Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Reverent]

Reijo Mäen Soopeli. Herran kaikki kirjat on tullut luettua ja löytyvät hyllystä. Innostuin Mäestä joskus kultaisella 80-luvulla, kun olin samassa pankissa kesähommissa tulevan kirjailijan kanssa. Muutama vuosi sen jälkeen herra päättikin ryhtyä vapaaksi taiteiljaksi ja keskittyä kirjojen kirjoittamiseen.

Vähän samaa kaavaahan noi kirjat nykyään toistaa, mutta ihan mukavia alkukesän pläjäyksiä joka vuosi ovat. Soopeli jopa innoitti ottamaan vähän enemmän selvää Ted Bundysta ja kuinka sattuikaan, joltain Free-kanavalta tuli just kaksosanen dokumentti sekopäästä.

 

[MarkoPalo]

Sofi Oksasen Koirapuiston sain loppuun tänään. Oli kyllä hyvä, taattua Oksasen laatua. Sijoittaisin hänen teoksissaan "Puhdistuksen" taakse, suunnilleen samoille sijoille "Stalinin lehmien" kanssa. Parempi oli kuin "Kun kyyhkyset katosivat". Muita kahta Oksasen kirjaa en ole lukenut.

 

[Ollakseni]

@Reverent Luettuani kuukauden sisään 8 Vares kirjaa ne alkoivat olemaan masentavia. Kaikki naishahmot katosivat kirjoista ja mitään ei jäänyt jäljelle. Koko ajan oli krapula ja vihamiehet perässä. Sen jälkeen ei ole tullut luettua noita.

 

[DR_J]

Kotimainen dekkarikirjallisuus on ollut lähellä sydäntä aina. Työn alla viime aikoina on ollut Taavi Soininvaaran Ratamo-sarja. Varsin hyvää viihdettä, eikä kirjojen pohjalta tehty tv-sarjakaan ole lainkaan hassumpi.

 

[Larionov #8]

James Joyce: Ulysses
suom. Leevi Lehto

Juuri sain taisteltua järkäleen loppuun. Alku oli kiehtova, keskellä 500 sivua tiukkaa vääntöä ja viimeiset kaksi lukua taas saivat toivomaan ettei kirja vielä loppuisi.
Ei varmasti ole kaikkien makuun, mutta itse tykkäsin, vaikka lukeminen kaikkine viitteineen olikin välillä todella työlästä. Luin samanaikaisesti muutamaa muutakin kirjaa, koska tykkään välillä vaihdella aihetta.
Ulyssesta täytyy jatkossa tutkia vielä tarkemmin. Pari elokuvasovitusta on ollemassa, joista toisen jo tilasinkin. Homeroksen Odysseuskin menee tietty lukulistalle.
Jos 857 sivua yhdestä päivästä ei kuulosta liian haastavalle, suosittelen tarttumaan kirjaan.

 

[Useful Idiot]

"Mark Mansonin bestseller Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan haastoi lukijansa valitsemaan, mikä omassa elämässä on olennaista — etsimään ne päämäärät, joiden vuoksi kannattaa kärsiä. Uudessa kirjassa Manson kääntää katseensa meitä ympäröivään maailmaan. Työkaluinaan hänellä on sekä psykologista tutkimustietoa että viisautta klassisilta filosofeilta kuten Platonilta, Nietzscheltä ja Tom Waitsilta. Manson luotaa viihdettä, ihmisen suhdetta rahaan sekä liian yltäkylläisyyden turmiollisuutta. Hän kyseenalaistaa tottumuksemme uskosta, onnellisuudesta, vapaudesta — ja toivosta. Manson ravistelee lukijaa käskien unohtamaan itsepetoksen ja antautumaan uudenlaiseen vuorovaikutukseen maailman kanssa. Tiedossa on nurinkurinen matka sieluamme nakertavan stressin alkulähteille"

Eli Mark Manson: Kaikki menee päin helvettiä.

 

[Jotva]

Volvo-Markkasen pojan tarina tuli luettua, kun sattui sopivasti käsiin.

Aika tyypillistä rikollisen tarinaa, valkopesua ja väritystä. Aika pitkälti kirjassa kerrataan myös isä-Markkasen "urotekoja" ja näköjään ammatinvalinta on kulkenut isältä pojalle.

