Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[D.Santon]

Täällä Pohjantähden alla- trilogia taas ollut luvussa. Kyllä jokaisen pitäisi se lukea kokonaan. Turusta myös kulunut.

 

[D.Santon]

Kieltämättä koko trilogia hakee vertaistaan. Vaikka luettavaa piisaa, niin Linna osasi pitää kaiken kerronnan kiinnostavana. Se on melkoinen taito.

 

[Patarouva]

Päivitän taas mitä on tullut viime viikkoina luettua.

- Patricia Cornwell: Kvantti

Uuden kirjasarjan avaus, jonka päähenkilö on Nasan pilotti, kvanttifyysikko ja kyperrikostutkija Calli Chase. Nyt päästiin vasta raapaisemaan pintaa, mutta en voi välttyä tunteelta, että päähenkilön identtisessa kaksoissiskossa on paljon samaa kuin Kay Scarpettan siskontytön Lucyn hahmossa.


- Juha Rautaheimo (toimittanut Sari Rainio): Hermo, murharyhmän mies

Mielenkiintoinen kirja. Kannattaa lukea, vaikka rikokset ja poliisitoiminta eivät edes kiinnostaisi.


- Camilla Grebe: Lemmikki

Hyvä dekkari vanhasta rikoksesta ja kätketyistä salaisuuksista.


- C. J. Tudor: Liitu-ukko

Tässä dekkarissa pidin eniten siitä, miten juonta kuljetettiin nykyajassa ja toisaalta menneessä ajassa, kun päähenkilö oli 12-vuotias poika.


- Daniel Cole: Räsynukke

Vauhdikasta murhaajan jahtaamista aikaa vastaan.

 

[Glove]

Sandlerin Sports Power kirjaa lueskelin eilen.

 

[Ollakseni]

The leathery, undeteriorative, and almost indestructible quality was an inherent attribute of the thing’s form of organization, and pertained to some paleogean cycle of invertebrate evolution utterly beyond our powers of speculation.

Aika hieno virke minusta. Esteettisesti miellyttävä suorastaan. At the Mountain of Madness.

 

[vetti]

Aloittelen tässä Väinö Tanneria ja Näin Helsingin kasvavan.

Mielenkiintoista tarinaa 1880-luvulta alkaen. Aina se yllättää millainen tuppukylä Stadi on tuolloin ollut - kyllähän sen tietenkin olen tiennyt, mutta silti se ”yllättää”.

 

[arvee]

Kirjasto on kiinni, ja lainattu lukeminen alkaa loppua. Siispä aika kääntyä oman hyllyn puoleen. Nyt menossa James Ellroyn Perfidia, ja ajattelin sen jälkeen käydä läpi ensin Los Angeles -kvartetin ja sitten alamaailmatrilogian. Tekemistä vähäksi aikaa. Pidän Ellroyssa sekä kuivasta ja nasevasta kirjoitustyylistä että sulavasta tavasta naittaa faktaa ja fiktiota. Sori Faulknerit ja Steinbeckit, James Ellroy on 1900-luvun merkittävin yhdysvaltalainen kirjailija. Ja toistaiseksi tämänkin vuosituhannen, kunnes jotain parempaa saapuu. Vielä ei ole näkynyt.

Tykkäsin kyllä Ellroyn nostosta, mutta en kuitenkaan uskalla häntä viime vuosisadan merkittävimpien ameriikalaisten kirjailijoiden kymppikerhon jäseneksi ehdottaa. Steinbeck, Vonnegut ja kyllä myös Hemingway saapuvat kerholle lähes fanfaarien kera . Minä päästän portsarina myös John Irwingin oitis sisään.

On näitä muitakin, joudun nyt miettimään vakuuttavampia nimiä;
Donald Westlake ei taida mahtua arveen kymppiklubiin, vaikka on mukava kaveri luettuna. Hihi.

 

[Shardik]

Mulla on pari eri "linjaa" kirjoja menossa. Työmatkoilla kuuntelen autossa äänikirjoja, yleensä vanhoja klassikoita ja kotona iltaisin luen vähän laajemmalla skaalalla mitä huvittaa.

