyt sen vasta huomaa, miten epätasaista tuotanto on.

 

[Shardik]

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Mukaansa tempaava kertomus suvun vanhoista tapahtumista. Kertoja on nykyajassa ja omassa lapsuudessaan selvittämässä totuuksia sukunsa menneisyydestä. Kun vastaan tuli David Lagercranzin nimi, aloin ajatella, että mitä helvettiä ja kyllä.. tämä kertomus perustuu tositapahtumiin. Sven Tolpe ja kumppanit eivät olleet tuttuja nimiä. Kertoja on kiinnostunut suvun eripuraisuudesta ja mistä se juontuu. Lopulta kaikki johtolangat osoittavat yhteen ja samaan ja menneisyydestä alkaakin löytyä traagisia tarinoita. Pidin todella paljon.

(Tämäkin kirja on hyvä esimerkki siitä, että on paljon parempi, kun ei tiedä liikaa etukäteen. Olen todennut, että liian perusteellisia arvioita tai esittelyjä ei todellakaan kannata lukea mistään kirjoista, ja nyt mietin, että syyllistyinkö yllä juuri siihen. Piti vähän muokata.)

En ole katsonut Game Of Thronesia sekuntiakaan, osin siksi, että en ole yleltä viitsinyt aloittaa sarjaa myöhemmistä kausista ja en ole jaksanut HBO:ta laittaa, enkä fyysisiä levyjä ostaa. Aloin kuuntelemaan Tulen ja jään laulua. Tarina yllätti kyllä melkoisesti. Jotenkin odotin mahtipontisempaa ja suurempaa tarinaa. Tämä on ollut tähän asti aika "pientä". Ja se on ehdottomasti positiivinen asia. Muuten en osaa sanoa vielä juuta enkä jaata tästä.

Vaikka kirjastot ovat kiinni, on mahdollista lainata ekirjoja ja äänikirjoja. Jonot ovat tietysti ongelma. Lisäksi esim Yle areenassa on jotain klassikkoteoksia. Kuuntelin ihan tutkimusmatkalaisasenteena Juhani Ahon teoksen Juha. Ja olin positiivisesti yllättynyt. Vuonna 1911 kirjoitettu teos oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja hyvä. Tämä siis, jos Bookbeatit ja Storytelit ovat ehdottomia eieiei.

Librivoxista löytyy iso kasa ilmaista äänikirjamateriaalia copyrightinsa soalta vanhentuneista kirjoista, käytännössä ennen vuotta 1923 kirjoitetuista/käännetyistä. Englanniksi toki suurin osa, mutta joitakin kirjoja on myös suomeksi.

 

[Wiljami]

Kirjastot on kiinni. Muutoin olisin käynyt hakemassa luettavaa.
Viimeksi luin jotain talvisotahistoriaan liittyvää kirjaa, nimeä en muista.

Hyviä uutisia: Kirjastojen avaaminen on tänään hallituksella pohdinnassa (toki osana muiden rajoitusten purkamisten kanssa).

En muista olenko tänne raportoinut, mutta itse kävin maaliskuun alkupuolella hakemassa testiin Boris Akuninin ensimmäisen kirjan Erast Petrovitsh Fandorinin tutkimuksia ja kerkesin onneksi juuri ennen kirjastojen sulkemista hakea loputkin 6 kirjaa. Täytyy kiittää tekijää, hyvin lennokasta tekstiä eikä ole vielä toiseksiviimeisen kirjan loppupuolellakaan alkanut puuduttaa pahemmin. Tähän auttaa se, että kirjailijalla oli jo lähdössä tarkoituksena kirjoittaa joka teos erilaisilla (toki rikoskirjallisuuden) tyyleillä ja osassa kirjoja tyylilaji on vaihtunut jopa kesken kirjaa. Ensimmäinen seurasi aika perinteiseen tyyliin itse päähenkilöä, toisessa kertojana oli ainoastaan sen kirjan aikana mukana ollut henkilö, kolmannessa joka luku oli kirjoitettu eri epäillyn näkövinkkelistä jne. Toiseksi viimeinen kirja seurasi ensimmäisen puolikkaan päähenkilöä, mutta vaihtui sitten pääepäillyn päiväkirjaksi/elämäkerraksi.