 

[Johnny B. Goode]

Kävin penkomassa isäukon kirjakokoelmaa ja ajattelin piiiitkästä aikaa lukaista oikein fiktiivisen romaanin. Jonkun vähän tunnetumman kuitenkin. No, Saattue Murmanskiin lähti matkaan. Ihan ok ollut tähän asti. Ihan mukavan realistista menoa ollut ja paljon merisotasanastoa. Realismia lisännee se että eikös MacLean ole tuon aikanaan rustannut omien kokemusten pohjalta väritettynä tyyliin Linna ja Tuntematon Sotilas? Nappasin myös J. Michael Cleverleyn Lauri Törni - Syntynyt Sotilaaksi teoksen

 

[D.Santon]

"Puhdistus" tuli uudemman kerran luettua. Täytyy sanoa, että oli edelleen vaikuttava kokemus. Tuo tosissaan mieleen sen, millaista pahuutta maailmassa voi olla. Ja kuinka raastavia valintoja ihmisten on olosuhteiden pakosta tehtävä. Vienee taas jonkin aikaa sulatella kokonaisuutta.

 

[Aamupala]

Kotona istuessa on ollut liikaa aika pelata tietokonetta, joten ukeminen on taas alkanut kiinnostamaan enemmän kuin vuosiin.

Korona-aikana olen nyt lukenut 11 Kiekkomaailman kirjaa Terry Pratchettiltä. Kyllä nää vielä näköjään aikuisiälläkin uppoaa todella hyvin. Nyt kuitenkin alkaa maha täyttyä ja pitää vaihtaa vähän vakavampaan tyyliin.

Luin myös Robin Hobbin Farseer-trilogian avausosan Assassin's Apprentice. Kirja oli mukavaa perusfantasiaa. Välillä kertomatyyli oli makuuni liian "listaava". Ei jäänyt kovaa himoa jatkaa, mutta kyllä loputkin kirjat ainakin tästä trilogiasta tulee luettua.

Äitienpäivälahjan ohella tilasin itselleni Mark Lawrencin The Girl and the Stars, joka on ensimmäinen teos minulle kyseiseltä kirjailijalta. Sitä ennen pitää kuitenkin lukea kirjastosta vihdoin saatu Liu Cixinin Synkkä metsä. Sarjan kolmososaa saakin sitten taas odotella kirjaston varauslistalta. Pitänee näiden jälkeen aloitella joku fantasiatyömaa kuten The Wheel of Time.

 

[Eddie]

Ahnhemin uutuus X tapaa kuolla tuli kuunneltua. Nämä parhaat skandidekkaristit ovat omasta mielestäni ihan omaa luokkaansa. Tässä on tullut tutustuttua muidenkin maiden tuotantoon, mutta jokin tässä pohjoismaisessa melankoliassa ja tietynlaisessa synkkyydessä vetoaa. Pidin todella paljon tällaisena viihdepläjäyksenä. Väittäisin aivan A-luokan dekkariksi. Näissä parhaissa on mielestäni se oleellinen juttu, että sanomalla niitä vain dekkareiksi, on isoa vähättelyä. Tässäkin teoksessa on useita kerroksia ja sivuhaaroja, eikä yksikään niistä tunnu turhalta. Niissä on niin paljon muutakin kuin sitä dekkaria.

No tuli kai liikaa alleviivaattua, mutta kai tämä oli jonkinlainen defenssi, kun on huomannut, että paremmissa piireissä on muodikasta haukkua nämä dekkarit alimpaan mutalammikkoon.

 

[Ilmari Ahde]

Omasta hyllystä useampaan kertaan luettu, vaan kyllähän tämä lukemista kestää, Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
Kirjastosta kun taas sai tekstiä, Stuart Smith: SS-kommando Otto Skorzeny. Euroopan vaarallisin mies

Täytyy Veikon teos lukea ensin pois, ettei mene tarinat sekaisin.

@Eddie n viestiin vielä lisuketta. Aiemmin ei tullut juurikaan dekkareihin koskettua, mutta sitten tartuin Stieg Larssonin Millenium-trilogiaan ja sehän upposi kuin kuuma veitsi vanhaan mummoon, nordic noir on mukavaa luettavaa.

 

[Johnny B. Goode]

Omasta hyllystä useampaan kertaan luettu, vaan kyllähän tämä lukemista kestää, Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
Kirjastosta kun taas sai tekstiä, Stuart Smith: SS-kommando Otto Skorzeny. Euroopan vaarallisin mies

Korpifilosofi Pylkkäsen mietteet on luettu aikanaan. Kerrassaan hieno mies. Mutta tuo jälkimmäinen on jostain syystä jäänyt lukematta. Kiitokset kirjavinkistä! Työn alle pikimmiten. En tiedä miten tuo on mennyt ohi silmien.