Äänikirjapuolella nyt edellinen loppuun saatettu oli Alessandro Manzonin The Betrothed. Italialaisia kirjoja on tullut luettua hyvin vähän, oikeastaan vain Danten Jumalainen näytelmä tulee mieleen. Manzonin kirja oli ihan menevää tekstiä, vaikka aikaansa tyypillisesti välissä oli aika keksimällä keksittyjä vaikeuksia ja uskonnollista paatosta. Ehkä mielenkiintoisin osa kirjasta oli kuvaus Milanosta mustan surman aikaan, jota oli hyvä verrata nykyajan tapahtumiin

Nyt äänikirjana menossa toinen tiiliskivi, eli Dostojevskin The Brothers Karamazov. Tykkäsin aikanani Rikos ja rangaistus - teoksesta, mutta tämä on kyllä ollut pettymys. Pitkäveteisiä tarinoita, itseään toistavia keskusteluja, todella kärjistettyjä henkilöitä jne. Ei jotenkin iske. Osasyynä on kyllä lukija, joka vetää kaiken ylidramaattisesti. Osaa. Olla. Aika. Ärsyttävää. Pidemmän. Päälle. Sitten oikeasti dramaattisissa kohdissa menee jo koomisen puolelle tulkinta.

Perinteisessä formaatissa olen viime aikoina lukenut Dan Simmonsin Olympuksen ja Michael Cunninghamin The Hoursin. Olympus on scifisaagan jatko-osa, jossa aina pätevä Simmons sekoittaa antiikin mytologiaa, kaunokirjallisuuden helmiä ja korkealentoista spekulaatiota tulevaisuuden teknologioista. Simmons on mulle ennestään tuttu ja turvallinen viihdyttäjä, mutta The Hours taas vain sattui käteen. Kolmessa eri aikalinjassa kerrotaan kolmesta eri naisesta ja näiden kohtaamista ongelmista. Nopealukuinen kirja, teksti vähän sekavaa, mutta loppujen lopuksi ihan hyvä kokemus.

Nyt sitten päätin hetken mielijohteesta lukea Rosa Liksomin Hytti numero 6. Kertoo nuoren naisen junamatkasta Neuvostoliiton halki, enempää en oikein osaa vielä mielipidettä muodostaa.

 

[Kiekkokatsoja]

Kirjastot on kiinni. Muutoin olisin käynyt hakemassa luettavaa.
Viimeksi luin jotain talvisotahistoriaan liittyvää kirjaa, nimeä en muista.

 

[Eddie]

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Mukaansa tempaava kertomus suvun vanhoista tapahtumista. Kertoja on nykyajassa ja omassa lapsuudessaan selvittämässä totuuksia sukunsa menneisyydestä. Kun vastaan tuli David Lagercranzin nimi, aloin ajatella, että mitä helvettiä ja kyllä.. tämä kertomus perustuu tositapahtumiin. Sven Tolpe ja kumppanit eivät olleet tuttuja nimiä. Kertoja on kiinnostunut suvun eripuraisuudesta ja mistä se juontuu. Lopulta kaikki johtolangat osoittavat yhteen ja samaan ja menneisyydestä alkaakin löytyä traagisia tarinoita. Pidin todella paljon.

(Tämäkin kirja on hyvä esimerkki siitä, että on paljon parempi, kun ei tiedä liikaa etukäteen. Olen todennut, että liian perusteellisia arvioita tai esittelyjä ei todellakaan kannata lukea mistään kirjoista, ja nyt mietin, että syyllistyinkö yllä juuri siihen. Piti vähän muokata.)

En ole katsonut Game Of Thronesia sekuntiakaan, osin siksi, että en ole yleltä viitsinyt aloittaa sarjaa myöhemmistä kausista ja en ole jaksanut HBO:ta laittaa, enkä fyysisiä levyjä ostaa. Aloin kuuntelemaan Tulen ja jään laulua. Tarina yllätti kyllä melkoisesti. Jotenkin odotin mahtipontisempaa ja suurempaa tarinaa. Tämä on ollut tähän asti aika "pientä". Ja se on ehdottomasti positiivinen asia. Muuten en osaa sanoa vielä juuta enkä jaata tästä.

Vaikka kirjastot ovat kiinni, on mahdollista lainata ekirjoja ja äänikirjoja. Jonot ovat tietysti ongelma. Lisäksi esim Yle areenassa on jotain klassikkoteoksia. Kuuntelin ihan tutkimusmatkalaisasenteena Juhani Ahon teoksen Juha. Ja olin positiivisesti yllättynyt. Vuonna 1911 kirjoitettu teos oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja hyvä. Tämä siis, jos Bookbeatit ja Storytelit ovat ehdottomia eieiei.

 

[U2]

Mulla menossa Reijo Mäen Vares-sarja toista kierrosta. Nyt sen vasta huomaa, miten epätasaista tuotanto on.

 

[Shardik]

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Mukaansa tempaava kertomus suvun vanhoista tapahtumista. Kertoja on nykyajassa ja omassa lapsuudessaan selvittämässä totuuksia sukunsa menneisyydestä. Kun vastaan tuli David Lagercranzin nimi, aloin ajatella, että mitä helvettiä ja kyllä.. tämä kertomus perustuu tositapahtumiin. Sven Tolpe ja kumppanit eivät olleet tuttuja nimiä. Kertoja on kiinnostunut suvun eripuraisuudesta ja mistä se juontuu. Lopulta kaikki johtolangat osoittavat yhteen ja samaan ja menneisyydestä alkaakin löytyä traagisia tarinoita. Pidin todella paljon.

(Tämäkin kirja on hyvä esimerkki siitä, että on paljon parempi, kun ei tiedä liikaa etukäteen. Olen todennut, että liian perusteellisia arvioita tai esittelyjä ei todellakaan kannata lukea mistään kirjoista, ja nyt mietin, että syyllistyinkö yllä juuri siihen. Piti vähän muokata.)

En ole katsonut Game Of Thronesia sekuntiakaan, osin siksi, että en ole yleltä viitsinyt aloittaa sarjaa myöhemmistä kausista ja en ole jaksanut HBO:ta laittaa, enkä fyysisiä levyjä ostaa. Aloin kuuntelemaan Tulen ja jään laulua. Tarina yllätti kyllä melkoisesti. Jotenkin odotin mahtipontisempaa ja suurempaa tarinaa. Tämä on ollut tähän asti aika "pientä". Ja se on ehdottomasti positiivinen asia. Muuten en osaa sanoa vielä juuta enkä jaata tästä.

Vaikka kirjastot ovat kiinni, on mahdollista lainata ekirjoja ja äänikirjoja. Jonot ovat tietysti ongelma. Lisäksi esim Yle areenassa on jotain klassikkoteoksia. Kuuntelin ihan tutkimusmatkalaisasenteena Juhani Ahon teoksen Juha. Ja olin positiivisesti yllättynyt. Vuonna 1911 kirjoitettu teos oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja hyvä. Tämä siis, jos Bookbeatit ja Storytelit ovat ehdottomia eieiei.

Librivoxista löytyy iso kasa ilmaista äänikirjamateriaalia copyrightinsa soalta vanhentuneista kirjoista, käytännössä ennen vuotta 1923 kirjoitetuista/käännetyistä. Englanniksi toki suurin osa, mutta joitakin kirjoja on myös suomeksi.

 

[Wiljami]

Kirjastot on kiinni. Muutoin olisin käynyt hakemassa luettavaa.
Viimeksi luin jotain talvisotahistoriaan liittyvää kirjaa, nimeä en muista.

Hyviä uutisia: Kirjastojen avaaminen on tänään hallituksella pohdinnassa (toki osana muiden rajoitusten purkamisten kanssa).

En muista olenko tänne raportoinut, mutta itse kävin maaliskuun alkupuolella hakemassa testiin Boris Akuninin ensimmäisen kirjan Erast Petrovitsh Fandorinin tutkimuksia ja kerkesin onneksi juuri ennen kirjastojen sulkemista hakea loputkin 6 kirjaa. Täytyy kiittää tekijää, hyvin lennokasta tekstiä eikä ole vielä toiseksiviimeisen kirjan loppupuolellakaan alkanut puuduttaa pahemmin. Tähän auttaa se, että kirjailijalla oli jo lähdössä tarkoituksena kirjoittaa joka teos erilaisilla (toki rikoskirjallisuuden) tyyleillä ja osassa kirjoja tyylilaji on vaihtunut jopa kesken kirjaa. Ensimmäinen seurasi aika perinteiseen tyyliin itse päähenkilöä, toisessa kertojana oli ainoastaan sen kirjan aikana mukana ollut henkilö, kolmannessa joka luku oli kirjoitettu eri epäillyn näkövinkkelistä jne. Toiseksi viimeinen kirja seurasi ensimmäisen puolikkaan päähenkilöä, mutta vaihtui sitten pääepäillyn päiväkirjaksi/elämäkerraksi.