 

[axe]

Mää meen tällä hetkellä niin monella tasolla ja kirjalla, että hyvä kun ite pysyn kärryillä.

Sänkykirjana eli digitaalisena menee tällä Scarlett, Tuulen viemään jatko-osa. Ei oikein toimi, puuttuu lähes täysin se historiallisuuden tausta ja sosiaalinen kommentaari mikä alkuperäisestä teki niin hyvän. Siinä välissä on vedetty Sean Averyn ja Matt Sorumin (ex-GNR, ex-Cult) kirjat ja palattu Scarlettiin.

Sitten mulla on vessassa eri satsi, siellä käytössä perinteinen paperikirja. Parhaillaan menossa Albert Goldmanin häväistyskirja Elviksestä. Tätähän siis silloin 30+ vuotta sitten markkinoitiin ihan oikeana elämänkertana, ja onhan Goldman hyvä kirjoittaja, tehnyt taustatyöt kuntoon eikä faktoissa muutenkaan varmaan mitään isoa väärää ole, mutta onhan se raskasta luettavaa, kun ei kolmea riviä pääse eteenpäin, etteikö mukana olisi jotain halventavaa, alentavaa, pilkkaavaa, halveksivaa tai muuta negatiivista. Käsittämätöntä kuinka paljon tuokin ukko viitsi nähdä vaivaa kirjoittaakseen kirjan ihmisestä ja ilmiöstä, josta ei pidä vähääkään. Onneksi olen nopea kakkaaja, niin ei tule kerralla yliannostusta tuosta kirjasta. Menneiden pinossa näkyy Mika Lartaman kirja (olisi kaivannut huomattavasti kovempaa kirjatoimitusta tai mikä se kustantamon editori nyt sitten onkaan, eikä tuollainen puoligangsteri-ihmistyyppi oikein nappaa yhtään) ja Artemis, joka on Yksin Marsissa -tekijän uudempi kirja lähitulevaisuuden kuussa elävästä yhteiskunnasta. Se oli suht kökkö, minkä pistän aika isosti sen piikkiin, että mies yrittää kirjoittaa nainen päähenkilönä ja miehet ei vaan tiedä naisista mitään.

Pääasiallinen kirjalinja mulla menee äänikirjana lenkeillä ja muun puuhastelun ohessa. Tuon Goldmanin vastapainoksi piti laittaa samaan aikaan menemään Peter Guralnickin kaksiosainen kirja Elviksestä (suomeksi Viimeinen juna Memphisiin ja Graceland), joka on sitten ihan loistava teos. Kertoo virheet ja vääryydet ja huonotkin asiat, mutta kunnioittaa kuitenkin kohdettaan. Tää on se suositeltava, jos Elviksen tarinan haluaa lukea. Siinä välissä meni nopsaan mm. Stephen Kingin uusin If It Bleeds, jossa on neljä pitkää tuttuun tyyliin ihan mukavaa tarinaa, mutta ei mitään isoa erikoista. Mää en jaa Kingin ihastusta Holly Gibneyn hahmoon.

 

[Hols Nilgerssön]

Aloitin lukemaan Jantusen koheltamisista kertovaa kirjaa, puolet luin heti ekassa sessiossa ja loput varmaan menee kun jaksan vaan seuraavan kerran siihen tarrata.

 

[Ilmari Ahde]

Korpifilosofi Pylkkäsen mietteet on luettu aikanaan. Kerrassaan hieno mies. Mutta tuo jälkimmäinen on jostain syystä jäänyt lukematta. Kiitokset kirjavinkistä! Työn alle pikimmiten. En tiedä miten tuo on mennyt ohi silmien.

Voi helevatto, miten voi saada natseista, SS:sta, kommandoista jne. jne. noin heikon kikostuksen kuin Stuart Smith, oli niin mielenkiinnotonta tuotosta että jouduin jättämään kesken. Onneksi oli kirjaston kirja, jos olisi itse ostanut niin johan olisi harmittanut kuin Hitleriä tajutessaan, että paskan haukkasi tässä sodassa.

Taidan mennä taas Pylkkäsen Konstan matkaan.

 

[Johnny B. Goode]

Voi helevatto, miten voi saada natseista, SS:sta, kommandoista jne. jne. noin heikon kikostuksen kuin Stuart Smith, oli niin mielenkiinnotonta tuotosta että jouduin jättämään kesken. Onneksi oli kirjaston kirja, jos olisi itse ostanut niin johan olisi harmittanut kuin Hitleriä tajutessaan, että paskan haukkasi tässä sodassa.