 

[Reverent]

Reijo Mäen Soopeli. Herran kaikki kirjat on tullut luettua ja löytyvät hyllystä. Innostuin Mäestä joskus kultaisella 80-luvulla, kun olin samassa pankissa kesähommissa tulevan kirjailijan kanssa. Muutama vuosi sen jälkeen herra päättikin ryhtyä vapaaksi taiteiljaksi ja keskittyä kirjojen kirjoittamiseen.

Vähän samaa kaavaahan noi kirjat nykyään toistaa, mutta ihan mukavia alkukesän pläjäyksiä joka vuosi ovat. Soopeli jopa innoitti ottamaan vähän enemmän selvää Ted Bundysta ja kuinka sattuikaan, joltain Free-kanavalta tuli just kaksosanen dokumentti sekopäästä.

 

[MarkoPalo]

Sofi Oksasen Koirapuiston sain loppuun tänään. Oli kyllä hyvä, taattua Oksasen laatua. Sijoittaisin hänen teoksissaan "Puhdistuksen" taakse, suunnilleen samoille sijoille "Stalinin lehmien" kanssa. Parempi oli kuin "Kun kyyhkyset katosivat". Muita kahta Oksasen kirjaa en ole lukenut.

 

[Ollakseni]

@Reverent Luettuani kuukauden sisään 8 Vares kirjaa ne alkoivat olemaan masentavia. Kaikki naishahmot katosivat kirjoista ja mitään ei jäänyt jäljelle. Koko ajan oli krapula ja vihamiehet perässä. Sen jälkeen ei ole tullut luettua noita.

 

[DR_J]

Kotimainen dekkarikirjallisuus on ollut lähellä sydäntä aina. Työn alla viime aikoina on ollut Taavi Soininvaaran Ratamo-sarja. Varsin hyvää viihdettä, eikä kirjojen pohjalta tehty tv-sarjakaan ole lainkaan hassumpi.

 

[Larionov #8]

James Joyce: Ulysses
suom. Leevi Lehto

Juuri sain taisteltua järkäleen loppuun. Alku oli kiehtova, keskellä 500 sivua tiukkaa vääntöä ja viimeiset kaksi lukua taas saivat toivomaan ettei kirja vielä loppuisi.
Ei varmasti ole kaikkien makuun, mutta itse tykkäsin, vaikka lukeminen kaikkine viitteineen olikin välillä todella työlästä. Luin samanaikaisesti muutamaa muutakin kirjaa, koska tykkään välillä vaihdella aihetta.
Ulyssesta täytyy jatkossa tutkia vielä tarkemmin. Pari elokuvasovitusta on ollemassa, joista toisen jo tilasinkin. Homeroksen Odysseuskin menee tietty lukulistalle.
Jos 857 sivua yhdestä päivästä ei kuulosta liian haastavalle, suosittelen tarttumaan kirjaan.

 

[Useful Idiot]

"Mark Mansonin bestseller Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan haastoi lukijansa valitsemaan, mikä omassa elämässä on olennaista — etsimään ne päämäärät, joiden vuoksi kannattaa kärsiä. Uudessa kirjassa Manson kääntää katseensa meitä ympäröivään maailmaan. Työkaluinaan hänellä on sekä psykologista tutkimustietoa että viisautta klassisilta filosofeilta kuten Platonilta, Nietzscheltä ja Tom Waitsilta. Manson luotaa viihdettä, ihmisen suhdetta rahaan sekä liian yltäkylläisyyden turmiollisuutta. Hän kyseenalaistaa tottumuksemme uskosta, onnellisuudesta, vapaudesta — ja toivosta. Manson ravistelee lukijaa käskien unohtamaan itsepetoksen ja antautumaan uudenlaiseen vuorovaikutukseen maailman kanssa. Tiedossa on nurinkurinen matka sieluamme nakertavan stressin alkulähteille"

Eli Mark Manson: Kaikki menee päin helvettiä.

 

[Jof]

Volvo-Markkasen pojan tarina tuli luettua, kun sattui sopivasti käsiin.