No voihan paska, luulisi että olisi Otosta saanut kunnon matskua paperille. Kunnon isännän ryöstöt vuorenlaelta liitokoneineen jne. Katellaan ehkä tulevaisuudessa, luotan nyt palstaveljen sanaan.

 

[Ilmari Ahde]

No voihan paska, luulisi että olisi Otosta saanut kunnon matskua paperille. Kunnon isännän ryöstöt vuorenlaelta liitokoneineen jne. Katellaan ehkä tulevaisuudessa, luotan nyt palstaveljen sanaan.

Skorzenyn omaelämäkerta on käsittäkseni semmoista kamaa, että Otolla on ollut runsaasti värikyniä käytössään eikä niitä säästelty. Tämä oli asiallispitoista historioitsijan tekstiä, sotakuvauksetkin varsin kuivakkaita. Kaikkeen Skorzeny tosin ehti, ei lainkaan vaatimaton mies ja innokas sotimaan.

 

[Johnny B. Goode]

Skorzenyn omaelämäkerta on käsittäkseni semmoista kamaa, että Otolla on ollut runsaasti värikyniä käytössään eikä niitä säästelty. Tämä oli asiallispitoista historioitsijan tekstiä, sotakuvauksetkin varsin kuivakkaita. Kaikkeen Skorzeny tosin ehti, ei lainkaan vaatimaton mies ja innokas sotimaan.

Juu, näin olen ymmärtänyt että pikkusen on Tamin vikaa Oton jutuissa, mutta kova kaveri silti. Karkasi vielä vankilasta ja teki hyvän tilin sodan jälkeen.

 

[-FNM-]

Palstalla, kun on keskusteltu elämäkerroista, niin suosittelen Neeli Cherkovskin kirjoittamaa Charles Bukowskin elämäkertaa. On hyvä.

 

[Iisoppi]

Seppo Jokinen: Pisara veressä
Kyllähän tuo oli taattua Jokisen laatua. Kerronta oli sujuvaa ja elämän makuista. Se kyllä tempaisi mukaansa eikä olisi millään halunnut laskea kirjaa pois. Henkilöhahmot olivat enimmäkseen tuttuja mutta uuttakin tuli mukaan eikä ihan kitkattomasti. Komisarion rakkaushuolet jatkuivat. Suosittelen lukemaan jos suomalainen dekkari (ja Tampere) kiinnostaa.

 

[nummenkallio]

Karalahden elämäkerta äänikirjana kännissä.

 

[Ilmari Ahde]

Karalahden elämäkerta äänikirjana kännissä.

Kova veto, itse pystyisin tuohon vasta sammuneena.

 

[Ilmari Ahde]

Niklas Natt och Dag - 1794. Tukholman nykyisessä vanhassa kaupungissa ei turistit pyöri, elo on likaista, rumaa, väkivaltaista, kuten on päähenkilö Cardell. Tykkäsin tästä mutta vielä enemmän edellisestä osasta 1793, molemmissa on erinomaisen ikävää porukkaa, rankkaa kansankotia on tasapainottamassa inhimillisempää sakkia. Cardell on siinä rajoilla mutta eipä tuosta voi olla pitämättä, puukätinen poliisin apuri jolle ei kannata vittuilla.

Seuraavaksi sotatantereille, Otto Carius - Tigerit mudassa

 

[Wiljami]

Niklas Natt och Dag - 1794. Tukholman nykyisessä vanhassa kaupungissa ei turistit pyöri, elo on likaista, rumaa, väkivaltaista, kuten on päähenkilö Cardell. Tykkäsin tästä mutta vielä enemmän edellisestä osasta 1793, molemmissa on erinomaisen ikävää porukkaa, rankkaa kansankotia on tasapainottamassa inhimillisempää sakkia. Cardell on siinä rajoilla mutta eipä tuosta voi olla pitämättä, puukätinen poliisin apuri jolle ei kannata vittuilla.

Seuraavaksi sotatantereille, Otto Carius - Tigerit mudassa

Jaa Niklas Natt och Dag (upea nimi, upea suku) on päässyt seuraavaan vuoteen saagassaan. Ensimmäinen osa oli nautinnollinen (toki helvetin synkkä) niin pitääpä katsoa milloin tuo 1794 ilmestyy paikalliseen kirjastoon.

edit. näköjään ainoastaan 20 varausta kaupunginkirjastolla tuosta. Pitääpä selvittää saako sivukirjastoista tilattua kun niissä näköjään teosta olisi saatavilla. Tai vaihtoehtoisesti kävisi ensi viikolla kesäretkellä jossain syrjäkylillä.