Aika tyypillistä rikollisen tarinaa, valkopesua ja väritystä. Aika pitkälti kirjassa kerrataan myös isä-Markkasen "urotekoja" ja näköjään ammatinvalinta on kulkenut isältä pojalle.

 

[Johnny B. Goode]

Kävin penkomassa isäukon kirjakokoelmaa ja ajattelin piiiitkästä aikaa lukaista oikein fiktiivisen romaanin. Jonkun vähän tunnetumman kuitenkin. No, Saattue Murmanskiin lähti matkaan. Ihan ok ollut tähän asti. Ihan mukavan realistista menoa ollut ja paljon merisotasanastoa. Realismia lisännee se että eikös MacLean ole tuon aikanaan rustannut omien kokemusten pohjalta väritettynä tyyliin Linna ja Tuntematon Sotilas? Nappasin myös J. Michael Cleverleyn Lauri Törni - Syntynyt Sotilaaksi teoksen

 

[D.Santon]

"Puhdistus" tuli uudemman kerran luettua. Täytyy sanoa, että oli edelleen vaikuttava kokemus. Tuo tosissaan mieleen sen, millaista pahuutta maailmassa voi olla. Ja kuinka raastavia valintoja ihmisten on olosuhteiden pakosta tehtävä. Vienee taas jonkin aikaa sulatella kokonaisuutta.

 

[Aamupala]

Kotona istuessa on ollut liikaa aika pelata tietokonetta, joten ukeminen on taas alkanut kiinnostamaan enemmän kuin vuosiin.

Korona-aikana olen nyt lukenut 11 Kiekkomaailman kirjaa Terry Pratchettiltä. Kyllä nää vielä näköjään aikuisiälläkin uppoaa todella hyvin. Nyt kuitenkin alkaa maha täyttyä ja pitää vaihtaa vähän vakavampaan tyyliin.

Luin myös Robin Hobbin Farseer-trilogian avausosan Assassin's Apprentice. Kirja oli mukavaa perusfantasiaa. Välillä kertomatyyli oli makuuni liian "listaava". Ei jäänyt kovaa himoa jatkaa, mutta kyllä loputkin kirjat ainakin tästä trilogiasta tulee luettua.

Äitienpäivälahjan ohella tilasin itselleni Mark Lawrencin The Girl and the Stars, joka on ensimmäinen teos minulle kyseiseltä kirjailijalta. Sitä ennen pitää kuitenkin lukea kirjastosta vihdoin saatu Liu Cixinin Synkkä metsä. Sarjan kolmososaa saakin sitten taas odotella kirjaston varauslistalta. Pitänee näiden jälkeen aloitella joku fantasiatyömaa kuten The Wheel of Time.

 

[Eddie]

Ahnhemin uutuus X tapaa kuolla tuli kuunneltua. Nämä parhaat skandidekkaristit ovat omasta mielestäni ihan omaa luokkaansa. Tässä on tullut tutustuttua muidenkin maiden tuotantoon, mutta jokin tässä pohjoismaisessa melankoliassa ja tietynlaisessa synkkyydessä vetoaa. Pidin todella paljon tällaisena viihdepläjäyksenä. Väittäisin aivan A-luokan dekkariksi. Näissä parhaissa on mielestäni se oleellinen juttu, että sanomalla niitä vain dekkareiksi, on isoa vähättelyä. Tässäkin teoksessa on useita kerroksia ja sivuhaaroja, eikä yksikään niistä tunnu turhalta. Niissä on niin paljon muutakin kuin sitä dekkaria.

No tuli kai liikaa alleviivaattua, mutta kai tämä oli jonkinlainen defenssi, kun on huomannut, että paremmissa piireissä on muodikasta haukkua nämä dekkarit alimpaan mutalammikkoon.

 

[Ilmari Ahde]

Omasta hyllystä useampaan kertaan luettu, vaan kyllähän tämä lukemista kestää, Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
Kirjastosta kun taas sai tekstiä, Stuart Smith: SS-kommando Otto Skorzeny. Euroopan vaarallisin mies

Täytyy Veikon teos lukea ensin pois, ettei mene tarinat sekaisin.

@Eddie n viestiin vielä lisuketta. Aiemmin ei tullut juurikaan dekkareihin koskettua, mutta sitten tartuin Stieg Larssonin Millenium-trilogiaan ja sehän upposi kuin kuuma veitsi vanhaan mummoon, nordic noir on mukavaa luettavaa.